Yhteisön käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verokohtelu

Tässä ohjeessa käsitellään yhteisöjen käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutusten verovapauden edellytyksiä, osakkeiden hankintamenon vähennyskelvottomuutta sekä osakeluovutuksiin liittyvien eräiden menojen ja menetysten vähennyskelpoisuutta.

Tämä ohje korvaa Verohallinnon ohjeen Yhteisön osakkeiden luovutusten verokohtelu (16.8.2012 drno A84/200/2012 ja 2.11.2005 1292/345/2005)

1 Johdanto

Yhteisöjen käyttöomaisuusosakkeiden luovutushinta on elinkeinoverolain säännösten mukaan tietyin edellytyksin verovapaata tuloa ja hankintameno vähennyskelvotonta menoa. Luovutusvoiton ja luovutustappion käsitteiden käyttäminen ei ole elinkeinoverolain säännösten mukaista. Yksinkertaisuuden vuoksi näitä termejä kuitenkin yleisesti käytetään käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten yhteydessä.

Yhteisöjen oikeutta vähentää käyttöomaisuusosakkeiden luovutus- ja purkutappio on rajoitettu. Käyttöomaisuusosakkeiden hankintamenosta ei voida myöskään tehdä arvonalentumisen vuoksi poistoa missään yritysmuodossa. Vähennyskelvottomia ovat lisäksi eräät etuyhteyspiirissä annettujen lainojen menetykset ja arvonalentumiset sekä suora taloudellinen tuki etuyhteystilanteessa.

2 Luovutusvoiton verovapauden soveltamisala

2.1 Elinkeinotulolähteen käyttöomaisuusosakkeet

Verovapaasti luovutettavia osakkeita ovat luonteeltaan pitkäaikaiset ja omistajayhtiön harjoittaman elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen kuuluvat osakeomistukset (HE 92/2004). Verovapaista osakeluovutuksista on säännelty yksityiskohtaisesti elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja EVL 6 b §:ssä. Luovutusvoiton verovapaus on rajattu koskemaan tilanteita, joissa sekä luovuttaja että luovutuksen kohde täyttävät EVL:ssa määritellyt edellytykset. Kun luovutushinta on verovapaa, osakkeiden hankintameno on vähennyskelvoton.

Luovutusvoiton verovapaussäännös ei koske yhteisön tuloverolain (TVL) eikä maatilatalouden tuloverolain (MVL) tulolähteeseen kuuluvia osakkeita. Yhteisön omistamia elinkeinotulolähteen vaihto-, sijoitus- ja rahoitusomaisuuteen kuuluvia osakkeita ei voida myöskään luovuttaa verovapaasti.

2.2 Luovuttajaa koskevat edellytykset

EVL 6.1 §:n 1 kohdassa on lueteltu tyhjentävästi ne verovelvolliset, jotka voivat luovuttaa käyttöomaisuusosakkeita verovapaasti.  Säännöksen mukaan tällaisia yhteisöjä ovat elinkeinotoimintaa harjoittavat osakeyhtiö, osuuskunta, säästöpankki ja keskinäinen vakuutusyhtiö. Luovutusvoiton verovapaus koskee myös ulkomaisia yhteisöjä, jos niiden luovuttamat käyttöomaisuusosakkeet kuuluvat Suomessa olevan kiinteän toimipaikan varallisuuteen.  Muut yhteisöt sekä yksityiset elinkeinonharjoittajat ja elinkeinoyhtymät eivät voi luovuttaa käyttöomaisuusosakkeita verovapaasti.

EVL 6.1 §:n 1 kohdan mukainen pääomasijoitustoimintaa harjoittava yhteisö ei voi tehdä verovapaita käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksia. Jos pääomasijoittajaksi katsottu yhteisö poikkeuksellisesti harjoittaa pääomasijoitustoiminnan ohella muutakin elinkeinotoimintaa, muussa toiminnassa syntyneet käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoitot voivat olla verovapaita ja luovutustappiot vähennyskelvottomia EVL 6 b §:n pääsäännön mukaisesti. Tätä osakeluovutusohjetta sovelletaan pääomasijoittajan muuhun elinkeinotoimintaan. Pääomasijoitustoiminnasta on annettu erillinen verohallinnon ohje Pääomasijoitustoimintaa harjoittavan osakeyhtiön verotus (11.6.2015 D nro 29/200/2015). 

2.3 Luovutustapahtuma

EVL 6.1 §:n 1 kohdassa ja 6 b §:ssä luovutuksella tarkoitetaan osakkeiden omistusoikeuden luovutusta, jollaisena voidaan pitää esimerkiksi osakkeiden kauppaa, vaihtoa ja apporttisijoitusta yhtiöön. Luovutus tapahtuu myös osakeyhtiön hankkiessa tai lunastaessa omia osakkeitaan sekä luovutettaessa osakkeita osinkona.

EVL 6 b §:ssä tarkoitettu luovutusvoitto voi syntyä myös osakeyhtiön pääoman alentamisen yhteydessä (KHO 2005:24). Listaamattoman osakeyhtiön vapaan oman pääoman rahastosta tehtyä varojenjakoa käsitellään tietyissä tilanteissa saajayhtiön verotuksessa luovutuksena EVL 6 c §:n 3 momentin perusteella (Verohallinnon ohje Vapaan oman pääoman rahaston varojenjako verotuksessa, 11.12.2015 D nro A216/200/2014 ).

Osakkeiden luovutus voi tapahtua myös osakeyhtiön purkautuessa, jolloin purkautumista käsitellään jako-osan saajan verotuksessa luovutuksena EVL 51 d §:n 2.momentin mukaisesti (KHO 2005:75). Osakeyhtiön purkautuminen aiheuttaa luovutuksen EVL 51 d §:n 1 momentin mukaisesti myös purkautuvan yhtiön verotuksessa sen omistamien osakkeiden osalta.

Käyttöomaisuusosakkeiden tulolähdesiirto (EVL 51 a §:n 1 momentti) ja omaisuuslajisiirto (EVL 51 §:n 3 kohta) eivät ole EVL 6 b §:n tarkoittamia luovutuksia. EVL 6 b §:n säännökset eivät tule sovellettaviksi myöskään EVL 52 §:n tarkoittamissa yritysjärjestelyissä, jos järjestelyyn sovelletaan ko. säännöksiä.

2.4 Luovutuksen kohdetta koskevista edellytyksistä

Luovutusvoiton verovapauden edellytyksenä on EVL 6 b §:n mukaan se, että luovutuksen kohteena on osake. Esimerkiksi osuuskunnan osuudet sekä avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiöosuudet eivät voi olla verovapaan luovutuksen kohteena. Osuuskuntalain (2013/421) mukaan osuuskunnassa voi olla osakepääomaa ja osakkeita. Osuuskunnan osake poikkeaa merkittävästi osakeyhtiön osakkeesta. Osuuskuntiin ei voida tehdä sellaisia suorasijoituksia kuin osakeyhtiöihin. Osuuskunnan osakkeita ei voida lähtökohtaisesti pitää EVL 6 b §:n mukaisina verovapaasti luovutettavina osakkeina.   

Verovapaasti luovutettaviin osakkeisiin liittyvät myös seuraavat edellytykset:

• luovuttava yhteisö harjoittaa elinkeinotoimintaa ja luovutettavat osakkeet kuuluvat sen elinkeinotoiminnan tulolähteeseen (EVL 53 §)
• osakkeet kuuluvat luovuttajayhtiön elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen (EVL 12 §)
• luovuttava yhteisö on omistanut yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan ajanjaksona, joka on päättynyt enintään vuotta ennen luovutusta, vähintään 10 %:n osuuden luovutettavan yhtiön osakepääomasta ja luovutettavat osakkeet kuuluvat näin omistettuihin osakkeisiin (EVL 6 b §:n 2 momentin 1 kohta)
• luovutettavat osakkeet eivät ole kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeita tai sellaisen osakeyhtiön osakkeita, jonka toiminta käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa (EVL 6 b §:n 2 momentin 2.kohta)
• luovutuksen kohteena oleva yhtiö on kotimainen, asuu EU:n jäsenvaltiossa emotytäryhtiödirektiivin 2 artiklan tarkoittamalla tavalla, tai yhtiön asuinvaltion ja Suomen välillä on voimassa oleva verosopimus, jota sovelletaan yhtiön jakamaan osinkoon (EVL 6 b §:n 2 momentin 3.kohta)

Jos luovutuksen kohde tai luovuttaja ei täytä edellä mainittuja edellytyksiä, ovat luovutusvoitot veronalaisia. Osakeluovutus voi olla verovapaa, vaikka luovutuksen kohteena oleva osakeyhtiö ei harjoita elinkeinotoimintaa. Käytännössä on kuitenkin harvinaista, että vain TVL:n mukaista toimintaa harjoittavan osakeyhtiön osakkeet voitaisiin luovuttaa verovapaasti.

3 Käyttöomaisuusosakkeen käsitteestä

3.1 TVL- ja EVL-tulolähteistä

Tässä ohjeessa ei käsitellä yksityiskohtaisesti elinkeinotoiminnan käsitettä eikä rajanvetoa tuloverolain mukaan verotettavaan toimintaan. Osakeluovutusten verovapautta ajatellen ero elinkeinotoiminnan tulolähteen (EVL-tulolähde) käyttöomaisuuden ja muun toiminnan (TVL-tulolähde) tulolähteeseen kuuluvan omaisuuden välillä on kuitenkin erittäin keskeinen. Tulolähderaja elinkeinotulolähteen ja henkilökohtaisen tulolähteen välillä ratkeaa ensisijaisesti EVL:n 1 §:n perusteella. Elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan EVL 1 §:n mukaan liike- ja ammattitoimintaa.

