Verohallinnon nimissä on lähetetty huijausviestejä. Lue lisää huijauksista

Arvopaperisijoittamisen tulolähde

Antopäivä
17.2.2022
Diaarinumero
VH/850/00.01.00/2022
Voimassaolo
17.2.2022 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom.
Korvaa ohjeen
Arvopaperisijoittamisen tulolähde (A206/200/2014, 9.2.2015)

Ohjeessa käsitellään luonnollisten henkilöiden, henkilöyhtiöiden (avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö) ja yhteisöjen arvopaperisijoittamisen tulolähteen määrittämisessä sovellettavia periaatteita.

Ohjeessa keskitytään elinkeinotoiminnan ja henkilökohtaisen toiminnan tulolähteen väliseen rajanvetoon. Ohjeessa ei siten pääsääntöisesti käsitellä maatalouteen liittyvää arvopaperisijoittamista. Yleishyödyllisten yhteisöjen arvopaperisijoittamisen tulolähdettä käsitellään Verohallinnon ohjeessa Verotusohje yleishyödyllisille yhteisöille.

Arvopaperien luovutusvoittojen verotusta luonnollisten henkilöiden tuloverotuksessa käsitellään Verohallinnon ohjeessa Arvopaperien luovutusten verotus. Johdannaisten tuloverolain mukaista tuloverotusta käsitellään Verohallinnon ohjeessa Johdannaisten verotus. Osinkojen tuloverotusta käsitellään Verohallinnon ohjeessa Osinkotulojen verotus. Muuna kuin rahana jaetun osingon verotusta käsitellään Verohallinnon ohjeessa Muuna kuin rahana jaetun osingon verotus.

Ohjetta on 17.2.2022 päivitetty yhteisöjen tulolähdejaon poistamisen vuoksi. Verovuodesta 2020 lähtien osalla yhteisöistä ei voi enää olla henkilökohtaista tulolähdettä. Tämä tarkoittaa sitä, että näiden yhteisöjen kaikki toiminta maataloutta lukuun ottamatta kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Tulolähdejaon poistaminen koskee esimerkiksi osakeyhtiöitä, osuuskuntia, yhdistyksiä ja säätiöitä, jos ne eivät ole yleishyödyllisiä. Yhteisöjen tulolähdejaon poistamista käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Eräiden yhteisöjen tulolähdejaon poistaminen. Päivityksen yhteydessä ohjeen kieliasua on täsmennetty.

1 Tulolähdejako

Luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden verottava tulo lasketaan Suomen tuloverojärjestelmässä tulolähteittäin. Tulolähteitä on kolme: elinkeinotoiminnan tulolähde, maatalouden tulolähde ja muun toiminnan tulolähde eli henkilökohtainen tulolähde. Elinkeinotoiminnan tulolähteen tulos lasketaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968, EVL) mukaisesti, maatalouden tulos maatilatalouden tuloverolain mukaisesti (543/1968, MVL) ja muun toiminnan tulolähteen tulos lasketaan tuloverolain (1535/1992, TVL) mukaisesti.

Luonnollisten henkilöiden ja henkilöyhtiöiden verotuksessa arvopaperikaupan tulolähde määräytyy arvopaperisijoittamisen ja sijoituskohteiden luonteen perusteella siten, että elinkeinotoiminnan tulolähteessä verotetaan liike- ja ammattitoiminnan muodossa tapahtuva arvopaperikauppa, maatalouden tulolähteessä maatalouteen liittyvien arvopapereiden myynnit ja henkilökohtaisessa tulolähteessä kaikki muu toiminta.

Elinkeinotoimintana pidetään EVL 1 §:n 1 momentin mukaan liike- ja ammattitoimintaa. Elinkeinoverolaissa ei määritellä tarkemmin elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä tai määritellä elinkeinotoiminnan suhdetta muuhun toimintaan. Oikeuskäytännön perusteella elinkeinotoiminnan yleisinä tunnusmerkkeinä pidetään muun muassa voiton tavoittelua, toiminnan aktiivisuutta, suunnitelmallisuutta ja jatkuvuutta, toiminnan taloudellista riskiä sekä toiminnan suuntautumista ulospäin rajoittamattomaan tai ainakin laajahkoon rajattuun henkilöjoukkoon. Toimintaa arvioidaan tunnusmerkkien täyttymisen perusteella kokonaisuutena. Jos arvopaperisijoittaminen täyttää elinkeinotoiminnan tunnusmerkit, se kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, ja sen verotettava tulo lasketaan EVL:n mukaisesti.

