Vakuutuskannan siirto tuloverotuksessa

Antopäivä
10.8.2012
Diaarinumero
A79/200/2012
Voimassaolo
Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom.

Tässä ohjeessa käsitellään eräitä vapaaehtoista yksilöllistä eläkevakuutusta koskevia verotuskysymyksiä vakuutuskannan siirtotilanteissa. Vapaaehtoisten yksilöllisen eläkevakuutuksen verotusta on käsitelty yleisemmin Verohallinnon ohjeessa ”Pitkäaikaissäästämissopimuksen ja vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen verotus”.

1 Johdanto

Vakuutuskanta voi siirtyä vakuutusyhtiöstä toiseen vakuutuskannan luovuttamisen taikka vakuutusyhtiön sulautumisen tai jakautumisen seurauksena. Vakuutuskannan luovuttamista koskevat säännökset ovat vakuutusyhtiölain (521/2008) 21 luvussa, sulautumista koskevat säännökset 19 luvussa ja jakautumista koskevat säännökset 20 luvussa.

Tässä ohjeessa käsitellään eräitä verotuskäytännössä esiin nousseita vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen verotusta koskevia kysymyksiä tilanteissa, joissa vakuutuskanta siirtyy vakuutuskannan luovuttamisen taikka vakuutusyhtiön sulautumisen tai jakautumisen seurauksena. Näistä tilanteista käytetään tässä ohjeessa nimitystä vakuutuskannan siirto.

2 Vakuutuksenantajan vaihtumisen merkitys

Vakuutuskannan siirrossa olemassa olevan vakuutussopimuksen toinen osapuoli, vakuutuksenantaja, vaihtuu vakuutuksenottajasta riippumattomasta syystä. Olemassa olevaan vakuutukseen liittyvät oikeudet, vastuut ja velvollisuudet siirtyvät tällöin uudelle vakuutuksenantajalle ilman uuden vakuutuksen myöntämistä tai erillisen sopimuksen allekirjoittamista.

Vakuutuksenottaja ei saa vakuutuskannan siirrossa tuloverolain (1535/1992) 34 §:n 1 momentissa tarkoitettua veronalaista vakuutussuoritusta tai mitään muutakaan veronalaista etua.

Vakuutuskannan siirrossa ei ole katsota olevan verotuksellisesti kyse uuden vakuutussopimuksen tekemisestä. Vakuutukseen sovelletaan siten vakuutuskannan siirron jälkeen samoja verolainsäädännön säännöksiä, joita siihen sovellettiin ennen siirtoa. Vakuutukseen sovelletaan esimerkiksi sitä alinta mahdollista eläkeikää ja eläkkeen lyhintä mahdollista maksuaikaa sekä niitä sallittuja takaisinostoperusteita, joita vakuutukseen olisi sovellettu, jos sitä ei olisi siirretty.

3 Vakuutuksen irtisanominen ja takaisinosto

Vakuusyhtiölaki antaa vakuutuksenottajalle mahdollisuuden irtisanoa vakuutuksen vakuutuskannan siirtotilanteissa. Luovutettuun vakuutuskantaan kuuluvan vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen ottajalla on vakuutusyhtiölain 21 luvun 15 §:n nojalla oikeus kirjallisesti irtisanoa vakuutuksensa. Irtisanomisesta on ilmoitettava vastaanottavalle vakuutusyhtiölle kolmen kuukauden kuluessa vakuutusyhtiölain 21 luvun 16 §:ssä tarkoitetusta vakuutuskannan luovutuksen kuuluttamisesta. Vakuutuksen irtisanomisesta sulautumisessa on säädetty vastaavalla tavoin vakuutusyhtiölain 19 luvun 15 §:ssä ja jakautumisessa vakuutusyhtiölain 20 luvun 15 §:ssä.

Jos vakuutuksenottaja vetoaa edellä mainittuun irtisanomisoikeuteensa, hänellä on oikeus saada vakuutussopimuksen ehtojen mukainen takaisinostoarvo. Vakuutuksenottajalle maksettu takaisinostoarvo on tuloverolain 34 §:n 1 momentin nojalla hänen veronalaista tuloaan. Kyseessä on joko ansio- tai pääomatulo riippuen siitä, milloin vakuutus on otettu ja sen maksut on maksettu.

