Pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön verotus

Tässä ohjeessa käsitellään elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (L 24.6.1968/360) säännöksiä, jotka koskevat pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön verotusperiaatteita.

Tämä ohje korvaa kohdan Pääomasijoitustoiminta ohjeessa A84/200/2012, 16.8.2012 Yhteisöjen osakkeiden luovutusten verokohtelu.

1 Johdanto

Vuonna 2004 toteutetun yritys- ja pääomaverouudistuksen yhteydessä elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin (EVL) sisällytettiin erityissäännökset (L 30.7.2004/717), jotka koskevat yhteisön käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksia, omistetun yhtiön purkautumistilanteita sekä saamisten menetysten, arvonalenemisten ja konsernituen vähennyskelpoisuutta. Säännösten soveltamisen kannalta keskeistä on, katsotaanko yhteisön harjoittavan pääomasijoitustoimintaa. Laissa ei kuitenkaan ole pääomasijoitustoiminnan määritelmää. Määritelmä on täsmentynyt lain esitöiden ja oikeuskäytännön perusteella.

Tässä ohjeessa kuvataan elinkeinotoimintaa harjoittavan, osakeyhtiömuotoisen pääomasijoittajan verokysymyksiä ja pääomasijoitustoiminnan käsitteen tulkintaperiaatteita. Ohjeessa ei käsitellä muiden yritysmuotojen verotusta eikä tuloverolain (TVL) mukaan verotettavaa toimintaa. Ohje ei myöskään kata lain valintaan liittyviä kysymyksiä eli EVL:n ja TVL:n soveltamisen välistä rajanvetoa. Esimerkiksi tilanteessa, jossa on kyse suppean omistuspiirin passiivista sijoitustoimintaa harjoittavan yhtiön verotuksesta, sovellettava laki voi olla tuloverolaki. EVL:n mukainen verotuskohtelu pääomasijoittajana edellyttää, että jäljempänä esitettävät edellytykset täyttyvät.

2 Pääomasijoitustoimintaa koskevat EVL:n säännökset

2.1 Osake- ja yhtymäosuuden luovutukset

Pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön käyttöomaisuusosakkeet eivät ole EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 6b §:n mukaan verovapaasti luovutettavia. Tämän vuoksi tällaisen yhtiön saamat käyttöomaisuusosakkeiden luovutushinnat ovat veronalaista tuloa. Vastaavasti osakkeiden hankintamenot ovat EVL 42 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vähennyskelpoisia, jolloin luovutustappiot ovat vähennettävissä yhtiön saamista elinkeinotuloista.

Jos pääomasijoitustoimintaa harjoittava yhtiö luovuttaa käyttöomaisuuteensa kuuluvan henkilöyhtiön osuuden, yhtiö voi vähentää osuuden hankintamenon ilman EVL 8 §:n 4 momentissa (L 30.12.2008/1077) säädettyjä rajoituksia.

2.2 Saamisten menetykset ja arvonalenemiset sekä konsernituki

EVL 16 §:n 7 kohta rajoittaa tietyin edellytyksin EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön eli muun kuin pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön tai osuuskunnan sekä säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön omistamaltaan osakeyhtiöltä olevien, muiden saamisten kuin myyntisaamisten menetysten ja arvonalenemisten vähennyskelpoisuutta verotuksessa. Myöskään omistetulle osakeyhtiölle annettu konsernituki tai muu omistetun osakeyhtiön taloudellisen aseman parantamiseksi ilman vastasuoritusta suoritettu meno ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen.

Säännös ei koske pääomasijoitustoimintaa harjoittavaa osakeyhtiötä, joten esimerkiksi saamisen menetyksestä johtunut kulu voi olla tällaisen yhtiön verotuksessa vähennyskelpoinen meno.

2.3 Purkutulos

EVL 51d §:n 2 momentti rajaa purkautuvan yhtiön osakkeiden hankintamenon vähennyskelpoisuutta, jos omistetut osakkeet ovat EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 6b §:ssä tarkoitetulla tavalla verovapaasti luovutettavia osakkeita. Koska laissa säädetty verovapaus ei koske pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön osakeluovutuksia, tällainen yhtiö voi vähentää omistamansa yhtiön purkautumisesta mahdollisesti syntyvän purkutappion elinkeinotulostaan. Vastaavasti purkautuvasta yhtiöstä saatava jako-osa on yhtiön veronalaista tuloa.

Purkutappion vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on, että tappio on syntynyt elinkeinotoiminnassa. Keinotekoisin järjestelyin ai­kaansaatua pur­kutappiota ei voida vähentää (KHO:2007:78).

3 Pääomasijoitustoiminnan käsitteen määrittelyn perusteet

3.1 Tulkintalähteet

Verolainsäädännössä ei ole nimenomaista säännöstä siitä, mitä pääomasijoitustoiminnalla tarkoitetaan. Käsitteen tulkinta ratkeaa tapauskohtaisesti lain esitöiden ja oikeuskäytännössä muodostuneiden tunnusmerkkien perusteella.

