Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuus

Antopäivä
9.10.2014
Diaarinumero
A26/200/2014
Voimassaolo
Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom.
Korvaa ohjeen
Verotusmenettelyn muutoksista, Dnro 236/38/2007, 19.4.2007, luku 2, Ilmoittamis- ja tiedonantovelvollisuus, Voimassaolo: Vuodesta 2012 alkaen

Verovelvollisen on vuosittain ilmoitettava Verohallinnolle veronalaiset tulonsa, niistä tehtävät vähennykset sekä tiedot varoistaan ja veloistaan. Tämä ohje käsittelee pääasiassa luonnollisen henkilön ja kuolinpesän velvollisuutta antaa veroilmoitus. Ohjeessa keskitytään esitäytetyllä veroilmoituksella ilmoitettaviin tietoihin ja tiedonantotapoihin. Ohjeessa kerrotaan myös tositteista ja niiden säilyttämisvelvollisuudesta, muistiinpanovelvollisuudesta sekä yhteisön, yhtymien ja yhteismetsien veroilmoituksen antamisesta sekä sivullisen tiedonantovelvollisuudesta.

1 Johdanto

Tässä ohjeessa kerrotaan, miten verovelvollinen täyttää verotusmenettelystä annetussa laissa (1558/1995, VML) säädetyn ilmoittamisvelvollisuutensa. Ohjeessa keskitytään luonnollisen henkilön ja kuolinpesän esitäytetyllä veroilmoituksella ilmoitettaviin tietoihin ja tiedonantotapoihin. Ohjeessa kerrotaan myös tositteista ja niiden säilyttämisvelvollisuudesta, muistiinpanovelvollisuudesta sekä yhteisön, yhtymien ja yhteismetsien veroilmoituksen antamisesta sekä sivullisen tiedonantovelvollisuudesta.

Ohje korvaa Verohallinnon ohjeen Verotusmenettelyn muutoksista (19.4.2007, dnro 236/38/2007) luvun 2 Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuus.

2 Yleistä ilmoittamisvelvollisuudesta

Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuutta koskeva perussäännös on VML 7 §:n 1 momentti. Sen mukaan verovelvollisen on verotusta varten ilmoitettava veroviranomaiselle veronalaiset tulonsa, niistä tehtävät vähennykset, tiedot varoistaan ja veloistaan sekä muut verotukseen vaikuttavat tiedot. Säännös koskee kaikkia verovelvollisryhmiä.

Tulojen osalta verovelvollisella on laaja ilmoittamisvelvollisuus. Myös varoja ja velkoja koskevia tietoja on yhä ilmoitettava, vaikka varallisuusverotus on kumottu verovuodesta 2006 alkaen. Varallisuustietoja tarvitaan muun muassa elinkeinotulon ja maatalouden tulon jakamiseksi ansio- ja pääomatuloon, kiinteistöverotusta sekä muuta verovalvontaa varten. Luonnollisen henkilön ja kotimaisen kuolinpesän on ilmoitettava kuitenkin vain VML 10 §:n 2 ja 3 momenteissa mainitut varat ja velat.

Varoista on ilmoitettava muun muassa verovelvollisen omistuksessa olevat

  • kiinteistöt,
  • asunto-osakeyhtiön ja keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön sekä muun osakeyhtiön osakkeet ja muun yhteisön osuudet,
  • muut arvopaperit ja arvo-osuudet (ei kuitenkaan korkotulon lähdeverosta annetussa laissa tarkoitettuja joukkovelkakirjoja),
  • osuus avoimeen yhtiöön, kommandiittiyhtiöön ja muuhun yhtymään,
  • hallinta- ja nautintaoikeus varallisuuteen sekä
  • liike- ja ammattitoiminnan sekä maatilatalouden varat.

Veloista verovelvollisen on ilmoitettava luotto- ja rahoituslaitoksen, valtion, kunnan, vakuutus- ja eläkelaitoksen, huoltokonttorin ja työnantajan antamat lainat sekä muut lainat, joiden korko on verotuksessa vähennyskelpoinen.

Yksityiskohtaisemmat määräykset verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuudesta ja sen laajuudesta ovat Verohallinnon päätöksessä ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista.

Käytännössä verovelvolliset täyttävät ilmoittamisvelvollisuutensa antamalla verovuodelta veroilmoituksen. Veroilmoituksen antamistapa riippuu siitä, onko verovelvollinen luonnollinen henkilö tai kuolinpesä vai yhteisö, yhtymä tai yhteisetuus.

3 Luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien veroilmoitus

3.1 Esitäytetty veroilmoitus

Verohallinto lähettää esitäytetyn veroilmoituksen luonnollisille henkilöille ja kuolinpesille, joilla voidaan veroviranomaisella olevien tietojen perusteella olettaa olleen verovuonna veronalaista tuloa tai varallisuutta taikka velkoja (VML 7 §:n 2 momentti). Luonnollinen henkilö ja kuolinpesä saa esitäytetyn veroilmoituksen riippumatta siitä, mihin asiakas- tai valmisteluryhmään hän kuuluu.

Esitäytettyä veroilmoitusta ei valmisteta ja lähetetä automaattisesti 15 vuotta nuoremmille henkilöille, koska heillä ei yleensä ole veronalaista tuloa tai varallisuutta. Hekin saavat esitäytetyn veroilmoituksen, jos Verohallinnolla on tieto heidän saamastaan tulosta tai heillä olevasta varallisuudesta.

