Veronpalautuksiin liittyviä huijausviestejä liikkuu tekstiviesteinä. Lue lisää huijausviesteistä

Pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön verotus

Antopäivä
8.2.2022
Diaarinumero
VH/242/00.01.00/2022
Voimassaolo
8.2.2022 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
VH/5690/00.01.00/2019, 1.1.2020

Tässä ohjeessa käsitellään elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) säännöksiä, jotka koskevat pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön verotusta ja pääomasijoitustoiminnan käsitteen tulkintaperiaatteita. Pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön verotus eroaa muiden osakeyhtiöiden verotuksesta esimerkiksi pääomasijoitustoimintaan liittyvien käyttöomaisuusosakeluovutusten ja saamisten arvonalenemisten osalta. Ohjeessa ei käsitellä muiden yritysmuotojen kuin osakeyhtiöiden verotusta.

Ohjeen lukuja 2.2 ja 3.2 on päivitetty 8.2.2022 korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2021:135 perusteella. Samassa yhteydessä on täsmennetty ohjeen kieliasua ja johdantoluku on yhdistetty ohjeen ingressiin.

1 Pääomasijoitustoimintaa koskevat EVL:n säännökset

1.1 Osake- ja yhtymäosuuden luovutukset

EVL 12 §:n mukaan käyttöomaisuutta ovat elinkeinotoiminnassa pysyvään käyttöön tarkoitetut hyödykkeet. Käyttöomaisuusosakkeet ovat EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 6 b §:n edellytysten täyttyessä verovapaasti luovutettavia, jolloin osakkeiden luovutushinta ei ole veronalaista tuloa eikä hankintameno vähennyskelpoinen.

Säännökset eivät kuitenkaan koske pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön käyttöomaisuusosakkeiden luovutusta. Tämän vuoksi tällaisen yhtiön saamat käyttöomaisuusosakkeiden luovutushinnat ovat veronalaista tuloa. Vastaavasti käyttöomaisuusosakkeiden hankintamenot ovat EVL 42 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vähennyskelpoisia, jolloin luovutustappiot ovat vähennettävissä yhtiön saamista elinkeinotuloista.

Jos pääomasijoitustoimintaa harjoittava yhtiö luovuttaa käyttöomaisuuteensa kuuluvan henkilöyhtiön osuuden, yhtiö voi vähentää osuuden hankintamenon ilman EVL 8 §:n 4 momentissa (1077/2008) säädettyä rajoitusta.

1.2 Saamisten menetykset ja arvonalenemiset sekä konsernituki

EVL 16 §:n 7 kohta rajoittaa tietyin edellytyksin EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön eli muun kuin pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön tai osuuskunnan sekä säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön omistamaltaan osakeyhtiöltä olevien, muiden saamisten kuin myyntisaamisten menetysten ja arvonalenemisten vähennyskelpoisuutta verotuksessa. Myöskään EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle osakeyhtiölle annettu konsernituki tai muu omistetun osakeyhtiön taloudellisen aseman parantamiseksi ilman vastasuoritusta suoritettu meno ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen.

EVL 16 §:n 7 kohdan säännös ei koske pääomasijoitustoimintaa harjoittavaa osakeyhtiötä, joten esimerkiksi saamisen menetyksestä tai arvonalenemisesta johtunut kulu voi olla tällaisen yhtiön verotuksessa vähennyskelpoinen meno. Saamisten arvonalenemisen verokohtelua käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Saamisten arvonalenemisten vähennyskelpoisuus elinkeinotulon verotuksessa.

1.3 Purkutulos

EVL 51 d §:n 2 momentti rajoittaa purkautuvan yhtiön osakkeiden hankintamenon vähennyskelpoisuutta, jos omistetut osakkeet ovat EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 6 b §:ssä tarkoitetulla tavalla verovapaasti luovutettuja osakkeita. Koska laissa säädetty verovapaus ei koske pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön osakeluovutuksia, tällainen yhtiö voi vähentää omistamansa yhtiön purkautumisesta mahdollisesti syntyvän purkutappion elinkeinotulostaan. Vastaavasti purkautuvasta yhtiöstä saatava jako-osa on yhtiön veronalaista tuloa.

Osakeyhtiön purkautumisen verotusta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Osakeyhtiön purkautuminen verotuksessa.

2 Pääomasijoitustoiminnan käsitteen määrittelyn perusteet

2.1 Tulkintalähteet

Verolainsäädännössä ei ole nimenomaista säännöstä siitä, mitä pääomasijoitustoiminnalla tarkoitetaan. Käsitteen tulkinta ratkeaa tapauskohtaisesti lain esitöiden ja oikeuskäytännössä muodostuneiden tunnusmerkkien perusteella.

