Palveluseteli verotuksessa

Palveluseteli on yksi tavoista, joilla hyvinvointialue, kunta tai kuntayhtymä voi järjestää lakisääteisiä julkisia sosiaali-, terveys- ja varhaiskasvatuspalveluja yksityisten palvelujen tuottajien avulla. Tässä ohjeessa käsitellään palvelusetelin verokohtelua tuloverotuksessa. Ohjeessa ei käsitellä arvonlisäverotusta koskevia kysymyksiä.

Ohjeessa on huomioitu 1.1.2023 voimaan tullut sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuun siirtyminen kunnilta hyvinvointialueille. Ohjeessa on myös huomioitu, että varhaiskasvatuksen järjestämisvastuu jäi kunnille. Ohjeeseen on lisäksi tehty muita lisäyksiä ja täsmennyksiä.

Ohjeessa ei käsitellä ennakonpidätyksen toimittamista eikä tietojen ilmoittamista. Palkkojen ja työkorvausten ilmoittamisesta tulorekisteriin kerrotaan sivustolla tulorekisteri.fi.

1 Johdanto

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuu on hyvinvointialueilla. Lasten varhaiskasvatuksen järjestämisvastuu on kunnilla.

Palveluseteli on yksi tavoista, joilla hyvinvointialue, kunta tai kuntayhtymä voi järjestää lakisääteisiä julkisia sosiaali- terveys- ja varhaiskasvatuspalveluja yksityisten palvelujen tuottajien avulla. Palvelusetelin myöntäjä on palvelun järjestämisvastuussa oleva hyvinvointialue, kunta tai kuntayhtymä (jatkossa hyvinvointialue). Palvelusetelimallissa hyvinvointialue antaa palvelujen järjestäjänä henkilölle tai kotitaloudelle (jatkossa henkilölle) palvelusetelin, jolla hän maksaa osan palvelun hinnasta. Henkilö maksaa omavastuuosuutena setelin arvon ja palvelun hinnan välisen erotuksen ostaessaan palvelun hyvinvointialueen hyväksymältä palvelujen tuottajalta. Palvelujen tuottaja saa hyvinvointialueelta korvauksena henkilölle antamastaan palvelusta palvelusetelin arvon mukaisen summan. Jos seteli kattaa palvelun koko hinnan, henkilön maksettavaksi ei jää omavastuuosuutta. Palvelusetelin on katettava kustannukset kokonaan palveluissa, jotka on säädetty maksuttomiksi.

2 Palveluseteli ja sen käyttäminen

2.1 Palvelusetelin määritelmä

Palveluseteliä koskevat säännökset ovat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä annetussa laissa (569/2009, jatkossa palvelusetelilaki). Kyseisen lain 3 §:n 2 kohdan mukaan palvelusetelillä tarkoitetaan järjestämisvastuussa olevan hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalvelun saajalle myöntämää sitoumusta korvata palvelujen tuottajan antaman palvelun kustannukset hyvinvointialueen ennalta määräämään arvoon asti. Palvelusetelilakia sovelletaan myös lasten varhaiskasvatuksessa käytettäviin palveluseteleihin, vaikka varhaiskasvatus ei enää ole sosiaalipalvelu (varhaiskasvatuslaki (540/2018) 5 §:n 3 momentti).

Palvelusetelillä ei tarkoiteta pelkästään painettua palveluseteliä, vaan palvelusetelinä voi toimia esimerkiksi sähköinen kortti tai viranomaispäätös, jolla hyvinvointialue sitoutuu maksamaan henkilön hyvinvointialueen hyväksymältä yksityiseltä palvelujen tuottajalta hankkiman palvelun setelin arvoon asti.

Palvelusetelissä on oltava määriteltynä palvelun käyttäjä ja käyttötarkoitus. Näin varmistetaan se, että palveluseteli ei ole vaihdettavissa toiselle käyttäjälle tai toiseen palveluun, vaan sitä voi käyttää vain se henkilö, jolle palveluseteli on myönnetty. Palveluseteli voidaan myöntää tiettyä kertaluontoista palvelua varten tai jatkuvaan palvelun tarpeeseen.

2.2 Palvelusetelin käyttökohteet

Palvelusetelillä voi hankkia sellaisia palveluja, jotka hyvinvointialueen on järjestettävä asukkailleen. Palvelusetelillä hankittava palvelu on vaihtoehto hyvinvointialueen itse tuottamalle taikka näiden yksityiseltä palvelujen tuottajalta ostamalle palvelulle.