Takaisinostoarvo on veronalaista pääomatuloa, jos vakuutus on otettu 6.5.2004 tai tämän jälkeen. Tällaisen vakuutuksen takaisinostoarvo on pääomatuloa myös siltä osin kuin vakuutusmaksuja on mahdollisesti vähennetty ansiotulosta loppuvuonna 2004. Takaisinostoarvo on veronalaista ansiotuloa siltä osin kuin se on kertynyt ansiotulosta vähennetyistä maksuista ja niille kertyneestä tuotosta. Maksut on vähennetty ansiotulosta, jos vakuutus on otettu ennen 6.5.2004 ja maksuja on maksettu viimeistään vuonna 2005.

Tuloverolain 34 b §:n 1 momentin mukaan maksettu määrä luetaan pääomatuloksi 50 prosentilla korotettuna, jos vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen perustuva eläke maksetaan tuloverolain 54 d §:n 2 momentin vastaisesti. Viimeksi mainitussa lainkohdassa on rajoitettu takaisinosto-oikeutta ainoastaan vakuutetun tai säästövaroihin oikeutetun olosuhteisiin liittyvillä perusteilla. Kun vakuutuksen takaisinosto perustuu vakuutuksenottajasta riippumattomaan syyhyn, kuten vakuutuskannan siirtoon, ei takaisinostoarvoa lueta tuloksi 50 prosentilla korotettuna.

Vakuutuksenantaja toimittaa veronalaisesta takaisinostoarvosta ennakonpidätyksen ja ilmoittaa veronalaisen tulon määrän Verohallinnolle vuosi-ilmoituksella.

4 Vakuutuksen säästön siirto toiseen vakuutukseen tai PS-sopimukseen

Tuloverolain 34 b § 5 momentin mukaan eläkettä tai suoritusta ei katsota saaduksi, jos vakuutuksenottaja irtisanoo sopimuksen ja tekee uuden 54 d §:ssä säädetyt edellytykset täyttävän sopimuksen 54 d §:n 9 momentissa tarkoitetun vakuutuksenantajan tai palveluntarjoajan kanssa. Edellytyksenä on, että kertyneet säästövarat siirretään suoraan uuden sopimuksen osapuolena olevalle edellä tarkoitetulle palveluntarjoajalle tai vakuutuksenantajalle. Säännöksen ajallista soveltamisalaa ei ole lain 1741/2009 voimaantulosäännöksissä rajattu, joten sitä voidaan soveltaa myös ennen nykyisten säännösten voimaantuloa otettuihin eläkevakuutuksiin. Verohallinnon käsityksen mukaan siirron kohteena on oltava vakuutuksen säästö kokonaisuudessaan (ks. Verohallinnon ohje Pitkäaikaissäästämissopimuksen ja vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen verotus, kohta 7).

Vakuutuksenottajalla on vuoden 2010 alusta voimaantulleen vakuutussopimuslain 13 b §:n (1184/2009) nojalla oikeus saada vakuutuksen takaisinostoarvo siirretyksi toiseen eläkevakuutukseen tai sidotusta pitkäaikaissäästämisestä annetun lain (1183/2009) mukaiselle säästämistilille (PS-tili). Säännös koskee vain vakuutuksia, jotka on otettu lain voimaantulon jälkeen. Vakuutusyhtiö voi kuitenkin suostua siihen, että myös ennen lain voimaantuloa otetun vakuutuksen takaisinostoarvo siirretään. Tuloverolaissa säädettyjen edellytysten täyttyessä myös tällaisen vakuutuksen takaisinostoarvo voidaan siirtää ilman välittömiä veroseuraamuksia.

Tuloverolain 34 b §:n 5 momentissa ei ole rajattu takaisinosto-oikeutta pelkästään vakuutussopimuslain 13 b §:ssä tarkoitettuihin tilanteisiin, joten säännös voi laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä soveltua myös muissa tilanteissa. Verohallinnon käsityksen mukaan säännös soveltuu myös siinä tilanteessa, että vakuutuksenottajalla on oikeus takaisinostoon vakuutuskannan siirron vuoksi. Vakuutuksen takaisinostoarvo voidaan siten siirtää veroseuraamuksitta toiseen yksilölliseen eläkevakuutuksen tai PS-tilille myös silloin, kun vakuutuksenottajan oikeus vaatia takaisinostoa perustuu vakuutuskannan siirtoon. Edellytyksenä on myös tällöin, että säästövarat siirretään suoraan toiselle vakuutusyhtiölle tai PS-laissa tarkoitetulle palveluntarjoajalle.