Maataloudella tarkoitetaan varsinaista maataloutta sekä sellaista erikoismaataloutta taikka maa- tai metsätalouteen liittyvää muuta toimintaa, jota ei ole pidettävä eri liikkeenä (MVL 2 § 2 momentti). Jos arvopaperit liittyvät verovelvollisen harjoittamaan maatalouteen, niiden myynnistä saatua tuloa verotetaan maatalouden tulona. Arvopaperit liittyvät maatalouden harjoittamiseen, jos niillä on olennaista merkitystä harjoitettavan maatalouden kannalta. Tällaisia arvopapereita ovat esimerkiksi maataloustuotteiden jalostusta ja markkinointia tai maatalouden tuotantotarvikkeiden kauppaa ja huoltoa hoitavan osuuskunnan tai yhtiön osuudet tai osakkeet.

Henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluu toiminta, joka ei ole elinkeinotoimintaa tai josta saatua tuloa ei veroteta maatalouden tulona. Siten jos arvopaperikauppa ei täytä elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä eikä siitä saatua tuloa veroteta myöskään maatalouden tulona, arvopaperikauppa kuuluu henkilökohtaiseen tulolähteeseen, jota verotetaan TVL:n mukaan.

Yhteisöjen verotuksessa arvopaperikaupan tulolähde määräytyy osittain muista verovelvollisista poikkeavalla tavalla. Osalla yhteisöistä ei voi EVL 1 §:n 2 momentin perusteella olla lainkaan henkilökohtaista tulolähdettä, vaan niiden toiminnan tulos maataloutta lukuun ottamatta lasketaan EVL:n mukaan. Tällaisia yhteisöjä ovat esimerkiksi osakeyhtiöt, osuuskunnat, yhdistykset ja säätiöt, jos ne eivät ole yleishyödyllisiä tai asunto-osakeyhtiöitä tai keskinäisiä kiinteistöosakeyhtiöitä.

Jos yhteisöllä ei EVL 1 §:n 2 momentin perusteella voi olla henkilökohtaista tulolähdettä, arvopaperit kuuluvat yhteisön verotuksessa aina elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, ellei kysymyksessä ole MVL:n mukaan verotettava toiminta.

Jos yhteisöllä voi EVL 1 §:n 2 momentin perusteella olla henkilökohtainen tulolähde, arvopapereiden tulolähde määräytyy arvopaperisijoittamisen luonteen perusteella samalla tavalla kuin luonnollisten henkilöiden ja henkilöyhtiöiden verotuksessa. Tulolähdejaon määräytymistä yhteisöjen verotuksessa käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Eräiden yhteisöjen tulolähdejaon poistaminen.

2 Luonnollisen henkilön arvopaperisijoittaminen

Yksityishenkilöiden arvopaperisijoittamisen mahdollisuudet ovat teknologiakehityksen vuoksi laajentuneet merkittävästi viimeisten vuosien aikana ja nykyään yksityishenkilöille on tarjolla laaja valikoima erilaisia sijoitustuotteita. Lisäksi sijoittamiseen liittyvää tietoa on aiempaa helpommin saatavilla. Nopeat internetyhteydet yhdistettynä erilaisiin kaupankäyntisovelluksiin ja -alustoihin ovat mahdollistaneet myös yksityishenkilöille pääsyn huippunopean kaupankäynnin pariin, jossa osto- ja myyntitoimeksiantojen välinen aika on vain sekunnin murto-osia ja jossa kauppakohtainen tuotto on pieni. Kokonaistuotot muodostuvat kaupankäynnin valtavasta volyymista. Yksityishenkilön arvopaperisijoitusten hoitoon on tarjolla sekä räätälöityä varainhoitoa että täysin automatisoitua varainhoitoa. Yksityishenkilöiden arvopaperisijoittamisen voidaan katsoa ammattimaistuneen, mutta siitä huolimatta yksityishenkilön arvopaperikauppa katsotaan vain harvoin elinkeinotoiminnaksi.

Yksityishenkilön arvopaperisijoittamisen tulolähteeseen on otettu kantaa esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä KHO 2000:67.