Pääomasijoitustoiminnan käsitteen määrittelyssä voidaan tulkinta-apuna käyttää lain valmisteluaineistoa (hallituksen esitys eduskunnalle yritys- ja pääomaverouudistukseksi, HE 92/2004 ja valtiovarainvaliokunnan mietintö VaVM 12/2004). Pääomasijoitustoiminnan käsitettä on käsitelty myös yksinomaan pääomasijoitustoimintaa harjoittavan kommandiittiyhtiön rajoitetusti verovelvollisen äänettömän yhtiömiehen verotusta koskevan TVL 9 §:n 5 momentin (564/2005) säätämisen yhteydessä (hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tuloverolain 9 §:n ja rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain muuttamisesta, HE 64/2005). Viimeksi mainittu säännös määrittelee kommandiittiyhtiömuotoisen pääomasijoittajan yhtiöksi, jonka yhtiösopimuksen mukaisena ja tosiasiallisena ainoana tarkoituksena on pääomasijoitustoiminnan harjoittaminen. EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa ei ole asetettu samanlaista vaatimusta toiminnan ainoasta tarkoituksesta. Tästä huolimatta pääomasijoitustoiminnan luonnetta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös TVL 9 §:n 5 momentin tulkinnassa muodostuneita periaatteita.

2.2 Tulkintaperiaatteet

Verotusratkaisu siitä, harjoittaako osakeyhtiö pääomasijoitustoimintaa, tehdään lähtökohtaisesti yhtiön oman toiminnan kokonaisarviointiin perustuen. Tässä tarkastelussa voidaan ottaa huomioon sekä muodolliset että toiminnalliset tunnusmerkit, kuitenkin niin, että ensisijaisesti ratkaisevaa on yhtiön toiminnan tosiasiallinen luonne.

Yhtiön osakkeenomistajien harjoittama toiminta voi vaikuttaa yhtiön verotusasemaan. Pääomasijoitustoimintaa koskevassa oikeuskäytännössä on päätöksiä, joissa on otettu huomioon pääomasijoittajien asema yhtiön osakkaina ja yhtiön toiminnan kytkeytyminen laajempaan pääomasijoittajien muodostamaan taloudelliseen kokonaisuuteen (esimerkiksi KHO 2005:74, KHO 2010:12 ja KHO 2021:135). Laissa tarkoitettu pääomansijoittaja voi siten olla pääomarahaston välittömässä tai välillisessä omistuksessa oleva hallintayhtiö, joka toimii rakenteessa pääomasijoitusten organisointivälineenä kohdeyhtiöitä hankkivana ja luovuttavana apuyhtiönä. Yhtiön omistamien kohdeyhtiöiden toiminnan luonne ei vaikuta siihen, voidaanko omistajayhtiötä pitää EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamana pääomasijoittajana

Pääomasijoittajana voidaan pitää myös sellaista yhtiötä, joka osallistuu muiden konserniyhtiöiden harjoittamaan pääomasijoitustoimintaan tai harjoittaa sitä välillisesti tytäryhtiöidensä kautta (ks. esim. KHO 2013:29).

2.3 Muodolliset tunnusmerkit

Pääomasijoitustoiminnan käsitteen muodollisena tunnusmerkkinä voidaan ottaa huomioon osakeyhtiön yhtiöjärjestykseen merkitty toimiala. Kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös se, onko yhtiö Suomen pääomasijoitusyhdistys ry:n varsinainen jäsen. Yhtiön harjoittamaa toimintaa ei verotuksessa kuitenkaan voida katsoa pääomasijoitustoiminnan harjoittamiseksi pelkästään edellä mainituilla muodollisilla perusteilla. Tämän vuoksi pääomasijoittaja voi esimerkiksi olla yhtiö, jonka yhtiöjärjestyksen mukaisena toimialana ei ole pääomasijoittaminen. Toisaalta yhtiön, jonka toimialana on pääomasijoitustoiminta, voidaan katsoa harjoittavan muuta toimintaa kuin pääomasijoitustoimintaa. Ratkaisevaa on yhtiön toiminnan tosiasiallinen luonne.

2.4 Toiminnalliset tunnusmerkit lain esitöissä

Pääomasijoitustoiminnan luonnehdinnassa tarkasteltavat toiminnalliset tunnusmerkit voidaan lain esitöiden perusteella jaotella seuraavasti:

  • Pääomasijoittajien juridinen muoto
    Pääomasijoitustoimintaa harjoitetaan useimmiten kommandiittiyhtiön muodossa, mutta pääomasijoittajina voivat toimia myös osakeyhtiöt.

  • Pääomasijoitustoiminnan sisältö
    Pääomasijoitustoiminnalla tarkoitetaan va­rojen sijoittamista kehitysmahdollisuuksia omaaviin kohdeyrityksiin. Tällainen sijoitus tehdään tyypillisesti oman pääoman ehtoisina osakesi­joituksina.

  • Toimintamalli
    Pääomasijoitustoiminnalle on tyypillistä se, että toimialalla toi­mivat ammattimaiset pääomasijoitusorganisaatiot sijoittavat yleensä va­roja julkisesti noteeraamattomiin yrityksiin. Pääomasijoittaja etsii, ra­hoittaa ja edistää sellaisia korkeiden tuotto-odotusten riskihankkeita, joi­den on usein vaikea saada rahoitusta muista rahoituslähteistä.

  • Omistusosuus
    Pääomasijoittajat omistavat tyypillisesti vähemmistöosuuden yrityksen pääomasta.

  • Toiminnan tarkoitus
    Toiminnan tarkoituksena on kehittää kohdeyrityksen toimintaa ja kasvattaa ostettujen yritys­ten arvoa.