Pääomasijoitustoiminnan käsitteen määrittelyssä voidaan tulkinta-apuna käyttää lain valmisteluaineistoa (Hallituksen esitys Eduskunnalle yritys- ja pääomaverouudistukseksi, HE 92/2004 vp. ja Valtiovarainvaliokunnan mietintö 12/2004 vp.). Pääomasijoitustoiminnan käsitettä on vastaavin perustein käsitelty myös yksinomaan pääomasijoitustoimintaa harjoittavan kommandiittiyhtiön rajoitetusti verovelvollisen äänettömän yhtiömiehen verotusta koskevan TVL 9 §:n 5 momentin (L 15.7.2005/564) säätämisen yhteydessä (Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi tuloverolain 9 §:n ja rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain muuttamisesta, HE 64/2005 vp.). Viimeksi mainittu säännös määrittelee kommandiittiyhtiömuotoisen pääomasijoittajan yhtiöksi, jonka yhtiösopimuksen mukaisena ja tosiasiallisena ainoana tarkoituksena on pääomasijoitustoiminnan harjoittaminen. EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa ei ole asetettu samanlaista vaatimusta toiminnan ainoasta tarkoituksesta. Tästä huolimatta pääomasijoitustoiminnan luonnetta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös TVL 9 §:n 5 momentin tulkinnassa muodostuneita periaatteita.

3.2 Tulkintaperiaatteet

Verotusratkaisu siitä, harjoittaako osakeyhtiö pääomasijoitustoimintaa, tehdään yhtiön oman toiminnan kokonaisarviointiin perustuen. Tässä tarkastelussa voidaan ottaa huomioon sekä muodolliset että toiminnalliset tunnusmerkit, kuitenkin niin, että ensisijaisesti ratkaisevaa on yhtiön toiminnan tosiasiallinen luonne.

Yhtiön osakkeenomistajien harjoittama toiminta ei lähtökohtaisesti vaikuta yhtiön verotusasemaan. Pääomasijoitustoimintaa koskevassa oikeuskäytännössä on kuitenkin ratkaisuja, joissa on otettu huomioon pääomasijoittajien asema yhtiön osakkaina ja yhtiön toiminnan kytkeytyminen laajempaan pääomasijoittajien muodostamaan taloudelliseen kokonaisuuteen (esimerkiksi KHO:2005:74 ja KHO:2010:12). Laissa tarkoitettu pääomansijoittaja voi näin ollen olla pääomarahaston omistuksessa oleva hallintayhtiö, joka toimii rakenteessa pääomasijoitusten organisointivälineenä kohdeyhtiöitä hankkivana ja luovuttavana apuyhtiönä ilman, että sillä olisi muuta omaa elinkeinotoimintaa tai henkilökuntaa.

Yhtiön omistaman kohdeyhtiön toiminnan luonne ei sen sijaan vaikuta siihen, onko omistajayhtiö EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu yhteisö.

3.3 Muodolliset tunnusmerkit

Pääomasijoitustoiminnan käsitteen muodollisena tunnusmerkkinä voidaan ottaa huomioon osakeyhtiön yhtiöjär­jestykseen merkitty toimiala. Kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös se, onko yhtiö Suomen pääomasijoitusyhdistys ry:n varsinainen jäsen. Suomen pääomasijoitusyhdistys ry:n esittämien tietojen mukaan (www.fvca.fi) yhdistyksen varsinaiset jäsenet ovat Suomessa pääomasijoitustoimintaa harjoittavia yhteisöjä. Lisäksi varsinaiseksi jäseneksi voidaan yhdistyksen mukaan valita ulkomainen oikeustoimikelpoinen yhteisö, jolla on pääasiallisena liiketoimintanaan pää­omasijoitustoimintaa harjoittava toimipiste Suomessa.

Yhtiön harjoittamaa toimintaa ei verotuksessa kuitenkaan voida katsoa pääomasijoitustoiminnan harjoittamiseksi pelkästään edellä mainituilla muodollisilla perusteilla. Tämän vuoksi pääomasijoittaja voi esimerkiksi olla yhtiö, jonka yhtiöjärjestyksen mukaisena toimialana ei ole pääomasijoittaminen. Toisaalta yhtiön, jonka toimialana on pääomasijoitustoiminta, voidaan katsoa harjoittavan muuta toimintaa kuin pääomasijoitustoimintaa. Ratkaisevaa on yhtiön toiminnan tosiasiallinen luonne.

3.4 Toiminnalliset tunnusmerkit lain esitöissä

Pääomasijoitustoiminnan luonnehdinnassa tarkasteltavat toiminnalliset tunnusmerkit voidaan lain esitöiden perusteella jaotella seuraavasti:

Pääomasijoittajien juridinen muoto

Pääomasijoitustoimintaa harjoitetaan useimmiten kommandiittiyhtiön muodossa, mutta pääomasijoittajina voivat toimia myös osakeyhtiöt.

Pääomasijoitustoiminnan sisältö

Pääomasijoitustoiminnalla tarkoitetaan va­rojen sijoittamista kehitysmahdollisuuksia omaaviin kohdeyrityksiin. Tällainen sijoitus tehdään tyypillisesti oman pääoman ehtoisina osakesi­joituksina.