Verotusmenettelystä annetun lain säännökset, joissa puhutaan esitäytetystä veroilmoituksesta, koskevat vain luonnollisia henkilöitä ja kuolinpesiä. Muidenkin asiakasryhmien verolomakkeisiin esitäytetään eräitä tietoja, kuten verovelvollisen yksilöintitiedot. VML:n säännösten kannalta kysymys näissä ei kuitenkaan ole esitäytetystä veroilmoituksesta. Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän saamaa esitäytettyä veroilmoitus -lomaketta pidetään VML:ssä tarkoitettuna esitäytettynä veroilmoituksena siinäkin tapauksessa, että siihen ei ole esitäytetty mitään tulo- tai varallisuustietoja. Tämä vaikuttaa veroilmoituksen antamisajankohtaan.

3.2 Esitäytetyn veroilmoituksen sisältö

3.2.1 Veroilmoituksen rakenne

Esitäytetty veroilmoitus on tarkoitettu lähinnä henkilökohtaisen tulolähteen piiriin kuuluvien tulo-, vähennys- ja varallisuustietojen ilmoittamista varten. Esitäytetyllä veroilmoituslomakkeella on ilmoitusosa, erittelyosa, verotuspäätös ja verotustodistus/tilisiirtolomake. Verovelvollisen on ilmoitettava tiedot harjoittamastaan elinkeinotoiminnasta tai maataloudesta niitä varten olevilla erityisillä veroilmoituslomakkeilla (katso jäljempänä kohta 3.6).

Ilmoitusosalle esitäytetään tulojen, vähennysten ja velkojen yhteismäärät kohdittain. Tulot on jaettu lomakkeella ansio- ja pääomatuloihin ja vähennykset ansio- ja pääomatuloista tehtäviin vähennyksiin. Ilmoitusosalla on kohdat myös varoissa tapahtuneiden muutosten ilmoittamiselle, velkojen määrälle, verosta tehtäville vähennyksille sekä ulkomaantuloille ja niistä maksetuille veroille. Lisäksi ilmoitusosalla ilmoitetaan alijäämähyvitykseen liittyviä tietoja sekä perhe- ja huoltosuhteissa tapahtuneet muutokset.

Erittelyosalla on tarkempi selvitys ilmoitusosan tiedoista. Siihen on tulostettu esimerkiksi tiedot eri työnantajilta saatujen palkkojen ja niistä toimitettujen ennakonpidätysten määristä, erittelyt omistuksessa olevista kiinteistöistä ja asunto-osakkeista, erittelyt lainoista ja niistä maksetuista koroista, tiedot myydyistä arvopapereista ja eräitä muita tietoja.

Esitäytetyn veroilmoituksen mukana lähetettävät verotuspäätös, verotustodistus ja tilisiirtolomakkeet perustuvat esitäytettyjen tietojen perusteella suoritettuun verotuslaskentaan. Ne eivät aina vastaa lopullista verotuspäätöstä, koska verotustiedot voivat muuttua ennen verotuksen päättymistä. Esitäytetyistä tuloista voi esimerkiksi puuttua vuokratulo tai luovutusvoitto, minkä vuoksi laskettu ennakonpalautus on liian suuri tai jäännösvero liian pieni. Vastaavasti verotuspäätöksen mukainen vero voi olla liian suuri silloin, kun esitäytetyltä veroilmoitukselta puuttuu vähennyksiä.

Jos tiedot muuttuvat, verovelvolliselle lähetetään uusi verotuspäätös, verotustodistus ja jäännösveron muuttuessa myös uudet tilisiirtolomakkeet.

Liikkeen- ja ammatinharjoittajien valmisteluryhmään kuuluville verovelvollisille lähetettävään esitäytettyyn veroilmoitukseen ei tulosteta esitäytettyihin tietoihin perustuvan verotuspäätöksen ja verotustodistuksen tietoja, koska elinkeinotoiminnan tietojen tuossa vaiheessa vielä puuttuessa verotuslaskennan tiedot ovat näillä verovelvollisilla pääsääntöisesti vaillinaiset.

3.2.2 Veroilmoitukselle esitäytetyt tiedot

Verohallinto tulostaa esitäytetylle veroilmoitukselle sillä olevat tiedot verovelvollisen tuloista, varoista ja vähennyksistä sekä muut verotukseen vaikuttavat tiedot.

Esitäytettyjä tulotietoja ovat esimerkiksi verovelvolliselle verovuonna maksetut palkat, eläkkeet, osingot, veronalaiset sosiaalietuudet ja näistä tuloista toimitetut ennakonpidätykset. Esitäytettäviä varoja ovat muun muassa verovelvollisen verovuoden päättyessä omistamat arvo-osuudet, sijoitusrahasto-osuudet, asunto-osakkeet ja kiinteistöt.

Tuloista tehtäviin vähennyksiin esitäytetään muun muassa verovelvollisen verovuonna maksamat työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut, pakolliset työttömyys- ja eläkevakuutusmaksut ja velkojen korot. Varoista tehtäviin vähennyksiin merkitään tiedot verovuoden päättyessä olleista veloista. Muu verotukseen vaikuttava tieto on esimerkiksi tieto verovelvollisen elätettävänä olevien lasten lukumäärästä, joka vaikuttaa tuloverolain 131 §:n mukaisen alijäämähyvityksen enimmäismäärään.

Verohallinto saa esitäytettäviä tietoja sivullisilta tiedonantovelvollisilta ja omista rekistereistään. Verotusmenettelystä annetun lain 3 luvun mukaan sivullisia tiedonantovelvollisia ovat muun muassa kotimaiset työnantajat, eläkelaitokset, kansaneläkelaitos, raha- ja luottolaitokset, arvopaperivälittäjät, osinkoa jakavat yhtiöt ja arvopaperikeskus. Verohallinnon ylläpitämissä rekistereissä on tietoja kiinteistöistä ja asunto-osakkeista.