Palvelusetelin käyttö on rajattu ainoastaan yksityisten sosiaali-, terveys- ja varhaiskasvatuspalveluiden hankkimiseksi. Yksityisillä palvelun tuottajilla tarkoitetaan lähtökohtaisesti liiketoimintaa harjoittavia yrityksiä ja niin sanotun kolmannen sektorin toimijoita. Yksityinen palvelujen tuottaja voi olla esimerkiksi luonnollinen henkilö, osakeyhtiö tai muu yhtiö taikka säätiö. Koska palvelusetelin käyttö on rajattu yksityisten palveluiden hankkimiseen, estää tämä palvelusetelin käytön hyvinvointialueiden, kuntien, kuntayhtymien ja valtion yksiköiden tuottamiin palveluihin. (palvelusetelilaki 4 §)

Palvelusetelin käyttöön ottaminen on hyvinvointialueelle vapaaehtoista. Palvelusetelin käyttöön ottanut hyvinvointialue päättää itse ne palvelut, joiden järjestämisessä se käyttää palveluseteliä (palvelusetelilaki 4 §:n 1 momentti).

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelin käyttökohteita voivat olla esimerkiksi vanhus- ja vammaispalveluiden, suun terveydenhuollon sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon järjestäminen. Sitä voidaan käyttää myös erilaisten siivous- ja muiden kotipalveluiden järjestämisessä sekä omaishoidon tuki- ja sijaispalveluiden järjestämisessä. Palveluseteli ei sovellu sellaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen, joissa asiakkaan ei ole mahdollista valita itse palvelua tai palvelujen tuottajaa. Tällaisia palveluita ovat esimerkiksi välittömän hoidon tarpeessa olevan potilaan kiireellinen hoito tai tahdosta riippumaton hoito.

Palveluseteliä voidaan käyttää myös lasten varhaiskasvatuksen järjestämiseen (varhaiskasvatuslaki 5 §:n 3 momentti, katso luku 5).

2.3 Palvelusetelin käyttö

Palvelusetelin saanut henkilö tekee hyvinvointialueen hyväksymän palvelujen tuottajan kanssa sopimuksen palvelun antamisesta (palvelusetelilaki 6 §). Henkilöllä on siten vapaus valita palveluntuottaja hyvinvointialueen hyväksymien palveluntuottajien joukosta (katso luku 4).

Palvelujen tuottaja tarjoaa henkilölle palvelun ja saa tarjoamastaan palvelusta hyvinvointialueelta korvauksena palvelusetelin arvon mukaisen summan tai tätä alemman palvelun hinnan. Yksityinen palvelujen tuottaja ei pääsääntöisesti ole työ- tai muussa yksityisoikeudellisessa sopimussuhteessa korvauksen maksavaan hyvinvointialueeseen (katso luku 4.1).

3 Palvelusetelin saajan verotus

3.1 Palvelusetelin veronalaisuus

Tuloverolain (1535/1992, TVL) 29 §:n 1 momentin mukaan veronalaista tuloa ovat laissa säädetyin rajoituksin verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot. Hyvinvointialueen järjestämiä lakisääteisiä sosiaali- ja terveyspalveluita ei katsota tuloverolaissa tarkoitetuksi rahanarvoisena etuutena saaduksi tuloksi, joten niiden käytöstä ei synny veronalaista tuloa. Sillä seikalla, miten kyseiset palvelut on järjestetty, ei ole vaikutusta verovapauteen. Siten myös verovapaan palvelun hankkimiseksi saatu palveluseteli on saajalleen verovapaa etuus.

Hyvinvointialueen on tietyissä yksittäistapauksissa korotettava palvelusetelin arvoa. Palvelusetelin arvon korotus vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 11 §:n 2 momentissa tarkoitettua hyvinvointialueen mahdollisuutta asiakasmaksun alentamiseen tai perimättä jättämiseen. Myöskään palvelusetelin arvon korotus ei ole palvelusetelin saajan veronalaista tuloa.

Jos palveluseteli saadaan jonkin veronalaisen tuen tai etuuden sijaan, palvelusetelin arvo on sen saajan veronalaista tuloa.

Palvelusetelillä järjestettävät sosiaali-, ja terveys- ja varhaiskasvatuspalvelut ovat sellaisia, joista aiheutuneet menot ovat verovelvollisen itse maksamina verotuksessa vähennyskelvottomia elantomenoja (TVL 31 §:n 4 momentti). Siten myöskään verovelvollisen palvelusta mahdollisesti maksama omavastuuosuus ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen.

