Yritysjärjestelyt ja verotus − sulautuminen

Antopäivä
3.12.2015
Diaarinumero
A20/200/2015
Voimassaolo
3.12.2015−
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
Yritysjärjestelyt 10.1.1997

Ohjeen kohdassa 6.1. Sulautumisen verotusperiaatteet olevan Keskusverolautakunnan päätöksen (KVL:127/1998) sisältö on korjattu 1.2.2016.

Tässä ohjeessa käsitellään varsinaisista yritysjärjestelyistä pelkästään sulautumista.

Tämä ohje korvaa ohjeen Yritysjärjestelyt 10.1.1997.

1 Yleistä yritysjärjestelyistä

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) sulautumista, jakautumista, osittaisjakautumista, liiketoimintasiirtoa, osakevaihtoa, kotipaikan siirtoa toiseen Euroopan Unionin (EU) jäsenvaltioon koskeva säännöstö, tuloverolain (TVL) sulautumista ja jakautumista koskeva säännös ja yritysjärjestelyihin liittyvä veronkiertosäännös perustuvat Neuvoston direktiiviin 2009/133/EY, annettu 19 päivänä lokakuuta 2009, eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä (myöhemmin yritysjärjestelydirektiivi).

Yritysjärjestelydirektiivin tavoitteena on poistaa verotuksellisia esteitä yritystoiminnan uudelleenjärjestelyiltä Euroopan Unionin alueella. Direktiiviä sovelletaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden lisäksi muissa Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvissa maissa.  Suomen sisäisissä yritysjärjestelyissä on sallittu samat veroedut, jotka direktiivi edellyttää annettavaksi rajat ylittävissä järjestelyissä.

EU-vero-oikeuden tulkinnassa on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (EYT), 1.12.2009 alkaen EU-tuomioistuimen (EUT), ratkaisuilla korostunut asema sekä kotimaisissa että rajat ylittävissä tilanteissa.

Lähtökohtana on, että yritysjärjestelydirektiivin mukaan toteutetusta yritysjärjestelystä ei aiheudu välittömiä tuloveroseuraamuksia järjestelyihin osallistuville yrityksille tai niiden omistajille. Perusajatuksena on jatkuvuusperiaate ja luovutusvoiton verotuksen lykkääntyminen järjestelyä seuraavaan luovutukseen. Verotuksessa hankintamenot säilyvät yritysjärjestelyissä ennallaan.

Yritysjärjestelyiltä edellytetään hyväksyttävää liiketaloudellista perustetta. Syitä voivat olla esimerkiksi konsernirakenteen uudelleenjärjestäminen, synergiaedut, yrityskoon kasvattaminen, yrityksen myyntikuntoon saattaminen, yrityksen oston jälkeinen sopeuttaminen konserniin, uusien osakkaiden saamisen varmistaminen, sukupolvenvaihdos ja rahoitusjärjestelyt.

Yritysjärjestelyjä toteutettaessa on otettava huomioon myös asiaa sääntelevä yhtiölainsäädäntö. Yksityisoikeudellisilla säännöksillä on merkitystä verotuksessa muun muassa sen vuoksi, että sulautumista ja jakautumista voidaan pitää EVL:ssä tarkoitettuna sulautumisena ja jakautumisena vain, jos se on täytäntöön pantu yksityisoikeudellisten säännösten mukaisesti. Toisaalta kaikki osakeyhtiölain (OYL) vaatimukset täyttävät sulautumiset ja jakautumiset eivät ole EVL:ssä tarkoitettuja sulautumisia ja jakautumisia. Tämän vuoksi sulautumista ja jakautumista koskevia verolainsäädännön säännöksiä ei tällöin voida soveltaa. Liiketoimintasiirrosta ja osakevaihdosta ei yhtiöoikeudessa ole erityissäännöksiä.

1.1 Yritysjärjestelysäännösten soveltamisala

EVL 52 – 52 f §:ssä olevia säännöksiä sovelletaan kotimaisten osakeyhtiöiden sulautumiseen, jakautumiseen, liiketoiminnan siirtoon ja osakkeiden vaihtoon. Lain 52 a – 52 e §:ää sovelletaan lisäksi muiden tuloverolain 3 §:ssä tarkoitettujen kotimaisten yhteisöjen kuin osakeyhtiöiden sulautumiseen, jakautumiseen ja liiketoiminnan siirtoon. Sulautumista koskevia säännöksiä sovelletaan lisäksi kotimaisten elinkeinoyhtymien sulautumiseen.

Vastaavat yritysjärjestelysäännökset liiketoimintasiirtoa lukuun ottamatta sisältyvät myös tuloverolakiin (TVL 28 §). Oikeuskäytännön (KHO:2012:24) mukaan myös TVL:n mukaan verotettavaan yhtiöön sovelletaan EVL 52 d §:n liiketoimintasiirtoa koskevasta säännöksestä ilmeneviä periaatteita. TVL 45 §:n 5 momentin mukaan osakevaihdon johdosta ei synny veronalaista voittoa tai vähennyskelpoista tappiota osakevaihdon verovuonna. Rahavastikkeen osalta syntyvä luovutusvoitto tai – tappio lasketaan luovutusvoittoverosäännösten mukaisesti.

EVL 52 h § on yritysjärjestelyihin liittyvä veronkiertosäännös. Sen mukaan yritysjärjestelyjä koskevia verosäännöksiä ei sovelleta, jos on ilmeistä, että järjestelyn yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on veron kiertäminen tai veron välttäminen.

1.2 Kansainväliset yritysjärjestelyt

Yritysjärjestelydirektiivistä ilmeneviä periaatteita sovelletaan yritysrakenteiden uudelleenjärjestelyihin, kun osapuolina on yhteisöjä, joilla on kotipaikka EU:n eri jäsenvaltioissa sekä EU-valtioiden lisäksi muissa ETA-valtioissa. EVL 52 a - 52 f §:ää sovelletaan tietyin edellytyksin myös rajat ylittäviin yritysjärjestelyihin ETA-alueella asuvien yhteisöjen osalta sekä eurooppayhtiöön (SE) ja eurooppaosuuskuntaan (SCE) (näin myös KVL: 38/2007).

Samoja periaatteita on oikeuskäytännössä (KHO 1997 T 2531), sovellettu myös ETA-alueiden ulkopuolisten yhtiöiden sulautumistilanteissa, jos sulautuminen ulkomailla vastaa juridisesti suomalaista sulautumista.

EVL 52 e §:n sulautumista, jakautumista ja liiketoimintasiirtoa koskevia säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun vastaanottava yhteisö on toisessa ETA-valtiossa asuva yhteisö, jos siirtyvät varat jäävät tosiasiallisesti liittymään vastaanottavan yhteisön kiinteään toimipaikkaan Suomessa. Yhteisöllä on säännöksen tarkoittama kiinteä toimipaikka Suomessa, jos sillä on täällä kiinteä toimipaikka TVL 13 a §:n ja ao. verosopimuksen mukaan. Jos varat eivät liity Suomeen muodostuvaan kiinteään toimipaikkaan tai lakkaavat myöhemmin liittymästä siihen, varojen todennäköinen luovutushinta sekä varaukset luetaan tällöin veronalaiseksi tuloksi. Varaukset tuloutetaan viimeistään sinä verovuonna, jolloin kiinteä toimipaikka lakkaa.

EVL 52 e §:n 4 momentti koskee tilannetta, jossa toisessa ETA-valtiossa asuvan yhteisön Suomessa sijaitseva kiinteä toimipaikka muuttuu toisen yhtiön kiinteäksi toimipaikaksi yritysjärjestelydirektiivissä tarkoitetun ulkomaisen sulautumisen, jakautumisen tai liiketoimintasiirron seurauksena. Siitä tulee yritysjärjestelyn kautta uuden, joko tuossa toisessa tai kolmannessa ETA-valtiossa asuvan, yhteisön kiinteä toimipaikka. Tällöin kiinteään toimipaikkaan kohdistuvat varaukset eivät purkaudu, vaan ne luetaan veronalaiseksi tuloksi samalla tavalla kuin ne olisi luettu tuloksi, jos yritysjärjestelyä ei olisi tapahtunut. Kiinteän toimipaikan verotuksessa noudatetaan jatkuvuusperiaatetta.

2 Sulautumissäännösten soveltamisala

2.1 Yleistä

Osakeyhtiöiden sulautumisesta säädetään OYL:n 16 luvussa ja osuuskuntien sulautumisesta säädetään osuuskuntalain (OKL) 20 luvussa. Avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annetun lain (AKYL) 8 luvun 6 §:ssä on säännökset avoimien yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden sulautumisista.

EVL 52 a ja b §:t koskevat sanamuotonsa mukaan osakeyhtiöitä. Säännöksiä sovelletaan kuitenkin EVL 52 §:n mukaan kaikkiin sellaisiin kotimaisiin yhteisöihin, joita koskeva yhteisölainsäädäntö mahdollistaa sulautumisen. Tällaisia yhteisöjä ovat esimerkiksi osuuskunnat, säätiöt, vakuutusyhdistykset ja sijoitusrahastot. Sen sijaan yhdistyslaissa (L 503/1989) tarkoitetut yhdistykset eivät mainitun lain mukaan voi sulautua. Säännökset koskevat soveltuvin osin myös kotimaisten elinkeinoyhtymien sulautumisia. 