  • Omistuksen kesto
    Pääomasijoittaja ei ole pysyvä omistaja, vaan pyrkii irtautumaan yrityksestä yleensä tietyn ennalta sovitun määrä­ajan kuluessa. Irtautumista koskevan osakassopimuksen olemassaolo ei kuitenkaan yksistään ole riittävä osoitus siitä, että yhtiön toimintaa olisi pidettävä pääomasijoitustoimintana.

  • Pääomasijoituksen tuotto
    Pääomasijoitustoiminnalle tyypillinen tulonmuodostus määräytyy kohdeyhtiön arvonnousun perusteella ja realisoituu sen osakkeiden myynnistä saatuna osakkeiden luovutusvoittona.

2.5 Muut tulkintaa ohjaavat kannanotot lain esitöissä

Hallituksen esityksen (HE 92/2004) yleisperusteluissa todetaan, että käyttöomaisuusosakkeiden verovapaussäännöksen tarkoituksena ei ole vapauttaa verosta tietyn toimialan tuloa, vaan ensi sijassa helpottaa yritysrakenteiden muutoksia. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon eri yritysmuotojen neutraali verokohtelu, ei yhteisöjen käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittojen verovapautta ehdotettu sovellettavaksi pääomasijoitusyhtiöiden saamaan tuloon.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnön (VaVM 12/2004) mukaan pääomasijoitustoimintaan liittyvät osakeomistukset sopivat valtiovarainministeriön mukaan huonosti käyttöomaisuuden perinteiseen määritelmään. Koska sijoitukset on tarkoitettu luovutettaviksi ja niiden tuotto perustuu arvonnousuun, ne muistuttavat luonteeltaan vaihto-omaisuutta, joskin ovat vaihto-omaisuudesta poiketen pidempiaikaisia omistuksia. Käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittojen verovapauden perusteet eivät sovellu tällaiseen omaisuuteen.

Mie­tinnössä todetaan myös, että EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdan säännöksen pääomasijoittajia koskeva poikkeus ei koske tavanomaisia yritysostoja, joita yritys tekee esimerkiksi laajentaakseen toimintaansa uusille aloille. Tarkoituksena ei ole myöskään esimerkiksi, että konsernin tytäryhtiö, johon konsernin strategiset osakeomistukset on keskitetty, tulkittaisiin säännöstä sovellettaessa pääomasijoitusyhtiöksi. Myöskään konsernin emoyhtiö, joka omistaa eri aloilla toimivien tytäryhtiöiden osakkeita, ei harjoita sellaista toimintaa, jota lainkohdassa tarkoitetaan.

Pääomasijoitustoimintaa harjoittavat yhtiöt perustetaan mietinnön mukaan tyypillisesti harjoittamaan ainoastaan tätä erityistä toimintaa ja lienee harvinaista, että niillä olisi myös muuta elinkeinotoimintaa. Jos yhtiö kuitenkin harjoittaa myös muuta elinkeinotoimintaa kuin pääomasijoitustoimintaa, muussa toiminnassa syntyneitä käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittoja ja -tappioita käsitellään mietinnön mukaan EVL 6 b §:n pääsäännön mukaisesti.

3 Pääomasijoitustoiminnan käsite oikeuskäytännössä

Edellä selostetuissa lain esitöissä on usein käytetty ilmaisuja ”tyypilli­sesti” ja ”yleensä”. Nämä määreet osoittavat, että pääomasijoitustoiminnan tunnusmerkkejä ei lain laatimisen yhteydessä ole voitu tyhjentävästi kuvata. Tämän vuoksi oikeus- ja verotuskäytännössä on pääomasijoitustoimintana tapauskohtaisen kokonaisarvion perusteella voitu pitää toimintaa, joka ei täysin vastaa lain esitöissä tyypilli­seksi tai yleiseksi arvioitua toimin­tatapaa esimerkiksi rahoitusmuodon, omistusosuuden suuruuden, omistuksen keston tai tulonmuodostuksen suhteen.

Osakesijoitusten lisäksi pääomasijoitustoiminnassa käytettyjä rahoitusinstrumentteja voivat olla esimerkiksi pääoma- ja vaihtovelkakirjalainat sekä oman ja vieraan pääoman piirteitä sisältävät välirahoitusinstrumentit (ns. mezzaninerahoitus). Pääomasijoittajana pidetty yhtiö on voinut omistaa kohdeyhtiöstä joko vähemmistö- tai enemmistöosuuden, saada sijoituskohteesta arvonnousun lisäksi osinko- ja korkotuottoja, erilaisia hallinnointi- ja konsultointituottoja tai konserniavustusta. Pääomasijoitustoimintaa harjoittavan yhtiön omistamien kohdeyhtiöiden osakkeiden on oikeuskäytännössä katsottu kuuluvan yhtiön käyttöomaisuuteen (esimerkiksi KVL 26/2005 ja KHO 2005:74).

Jäljempänä tarkastellaan erilaisia tulkintatilanteita julkaistujen ja lainvoimaisten keskusverolautakunnan ennakkoratkaisujen sekä korkeimman hallinto-oikeuden ja hallinto-oikeuksien päätösten perusteella.