KHO 2000:67: Korkein hallinto-oikeus katsoi ratkaisussa KHO 2000:67 sivutoimisesti harjoitetun arvopaperisijoitustoiminnan olevan henkilökohtaista tuloa. Henkilö, joka työskenteli päätoimisesti palkkatyössä, harjoitti arvopaperisijoitustoimintaa sivutoimisesti pääasiassa pankin välityksin ilman erityisiä toimitiloja, palkattua työvoimaa tai toiminimeä. Sijoitustoimintaa varten hänellä ei ollut sanottavaa käyttöomaisuutta, eikä hän pitänyt toiminnasta kirjanpitoa, vaan antoi veroilmoitukset osto- ja myyntitapahtumat osoittavien tositteiden perusteella. Sijoitustoimintaa oli harjoitettu usean vuoden aikana pääasiassa ansiotuloista säästetyillä ja sijoitustoiminnasta kertyneillä varoilla ilman velkarahoitusta. Vuonna 1999 oli otettu toimintaa varten laina, joka oli määrältään vähäinen suhteessa omaan rahoitukseen ja sijoitussalkun arvoon. Sijoitussalkun sisältöä oli tarkoitus muuttaa vähitellen markkinatilanteen mukaan ostojen ja myyntien kautta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei henkilön sijoitustoimintaa ollut näissä olosuhteissa elinkeinotoimintaa ja että hänen sijoitustoimintansa verotukseen sovelletaan tuloverolain luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä.

Pääsääntöisesti yksityishenkilön laajamittaistakaan arvopaperisijoittamista, jolle on luonteenomaisia pitkäaikaiset osakeomistukset, ei voida pitää elinkeinotoimintana.

Arvopaperiomistusten koostumuksella on merkitystä ratkaistaessa arvopaperisijoittamisen tulolähdettä. Jos pääosa arvopaperisalkusta muodostuu muutaman yhtiön osakkeista, joiden vaihtuvuus salkussa on vähäistä, osalla osakkeista käytävä vilkkaampi kauppa ei ole elinkeinotoimintaa.

Tilanteissa, joissa yksityishenkilön harjoittamaa arvopaperikauppaa ei pidetä elinkeinotoimintana, katsotaan yksityishenkilön harjoittama arvopaperikauppa tuloverolain mukaan verotettavaksi tulonhankkimistoiminnaksi. Yksityishenkilön tuloverolain mukaisena tulonhankkimistoimintana verotettavien arvopapereiden myynnin verotusta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Arvopaperien luovutusten verotus.

Yksityishenkilön arvopaperikauppa voi olla elinkeinotoimintaa, jos toiminta on jatkuvaa, suunnitelmallista, aktiivista, taloudellisen riskin ottavaa (esimerkiksi suuri velkapääoman osuus) ja voittoa tavoittelevaa. Toimintaa arvioidaan näiden tunnusmerkkien täyttymisen perusteella kokonaisuutena. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkien täyttymisen kokonaisarvioinnissa voidaan merkitystä antaa myös sille, onko arvopaperisijoittamista varten hankittu toimitiloja, henkilökuntaa tai toiminimeä sekä sille, onko toiminnasta pidetty erillistä kirjanpitoa. Esimerkiksi yksityishenkilön päätoimisesti harjoittama arvopaperikauppa voi saavuttaa sellaisen laajuuden ja aktiivisuuden asteen, että arvopaperisijoittamista voidaan pitää elinkeinotoimintana. Sen sijaan yksityishenkilön sivutoiminen sijoitusluonteinen arvopaperikauppa voi vain poikkeuksellisesti olla elinkeinotoimintaa. Sivutoimista arvopaperikauppaa ei siis yleensä voida pitää elinkeinotoimintana.

Edellä mainittujen seikkojen ohella huomiota kiinnitetään myös verovelvollisen omaan käsitykseen siitä, onko hänen harjoittamansa arvopaperisijoittaminen tuloverolain mukaan verotettavaa toimintaa vai elinkeinotoimintaa. Verovelvollisen oma käsitys ei kuitenkaan ole yksistään ratkaiseva, vaan arvopaperisijoittamisen tulolähde ratkaistaan aina kokonaisarvioinnin perusteella. Samaa periaatetta sovelletaan myös yksityisen liikkeen- ja ammatinharjoittajan käymään arvopaperisijoittamiseen. Tällöin tulolähdettä koskeva tahdonilmaisu ilmenee kirjanpidosta.

3 Yhteisön tai henkilöyhtiön harjoittama arvopaperikauppa

Yhteisö tai henkilöyhtiö voi harjoittaa arvopaperikauppaa päätoimisesti tai sivutoimisesti. Jos arvopaperikauppaa harjoitetaan sivutoimisesti, se on yleensä yksi toimiala muiden toimialojen joukossa.