EVL 52 a ja 52 b §:n säännöksiä sovelletaan järjestelyyn, jossa

  1. yksi tai useampi osakeyhtiö (sulautuva yhtiö) purkautuen selvitysmenettelyttä siirtää kaikki varansa ja velkansa toiselle osakeyhtiölle (vastaanottava yhtiö) ja jossa sulautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita. Vastike saa olla myös rahaa, kuitenkin enintään kymmenen prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa tai
  2. sulautuva yhtiö purkautuen selvitysmenettelyttä siirtää kaikki varansa ja velkansa vastaanottavalle yhtiölle, jonka hallussa ovat kaikki sulautuvan yhtiön osakepääomaa edustavat osakkeet tai tuollaisen yhtiön kokonaan omistamalle osakeyhtiölle.

TVL:n mukaan verotettavien yhteisöjen ja yhtymien sulautumisessa noudatetaan TVL 28 §:n mukaan soveltuvin osin EVL 52 a – b §:n ja 52 h §:n säännöksiä.

Maatilatalouden tuloverolaki (MVL) ei sisällä yritysjärjestelyjä koskevia säännöksiä, mutta oikeuskäytännössä on katsottu, että tuloverolain verovelvollisuutta koskevat yleiset säännökset soveltuvat myös MVL:n mukaan verotettaviin (KVL:42/2009, joka koski jakautumista). Täten EVL:n sulautumista koskevia periaatteita voidaan soveltaa myös MVL:n mukaan verotettaviin yhteisöihin.

2.2 Sulautumisvastike

EVL:n säännösten soveltamisala on suppeampi kuin sulautumista koskevien yhtiöoikeudellisten säännösten. Eroa on esimerkiksi sulautumisvastiketta koskevissa säännöksissä. Osakeyhtiölaki sallii erilaatuisten sulautumisvastikkeiden käyttämisen. OYL:n mukaan sulautumisvastikkeena voidaan antaa myös muuta omaisuutta tai sitoumuksia.

EVL:n säännöksiä sovellettaessa sulautumisvastikkeen on sitä vastoin koostuttava pääosin vastaanottavan yhtiön uusista tai sen hallussa olevista omista osakkeista (EVL 52 a § 1 kohta). Käteisvastikkeen osuus saa olla ainoastaan 10 prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa. Muuta vastiketta kuin rahaa tai vastaanottavan yhtiön osakkeita ei voida käyttää. Yksittäisen osakkaan osalta 10 prosentin raja voidaan ylittää tai hänelle voidaan maksaa koko sulautumisvastike rahana. Jos sallitun rahavastikkeen enimmäismäärä ylittyy, sulautumista ei voida käsitellä EVL 52 b §:stä ilmenevän jatkuvuusperiaatteen mukaisesti.

OYL:n 16 luvun 13 §:n mukaan sulautumista vastustavalla yhtiön osakkeenomistajalla on oikeus vaatia osakkeidensa lunastamista. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen (KHO:1999:75) mukaan tällaista osakkeiden lunastushintaa ei pidetä EVL 52 a §:ssä tarkoitettuna rahavastikkeena eikä sitä oteta huomioon 10 prosentin määrää laskettaessa. Lunastuskorvauksen lisäksi rahavastiketta voidaan suorittaa yhtiön muille osakkaille 10 prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta tai vasta-arvosta.

EVL 52 a §:n 2 kohdan mukaan sulautuminen on verotuksessa mahdollista ilman sulautumisvastikkeen antamista silloin, kun kysymys on tytär- tai sisaryhtiösulautumisesta. Oikeuskäytännössä ei ole edellytetty sulautumisvastikkeen antamista myöskään silloin, kun emoyhtiö omistaa sulautuvan yhtiön osakkeet osaksi suoraan ja osaksi omistamansa vastaanottavan  yhtiön kautta (KHO 2007 T 2903).

Koska saman luonnollisen henkilön omistamien yhtiöiden sulautuminen vastaa taloudelliselta luonteeltaan EVL 52 a §:n 2 kohdassa tarkoitettua sisaryhtiösulautumista, voidaan luonnollisen henkilön omistamien yhtiöiden sulautumista oikeuskäytännön (KHO:2010:79) mukaan pitää EVL 52 a §:n 1 kohdan mukaisena sulautumisena, vaikka sulautumisvastiketta ei anneta.

Ratkaisussa KHO:2011:2 oli kysymys sekasulautumisesta, jossa vastaanottava yhtiö omisti 50 prosenttia sulautuvan yhtiön osakkeista. Loput osakkeista omisti neljä luonnollista henkilöä. Vaikka vastaanottavalle emoyhtiölle ei suoritettu sulautumisvastiketta, sulautumista pidettiin EVL 52 a §:ssä tarkoitettuna sulautumisena.

Myös osuuskuntien sulautuminen tapahtuu OKL:n säännösten mukaan vastiketta vastaan. Muiden yhteisöjen sulautuessa ei aina ole mahdollista antaa sulautumisvastiketta. Oikeuskäytännössä tällainen sulautuminen on voitu hyväksyä, kun sulautuminen on tapahtunut kyseistä yhteisömuotoa koskevia siviilioikeudellisia säännöksiä noudattaen. Siten säätiöiden sulautumiseen on sovellettu sulautumista koskevia säännöksiä, vaikka sulautumisvastiketta ei ollut annettu (KVL:65/2006).

2.3 Rajat ylittävä sulautuminen

Osakeyhtiölain ja osuuskuntalain säännökset mahdollistavat sen, että suomalainen osakeyhtiö ja osuuskunta voivat osallistua rajat ylittävään sulautumiseen ja jakautumiseen, jossa on osapuolina Euroopan talousalueeseen kuuluvasta toisesta valtiosta olevia yhtiöitä. Rajat ylittävä sulautuminen voidaan toteuttaa myös eurooppayhtiön sulautumisella.

Rajat ylittäviin sulautumisiin sovelletaan samoja periaatteita kuin kotimaisiinkin sulautumisiin. Vastaavia periaatteita sovelletaan myös ulkomaisen yhtiön sulautuessa suomalaiseen yhtiöön (KHO:2013:155).

Sulautumista koskevia säännöksiä on sovellettu ETA-sopimuksessa säädetyn sijoittautumisvapauden perusteella myös silloin, kun vastaanottava yhteisö on toisessa ETA-valtiossa asuva, jos siirtyvät varat jäävät tosiasiallisesti liittymään vastaanottavan yhtiön kiinteään toimipaikkaan Suomessa (KVL: 38/2007). Vastaanottava yhtiö voi olla myös eurooppayhtiö (KHO:2005:71, KVL:70/2006).

EVL:n sulautumissäännökset soveltuvat myös sijoitusrahastojen sulautuessa rajat ylittäen (KVL:15/2013, KHO:2014:138).

3 Sulautumisen verotusperiaatteet

3.1 Jatkuvuusperiaate

EVL 52 b §:n mukaan sulautumisten verotuksessa noudatetaan jatkuvuusperiaatetta, jonka mukaisesti sulautumisessa siirtyneet hankintamenot ja muut menot vähennetään vastaanottavan yhtiön verotuksessa samalla tavalla kuin ne olisi vähennetty sulautuvan yhtiön verotuksessa. Siirtyneiden varausten ja siirtyneisiin varoihin kohdistuvien EVL 5 a §:n mukaisten oikaisuerien tuloutukset tapahtuvat samoin kuin ne olisivat tapahtuneet sulautuvalla yhtiöllä.

Sulautuvaa ja vastaanottavaa yhtiötä verotetaan erillisinä verovelvollisina siihen asti, kun sulautuminen on tullut voimaan eli sulautumisen täytäntöönpano on rekisteröity Suomessa (OYL 16:16 §, OKL 20:17 §, AOYL 19:16). Vaikka Kaupparekisterin kirjaamisjärjestelmään merkitään myös rekisteröinnin kellonaika, rekisterimerkinnän oikeusvaikutus syntyy rekisteröintipäivälle, jolle sulautuva yhtiö tekee viimeisen tilinpäätöksensä.

3.2 Kirjanpidollinen sulautumisvoitto tai -tappio

Verotuksessa ei synny vähennyskelpoista sulautumistappiota tai veronalaista sulautumisvoittoa (EVL 52 b § 1 momentti). Edellä mainittu ei vaikuta kirjanpidollisen sulautumiserotuksen käsittelyyn nettovarallisuutta laskettaessa.

3.3 Nettovarallisuus

Varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain 13 §:n mukaan yhtiöiden sulautuminen, jakautuminen ja muut vastaavat muutokset otetaan matemaattista arvoa laskettaessa erikseen huomioon. Jos sulautuminen on tullut voimaan sen tilikauden päättymiseen mennessä, jolta osinko jaetaan, ja osinko on nostettavissa sen kalenterivuoden kuluessa, jonka aikana tilikausi on päättynyt, vastaanottavan yhtiön ja kombinaatiosulautumisessa syntyvän uuden yhtiön nettovarallisuus saadaan laskemalla yhteen vastaanottavan yhtiön ja sulautuvien yhtiöiden nettovarallisuudet. Vastaanottavan yhtiön varoihin ei kuitenkaan lueta sen omistamia sulautuvan yhtiön osakkeita. Jos sulautumisvastike muodostuu muusta kuin vastaanottavan yhtiön osakkeista, tämä otetaan niin ikään vastaanottavan yhtiön varallisuutta vähentävänä huomioon. Osakkeen matemaattinen arvo saadaan jakamalla näin saatu nettovarallisuus vastaanottavan yhtiön tai syntyneen uuden yhtiön ulkona olevien osakkeiden lukumäärällä.

