Verohallinnon nimissä on lähetetty huijausviestejä. Lue lisää huijauksista.

Verohallinnon yhtenäistämisohjeet vuodelta 2022 toimitettavaa verotusta varten

Antopäivä
21.12.2022
Diaarinumero
VH/5822/00.01.00/2022
Voimassaolo
Verovuosi 2022
Valtuutussäännös
Verohallintolaki (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
VH/4464/00.01.00/2021

Oikean ja yhdenmukaisen verotuksen edistämiseksi Verohallinto antaa Verohallinnosta annetun lain 2 §:n 2 momentin nojalla seuraavat ohjeet käytettäväksi vuodelta 2022 toimitettavaa verotusta varten.

Yhtenäistämisohjeet on tarkoitettu tueksi säännösten tulkinnassa, myös silmällä pitäen niitä tilanteita, joissa joudutaan arvioimaan raha- ja prosenttimääriä. Yksittäistapauksessa verovelvollisen esittämä selvitys on kuitenkin aina ensisijainen verotuksen peruste.

Ohjeeseen on tehty indeksitarkistukset ja eräitä muita tarkennuksia.

Yhtenäistämisohjeet on valmisteltu Verohallinnon Esikunta- ja oikeusyksikössä yhdessä Verohallinnon asettaman Ohjauksen yhtenäistämistyöryhmän kanssa.

Verohallinnon yksiköt voivat harkintansa mukaan antaa tätä ohjetta täydentäviä yksikkökohtaisia ohjeita. Nämä ohjeet eivät kuitenkaan voi olla ristiriidassa Verohallinnon yhtenäistämisohjeen kanssa eivätkä verotuksen työmenettely- ja valvontaohjeiden kanssa.

1 Verohallinnon yhtenäistämisohjeen sitovuus

Verohallinnolla on velvollisuus edistää oikeaa ja yhdenmukaista verotusta sekä kehittää Verohallinnon palvelukykyä (laki verohallinnosta 2 §:n 2 mom). Tämä ohjausoikeus ja -velvollisuus koskee kaikkea verolainsäädännön tulkintaa. Verohallinto antaa ohjausta Verohallinnon ohjekirjein. Ohjaus on normaalia hallinnollista toimintaa, eikä vaadi yleissäännöksen lisäksi yksilöityjä valtuutussäännöksiä.

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan vakiintuneen lausuntokäytännön mukaan verolaissa on vahvistettava verovelvollisuuden suuruuden perusteet niin tarkasti, että viranomaisen harkinta veroa määrättäessä on ns. sidottua harkintaa. Verohallinnon ohjeet, kuten yhtenäistämisohje, tukevat hallintoa tämän sidotun harkinnan käyttämisessä. Yksilölliset olosuhteet on kuitenkin aina huomioitava.

Vaikka ohje sitoo hallintoa ennakkoon yhdenmukaiseen verotuskäytäntöön, se ei sido oikeuskäytäntöä, joten lain sisältö määräytyy lopullisesti vasta oikeuskäytännön kautta. Tarvittaessa ohjetta muutetaan oikeuskäytäntöä vastaavaksi.

2 Henkilökohtaisen tulon verotus

2.1 Työhuonevähennys

Jos verovelvollinen käyttää asuntoaan tai asunnosta erillistä työtilaa tulon hankkimiseen, hän voi vähentää siitä aiheutuneet todelliset vuokra-, valaistus-, lämmitys, korjaus-, siivous- ja kalustekulut sekä rakennuksen hankintamenon poiston tulonhankkimistoiminnan menona. Vähennyksen saaminen edellyttää, että kuluja on tosiasiassa syntynyt ja verovelvollinen pystyy esittämään niistä pyydettäessä luotettavan selvityksen. Lisäksi edellytetään, että verovelvollinen ei ole vähentänyt kuluja muussa yhteydessä. Maa- ja metsätalouden sekä elinkeinotoiminnanharjoittajan työhuonevähennykset ilmoitetaan kyseisen tulon vähennyksenä.

