Henkilöstöruokailun arvonlisäverotuksesta

Antopäivä
20.5.2009
Diaarinumero
620/40/2009
Voimassaolo
- 18.12.2017
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (237/08) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
1881/40/2008

Arvonlisäverotuksessa sovellettavan vähäisen liiketoiminnan ja siihen liittyvän alarajahuojennuksen euromääräiset rajat nousevat 1.1.2016. Tässä ohjeessa on vanhat euromääräiset rajat. Verovelvollisuuden alaraja nousee 10 000 euroon ja verovelvollisuuden alarajaan liittyvän veronhuojennuksen yläraja 30 000 euroon. Lisätietoa ohjeessa Arvonlisäveron alarajahuojennus.

Arvonlisäveron verokannat nousevat 1.1.2013.  Tässä ohjeessa on vanhat verokannat. Uudet verokannat ovat 24 % (yleinen verokanta), 14 % ja 10 % (alennetut verokannat). Lisätietoa ohjeessa Arvonlisäverokantojen muutos 1.1.2013.

Henkilöstöruokailun järjestämistavoista

Työnantaja voi järjestää henkilöstöruokailun työntekijöilleen mm. itse omissa tiloissaan, tekemällä sopimuksen työnantajan tiloissa toimivan ulkopuolisen ravintolanpitäjän kanssa tai tekemällä sopimuksen ulkopuolisen ravintolan kanssa. Näillä henkilöstöruokailun järjestämismuodoilla on vaikutuksia työnantajan arvonlisäverotukseen. Sen sijaan arvonlisäverovaikutuksia ei ole, jos työnantaja järjestää henkilöstöruokailun luovuttamalla työntekijälle lounasseteleitä tms. ruokailulipukkeita tai, jos työnantaja maksaa työntekijälle suoraan tämän ruokailukulut. Lounasseteli on maksuväline, jonka hankkimisesta ei työnantajalle synny vähennettävää arvonlisäveroa.

Henkilöstöruokailun oman käytön verotus

Arvonlisäverolain palvelujen oman käytön verotusta koskevaa 22 §:ää muutettiin vuoden 2008 alusta siten, että omana käyttönä verotetaan ainoastaan palvelujen ilmaisluovutukset. Aiemmin voimassa olleen säännöksen mukaan oman käytön veroa oli suoritettava myös silloin, kun palvelu luovutettiin käypää arvoa huomattavasti alempaa vastiketta vastaan.

Itse suoritetun palvelun omaan käyttöön oton verotus edellyttää normaalisti, että suoritus tapahtuu verollisen liiketoiminnan yhteydessä, ja että elinkeinonharjoittaja myy vastaavia palveluja myös ulkopuolisille. Henkilökunnalle luovutettu tarjoilupalvelu katsotaan otetuksi omaan käyttöön myös silloin, kun tarjoilupalvelua ei luovuteta verollisen liiketoiminnan yhteydessä tai vastaavia palveluja ei myydä ulkopuolisille (AVL 25 a §).

Henkilöstöruokailun oman käytön verotuksen edellytyksenä on, että työnantaja harjoittaa liiketoimintana pidettävää toimintaa. Tämän toiminnan ei kuitenkaan tarvitse olla arvonlisäverollista. Verovelvollisuus edellyttää lisäksi, että työnantajan arvonlisäverolain 3 §:ssä tarkoitettu tilikauden liikevaihto on vähintään 8 500 euroa.  Liikevaihtoon luetaan myös työntekijöille luovutettujen tarjoilupalveluiden veron peruste.

Oman käytön veroa suoritetaan niissä tilanteissa, joissa työnantaja luovuttaa omassa ruokalassaan valmistettuja tai ulkopuoliselta ravintolalta ostettuja aterioita työntekijöille ilmaiseksi. Palkansaajan tuloverotuksessa on tällöin kysymys luontoisedusta, joka on palkansaajan veronalaista palkkatuloa. 

Arvonlisäverolain 74 §:n mukaan ostetun ateriapalvelun veron peruste on veroton ostohinta tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta. Itse suoritetun ateriapalvelun veron peruste on palvelun suorittamisesta aiheutuneiden välittömien ja välillisten kustannusten määrä. Verovelvollinen voi halutessaan käyttää välillisten kustannusten määränä 22 prosenttia välittömistä kustannuksista.