3.2 Palvelusetelin vaikutus kotitalousvähennykseen

Kotitalousvähennystä ei myönnetä, jos välittömästi samaa työsuoritusta varten on saatu hyvinvointialueen myöntämä palveluseteli (TVL 127 a §:n 3 momentti). Palveluseteli estää vähennyksen myöntämisen kokonaan, vaikka setelin arvo ei kattaisi kaikkia palvelusta aiheutuneita kustannuksia. Palveluseteli estää vähennyksen myöntämisen ainoastaan niissä töissä, joita varten seteli on annettu.

Palvelusetelin vaikutusta kotitalousvähennykseen on käsitelty yksityiskohtaisemmin Verohallinnon ohjeessa Kotitalousvähennys.

4 Palvelujen tuottajan verotus

4.1 Palvelujen tuottajat

Hyvinvointialue hyväksyy ne yksityiset palvelujen tuottajat, joiden tarjoamien palvelujen maksamiseen henkilö voi käyttää hyvinvointialueen myöntämää palveluseteliä. Hyvinvointialueen on pidettävä luetteloa hyväksymistään palvelujen tuottajista. Tiedot palvelujen tuottajista on oltava julkisesti saatavilla verkkosivuilla ja muulla soveltuvalla tavalla (palvelusetelilaki 4 §:n 2 momentti ja 4 §:n 3 momentti).

Hyvinvointialue voi hyväksyä vain sellaisen palvelujen tuottajan,

• joka on merkitty ennakkoperintärekisteriin,
• joka täyttää kyseiselle toiminnalle sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnasta (741/2023) annetussa laissa asetetut vaatimukset, ja
• jolla on potilasvakuutuslain (948/2019) mukainen tai muu vastuuvakuutus.

Lisäksi edellytyksenä on, että yksityisen palvelujen tuottajan palveluiden on oltava vähintään vastaavien hyvinvointialueen palvelujen tasoisia. Hyvinvointialue voi asettaa palveluille lisäksi vaatimuksia, jotka liittyvät asiakkaiden tarpeisiin, palvelujen määrään, laatuun tai hyvinvointialueen olosuhteisiin. (palvelusetelilaki 5 §:n 1 momentti).

Hyvinvointialue maksaa yksityiselle palvelujen tuottajalle palvelusetelin arvon mukaisen korvauksen tämän suorittamasta palvelusta. Korvaus on pääsääntöisesti palvelujen tuottajan veronalaista elinkeinotoiminnan tuloa. Ennakkoperinnässä korvaus on ennakkoperintälain (1118/1996, EPL) 25 §:ssä tarkoitettua työkorvausta.

4.2 Palvelun tuottajan ennakkoperintärekisteröinti

Hyvinvointialue voi hyväksyä vain sellaisen palvelujen tuottajan, joka on merkitty ennakkoperintärekisteriin (palvelusetelilaki 5 §:n 1 momentin 1 kohta). Verohallinto merkitsee hakemuksesta ennakkoperintärekisteriin sen, joka harjoittaa tai todennäköisesti ryhtyy harjoittamaan elinkeinotoimintaa, maataloutta tai muuta tulonhankkimistoimintaa, josta saatua suoritusta ei ole pidettävä palkkana tai urheilijan palkkiona (EPL 25 §:n 2 momentti).

Luonnollista henkilöä ei kuitenkaan merkitä ennakkoperintärekisteriin pelkästään sen vuoksi, että kyseinen henkilö täyttäisi palvelusetelilain edellytykset. Esimerkiksi lasten hoitamista harjoittava henkilö voidaan merkitä tästä toiminnastaan ennakkoperintärekisteriin vain silloin, jos toimintaa voidaan pitää elinkeinotoimintana tai muuna tulonhankkimistoimintana.

Ennakkoperintärekisteriin merkitylle toimijalle maksetusta työkorvauksesta ei toimiteta ennakonpidätystä. Palkasta on sen sijaan toimitettava ennakonpidätys, vaikka palkansaaja olisi merkitty ennakkoperintärekisteriin (EPL 25 §:n 1 momentti).

Ennakkoperintärekisteri on julkinen rekisteri. Työn teettäjä voi tarkistaa palvelun tuottajan rekisteröintiaseman yritys- ja yhteisötietojärjestelmän julkisesta tietopalvelusta (www.ytj.fi).