Jos tulon hankkimiseen käytetään omaa asuntoa, tulon hankkimiseen kohdistuvaa osuutta todellisista kustannuksista on yleensä mahdotonta selvittää. Tämän vuoksi vähennys myönnetään lähtökohtaisesti alla olevan taulukon mukaisesti arvioituna:

Vähennyksen peruste Vähennyksen määrä

Verovelvollinen käyttää asuntoaan jatkuvasti ja kokopäiväisesti tulojensa hankkimiseen

tai

verovelvollinen tekee tulojensa hankkimiseksi etätyötä kokopäiväisesti ja yli 50 % verovuoden työpäivien kokonaismäärästä.

920 euroa

Verovelvollinen käyttää asuntoaan jatkuvasti, mutta vain osapäiväisesti tulojensa hankkimiseen

tai

verovelvollinen tekee tulojensa hankkimiseksi etätyötä säännöllisesti, mutta enintään 50 % verovuoden työpäivien kokonaismäärästä.

460 euroa
Verovelvollinen käyttää asuntoaan satunnaisten tulojen hankkimiseen muissa kuin yllä mainituissa tilanteissa

tai

verovelvollinen tekee etätyötä vain satunnaisesti.

230 euroa

Työhuonevähennys on verovelvolliskohtainen. Työhuonevähennyksen suuruutta arvioidaan siten itsenäisesti myös puolisoiden osalta. Työhuonevähennys voidaan tehdä kaikista niistä tuloista, joiden hankintaan asuntoa tai työhuonetta on käytetty. Esimerkiksi jos verovelvollinen käyttää työhuonetta maa- ja metsätalouden tulojen hankintaan, hänelle voidaan myöntää työhuonevähennys molemmista tuloista. Työhuonevähennys voidaan tehdä sekä ansio- että pääomatulosta, jos työhuonetta on käytetty kummankin tulolajin tulon hankintaan. Myönnettyjen kaavamaisten työhuonevähennysten yhteismäärä voi kuitenkin olla enintään 920 euroa verovuodessa, jos verovelvollinen ei esitä selvitystä tätä suuremmista todellisista kustannuksista. Jos verovelvollinen tekee vähennyksen todellisten kulujen perusteella, kulut jaetaan eri tulojen kesken sen mukaan, mikä osuus työhuonevähennyksestä kohdistuu kullekin tulolle.

2.2. Sivutoimisten lehti- ja vakuutusasiamiesten asiamiestuloista tehtävät vähennykset

Jos verovelvollisella on ollut asiamiestuloon kohdistuvia vähennyksiä, kuten esimerkiksi työväline-, matka-, posti- tai puhelinkuluja, ne vähennetään verovelvollisen esittämän selvityksen perusteella. Jos verovelvollinen ei tällaista selvitystä esitä, alle 15 000 euron vuosituloon kohdistuvat kulut arvioidaan enintään 15 %:iin asiamiestulon määrästä.

2.3 Lehdenjakajien matkakulut

Lehdenjakajien matkakulut jaetaan kahteen osaan. Matkat asunnolta jakopaikalle vähennetään asunnon ja työpaikan välisinä matkakuluina. Vähennys myönnetään oman auton käytön mukaan, koska julkisia kulkuneuvoja ei yleensä ole käytettävissä työn alkamisajankohtana aamuyöstä. Vähennyksen määrä 0,30 €/km on vuonna 2022 säädetty tilapäisesti suoraan tuloverolaissa (TVL 93 §:n 2 mom).

Matkakulut jakopiireillä vähennetään tulonhankkimiskuluina todellisten kulujen mukaan, jos lehdenjakaja esittää luotettavan selvityksen auton kokonaiskuluista ja ajetuista kilometrimääristä. Muussa tapauksessa vähennyksenä voidaan hyväksyä enintään 0,46 €/km. Korotettu vähennysmäärä perustuu ajon poikkeukselliseen luonteeseen. Jatkuva pienin välimatkoin tapahtuva pysähtely kuluttaa sekä autoa että polttoainetta tavanomaista ajoa enemmän. Jos työnantaja on maksanut matkakulukorvauksia jakopiireiltä, ne vähennetään korotetusta vähennysmäärästä (0,46 €/km). Korotettua matkakuluvähennystä ei siis saa tehdä korvattujen matkojen lisäksi.