Aterioiden myynti työntekijöille

Oman käytön verotuksen muutoksen jälkeen sitä, onko työnantajan suoritettava arvonlisäveroa työntekijöilleen myymistä aterioista, arvioidaan arvonlisäverolain yleisten sääntöjen mukaan. Arvonlisäverovelvollisuuden edellytys on se, että tarjoilutoiminta tapahtuu liiketoiminnan muodossa ja että työnantajan arvonlisäverolain 3 §:ssä tarkoitettu tilikauden liikevaihto on vähintään 8 500 euroa. 

Myynnistä suoritettavan veron peruste on vastike ilman veron osuutta. Vastike on myyjän ja ostajan väliseen sopimukseen perustuva hinta, joka sisältää kaikki hinnanlisät (AVL 73 §).

Työntekijöille myydyn aterian veron peruste voidaan kuitenkin korottaa tämän vuoden alusta voimaan tulleiden arvonlisäverolain alivastikkeellisia luovutuksia koskevien 73 c – 73 e §:n mukaan käypään markkina-arvoon, jos vastike ilman veron osuutta on huomattavasti käypää markkina-arvoa alempi. 

Alivastikkeellisia luovutuksia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 110/2007) todetaan, että veron perusteen korottamista koskevaa säännöstä ei sovelleta jos ateriasta perittävä vastike ei alita tuloverotuksessa vahvistettua ravintoedun raha-arvoa.

Verohallituksen päätöksen vuodelta 2009 toimitettavassa verotuksessa noudatettavista luontoisetujen laskentaperusteista 11 §:n mukaan ravintoedun raha-arvo on 5,50 euroa ateriaa kohden, jos edun hankkimisesta työnantajalle aiheutuneiden välittömien kustannusten ja näiden kustannusten arvonlisäveron määrä on vähintään 5,50 euroa ja enintään 9,20 euroa. Jos tämä määrä alittaa 5,50 euroa tai ylittää 9,20 euroa, edun arvona pidetään välittömien kustannusten ja näiden kustannusten arvonlisäveron määrää.

Aterian välittömät kustannukset ilman arvonlisäveroa 7,54
Välittömien kustannusten arvonlisävero 1,66
Yhteensä 9,20

Ravintoedulle vahvistettu hinta sisältää arvonlisäveron. Suoritettavan arvonlisäveron määrä saadaan kaavalla verollinen hinta x sovellettava verokanta / (100 + sovellettava verokanta). Ateriasta, joka maksaa 5,50, suoritettava arvonlisävero on 0,99 euroa ja aterian veroton hinta on 4,51 euroa.

Ravintoedun arvoa koskevassa päätöksessä vahvistetaan vuosittain myös sairaalan, koulun, päiväkodin tai muun vastaavan laitoksen henkilökuntaan kuuluvan laitosruokailun yhteydessä saaman ravintoedun arvo sekä hotelli- ja ravintola-alan henkilökunnan saaman ravintoedun raha-arvo. Näihin raha-arvoihin sovelletaan samoja periaatteita, kuin päätöksen 11 §:ssä vahvistettuun raha-arvoon.

Verohallinnon käsityksen mukaan, jos ateriasta peritään tuloverotuksessa vahvistettua arvonlisäverollista ravintoedun raha-arvoa alempi vastike, lain 73 e §:n mukaan määräytyvänä käypänä markkina-arvona pidetään palvelun suorittamisesta aiheutuneita välittömiä ja välillisiä kustannuksia.

Henkilöstöruokailuun liittyvät vähennykset

Työnantaja saa vähentää arvonlisäverollista henkilöstöruokailupalvelua varten hankkimiensa tavaroiden ja palveluiden ostohintaan sisältyvän arvonlisäveron. Työnantajalla, joka harjoittaa arvonlisäverollista henkilöstöruokailutoimintaa on vähennysoikeus myös henkilöstöruokailutilojen ja niihin suoritettujen hankintojen ostohintaan sisältyvästä arvonlisäverosta. Vähennysoikeus koskee myös sellaisia työnantajia, jotka ovat arvonlisäverovelvollisia ainoastaan henkilöstöruokailutoiminnasta.

Korkeimman hallinto-oikeuden 2.4.2001 antaman päätöksen T 655 mukaan, arvonlisäverollista liiketoimintaa harjoittavan työnantajan henkilöstöruokailun järjestämisestä ulkopuoliselle ruokalanpitäjälle maksama lisäkorvaus, on työnantajalle vähennyskelpoinen yleiskustannus.

 

Apulaisjohtaja  Anneli Kukkonen

Ylitarkastaja   Soili Sinisalo