Toimintamalli

Pääomasijoitustoiminnalle on tyypillistä se, että toimialalla toi­mivat ammattimaiset pääomasijoitusorganisaatiot sijoittavat yleensä va­roja julkisesti noteeraamattomiin yrityksiin. Pääomasijoittaja etsii, ra­hoittaa ja edistää sellaisia korkeiden tuotto-odotusten riskihankkeita, joi­den on usein vaikea saada rahoitusta muista rahoituslähteistä.

Omistusosuus

Pääomasijoittajat omistavat tyypillisesti vähemmistöosuu­den yrityksen pääomasta.

Toiminnan tarkoitus

Toiminnan tarkoituksena on kehittää kohdeyrityksen toimintaa ja kasvattaa ostettujen yritys­ten arvoa.

Omistuksen kesto

Pääomasijoittaja ei ole pysyvä omistaja, vaan pyrkii irtautumaan yrityksestä yleensä tietyn ennalta sovitun määrä­ajan kuluessa. Irtautumista koskevan osakassopimuksen olemassaolo ei kuitenkaan yksistään ole riittävä osoitus siitä, että yhtiön toimintaa olisi pidettävä pääomasijoitustoimintana.

Pääomasijoituksen tuotto

Pääomasijoitustoiminnalle tyypillinen tulonmuodostus määräytyy kohdeyhtiön arvonnousun perusteella ja realisoituu sen osakkeiden myynnistä saatuna osakkeiden luovutusvoittona.

3.5 Muut tulkintaa ohjaavat kannanotot lain esitöissä

Hallituksen esityksen HE 92/2004 vp. yleisperusteluissa todetaan, että käyttöomaisuusosakkeiden verovapaussäännöksen tarkoituksena ei ole vapauttaa verosta tietyn toimialan tuloa, vaan ensi sijassa helpottaa yritysrakenteiden muutoksia. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon eri yritysmuotojen neutraali verokohtelu, ei yhteisöjen käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittojen verovapautta ehdotettu sovellettavaksi pääomasijoitusyhtiöiden saamaan tuloon. Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan käyttöomaisuusosakkeiden verovapaussäännöksiä ei sovellettaisi pääomasijoitustoimintaa harjoittaviin yhtiöihin.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnön 12/2004 vp. mukaan pääomasijoitustoimintaan liittyvät osakeomistukset sopivat valtiovarainministeriön mukaan huonosti käyttöomaisuuden perinteiseen määritelmään. Koska sijoitukset on tarkoitettu luovutettaviksi ja niiden tuotto perustuu arvonnousuun, ne muistuttavat luonteeltaan vaihto-omaisuutta, joskin ovat vaihto-omaisuudesta poiketen pidempiaikaisia omistuksia. Käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittojen verovapauden perusteet eivät sovellu tällaiseen omaisuuteen.

Valtiovarainvaliokun­nan mie­tinnössä todetaan myös, että EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdan säännös ei koske tavanomaisia yritysostoja, joita yritys tekee esimerkiksi laajentaakseen toimintaansa uusille aloille. Tarkoituksena ei ole myöskään esimerkiksi, että konsernin tytäryhtiö, johon konsernin strategiset osakeomistukset on keskitetty, tulkittaisiin säännöstä sovellettaessa pääomasijoitusyhtiöksi. Myöskään konsernin emoyhtiö, joka omistaa eri aloilla toimivien tytäryhtiöiden osakkeita, ei harjoita sellaista toimintaa, jota lainkohdassa tarkoitetaan.

Pääomasi­joitustoimintaa harjoittavat yhtiöt perustetaan tyypilli­sesti harjoittamaan aino­astaan tätä erityistä toi­mintaa ja lienee harvinaista, että niillä olisi myös muuta elinkeinotoimintaa. Jos yhtiö kuitenkin harjoittaa myös muuta elinkeinotoimin­taa kuin pääomasijoitus­toimintaa, muussa toimin­nassa syntyneitä käyttöomai­suusosakkeiden luovu­tusvoittoja ja -tappioita kä­sitellään mietinnön mukaan EVL 6 b §:n pääsäännön mukaisesti.

4 Pääomasijoitustoiminnan käsite oikeuskäytännössä

Edellä selostetuissa lain esitöissä on usein käytetty ilmaisuja ”tyypilli­sesti” ja ”yleensä”. Nämä määreet osoittavat, että pääomasijoitustoiminnan tunnusmerkkejä ei lain laatimisen yhteydessä ole voitu tyhjentävästi kuvata. Tämän vuoksi oikeus- ja verotuskäytännössä on pääomasijoitustoimintana tapauskohtaisen kokonaisarvion perusteella voitu pitää toimintaa, joka ei täysin vastaa lain esitöissä tyypilli­seksi tai yleiseksi arvioitua toimin­tatapaa esimerkiksi rahoitusmuodon, omistusosuuden suuruuden, omistuksen keston tai tulonmuodostuksen suhteen. Osakesijoitusten lisäksi pääomasijoitusinstrumentteja voivat olla esimerkiksi pääoma- ja vaihtovelkakirjalainat sekä oman ja vieraan pääoman piirteitä sisältävät välirahoitusinstrumentit (ns. mezzaninerahoitus). Pääomasijoittajana pidetty yhtiö on voinut omistaa kohdeyhtiöstä joko vähemmistö- tai enemmistöosuuden, saada sijoituskohteesta arvonnousun lisäksi osinko- ja korkotuottoja, erilaisia hallinnointi- ja konsultointituottoja tai konserniavustusta. Pääomasijoitustoimintaa harjoittavan yhtiön omistamien osakkeiden on oikeuskäytännössä katsottu kuuluvan yhtiön käyttöomaisuuteen. (esimerkiksi KVL:026/2005 ja KHO:2005:74).