Hyödykkeen tulolähteen määräytymiseen vaikuttaa keskeisesti myös EVL 53 §, jonka mukaan hyödyke kuuluu elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, jos sitä käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti elinkeinotoimintaa välittömästi tai välillisesti edistäviin tarkoituksiin.

Myös yhtiön omistamien arvopapereiden tulolähteen määrittämiseen sovelletaan EVL 53 §:n periaatteita. Merkittävin tekijä rajanvedossa TVL- ja EVL-tulolähteiden välillä on useimmiten se, millainen toiminnallinen yhteys omistajayhtiön ja kohdeyhtiön välille on muodostunut. Yhtiön harjoittaman toiminnan sekä omistetun kohdeyhtiön osakkeiden tulolähde ja omaisuuslaji on ratkaistava kussakin tilanteessa tapauskohtaisesti eri tekijöiden kokonaisarvioinnin perusteella.

3.2 Käyttöomaisuusosakkeiden luonne

EVL:n omaisuuslajijaottelussa osakkeet voivat kuulua käyttö-, sijoitus-, vaihto- tai rahoitusomaisuuteen. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 12 §:ssä säädetään, milloin EVL 53 §:n nojalla elinkeinotulolähteeseen kuuluvaksi todettu hyödyke kuuluu käyttöomaisuuteen.

EVL 12 §:n mukaan käyttöomaisuutta ovat elinkeinossa pysyvään käyttöön tarkoitetut maa-alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet, kalustot ja muut esineet, patentit ja muut erikseen luovutettavissa olevat aineettomat oikeudet sekä soran- ja hiekanottopaikat, kaivokset, kivilouhokset, turvesuot ja muut sellaiset hyödykkeet. Maa-alue, arvopaperit ja muut sellaiset hyödykkeet ovat kulumatonta käyttöomaisuutta.

Hallituksen esityksessä Eduskunnalle yritys- ja pääomaverouudistukseksi (HE 92/2004 vp) on yleisperusteluissa muun ohella todettu, että käyttöomaisuutta ovat elinkeinossa pysyvään käyttöön tarkoitetut hyödykkeet. Tyypillisiä käyttöomaisuusosakkeita ovat esimerkiksi tytäryhtiöosakkeet ja omistusyhteysyritysten osakkeet. Käyttöomaisuutena voidaan pitää myös niin sanottuja strategisia osakeomistuksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi samalla alalla tai lähialalla toimivan yhtiön osakkeet. Käyttöomaisuusosakkeille on tyypillistä, että ne on hankittu pitkäaikaiseen omistukseen ja niiden omistamisella tavoitellaan ensisijaisesti muita tarkoitusperiä kuin osinkotuottoja tai lyhyen aikavälin arvonnousuja. 

Hallituksen esityksessä 176/2008 vp. on luonnehdittu käyttöomaisuuden käsitettä, jota esityksessä ei ehdotettu muutettavaksi.  Hallituksen esityksessä todettiin, että käyttöomaisuutta ovat EVL 12 §:n mukaan elinkeinossa pysyvään käyttöön tarkoitetut hyödykkeet, kuten maa-alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet ja kalusto. Käyttöomaisuuden kriteeriksi on asetettu, että hyödykkeen tulee palvella käyttöarvollaan verovelvollisen elinkeinotoimintaa. Pitkäaikaisista sijoituksista käyttöomaisuus eroaa siten, että käyttöomaisuuden hankintameno kohdistuu verovelvollisen varsinaiseen suoritetuotantoon ja on sen kannalta välttämätön. Arvopapereiden on katsottava kuuluvan käyttöomaisuuteen muun muassa silloin, kun verovelvollinen on hankkinut ne lisätäkseen, turvatakseen tai helpottaakseen suoritteidensa menekkiä taikka tehdäkseen tuotannontekijän hankkimisen edulliseksi tai varmemmaksi. Käyttöomaisuudeksi on yleensä katsottu muun muassa tytäryhtiöosakkeet silloinkin, kun tytäryhtiö toimii eri toimialalla. Jos arvopaperit eivät liity verovelvollisen elinkeinotoimintaan, ne luetaan verotuksessa henkilökohtaiseen tulolähteeseen.

Tyypillisiä käyttöomaisuusosakkeita ovat muun muassa markkinointi- ja myyntiyhtiöiden sekä erilaisten tuotanto- ja alihankintayhtiöiden osakkeet, jotka palvelevat omistajayhtiön omaa elinkeinotoimintaa.  Osakeomistuksen suuruus eikä omistettujen yhtiöiden lukumäärä yksinään ratkaise sitä, mihin tulolähteeseen tai omaisuuslajiin osakkeet kuuluvat.

Osakeyhtiön osakeomistus voi käytännössä palvella yksityishenkilöiden osakeomistusten hallinnointia. Elinkeinotoimintaa harjoittavan yhtiön osakkeiden omistamista ja hallintaa ei sellaisenaan voida katsoa elinkeinotoiminnaksi. Pelkästään sijoituksia hallinnoiva holdingyhtiö ei siten ole EVL:n mukaista toimintaa harjoittava yhtiö eikä sillä voi olla käyttöomaisuuteen kuuluvia osakkeita.  Myös kokonaan omistetun tytäryhtiön osakkeet voivat kuulua TVL-tulolähteeseen, jos osakkeiden omistaminen ei palvele käyttöarvollaan verovelvollisen elinkeinotoimintaa.

3.3 Käyttöomaisuusosakkeet ja toiminnallinen yhteys oikeuskäytännössä

Ollakseen käyttöomaisuutta osakkeiden tulee palvella omistajayhtiön omaa elinkeinotoimintaa. Pelkkä osakkeiden omistaminen ja hallinta ei muodosta yhtiöiden välille sellaista yhteyttä, että osakkeiden voitaisiin katsoa kuuluvan omistajayhtiön käyttöomaisuuteen. Osakeomistuksen lisäksi yhtiöiden välillä tulee olla muu elinkeinotoimintaan liittyvä yhteys, joka kytkee osakeomistuksen omistajayhtiön elinkeinotoimintaan. Oikeuskäytännössä on annettu merkitystä yhtiöiden väliselle toiminnalliselle yhteydelle, kun on arvioitu kohdeyhtiön osakkeiden kuulumista omistajayhtiön elinkeinotoiminnan tulolähteeseen ja käyttöomaisuuteen.  

Toiminnallinen yhteys muodostuu useimmiten merkittävästä keskinäisestä liiketoiminnasta. KHO:n ratkaisussa 1993 T 43 A Oy omisti B Oy:n osakkeita. A Oy:n myynnistä 65,5 % ja ostoista 37,5 % kulki B Oy:n kautta. A Oy:n omistamat B Oy:n osakkeet katsottiin sen käyttöomaisuudeksi.

Korkein hallinto-oikeus antoi vuonna 2012 kaksi vuosikirjaratkaisua, jotka korostavat toiminnallisen yhteyden merkitystä arvioitaessa osakkeiden kuulumista omistajayhtiön käyttöomaisuuteen.

KHO:2012:73  

A Oy oli ollut vuonna 1998 mukana perustamassa B Oy:tä, minkä jälkeen A Oy myi liiketoimintansa B Oy:lle. A Oy:lle oli kertynyt B Oy:n perustamisen yhteydessä solmittuun osakkuussopimukseen perustuvia rojaltituloja vuoteen 2006 mennessä yhteensä noin 236 000 euroa. B Oy oli toiminut tiloissa, jotka A Oy oli hankkinut ja remontoinut tarkoitusta varten ja vuokrannut B Oy:lle. A Oy oli vuokrannut B Oy:n työntekijöille asuntoja ja vuosina 2003–2006 B Oy:n käyttöön henkilöautoja. B Oy oli aloittanut liiketoimintansa 1.8.1998 osin A Oy:n koneilla ja kalustolla. A Oy oli luovuttanut tuotantokoneensa ja -kalustonsa B Oy:n käyttöön veloituksetta kolmen ensimmäisen vuoden ajaksi. Vuoden 2001 joulukuussa B Oy sitoutui maksamaan A Oy:lle tuotantokoneista ja -kalustosta yhteensä 410 000 markan korvauksen. A Oy oli myöntänyt B Oy:lle lainoja sekä taannut tämän lainoja. A Oy:n ainoa osakkeenomistaja ja hallituksen jäsen oli toiminut B Oy:n toimitusjohtajana sekä hallituksen jäsenenä B Oy:n perustamisesta osakkeiden myyntiin vuonna 2006 asti. Kun otettiin huomioon edellä mainitut seikat kokonaisuutena, A Oy:tä oli pidettävä elinkeinotoimintaa harjoittavana yhtiönä ja B Oy:n osakkeet olivat edellä kuvatun toiminnallisen ja hallinnollisen yhteyden perusteella kuuluneet A Oy:n käyttöomaisuuteen. Verovuosi 2006. Äänestys 4–1.Laki elinkeinotulon verottamisesta 1 §, 4 §, 5 § 1 kohta, 6 § 1 momentti 1 kohta, 12 § ja 53 §

KHO 2012:74

A Oy oli myynyt omistamansa 12,6 prosentin osuuden C Oy:n osakkeista. A Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja pääosakas B oli toiminut C Oy:ssä konsulttina ja hallituksen jäsenenä. A Oy:n liikevaihto muodostui pörssiosakkeiden myynnistä kertyneistä noin 325 000 euron tuloista ja C Oy:n maksamista 8 000 euron konsulttitoiminnan palkkioista. A Oy:n ja C Oy:n välillä ei katsottu vallitsevan B:n hallitus- ja konsulttityöskentelyn perusteella sellaista toiminnallista yhteyttä, jonka perusteella A Oy:n myymät C Oy:n osakkeet olisivat olleet A Oy:n käyttöomaisuutta, vaan ne olivat A Oy:n liiketoimintaan kuulumatonta omaisuutta.