Silloin kun kirjanpidollisella sulautumiserotuksella on varallisuusarvoa, se luetaan vastaanottavan yhtiön nettovarallisuuteen (KHO 1994 B 545 ja KHO 1994 B 546).

3.4 Siirtyvän käyttöomaisuuden poistot

EVL 52 b §:n mukaan saadaan siirtyvän käyttöomaisuuden hankintamenosta sulautumisvuonna vähentää sulautuvan ja vastaanottavan yhtiön verotuksessa yhteensä enintään sallitut verovuoden enimmäispoistot. Pykälän sanamuodon mukaan vastaanottavan yhtiön verotuksessa on siirtyvän käyttöomaisuuden poiston enimmäismäärää rajoitettu siten, että vastaanottava yhtiö saa vähentää enintään määrän, joka vastaa verovuoden enimmäispoistoa vähennettynä sulautuvan yhtiön verotuksessa verovuonna hyväksyttävän poiston määrällä.           

Esimerkkejä vastaanottavan yhtiön irtaimen käyttöomaisuuden enimmäispoistosta

Sulautuminen rekisteröidään 31.3. Sulautuvan yhtiön ja vastaanottavan yhtiön tilikaudet päättyvät samana vuonna.

Esimerkki 1: Sulautuva yhtiö tekee täydet poistot

Sulautuva yhtiö  Vastaanottava yhtiö
Menojäännös 1.1.  1 600 € Menojäännös 1.1. 10 000 €
Lisäykset    Lisäykset (siirtyvä)  1 200 €
Poisto   400 € Poisto  2 500 €
Menojäännös 31.3.  1 200 € Menojäännös 31.12. 8 700 €

Esimerkki 2: Sulautuva yhtiö jaksottaa kirjanpidossa poistot kolmelle kuukaudelle

Sulautuva yhtiö   Vastaanottava yhtiö
Menojäännös 1.1. 1 600 € Menojäännös 1.1.  10 000 €
Lisäykset   Lisäykset (siirtyvä) 1 500 €
Poisto 100 € Poisto 2 800 €
Menojäännös 31.3. 1 500 €  Menojäännös 31.12. 8 700 €

Esimerkki 3: Sulautuva yhtiö ei tee lainkaan poistoa

Sulautuva yhtiö Vastaanottava yhtiö
Menojäännös 1.1.  1 600 €  Menojäännös 1.1.   10 000 €
Lisäykset   Lisäykset (siirtyvä)  1 600 €
Poisto    Poisto 2 900 €
Menojäännös 31.3. 1 600 € Menojäännös 31.12. 8 700 €

Jos vastaanottava yhtiö on sulautumisen jälkeen luovuttanut omaisuutta, voi verovuoden lopun tilanteen perusteella laskettava enimmäispoisto olla pienempi kuin sulautuvan yhtiön verotuksessa hyväksytty poisto. Kummankaan yhtiön tuloon ei tällöin kuitenkaan palauteta osaa sulautuneen yhtiön tekemästä poistosta.

3.5 Sulautuminen ja konserniavustus

Konserniavustuslain mukaan konserniavustuksen antajan ja saajan tilikausien tulee päättyä samanaikaisesti. Sulautuvan yhtiön tilikausi päättyy sulautumiseen, joten sulautuminen voi vaikuttaa konserniavustuksen vähennyskelpoisuuteen verotuksessa.

Jos sulautuminen tapahtuu kesken vastaanottavan yhtiön tilikautta, vastaanottavan ja sulautuvan yhtiön tilikaudet eivät pääty samaan aikaan eikä näiden yhtiöiden välillä voida antaa konserniavustusta sulautumiseen päätyvältä tilikaudelta.

Esimerkki A Oy on omistanut B Oy:stä 100 prosenttia. Kummankin yhtiön tilikausi on kalenterivuosi. B Oy sulautuu A Oy:öön 30.6.2014. B Oy ei voi verotuksessaan vähentää verovuonna 2014 antamaansa konserniavustusta A Oy:lle.

Silloin kun sulautuminen rekisteröidään vastaanottavan yhtiön tilikauden päättymispäivälle, verotuskäytännössä on katsottu tilikausien päättyvän samanaikaisesti ja konserniavustuksen olevan mahdollinen. Tilanne on tältä osin kuitenkin tulkinnallinen, koska asia on parhaillaan vireillä muutoksenhakuasteissa.

Tytäryhtiön ja sulautuvan emoyhtiön mahdollisuus konserniavustuksen antamiseen riippuu muun ohella siitä, täyttyykö omistussuhdetta koskeva ehto koko verovuoden ajan ja milloin sulautuminen tapahtuu (KHO 1989 B 514).

Esimerkki A Oy on omistanut B Oy:stä 100 prosenttia. Kummankin yhtiön tilikausi on kalenterivuosi. A Oy sulautuu 30.11.2014 C Oy:öön, jonka tilikausi on myös kalenterivuosi. A Oy ei voi verotuksessaan vähentää verovuonna 2014 B Oy:lle antamaansa konserniavustusta.

Emoyhtiön sulautuminen toiseen yhtiöön tilikauden aikana ei vaikuta tytäryhtiöiden väliseen mahdollisuuteen antaa keskenään konserniavustuksia (KHO 1991 B 513). 

Esimerkki X Oy:llä on kaksi tytäryhtiötä, A Oy ja B Oy, joiden osakekannat se on omistanut jo ennen 1.1.2014 alkaneen tilikauden alkua.  Kaikkien yhtiöiden tilikausi on kalenterivuosi. X Oy sulautuu Y Oy:öön 30.11.2014. A Oy voi vähentää B Oy:lle vuonna 2014 antamansa konserniavustuksen.

Kombinaatiosulautumisessa syntyvän uuden yhtiön verovuosi alkaa sulautumisen merkitsemisestä kaupparekisteriin. Jos emoyhtiö sulautuu kombinaatiosulautumisessa, konserniavustuksen antaminen tytäryhtiön ja uuden emoyhtiön välillä on kuitenkin mahdollista jo sulautumisen rekisteröimisvuonna, jos konsernisuhde sulautuvaan emoyhtiöön on ollut voimassa molempien verovuoden alusta lähtien (KVL:127/1998).

3.6 Tappioiden siirtyminen

3.6.1 Sulautumisen vaikutus tappioiden vähentämiseen

Tappioiden siirtyminen sulautumisessa edellyttää, että sulautuminen on toteutettu EVL:n yritysjärjestelysäännösten mukaisesti (KHO:2012:23). TVL 123 §:n 2 momentissa on erityissäännös yhteisöjen sulautumisen vaikutuksesta sulautuvan yhtiön vanhojen tappioiden vähentämiseen sulautumisessa.  TVL 123 §:n 2 momentin mukaan yhteisön sulauduttua on vastaanottavalla yhteisöllä oikeus vähentää verotettavasta tulostaan sulautuneen yhteisön tappio 119 ja 120 §:ssä säädetyllä tavalla, mikäli vastaanottava yhteisö taikka sen osakkaat tai jäsenet taikka yhteisö ja sen osakkaat tai jäsenet yhdessä ovat tappiovuoden alusta lukien omistaneet yli puolet sulautuneen yhteisön osakkeista tai osuuksista. Vastaanottavalla osuuskunnalla tai säästöpankilla on kuitenkin aina oikeus vähentää sulautuneen osuuskunnan tai säästöpankin ne tappiot, jotka ovat syntyneet sinä verovuonna, jona sulautuminen on tapahtunut, tai kahtena sitä edeltäneenä verovuotena.

TVL 123 §:n 2 momentissa ei ole nimenomaisesti säädetty siitä ajankohdasta, josta alkaen sulautuvan yhtiön osakkaan on tullut omistaa vastaanottavan yhtiön osakkeita, jotta sulautuvan yhtiön tappiot siirtyisivät vastaanottavalle yhtiölle osakkaiden ja viimeksi mainitun yhtiön yhteenlasketun omistuksen perusteella. Oikeuskäytännössä on katsottu, että sulautuvan yhteisön osakkaan on tullut olla myös vastaanottavan yhteisön osakkaana jo sulautuvan yhtiön tappiovuoden alusta lukien (KHO 1980 II 513). Jo yhden osakkeen omistamisen vastaanottavassa yhtiössä on katsottu täyttävän TVL 123 §:n 2 momentin edellytyksen.

Esimerkki C Oy:n 20 osakkeesta B Oy on omistanut 10 osaketta, X 9 osaketta ja Y 1 osakkeen tappiovuoden 2012 alusta lähtien. B Oy:n 10 osakkeesta A Oy on omistanut 9 osaketta ja X 1 osakkeen samasta ajankohdasta lähtien. C Oy sulautuu B Oy:öön 31.12.2014. B Oy:llä on oikeus vähentää verotuksessaan siihen sulautuneen C Oy:n verovuoden 2012 vahvistettu tappio.