Verohallinto ei ota kantaa siihen, onko vakuutuksenottajalla oikeus saada vakuutuskannan siirron yhteydessä takaisinostoarvo siirretyksi suoraan toiseen vakuutukseen tai PS-tilille vai maksetaanko se ainoastaan vakuutuksenottajalle itselleen. Kyseessä ei ole verolainsäädännön tulkintaa koskeva kysymys, vaan vakuutussopimuslainsäädäntöön ja vakuutussopimuksen osapuolten keskinäiseen suhteeseen liittyvä asia.

Tuloverolain 34 b §:n 5 momentin säännös on laissa erikseen säädetty poikkeus pääsäännöstä, jonka mukaan verovelvollisen katsotaan saaneen veronalaisen tulon vallintaansa, kun tämä voi määrätä tulosta. Veronalaisen suorituksen maksaja on puolestaan pääsääntöisesti velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen maksamastaan veronalaisesta suorituksesta. Näiden seikkojen vuoksi siirron tekevän vakuutuslaitoksen on ennen siirtoa saatava vakuutuksenottajalta tai vastaanottavalta taholta luotettava selvitys siitä, että siirto täyttää verovapaan siirron edellytykset. Jos selvitystä ei saada, ennakonpidätys on toimitettava.

Esimerkki: Henkivakuutusyhtiö X sulautuu henkivakuutusyhtiö Y:hyn. A:lla on henkivakuutusyhtiö X:stä otettu vapaaehtoinen yksilöllinen eläkevakuutus. A haluaa sulautumisen seurauksena vedota vakuutusyhtiölain 19 luvun 15 §:ssä tarkoitettuun irtisanomisoikeuteen ja siirtää eläkevakuutuksen säästön toiseen henkivakuutusyhtiöön.

Kun sulautuminen on tapahtunut, A pyytää vakuutuksen takaisinostoarvon siirtämistä henkivakuutusyhtiö Z:lle. A esittää henkivakuutusyhtiö Y:lle henkivakuutusyhtiö Z:n antaman luotettavan selvityksen, jonka perusteella hän on ottanut kyseisestä yhtiöstä tuloverolain 54 d §:ssä säädetyt edellytykset täyttävän vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen. Henkivakuutusyhtiö Y voi selvityksen perusteella ennakonpidätystä toimittamatta siirtää takaisinostoarvon suoraan henkivakuutusyhtiö Z:n tilille.

Jos takaisinostoarvo maksetaan vakuutuksenottajalle tai siirretään tämän pankkitilille, takaisinostoarvo on hänen veronalaista tuloaan, vaikka kyseiset rahat myöhemmin sijoitettaisiin vakuutukseen tai PS-tilille (ks. kohta 3). Vakuutetun tai säästövaroihin oikeutetun veronalaisesta pääomatulosta voidaan tällöin vähentää vakuutusmaksun määrä, kuitenkin enintään 5 000 euroa kalenterivuodessa.

Jos vakuutuksen takaisinostoarvo siirretään tuloverolain 34 b §:n 5 momentin säännöksen nojalla vanhasta vakuutuksesta uuteen vakuutukseen, tehdään uusi vakuutussopimus. Tähän sopimukseen sovelletaan siirtohetkellä voimassa olevaa lainsäädäntöä. Siten esimerkiksi eläkkeen alkamisikä ja eläkkeen lyhin mahdollinen nostoaika määräytyvät myös siirretyn säästön osalta siirtohetkellä voimassaolevien tuloverolain säännösten mukaisesti. Sama koskee tilannetta, jossa takaisinostoarvo siirretään PS-tilille. Vakuutukseen tai PS-sopimukseen perustuva eläke ja muut suoritukset ovat kuitenkin aina ansiotuloa siltä osin kuin ne perustuvat ennen 6.5.2004 otettuun vakuutukseen, jonka maksut on vähennetty ansiotulosta. Edellä mainittu kanta on todettu myös Verohallinnon ohjeen ”Pitkäaikaissäästämissopimuksen ja vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen verotus” kohdassa 7.1.

Sami Varonen
Johtava veroasiantuntija

Janne Myllymäki
Ylitarkastaja