Asiassa ei ollut ilmennyt, että veroviranomainen olisi antanut ohjetta siitä, että kysymyksessä olevat osakkeet olisivat A Oy:n käyttöomaisuutta tai että veroviranomainen olisi aikaisemmin tutkinut osakkeiden luonteen. A Oy oli verovuodelta 2006 antamassaan veroilmoituksessa siirtänyt C Oy:n osakkeet vaihto-omaisuudesta käyttöomaisuuteen eikä siihen ollut verotuksessa puututtu. Tämä seikka ei verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 6 momentin mukaisen tutkimisvelvollisuuden laajuus huomioon ottaen yksinään muodostanut sellaista viranomaisen noudattamaa käytäntöä, jonka nojalla A Oy:lle olisi syntynyt saman pykälän 2 momentissa tarkoitettu luottamuksensuoja. Verovuosi 2007. Laki elinkeinotulon verottamisesta 1 §, 4 §, 5 § 1 kohta, 6 § 1 momentti 1 kohta, 12 § sekä 53 § Laki verotusmenettelystä 26 § 2 ja 6 momentti.

KHO:n ratkaisut korostavat tapauskohtaista kokonaisarviointia ja useamman yksittäisen eri tekijän huomioon ottamista kokonaisuutena. Yhtiöiden välisen liiketoiminnan tulee olla varsin laajaa, merkittävää ja kestoltaan usein pitkäaikaista. Toiminnallisen yhteyden tulee palvella osakkeiden omistajayhtiön elinkeinotoimintaa, jotta osakkeet olisivat käyttöomaisuutta. Hallinnollinen yhteys (emoyhtiön edustaja tytäryhtiön hallituksessa) voidaan huomioida osana toiminnallista yhteyttä, kun arvioidaan osakeomistuksen luonnetta. Pelkkä hallinnollinen yhteys ei ole riittävä side muodostamaan kohdeyhtiön osakkeista käyttöomaisuutta.

KHO:n ratkaisussa 2012:74 omistavan yhtiön A Oy:n ja kohdeyhtiön C Oy:n välillä ei ollut käyttöomaisuusosakkeilta edellytettävää riittävää toiminnallista yhteyttä. A Oy:n ja C Oy:n välillä ei katsottu vallitsevan B:n hallitus- ja konsulttityöskentelyn perusteella sellaista toiminnallista yhteyttä, jonka perusteella A Oy:n myymät C Oy:n osakkeet olisivat olleet A Oy:n käyttöomaisuutta. Ratkaisun 2012:74 luottamuksensuojaa koskevaa osaa käsitellään luvussa 12.

Pelkkien talous-, hallinto- ja erilaisten konsulttipalvelujen tuottamista saman konsernin yhtiöille sekä niistä perittäviä maksuja ei ole myöskään pidetty riittävänä toiminnallisena yhteytenä. Talous- ja hallintopalvelujen tuottaminen voidaan kuitenkin ottaa kokonaisarvioinnissa yhtenä tekijänä huomioon.

3.4 Konsernit ja toiminnallinen yhteys

Suurissa konserneissa omistajayhtiön ja kohdeyhtiön toiminnallisen yhteyden muodostumisessa on huomioitu myös konsernikokonaisuus ja toiminnallinen yhteys tytär- ja osakkuusyhtiöiden kautta. Kohdeyhtiön osakkeet on voitu katsoa käyttöomaisuudeksi, vaikka emoyhtiön ja kohdeyhtiön keskinäinen toiminnallinen yhteys ei ole ollut kovin suurta, jos merkittävä toiminnallinen yhteys on syntynyt tytäryhtiöiden kautta. Myös konserneissa osakeomistusten käyttöomaisuusluonne on arvioitava tapauskohtaisen kokonaisarvioinnin pohjalta.

KVL:n ratkaisussa 19/2012 viestintäalan konsernin emoyhtiöllä A Oy:llä oli kymmeniä tuhansia osakkeenomistajia. A Oy:llä oli neljä tytäryhtiötä ja viisi osakkuusyhtiötä. A Oy:n tarkoituksena oli luovuttaa B Oy:n osakkeet, joista se omisti noin 30 %. A Oy:n tytäryhtiöistä C Oy ja D Oy tuottivat B Oy:lle erilaisia liiketoimintaan liittyviä palveluja. D Oy:n liikevaihdosta noin 30 % koostui B Oy:lle myydystä palvelusta. Lisäksi A Oy vuokrasi B Oy:lle neljää toimitilakiinteistöä. A Oy:n palveluksessa oli kaksi henkilöä, jotka olivat B Oy:n hallituksen jäseniä. Kun otettiin huomioon A Oy:n tytär- ja osakkuusyhtiöiden edellä esitetyllä tavalla muodostama viestintäalan yrityskokonaisuus, oli B Oy:n osakkeita näissä olosuhteissa pidettävä A Oy:n pysyvässä käytössä olevana käyttöomaisuutena.

3.5 Tulolähteen ja omaisuuslajin muuttuminen 

Tulolähdejaottelussa ja omaisuuslajin määrittelyssä on ratkaisevaa mihin tarkoitukseen hyödyke on hankittu. Yrityksen toiminta tai hyödykkeen käyttötarkoitus voi muuttua, jolloin myös omaisuuslaji ja tulolähde saattavat vaihtua.

Elinkeinoverolaki ei sisällä säännöksiä siitä, milloin omaisuuserän tulolähde voi muuttua EVL:n soveltamisalasta TVL:n soveltamisalan piiriin tai päinvastoin. Säännöksiä ei ole myöskään omaisuuslajin muuttumisesta (esimerkiksi vaihto-omaisuudesta käyttöomaisuudeksi). Yritystoimintaa aloitettaessa, lopetettaessa tai yritystoiminnan luonteen muuttuessa voi nousta esille kysymys toiminnan tulolähteestä ja hyödykkeen omaisuuslajista. KHO:n ratkaisussa 2010:50 todetaan, että A Oy:n omistamat osakkeet olivat käyttöomaisuutta vuoden 1999 loppuun saakka, kun yhtiöiden välillä oli ollut toiminnallinen yhteys. Osakkeiden katsottiin kuuluvan yhtiön TVL-tulolähteen varallisuuteen, kun ne myytiin vuonna 2005.  KHO:n päätös ei merkitse sitä, että osakkeet olisivat käyttöomaisuutta aina vähintään viisi vuotta toiminnallisen yhteyden päättymisen jälkeen. KHO:n ei em. ratkaisussa tarvinnut ottaa kantaa viittä vuotta lyhyempään aikaan toiminnallisen yhteyden päättymisestä.

EVL 6 ja 6 b §:n verovapaussäännökset ovat poikkeussäännöksiä, joita on lähtökohtaisesti tulkittava suppeasti. EVL 6 b §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan, jos omistusosuus osakeluovutuksen johdosta laskee alle 10 %:n, jäljelle jääneet osakkeet ovat verovapaasti luovutettavissa vain vuoden ajan siitä, kun omistusosuus on laskenut alle 10 %:n rajan.

Sille, kuinka kauan osakkeet voivat säilyttää käyttöomaisuusluonteensa, ei voida asettaa tarkkoja aikarajoja. KHO:n ratkaisun 2010:50 perusteella voidaan päätellä, että osakkeiden käyttöomaisuusluonne ei voi säilyä viittä vuotta pitempään toiminnallisen yhteyden päätymisen jälkeen. Tulolähteen vaihtumista on tarkasteltava tapauskohtaisesti eri tekijöiden kokonaisarvioinnin perusteella. Ratkaisu tehdään yhtiön toiminnassa tapahtuneiden todellisten muutosten perusteella.

4 Osakeyhtiön omien osakkeiden luovutusvoitot

Osakeyhtiön omien osakkeiden luovutushinnat ovat vuodesta 2009 alkaen olleet verovapaata tuloa elinkeinoverolain 6 §:n 2 kohdan nojalla. Yhtiön omien osakkeiden hankintahinta on vastaavasti vähennyskelvotonta menoa EVL 16 §:n 9 kohdan perusteella lukuun ottamatta EVL 18 §:n 3 momentissa säädettyä poikkeusta (osakepohjainen kannustinjärjestelmä). Omien osakkeiden luovutushinnan verovapaus sekä hankintamenon vähennyskelvottomuus koskevat sekä yhtiön hankkimia tai lunastamia että myös yhtiön osakeannissa saamia omia osakkeita.

Osakeyhtiön omien osakkeiden luovutusta kohdellaan verotuksessa pääomasijoitukseen rinnastettavana tilanteena. Yhtiön omien osakkeiden verokohtelu on yhdenmukainen kirjanpidollisen ja yhtiöoikeudellisen käsittelyn kanssa. Nämä periaatteet koskevat EVL:n, TVL:n ja myös maatilatalouden tuloverolain (MVL) mukaan verotettavia osakeyhtiöitä. 

5 Luovutettavien osakkeiden omistusosuus ja –aika

5.1 Vähimmäisomistusosuus ja –aika

Käyttöomaisuusosakkeiden vähimmäisomistusosuudesta ja -omistusajasta säädetään EVL 6 b §:n 2 momentin 1 kohdassa. Verovapauden edellytyksenä on, että luovuttava yhteisö on omistanut vähintään 10 prosenttia luovutettavan yhtiön osakepääomasta yhtäjaksoisesti vähintään yhden vuoden ajan.

Ratkaisevaa on omistusosuus yhtiön osakepääomasta eikä osakkeiden äänivallalla ole merkitystä. Omistusosuus lasketaan verovelvolliskohtaisesti, eikä koko konsernin yhteenlasketulla omistuksella ole vaikutusta. Jos emoyhtiö ja tytäryhtiö kumpikin omistavat viisi prosenttia kohdeyhtiön pääomasta,  kummallakaan yhtiöllä ei ole verovapaaseen osakeluovutukseen vaadittavaa omistusosuutta.