Oikeuskäytäntöä pääomasijoitustoiminnan käsitteen tulkinnasta on muodostunut keskusverolautakunnan ennakkoratkaisujen sekä korkeimman hallinto-oikeuden ja hallinto-oikeuksien ratkaisujen myötä. Jäljempänä eri tulkintatilanteita tarkastellaan julkaistujen ja lainvoimaisten päätösten perusteella.

4.1 Toiminnallisten tunnusmerkkien täyttyminen

Ratkaisussa KVL:026/2005 täyttyivät lain esitöissä määritellyt, pääomasijoitustoiminnalle tyypilliset tunnusmerkit, kun yhtiön liiketoimintaan kuuluivat muun muassa yrityskehitys, liikeideoiden arviointi, niin sanottu yrityshautomotoiminta sekä alkavien yritysten rahoitusjärjestelyissä avustaminen. Yhtiö oli tehnyt oman pääoman ehtoisia sijoituksia uusiin, pörssissä noteeraamattomiin teknologiayhtiöihin, joissa sen omistusosuudet vaihtelivat 2,78 prosentista 31,27 prosenttiin. Sijoitukset teknologiayhtiöihin oli tarkoitettu määräaikaisiksi (5-7 vuotta). Yhtiö odotti saavansa osakesijoituksista tuoton arvonnousun muodossa osakkeita myytäessä. Sen katsottiin olevan EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu pääomasijoitustoimintaa harjoittava yhtiö. Yhtiön luovuttaessa hankkimiaan teknologiayhtiöiden osakkeita osakkeiden luovutushinnat olivat elinkeinotoiminnan veronalaista tuloa ja niiden hankintamenot elinkeinotoiminnassa vähennyskelpoista menoa

Ratkaisussa KHO:2007:11 kommandiittiyhtiötä (A Ky) pidettiin TVL 9 §:n 5 momentissa tarkoitettuna, yksinomaan pääomasijoitustoimintaa harjoittavana kommandiittiyhtiönä. A Ky oli niin sanottu rahastojen rahasto, jonka tarkoituksena oli tehdä sijoituksia pääosin toisiin pääomasijoitusrahastoihin, sijoitusyhtiöihin tai vastaaviin ja irtautua niistä määräajan kuluttua. A Ky hankki toimintanaan äänettömän yhtiömiehen yhtiöosuuksia tai vastaavia henkilöyhtiöistä tai rahastoyhtiöistä ja saattoi ottaa lyhytaikaista lainaa esimerkiksi sijoitustensa väliaikaista rahoitusta varten. A Ky:n toimikausi oli määräaikainen ja sen tulot tulivat muodostumaan pääasiassa sijoituksista irtautumisista saatavista tuloista.

Ks. myös ratkaisu KHO:2007:10, jossa pääomasijoitustoimintana pidettiin vastaavissa olosuhteissa sijoittamista kiinteistöihin, kiinteistöyhtiöihin tai vastaaviin kohteisiin.

4.2 Pääomasijoittajien konserniin kuuluvan yhtiön status

Oikeuskäytännössä ovat erityisen tulkinnallisia olleet tilanteet, joissa ratkaistavana on ollut pääomasijoitusrahastojen omistaman yhtiön verotusstatus. Kysymyksenasettelu on tällöin se, onko tällaisen hankittuihin kohdeyhtiöihin nähden emoyhtiöasemassa olevan yhtiön toiminnan peruste ja sisältö sen asemassa pääomasijoittajien muodostamassa taloudellisessa kokonaisuudessa vai onko sen katsottava harjoittavan tavanomaisia konsernin emoyhtiön toimintoja, kuten esimerkiksi hallintopalvelujen myyntiä konserniyhtiöille. Pääomasijoitustoimintaa harjoittavana yhtiönä on voitu pitää hallintayhtiötä, joka on omistuksellisesti ja toiminnallisesti riittävän lähellä pääomasijoitustoimintaa. Pääomasijoitustoimintaa harjoittavana yhtiönä ei puolestaan ole pidetty pääomasijoittajien yritysryhmään kuuluvaa yhtiötä, jonka omaan toimintaan ei liity pääomasijoittamisen piirteitä. Tällöin yhtiö on huolehtinut operatiivista toimintaa harjoittavan konsernin tai alakonsernin emoyhtiön tavanomaisista tehtävistä. Ratkaisuissa on kunkin tapauksen tosiseikaston perusteella otettu huomioon, paitsi lain esitöissä mainitut toiminnalliset tunnusmerkit, myös edellä kohdassa 3.5. mainitut, tulkintaa ohjaavat kannanotot. Tämän vuoksi tavanomaisia yritysostoja tai yritysten laajentumista uusille toimialoille ei ole pidetty pääomasijoitustoimintana.