3.1 Toiminnallisten tunnusmerkkien täyttyminen

Ennakkoratkaisussa KVL 26/2005 täyttyivät lain esitöissä määritellyt, pääomasijoitustoiminnalle tyypilliset tunnusmerkit, kun yhtiön liiketoimintaan kuuluivat muun muassa yrityskehitys, liikeideoiden arviointi, niin sanottu yrityshautomotoiminta sekä alkavien yritysten rahoitusjärjestelyissä avustaminen. Yhtiö oli tehnyt oman pääoman ehtoisia sijoituksia uusiin, pörssissä noteeraamattomiin teknologiayhtiöihin, joissa sen omistusosuudet vaihtelivat 2,78 prosentista 31,27 prosenttiin. Sijoitukset teknologiayhtiöihin oli tarkoitettu määräaikaisiksi (5-7 vuotta). Yhtiö odotti saavansa osakesijoituksista tuoton arvonnousun muodossa osakkeita myytäessä. Sen katsottiin olevan EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu pääomasijoitustoimintaa harjoittava yhtiö. Yhtiön luovuttaessa hankkimiaan teknologiayhtiöiden osakkeita osakkeiden luovutushinnat olivat elinkeinotoiminnan veronalaista tuloa ja niiden hankintamenot elinkeinotoiminnassa vähennyskelpoista menoa.

Päätöksessä KHO 2016:141 A Oyj:tä ei pidetty pääomasijoittajana. A Oyj:n toiminnassa pääomasijoitustoimintaan viittaavia seikkoja olivat varojen sijoittaminen julkisesti noteeraamattomiin yhtiöihin, listautumisesitteen pääomasijoitustoiminnalle tyypillistä liiketoimintamallia koskeva kuvaus, luovutettujen osakkeiden suhteellisen lyhyet omistusajat ja osakkeiden luovutuksista kertyneet huomattavat luovutusvoitot. Toisaalta A Oyj oli tuotanto- ja myyntitoimintaa harjoittavan konsernin noteerattu emoyhtiö, jollaisten tytäryhtiöt tyypillisesti ovat noteeraamattomia. A Oyj oli muun ohessa omistanut samalla toimialalla toimivien B Oy:n, D Oy:n ja E-yhtiöiden osakkeita. A Oyj oli perustettu B Oy:n osakkeiden omistamista varten ja B Oy:n osakkeet oli omistettu pitkään eikä niitä ollut myyty. A Oyj oli myynyt D Oy:n osakkeista vain osan ja A Oyj:n omistus D Oy:ssä on myynnin jälkeen kasvanut. E-yhtiöiden osakkeet oli myyty A Oyj:n rahoitustilanteen parantamiseksi. Näin ollen A Oyj:n ei voitu katsoa tosiasiassa pyrkineen irtautumaan osakeomistuksistaan tietyn ennalta sovitun määräajan kuluessa. Osakkeiden luovutuksista kertyneillä huomattavilla luovutusvoitoilla ei ollut asiassa merkitystä, koska myyjä pyrkii osakekaupoissa lähtökohtaisesti saamaan parhaimman mahdollisen luovutushinnan. A Oyj:tä ei voitu esitetyillä perusteilla pitää sen ja sen konsernin toiminnan luonteesta poiketen pääomasijoitustoimintaa harjoittavana osakeyhtiönä huolimatta yhtiön listautumisesitteessä esitetystä liiketoimintamallia koskevasta kuvauksesta.

Päätöksessä KHO 2007:11 kommandiittiyhtiötä (A Ky) pidettiin TVL 9 §:n 5 momentissa tarkoitettuna, yksinomaan pääomasijoitustoimintaa harjoittavana kommandiittiyhtiönä. A Ky oli niin sanottu rahastojen rahasto, jonka tarkoituksena oli tehdä sijoituksia pääosiin toisiin pääomasijoitusrahastoihin, sijoitusyhtiöihin tai vastaaviin ja irtautua niistä määräajan kuluttua. A Ky hankki toimintanaan äänettömän yhtiömiehen yhtiöosuuksia tai vastaavia henkilöyhtiöistä tai rahastoyhtiöistä ja saattoi ottaa lyhytaikaista lainaa esimerkiksi sijoitustensa väliaikaista rahoitusta varten. A Ky:n toimikausi oli määräaikainen ja sen tulot tulivat muodostumaan pääasiassa sijoituksista irtautumisista saatavista tuloista.

Ks. myös päätös KHO 2007:10, jossa pääomasijoitustoimintana pidettiin vastaavissa olosuhteissa sijoittamista kiinteistöihin, kiinteistöyhtiöihin tai vastaaviin kohteisiin.

3.2 Pääomasijoittajien konserniin kuuluvan yhtiön status

Oikeuskäytännössä on ollut esillä useita tapauksia, joissa ratkaistavana on ollut pääomasijoittajien välittömästi tai välillisesti omistaman yhtiön verotusstatus. Oikeuskäytännössä on ollut arvioitavana myös se, milloin konsernin emoyhtiö voidaan katsoa pääomasijoittajaksi. Päätöksissä on otettu huomioon muun ohessa yhtiön asema ja tarkoitus harjoitetun pääomasijoitustoiminnan kokonaisuudessa, konserniyhtiöiden hankkimisen tarkoitus, pääomansijoittajien asema yhtiön omistajina sekä yhtiön mahdollinen asema konsernin tavanomaisena emoyhtiötoimintoja suorittavana yhtiönä. Konsernikokonaisuuteen kuuluvan yhtiön toiminnan luonnetta arvioitaessa otetaan huomioon oikeuskäytännössä esillä olleiden seikkojen ohella kunkin tapauksen tosiseikaston perusteella lain esitöissä mainitut toiminnalliset tunnusmerkit sekä luvussa 3.5 kuvatut tulkintaa ohjaavat kannanotot.