Lehdenjakajalle mahdollisesti maksetut työvälinekorvaukset ovat veronalaista tuloa.

2.4 Matkakustannusten ja lisääntyneiden elantomenojen arviointi

2.4.1 Matkakustannuksia koskevat Verohallinnon ohjeet

Matkakustannusten vähentämisestä ja korvaamisesta on seuraavat ohjeet:

2.4.2 Matkustamiskustannusten arviointi

Edellä luetelluissa Verohallinnon ohjeissa mainitaan useita sellaisia tilanteita, joissa verotuksessa vähennetään todelliset ajoneuvokulut. Jos vähennykseen oikeuttavien ajojen määrä on selvitetty ja niistä on aiheutunut kustannuksia, mutta kustannusten todellista määrää ei pystytä selvittämään, ajoneuvokuluina vähennetään yleensä määrä, joka on Verohallinnon vuosittain matkakuluvähennyksen määrästä antaman päätöksen mukainen. Kuitenkin oman auton käytön ajoneuvokuluina voidaan vähentää tuloverolain 93 §:n 2 momentissa vuodelle 2022 säädetyn mukainen 0,30 €/km. Verohallinnon päätöksessä matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 2022 toimitettavassa verotuksessa vahvistetut määrät ovat: moottoripyörä 0,17 €/km, mopo 0,10 €/km ja polkupyörä 98 €/vuosi.

Jos verovelvollinen on käyttänyt muuta kuin edellä mainittua kulkuneuvoa, ajoneuvokuluina voidaan muun selvityksen puuttuessa vähentää Verohallinnon päätöksessä verovapaista matkakustannusten korvauksista esitetyt korvausten enimmäismäärät (vuonna 2022 esimerkiksi mönkijä 1,04 €/km, moottorivene enintään 50 hv 0,80 €/km, autoon kiinnitetty peräkärry 0,08 €/km, käyttöetuauton käyttövoimakulut 0,10 €/km).

2.4.3 Lisääntyneiden elantomenojen arviointi

Verovelvollinen voi vähentää tulonhankkimismenoina tilapäisestä työmatkasta aiheutuneet ylimääräiset elantomenot, jotka johtuvat tulon hankkimisesta ja joista verovelvollinen ei ole saanut korvausta. Vähentäminen edellyttää, että työmatkasta on aiheutunut menoja, jotka ylittävät verovelvollisen tavanomaiset elantomenot. Tavanomaiset elantomenot eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia kuluja.

Verovelvollinen voi vaatia vähennystä joko todellisen kulujen perusteella tai kaavamaisesti lasketun arvon perusteella:

  1. Vähennys todellisten kulujen perusteella
    Verovelvollinen voi vähentää tositteisiin perustuvista lisääntyneistä elantomenoista sen osan, joka ylittää hänen tavanomaiset elantomenonsa. Verovelvollisen on pystyttävä selvittämään työmatkakohtaisesti, mistä lisääntyneet elantomenot ovat aiheutuneet ja kuinka työmatkalla syntyneet menot poikkeavat hänelle tavallisesti syntyvistä elantomenoista. Tavanomaisina elantomenoina, joiden ylittävä määrä oikeuttaa vähennykseen, voidaan muun selvityksen puuttuessa pitää 11,25 euroa työpäivältä.

  2. Vähennys kaavamaisesti lasketun arvon perusteella

    Jos verovelvolliselle on aiheutunut lisääntyneitä elantomenoja, mutta hän ei pysty selvittämään niiden todellista määrää, vähennyksen määrä voidaan arvioida. Verovelvollisen on pystyttävä selvittämään työmatkakohtaisesti, mistä lisääntyneet elantomenot ovat aiheutuneet ja että työmatkalla syntyneet menot poikkeavat hänelle tavallisesti syntyvistä elantomenoista.

    Kaavamaisen vähennysvaatimuksen tekeminen edellyttää, että jokainen työmatka täyttää sille asetut aika- ja etäisyysvaatimukset. Arvioituna kaavamaisena elantomenojen lisäyksenä pidetään kotimaassa yli 6 tuntia kestäneellä matkalla 16 euroa ja yli 10 tuntia kestäneellä matkalla 30 euroa vuorokaudessa. Kaavamaisen vähennyksen edellytyksenä on lisäksi, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty, ja yli 5 kilometrin päässä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta.