Sulautumisvuodelta syntynyt tappio voidaan käytännössä vähentää vastaanottavan yhtiön tulosta jo sinä verovuonna, jona sulautuminen on tapahtunut.

Vastaanottavan yhtiön omien tappioiden vähentämisestä sulautumistilanteissa ei ole erityissäännöksiä. Tämän vuoksi sovellettavaksi tulevat yleiset yhteisön omistajanvaihdosta koskevat säännökset. Jos sulautumisvastikkeena annettujen osakkeiden vuoksi yli puolet vastaanottavan yhtiön omistuksesta vaihtuu, yhtiö menettää oikeuden vahvistettujen tappioiden vähentämiseen, ellei sille myönnetä TVL 122 §:n 3 momentissa tarkoitettua poikkeuslupaa.

3.6.2 Emoyhtiön sulautuminen tytäryhtiöön

Vastavirtasulautumisessa emoyhtiö sulautuu tytäryhtiöönsä eli purkautuu ilman selvitysmenettelyä ja siirtää kaikki varansa ja velkansa tytäryhtiölle. Emoyhtiön osakkeenomistajat saavat sulautumisvastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa tytäryhtiön liikkeelle laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita. Vastike voi olla myös osaksi rahaa kuten muissakin sulautumistyypeissä.

Sulautuvan emoyhtiön tappiot eivät siirry vastaanottavalle yhtiölle, jos emoyhtiö on omistanut kaikki tytäryhtiön osakkeet.

Vastaanottavan tytäryhtiön kannalta sulautumisessa tapahtuu omistajanvaihdos eikä vastaanottavalla yhtiöllä ole sulautumisen jälkeen oikeutta vähentää omia vanhoja tappioitaan (KHO:2004:59). Omien tappioidensa vähentämiseen yhtiö voi kuitenkin hakea poikkeuslupaa

3.6.3 Tappioiden siirtyminen rajat ylittävissä sulautumisissa

Korkein hallinto-oikeus on antanut ratkaisun KHO:2013:155 ruotsalaisen tytäryhtiön tappioiden siirtymisestä sulautumisessa vastaanottavalle suomalaiselle emoyhtiölle. Ratkaisussa on kysymys siitä, voiko vastaanottava kotimainen yhtiö vähentää ulkomaisen sulautuvan yhtiön tappiot sulautumisen jälkeen samoin edellytyksin kuin vastaavassa kotimaisen tytäryhtiön sulautumisessa. Ratkaisu koskee sulautuvan yhtiön asuinvaltiossa syntyneitä niin sanottuja lopullisia tappioita.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu perustuu EUT:n ennakkoratkaisuun (C - 123/11   A Oy). Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksessään, ettei se ole ratkaissut kysymystä siitä, täyttyvätkö sulautuneen yhtiön tappioiden vähentämiselle vastaanottaneen yhtiön tulosta Suomen verolainsäädännössä yleisesti asetetut edellytykset, joiden täyttymistä on arvioitava yhtiöiden toiminnan luonteen, aiempien omistajanvaihdosten ja muiden seikkojen valossa. Ulkomailla syntyneiden tappioiden vähennyskelpoisuus ratkaistaan aina tapauskohtaisten olosuhteiden perusteella.

Koska vastaanottava yhtiö voi vaatia sulautumisessa siirrettäväksi vain sulautuvan yhtiön asuinvaltiossa syntyneitä lopullisia tappioita, sulautuvan yhtiön tappioiden elinkeinoverolain mukainen laskenta koskee Verohallinnon käsityksen mukaan vain niitä verovuosia, joilta on sulautuvan yhtiön asuinvaltion verotuksessa vahvistettu tai verotusta toimitettaessa todettu tappio. Verohallinnon käsityksen mukaan sulautuvan yhtiön lopullisiksi todettuja tappioita voidaan vähentää enintään sulautuvan yhtiön asuinvaltiossa vahvistettujen tappioiden määrään asti. Sulautuminen ei myöskään pidennä sulautuvan yhtiön tappioiden vähentämisaikaa vastaanottavassa yhtiössä, vaan tappiot on vähennettävä 10 vuoden kuluessa niiden syntymisestä sulautuvalle yhtiölle.

Tappioiden lopullisuuden arvioiminen edellyttää, että vastaanottava yhtiö toimittaa Verohallinnolle sulautuneen yhtiön asuinvaltion veroviranomaiselta saadun todistuksen muun muassa siitä, että tappiot eivät ole sulautuneen yhtiön asuinvaltion lainsäädännön mukaan vanhentuneet ja ettei sulautuneen yhtiön asuinvaltiossa ole avoimia veroasioita, jotka voivat johtaa sulautuneen yhtiön verotuksen oikaisuihin.

Yhtiön tulee myös selvittää, että tytäryhtiö on käyttänyt loppuun mahdollisuudet tappioiden huomioon ottamiseksi eikä ole mahdollista, että tytäryhtiö tai kolmas osapuoli voisi ottaa ne huomioon asuinvaltiossa tulevina vuosina.

3.7 Sulautuvan yhtiön osakkaan verotus

Tavallisessa sulautumisessa sekä seka- ja kombinaatiosulautumisessa sulautuvan osakeyhtiön osakkaat saavat vastaanottavan osakeyhtiön osakkeita. Sulautuvan yhtiön osakkeenomistajan verotuksessa uudet osakkeet katsotaan saadun vanhojen osakkeiden perusteella. Kyseessä on osakkeiden vaihtaminen vastaanottavan yhtiön osakkeisiin. Tätä ei EVL 52 b §:n 4 momentin mukaan pidetä luovutuksena eikä se siten katkaise osakkeiden omistusajan laskentaa. Luovutuksen verotus lykkääntyy ajankohtaan, jolloin osakkeenomistaja luovuttaa vastikkeeksi saamansa osakkeet. Sulautumisvastikkeena saatujen osakkeiden hankintamenoksi luetaan sulautuneen yhtiön osakkeiden hankintamenoa vastaava määrä. Jos sulautumisvastike annetaan rahassa, kyseessä on luovutus.

TVL:n mukaan verotettavalla osakkaalla vastikeosakkeiden jatkoluovutus on veronalainen tai verovapaa yleisten periaatteiden nojalla. Omistusajalla on merkitystä mm. hankintameno-olettaman (20/40 %) määräytymisessä ei-yhtiömuotoisella osakkaalla.

EVL:n mukaan verotettavalla osakkaalla luovutusvoitto lasketaan vähentämällä sulautuneen yhtiön osakkeiden todellista  hankintamenoa vastaava määrä. Yhteisöosakkaalle luovutushinta voi olla kokonaan verovapaata, jos kyse on EVL 6 b §:n mukaisista verovapaasti luovutettavista osakkeista. Omistusaika lasketaan siitä ajankohdasta, jolloin sulautuvan yhtiön osakkeet on hankittu.

3.8 Varainsiirtoverotus

Varainsiirtoverolaki (931/96) (VSVL) sisältää yritysjärjestelytilanteiden varainsiirtoverotusta koskevat säännökset. Lain 4 §:n 5 momentin mukaan veroa ei ole suoritettava siirrettäessä kiinteistö toimintaa jatkavalle yhteisölle mm. sulautumisen perusteella, jos järjestely toteutetaan asianomaista yhteisöä koskevan lainsäädännön mukaisesti. Lain 15 §:n 3 momentin mukaan samoja säännöksiä sovelletaan myös arvopaperin luovutukseen.

VSVL:n säännöksen soveltamisala on laajempi kuin EVL:n yritysjärjestelysäännösten, sillä verottomuuden edellytyksenä on, että sulautuminen on toteutettu ao. yhteisöä koskevan yhteisölainsäädännön mukaisesti. Sulautumisissa, joissa käteisvastikkeen osuus on suurempi kuin 10 % vastikkeena annettujen osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa, varainsiirtoveroa ei siis ole suoritettava, siitä huolimatta, että järjestelyyn ei voida soveltaa EVL 52 a ja b §:ää. Siten varainsiirtoveroa ei ole suoritettava kiinteistön ja arvopaperin siirrosta vastaanottavaan yhtiöön.

Varainsiirtoverotuksessa on omaksuttu yhteisön käsite, joka ei vastaa tuloverolain yhteisökäsitettä. Yhteisönä pidetään varainsiirtoverotuksessa myös avointa yhtiötä ja kommandiittiyhtiötä, joten verovapaussäännös käsittää myös henkilöyhtiöiden sulautumiset. Täten varainsiirtoveroa ei ole suoritettava siirrettäessä kiinteistö ja arvopaperi henkilöyhtiöiden sulautumisessa.

VSVL 15 §:n 4 momentin mukaan osakkeenomistajan ei ole suoritettava veroa sulautumisen perusteella saamistaan vastaanottavan yhtiön uusista osakkeista. Jos osakas saa vastikkeena muita osakkeita tai kiinteistöjä, saannosta on suoritettava vero. Vastaanottavan yhtiön on suoritettava veroa siltä osin, kun vastike sulautuvan yhtiön osakkeista on suoritettu muuna omaisuutena kuin vastaanottavan yhtiön uusina osakkeina.