Esitäytetylle veroilmoitukselle voidaan tulostaa myös sellaisia tulo-, vähennys- ja varallisuustietoja, jotka on viety Verohallinnon tietokantaan verovuoden aikana tai sen päättymisen jälkeen ennen esitäytetyn veroilmoituksen valmistamista. Tällaisia tietoja voivat olla esimerkiksi Verohallinnon ennakkoon selvittämä ja laskema omaisuuden luovutusvoitto, verokorttimuutoksen yhteydessä Verohallinnolle ilmoitettu tieto asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten määrästä tai verovelvollisen pientyönantajan maksupalvelun (Palkka.fi) kautta ilmoittama kotitalousvähennys.

Osa esitäytetyistä tiedoista ilmaisee välittömästi veronalaisen tulon tai vähennyksen määrää. Tällaisia ovat esimerkiksi verovelvollisen saaman palkan ja hänen maksamansa koron rahamäärä. Lisäksi erittelyosalle tulostetaan tietoja, jotka eivät välittömästi osoita tulon tai vähennyksen määrää.

Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi arvopaperivälittäjältä saadut tarkkailutiedot verovelvollisen osakkeiden myyntitapahtumista silloin, kun arvopaperivälittäjältä ei ole saatu kaikkia tarvittavia tietoja luovutusvoiton tai -tappion laskemiseksi suoraan esitäytetylle veroilmoitukselle. Nämä myyntitiedot on merkitty erittelyosan kohtaan Selvitä voitot ja tappiot seuraavista arvopaperitapahtumista. Tiedot on tarkoitettu verovelvolliselle avuksi ilmoittamisvelvollisuuden täyttämisessä, koska hänen velvollisuutensa on näissä tilanteissa itse laskea ja ilmoittaa veronalaisen luovutusvoiton tai vähennyskelpoisen luovutustappion määrä.

3.3 Esitäytetyn veroilmoituksen tarkistamis- ja korjaamisvelvollisuus

Verovelvollisen on tarkistettava esitäytetyssä veroilmoituksessa olevat tiedot. Jos tiedot ovat oikeat eikä verovelvollisella ole muita veronalaisia tuloja, vähennyksiä, varoja, velkoja tai muita verotukseen vaikuttavia tietoja tai vaatimuksia, veroilmoitusta ei palauteta, ellei veroviranomainen erikseen niin vaadi (VML 7 §:n 3 momentti).

Jos tiedoissa on puutteita tai virheitä, verovelvollinen on velvollinen korjaamaan ja täydentämään tiedot sekä palauttamaan veroilmoituksen tällaisissa tapauksissa Verohallinnolle (katso veroilmoituksen palauttamistavoista tarkemmin jäljempänä kohdassa 3.4).

Tarkistamis- ja korjaamisvelvollisuus koskee kaikkia ilmoittamisvelvollisuuden piiriin kuuluvia tuloja, varoja ja vähennyksiä. Verovelvollisen on esimerkiksi lisättävä veroilmoitukselle tieto puuttuvasta palkasta tai eläkkeestä ja korjattava veroilmoituksella oleva virheellinen tieto lainan käyttötarkoituksesta.

Esimerkki 1: Verovelvollinen on ostanut pörssiosakkeita pankista ottamallaan lainalla vuonna 2010. Laina kohdistuu veronalaisen tulon hankintaan ja siitä maksetut korot ovat vähennyskelpoisia tulonhankkimisvelan korkoina. Verovelvollinen on myynyt osakkeet ennen vuotta 2013. Hän ei ole maksanut lainaa pois, vaan on ostanut osakkeiden myyntihinnalla perheensä käyttöön veneen.

Vuoden 2013 esitäytetyssä veroilmoituksessa vuodelta 2013 maksetut korot on esitäytetty edellisten vuosien tapaan tulonhankkimisvelan korkoina. Koska velka ei ole ollut verovuonna 2013 enää tulonhankkimisvelka, verovelvollisen on korjattava korkoja koskeva virheellinen vähennystieto poistamalla korot vähennyskelpoisista koroista.

Veronalaisten tulojen, varojen ja vähennysten lisäksi verovelvollinen on velvollinen ilmoittamaan veroviranomaiselle muut verotukseen vaikuttavat tiedot (VML 7 §:n 1 momentti).  Muita verotukseen vaikuttavia tietoja ovat esimerkiksi huollettavien lasten lukumäärä sekä perhe- ja huoltosuhteissa tapahtuneet muutokset.

Verovelvollisella olevaan tarkistamis- ja korjaamisvelvollisuuteen ei vaikuta se, mistä esitäytetty tieto on saatu. Siten hänen on esimerkiksi tarkistettava, että Verohallinnon ennakkoon selvittämän omaisuuden luovutusvoiton verotettava määrä tai hänen itsensä ennakkoperinnässä ilmoittamiensa asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten määrä tai Palkka.fi -palvelussa ilmoittamansa kotitalousvähennyksen määrä on veroilmoituksella oikein.

Verovelvollisen on ilmoitettava esitäytetyn veroilmoituksen tietoihin tehtävät korjaukset, lisäykset ja muut muutokset Verohallinnolle. Muuttuneet tiedot ilmoitetaan sähköisesti Veroilmoitus verkossa -palvelussa tai palauttamalla korjattu esitäytetyn veroilmoituksen ilmoitusosa.

Ilmoitusosalle merkittävien tietojen lisäksi verovelvollisen on annettava tarpeellinen selvitys veroilmoitukselle merkitsemistään tiedoista Verohallinnon liitelomakkeella, jos sellainen on olemassa. Esimerkiksi omaisuuden luovutusvoitosta verovelvollisen on täytettävä liitelomake 9 tai 9A ja kotitalousvähennyksestä liitelomake 14A tai 14B. Jos esitäytetty veroilmoitus palautetaan sähköisesti, liitelomakkeita vastaavat tiedot annetaan myös sähköisesti. Jos verovelvollinen palauttaa esitäytetyn veroilmoituksen paperisena, myös liitelomakkeet on liitettävä paperisena palautettavaan esitäytettyyn veroilmoitukseen.