    Jos yli 10 tuntia kestänyt työmatka on tehty ulkomaille, lisääntyneiden elantomenojen määrä voidaan arvioida noudattaen palkansaajan ulkomaanpäivärahoista säädettyjä perusteita ja summia. Jos verovelvollinen kuitenkin asuu ulko­mailla kodinomaisissa olosuhteissa (esim. opettajien Fulbright-vaihto), lisääntyneiden elantomenojen määränä voidaan pitää muun selvityksen puuttuessa puolta kyseisen maan ulkomaan päivärahan määrästä.

    Niin sanotuilla erityisaloilla työskentelevän palkansaajan, jolla ei ole varsinaista työpaikkaa, lisääntyneiden elantokustannusten vähentämistä on käsitelty yksityiskohtaisemmin Verohallinnon ohjeessa Erityisalalla työskentelevän matkakustannukset. Erityisaloina pidetään rakennus-, maanrakennus- ja metsäalaa. Vähennyksen määrä päivittäisiltä matkoilta on sama kuin Verohallinnon päätöksessä verovapaista matkakustannusten korvauksista vahvistettu verovapaan ateriakorvauksen määrä (11,25 euroa/työpäivä vuonna 2022), ellei palkansaaja esitä luotettavaa selvitystä tätä suuremmista lisääntyneistä elantokustannuksista.

2.5 Veronmaksukyvyn alentumisvähennys

Verovelvollinen voi tietyissä tilanteissa vaatia puhtaasta ansiotulosta veronmaksukyvyn alentumisvähennystä. Vähennyksen perusteista ja edellytyksistä sekä määristä eri tilanteissa on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Verotettavan tulon laskeminen henkilöverotuksessa.

Veronmaksukyvyn alentumisvähennystä ei yleensä voida myöntää täysimääräisenä, jos yksinäisen verovelvollisen vuositulon määrä ylittää 17 500 euroa tai puolisoiden yhteenlaskettu vuositulon määrä ylittää 26 500 euroa. Vähennystä ei myönnetä osittaisenakaan, jos yksinäisen verovelvollisen vuositulon määrä ylittää 27 000 euroa tai puolisoiden yhteenlaskettu vuositulon määrä ylittää 40 000 euroa. Edellä mainittuja tulorajoja korotetaan 2 500 eurolla jokaista verovelvollisen huollettavana olevaa lasta kohti.

Vuositulolla tarkoitetaan verovelvollisen puhtaiden ansiotulojen ja pääomatulojen yhteismäärää. Varallisuus on tulorajojen lisäksi otettava huomioon ratkaistaessa vähennyksen myöntämistä.

Yksinomaan suurten sairauskulujen perusteella vähennys myönnetään, edellyttäen, että tuloverolain 98 §:n 2 momentin edellytykset täyttyvät, eivätkä yllä mainitut tulorajat sitä estä, yleensä seuraavasti:

Taulukko veronmaksukyvyn alentumisvähennyksestä
sairauskulujen kokonaismäärä € vuositulon määrä €
yksinäinen henkilö / puolisot yhteensä
  alle 13000 / 20500 13000-14500 / 20600-23000 14600-17500 / 23100-26500 17600-21000 / 26600-31000 21100-23500 / 31100-35000 23600-27000 / 35100-40000
700 - 900   200 0 0 0 0 0
901 – 1200   300 200 0 0 0 0
1201 - 1500   500 300 200 0 0 0
1501 – 1800   700 500 300 200 0 0
1801 – 2100   900 700 500 300 200 0
2101 – 2400   1 000 900 700 500 300 200
2401 – 2700   1 200 1 000 900 700 500 300
2701 – 3100   1 400 1 200 1 000 900 700 500
3101 – 3500   1 400 1 400 1 200 1 200 900 700
3501 -   1 400 1 400 1 400 1 200 1 200 900

Kaikista tulorajoista voidaan tapauskohtaisen harkinnan ja esitetyn selvityksen perusteella poiketa.