5 Palveluseteli lasten varhaiskasvatuksen järjestämisessä

5.1 Varhaiskasvatuksen palveluseteliin sovellettavat periaatteet

Kunnan velvollisuus on järjestää varhaiskasvatusta. Palveluseteli on yksi kunnan käytettävissä oleva palveluiden järjestämistapa varhaiskasvatuksessa. Lasten varhaiskasvatuksessa käytettäviin palveluseteleihin sovelletaan palvelusetelilakia (varhaiskasvatuslaki 5 §:n 3 momentti).

Kunta tekee päätöksen palvelusetelin myöntämisestä. Varhaiskasvatuspalvelua koskevan palvelusopimuksen osapuolina ovat yksityinen palvelujen tuottaja ja lapsen vanhempi tai muu huoltaja. Kunta tai kuntayhtymä on velvollinen suorittamaan yksityiselle palveluntuottajalle korvausta vain osoittamiensa henkilöiden käyttämistä lasten varhaiskasvatuspalveluista ja palveluseteliä käytettäessä hyväksymälleen yksityiselle palveluntuottajalle enintään palvelusetelin arvoon saakka (varhaiskasvatuslaki 5 §:n 3 momentti).

Palvelusetelillä ei ole mahdollista hankkia työsuhteeseen perustuvaa lasten varhaiskasvatusta, vaan palvelusetelillä järjestettävän palvelujen tuottajan tulee olla elinkeinotoimintaa harjoittava yksityinen palvelun tuottaja, joka on merkitty ennakkoperintärekisteriin (HE 20/2009 vp, s. 23). Palveluseteliä ei voi käyttää esimerkiksi tilanteissa, joissa lastenhoitaja on työsuhteessa palvelusetelin saaneeseen lapsen vanhempaan. Jos palveluseteliä kuitenkin käytetään tällaisessa tilanteessa, pidetään palvelusetelillä maksettua suoritusta verotuksessa palkkana (katso luku 5.3).

Palveluseteliä ei myönnetä samaan aikaan muun tuen kuten yksityisen hoidon tuen kanssa.

Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuen verotuksesta on kerrottu ohjeessa Lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki.

5.2 Palvelusetelin saajan verotus

Lapsen varhaiskasvatuksen hankkimista varten saatu palveluseteli on pääsääntöisesti saajalleen verovapaa etuus (katso perustelut edellä kohdassa 3).

Poikkeuksen edellä mainitusta muodostaa tilanne, jossa palvelusetelin saaja on samalla itse hoidon tuottaja. Tällainen tilanne on kyseessä silloin, kun palvelujen tuottaja hoitaa omaa lastaan ja kunta maksaa hänelle palveluseteliä vastaan korvauksen oman lapsen hoidosta.

Lapsen vanhemmat ovat vastuussa oman lapsensa hoitamisesta (laki lapsen elatuksesta (704/1975) 1 ja 2 §). Oman lapsen hoitaminen ei siten ole elinkeinotoimintaa tai muuta tulonhankkimistoimintaa, eikä siitä saatu tuki palkkaa tai elinkeinotoiminnan tuloa. Oman lapsen hoitamisesta saatu korvaus on aina veronalaista etuustuloa riippumatta siitä, maksetaanko se palveluseteliä vastaan vai muutoin. Myöskään sillä seikalla, kenen luona omaa lastaan hoitaa, ei ole verotuksen kannalta merkitystä.

Lapsen vanhempi ei voi vähentää oman lapsen hoidosta aiheutuneita menoja, sillä kyseiset menot ovat vähennyskelvottomia elantomenoja (TVL 31 §:n 4 momentti).

5.3 Palvelujen tuottajan verotus

Kunnan palveluseteliä vastaan maksama korvaus on työkorvausta, jos korvaus maksetaan yksityiselle palvelujen tuottajalle, joka ei ole työsuhteessa lapsen vanhempiin tai kuntaan, eikä kyseessä ole yksityisen palvelun tuottajan oman lapsen hoidosta maksettu korvaus.

Lapsen vanhempaan työsuhteessa olevan palvelun tuottajan kunnalta palveluseteliä vastaan saama korvaus on hänen veronalaista palkkatuloaan. Vastaavasti kuntaan työsuhteessa olevan palvelun tuottajan kunnalta palveluseteliä vastaan saama korvaus on hänen veronalaista palkkatuloaan. 

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

johtava veroasiantuntija Kaija Selkäinaho