4 Veron kiertämistä koskeva säännös

EVL 52 h §:n nojalla yritysjärjestelyyn voidaan puuttua verotuksessa, jos on ilmeistä, että sulautumisen, jakautumisen, liiketoimintasiirron tai osakevaihdon yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on veron kiertäminen tai verotuksen välttäminen.

Veron kiertämistä koskevan säännöksen tarkoituksena on korostaa veroetuihin oikeuttavien säännösten tarkoituksen huomioon ottamista säännösten tulkinnassa. Yritysjärjestelysäännösten tarkoitus on se, ettei verotus olisi esteenä toteutettaessa liiketaloudellisin perustein toimeenpantavia järjestelyjä, joissa on kysymys esimerkiksi yritysrakenteiden muokkaamisesta, toiminnan uudelleenorganisoinnista tai rationalisoinnista. Veron kiertämistä koskevan säännöksen tarkoitus ei ole estää normaalia verosuunnittelua, vaan torjua etujen myöntäminen silloin, kun verotukselliset tekijät ovat yksinomainen tai yksi pääasiallisista tarkoituksista koko järjestelylle. Veron kiertämistarkoitukseen voivat viitata esimerkiksi erilaisten keinotekoisten apuyhtiöiden perustaminen, useat perättäiset yritysjärjestelytoimenpiteet tai liiketoimintasiirron tai osakkeiden vaihdon jälkeen tapahtuva siirrossa saatujen varojen tai osakkeiden nopea edelleen myynti. Edellä mainitut tilanteet voivat antaa viitteitä veron välttämistarkoituksesta, mutta eivät sellaisenaan merkitse EVL 52 h §:n soveltamisedellytysten täyttymistä.

Ratkaisussa C­-28/95 Leur-Bloem tuomioistuin totesi mm., että jäsenvaltiot voivat säätää sellaisesta olettamasta, että jos liiketoimia ei ole suoritettu hyväksyttävistä taloudellisista syistä, kyseessä on veropetos tai veron kiertäminen. Hyväksyttävän taloudellisen syyn käsitettä on EUT:n mukaan tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan muuta kuin pelkän verotuksellisen edun, kuten horisontaalisen tappiontasauksen, tavoittelua.  Kun kansalliset viranomaiset valvovat, onko suunnitellun liiketoimen ainoana tai yhtenä pääasiallisena tarkoituksena veropetos tai veron kiertäminen, on kussakin tapauksessa tutkittava liiketoimi kokonaisuudessaan.

Oikeus- ja verotuskäytännön mukaan veronkiertosäännöksen soveltaminen sulautumisen yhteydessä on poikkeuksellista. Ratkaisussa KHO:2013:126 katsottiin, että yhtiö oli esittänyt sulautumisjärjestelyille verotuksesta riippumattomia syitä, muun muassa ristiinomistuksen purkamisen ja hallintokustannuksissa saavutettavat säästöt, joten tappiot siirtyivät vastaanottavalle yhtiölle. Ratkaisun KHO 1995 B 507 olosuhteissa sulautuvan yhtiön tappiot eivät olleet vähennettävissä vastaanottavan yhtiön verotuksessa. Ratkaisu koskee aikaisempien sulautumista koskevien säännösten soveltamista.

EUT:n ennakkoratkaisussa C-126/10, Foggia, oli myös kysymys tappion siirtymisestä emoyhtiölle tytäryhtiösulautumisen yhteydessä. Sulautuvalla yhtiöllä ei ollut sulautumisen ajankohtana enää omaa toimintaa.

EUT totesi, että hallinto- ja hallinnointikulujen alenemisesta aiheutuvat kustannussäästöt liittyvät erottamattomasti kaikkiin absorbtiosulautumisiin, koska tällainen sulautuminen merkitsee määritelmällisesti konsernirakenteen yksinkertaistamista. Kuitenkaan sellaisessa absorbtiosulautumisen tapauksessa kuin Foggia näin ei ollut. Kun otetaan huomioon tapauksessa saavutettu verotuksellinen etu, konsernin rakenteellisissa kustannuksissa saavutetut säästöt olivat täysin marginaalisia. EUT totesi tällä perusteella, ettei järjestelmällisesti voida hyväksyä, että hallinto- ja hallinnointikulujen alenemisesta johtuvat säästöt rakenteellisissa kustannuksissa merkitsisivät hyväksyttävää taloudellista syytä, silloin kun toimenpiteeseen samalla liittyy seikkoja, joista voidaan päätellä, että toimenpide on toteutettu pääasiallisesti verotuksellisen edun saavuttamiseksi.

5 Sulautuminen, johon ei sovelleta EVL 52 a ja b §:ää

Jos sulautuminen ei täytä EVL 52 a ja 52 b §:n edellytyksiä tai jos kyseessä on EVL 52 h §:ssä säädetty veron kiertämistilanne, järjestelystä aiheutuu veroseuraamuksia. Sulautuvan yhtiön katsotaan tällöin verotuksessa purkautuvan. Sulautuvan yhtiön omaisuus arvostetaan käypään arvoon EVL 51 d §:n mukaisesti. Myös varaukset purkautuvat sulautuvan yhtiön veronalaiseksi tuloksi. Vastaanottavan yhtiön verotuksessa omaisuuden hankintamenoksi luetaan käypä arvo, joka on tuloutettu sulautuvassa yhtiössä. Tappiot eivät purkautumiseksi katsottavan järjestelyn yhteydessä siirry vastaanottavalle yhtiölle. Vaikka EVL:n sulautumissäännöksiä ei sovelleta, järjestelyssä on siviilioikeudellisesti kysymys sulautumisesta.

EVL:n sulautumissäännökset eivät sovellu esimerkiksi kolmikantasulautumisessa, koska sulautumisvastiketta ei tällöin anna vastaanottava yhtiö kuten EVL 52 a § edellyttää. Soveltamisalan ulkopuolelle jäävät myös tilanteet, joissa sulautumisvastike maksetaan kokonaisuudessaan rahana (KHO:2012:23).

6 Oikeuskäytäntöä

6.1 Kansallista oikeuskäytäntöä

Yleistä yritysjärjestelyistä

KHO 10.10.1997 T 2531 Suomalaisen yhtiön omistamien kanadalaisten yhtiöiden osakkeet vaihtuivat fuusion seurauksena uuden kanadalaisen yhtiön osakkeisiin. Vaikka sulautuvien yhtiöiden kotipaikat olivat Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkopuolella, sulautuvan yhtiön suomalaisen osakkeenomistajan verotuksessa sovellettiin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:n 4 momentin säännöksestä ilmenevää periaatetta, jonka mukaan sulautuvan yhtiön osakkeenomistajan verotuksessa osakkeiden vaihtamista vastaanottavan yhtiön osakkeisiin ei pidetä osakkeiden luovutuksena.

KHO:2012:24 Kun otettiin huomioon Euroopan unionin neuvoston direktiivin 2009/133/EY säännökset ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, voitiin tuloverolain mukaan verotettavaan yhtiöön soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 d §:n liiketoimintasiirtoa koskevasta säännöksestä ilmeneviä periaatteita.

Sulautumissäännösten soveltamisala

KHO:1999:75 A Oyj ja B Oyj olivat allekirjoittaneet sulautumissuunnitelman, jonka mukaan yhtiöt sulautuivat perustamalla yhdessä uuden vastaanottavan osakeyhtiön C Oyj:n. A Oyj:n osakkeenomistajat saisivat sulautumisvastikkeena kutakin A Oyj:n osaketta vastaan 1,08917 C Oyj:n osaketta ja B Oyj:n osakkeenomistajat kutakin B Oyj:n osaketta vastaan yhden C Oyj:n osakkeen. Mikäli osakkeenomistajalle vastikkeena annettavien vastaanottavan yhtiön osakkeiden lukumäärä ei ollut kokonaisluku, sulautumissuunnitelman mukaan suoritettiin osakkeenomistajalle kokonaisluvun ylimenevältä osalta rahavastike. Oli myös mahdollista, että osa sulautuvien yhtiöiden osakkeenomistajista tuli vastustamaan kombinaatiofuusiota ja että nämä osakkeenomistajat vaativat osakkeidensa lunastamista osakeyhtiölain 14 luvun 12 §:n nojalla. Kun tarkasteltiin, oliko A Oyj:n ja B Oyj:n kombinaatiofuusiossa suoritettava rahavastike elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a §:n mukainen, annetun rahavastikkeen määrään ei ollut luettava osakeyhtiölain 14 luvun 12 §:ssä tarkoitetuissa osakkeiden lunastuksia maksettuja määriä.

KHO:2005:71 A Oyj:n sulautuessa Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa rekisteröityjen sisaryhtiöidensä kanssa eurooppayhtiöksi (SE) Euroopan unionin neuvoston asetuksen 2157/2001 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti voitiin X Oyj:n sulautumiseen SE:ksi soveltaa EVL 52 a - 52 b §:istä ilmeneviä periaatteita. Sulautuminen tapahtui noudattaen jatkuvuusperiaatetta ja käyttämättömät yhtiöveron hyvitykset siirtyivät vastaavasti Suomen verosäännösten mukaisesti.