Luovutusvoiton verovapauden edellytyksenä on, että 10 prosentin omistuksen on tullut kestää yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan. Verovelvollinen on voinut omistaa 9 % kohdeyhtiön osakepääomasta useita vuosia ja hankkii vielä yhden prosentin lisäosuuden. Koko 10 %:n osakeosuus voidaan luovuttaa verovapaasti vasta sen jälkeen, kun on kulunut vuosi yhden prosentin lisäosuuden hankinnasta.

Luovutusvoiton verovapauden edellytyksenä ei kuitenkaan ole, että kerralla luovutettavat osakkeet muodostavat vähintään 10 % kohdeyhtiön osakepääomasta. Osakkeita voidaan myydä myös useammassa pienemmässä erässä. Jos omistusosuus luovutuksen johdosta laskee alle 10 %:n, jäljelle jääneet osakkeetkin ovat verovapaasti luovutettavissa vielä vuoden ajan siitä, kun omistusosuus on laskenut alle 10 %:n rajan.  Omistusosuus voi laskea alle 10 prosentin myös esimerkiksi kohdeyhtiön toteuttaman suunnatun osakeannin vuoksi.

5.2 Osakeluovutuksen ajankohta

Osakkeiden omistusaikaa laskettaessa lähtökohtana on, että omistus alkaa ja päättyy silloin, kun molempia osapuolia sitova luovutussopimus on tehty. Perustettavan yhtiön osalta osakkeiden omistusaika alkaa siitä, kun osakkeet on merkitty.

Osakkeiden omistuksen aikarajaa laskettaessa otetaan arvo-osuuksien osalta huomioon EVL 14 §:n 3 momentti, jonka mukaan arvo-osuuksien hankintamenoa määritettäessä arvo-osuudet katsotaan luovutetuiksi siinä järjestyksessä, jossa ne on hankittu, ellei verovelvollinen muuta näytä (ns. fifo-periaate, KHO 2006 T 2469).

5.3 Omistusaika eräissä yritysjärjestelyissä

Osakkeiden luovutustilanteita voi edeltää yritysjärjestely. Sulautumisessa ja jakautumisessa (EVL 52 a-c §) saatujen osakkeiden omistusaikaa laskettaessa huomioidaan yritysjärjestelyjen yleisseuraantoluonne. Edellä mainituissa järjestelyissä saatujen osakkeiden omistusaika lasketaan omaisuuden saannosta ennen sulautumista ja jakautumista edellyttäen, että yritysjärjestelyille lainkohdissa asetetut edellytykset täyttyvät.

Liiketoimintasiirron (EVL 52 d §) yhteydessä ja purkautumistilanteissa (EVL 51 d §) vastaanotettujen osakkeiden omistusaika lasketaan järjestelyn yhteydessä tapahtuneesta saannosta. Osakevaihdon (EVL 52 f §) yhteydessä hankkivan yhtiön saamien osakkeiden omistusaika lasketaan siitä, kun osakevaihto on tehty.

Tuloverolain 24 §:n mukaisissa toimintamuodon muutoksissa on myös omistusajan laskentaan liittyviä kysymyksiä. Jos avoinyhtiö tai kommandiittiyhtiö on muutettu osakeyhtiöksi, katsotaan uuden osakeyhtiön osakkeet omistetuiksi siitä lähtien, kun osakas hankki osuutensa henkilöyhtiöstä. Yhtiömies on saattanut merkitä osakeyhtiön osakkeita toimintamuodon muutoksen yhteydessä yli oman yhtymäosuuden määrän. Yli oman yhtymäosuuden määrän merkittyjen osakkeiden omistusaika lasketaan osakeyhtiön perustamisesta ja osakkeiden merkitsemisestä. Kun luonnollisen henkilön harjoittamaa elinkeinotoimintaa tai maataloutta jatketaan TVL 24 §:ssä tarkoitetun toimintamuodon muutoksen jälkeen osakeyhtiössä, osakeyhtiön osakkeiden omistusaika lasketaan osakeyhtiön perustamisesta (Verohallinnon ohje Toimintamuodon muutos osakeyhtiöksi 11.1.2013 D nro: A146/200/2012).

Jos henkilöyhtiö muutetaan osakeyhtiöksi juuri ennen osakkeiden luovutusta, tapausta voidaan arvioida verotusmenettelylain 28 §:n veron kiertämistä koskevan säännöksen näkökulmasta. Tällöin tulee selvittää, onko toimintamuodon muutokseen ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että luovutuksen kohteena olevan yhtiön luovutusvoitto saataisiin verovapaana osakeluovutuksen muodossa.

6 Kohdeyhtiön toiminnan merkitys

6.1 Asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöt sekä niihin rinnastettava yhtiö

Käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoiton verovapauden ulkopuolelle on rajattu asunto- ja kiinteistöyhtiöiden osakkeet, joilla tarkoitetaan sekä tavallisia että ns. keskinäisiä yhtiöitä. Luovutusvoiton verovapautta koskevia säännöksiä ei sovelleta, jos luovutettavat osakkeet ovat kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osakkeita (EVL 6 b §:n 2 momentin 2. kohta).

Verovapaussäännöksiä ei voida soveltaa myöskään silloin, jos luovutuksen kohteena on osakeyhtiö, jonka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa. Säännöksellä on haluttu varmistaa kiinteistöjä omistavien yhtiöiden välillä neutraali verokohtelu. Näillä yhtiöillä voi olla kiinteistöjen omistamisen ja hallinnan lisäksi elinkeinotoimintaa tai esimerkiksi TVL-tulolähteen toimintaa. Tosiasiallisen toiminnan luonne ratkaistaan tapauskohtaisesti kokonaisarvioinnissa, jossa otetaan huomioon esimerkiksi kiinteistöomaisuuden ja muun omaisuuden käypien arvojen keskinäinen suhde. Merkitystä on myös kiinteistöistä saatavien tulojen osuudella liikevaihdosta. Työntekijämäärien vertailu ei anna välttämättä oikeaa kuvaa kokonaisarvioinnissa, jos työtehtäviä on yhtiössä ulkoistettu.

Kiinteistöyhtiön omistus voi olla järjestetty myös välillisesti erilaisten hallinnointiyhtiöiden kautta. Konserneissa voi olla apuyhtiönä osakeyhtiö, joka omistaa ja hallinnoi konserniin kuuluvia kiinteistöosakeyhtiöitä. Tällaisen apuyhtiön toiminta voi sen omistamien asunto- ja kiinteistöyhtiöiden vuoksi olla tosiasiallisesti ja pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista ja hallintaa. KVL:n ratkaisussa 24/2010 alakonsernin emoyhtiö D ltd omisti kahdeksan kiinteistöyhtiötä eikä sillä ollut muuta toimintaa. D ltd katsottiin osakeyhtiöksi, jonka toiminta tosiasiallisesti käsitti kiinteistöjen omistamista ja hallintaa.

Keskusverolautakunnan antaman ennakkoratkaisun 63/2004 mukaan yhtiön luonne ei muutu välittömästi kiinteistöyhtiöksi, jos se on aikaisemmin harjoittanut liiketoimintaa.  Yhtiön ei katsottu muuttuneen tosiasiallisesti kiinteistöyhtiöksi, kun yhtiön realisointitoimet olivat käynnissä ja varsinaisen elinkeinotoiminnan lopettamisesta oli kulunut noin yksi vuosi. Tällaisen yhtiön osakkeet voivat olla verovapaasti luovutettavissa, jos EVL 6.1 §:n 1 kohdassa ja EVL 6 b §:ssä säädetyt muut edellytykset täyttyvät.

KVL 63/2004

A Oy oli konserniin kuuluva energiayhtiö, joka tuotti sähkö- ja lämpöenergiaa osakkailleen. Yhtiö oli vuoteen 2003 saakka harjoittanut elinkeinotoimintaa useiden vuosien ajan. A Oy oli asetettu selvitystilaan marraskuussa 2003. Joulukuussa 2003 A Oy oli myynyt omistamansa koneet ja laitteet, vaihto-omaisuuden, omistamansa osakkeet sekä muun omaisuuden. Myynnin jälkeen A Oy:n omistuksessa ei ollut juuri muuta kuin kiinteistö ja rahavaroja. Kun otettiin huomioon selvitystilan alkamisesta kulunut lyhyehkö aika, ei liiketoiminnan lopettamiseen liittyvien realisointitoimenpiteiden katsottu muuttaneen yhtiön toiminnan tosiasiallista luonnetta kiinteistöjen omistamiseksi tai hallinnaksi. Näissä olosuhteissa A Oy:tä ei ollut pidettävä sellaisena elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:n 2 momentissa 2 kohdassa (30.7.2004/717) tarkoitettuna yhtiönä, jonka toiminta tosiasiallisesti käsittää pääasiallisesti kiinteistöjen omistamista tai hallintaa. Ennakkoratkaisu vuodelle 2004.

Yhtiön toiminnan luonteen muuttumista arvioidaan kokonaisuutena eri tekijöiden perusteella, jolloin  huomioidaan myös liiketoiminnan lopettamistoimiin kuluva aika.

Asunto- tai kiinteistöyhtiön toiminnan luonne ei välttämättä muutu välittömästi myöskään siinä tapauksessa, kun kiinteistöyhtiö aloittaa varsinaisen elinkeinotoiminnan harjoittamisen. Vähäinen yhtiön nimiin siirretty elinkeinotoiminta ei riitä yhtiön luonteen muuttamiseksi, koska yhtiön toiminnan pääasiallisuus ratkaisee yhtiön luonteen kiinteistöyhtiönä. Tapausten kokonaisarvioinnissa huomiota kiinnitetään kiinteistötoiminnasta erillisen elinkeinotoiminnan määrään, luonteeseen ja kestoon.  