3.4 Esitäytetyn veroilmoituksen palauttaminen

3.4.1 Veroilmoituksen voi palauttaa sähköisesti tai paperisena

Esitäytettyä veroilmoitusta voi korjata ja täydentää sähköisesti Veroilmoitus verkossa -palvelussa. Palvelu avautuu noin kuukausi ennen esitäytetylle veroilmoitukselle tulostettua viimeistä palautuspäivää ja se on auki viimeiseen palautuspäivään saakka. Jos tiedot ilmoitetaan verkossa, veroilmoituslomaketta tai mahdollisia liitelomakkeita ei tarvitse täyttää tai palauttaa.

Esitäytetty veroilmoitus voidaan palauttaa Verohallintoon myös paperisena. Myös jos jotain tietoa ei voi antaa sähköisesti, on tieto tällöin korjattava paperiselle esitäytetylle veroilmoitukselle ja palautettava se Verohallintoon. Koska Verohallinnossa ollaan siirtymässä yhä enemmän sähköisten tietovälineiden käyttöön, Verohallintoon palautetut paperiset veroilmoitukset skannataan ja arkistoidaan sähköiseen arkistoon. Paperisia veroilmoituksia ei siten enää arkistoida Verohallinnon tiloissa.

3.4.2 Milloin esitäytettyä veroilmoitusta ei tarvitse palauttaa?

Jos esitäytetylle veroilmoitukselle merkityt ja sillä ilmoitettavat tiedot veronalaisista tuloista, varoista, vähennyksistä ja muista verotukseen vaikuttavista tiedoista ovat oikeat ja täydelliset, verovelvollisen ei tarvitse palauttaa veroilmoitusta Verohallintoon (VML 7 §:n 3 momentti).

Esitäytetyllä veroilmoituksella on lähinnä verovelvollisen henkilökohtaisen tulolähteen tulo-, vähennys- ja varallisuustietoja. Jos esitäytetyllä veroilmoituksella ilmoitettavat tällaiset tiedot ovat oikeat ja täydelliset, verovelvollisen ei tarvitse palauttaa esitäytettyä veroilmoituslomaketta, vaikka hänellä olisi veronalaista tuloa, vähennyksiä tai varoja muusta toiminnasta (elinkeinotoiminnasta tai maataloudesta). Muiden kuin henkilökohtaisen tulolähteen tietojen ilmoittamista on käsitelty jäljempänä ohjeen kohdassa 3.6.

Jos verovelvollinen palauttaa esitäytetyn veroilmoituksen, vaikka velvollisuutta siihen ei ole, Verohallinto ottaa veroilmoituksen vastaan sekä käsittelee ja arkistoi sen sähköiseen arkistoon normaaliin tapaan.

3.4.3 Esitäytetyn veroilmoituksen palauttamatta jättämisen merkitys

Esitäytetyn veroilmoituksen palauttamatta jättämisen oikeudellinen merkitys ilmenee VML 7 §:n 4 momentista. Jos verovelvollinen ei palauta esitäytettyä veroilmoitusta tai korjaa sen tietoja sähköisesti, hänen katsotaan antaneen veroilmoituksen esitäytetyssä veroilmoituksessa olevien tietojen mukaisena. Verovelvollisen katsotaan siis tällöin itse ilmoittaneen veronalaiset tulot, varat, vähennykset ja muut verotukseen vaikuttavat tiedot sellaisina kuin ne on esitäytetty.

Jos hänellä on niiden lisäksi ollut muitakin tuloja, varoja ja muita verotukseen vaikuttavia tietoja, mutta hän ei lisää niitä esitäytetylle veroilmoitukselle ja palauta sitä Verohallinnolle, hän on antanut puutteellisen veroilmoituksen ja laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa. Verovelvolliselle voidaan tämän johdosta määrätä veronkorotus (VML 32 §).

Edelleen jos verovelvollinen on jäänyt säännönmukaisessa verotuksessa verottamatta siltä osin kuin ilmoittamisvelvollisuus on laiminlyöty, esimerkiksi esitäytetyltä veroilmoitukselta puuttuvasta luovutusvoitosta, verotus voidaan myöhemmin oikaista hänen vahingokseen (VML 56 §:n 4 momentti). Esitäytetyn veroilmoituksen tietosisältö voidaan myöhemmin todeta Verohallinnon sähköisessä tulostearkistossa säilytettävästä kaksoiskappaleesta.

3.4.4 Esitäytetyn veroilmoituksen palautuspäivä

Korjattu esitäytetty veroilmoitus on palautettava tai sen tiedot on korjattava sähköisesti Verohallinnon määräämänä ajankohtana (VML 8 §). Määräykset veroilmoituksen viimeisestä palautuspäivästä ovat Verohallinnon päätöksessä ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista. Esitäytetyn veroilmoituksen palautusajankohdat on porrastettu. Verohallinto merkitsee verovelvolliselle lähetettävään esitäytettyyn veroilmoitukseen sen päivän, jolloin tämän on viimeistään palautettava korjattu esitäytetty veroilmoitus Verohallinnolle tai tehtävä korjaukset Veroilmoitus verkossa -palvelussa.