Jos verovelvollisen tulot ylittävät taulukossa mainitut ylimmät tulorajat, veronmaksukyvyn alentumisvähennys sairauskulujen perusteella harkitaan tapauskohtaisesti.

Jos perheessä on huollettavana kehitysvammainen alaikäinen lapsi ja perheen veronalaiset kokonaistulot ovat alle 29 000 euroa, veronmaksukyvyn alentumisvähennyksenä vähennetään 1 100 euroa. Jos tulot ovat 29 100–57 000 euroa, vähennys on 700 euroa. Jos tulot ovat yli 57 000 euroa, vähennystä ei myönnetä. Erityistilanteissa vähennys voi olla edellä mainittua suurempi.

3 Elinkeinoverotus

3.1 Matkakulujen arviointi muun selvityksen puuttuessa

Matkakulujen arviointia käsitellään ohjeen kohdassa 2.4.

3.2 Lahjoitukset yleishyödylliseen tarkoitukseen

Arvoltaan vähäiset raha- tai esinelahjoitukset yleishyödylliseen ja samalla paikalliseen tai yrityksen toimialaa lähellä olevaan tarkoitukseen voidaan katsoa suhdetoiminnan luonteisiksi menoiksi, jotka ovat vähennyskelpoisia verotuksessa. Tällaisia lahjoituksia yritys saa vähentää enintään 850 euroa lahjoituksensaajaa kohti. Lahjoitus poliittiseen tarkoitukseen ei ole kuitenkaan miltään osin vähennyskelpoinen verotuksessa.

Muut kuin arvoltaan vähäiset lahjoitukset yleishyödylliseen tarkoitukseen eivät ole vähennyskelpoisia verotuksessa, koska ne on annettu lähinnä hyväntekeväisyystarkoituksessa eivätkä edistä elinkeinotoimintaa. Yhteisömuotoinen yritys saa kuitenkin tietyin edellytyksin vähentää tulostaan tieteen, taiteen tai suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen antamansa rahalahjoituksen. (Katso tarkemmin Lahjoitusvähennys yhteisöverotuksessa -ohje).

4 Maa- ja metsätalouden tuloverotus

4.1 Eräät vähennykset ja menojen korjauserät

Arvioidut määrät eivät sisällä arvonlisäveron osuutta. Arvioon perustuvan menon osalta ei voi tehdä laskennallista alv-vähennystä, sillä alv-vähennyksen on perustuttava tositteeseen. Vähennyskelpoisissa menoissa olevia eriä tuloverotuksessa tuloutettaessa täytyy myös arvonlisäveron osuus vastaavasti ottaa huomioon arvonlisäverolaskelmassa korjauseränä.

4.1.1 Matkakulujen arviointi muun selvityksen puuttuessa

Matkakulujen arviointia käsitellään ohjeen kohdassa 2.4.

4.1.2 Maatalouden tulonhankkimistoiminnassa tarjotut ateriat

Maatalouden tulonhankkimistoimintaan liittyville työntekijöille, lomittajille ja vastaaville henkilöille maatilalla tarjotun ruokailun ostoelintarvikkeiden menoiksi arvioidaan yksityiskohtaisen selvityksen puuttuessa 7,15 €/päivä henkilöä kohden (Verohallinnon päätös vuodelta 2022 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista, 10 §). Annettujen etujen määrästä ja saajista tulee olla selvitys muistiinpanoissa.

4.1.3 Vesimaksut

Yksityistalouden vedenkulutuksena voidaan tavanomaisissa olosuhteissa pitää noin 40 m3/henkilö/vuosi.

4.1.4 Sähkö- ja lämmityskulut

Jos maatalouden ja yksityistalouden sähkökuluja ei ole erikseen mitattu, kulujen jakaantuminen on arvioitava. Yksityistalouden sähkönkulutus on yleensä helpommin määriteltävissä kuin maatalouden kulutus. Yksityistalouden kulutukseen vaikuttavat perheenjäsenten lukumäärä, ikä, lämmitysjärjestelmä ja sähkövarustetaso. Ilman sähkölämmitystä kotitalouden sähkönkäyttö vaihtelee keskimäärin 5 000-10 000 kilowattituntiin vuodessa. Tavanomaisissa olosuhteissa ilman lämmitystä voidaan yksityistalouden osuudeksi sähkömenoista arvioida 10,80 euroa vuodessa asuinpinta-alan neliömetriä kohti (Verohallinnon päätös vuodelta 2022 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista, 5 §, muutettuna vuosiarvoksi). Oman asunnon sähkölämmityksen osuudeksi menoista voidaan arvioida muun selvityksen puuttuessa keskimäärin 10 €/m2/v.