Ei pääomasijoitustoimintaa

Ratkaisussa KVL:011/2005 Oyj:n ei katsottu harjoittavan pääomasijoitustoimintaa, kun se konsernin emoyhtiönä vastasi konsernin hallinnosta ja konserniyhtiöiden rahoituksesta sekä konsernistrategioista. Oyj:stä ohjattiin konserniyhtiöiden operatiivista toimintaa. Sen palveluksessa oli useita kymmeniä henkilöitä. Oyj omisti kohdeyhtiö B Oyj:n osakkeita määrän, joka tuotti noin 20 prosentin omistusosuuden osakekannasta. Oyj:n konsernitilinpäätöksessä B Oyj oli osakkuusyhtiö. Pääosa osakkeista oli omistettu useiden vuosien ajan. Keskusverolautakunta viittasi päätöksensä perusteluissa Oyj:n asemaan konsernin emoyhtiönä ja sen toiminnan luonteeseen emoyhtiötoimintoja suorittavana yhtiönä. Kun A Oyj luovutti omistamiaan B Oyj:n osakkeita, luovutushinta oli EVL 6b §:n mukaan verosta vapaata tuloa edellyttäen, että kaikki lainkohdassa mainitut edellytykset täyttyivät.

Pääomasijoitustoimintaa

Tapauksessa KHO:2005:74 pääomasijoitusrahastojen pääosin omistama yhtiö omisti suoraan tai välillisesti useita samalla toimialalla toimivia yhtiöitä. Tämä ns. väliholdingyhtiö oli jo vuodesta 1998 alkaen toiminut pääomasijoittajien apuyhtiönä, joten kysymyksessä oli järjestely, jonka voitiin todeta jatkuneen jo pidempään. Yhtiö ei harjoittanut aktiivista liiketoimintaa, eikä sen palveluksessa ollut henkilökuntaa. Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan kaikki yrityshankintoihin liittyvät oman pääoman sijoittamista ja sijoitusten realisointia koskevat päätökset tehtiin tosiasiallisesti omistajien valtaa käyttävien rahastojen yhteydessä toimivissa investointikomiteoissa, jotka ovat elimellinen osa ammattimaisesti toimivaa pääomasijoitusorganisaatiota. Yhtiön ja sen osakkeenomistajien kesken oli solmittu osakassopimus, jonka mukaan väliholdingyhtiön sijoitusten muodostama kokonaisuus realisoidaan viiden vuoden kuluessa sijoitusten tekemisestä.

Yhtiötä pidettiin pääomasijoitustoimintaa harjoittavana yhtiönä, kun se luovutti kahden tytäryhtiönsä osakkeet. Osakkeiden myynnistä saadut luovutushinnat olivat näin ollen yhtiön veronalaista tuloa. Päätöksen perusteluissa viitattiin konserniyhtiöiden hankkimisen tarkoitukseen ja pääomasijoittajien asemaan yhtiön osakkaina.

Ratkaisun KHO:2010:12 (tarkemmin jäljempänä) tosiseikaston mukaan A Oy:llä oli neljä työntekijää ja se myi omistamilleen yhtiöille konsernipalveluja. Yhtiön katsottiin harjoittavan pääomasijoitustoimintaa, kun otettiin huomioon sen asema ja tarkoitus pääomasijoitusrahastojen pääosin omistamassa konsernikokonaisuudessa.

Tapauksessa KHO:2013:29 A Oyj oli A-konsernin hallinnollinen emoyhtiö, jonka tytär- ja osakkuusyhtiöt hallinnoivat henkilöyhtiömuotoisia pääoma- ja kiinteistösijoitusrahastoja muun ohella toimimalla niiden vastuunalaisina yhtiömiehinä. A Oyj huolehti tytäryhtiöidensä rahoituksesta, markkinoinnista, hallinnosta ja muista vastaavista toimista. A-konsernille kertyi tuloja pääasiallisesti kolmesta eri lähteestä: rahastojen maksamista hallinnointipalkkioista, rahastoilta saatavista voitonjako-osuuksista sekä konsernin yhtiöiden suoraan omasta taseesta rahastoihin tekemien sijoitusten tuotoista. Yhtiö oli myös saanut konserniavustuksia, osinkotuloja ja korkotuloja saman konsernin yrityksiltä. A Oyj on äänettömän yhtiömiehen ominaisuudessa sijoittanut myös itse omasta taseestaan varoja lähes kaikkiin tytäryhtiöidensä hallinnoimiin vuoden 2001 jälkeen perustettuihin pääomarahastoihin. A on Suomen pääomasijoitusyhdistys ry:n jäsen.