Puolisoiden on Verohallinnon ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista antaman päätöksen 10 §:n mukaan palautettava korjattu esitäytetty veroilmoitus samassa määräajassa. Jos puolisoiden määräajat päättyisivät mainitun päätöksen muiden määräysten mukaan eri aikaan, puolisoiden on palautettava korjattu esitäytetty veroilmoitus siinä määräajassa, joka päättyy aikaisemmin, jos veroilmoituslomakkeeseen ei ole toisin merkitty. Näissäkin tilanteissa verovelvollisen saamaan, hänen omaan veroilmoituslomakkeeseensa merkitty palautuspäivä on viime kädessä siis ratkaiseva.

Esimerkki 2. Puoliso A on liikkeenharjoittaja ja hänen on Verohallinnon päätöksen (1319/2013) 8 §:n 1 momentin mukaisesti pitänyt palauttaa korjattu esitäytetty veroilmoitus vuodelta 2013 viimeistään 2. huhtikuuta 2014. Puoliso B on palkansaaja ja palkansaajan olisi Verohallinnon päätöksen 6 §:n 1 momentin mukaan palautettava korjattu esitäytetty veroilmoitus vuodelta 2013 viimeistään 7. toukokuuta 2014 tai 15. toukokuuta 2014.

Puoliso B:n on kuitenkin pitänyt palauttaa korjattu esitäytetty veroilmoitus jo viimeistään 2. huhtikuuta 2014 ja tämä päivä on yleensä myös merkitty B:lle esitäytettyyn veroilmoitukseen viimeiseksi palautuspäiväksi. Jos B:n saamaan veroilmoituslomakkeeseen olisi poikkeuksellisesti merkitty muu palautuspäivä, B voisi kuitenkin palauttaa veroilmoituksensa viimeistään tuona muuna palautuspäivänä.

3.5 Velvollisuus antaa veroilmoitus

Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän, joka ei ole saanut esitäytettyä veroilmoitusta ja jolla on verovuonna ollut veronalaista tuloa tai varallisuutta taikka muita verotukseen vaikuttavia tietoja, on verotusta varten annettava kehotuksetta veroilmoitus (VML 7 §:n 5 momentti).

Säännös koskee kaikkia tilanteita, joissa verovelvollinen ei syystä tai toisesta ole saanut esitäytettyä veroilmoitusta. Kysymys voi olla esimerkiksi siitä, että osoitetietojen virheellisyyden vuoksi esitäytetty veroilmoitus ei ole tavoittanut verovelvollista tai siitä, että Verohallinto ei ole lainkaan valmistanut ja lähettänyt verovelvolliselle esitäytettyä veroilmoitusta. Verovelvollisen on näissä tapauksissa annettava oma-aloitteisesti veroilmoitus. Pyydettäessä verotoimisto tulostaa ja lähettää verovelvolliselle tulostearkistosta esitäytetyn veroilmoituksen kaksoiskappaleen, jos esitäytetty veroilmoitus on valmistettu.

Veroviranomaisen vaatimuksesta jokainen on lisäksi velvollinen antamaan veroilmoituksen, jos veroviranomainen sitä erikseen vaatii (VML 7 §:n 7 momentti). Veroviranomainen voi siis yksittäistapauksessa aina vaatia verovelvolliselta veroilmoituksen, vaikka velvollisuutta palauttaa esitäytetty veroilmoitus tai antaa veroilmoitus muuten ei olisikaan.

3.6 Elinkeinotoiminnan, maatalouden ja metsätalouden veroilmoitus

Verotusmenettelystä annetun lain säännökset esitäytetystä veroilmoituksesta eivät koske maataloudesta ja elinkeinotoiminnasta annettavaa veroilmoitusta. Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän on aina annettava oma-aloitteisesti maatalouden ja elinkeinotoiminnan veroilmoitus (VML 7 §:n 3 momentti).

Elinkeinotoiminnan ja maatalouden veroilmoitus on annettava siinäkin tapauksessa, että verovelvollisella ei ole verovuonna ollut lainkaan elinkeinotoiminnan tai maatalouden tuloa tai varallisuutta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että verovelvollisen, joka on Verohallinnon asiakasrekisterissä aktiivisena liikkeen- tai ammatinharjoittajana taikka maatalouden harjoittajana, mutta jolla ei ole ollut verovuonna toimintaa, on palautettava Verohallinnon hänelle lähettämä veroilmoitus ja selvitettävä siinä, että toimintaa ei ole ollut.

Metsätaloutta harjoittavan luonnollisen henkilön ja kuolinpesän on annettava metsätalouden veroilmoitus. Elinkeinotoiminnasta ja maataloudesta poiketen metsätalouden veroilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse antaa, jos verovelvollisella ei ole verovuonna ollut lainkaan metsätalouden tuloa, vähennyksiä tai muita verotukseen vaikuttavia tietoja (VML 7 §:n 3 momentti).

Elinkeinotoiminnan, maatalouden ja metsätalouden veroilmoituksen antamisajankohdista määrätään Verohallinnon päätöksessä ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista. Elinkeinotoiminnan, maatalouden ja metsätalouden veroilmoitukset voi antaa sähköisesti verkkolomakkeella Suomi.fi -palvelussa tai tiedostona Ilmoitin.fi ‑palvelussa, jos verovelvollisella on taloushallinto-ohjelman muodostama tiedosto ilmoittamista varten. Lisäksi ilmoitukset voi antaa verkkolomakkeena tai tiedostona seuraavien Tyvi-palveluntarjoajien kautta:

  • Aditro (aditro.fi)
  • Itella (tyvi.fi)
  • Kustannusosakeyhtiö Koivuniemi (tyvi.koivuniemi.fi)
  • CGI (tyvi-palvelu.fi).

Sähköiseen ilmoittamiseen tarvitaan palvelusta riippuen joko henkilökohtainen verkkopankkitunniste, sirullinen henkilökortti tai Katso-tunniste.