Päätöksessä KHO 2005:74 pääomasijoitusrahastojen pääosin omistama yhtiö omisti suoraan tai välillisesti useita samalla toimialalla toimivia yhtiöitä. Tämä ns. väliholdingyhtiö oli jo vuodesta 1998 alkaen toiminut pääomasijoittajien apuyhtiönä, joten kysymyksessä oli järjestely, jonka voitiin todeta jatkuneen jo pidempään. Yhtiö ei harjoittanut aktiivista liiketoimintaa, eikä sen palveluksessa ollut henkilökuntaa. Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan kaikki yrityshankintoihin liittyvät oman pääoman sijoittamista ja sijoitusten realisointia koskevat päätökset tehtiin tosiasiallisesti omistajien valtaa käyttävien rahastojen yhteydessä toimivissa investointikomiteoissa, jotka ovat elimellinen osa ammattimaisesti toimivaa pääomasijoitusorganisaatiota. Yhtiön ja sen osakkeenomistajien kesken oli solmittu osakassopimus, jonka mukaan väliholdingyhtiön sijoitusten muodostama kokonaisuus realisoidaan viiden vuoden kuluessa sijoitusten tekemisestä.

Yhtiötä pidettiin pääomasijoitustoimintaa harjoittavana yhtiönä, kun se luovutti kahden tytäryhtiönsä osakkeet. Osakkeiden myynnistä saadut luovutushinnat olivat näin ollen yhtiön veronalaista tuloa. Päätöksen perusteluissa viitattiin konserniyhtiöiden hankkimisen tarkoitukseen ja pääomasijoittajien asemaan yhtiön osakkaina.

Päätöksen KHO 2010:12 (tarkemmin jäljempänä) tosiseikaston mukaan pääosin suomalaisten pääomasijoitusrahastojen omistama A Oy oli perustettu vuonna 2006 useissa maissa olevien yhtiöiden muodostaman liiketoiminnan hankintaa varten. A Oy:llä oli neljä työntekijää ja se myi omistamilleen yhtiöille konsernipalveluja. Yhtiön katsottiin harjoittavan pääomasijoitustoimintaa, kun otettiin huomioon sen asema ja tarkoitus pääomasijoitusrahastojen pääosin omistamassa konsernikokonaisuudessa.

Päätöksessä KHO 2021:135 pääomasijoitustoimintaa harjoittava C Oy oli B Oy:n osakkeiden hankintaa varten perustanut D Oy:n ja tämän täysin omistaman A Oyj:n, jonka omistukseen B Oy:n osakkeet tulivat. Asiassa oli kysymys siitä, oliko osakkeista saatava luovutushinta A Oyj:n veronalaista tuloa, jos A Oyj myi B Oy:n osakkeet.

Korkein hallinto-oikeus viittasi aiempaan oikeuskäytäntöönsä, jonka mukaan pääomasijoittajan sijoituskohteen hankintaa varten perustaman yhtiön katsottiin olevan pääomansijoittaja. Päätöksessä 2010:12 esillä olleen yksiportaisen hankintarakenteen sijasta kysymyksessä oli kaksiportainen hankintarakenne. Kun otettiin huomioon A Oyj:n asema C Oy:n harjoittaman pääomasijoitustoiminnan kokonaisuudessa sekä se, että käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verovapaussäännöksen tarkoituksena ei ole vapauttaa verosta pääomasijoitustoimialan yritystoiminnan tuloa, A Oyj:n oli katsottava harjoittavan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua pääomasijoitustoimintaa. Tässä arvioinnissa ei merkitystä ollut sillä, että osa B Oy:n johtohenkilöistä oli siirretty A Oyj:n palvelukseen, minkä johdosta A Oyj oli veloittanut johtamiseen liittyvistä palveluista B Oy:tä. Täten A Oyj:n B Oy:n osakkeiden myynnistä saamat tulot olivat A Oyj:n veronalaista elinkeinotuloa.

Päätöksessä KHO 2013:29 A Oyj oli A-konsernin hallinnollinen emoyhtiö, jonka tytär- ja osakkuusyhtiöt hallinnoivat henkilöyhtiömuotoisia pääoma- ja kiinteistösijoitusrahastoja muun ohella toimimalla niiden vastuunalaisina yhtiömiehinä. A Oyj huolehti tytäryhtiöidensä rahoituksesta, markkinoinnista, hallinnosta ja muista vastaavista toimista. A-konsernille kertyi tuloja pääasiallisesti kolmesta eri lähteestä: rahastojen maksamista hallinnointipalkkioista, rahastoilta saatavista voitonjako-osuuksista sekä konsernin yhtiöiden suoraan omasta taseesta rahastoihin tekemien sijoitusten tuotoista. Yhtiö oli myös saanut konserniavustuksia, osinkotuloja ja korkotuloja saman konsernin yrityksiltä. A Oyj on äänettömän yhtiömiehen ominaisuudessa sijoittanut myös itse omasta taseestaan varoja lähes kaikkiin tytäryhtiöidensä hallinnoimiin vuoden 2001 jälkeen perustettuihin pääomarahastoihin. A Oyj oli Suomen pääomasijoitusyhdistys ry:n jäsen.