6.2 Ulkomaisten yhtiöiden osakkeiden luovutukset   

Verovapaan luovutuksen edellytykset voi täyttää myös ulkomainen kohdeyhtiö, joka on suomalaiseen osakeyhtiöön rinnastettava yhtiö ja joka täyttää yhtiötyyppiä, asuinvaltiota ja verovelvollisuutta koskevat kriteerit. EU-oikeuden vuoksi Euroopan unionin jäsenvaltioissa asuvia kohdeyhtiöitä ei yleensä aseteta kotimaisia osakeyhtiöitä huonompaan asemaan.  EVL 6 b §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verovapausjärjestelmää sovelletaan myös, jos luovutuksen kohteena on emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklassa tarkoitettu yhtiö. Emo-tytäryhtiödirektiiviä sovelletaan yhtiöön, kun seuraavat edellytykset täyttyvät.

• Osinkoa jakavan yhteisön verotuksellinen kotipaikka on jonkin EU-valtion verolainsäädännön mukaan kyseisessä valtiossa, ja yhtiöllä ei kolmannen valtion kanssa tehdyn verosopimuksen perusteella katsota olevan verotuksellista kotipaikkaa yhteisön ulkopuolella
• Yhtiöllä on jokin direktiivin liitteessä mainittu yhtiömuoto
• Yhtiö on ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollinen maksamaan jotakin direktiivissä luetelluista veroista.

Verovapaussäännöksiä sovelletaan myös verosopimusvaltiossa asuviin yhtiöihin silloin kun yhtiön asuinvaltion ja Suomen välillä on verovuonna voimassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus, jota sovelletaan yhtiön jakamaan osinkoon.

Muualla kuin EU- tai verosopimusvaltiossa olevien yhtiöiden osakkeiden luovutukset ovat veronalaisia, vaikka tällaisten yhtiöiden osakkeiden luovutuksista syntyneet tappiot ovat kokonaan vähennyskelvottomia (EVL 6 b § 6 momentti).

7 Verovapaaseen luovutushintaan tehtävät oikaisut

Verovapaisiin luovutushintoihin tehdään EVL 6 b §:n 3 momentin mukaan oikaisuja neljän erikseen määritellyn erän osalta, jos ne on verotuksessa aikanaan vähennetty. Verovapaan osakeluovutuksen yhteydessä nämä erät palautetaan yhtiön tuloon siten, että osakkeiden luovutushinta on veronalaista näiden erien osalta. Tuloon palauttamiselle ei ole säädetty mitään aikarajoja.

Verovapaan osakeluovutuksen luovutushinta on veronalaista tuloa siltä osin kuin:

1. Luovutetuista osakkeista on tehty EVL 42 §:n mukainen arvonalennuspoisto, joka palautuu tuloon siltä osin kuin sitä ei ole verotettu EVL 5 a §:n 5 kohdan nojalla realisoitumattomana arvonnousuna.
2. Osakkeiden hankintamenosta on vähennetty varaus.
3. Osakkeen hankintamenoa on katettu EVL 8 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla avustuksella.
4. Luovutetuista osakkeista on aikaisemmin konserniyhtiöiden välillä tapahtuneesta luovutuksesta toiselle konserniyhtiölle syntynyt verotuksessa vähennyskelpoinen luovutustappio.

Käyttöomaisuusosakkeiden arvonalennuspoisto ja konserniyhtiöiden välinen käyttöomaisuusosakkeiden luovutustappio on ollut vähennyskelvoton vuodesta 2004 alkaen (yhtiön verovuosi päättynyt 19.5.2004 tai sen jälkeen). Mikäli luovutettavien osakkeiden hankintamenoa on alennettu EVL 42 §:n mukaisella arvonalennuspoistolla, luovutusvoitto on veronalaista siltä osin, kuin se johtuu aikaisemmin tehdystä ja verotuksessa hyväksytystä arvonalennuspoistosta. Jos vain osa osakkeista luovutetaan, arvonalennuspoisto ei tuloudu kokonaan EVL 6 b §:n 3 momentin nojalla, koska tuloutus tehdään luovutettujen ja jäljelle jääneiden osakkeiden suhteessa.  Jäljelle jääneiden osakkeiden osalta on kuitenkin mahdollista tehdä EVL 5 a §:n 5 kohdan mukainen tuloutus.

Jos arvonalennuspoisto on kohdistunut myöhemmin jakautuneen tai sulautuneen yhtiön omistamiin käyttöomaisuusosakkeisiin, luovutusvoittoihin tehtävät oikaisut kohdistuvat siihen yhtiöön, jolle osakkeet ovat jakautumisen tai sulautumisen yhteydessä siirtyneet. Arvonalennuspoisto voi olla kohdistunut myös jakautuneen yhtiön osakkeisiin. Jos jakautumisen jälkeen luovutetaan vastikeosakkeita, verotuksessa on tehtävä vastaava oikaisu.   

Jos osakkeiden hankintamenoa on aikaisemmin katettu verovaikutteisella varauksella tai EVL 8 §:n mukaisella avustuksella, on näiden erien määrää vastaava osa luovutushinnasta myös veronalaista tuloa.

Veronalaista tuloa on osakkeiden luovutushinta siihen määrään saakka, joka vastaa samoista osakkeista aikaisemmin konsernin sisäisestä osakeluovutuksesta syntynyttä ja verotuksessa vähennettyä luovutustappiota. Luovutustappion tuloon palauttamista koskeva säännös on erilainen kuin muissa oikaisuissa.  Aikaisemmin vähennetty luovutustappio ei tuloudu vähennyksen tehneen yhtiön tuloon, vaan sen konserniyhtiön tuloon, joka luovuttaa osakkeet myöhemmin verovapaasti.

Konserniyhtiön käsite

Tässä yhteydessä konserniyhtiöllä tarkoitetaan EVL 6 b §:n 7 momentin mukaista konsernia. Konserniyhtiö voi olla osakeyhtiölain (624/2006) 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettuun konserniin kuuluva yhtiö, mutta myös sellainen yhtiö, joissa kaikissa yhdellä tai useammalla luonnollisella henkilöllä, oikeushenkilöllä tai näillä yhdessä on osakeyhtiölain 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettua määräysvaltaa vastaava määräysvalta.  EVL 6 b §:n 7 momentin mukaisina konserniyhtiöinä pidetään esimerkiksi osakeyhtiöitä, joissa sama tai samat luonnolliset henkilöt käyttävät määräysvaltaa. Konserniyhtiön käsitettä on käsitelty tarkemmin luvussa 11.

KHO:n ratkaisussa 2012:19 konserniyhtiöiden välillä syntynyttä osakkeiden luovutustappiota ei palautettu tuloon, kun osakkeiden tappiollinen ensiluovutus ja voitollinen jatkoluovutus eivät tapahtuneet samassa konsernissa. Asiaa tarkastellaan jatkoluovutuksen hetkellä, jolloin yhtiöt saattavat olla yritysjärjestelyjen tai yrityskauppojen vuoksi eri konserneissa.  Lain sanamuodon mukaan luovutustappion tuloon palauttaminen voidaan kuitenkin tehdä, jos ensiluovuttaja ja jatkoluovuttaja kuuluvat jatkoluovutuksen ajankohtana samaan konserniin, vaikka se onkin eri konserni kuin tappiollisen ensiluovutuksen tapahtuessa. 

KHO:2012:19

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 b §:n 3 momentin mukaan käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutushinta on veronalaista tuloa siihen määrään asti, joka vastaa näiden osakkeiden aikaisemmin konserniyhtiöiden välillä tapahtuneesta luovutuksesta toiselle konserniyhtiölle syntynyttä verotuksessa vähennyskelpoista luovutustappiota. Säännöstä ei sovellettu silloin, kun osakkeiden ensiluovutus vuonna 2000 ja jatkoluovutus vuonna 2006 eivät tapahtuneet samassa konsernissa vaan kahdessa eri konsernissa. Verovuosi 2006 Laki elinkeinotulon verottamisesta 6 b § (717/2004) 3 momentti ja 7 momentti.    

8 Käyttöomaisuusosakkeiden luovutustappiot

8.1 Kokonaan vähennyskelvottomat luovutustappiot

Luovutusvoittojen verovapaudesta johtuen käyttöomaisuusosakkeiden luovutustappioiden vähennyskelpoisuus on rajoitettu. Lähtökohtana on luovutusvoittojen ja luovutustappioiden symmetrinen verokohtelu. Jos osakkeet ovat verovapaasti luovutettavissa, niistä aiheutunut luovutustappio on kokonaan vähennyskelvoton. Lakiteknisesti luovutustappioiden vähennyskelvottomuus on toteutettu säätämällä elinkeinoverolain 6 b §:n 1 momentissa, että verovapaasti luovutettavien osakkeiden hankintameno ei ole vähennyskelpoinen meno.

Tappiollisissa käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksissa on ensin selvitettävä, olivatko verovapaan osakeluovutuksen edellytykset EVL 6 b §:n 2 momentin perusteella olemassa. Tappiollisissa luovutuksissa pätevät samat käyttöomaisuuden käsitettä sekä omistusajan ja omistusosuuden laskentaa koskevat periaatteet kuin luovutusvoitoissakin. Tämän jälkeen voidaan ratkaista kysymys hankintamenon (luovutustappion) vähennyskelvottomuudesta.

EVL 42 §:n 2 momentin mukaan osakkeiden lopullinen menetys konkurssissa vastaa tappiollisen luovutuksen verokohtelua. Verovapaasti luovutettavien osakkeiden menetys on kokonaan vähennyskelvoton. 

Ulkomaisten yhtiöiden osakkeiden luovutustappiot

Edellä luvussa 6.2 on selostettu verovapaasti luovutettavien ulkomaisten yhtiöiden käsitettä. Jos luovutuksen kohteena oleva osakeyhtiöön rinnastettava yhtiö on EU:n jäsenvaltiossa asuva, johon sovelletaan emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklaa tai ns. verosopimusvaltioyhtiö, yhtiön osakkeet ovat muiden edellytysten täyttyessä verovapaasti luovutettavissa. Vastaavasti tällaisen yhtiön osakkeiden luovutustappio on kokonaan vähennyskelvoton.