KVL: 65/2006 Säätiö A:ta ja säätiö B:tä pidettiin verotuksessa yleishyödyllisinä yhteisöinä. Säätiö A ei harjoittanut elinkeinotoimintaa. Säätiö B:n harjoittaman sairaalaliiketoiminnan tulos verotettiin elinkeinotoiminnan tulolähteen tulona. Säätiö B oli tarkoitus sulauttaa säätiö A:han säätiölain 17 a §:n mukaisesti siten, että sulautuvan säätiön varat ja velat siirtyivät vastaanottavalle säätiölle. Sulautumisen yhteydessä ei yhteisömuodosta johtuen annettu sulautumisvastiketta. Joko ennen sulautumista tai välittömästi sen jälkeen aiottiin sairaalaliiketoiminta luovuttaa varoineen ja velkoineen apporttina X Oy:lle. Siirto tuli tapahtumaan kirjanpidossa poistamatta olevista arvoista.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 §:n mukaan sulautumista ja liiketoiminnan siirtoa koskevia säännöksiä sovelletaan myös muiden yhteisöjen kuin osakeyhtiöiden sulautumiseen ja liiketoiminnan siirtoon. Tuloverolain 3 §:n mukaan yhteisöllä tarkoitetaan mm. säätiötä. Tuloverolain 28 §:n mukaan yhteisöjen sulautuessa noudatetaan soveltuvin osin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain vastaavia säännöksiä.

Säätiö A:n ja säätiö B:n sulautumiseen tuli soveltaa EVL 52 a §:n ja 52 b §:n 1–3 momenttien sulautumista koskevia säännöksiä, vaikka sulautumisessa ei annettu sulautumisvastiketta. Sairaalaliiketoiminnan siirtoon sovellettiin EVL 52 d §:n liiketoimintasiirtoa koskevia säännöksiä.

KVL:70/2006 Suomalainen A Oy aikoi sulautua yhdessä sisaryhtiöidensä kanssa islantilaiseen emoyhtiöönsä, joka sulautumisessa muuttui eurooppayhtiön säännöistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2157/2001 tarkoitetuksi eurooppayhtiöksi (SE). Syntyvän eurooppayhtiön sääntömääräinen kotipaikka tuli sijaitsemaan Islannissa. Sulautumisessa A Oy:n kaikki varat ja velat jäivät liittymään eurooppayhtiön Suomeen muodostuvaan kiinteään toimipaikkaan. Sulautumiseen voitiin soveltaa EVL 52 a - 52 b §:n jatkuvuusperiaatetta.

KVL:38/2007 Suomalainen A Oy aikoi sulautua islantilaiseen emoyhtiöönsä, joka yhtiömuodoltaan vastasi osakeyhtiötä. Sulautumisessa A Oy:n kaikki varat ja velat jäivät liittymään islantilaisen emoyhtiön Suomeen muodostuvaan kiinteään toimipaikkaan. Sulautuminen oli tarkoitus toteuttaa fuusiodirektiivin (2005/56/EY) mukaisena absorptiosulautumisena. Direktiiviä sovelletaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden lisäksi muissa Euroopan talousalueeseen kuuluvissa maissa. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan sulautumista koskevia säännöksiä voidaan soveltaa Euroopan unionin jäsenvaltioissa asuviin yhtiöihin. Kun kuitenkin otettiin huomioon Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 43 artiklassa sekä Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen 31 artiklassa säädetty sijoittautumisoikeus, sulautumiseen sovellettiin elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a – 52 b §:stä ilmenevää jatkuvuusperiaatetta, vaikka vastaanottavan yhtiön kotipaikka sijaitsi muussa Euroopan talousalueen valtiossa kuin Euroopan unionin jäsenvaltiossa.

KHO 13.11.2007 T 2903 A Ab:n oli tarkoitus sulautua B Ab:hen. Yhtiöiden emoyhtiö omisti kokonaisuudessaan vastaanottavan B Ab:n osakekannan ja 40 prosenttia sulautuvan A Ab:n osakkeista. B Ab omisti loput 60 prosenttia A Ab:n osakkeista. Koska emoyhtiö omisti vastaanottavan yhtiön kokonaisuudessaan ja sulautuvan yhtiön osaksi suoraan ja osaksi vastaanottavan yhtiön kautta, katsottiin tämä ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvattu yritysjärjestely elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun sulautumiseen verrattavaksi tilanteeksi. Näin ollen siihen sovellettiin elinkeinotulon verottamisesta 52 b §:stä ilmenevää jatkuvuusperiaatetta siitä huolimatta, että sulautumisvastiketta ei suoritettu.

KVL:42/2009 Kahden henkilöomistajaperheen omistama A Oy harjoitti maataloutta ja yhtiön verotus oli toimitettu maatilatalouden tuloverolain mukaisesti. A Oy:n oli tarkoitus jakaa yhtiön omistamat maa-alueet, rakennukset ja muu omaisuus puoliksi kahdelle osakeyhtiölle. Järjestely oli tarkoitus tehdä niin, että A Oy purkautuisi selvitysmenettelyttä siten, että kaikki sen varat ja velat siirtyvät kahdelle osakeyhtiölle A Oy:n osakkaiden saadessa vastikkeena vain kummankin vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai sen hallussa olevia omia osakkeita. Kun otettiin huomioon verotuksessa sovellettavia yleisiä säännöksiä sisältävän tuloverolain 28 §, jossa viitataan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c §:ään, hakemuksessa tarkoitettuun jakautumiseen voitiin soveltaa viimeksi mainitussa lainkohdassa säädettyjä periaatteita jakautumisesta.

KHO:2010:79 X oli omistanut koko A Oy:n osakekannan ja 23,4 prosenttia B Oy:n osakekannasta. A Oy oli omistanut loput eli 76,6 prosenttia B Oy:n osakekannasta. B Oy oli 31.3.2008 sulautunut A Oy:öön. X:llä ei ollut tarvetta saada sulautumisvastikkeeksi vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia osakkeita, koska hän omisti vastaanottavan yhtiön joka tapauksessa kokonaan, joten sulautuminen toteutettiin maksamatta lainkaan sulautumisvastiketta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että sulautumista oli pidettävä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a §:ssä tarkoitettuun sulautumiseen verrattavana sulautumisena, johon voidaan soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 b §:stä ilmenevää jatkuvuusperiaatetta.

KHO:2011:2 A Oy omisti 50 prosenttia B Oy:n osakkeista. Neljä luonnollista henkilöä omistivat loput B Oy:n osakekannasta. B Oy sulautui osakeyhtiölain 16 luvun säännösten mukaisesti A Oy:öön siten, että B Oy:n kaikki varat ja velat siirtyvät A Oy:lle. Vastaanottavalle yhtiölle A Oy:lle ei suoritettu sulautumisvastiketta. Muut sulautuvan B Oy:n osakkaat saivat vastikkeena A Oy:n liikkeeseen laskemia uusia osakkeita. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että sulautumiseen voitiin soveltaa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a §:n ja 52 b §:n säännöksiä.

KVL:15/2013 Hakija omisti suomalaisen sijoitusrahaston osuuksia. Rahasto oli sijoitusrahastolaissa ja sijoitusrahastodirektiivissä tarkoitettu sijoitusrahasto. Rahasto tuli sulautumaan Ruotsissa rekisteröityyn sijoitusrahastoon. Ruotsalainen rahasto oli Ruotsin sijoitusrahastolain sekä sijoitusrahastodirektiivin mukainen rahasto ja sulautuminen toteutettiin Ruotsin sijoitusrahastolain säännösten mukaisesti. Ruotsalainen rahasto ei ollut itsenäinen oikeushenkilö, sitä hallinnoi Ruotsissa rekisteröity osakeyhtiö.

EVL:n sulautumista koskevia säännöksiä sovelletaan muun muassa kotimaisten sijoitusrahastojen sulautumisiin. Kun otettiin huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevat 49 ja 63 artiklat sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö, sulautumista koskevia EVL 52 a - b §:ssä tarkoitettuja periaatteita ei voitu rajoittaa koskemaan ainoastaan kotimaisten sijoitusrahastojen sulautumista. Samoja periaatteita tuli soveltaa, kun oli kysymys sijoitusrahaston sulautumisesta vastaavaan, toisessa jäsenvaltiossa olevaan sijoitusrahastoon. Kun otettiin huomioon sijoitusrahastojen verotuksellinen asema ja niiden luonne varallisuusmassana, Suomeen ei muodostunut sulautumisen jälkeen kiinteää toimipaikkaa, johon sulautuvaan rahastoon kuuluvat varat olisivat jääneet kuulumaan.

Hakemuksessa kuvattu sulautuminen, jossa suomalainen sijoitusrahasto sulautui vastaavaan ruotsalaiseen sijoitusrahastoon, voitiin rinnastaa EVL 52 a - b §:issä tarkoitettuun sulautumiseen. Sulautuvan sijoitusrahaston osuuksien vaihtumista vastaanottavan sijoitusrahaston osuuksiksi ei siten pidetty hakijan verotuksessa luovutuksena.