4 Tositteet

4.1 Tositteita ei liitetä veroilmoitukseen

Veroilmoitukseen ei liitetä tositteita (VML 10 §). Tositteella tarkoitetaan kuittia tai muuta asiakirjaa, joka todentaa maksun tai muun suorituksen tapahtumisen, ajankohdan tai perusteen. Tositteita ovat muun muassa laskut, tilisiirtokuitit, kassakuitit, palkkakuitit, kauppakirjat ja muut sopimukset. Tositteen verovelvollinen saa yleensä toiselta henkilöltä tai esimerkiksi yritykseltä, jolta hän on ostanut tavaran tai palvelun, tai rahalaitokselta, joka on välittänyt maksun.

Veroilmoituksen liitelomakkeet ja verovelvollisen verotusta varten laatimat vapaamuotoiset selvitykset eivät ole VML 10 §:ssä tarkoitettuja tositteita. Liitelomakkeet on siten liitettävä veroilmoitukseen.

Verotusmenettelystä annetun lain 10 § koskee kaikkia verovelvollisryhmiä, siis myös ei-kirjanpitovelvollisia. Henkilöverotuksessa lähtökohtana on, että veroilmoituksessa ja sen liitelomakkeella olevat tiedot ja selvitykset tulojen ja vähennysten perusteesta ja määrästä ovat oikeat ja riittävät eikä niitä tarvitse todentaa tositteilla. Verohallinto pyytää verovelvollista esittämään tositteet silloin, kun tositteiden esittäminen on ilmoitettujen tietojen oikeellisuuden varmistamiseksi yksittäistapauksessa tarpeen.

Jos verovelvollinen kaikesta huolimatta liittää kuitin tai muun tositteen veroilmoitukseensa, Verohallinto ottaa tositteen vastaan ja muuttaa sen sähköiseen muotoon skannaamalla. Skannaamisen jälkeen paperisia veroilmoituksia ja tositteita ei enää säilytetä Verohallinnon arkistoissa. Tämän vuoksi ei verovelvolliselle tärkeitä tositteita, kuten kauppakirjoja, pidä kuitenkaan liittää veroilmoitukseen alkuperäisinä vaan jäljennöksinä.

Verotusmenettelystä annetun lain 11 §:n mukaan verovelvollisen on Verohallinnon tai muutoksenhakuviranomaisen kehotuksesta esitettävä tositteet. Tositteiden esittämistä voidaan vaatia paitsi verotusta toimitettaessa myös säännönmukaisen verotuksen päättymisen jälkeen, kun verotukseen haetaan muutosta tai veroviranomainen käsittelee kysymystä verotuksen oikaisusta.

Muutoksenhakuviranomaisia ovat Verohallinto, verotuksen oikaisulautakunta, hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Jos verovelvollinen ei viranomaisen kehotuksesta huolimatta esitä tositetta, hänelle voidaan määrätä veronkorotus VML 11 ja 32 §:n nojalla. Tositteen esittämättä jättämisestä voi myös seurata, että esimerkiksi verovelvollisen vaatima vähennys evätään tai hänelle jo myönnetty vähennys poistetaan, jos muutoinkaan ei ole saatettu todennäköiseksi, että verovelvollisella on oikeus vähennykseen. Myös perusteettomasti tehdystä vähennysvaatimuksesta voidaan määrätä veronkorotus.

Verohallinto voi verovalvonnallisista syistä määrätä, että verovelvollisen on pääsäännöstä poiketen liitettävä tositteet veroilmoitukseen (VML 10 §). Tällöin kysymys ei ole yksittäisessä verotusasiassa annettavasta määräyksestä, vaan Verohallinnon päätökseen otettavasta määräyksestä, jonka mukaan verovelvollisten on esimerkiksi osoittaakseen oikeutensa tiettyyn vähennykseen liitettävä tosite veroilmoitukseen. Verohallinto ei ole toistaiseksi antanut tällaisia määräyksiä.

4.2 Tositteiden säilyttäminen

Verovelvollisen on itse säilytettävä veroilmoituksessa ilmoitettuihin tietoihin kohdistuvat tositteensa viisi vuotta verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta (VML 11 a §). Säilyttämisvelvollisuus ei kuitenkaan koske tositteita samoista tiedoista, jotka

veroviranomainen on merkinnyt esitäytetylle veroilmoitukselle. Tositteita tällaisista tiedoista ei tarvitse säilyttää, jos tiedot ovat oikeat ja vastaavat täsmälleen verovelvollisella olevien tositteiden mukaisia tietoja. Jos esitäytetty tieto on virheellinen, verovelvollisen on ilmoitettava oikea tieto veroilmoituksellaan ja säilytettävä oikean tiedon todentava tosite.

Esimerkki 3. Esitäytettyjen tietojen mukaan työnantaja A on maksanut

verovelvolliselle palkkaa 10.000 euroa ja palkasta on toimitettu ennakonpidätystä 3.000 euroa. Tieto palkan ja pidätyksen määrästä on virheellinen. Todellisuudessa palkan määrä on ollut 1.000 euroa ja pidätyksen määrä 300 euroa. Verovelvollisen on korjattava virheellinen palkan ja ennakonpidätyksen määrä ja palautettava korjattu esitäytetty veroilmoitus Verohallinnolle. Hänen on säilytettävä työnantajalta saamansa palkkakuitti tai muu tosite, joka todentaa palkan ja pidätyksen oikean määrän.

Säilyttämisvelvollisuus ei koske myöskään niitä tositteita, jotka verovelvollinen on toimittanut veroviranomaiselle (VML 11 a §). Tämä koskee sekä verovelvollisen oma-aloitteisesti että veroviranomaisen kehotuksesta veroviranomaiselle toimittamia tositteita. Verohallinto voi verovalvontaan liittyvistä syistä määrätä, että verovelvollisen on säilytettävä tositteet myös niistä tiedoista, jotka veroviranomainen on merkinnyt esitäytetylle veroilmoitukselle.