A Oyj ja B-yhtiön tuleva johto olivat vuonna 1999 perustaneet ranskalaisen B-yhtiön, joka oli niin sanottu fund of funds -toimija eli rahastojen rahasto. A Oyj:n mukaan kyseessä oli sen liiketoiminnan laajentuminen Keski-Euroopan rahastosijoituksiin. B-yhtiöryhmään kuului kaksi hallinnointiyhtiötä eli B S.A. -yhtiö ja B Ltd sekä niiden hallinnoimat rahastot. A Oyj oli saanut B:ltä osinkotuloja ja lisäksi A Oyj oli laskuttanut B:tä antamistaan palveluista sijoitushankintoihin liittyen. A Oyj myi vuonna 2006 12,5 prosentin omistusosuuden B S.A:n osakkeista B S.A:n toimivalle johdolle, minkä jälkeen sen omistukseen jäi 35 prosentin suuruinen osuus B:n osakkeista.

Korkein hallinto-oikeus piti A Oyj:tä pääomasijoitustoimintaa harjoittavana yhtiönä, kun otettiin huomioon sen asema pääomasijoitustoimintaa harjoittavan konsernin emoyhtiönä ja tehtävät konsernissa. B S.A:n perustamisessa ei ollut kysymys tavanomaisesta yrityshankinnasta, jonka tavoitteena olisi ollut laajentuminen uudelle toimialalle, vaan A-konsernin ennestään harjoittaman pääomasijoitustoiminnan laajentamisesta uudelle markkina-alueelle. B S.A:n osakkeita ei voitu pitää A Oyj:n muuhun kuin pääomasijoitustoimintaan kuuluvina käyttöomaisuusosakkeina. Osakkeiden myynnistä saadut luovutushinnat olivat näin ollen yhtiön veronalaista tuloa.

Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisussa 17.6.2011 nro 11/0680/6 emoyhtiö A Oyj oli pörssissä noteerattu monialakonsernin emoyhtiö, jolla oli välittömästi tai välillisesti omistuksessaan 47 tytäryhtiötä. Yhtiö huolehti osittain tytäryhtiöiden taloushallinnon, rahoituksen, konsernijohdon ja konsernin organisoinnin, konsernin ulkoisen ja sisäisen raportoinnin sekä muiden vastaavien yhteisten tehtävien järjestämisestä. A Oyj:llä oli keskimäärin seitsemän työntekijää, minkä lisäksi yhtiö käytti ulkopuolisia yhteistyö- ja asiantuntijatahoja. Yhtiön merkittävimmät osakkeenomistajat olivat yksityishenkilöitä, joiden lukumäärä oli noin 4 000.

A Oyj hankki toimintamallinsa mukaan omistukseensa enemmistöosuuksia perinteisillä toimialoilla toimivista yrittäjävetoisista noteeraamattomista pienistä ja keskisuurista yhtiöistä. Yrityshankinnan jälkeen vanha omistaja jatkoi yleensä osaomistajana tai vaihtoehtoisesti kohdeyritykseen hankittiin uusi yrittäjä noin 20 - 30 prosentin omistusosuudella. Hankinnan jälkeen A Oyj kehitti tytäryhtiöitä siten, että ne kykenevät toimimaan organisatorisesti ja operatiivisesti itsenäisesti ja kasvuhakuisesti ja että niiden avainhenkilöriippuvuus on pienentynyt. A Oyj osallistui kokonaisvastuun ottaen tytäryhtiöiden liiketoimintojen strategisen kehittämisen lisäksi operatiivisten toimintojen ohjaamiseen. A Oyj:n toimitusjohtaja, talousjohtaja ja johtoryhmän jäsenet osallistuivat tytäryhtiöiden hallitustyöskentelyyn yhdessä tytäryhtiön toimitusjohtajan kanssa. A Oyj:n tulonmuodostus koostui konserniyhtiöiltä saaduista vuotuisista tuotoista ja irtautumistuotoista, joissa liiketoiminta-alueen arvonmuutos realisoidaan yrityksestä luovuttaessa. Yhtiön antamien tietojen mukaan tyypillisesti 5 - 10 vuoden sitoutumisjakson tavoitteena oli kasvattaa ostetun yrityksen kokoa ja arvoa, jotta kauppahinta yrityksestä luovuttaessa olisi korkea.

Hallinto-oikeus katsoi A Oyj:n yrityshankintojen ja toiminnan keskeisenä tarkoituksena ja tavoitteena olevan pääomasijoitustoiminnalle tyypillisellä tavalla tulonmuodostus, joka realisoituu osakeomistusten luovutuksista. Asiassa ei katsottu olevan ratkaisevaa merkitystä sillä, että A Oyj omisti kohdeyritykset enemmistöosuuksin tai kokonaan, että omistusten ajallinen kesto vaihteli ollen joissakin tapauksissa jopa 20 vuotta, että A Oyj sai konserniyhtiöiltä myös vuotuisia osinko-, korko- ja muita rahoitustuottoja tai että irtautumistuottoja ei kertynyt joka vuosi. Hallinto-oikeus viittasi myös hallituksen esitykseen HE 92/2004 vp. sisältyvään mainintaan siitä, että EVL:n käyttöomaisuusosakkeiden verovapaussäännösten soveltaminen A Oyj:n toiminnan osakeluovutuksiin merkitsisi yhtiön varsinaisen yritystoiminnan tulon vapauttamista verosta, minkä olisi katsottava olevan vastoin kyseisten verovapaussäännösten tarkoitusta. Päätöksen perusteluissa todetaan myös, että päätös perustuu pääomasijoitustoiminnan eri tunnusmerkkien kokonaisarviointiin. Yhtiön käyttöomaisuusosakkeista saamia luovutusvoittoja ei pidetty yhtiön verovapaina luovutusvoittoina.