Jos luovutuksen kohteena oleva yhtiö on muu kuin kotimainen tai EVL 6 b §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu EU:n jäsenvaltiossa tai verosopimusvaltiossa asuva yhtiö, sen osakkeiden luovutustappiot ovat kokonaan vähennyskelvottomia (EVL 6 b § 6 momentti). Tällaisen yhtiön osakkeiden luovutusvoitot ovat kuitenkin aina veronalaista tuloa.

Verovapaan tulon hankkimisesta aiheutuneet menot

EVL 6 b §:n 1 momentissa on säädetty vähennyskelvottomaksi vain osakkeen hankintameno. EVL 16 §:n 2 kohdassa rajoitetaan verovapaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneiden menojen vähennyskelpoisuutta siten, että vain verovapaan tulon ylittävä osa menoista on vähennyskelpoista. Osakkeiden luovutuksiin liittyy usein myös eri asiantuntijoille maksettuja suorituksia, joita ei lueta myyjäyhtiön osakkeen hankintamenoon. Näiden erien vähennyskelpoisuus määräytyy EVL 16 §:n 2 kohdan mukaisesti. KHO:n ratkaisussa 2012:129 katsottiin, että verovapaan luovutushinnan ylittävä osa asiantuntija- ja tilintarkastuspalkkioista oli vähennyskelpoista menoa. Verovapaalla luovutushinnalla tarkoitetaan EVL 6 b §:n 1 momentissa bruttomääräistä kauppahintaa. Vähennyskelvoton hankintameno koostuu vastaavasti bruttomääräisestä osakkeen hankintahinnasta.

8.2 Rajoitetusti vähennyskelpoiset luovutustappiot

Käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksesta syntyvä tappio on vähennyskelpoinen, jos verovapaan osakeluovutuksen edellytykset eivät täyty. EVL 42 §:n 2 momentin mukaan muiden kuin verovapaasti luovutettavien osakkeiden hankintameno on EVL 6 b §:n 4-6 momentin luovutustappiota koskevien säännösten mukaisesti vähennyskelpoinen, kun osakkeet on luovutettu tai lopullisesti menetetty. Osakkeiden menetys konkurssissa rinnastetaan luovutukseen ja siitä johtuva luovutustappio käyttäytyy kuten osakkeiden myynnistäkin aiheutunut luovutustappio.

Rajoitetusti vähennyskelpoinen luovutustappio voi syntyä kahdessa eri tilanteessa:        

1. Käyttöomaisuusosakkeet on omistettu alle yhden vuoden, (kun kohdeyhtiön asuinvaltio on Suomessa, EU:ssa tai verosopimusvaltiossa)
   
   tai
    
2. Käyttöomaisuusosakkeita on omistettu alle 10 %, (kun kohdeyhtiön asuinvaltio on Suomessa, EU:ssa tai verosopimusvaltiossa)

Rajoitetusti vähennyskelpoinen luovutustappio syntyy myös silloin, kun käyttöomaisuusosakkeita on ollut omistuksessa alle 10 %, vaikka ne olisi omistettu yli yhden vuoden ajan. Huomattava on, että jos osa verovapaasti luovutettavista osakkeista on myyty ja omistusosuus on laskenut alle 10 prosentin, jäljelle jääneet osakkeet voidaan luovuttaa verovapaasti vielä yhden vuoden kuluessa ensimmäisestä myynnistä. Tässä tilanteessa mahdollinen luovutustappio on tietenkin kokonaan vähennyskelvoton, koska osakkeet olivat verovapaasti luovutettavissa.

Luovutustappio ei ole vähennyskelpoinen suoraan elinkeinotulosta. EVL 6 b §:n 4 momentin (30.12.2008/1077) mukaan rajoitetusti vähennyskelpoinen luovutustappio on vähennettävissä vain käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden luovutuksesta saaduista veronalaisista voitoista verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuonna. KHO:n ratkaisun 2013:45 perusteella EVL 6 b §:n 4 momentissa tarkoitetut rajoitetusti vähennyskelpoiset tappiot vähennetään syntymisjärjestyksessä vanhimmista tappioista alkaen. Yhtiön omistajanvaihdos ei vaikuta tämän luovutustappion vähennyskelpoisuuteen.

Yhtiön TVL-tulolähteeseen kuuluvien osakkeiden luovutustappiot ovat vähennyskelpoista TVL-tulolähteen luovutusvoitoista verovuonna ja viitenä sitä seuraavana vuonna (Tuloverolaki 50 §).

Avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtymäosuudet

Luovutustappion vähennysoikeuden rajoituksia sovelletaan EVL 8 §:n 4 momentin (30.12.2008/1077) nojalla myös yhteisön käyttöomaisuuteen kuuluvan avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtymäosuuden luovutuksesta tai yhtymän purkautumisesta syntyneeseen tappioon. Säännös ei koske itse yhtymän verotusta, vaan yhtymän osakkaana olevia EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen verotusta, jos niiden käyttöomaisuuteen kuuluu elinkeinoyhtymän yhtiöosuuksia.

Yhteisöjen saamat henkilöyhtiön yhtiöosuuksien luovutusvoitot ovat kuitenkin aina veronalaisia, vaikka luovutus- ja purkutappion vähennyskelpoisuus on rajoitettu. Yhtiöosuuden luovutuksesta syntynyt tappio on vähennyskelpoinen vain yhteisön saamista veronalaisista käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden tai yhtymäosuuksien luovutusvoitoista verovuonna tai viitenä sitä seuraavana verovuonna. 

8.3 Luovutustappion oikaisu alle vuoden omistettujen osakkeiden osalta

EVL 6 b §:n 5 momentin säännöksellä on estetty se, että ennen osakeluovutusta tehtävillä toimenpiteillä kasvatettaisiin vähennyskelpoisen luovutustappion määrää. Tapauksissa, joissa osakkeet on omistettu alle yhden vuoden ajan, luovutustappion määrää pienentävät seuraavat erät:

1. verovelvollisen luovutetulta yhtiöltä saama osinko
2. konserniavustuksesta verotuksessa annetussa laissa (825/1986) tarkoitettu konserniavustus
3. muu näihin verrattava yhtiön varallisuutta pienentävä erä.

Oikaisusäännös koskee vain tilanteita, joissa luovutustappio on vähennyskelpoinen alle vuoden omistusajan perusteella. Vastaavia oikaisuja ei siis tehdä niissä tilanteissa, joissa luovutustappiot ovat vähennyskelpoisia sen johdosta, että omistusosuus luovutuksen kohteesta on alle 10 % osakepääomasta. Osinkoon tai konserniavustukseen rinnastettavana eränä voidaan pitää esimerkiksi kohdeyhtiön suorittamaa alihintaista kauppaa tai omien osakkeiden lunastusta.

8.4 Kokonaan vähennyskelpoiset luovutustappiot

Muut verovelvolliset kuin EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainitut yhteisöt saavat vähentää käyttöomaisuusosakkeiden luovutustappion elinkeinotulostaan. Luovutustappion vähennyskelpoisuutta on rajoitettu vain osakeyhtiön, osuuskunnan, säästöpankin ja keskinäinen vakuutusyhtiön osalta. Osuuskunnan osakkeiden luovutuksesta syntyneen tappion vähentämistä ei ole yleensä rajoitettu, koska ko. osakkeita ei voida lähtökohtaisesti luovuttaa verovapaasti.  Pääomasijoitustoimintaa harjoittavat yhtiöt saavat myös vähentää pääomasijoitustoimintaan liittyvät käyttöomaisuusosakkeiden luovutustappiot.

Luovutustappioihin liittyvät rajoitukset koskevat vain käyttöomaisuusosakkeita. EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa nimetyt yhteisötkin saavat vähentää vaihto-, rahoitus- ja sijoitusomaisuusosakkeiden tappiot elinkeinotulostaan.

Vähennysoikeuden rajoitukset eivät koske myöskään luovutustappioita, jotka ovat syntyneet kiinteistö- ja asunto-osakeyhtiön osakkeiden luovutuksesta tai niihin rinnastettavan osakeyhtiön osakkeiden luovutuksesta. Koska näiden yhtiöiden osakkeita ei voida luovuttaa verovapaasti, on yhtiöiden osakkeiden luovutuksesta syntynyt tappio rajoituksetta vähennyskelpoinen elinkeinoverotuksessa. Vähennys voidaan tehdä muustakin elinkeinotulosta kuin luovutusvoitoista.

9 Käyttöomaisuusosakkeiden verokohtelu osakeyhtiön purkautuessa  

9.1 Purkaminen rinnastetaan osakkeen luovutukseen

Osakeyhtiön purkaminen tapahtuu selvitystilamenettelyllä osakeyhtiölain 20 luvun mukaisesti. Purkaminen merkitsee yhtiön toiminnan lopettamista, jolloin yhtiö luovuttaa varallisuutensa osakkeenomistajille. Osuuskunnan purkamisesta selvitysmenettelyllä säädetään osuuskuntalain 23 luvussa.

Yhteisön purkautumisessa on huomioitava sekä purkautuvalle yhtiölle että sen osakkeenomistajille syntyvät veroseuraamukset. Purkaminen on vaihtoon rinnastettava luovutus verotuksessa. Osakkaan katsotaan verotuksessa luovuttavan osakkeensa ja saavan vastikkeeksi omistustaan vastaan jako-osan purkautuvasta yhtiöstä. Jako-osa arvostetaan osakkaan verotuksessa samaan käypään arvoon kuin yhtiön verotuksessa.