A Oyj ja B-yhtiön tuleva johto olivat vuonna 1999 perustaneet ranskalaisen B-yhtiön, joka oli niin sanottu fund of funds -toimija eli rahastojen rahasto. A Oyj:n mukaan kyseessä oli sen liiketoiminnan laajentuminen Keski-Euroopan rahastosijoituksiin. B-yhtiöryhmään kuului kaksi hallinnointiyhtiötä eli B S.A. -yhtiö ja B Ltd sekä niiden hallinnoimat rahastot. A Oyj oli saanut B:ltä osinkotuloja ja lisäksi A Oyj oli laskuttanut B:tä antamistaan palveluista sijoitushankintoihin liittyen. A Oyj myi vuonna 2006 12,5 prosentin omistusosuuden B S.A:n osakkeista B S.A:n toimivalle johdolle, minkä jälkeen sen omistukseen jäi 35 prosentin suuruinen osuus B:n osakkeista.

Korkein hallinto-oikeus piti A Oyj:tä pääomasijoitustoimintaa harjoittavana yhtiönä, kun otettiin huomioon sen asema pääomasijoitustoimintaa harjoittavan konsernin emoyhtiönä ja tehtävät konsernissa. B S.A:n perustamisessa ei ollut kysymys tavanomaisesta yrityshankinnasta, jonka tavoitteena olisi ollut laajentuminen uudelle toimialalle, vaan A-konsernin ennestään harjoittaman pääomasijoitustoiminnan laajentamisesta uudelle markkina-alueelle. B S.A:n osakkeita ei voitu pitää A Oyj:n muuhun kuin pääomasijoitustoimintaan kuuluvina käyttöomaisuusosakkeina. Osakkeiden myynnistä saadut luovutushinnat olivat näin ollen yhtiön veronalaista tuloa.

Helsingin hallinto-oikeuden päätöksessä 17.6.2011 nro 11/0680/6 emoyhtiö A Oyj oli pörssissä noteerattu monialakonsernin emoyhtiö, jolla oli välittömästi tai välillisesti omistuksessaan 47 tytäryhtiötä. Yhtiö huolehti osittain tytäryhtiöiden taloushallinnon, rahoituksen, konsernijohdon ja konsernin organisoinnin, konsernin ulkoisen ja sisäisen raportoinnin sekä muiden vastaavien yhteisten tehtävien järjestämisestä. A Oyj:llä oli keskimäärin seitsemän työntekijää, minkä lisäksi yhtiö käytti ulkopuolisia yhteistyö- ja asiantuntijatahoja. Yhtiön merkittävimmät osakkeenomistajat olivat yksityishenkilöitä, joiden lukumäärä oli noin 4 000.

A Oyj hankki toimintamallinsa mukaan omistukseensa enemmistöosuuksia perinteisillä toimialoilla toimivista yrittäjävetoisista noteeraamattomista pienistä ja keskisuurista yhtiöistä. Yrityshankinnan jälkeen vanha omistaja jatkoi yleensä osaomistajana tai vaihtoehtoisesti kohdeyritykseen hankittiin uusi yrittäjä noin 20 - 30 prosentin omistusosuudella. Hankinnan jälkeen A Oyj kehitti tytäryhtiöitä siten, että ne kykenevät toimimaan organisatorisesti ja operatiivisesti itsenäisesti ja kasvuhakuisesti ja että niiden avainhenkilöriippuvuus on pienentynyt. A Oyj osallistui kokonaisvastuun ottaen tytäryhtiöiden liiketoimintojen strategisen kehittämisen lisäksi operatiivisten toimintojen ohjaamiseen. A Oyj:n toimitusjohtaja, talousjohtaja ja johtoryhmän jäsenet osallistuivat tytäryhtiöiden hallitustyöskentelyyn yhdessä tytäryhtiön toimitusjohtajan kanssa. A Oyj:n tulonmuodostus koostui konserniyhtiöiltä saaduista vuotuisista tuotoista ja irtautumistuotoista, joissa liiketoiminta-alueen arvonmuutos realisoidaan yrityksestä luovuttaessa. Yhtiön antamien tietojen mukaan tyypillisesti 5 - 10 vuoden sitoutumisjakson tavoitteena oli kasvattaa ostetun yrityksen kokoa ja arvoa, jotta kauppahinta yrityksestä luovuttaessa olisi korkea.