Asunnon lämmityksessä polttoöljyn kulutuksena voidaan pitää tavanomaisissa olosuhteissa 18 l/m2/vuosi.

4.1.5 Työhuonevähennys

Työhuonevähennystä käsitellään ohjeen kohdassa 2.1.

4.1.6 Moottorikelkasta, mönkijästä ja traktorin metsäkäytöstä aiheutuneet kulut

Jos maa- tai metsätaloudessa käytetään moottorikelkkaa tai mönkijää, näiden koneiden maatalous- tai metsätalouskäytöstä aiheutuneet kulut vähennetään pääsääntöisesti käyttötuntien perusteella laskettuna osuutena niiden kokonaiskuluista. Sama koskee traktorin metsätalouskäyttöä.  Muun selvityksen puuttuessa kuluiksi voidaan arvioida moottorikelkasta ja mönkijästä 15 €/käyttötunti ja traktorista 12 €/käyttötunti. Jos traktoria käytetään puutavaran kuljetukseen, kulut arvioidaan tämän ohjeen kohdassa 4.1.9 esitettyjen puutavaralajikohtaisten konekustannusten mukaan. Jos traktori kuuluu maatalouden kalustoon, maatalouden verotuksessa tulee tehdä vastaava tuloutus.

4.1.7 Moottori- ja raivaussahasta aiheutuneet kulut

Moottori- tai raivaussahasta aiheutuneet kulut vähennetään maatalouden kuluina ainoastaan maatalouskäyttöä vastaavalta osalta, arvioituna enintään (85 €/vuosi). Metsätalouden verotuksessa tulee tehdä vastaava tuloutus, jos saha kuuluu metsäkalustoon.

4.1.8 Maataloudessa käytetyn omasta metsästä otetun puun arvo

Oman tilan metsästä yksityistalouden rakennusten tai rakennelmien rakentamiseen tai korjaamiseen otetun puutavaran arvona voidaan muun selvityksen puuttuessa käyttää seuraavia eri puutavaralajien keskimääräisistä hankintahinnoista johdettuja kantoraha-arvoja. Samoja arvoja voidaan käyttää omasta metsästä maatalouden käyttöön otetun puutavaran osalta silloin, kun puutavaraa käytetään maataloudessa muuhun kuin maatalouden tuotantorakennusten rakentamiseen tai korjaamiseen.

Mäntytukki 55 €/m3
Kuusitukki 60€/m3
Koivutukki 49 €/m3
Mäntykuitu 13 €/m3
Kuusikuitu 14€/m3
Koivukuitu 15 €/m3

Polttohakkeen (rankahake) kantoraha-arvona voidaan käyttää 1,70 €/m3 tai 0,68 €/irto-m3.

4.1.9 Hankintatyön arvo ja maataloustraktorin ja sen lisälaitteiden menojen korjauserä

Hankintatyön arvoja ja ns. korjauseriä (maatalouden konekaluston metsäkäytöstä aiheutuva maatalouden menojen pienentämistarve ja vastaava metsätalouden menojen lisäys) laskettaessa voidaan, jos verovelvollinen ei ole antanut tarkempaa selvitystä, käyttää alla olevia keskimääräisiä arvoja ja yksikkökustannuksia (€/m3).

Laskennassa käytetään alla mainittuja muuntolukuja ja kertoimia.