9.2 Purkautuvan yhteisön verotus

Purkautuvan yhteisön verotuksessa vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden sekä muun omaisuuden luovutushinnaksi katsotaan EVL 51 d §:n 1 momentissa omaisuuden todennäköistä luovutushintaa vastaava määrä. Purkautuvan yhtiön veronalaiseksi tuloksi luetaan edellä mainittujen omaisuuserien käypä arvo. Vastaava säännös on TVL 27 §:ssä niiden yhteisöjen osalta, jotka eivät harjoita elinkeinotoimintaa tai joilla on myös TVL-tulolähteen toimintaa.

Purkautuva yhteisö on voinut omistaa käyttöomaisuusosakkeita, joiden käypä arvo luetaan lähtökohtaisesti purkautuvan yhteisön tuloksi. Näissä tilanteissa verovapaan osakeluovutuksen edellytykset on selvitettävä samalla tavalla kuin normaalissa osakeluovutuksessa. Purkautuvan osakeyhtiön, osuuskunnan, säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön omistamien ja verovapaasti luovutettavien käyttöomaisuusosakkeiden todennäköisen luovutushinnan ja hankintamenon erotus on EVL 6 b §:n edellytysten täyttyessä verovapaata tuloa. Purkautuvan yhteisön omistamien ja verovapaasti luovutettavien käyttöomaisuusosakkeiden hankintahinta on vastaavasti kokonaan vähennyskelvotonta menoa.

Verovapaaseen käyttöomaisuusosakkeen purkuvoittoon voidaan tehdä EVL 6 b §:n 3 momentin mukaiset oikaisut kuten verovapaaseen luovutusvoittoonkin (arvonalennuspoisto, verovaikutteinen varaus ja avustus, konsernin sisäinen luovutustappio luku 7).  

Purkautuvalle yhteisölle syntyneitä käyttöomaisuusosakkeiden luovutustappioita kohdellaan samalla tavalla kuin edellä luvussa 8 on käsitelty kotimaisten ja ulkomaisten yhtiöiden osakkeiden luovutustappioita. Purkautuvan yhteisön alle vuoden omistetuista käyttöomaisuusosakkeista syntyneeseen luovutustappioon tehdään luovutustappiota pienentäviä oikaisuja EVL 6 b §:n 5 momentin nojalla. 

Purkautuvan yhtiön omistamien asunto- ja kiinteistöyhtiöiden sekä niihin rinnastettavan yhtiön osakkeista syntyvät luovutusvoitot ovat veronalaista tuloa ja tappiot vähennyskelpoista menoa (EVL 6 b § 2 momentti 2 kohta). Rahoitus- vaihto- ja sijoitusomaisuusosakkeiden luovutusvoitot ovat purkautuvalle yhtiölle normaalisti veronalaista tuloa ja luovutustappiot lähtökohtaisesti vähennyskelpoisia. Samoin purkautuvan yhtiön TVL-tulolähteeseen kuuluvien osakkeiden luovutusvoitto on veronalaista.

9.3 Purkautuvan osakeyhtiön osakkaan purkuvoiton verotus

Osakeyhtiön purkautuessa sen nettovarat jaetaan jako-osana osakkeenomistajille.  EVL 51 d §:n 2 momentissa jako-osuuden saaminen purkautuvasta kohdeyhtiöstä rinnastetaan osakkeiden luovutukseen. Osakkeenomistaja saa osakkeita vastaan jako-osuuden purkautuvasta osakeyhtiöstä.

Luovutusvoiton verovapauden piiriin kuuluvan osakeyhtiön, osuuskunnan, säästöpankin ja keskinäisen vakuutusyhtiön purkautuvasta osakeyhtiöstä saama jako-osuus ei ole veronalaista tuloa, eikä osakkeiden hankintameno vähennyskelpoista menoa, mikäli osakkeet ovat verovapaasti luovutettavia käyttöomaisuusosakkeita. Purkuvoitto on siten EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 6 b §:n ehtojen täyttyessä verovapaa ja purkutappio vastaavasti kokonaan vähennyskelvoton.

Purkuvoittoa syntyy, jos purkautuvan yhtiön osakkeiden hankintameno on pienempi kuin luovutushinnaksi katsottava purkautuvasta yhtiöstä tulevan jako-osan käypä arvo. Purkutappiossa jako-osan arvo on vastaavasti pienempi kuin osakkeiden hankintameno.

Verovapaaseen käyttöomaisuusosakkeen purkuvoittoon voidaan tehdä EVL 6 b §:n 3 momentin nojalla oikaisuja kuten edellä on luvussa 7 selostettu käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittojen osalta (arvonalennuspoisto, verovaikutteinen varaus ja avustus, konsernin sisäinen luovutustappio).

EVL 6 b §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun asunto- ja kiinteistöyhtiön sekä niihin rinnastettavan yhtiön purkamisesta syntyneet purkuvoitot ovat veronalaista tuloa. Myös pääomasijoittajan saamat pääomasijoitustoimintaan liittyvien kohdeyhtiöiden purkamisesta saamat purkuvoitot ovat veronalaisia.

EVL 51 d §:n 2 momentin säännös koskee vain käyttöomaisuusosakkeita. Jos purkautuvan osakeyhtiön osakkeet ovat jako-osan saajana olevan yhteisön rahoitus-, vaihto- tai sijoitusomaisuutta, luovutusvoitto on veronalaista tuloa ja purkutappio lähtökohtaisesti vähennyskelpoinen.  Jos purkautuvan yhtiön osakkeet kuuluvat jako-osan saajayhtiön TVL-tulolähteeseen, luovutusvoitto on veronlaista tuloa.

9.4 Purkutappion verotus jako-osan saajalla  

Käyttöomaisuusosakkeiden purkutappiot ovat jako-osan saajana oleville EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainituille yhteisöille pääsääntöisesti vähennyskelvottomia.

Käyttöomaisuusosakkeiden purkutappio on EVL 51 d §:n 2 momentin nojalla kokonaan vähennyskelvoton osakeyhtiöille ja muille yhteisöille seuraavissa tapauksissa:

1. purkautuvan yhtiön osakkeet ovat EVL 6 b §:n 1 momentin nojalla verovapaasti luovutettavia käyttöomaisuusosakkeita, jolloin vastaavasti purkutappio on kokonaan vähennyskelvoton
2. jako-osan saajayhteisö on omistanut purkautuvan yhtiön osakkeet alle yhden vuoden ajan ennen purkautumista (purkuvoitto aina veronalaista)
3. purkautuva yhtiö ei ole kotimainen tai sellainen EU:n jäsenvaltiossa asuva, jota tarkoitetaan emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklassa (purkuvoitto aina veronalaista)

Käyttöomaisuusosakkeen purkutappio on vähennyskelpoinen vain, jos jako-osan saajayhtiö on omistanut purkautuvan yhtiön osakkeet vähintään yhden vuoden ajan ja omistusosuus on alle 10 % osakepääomasta. Tällainen purkutappio on rajoitetusti vähennyskelpoinen, sillä se voidaan vähentää vain verovuonna ja viitenä seuraavana vuotena saaduista käyttöomaisuusosakkeiden veronalaisista luovutusvoitoista (EVL 6 b § 4 momentti).  

EVL 6 b §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun asunto- ja kiinteistöyhtiön sekä niihin rinnastettavan osakeyhtiön purkutappiot ovat edelleen rajoituksetta vähennyskelpoisia. Myös pääomasijoitustoimintaan liittyvät purkutappiot saadaan vähentää.

EVL 51 d §:n 2 momentin purkutappioiden vähennyskelpoisuuden rajoitukset eivät koske tilanteita, joissa purkautuvan osakeyhtiön osakkeet ovat jako-osan saajayhtiön rahoitus-, vaihto- tai sijoitusomaisuutta. TVL-tulolähteeseen kuuluvien osakkeiden purkutappiot ovat vähennyskelpoisia TVL-tulolähteen luovutusvoitoista verovuonna ja viitenä seuraavana vuonna.

Purkutappion vähennyskelpoisuus voidaan joissakin tilanteissa evätä sillä perusteella, että kyse ei ole aidosta elinkeinotoiminnassa syntyneestä purkutappiosta. Purettavan yhtiön omaisuutta on vähennetty tyhjentämällä yhtiötä keinotekoisesti esimerkiksi osingonjaolla tai konserniavustuksella (KHO 2007:78).

Yhteisön oikeutta vähentää purkutappio on rajoitettu myös purkautuvien yhtymien osalta. EVL 8 §:n 4 momentin mukaan yhteisön käyttöomaisuuteen kuuluvan avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiöosuuden hankintameno on yhtiöosuuden luovutushinnan ylittävältä osalta vähennyskelpoinen vain yhteisön saamista veronalaisista käyttöomaisuusosakkeiden tai yhtiöosuuksien luovutusvoitoista verovuonna tai viitenä sitä seuraavana verovuonna. Kysymyksessä on siis rajoitetusti vähennyskelpoinen luovutustappio. Säännöstä sovelletaan myös silloin, kun henkilöyhtiö puretaan.

Rajoitus ei koske itse henkilöyhtiön verotusta vaan avoimen- tai kommandiittiyhtiön yhtiömiehenä olevan osakeyhtiön tai muun EVL 6 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainitun yhteisön verotusta. Purkamisesta aiheutuva tappio on itse henkilöyhtiön verotuksessa vähennyskelpoinen muusta elinkeinotulosta. 

10 Käyttöomaisuusosakkeiden arvonalentumispoisto

Elinkeinoverolain 42 §:ssä käsitellään muiden arvopapereiden kuin osakkeiden ja muun kulumattoman käyttöomaisuuden kuin maa-alueen arvonalennuspoistoa. Käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden hankintamenosta ei voi tehdä verotuksessa vähennyskelpoista poistoa osakkeiden arvonalentumisen perusteella. EVL 42 § ei koske vaihto-, sijoitus- eikä rahoitusomaisuusosakkeiden arvonalennuksia, joista on omat säännöksensä.