Hallinto-oikeus katsoi A Oyj:n yrityshankintojen ja toiminnan keskeisenä tarkoituksena ja tavoitteena olevan pääomasijoitustoiminnalle tyypillisellä tavalla tulonmuodostus, joka realisoituu osakeomistusten luovutuksista. Asiassa ei katsottu olevan ratkaisevaa merkitystä sillä, että A Oyj omisti kohdeyritykset enemmistöosuuksin tai kokonaan, että omistusten ajallinen kesto vaihteli ollen joissakin tapauksissa jopa 20 vuotta, että A Oyj sai konserniyhtiöiltä myös vuotuisia osinko-, korko- ja muita rahoitustuottoja tai että irtautumistuottoja ei kertynyt joka vuosi. Hallinto-oikeus viittasi myös hallituksen esitykseen (HE 92/2004) sisältyvään mainintaan siitä, että EVL:n käyttöomaisuusosakkeiden verovapaussäännösten soveltaminen A Oyj:n toiminnan osakeluovutuksiin merkitsisi yhtiön varsinaisen yritystoiminnan tulon vapauttamista verosta, minkä olisi katsottava olevan vastoin kyseisten verovapaussäännösten tarkoitusta. Päätöksen perusteluissa todetaan myös, että päätös perustuu pääomasijoitustoiminnan eri tunnusmerkkien kokonaisarviointiin. Yhtiön käyttöomaisuusosakkeista saamia luovutusvoittoja ei pidetty yhtiön verovapaina luovutusvoittoina.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa KVL 11/2005 Oyj:n ei katsottu harjoittavan pääomasijoitustoimintaa, kun se konsernin emoyhtiönä vastasi konsernin hallinnosta ja konserniyhtiöiden rahoituksesta sekä konsernistrategioista. Oyj:stä ohjattiin konserniyhtiöiden operatiivista toimintaa. Sen palveluksessa oli useita kymmeniä henkilöitä. Oyj omisti kohdeyhtiö B Oyj:n osakkeita määrän, joka tuotti noin 20 prosentin omistusosuuden osakekannasta. Oyj:n konsernitilinpäätöksessä B Oyj oli osakkuusyhtiö. Pääosa osakkeista oli omistettu useiden vuosien ajan. Keskusverolautakunta viittasi päätöksensä perusteluissa Oyj:n asemaan konsernin emoyhtiönä ja sen toiminnan luonteeseen emoyhtiötoimintoja suorittavana yhtiönä. Kun A Oyj luovutti omistamiaan B Oyj:n osakkeita, luovutushinta oli EVL 6 b §:n mukaan verosta vapaata tuloa edellyttäen, että kaikki lainkohdassa mainitut edellytykset täyttyivät.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että ostetun kohdeyhtiön nopea purkaminen hankinnan jälkeen voi merkitä, että yhtiön ei katsota harjoittavan pääomasijoitustoimintaa. Tulkinta voi olla toinen, jos yrityshankinnan ja purkamisen välillä on kulunut enemmän aikaa ja yhtiön toimintaa voidaan kokonaisarvioinnin perusteella pitää pääomasijoitustoiminnan harjoittamisena.

Päätöksessä KHO 2009:64 oli kyse pääomasijoitusrahaston pääosin omistamasta yhtiöstä A Oy. Yhtiö oli perustettu tuotannollista toimintaa harjoittavan B Oy:n osakkeiden hankkimista varten. Sen jälkeen, kun A Oy oli hankkinut B Oy:n osakkeet, oli hankittu yhtiö tarkoitus välittömästi purkaa. Tällöin B Oy:n liiketoiminta ja sillä olevat varat ja velat siirrettiin ennakkojako-osana A Oy:lle, joka jatkoi B Oy:n liiketoimintaa. A Oy ei näin ollen harjoittanut eikä sen tarkoituskaan ollut harjoittaa pääomasijoitustoiminnan harjoittajalle ominaista toimintaa. A Oy:n ei katsottu harjoittavan pääomasijoitustoimintaa, minkä vuoksi A Oy:llä ei ollut oikeutta vähentää B Oy:n purkautumisesta mahdollisesti aiheutuvaa purkutappiota.

Päätöksessä KHO 2010:12 pääosin suomalaisten pääomasijoitusrahastojen omistama A Oy oli perustettu vuonna 2006 useissa maissa olevien yhtiöiden muodostaman liiketoiminnan hankintaa varten. Hankinta oli toteutunut vuonna 2007, minkä jälkeen A Oy omisti sataprosenttisesti operatiivista toimintaa harjoittavat suomalaiset B Oy ja C Oy:n sekä ruotsalaisen D AB:n. A Oy:llä oli neljä työntekijää ja se myi omistamilleen yhtiöille konsernipalveluja. Hankitut yhtiöt oli tarkoitus purkaa joko vuonna 2009 tai 2010. Yhtiön katsottiin harjoittavan pääomasijoitustoimintaa, kun otettiin huomioon sen asema ja tarkoitus pääomasijoitusrahastojen pääosin omistamassa konsernikokonaisuudessa.  A Oy:llä oli siten oikeus vähentää B Oy:n tai C Oy:n purkautumisesta mahdollisesti aiheutuva purkutappio.

4 Pääomasijoitustoiminnan ohella harjoitettu muu toiminta

Oikeuskäytännössä ei toistaiseksi ole julkaistua päätöstä siitä, miten edellä kohdassa 2 selostettuja EVL:n säännöksiä on sovellettava tilanteessa, jossa pääomasijoitustoimintaa harjoittavalla yhtiöllä on pääomasijoitustoiminnan ohella muutakin, pääomasijoitustoimintaan liittymätöntä toimintaa. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi yksittäisen tytäryhtiön purkautumisen jälkeen tai tilanteessa, joissa yhtiö itse aloittaa operatiivisen liiketoiminnan harjoittamisen pääomasijoitustoiminnan ohella.