Klapit:

1 kiintokuutiometri (m3) = 1,5 pinokuutiometriä (p-m³)
                                      = 2,5 irtokuutiometriä (i-m³)

1 irtokuutiometri            = 0,4 m³

Ranka: 1 runko = 0,020 m3
Hake:

1 kiintokuutiometri (m3) = 2,5 irtokuutiometriä (i-m³)

1 irtokuutiometri = 0,4 m3

1 megawattitunti (MWh) = 1,25 i-m3 = 0,5 m3

Hankintatyön arvo taulukossa
Puutavaralaji Työn arvo
Valmistus
Työn arvo
Kuljetus
Konekustannus
Kuljetus
Mäntytukki 5,89 2,31 3,47
Mäntykuitu 13,61 2,39 3,58
Kuusitukki 7,60 2,34 3,50
Kuusikuitu 14,23 2,53 3,80
Koivutukki 5,61 2,65 4,19
Koivukuitu 12,59 2,79 4,19
Energiapuu (kokopuu) 8,39 4,35 6,52
Halot ja klapit 28,53 2,79 4,19
Haketus 4,45    
Hake   2,79 4,19

Ellei puutavaralajista ole selvitystä,  konekustannuksena kuljetuksessa käytetään 4,19 €/m³.

Kun maataloustraktoria käytetään metsätalouden kalustoon kuulumattomien lisävarusteiden kanssa, korjauseränä voidaan käyttää 12,00 €/tunti.

4.1.10 Hevosista aiheutuneiden kulujen korjauserä

Jos maatilan tuotteilla on ruokittu hevosta, joka ei kuulu maatalouden tulolähteeseen, maatalouden tuotantokustannusmenoista vähennetään muun selvityksen puuttuessa hevosen osalta 1 000 € ja varsan osalta 500 € vuodessa.

4.2. Osuuskunnan osuuden arvo osakeyhtiön nettovarallisuutta laskettaessa

Osakeyhtiöllä osuuskunnan osuuden arvona pidetään nettovarallisuutta laskettaessa maksettua osuusmaksun määrää.

4.3 Maataloustuotteiden siirtoarvot

Maatalouden tuotteiden (heinä, vilja, kotieläintuotteet) siirtoarvona käytetään paikallisia myyntihintoja silloin, kun tuotteita siirretään tulolähteestä toiseen.

5 Varojen arvostaminen eräissä tapauksissa

5.1. Tonttimaa maatilalla

Maatilalla oleva tonttialue jaetaan, milloin muuta selvitystä ei ole, asuinrakennuksen tontiksi ja maatalousrakennusten rakennuspaikaksi siten, että tonttialueesta katsotaan asuinrakennuksen tontiksi puolet, kuitenkin enintään 10 000 m2. Muu osa katsotaan rakennuspaikaksi.                     

Maatilalla olevien erottamattomien rakennettujen lomamökkitonttien, joiden pinta-alaa ei ole veroluokituksessa selvitetty, pinta-alana pidetään muun selvityksen puuttuessa 2 000 m2.

Maatilalla olevien sellaisten maatalouden tuotantorakennusten rakennuspaikkojen, joiden pinta-alaa ei ole veroluokituksessa selvitetty, pinta-alana pidetään muun selvityksen puuttuessa 2 000 m2. Metsätalouden tuotantorakennusten rakennuspaikkojen pinta-alana pidetään muun selvityksen puuttuessa 500 m2.

Kun maatilalta luovutetaan maata rakennusmaaksi, uusien, alle 10 000 m2:n suuruisten tonttien pinta-alat vähennetään maatilan metsämaan pinta-alasta, ellei selvitystä tontin sijainnista muun maankäytön alueella esitetä.

5.2 Eräiden rakennusten jälleenhankinta-arvo

Rakennusten jälleenhankinta-arvo määrätään valtiovarainministeriön vuosittain antaman asetuksen mukaan. Niiden rakennusten jälleenhankinta-arvona, joihin po. asetus ei sovellu, pidetään 75 % vastaavan rakennuksen rakennuskustannuksista.