Verohallinto on määrännyt, että Verovelvollisen on säilytettävä tositteet kotitalousvähennystä koskevista tiedoista ja omaisuuden luovutuksesta syntyneen voiton tai tappion laskemiseksi tarpeellisista tiedoista siitä huolimatta, että veroviranomainen on merkinnyt nämä tiedot esitäytetylle veroilmoitukselle. Tositteet on säilytettävä verotusmenettelystä annetun lain 11 a §:n 1 momentin mukaisesti viisi vuotta verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta lukien (Verohallinnon päätös ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista (1319/2013) 42 §).

Toisaalta Verohallinto voi myös rajoittaa lain mukaista tositteiden säilyttämisvelvollisuutta, kun tositteiden säilyttämisvelvollisuus on ilmeisen tarpeetonta (VML 11 a §). Verohallinto ei ole toistaiseksi antanut määräyksiä, jotka supistaisivat VML 11 a §:stä ilmenevää tositteiden säilyttämisvelvollisuutta.

Verotusmenettelystä annetussa laissa ei ole säännöksiä siitä, millä tavoin verovelvollisen on säilytettävä tositteet. Tositteiden säilyttämisen tarkoituksesta johtuen tositteet on säilytettävä siten, että ne ovat esitettävissä ja selväkielisinä luettavissa silloin, kun Verohallinto tai muutoksenhakuviranomainen VML 11 a §:n mukaisen ajan kuluessa vaatii tositteen esittämistä. Lähtökohtana on, että verovelvollisen on säilytettävä alkuperäinen tosite.

Jos tosite on sellaista materiaalia, että sille tehdyt merkinnät haalistuvat lukukelvottomaksi, verovelvollisen on syytä säilyttää alkuperäisestä tositteesta myös kestävä valokopio. Sähköisessä muodossa oleva tosite tai verovelvollisen skannaama paperimuotoinen tosite voidaan säilyttää myös sähköisessä muodossa. Tositteet on kuitenkin voitava tarvittaessa saattaa paperimuotoon.

Tositteet on säilytettävä, jotta verovelvollinen voi vaadittaessa todentaa veroilmoituksella ilmoittamiensa tietojen oikeellisuuden, esimerkiksi oikeutensa vähennykseen. Siitä, että tositetta ei voida esittää esimerkiksi sen katoamisen johdosta, ei sellaisenaan seuraa, että vähennystä ei myönnetä tai jo myönnetty vähennys poistetaan. Myös muu luotettava selvitys oikeudesta vähennykseen voidaan hyväksyä verotuksessa. Riittävänä selvityksenä voidaan tapauksesta riippuen pitää myös verovelvollisen vapaamuotoista selvitystä, jonka johdosta esimerkiksi vähennyksen perusteena olevien menojen aiheutumista voidaan pitää todennäköisenä ja niiden määrä voidaan arvioida.

5 Muistiinpanot

5.1 Yleistä muistiinpanovelvollisuudesta

Muistiinpanovelvollisuus koskee muuna kuin elinkeinotoimintana pidettävää tulonhankkimistoimintaa, josta verovelvollinen ei ole kirjanpitovelvollinen. VML 12 §:n mukaan muistiinpanoja on pidettävä maatilataloudesta, metsätaloudesta, vuokraustoiminnasta, sijoitustoiminnasta ja muusta tulonhankkimistoiminnasta.

Verohallinnon ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista antaman päätöksen (päätös 1319/2013) 40 §:stä ilmenee, että muistiinpanovelvollisuus koskee VML 12 §:ssä mainittujen toimintojen lisäksi tuloja kiinteistöstä ja kalastuksesta, viran sivutuloja ja palvelurahatuloja sekä tuloja tekijänoikeudesta, keksinnöstä, patentista ja tavaraleimasta, katsastusten ja tarkastusten toimittamisesta, velaksiannosta, toimeksisaannista, kurssien järjestämisestä, yksityistuntien antamisesta ja muusta sellaisesta toiminnasta. Kyseisen päätöksen 36 - 40 §:ssä on tarkemmat määräykset muistiinpanojen sisällöstä.

5.1.1 Sijoitustoiminnan muistiinpanovelvollisuudesta

VML 12 §:n mukaan muistiinpanoja on pidettävä myös sijoitustoiminnasta. Sijoitustoimintaa on muuna kuin elinkeinotoimintana pidettävä varojen sijoittaminen arvopapereihin, sijoitusrahastojen rahasto-osuuksiin ja muuhun vastaavaan omaisuuteen sekä kaupankäynti tällaisella omaisuudella.

Sijoitustoiminnan varallisuutta ovat tyypillisesti yksityishenkilöiden sijoitukset julkisesti noteerattuihin arvopapereihin, muihin liikeosakkeisiin, sijoitustarkoituksessa hankittuihin asuntoihin ja rahasto-osuuksiin. Sen sijaan sijoitustoiminnan piiriin kuuluvina varoina ei pidetä verovelvollisen henkilökohtaista käyttöä tai kulutusta palvelevaa omaisuutta, kuten hänen tai hänen perheensä käytössä olevaa vapaa-ajan kiinteistöä, golf-osaketta tai loma-osakkeita.

Sijoitustoiminnan laajuus ei sinänsä vaikuta muistiinpanovelvollisuuteen. Muistiinpanoja on siten pidettävä, vaikka sijoitusten arvo tai esimerkiksi osakkeiden lukumäärä on vähäisempikin.