4.3 Kohdeyhtiön purkamisen vaikutus

Oikeuskäytännön linjausten mukaan ostetun kohdeyhtiön nopea purkaminen hankinnan jälkeen voi merkitä, että yhtiön ei katsota harjoittavan pääomasijoitustoimintaa. Tulkinta voi olla toinen, jos yrityshankinnan ja purkamisen välillä on kulunut enemmän aikaa ja yhtiön toimintaa voidaan kokonaisarvioinnin perusteella pitää pääomasijoitustoiminnan harjoittamisena.

Ei pääomasijoitustoimintaa

Perustapauksena voidaan pitää ratkaisua KHO:2009:64, jossa oli kyse pääomasijoitusrahaston pääosin omistamasta yhtiöstä A Oy. Yhtiö oli perustettu tuotannollista toimintaa harjoittavan B Oy:n osakkeiden hankkimista varten. Sen jälkeen kun A Oy oli hankkinut B Oy:n osakkeet, oli hankittu yhtiö tarkoitus välittömästi purkaa. Tällöin B Oy:n liiketoiminta ja sillä olevat varat ja velat siirrettiin ennakkojako-osana A Oy:lle, joka jatkoi B Oy:n liiketoimintaa. A Oy ei näin ollen harjoittanut eikä sen tarkoituskaan ollut harjoittaa pääomasijoitustoiminnan harjoittajalle ominaista toimintaa. A Oy:n ei katsottu harjoittavan pääomasijoitustoimintaa, minkä vuoksi A Oy:llä ei ollut oikeutta vähentää B Oy:n purkautumisesta mahdollisesti aiheutuvaa purkutappiota.

Pääomasijoitustoimintaa

Äänestyksin 3-2 syntyneen ratkaisun KHO:2010:12 lopputulos poikkesi ratkaisusta KHO:2009:64. Tapauksessa KHO:2010:12 pääosin suomalaisten pääomasijoitusrahastojen omistama A Oy oli perustettu vuonna 2006 useissa maissa olevien yhtiöiden muodostaman liiketoiminnan hankintaa varten. Hankinta oli toteutunut vuonna 2007, minkä jälkeen A Oy omisti sataprosenttisesti operatiivista toimintaa harjoittavat suomalaiset B Oy ja C Oy:n sekä ruotsalaisen D AB:n. A Oy:llä oli neljä työntekijää ja se myi omistamilleen yhtiöille konsernipalveluja. Hankitut yhtiöt oli tarkoitus purkaa joko vuonna 2009 tai 2010. Yhtiön katsottiin harjoittavan pääomasijoitustoimintaa, kun otettiin huomioon sen asema ja tarkoitus pääomasijoitusrahastojen pääosin omistamassa konsernikokonaisuudessa.  A Oy:llä oli siten oikeus vähentää B Oy:n tai C Oy:n purkautumisesta mahdollisesti aiheutuva purkutappio.

5 Pääomasijoitustoiminnan ohella harjoitettu muu toiminta

Oikeuskäytännössä ei toistaiseksi ole julkaistua ratkaisua siitä, miten edellä kohdassa 2 selostettuja EVL:n säännöksiä on sovellettava tilanteessa, jossa pääomasijoitustoimintaa harjoittavalla yhtiöllä on pääomasijoitustoiminnan ohella muutakin, pääomasijoitustoimintaan liittymätöntä elinkeinotoimintaa. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi yksittäisen tytäryhtiön purkautumisen jälkeen tai tilanteessa, joissa yhtiö itse aloittaa operatiivisen liiketoiminnan harjoittamisen pääomasijoitustoiminnan ohella.

Tapauksessa KHO 23.6.2009 taltio 1619 pelkästään pääomasijoitustoimintaa harjoittava osakeyhtiö luovutti sellaiset käyttöomaisuuteensa kuuluvat osakkeet, jotka se selitti alun perin hankitun pysyvään omistukseensa. Yhtiön mukaan kyseessä ei ollut pääomasijoitus, vaan pysyvä ja strateginen omistus saman toimialan yrityksessä. Keskusverolautakunta, jonka ratkaisun korkein hallinto-oikeus pysytti, katsoi, että osakkeet eivät olleet verovapaasti luovutettavia osakkeita. Koska luovutetut osakkeet kuuluivat yhtiön harjoittamaan pääomasijoitustoimintaan, ratkaisusta ei ole saatavissa tulkintaohjetta tilanteisiin, joissa yhtiöllä on pääomasijoitustoiminnan ohella muutakin elinkeinotoimintaa.

EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdan sanamuodon ja hallituksen esityksen HE 92/2004 vp. perusteella voidaan puoltaa tulkintaa, jonka mukaan yhtiön status pääomasijoittajana olisi ratkaiseva. Tällöin se ei esimerkiksi voisi luovuttaa omistamiaan käyttöomaisuusosakkeita verosta vapaasti, vaikka niiden katsottaisiin lukeutuvan yhtiön muuhun kuin pääomasijoitustoimintaan. Toisaalta valtiovarainvaliokunta on mietinnössään 12/2004 vp. todennut kantanaan, että pääomasijoitustoimintaa harjoittavalla yhtiöllä voi olla muutakin elinkeinotoimintaa, jolloin EVL 6b § saattaa soveltua. Myös korkein hallinto-oikeus viittaa tällaiseen mahdollisuuteen päätöksensä KHO:2013:29 perusteluissa.

Verohallinnon näkemys on, että pääomasijoitustoimintaa harjoittavalla yhtiöllä voi valtiovarainvaliokunnan mietinnössä mainitulla tavalla olla muutakin EVL:n mukaista elinkeinotoimintaa, joskaan tällaiset tilanteet eivät käytännössä liene kovin yleisiä. Tällöin esimerkiksi muuhun elinkeinotoimintaan liittyvien käyttöomaisuusosakkeiden luovutushinta voi olla EVL:ssä säädetyllä tavalla verosta vapaata tuloa tai saamisen arvonaleneminen voi olla vähennyskelvoton meno. Jos yhtiön katsotaan pääomasijoitustoiminnan ohella harjoittavan esimerkiksi EVL:n mukaista arvopaperikauppaa, ja siihen kuuluvan vaihto-omaisuuden arvo on EVL 28 §:n 1 momentin mukaisesti alentunut, yhtiöllä on oikeus tehdä lainkohdan mukainen epäkuranttiusvähennys.

6 Pääomasijoitustoiminnan lopettaminen ja muuntuminen

6.1 Pääomasijoitustoiminnan lopettaminen

Jos yhtiö lopettaa kokonaan pääomasijoitustoiminnan harjoittamisen eikä se harjoita muutakaan EVL:n alaista toimintaa, yhtiön verotus toimitetaan liiketoiminnan lopettamisen jälkeen TVL:n mukaan. Yhtiön realisoidessa pääomasijoitustoimintaan kuuluneita osakeomistuksiaan luovutuksen verovaikutukset voivat kuitenkin määräytyä EVL:n mukaisesti, jolloin osakkeet eivät ole verovapaasti luovutettavia. Ehdottomia aikarajoja siitä, kuinka kauan omaisuus säilyttää EVL-luonteensa, ei voida asettaa.

6.2 Pääomasijoitustoiminnan muuntuminen

Pääomasijoitustoimintaa harjoittavan yhtiön toiminta voi muuttua muuksi liiketoiminnaksi esimerkiksi tilanteessa, jossa yhtiö lopettaa pääomasijoitustoimintansa harjoittamisen ja ryhtyy harjoittamaan operatiivista liiketoimintaa. Käytännössä vastaava kysymyksenasettelu voi syntyä myös tilanteessa, jossa pääomarahaston omistuksessa olevan hallinnointiyhtiön toiminta pääomasijoitusten organisointivälineenä lakkaa esimerkiksi omistajatahon yrityskaupan tai konsernin toiminnallisen syyn vuoksi.

Verotuksessa saatetaan tällöin joutua ottamaan kantaa esimerkiksi siihen, miten käsitellään EVL 16 §:n 7 kohdan mukaisia vähennysvaatimuksia tai osakeluovutuksia, joissa kohteena ovat pääomasijoitustoiminnan aikana hankitut osakkeet. Julkaistua oikeuskäytäntöä ei näistäkään tilanteista toistaiseksi ole. Verohallinnon kanta on, että yhtiön verotusasemaa on arvioitava saamisen kulukirjauksen tekoajankohdan tai osakeluovutuksen ajankohdan olosuhteiden perusteella. Jos tapauskohtainen arviointi johtaa siihen, että yhtiön ei tuolloin ole katsottava harjoittavan pääomasijoitustoimintaa, eivät EVL:n pääomasijoitustoimintaa koskevat, edellä kohdassa 2 kuvatut erityissäännökset tule sovellettaviksi. Se, mihin tulolähteeseen tai omaisuuslajiin esimerkiksi luovutettu omaisuus tässä tapauksessa kuuluu, ratkaistaan kussakin tapauksessa erikseen.

7 Yhtiön toiminnan luonteen selvittäminen

Pääomasijoitustoiminnan käsitteen tulkinnallisuus edellyttää, että kunkin verotusratkaisun perusteeksi on saatu selvitys, joka mahdollistaa yhtiön tosiasiallisen toiminnan luonteen kokonaisarvioinnin eri tunnusmerkkien valossa. Verotuksessa noudatettavien yleisten periaatteiden mukaan (VML 26 §) sekä veroviranomaisen että verovelvollisen on osallistuttava asian selvittämiseen. Pääasiassa sen osapuolen, jolla on siihen paremmat edellytykset, on esitettävä asiassa selvitystä. Käytännössä tämä on useimmiten verovelvollinen.

Jari Salokoski
johtava veroasiantuntija

Sirpa-Liisa Venesjärvi
erityisasiantuntija