Seuraavien rakennustyyppien jälleenhankinta-arvona käytetään alla olevia arvoja, jotka ovat 75 % keskimääräisistä rakennuskustannuksista:

1. Kasvihuoneet

Kasvihuoneiden jälleenhankinta-arvot
  Rakennuskustannus euroa/m²
lasiteräsrunko lämmitys- ja kastelulaitteilla 149,07
ilman 106,65
muovipuurunko lämmitys- ja kastelulaitteilla 77,50
ilman 49,38
akryylikate/teräsrunko lämmityslaitteella 217,26

2. Siilot (viljan säilytykseen)

Viljasiilojen jälleenhankinta-arvot
Pyöreät teräsrakenteiset Siilon halkaisija m Rakennuskustannus euroa/siilo-m³
pohjarakenteesta riippumatta 3 tai alle 109,47
pohjarakenteesta riippumatta 3–10 porrastetusti 109,47–46,90
pohjarakenteesta riippumatta 10 tai yli 46,90
Pyöreät betoniset Siilon halkaisija m Rakennuskustannus euroa/siilo-m³
- tasapohjaiset ei merkitystä 66,26
- suppilopohjaiset ei merkitystä 82,82
Suorakulmainen pohja Siilon halkaisija m Rakennuskustannus euroa/siilo-m³
kaikki materiaalit ei merkitystä 124,88

3. Ylipainehallit

Ylipainohallien 1000 - 5000 mjälleenhankinta-arvot
 

Hallin pinta-ala 1 000–5 000 m2

lämmin

156,64–103,58 euroa/m2

kylmä 69,93–58,10 euroa/m2

4. Kalliosuojat

Väestönsuojiksi rakennettujen kalliosuojien jälleenhankinta-arvona käytetään 5 000 m³ saakka 455,89 euroa/m³. Jos tilavuus on yli 5 000 m³, alennetaan kultakin 5 000 m³:n jaksolta kuutiohintaa 8,96 euroa/m³.

Muuhun käyttöön kuin väestönsuojiksi rakennettujen kalliosuojien (esim. nestemäisten polttoaineiden varastot) jälleenhankinta-arvona käytetään 50 000 m³ saakka 99,08 euroa/m³. Jos tilavuus on yli 50 000 m³, mutta enintään 160 000 m³, alennetaan kuutiohintaa 3,876 eurolla kutakin 10 000 m³:ä kohti. Jos tilavuus on yli 160 000 m³, ylittävältä osalta käytetään kuutiohintana 56,47 euroa/m³.

5. Ruokalat

Perusarvo on 295,02 euroa/m³. Jos ruokala on kevytrakenteinen ja keittiö- ja kylmäsäilytystiloja on vähän, perusarvosta vähennetään 37,05 euroa/m³.

6. Pysäköintitalot

Pysäköintitalojen jälleenhankinta-arvot
  euroa/autopaikka
monikerroksinen 16 024,26
kaksikerroksinen, yläkerros kattamaton 5 000,18

7. Uimahallit

Uimahallin jälleenhankinta-arvona käytetään 1 300,83 €/m².

8. Jäähallit

  • betonirakenteiset (yli 4 000 m3) 224,55 euroa/m3
  • pienet (enintään 4 000 m³), joissa kantavat rakenteet edellisiä kevyemmät 1 149,45 euroa/m2

5.3 Keskeneräinen rakennus

Keskeneräisen rakennuksen arvo lasketaan Valtiovarainministeriön rakennusten jälleenhankinta-arvon perusteista antaman asetuksen perusteella siten kuin rakennus olisi valmis. Näin saadusta arvosta rakennuksen verotusarvoksi otetaan rakennuksen valmiusastetta vastaava osa.

Rakennuksen valmiusasteeksi verovuoden lopussa voidaan katsoa rakennuksen aloittamis- ja valmistumispäivän perusteella seuraavat prosenttiosuudet, jollei verovelvollinen ole esittänyt muuta selvitystä:

Aloituspäivä Valmistumispäivä Valmiusaste
verovuonna ennen 1.3. seuraavana vuonna 80 %
verovuonna 1.3. tai sen jälkeen seuraavana vuonna 50 %

Toissijaisesti keskeneräiset rakennukset voidaan arvostaa rakennuskustannusten perusteella. Tätä tapaa käytetään kuitenkin vain, jos arvostuksen pohjaksi tarvittavia rakennuksen ominaisuustietoja ei voida selvittää. Verotusarvoksi vahvistetaan tällöin 75 % verovuoden loppuun mennessä kertyneistä rakennuskustannuksista.

pääjohtaja Markku Heikura

johtava asiantuntija Elena Vigren

 

Sivu on viimeksi päivitetty 27.12.2022