Päätöksessä KHO 23.6.2009 taltio 1619 pelkästään pääomasijoitustoimintaa harjoittava osakeyhtiö luovutti sellaiset käyttöomaisuuteensa kuuluvat osakkeet, jotka se selitti alun perin hankitun pysyvään omistukseensa. Yhtiön mukaan kyseessä ei ollut pääomasijoitus, vaan pysyvä ja strateginen omistus saman toimialan yrityksessä. Keskusverolautakunta, jonka ratkaisun korkein hallinto-oikeus pysytti, katsoi, että osakkeet eivät olleet verovapaasti luovutettavia osakkeita. Koska luovutetut osakkeet kuuluivat yhtiön harjoittamaan pääomasijoitustoimintaan, ratkaisusta ei ole saatavissa tulkintaohjetta tilanteisiin, joissa yhtiöllä on pääomasijoitustoiminnan ohella muutakin elinkeinotoimintaa.

EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdan sanamuodon ja hallituksen esityksen (HE 92/2004) perusteella voidaan puoltaa tulkintaa, jonka mukaan yhtiön status pääomasijoittajana olisi ratkaiseva. Tällöin se ei esimerkiksi voisi luovuttaa omistamiaan käyttöomaisuusosakkeita verosta vapaasti, vaikka niiden katsottaisiin lukeutuvan yhtiön muuhun kuin pääomasijoitustoimintaan. Toisaalta valtiovarainvaliokunta on mietinnössään 12/2004 vp. todennut kantanaan, että pääomasijoitustoimintaa harjoittavalla yhtiöllä voi olla muutakin elinkeinotoimintaa, jolloin EVL 6 b § saattaa soveltua. Myös korkein hallinto-oikeus viittaa tällaiseen mahdollisuuteen päätöksensä KHO 2013:29 perusteluissa.

Verohallinnon näkemys on, että pääomasijoitustoimintaa harjoittavalla yhtiöllä voi valtiovarainvaliokunnan mietinnössä mainitulla tavalla olla muutakin EVL:n mukaista elinkeinotoimintaa, joskaan tällaiset tilanteet eivät käytännössä liene kovin yleisiä. Tällöin esimerkiksi muuhun elinkeinotoimintaan liittyvien käyttöomaisuusosakkeiden luovutushinta voi olla EVL:ssä säädetyllä tavalla verosta vapaata tuloa tai saamisen arvonaleneminen voi olla vähennyskelvoton meno. Jos yhtiön katsotaan pääomasijoitustoiminnan ohella harjoittavan esimerkiksi EVL:n mukaista arvopaperikauppaa, ja siihen kuuluvan vaihto-omaisuuden arvo on EVL 28 §:n 1 momentin mukaisesti alentunut, yhtiöllä on oikeus tehdä lainkohdan mukainen epäkuranttiusvähennys.

5 Pääomasijoitustoiminnan lopettaminen

Pääomasijoitustoimintaa harjoittavan yhtiön pääomasijoitustoiminta voi loppua tai muuttua muuksi liiketoiminnaksi esimerkiksi tilanteessa, jossa yhtiö lopettaa pääomasijoitustoimintansa harjoittamisen ja ryhtyy harjoittamaan operatiivista liiketoimintaa. Käytännössä vastaava kysymyksenasettelu voi syntyä myös tilanteessa, jossa pääomarahaston omistuksessa olevan hallinnointiyhtiön toiminta pääomasijoitusten organisointivälineenä lakkaa esimerkiksi omistajatahon yrityskaupan tai konsernin toiminnallisen syyn vuoksi.

Verotuksessa saatetaan tällöin joutua ottamaan kantaa esimerkiksi siihen, miten käsitellään EVL 16 §:n 7 kohdan mukaisia vähennysvaatimuksia tai osakeluovutuksia, joissa kohteena ovat pääomasijoitustoiminnan aikana hankitut osakkeet. Julkaistua oikeuskäytäntöä ei näistäkään tilanteista toistaiseksi ole. Yhtiön verotusasemaa on arvioitava saamisen kulukirjauksen tekoajankohdan tai osakeluovutuksen ajankohdan olosuhteiden perusteella. Jos tapauskohtainen arviointi johtaa siihen, että yhtiön ei tuolloin ole katsottava harjoittavan pääomasijoitustoimintaa, eivät EVL:n pääomasijoitustoimintaa koskevat, edellä kohdassa 2 kuvatut erityissäännökset tule sovellettaviksi. Se, mihin omaisuuslajiin esimerkiksi luovutettu omaisuus tässä tapauksessa kuuluu, ratkaistaan kussakin tapauksessa erikseen.

6 Yhtiön toiminnan luonteen selvittäminen

Pääomasijoitustoiminnan käsitteen tulkinnallisuus edellyttää, että kunkin verotusratkaisun perusteeksi on saatu selvitys, joka mahdollistaa yhtiön tosiasiallisen toiminnan luonteen kokonaisarvioinnin eri tunnusmerkkien valossa. Verotuksessa noudatettavien yleisten periaatteiden mukaan (VML 26 §) sekä veroviranomaisen että verovelvollisen on osallistuttava asian selvittämiseen. Pääasiassa sen osapuolen, jolla on siihen paremmat edellytykset, on esitettävä asiassa selvitystä. Käytännössä tämä on useimmiten verovelvollinen.

 

johtava veroasiantuntija Lauri Savander

veroasiantuntija Jyrki Koivisto