Yhteisön tai henkilöyhtiön harjoittamaa arvopaperikauppaa ja muuta arvopaperisijoittamista voidaan pitää EVL 1 §:n 1 momentissa tarkoitettuna elinkeinotoimintana, jos arvopaperikauppa täyttää kokonaisuutena arvioiden elinkeinotoiminnan tunnusmerkit. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkien täyttymistä arvioitaessa otetaan huomioon myös se, että arvopaperikauppaa varten perustettu yhteisö tai henkilöyhtiö harjoittaa lähtökohtaisesti elinkeinotoimintaa. Myös muun elinkeinotoiminnan ohella harjoitettua arvopaperikauppaa voidaan yleensä pitää osana yhteisön tai henkilöyhtiön elinkeinotoimintaa.

Yksittäistapauksissa voi esiintyä tilanteita, joissa arvopaperit ovat selkeästi yhteisön tai henkilöyhtiön passiivista omaisuutta. Jos arvopaperit on omistettu pitkään, niillä ei käydä kauppaa eikä niiden omistaminen palvele yhtiön varsinaista elinkeinotoimintaa, arvopaperisijoittamisen voidaan katsoa olevan muuta kuin elinkeinotoimintaa. Myös tilanteessa, jossa arvopaperisalkku koostuu pääasiassa riskittömistä arvopapereista (esimerkiksi talletus-, sijoitus- tai kuntatodistuksista, obligaatioista, valtion velkasitoumuksista, korkorahastoista tai korko-ETF-rahastoista) arvopaperisijoittaminen voidaan katsoa muuksi kuin elinkeinotoiminnaksi. Arvopaperisijoittamisen luonnetta arvioidaan kuitenkin tapauskohtaisesti.

Jos henkilöyhtiön harjoittamaa arvopaperikauppaa voidaan pitää elinkeinotoimintana, se kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Jos henkilöyhtiön arvopaperisijoittaminen ei täytä elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä eikä siitä saatua tuloa veroteta myöskään maatalouden tulolähteessä, se kuuluu henkilöyhtiön henkilökohtaiseen tulolähteeseen.

Jos yhteisöllä ei voi EVL 1 §:n 2 momentin perusteella olla henkilökohtaista tulolähdettä, muu kuin maatalouteen liittyvä arvopaperikauppa kuuluu aina elinkeinotoiminnan tulolähteeseen riippumatta siitä, täyttääkö se elinkeinotoiminnan tunnusmerkit vai ei. Yhteisöjä, joilla ei voi olla henkilökohtaista tulolähdettä, ovat esimerkiksi osakeyhtiöt, osuuskunnat, yhdistykset ja säätiöt, jos ne eivät ole yleishyödyllisiä tai asunto-osakeyhtiöitä tai keskinäisiä kiinteistöosakeyhtiöitä. Näiden yhteisöjen verotuksessa arvopaperikaupan luonne voi vaikuttaa arvopapereiden omaisuuslajiin. Jos arvopaperikauppa ei täytä elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä eikä sitä voida sen vuoksi pitää EVL 1 §:n 1 momentin mukaisena elinkeinotoimintana, arvopaperit kuuluvat yleensä EVL 12 a §:ssä tarkoitettuun muun omaisuuden omaisuuslajiin. Omaisuuslaji vaikuttaa esimerkiksi luovutustappioiden vähentämiseen. Omaisuuslajijakoa käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeen Eräiden yhteisöjen tulolähdejaon poistaminen luvussa 3.1.

Yhteisöllä voi olla henkilökohtainen tulolähde vain, jos yhteisö on nimenomaisesti mainittu EVL 1 §:n 2 momentissa. Jos yhteisöllä voi olla henkilökohtainen tulolähde, arvopaperikauppa kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, jos se täyttää elinkeinotoiminnan tunnusmerkit. Jos elinkeinotoiminnan tunnusmerkit eivät täyty, eikä arvopaperikaupasta saatavaa tuloa ei ole pidettävä maatalouden tulona, se kuuluu henkilökohtaiseen tulolähteeseen. Yleishyödyllisten yhteisöjen arvopaperikaupan tulolähdettä käsitellään Verohallinnon ohjeessa Verotusohje yleishyödyllisille yhteisöille.

 

johtava veroasiantuntija Sami Varonen                     

ylitarkastaja Nina Salakka

 

Sivu on viimeksi päivitetty 18.2.2022