Osuuskunnan osuuksia sekä avointen- ja kommandiittiyhtiöiden yhtiöosuuksia pidetään muuna kulumattomana käyttöomaisuutena, joista voidaan edelleen tehdä arvonalennuksia EVL 42 §:n nojalla. 

Arvonalennuksen vähennyskelvottomuus koskee myös niitä käyttöomaisuusosakkeita, joita ei voida luovuttaa verovapaasti kuten esimerkiksi asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöiden osakkeita. Myöskään elinkeinoyhtymät, yksityiset elinkeinonharjoittajat ja pääomansijoittajat eivät saa tehdä käyttöomaisuusosakkeista arvonalentumispoistoja.

Kirjanpidossa käyttöomaisuusosakkeiden pysyvä arvonalentuminen on pakollinen vähennettävä erä (KPL 5:13), mutta se on silti verotuksessa kokonaan vähennyskelvoton.

EVL 5 a §:n 5 kohdassa säädetään ennen verovuotta 2004 EVL 42.1 §:n nojalla tehdyn arvonalentumispoiston palautumisesta tuloon siltä osin kuin omaisuuden käypä arvo on verovuoden päättyessä sen poistamatonta hankintamenoa olennaisesti suurempi. Tähän säännökseen ei liity aikarajaa. Vanhatkin arvonalentumiset tulee siten palauttaa verotettavaan tuloon, kun käyvän hinnan on osoitettu olennaisesti kohonneen.

Käyttöomaisuusosakkeiden hankintameno vähennetään vain luovutustappiota koskevien säännösten mukaan edellä luvuissa 8-9 esitetyllä tavalla, kun osakkeet on luovutettu, yhtiö purettu tai osakkeet lopullisesti menetetty konkurssissa.

11 Saamisten arvonalennus ja konsernituki (EVL 16 §:n 7 kohta)

Samassa yhteydessä, kun käyttöomaisuusosakkeiden luovutus- ja purkutappioiden vähennyskelpoisuutta rajoitettiin, säädettiin rajoituksia myös konsernisaamisten ja konsernituen vähennyskelpoisuudelle EVL 16 §:n 7 kohdassa.

Säännös on merkittävä poikkeus EVL 17 §:n 2 kohdassa säädetystä rahoitusomaisuuden menetysten vähennyskelpoisuudesta. Hallituksen esityksen 92/2004 mukaan säännöksen tarkoituksena on estää käyttöomaisuusosakkeiden hankintamenon vähennyskelvottomuutta koskevan säännöksen kiertäminen.  Kun käyttöomaisuusosakkeiden luovutushinta voi olla verovapaa, ei ole perusteltua sallia myöskään verovapaata luovutushintaa kasvattavien konsernituen luonteisten erien vähennyskelpoisuutta.

EVL 16 §:n 7 kohdan mukaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja eivät ole osakeyhtiön, osuuskunnan, säästöpankin tai keskinäisen vakuutusyhtiön antamat seuraavat erät:

1. muiden saamisten kuin myyntisaamisten menetykset ja arvonalentumiset
2. konsernituki
3. muut vastaavat osakeyhtiön taloudellista asemaa parantavat ilman vastasuoritusta suoritetut menot

Edellä mainittujen erien vähennyskelvottomuuden edellytyksenä on, että saaminen on osakeyhtiöltä tai tuki on annettu osakeyhtiölle, josta yhtiö tai EVL 6 b §:n 7 momentissa tarkoitetut konserniyhtiöt omistavat yksin tai yhdessä vähintään kymmenen prosenttia osakepääomasta.

Tuensaajayhtiö voi olla sekä kotimainen että ulkomainen yhtiö tai ulkomaisen yhtiön Suomessa oleva kiinteä toimipaikka.

Tässä yhteydessä konserniyhtiöllä tarkoitetaan EVL 6 b §:n 7 momentin mukaista konsernia. Konserniyhtiö voi olla osakeyhtiölain (624/2006) 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettuun konserniin kuuluva yhtiö, mutta myös sellainen yhtiö, joissa kaikissa yhdellä tai useammalla luonnollisella henkilöllä, oikeushenkilöllä tai näillä yhdessä on osakeyhtiölain 8 luvun 12 §:ssä tarkoitettua määräysvaltaa vastaava määräysvalta.  EVL 6 b §:n 7 momentin mukaisina konserniyhtiöinä pidetään esimerkiksi osakeyhtiöitä, joissa sama tai samat luonnolliset henkilöt käyttävät määräysvaltaa.

Määräysvalta tarkoittaa lähtökohtaisesti yli 50 prosenttia omistetun yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Määräysvallan ei tarvitse olla suoraa, vaan se voi perustua myös välilliseen määräysvaltaan, jolloin emoyhtiön määräysvalta kohdeyhtiössä syntyy esimerkiksi tytäryhtiön omistuksen kautta. Määräysvallan osalta OYL:ssa viitataan kirjanpitolain 1 luvun 5 §:ään, jonka mukaan kohdeyhtiön määräysvalta voi syntyä osakkeiden tuottaman äänimäärän lisäksi silloin, kun yhtiö muulla tavoin tosiasiallisesti käyttää määräysvaltaa kohdeyrityksessä. 

EVL 16 §:n 7 kohdan säännökset koskevat ainoastaan yhteisöjä, jotka ovat oikeutettuja verovapaisiin osakeluovutuksiin, mutta rajoitussäännöstä sovelletaan laajemmin kuin EVL 6 b §:n osakeluovutuksiin liittyviä säännöksiä. Asunto- ja kiinteistöyhtiölle annetun lainasaamisen menetys voi olla vähennyskelvotonta, vaikka kiinteistöyhtiön osakkeita ei voida luovuttaa verovapaasti (KHO 2006 T 2839). Tuki on myös vähennyskelvotonta, vaikka tuensaajayhtiön osakkeet ovat velkojayhtiön vaihto- tai rahoitusomaisuutta, joita ei voida luovuttaa verovapaasti.

Konsernisaamisten arvonalentumisen ja konsernituen vähennyskelpoisuutta käsitellään tarkemmin  myöhemmin julkaistavassa saamisten arvonalenemisten vähennyskelpoisuutta koskevassa  Verohallinnon ohjeessa.

12 Luottamuksensuoja osakeluovutusten yhteydessä

Verotusmenettelylain 26 §:n 2 momentissa säädettyä luottamuksensuojaa voidaan verovelvolliselle antaa, jos seuraavat edellytykset toteutuvat yhtä aikaa:

1. asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä
2. verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä
3. viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeistuksen mukaisesti.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa luottamuksensuojan saamisen edellytyksenä on ollut viranomaisen noudattaman käytännön osalta se, että Verohallinto on tutkinut kyseisen asian tai antanut siitä ennakkoratkaisun. Viranomaisen käytäntö muodostuu verotuksen yhteydessä tehdyistä päätöksistä ja annetuista ennakkoratkaisuista. Viranomaisen noudattamalla käytännöllä tarkoitetaan kannanottoa juuri sellaiseen asiaan, josta kulloinkin on kyse. Käyttöomaisuuden luovutuksen yhteydessä tämä edellyttää nimenomaista kannanottoa osakkeiden käyttöomaisuusluonteesta. Verohallinnon passiivisuus vain hyväksymällä verovelvollisen veroilmoitus ei ole antanut luottamuksensuojaa.

Luottamuksensuojan edellytyksenä on myös, että Verohallinnon ennakkoratkaisun tai nimenomaisen ratkaisun antamisen jälkeen verovelvollisen toiminnassa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, jotka vaikuttaisivat esimerkiksi käyttöomaisuusosakkeen luonteeseen tai luovuttajayhtiön verotukseen sovellettavaan verolakiin.   

KHO hylkäsi vaatimuksen luottamuksensuojan myöntämisestä muun muassa ratkaisussa 2012:74.

KHO 2012:74 (luottamuksensuojan osalta)

Asiassa ei ollut ilmennyt, että veroviranomainen olisi antanut ohjetta siitä, että kysymyksessä olevat osakkeet olisivat A Oy:n käyttöomaisuutta tai että veroviranomainen olisi aikaisemmin tutkinut osakkeiden luonteen. A Oy oli verovuodelta 2006 antamassaan veroilmoituksessa siirtänyt C Oy:n osakkeet vaihto-omaisuudesta käyttöomaisuuteen eikä siihen ollut verotuksessa puututtu. Tämä seikka ei verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 6 momentin mukaisen tutkimisvelvollisuuden laajuus huomioon ottaen yksinään muodostanut sellaista viranomaisen noudattamaa käytäntöä, jonka nojalla A Oy:lle olisi syntynyt saman pykälän 2 momentissa tarkoitettu luottamuksensuoja. Verovuosi 2007. Laki elinkeinotulon verottamisesta 1 §, 4 §, 5 § 1 kohta, 6 § 1 momentti 1 kohta, 12 § sekä 53 § Laki verotusmenettelystä 26 § 2 ja 6 momentti

KHO:n mukaan asiassa ei ollut ilmennyt, että veroviranomainen olisi antanut ohjetta siitä, että kysymyksessä olevat osakkeet olisivat yhtiön käyttöomaisuutta tai että veroviranomainen olisi aikaisemmin tutkinut osakkeiden luonteen.

Ratkaisussa 2012:74 verovelvollinen oli vedonnut myös siihen, että yhtiön veroilmoituksessaan tekemään osakkeiden omaisuuslajisiirtoon vaihto-omaisuudesta käyttöomaisuuteen ei ole asianomaisen vuoden verotuksessa puututtu. KHO:n mukaan verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 6 momentin mukaisen tutkimisvelvollisuuden laajuus huomioon ottaen, tämä ei yksinään muodosta sellaista viranomaisen noudattamaa käytäntöä, jonka nojalla verovelvolliselle syntyisi saman pykälän 2 momentissa tarkoitettu luottamuksensuoja.

Jari Salokoski
ratkaisutoiminnan johtaja

Juhani Lehtosaari
johtava veroasiantuntija