KHO:2014:138 A:n tarkoitus oli hankkia Suomeen rekisteröidyn sijoitusrahaston osuuksia. Tämä suomalainen sijoitusrahastodirektiivin (2009/65/EY) mukainen sijoitusrahasto aikoi sulautua Luxemburgissa rekisteröityyn sijoitusrahastodirektiivin mukaiseen yhteissijoitusyritykseen sijoitusrahastolain 16 luvun mahdollistamalla tavalla. Vastaanottava yhteissijoitusyritys oli SICAV-muotoinen yhteissijoitusyritys. Suomalaisen sijoitusrahaston osuudenomistajan osuus sijoitusrahastossa vaihtui hakemuksen mukaan luxemburgilaisen SICAV-muotoisen yhteissijoitusyrityksen osakkeisiin.

EVL:n sulautumista koskevia säännöksiä sovelletaan kotimaisten sijoitusrahastojen sulautumisiin. Kun otettiin huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevat 49 ja 63 artiklat sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytäntö, sulautumista koskevia EVL 52 a–b §:ssä tarkoitettuja periaatteita ei voitu rajoittaa koskemaan ainoastaan kotimaisten sijoitusrahastojen sulautumista. Samoja periaatteita tuli soveltaa, kun oli kysymys sijoitusrahaston sulautumisesta toisessa jäsenvaltiossa olevaan sijoitusrahastodirektiivin mukaiseen yhteissijoitusyritykseen. Kun otettiin huomioon yhteissijoitusyrityksen verotuksellinen asema ja luonne varallisuusmassana, ei Suomeen muodostunut sulautumisen jälkeen kiinteää toimipaikkaa, johon sulautuvaan rahastoon kuuluvat varat olisivat jääneet kuulumaan.

Sulautuminen, jossa suomalainen sijoitusrahastodirektiivin mukainen sijoitusrahasto sulautui luxemburgilaiseen SICAV-tyyppiseen sijoitusrahastodirektiivin mukaiseen yhteissijoitusyritykseen, voitiin rinnastaa EVL 52 a–b §:issä tarkoitettuun sulautumiseen. Sulautuvan sijoitusrahaston osuuksien vaihtumista vastaanottavan yhteissijoitusyrityksen osakkeiksi ei siten pidetty A:n verotuksessa luovutuksena.  

Sulautumisen verotusperiaatteet

KHO 1980 II 513 Yhtiön ja sen osakkaan yhdessä ei katsottu tappiovuoden alusta lukien omistaneen yli puolta yhtiöön sulautuneen toisen yhtiön osakkeista, kun tuo osakas oli tullut vastaanottaneen yhtiön osakkaaksi vasta sulautumisen yhteydessä saatuaan omistamiensa sulautuneen yhtiön osakkeiden sijaan vastaanottaneen yhtiön osakkeita. (3599/25/79)

Rakennustoimisto A Oy lausui KVL:lle toimitetussa ennakkotietohakemuksessaan, että se oli 21. 4. 1973 hankkinut 28 osaketta B Oy nimisen yhtiön 60 osakkeesta.

V. 1975 oli B Oy:n osakepääomaa korotettu, minkä jälkeen Rakennustoimisto A Oy omisti 43 osaketta yhtiön 90 osakkeesta. Rakennustoimisto A Oy oli ostanut 6 8.1977 lisää 10 B Oy:n osaketta. B Oy:n osakepääomaa 8.3.1978 korotettaessa sen osakkeiden lukumäärä oli noussut 150 osakkeeseen, jolloin Rakennustoimisto A Oy oli merkinnyt 40 uutta osaketta. Sanottu yhtiö oli 12.9.1978 ostanut vielä 46 B Oy:n 150 osakkeen osakekannasta. Rakennustoimisto A Oy:n tytäryhtiö AA Oy omisti siitä yhden osakkeen ja eräs ulkopuolinen henkilö oli 30.12.1975 lähtien omistanut 10 osaketta. B Oy:n tilikaudelta 1.10.1976 - 31.10.1977 oli vahvistettu tappiota, samoin tuli tilikaudelta 1.11.1977 - 31.10.1978 vahvistettavaksi tappiota. Rakennustoimisto A Oy aikoi fuusioida B Oy:n itseensä. Fuusio tapahtuisi siten, että Rakennustoimisto A Oy ostaisi ensin tytäryhtiöltään yhden B Oy:n osakkeen ja sen jälkeen Rakennustoimisto A Oy:n osakepääomaa korotettaisiin ulkopuolisen osakkeenomistajan 10 osakkeen vaihtamiseksi Rakennustoimisto A Oy:n osakkeiksi. Rakennustoimisto A Oy pyysi ennakkotietoa siitä, saiko se em. tavalla tapahtuvan fuusion jälkeen vähentää verotuksessaan B Oy:n verovuosilta 1977 ja 1978 vahvistetut tappiot ottaen huomioon, että yhtiö oli 30.12.1975 lähtien omistanut B Oy:n osake-enemmistön ulkopuolisen henkilön kanssa, joka fuusion toteuttamiseen liittyen tuli Rakennustoimisto A Oy:n osakkaaksi hänen nykyisin omistamiensa B Oy:n osakkeiden arvoperustaa vastaan.

KHO 1989 B 514 Osuusteurastamon ja sen kokonaan omistaman tytäryhtiön tilikausi oli kalenterivuosi. Kun osuusteurastamo aikoi sulautua toiseen osuuskuntaan ennen 31.12.1989, osuusteurastamon tilikausi ei tullut päättymään samaan aikaan tytäryhtiön tilikauden kanssa verovuonna 1989. Osuusteurastamo ei voinut antaa konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa tarkoitettua konserniavustusta mainittuna vuonna.

KHO:1991 B 513 X Oy oli omistanut A Oy:n ja B Oy:n koko osakekannan jo ennen 1.1.1990 alkaneen tilikauden alkua. Kaikkien näiden yhtiöiden tilikausi oli kalenterivuosi. X Oy ja Y Oy olivat sulautuneet uudeksi osakeyhtiöksi, jolle niiden varat ja velat olivat siirtyneet. Konserniavustuksesta verotuksessa annetun lain 3 §:ssä tarkoitetun konsernisuhteen avustuksen antajana olleen tytäryhtiö A Oy:n ja saajana olleen tytäryhtiö B Oy:n kesken katsottiin kestäneen koko verovuoden 1990, vaikka emoyhtiö oli sulautunut kesken tilikautensa toisen osakeyhtiön kanssa uudeksi osakeyhtiöksi. A Oy sai vähentää verotuksessaan B Oy:lle vuonna 1990 antamansa konserniavustuksen.

KHO 1994 B 545 Osakeyhtiön sulautuessa syntynyt kirjanpidollinen fuusioerotus, jolla oli korotettu sulautuneelta yhtiöltä siirtyneiden maa-alueiden ja osakkeiden kirjanpitoarvoja, oli vastaanottavan yhtiön nettovarallisuuteen luettava ja osakkeen matemaattiseen arvoon vaikuttava erä.

KHO 1994 B 546 Osakeyhtiön sulautuessa syntynyt, liikearvona taseessa aktivoitu fuusiotappio oli sellainen pitkävaikutteinen meno, jolla on varallisuusarvoa ja joka on luettava vastaanottavan yhtiön varallisuusverolain 27 §:n 7 momentissa tarkoitettuun nettovarallisuuteen ja joka siten on osakkeen matemaattisen arvon laskentaan vaikuttava erä.

KVL:127/1998 A Oy oli omistanut 90,1 % B Oy:n ja 100 % C Oy:n osakekannasta. Lisäksi B Oy oli omistanut 100 % D Oy:n osakekannasta ja C Oy 9,9 % B Oy:n osakekannasta. A Oy ja E Oy olivat sulautuneet kombinaatiofuusiolla F Oy:ksi. Sulautuminen ja uusi yhtiö oli merkitty kaupparekisteriin 1.4.1998. F Oy:n ensimmäinen tilikausi oli 1.4.1998−31.12.1998. Muiden yhtiöiden tilikautena oli kalenterivuosi. B Oy tai D Oy aikoi antaa F Oy:lle konserniavustuksen vuonna 1998. A Oy:n, B Oy:n ja D Oy:n välillä oli vallinnut konsernisuhde ennen A Oy:n sulautumista vuonna 1998. Sulautumisessa muodostetun F Oy:n sekä B Oy:n ja D Oy:n välillä vallitsi niin ikään konsernisuhde sulautumisen jälkeen. Katsottiin, että konsernisuhde oli vallinnut konserniavustuksen antajan ja saajan välillä koko verovuoden 1998.

KHO:2004:59 Kun A Oy sulautui kokonaan omistamaansa tytäryhtiöön B Oy:öön, joka fuusiossa mitätöi haltuunsa tulleet omat osakkeensa ja antoi fuusiovastineena A Oy:n emoyhtiölle liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeita, yli puolet B Oy:n osakkeista vaihtoi omistajaa. B Oy:n verotuksessa tapahtui näissä olosuhteissa yhtiöveron hyvityksestä annetun lain 8 §:n 3 momentissa ja tuloverolain 122 §:n 1 momentissa tarkoitettu omistajanvaihdos.