Sijoitustoiminnan muistiinpanoja pidetään lähinnä luovutusvoiton verotusta varten. Tarkoituksena on, että muistiinpanoista saadaan selvitys luovutusvoiton ja -tappion laskemiseksi tarpeellisista seikoista. Muistiinpanoista ja niihin liittyvistä tositteista on käytävä ilmi omaisuuden hankinta-ajankohta, saantotapa, hankintameno, hankintamenossa osakeantien ja splitien johdosta tapahtuneet muutokset, luovutusajankohta, luovutushinta, hankintaan ja luovutukseen liittyvät muut kustannukset sekä muut luovutusvoiton verotusta varten tarpeelliset tiedot.

Suuri osa VML 12 §:n mukaisen sijoitustoiminnan varallisuudesta on arvo-osuuksia ja sijoitusrahaston rahasto-osuuksia. Verovelvollisen ei tarvitse laatia tällaisesta varallisuudesta erillisiä muistiinpanoja. Riittävää on, että verovelvollinen säilyttää tai pitää saatavillaan arvo-osuustilinsä hoitajalta saamansa tiliotteet tai rahastoyhtiöltä saamansa raportit, joista edellä mainitut tiedot käyvät ilmi. Muusta sijoitustoimintavarallisuudestaan verovelvollisen on itsensä pidettävä sellaisia muistiinpanoja, joista edellä mainitut tiedot ilmenevät.

5.2 Muistiinpanojen säilyttäminen

Muistiinpanoja voidaan pitää tai säilyttää paitsi paperimuodossa myös sähköisessä muodossa tietokoneella. Tämä koskee sekä sijoitustoimintaa että muuta muistiinpanovelvollisuuden piiriin kuuluvaa toimintaa. Muistiinpanot on kuitenkin voitava aina tarvittaessa tulostaa paperimuotoon.

Verovuotta koskevat muistiinpanot ja niihin liittyvät tositteet on säilytettävä viisi vuotta verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta.

6 Yhteisöjen, yhtymien ja yhteisetuuksien veroilmoitus

Yhteisön, yhtymän ja yhteisetuuden on annettava oma-aloitteisesti veroilmoitus, jos sillä on ollut veronalaista tuloa, varallisuutta tai muita verotukseen vaikuttavia tietoja (VML 7 §:n 6 momentti).

Verotusmenettelystä annetun lain säännökset esitäytetystä veroilmoituksesta koskevat vain luonnollisia henkilöitä ja kuolinpesiä. Muiden verovelvollisten on itse merkittävä veroilmoitukselle kaikki veronalaiset tulonsa, varallisuutensa ja muut verotukseen vaikuttavat tiedot. Määräykset yhteisön, yhtymän ja yhteisetuuden veroilmoituksen antamisajankohdasta ovat Verohallinnon päätöksessä ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista.

7 Sähköinen asiointi ja sähköinen allekirjoitus

Verotusmenettelystä annetun lain 93a §:n mukaan kyseisen lain mukaan käsiteltäviin asioihin sovelletaan sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua yleislakia (laki 13/2003). Sellaiset ilmoitukset ja muut asiakirjat, jotka voidaan toimittaa veroviranomaiselle sähköisesti ja jotka säännösten mukaan on allekirjoitettava, on varmennettava vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista annetun lain (617/2009) 5 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tai muulla hyväksyttävällä tavalla.

Sähköistä asiointia on esimerkiksi esitäytetyn veroilmoituksen korjaaminen ja palauttaminen Veroilmoitus verkossa -palvelussa ja ennakonpidätysprosentin muuttaminen Verokortti verkossa -palvelussa. Sähköinen asiointi Verohallinnon kanssa ei ole mahdollista kaikenlaisissa asioissa. Ajantasaista tietoa Verohallinnon käytössä olevista sähköisistä palveluista on Verohallinnon internet-sivulla vero.fi /Asioi verkossa.

Sähköisestä asiakirjan allekirjoittamisesta ja varmentamisesta on määräyksiä Verohallinnolle sähköisesti annettavien ilmoitusten ja muiden asiakirjojen varmentamisesta annetussa päätöksessä(Dnro 1223/09/2009). Veroilmoitus ja muu veroviranomaiselle sähköisesti toimitettava asiakirja täyttää allekirjoitusvaatimuksen, jos se on varmennettu henkilökohtaisilla verkkopankkitunnuksilla, väestörekisterikeskuksen kansalaisvarmenteella (sirullisella henkilökortilla), Katso-tunnisteella tai muilla Verohallinnon julkaisemissa sähköisissä ilmoittamispalveluissa käytettävillä tunnisteilla. Eri palveluissa varmennustavat voivat olla erilaisia.

8 Sivullisen tiedonantovelvollisuuden merkitys

Veroilmoituksen esitäyttö edellyttää, että Verohallinto saa verotusta varten tarvittavat tiedot muilta kuin verovelvolliselta itseltään. Sivullisilta saatavia tietoja käytetään verotuksessa osittain suoraan verotuksen perusteena ja osittain tarkkailutietoina. Sivullisen tiedonantovelvollisuudesta on säädetty verotusmenettelystä annetun lain 15 - 25 §:ssä.

Sivullisia tiedonantovelvollisia ovat muun muassa kotimaiset työnantajat, eläkelaitokset, kansaneläkelaitos, raha- ja luottolaitokset, arvopaperivälittäjät, osinkoa jakavat yhtiöt ja arvopaperikeskus. Verotusmenettelystä annetun lain nojalla Verohallinto voi antaa tarkempia määräyksiä annettavista tiedoista, tietojen antamisajankohdasta ja tavasta tai rajoittaa tiedonantovelvollisuutta. Tarkemmat määräykset sisältyvät Verohallinnon päätökseen yleisestä tiedonantovelvollisuudesta (1103/2013).
 

Johtava veroasiantuntija Tero Määttä

Veroasiantuntija Raili Knuutinen