KHO:2013:155 A Oy sai vähentää siihen sulautuvalle ruotsalaiselle tytäryhtiölle B AB:lle vahvistetut tappiot, jos A Oy näytti toteen, että B AB oli käyttänyt loppuun mahdollisuudet kyseisten tappioiden huomioon ottamiseksi eikä ollut mahdollisuutta siihen, että joko B AB itse tai kolmas osapuoli saisi ottaa ne huomioon Ruotsissa. Vähentämisen edellytyksenä oli, että tappiot voitaisiin vähentää vastaavassa suomalaisten yhtiöiden välisessä sulautumisessa. B AB:n tappiot oli vähentämistä varten laskettava elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan.

Veron kiertämistä koskeva säännös

KHO:2013:126 B Oy oli sulautunut 30.4.2007 A Oy:öön, joka oli omistanut B Oy:n osakkeet vuodesta 1996 lähtien. B Oy:öön oli 27.4.2007 sulautunut C Oy, jonka osakkeet B Oy oli omistanut vuodesta 1995. C Oy oli omistanut 40 % A Oy:n osakkeista.

C Oy:llä oli vahvistettuja tappioita verovuosilta 1998 - 2001 yhteensä 623 138,15 euroa, josta verovuodelta 1999 vahvistettu tappio oli ollut 619 847,86 euroa. Asiassa oli kysymys siitä, onko A Oy:llä oikeus vähentää verotettavasta tulostaan nämä tappiot.

A Oy:n keskeisiä perusteluja sulautumisille olivat ristiinomistuksen purkamisella aikaan saatava konsernirakenteen selkiyttäminen, hallintokustannuksista saavutettavat säästöt sekä pääosin A Oy:n osakkaiden C Oy:lle antamien pääomalainojen siirtäminen ja turvaaminen.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että A Oy oli esittänyt sulautumisjärjestelyille verotuksesta riippumattomia syitä eikä ollut ilmeistä, että järjestelyiden yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista olisi ollut veron kiertäminen tai veron välttäminen elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:ssä tarkoitetulla tavalla. Ne C Oy:n vahvistetut tappiot, joiden siirtymisestä oli kysymys, olivat syntyneet A Oy:n omistusaikana konsernissa harjoitetusta liiketoiminnasta. Vahvistettujen tappioiden siirtymistä vastaanottavalle yhtiölle ei ollut pidettävä yritysjärjestelysäännösten kannalta vieraana veroetuna.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 h §:n soveltamiselle sulautumisiin ei ollut perusteita. Korkein hallinto-oikeus kumosi Turun hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi voimaan verotuksen oikaisulautakunnan päätöksen, jonka mukaan A Oy:lle oli siirtynyt sulautumisten seurauksena 623 138,15 euroa C Oy:lle vahvistettuja tappioita.

Sulautuminen johon ei sovelleta 52 a ja b §:ää

KHO:2012:23 Tuloverolain 123 §:n 2 momentissa tarkoitettuna sulautumisena ei voitu pitää sellaista osakeyhtiön sulautumista toiseen, vastaanottavaan osakeyhtiöön, joka ei täyttänyt elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 a §:ssä säädettyjä edellytyksiä ja jota sen vuoksi pidettiin tuloverotuksessa sulautuvan osakeyhtiön purkautumisena.

6.2 Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä

Tiivistelmät päätöksistä siltä osin kuin ne koskevat sulautumista

C - 28/95 Leur Bloem

Eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojen siirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annettua direktiiviä 90/434/ETY on tulkittava siten, että sillä käyttöön otettua yhteistä verojärjestelmää, joka sisältää erilaisia verotuksellisia etuja, sovelletaan erotuksetta kaikkiin liiketoimiin, joissa on kyse sulautumisesta, diffuusiosta, varojen siirrosta ja osakkeiden vaihdosta, ottamatta huomioon niiden syitä, olivatpa ne sitten rahoituksellisia, taloudellisia tai pelkästään verotuksellisia.

Tästä seuraa, että direktiivin 2 artiklan d alakohdassa, jossa määritellään osakkeiden vaihdolla suoritettavan sulautumisen käsite, ei vaadita, että direktiivin 2 artiklan h alakohdassa tarkoitettu hankkiva yhtiö itse harjoittaa yritystoimintaa tai että kyseessä on kahden yhtiön yritystoiminnan pysyvä yhdistäminen rahoitukselliseksi ja taloudelliseksi kokonaisuudeksi. Se, että siitä luonnollisesta henkilöstä, joka oli hankittujen yhtiöiden ainoa osakkeenomistaja ja johtaja, tulee hankkivan yhtiön ainoa osakkeenomistaja ja johtaja, ei myöskään estä katsomasta kyseistä liiketointa osakkeiden vaihdolla suoritettavaksi sulautumiseksi.

Direktiivin 90/434/ETY 11 artiklaa on tulkittava siten, että kun kansalliset viranomaiset valvovat, onko suunnitellun liiketoimen ainoana tai yhtenä pääasiallisena tarkoituksena veropetos tai veron kiertäminen, niiden on joka tapauksessa tutkittava liiketoimi kokonaisuudessaan. Tällainen tutkinta on voitava saattaa tuomioistuinten harjoittaman valvonnan kohteeksi.

Direktiivin 90/434/ETY 11 artiklassa tarkoitetun hyväksyttävän taloudellisen syyn käsitettä on tulkittava siten, että sillä tarkoitetaan muuta kuin pelkän verotuksellisen edun, kuten horisontaalisen tappiontasauksen, tavoittelua.

C - 126/10 Foggia

Eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, diffuusioihin, varojensiirtoihin ja osakkeidenvaihtoihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä annetun direktiivin 90/434 11 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että kun kyse on liiketoimesta, jossa kaksi samaan konserniin kuuluvaa yhtiötä sulautuu, olettamaan siitä, ettei kyseistä liiketointa ole toteutettu edellä mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla ”hyväksyttävästä taloudellisesta syystä”, voi johtaa se, ettei sulautuva yhtiö sulautumisen ajankohtana harjoita minkäänlaista toimintaa, sillä ei ole yhtäkään rahoitusosuutta muista yhtiöistä ja se pelkästään siirtää vastaanottavaan yhtiöön sellaisia verotuksessa huomioitavia tappioita, joiden määrä on suuri ja joiden alkuperää ei ole määritetty, vaikka kyseisellä liiketoimella on positiivinen vaikutus konsernin rakenteellisten kustannusten kannalta. Kansallisen tuomioistuimen asiana on tarkistaa kaikki sen ratkaistavana olevalle oikeusriidalle ominaiset olosuhteet huomioon ottaen, täyttyvätkö kyseisessä oikeusriidassa sellaiset tekijät, joiden perusteella mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla oletetaan, että kyse on veropetoksesta tai veron kiertämisestä.

Direktiivin 90/434 11 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut uudelleenjärjestelyn ja järkeistämisen käsitteet on näin ollen ymmärrettävä siten, että niillä tarkoitetaan muuta kuin pelkän verotuksellisen edun tavoittelua ja että uudelleenjärjestely tai järkeistäminen, jolla tavoitellaan ainoastaan tällaista päämäärää, ei voi olla mainitussa säännöksessä tarkoitettu hyväksyttävä taloudellinen syy. Mikään ei näin ollen ole lähtökohtaisesti esteenä sille, että sulautuminen, joka johtaisi konsernin sellaiseen uudelleenjärjestelyyn tai järkeistämiseen, joka mahdollistaa konsernin hallinto- ja hallinnointikulujen vähentämisen, on hyväksyttävä taloudellinen syy. Näin ei kuitenkaan ole sellaisen absorbtiosulautumisen tapauksessa, jonka osalta ilmenee, että kun otetaan huomioon saavutettu verotuksellinen etu, konsernin rakenteellisissa kustannuksissa saavutetut säästöt ovat täysin marginaalisia.

C-123/11 A Oy

SEUT 49 ja SEUT 54 artikla eivät pääasiassa kyseessä olevissa olosuhteissa ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa tytäryhtiönsä, joka on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon ja lopettanut toimintansa, kanssa sulautuneelta emoyhtiöltä evätään mahdollisuus vähentää verotettavasta tulostaan tappiot, jotka tytäryhtiölle ovat aiheutuneet sulautumista edeltävinä verovuosina, vaikka kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä annetaan tämä mahdollisuus silloin, kun sulautuminen toteutetaan maassa asuvan tytäryhtiön kanssa. Tällainen kansallinen lainsäädäntö on kuitenkin yhteensopimatonta unionin oikeuden kanssa, jos siinä ei tarjota emoyhtiölle mahdollisuutta näyttää toteen, että sen ulkomailla asuva tytäryhtiö on käyttänyt loppuun mahdollisuudet kyseisten tappioiden huomioon ottamiseksi, ja jos ei ole olemassa mahdollisuutta siihen, että joko tytäryhtiö itse tai kolmas osapuoli saisi ottaa ne huomioon tytäryhtiön asuinpaikkavaltiossa tulevien verovuosien osalta.

Säännöt, joiden perusteella lasketaan ulkomailla asuvan tytäryhtiön tappiot sitä varten, että maassa asuva emoyhtiö ottaa ne käyttöönsä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa sulautumisessa, eivät saa merkitä epäyhdenvertaista kohtelua suhteessa niihin laskusääntöihin, joita olisi sovellettu, jos sulautuminen olisi toteutettu maassa asuvan tytäryhtiön kanssa.
 

Jari Salokoski
johtava veroasiantuntija

Marjatta Huuhilo
veroasiantuntija