Sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotus

Sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotus -ohje on päivitetty vastaamaan 1.10.2011 voimaan tulevaa lakia yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011). Yksityisten kotipalvelujen tukipalvelujen tarjoajien ja yksityisten perhepäivähoitajien rekisteröityminen valvontaviranomaisen rekisterissä ei ole enää edellytys sosiaalipalvelun myynnin arvonlisäverottomuudelle vaan valvonta on järjestetty muulla tavoin. Lisäksi on muutettu kappaleen 5 Alihankkijat lopussa olevaa näyttövaatimusta myytävistä sosiaalipalveluista kahden yksityisen palveluntuottajan välillä.

1 Arvonlisäverolainsäädäntö

Arvonlisäverolain (1501/1993) 37 §:n mukaan arvonlisäveroa ei suoriteta sosiaalihuoltona tapahtuvasta palvelujen ja tavaroiden myynnistä. Lain 38 §:ssä on sosiaalihuollon määritelmä. Säännöksen mukaan sosiaalihuollolla tarkoitetaan valtion tai kunnan harjoittamaa sekä sosiaaliviranomaisten valvomaa muun sosiaalihuollon palvelujen tuottajan harjoittamaa toimintaa, jonka tarkoituksena on huolehtia lasten ja nuorten huollosta, lasten päivähoidosta, vanhustenhuollosta, kehitysvammaisten huollosta, muista vammaisten palveluista ja tukitoimista, päihdehuollosta sekä muusta tällaisesta toiminnasta.

Hallituksen esityksen arvonlisäverolaiksi (HE 88/1993) mukaan verotonta sosiaalihuoltoa on valtion, kuntien ja kuntayhtymien harjoittaman toiminnan lisäksi vastaava lääninhallituksen (nykyisin aluehallintovirasto) ja kunnan sosiaalilautakunnan valvoma yksityisten harjoittama toiminta. Verottomia sosiaalihuoltoon liittyviä palveluja ovat asumisen ja tukitoimien järjestäminen, kasvatus sekä muu huolenpito ja ylläpito. Verovapaus koskee sekä laitoshuollon että avohuollon muodossa luovutettavia palveluja ja tavaroita. Verottomia ovat esimerkiksi huollonantajan huoltoon oikeutetuille henkilöille maksua vastaan tarjoamat ateria-, siivous-, ruokaostos-, kylvetys-, kuljetus-, saattaja- ja lumenluontipalvelut. Hallituksen esityksen mukaan sosiaalihuollon tarkempi määritelmä tulisi sosiaalihuoltolaista ja sosiaalihuoltoa koskevista erityislaeista.

2 Sosiaalihuollon järjestäminen

Kunnan velvollisuutena on sosiaalihuollon järjestäminen. Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annetun lain (733/1992) 4 §:n mukaan kunta voi järjestää sosiaalihuollon itse, yhteistyössä toisten kuntien kanssa, olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä, ostamalla palvelut tai antamalla palvelusetelin.

Velvollisuudesta sosiaalihuollon palvelujen ja etuuksien järjestämiseen ja sosiaalihuollon voimavarojen osoittamiseen säädetään sosiaalihuollon yleis- ja erityislainsäädännössä. Lainsäädäntöön sisältyy säännökset erilaisista etuuksista ja palveluista sekä niiden saamisen edellytyksistä ja menettelystä.

Viranomaisten järjestämän sosiaalihuollon lisäksi asiakkaat voivat hankkia sosiaalihuoltopalveluja yksityisiltä palvelujen antajilta.

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (812/2000) säädetään sosiaalihuollon asiakkaan osallistumiseen, kohteluun ja oikeusturvaan liittyvät keskeiset oikeudelliset periaatteet sosiaalihuollon eri toimintamuodoissa. Lakia sovelletaan sekä viranomaisten eli valtion, kunnan tai kuntayhtymän järjestämään että yksityisen asiakkaan ja yksityisen toteuttajan väliseen sopimukseen perustuvaan sosiaalihuoltoon. Lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 137/1999) todetaan, että myös julkisen sosiaalihuollon toimeksiannosta järjestettävä sosiaalihuolto esimerkiksi ostopalvelusopimuksen perusteella katsotaan viranomaisen järjestämäksi sosiaalihuolloksi.

3 Yksityisten sosiaalipalvelujen valvonta

Ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja antavalla yksityisellä palveluntuottajalla on oltava yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain (922/2011, 22.7.2011) 7 §:n mukaan aluehallintoviraston tai Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) lupa. Luvasta ilmenee palveluala ja toiminnan laajuus. Jos toimintaa muutetaan olennaisesti, palveluntuottajan on haettava uusi lupa. Mikäli palvelujen tuottaja ilmoittaa lupahakemuksessa ilmoituksenvaraisia palveluja, ei niistä tarvitse tehdä erillistä ilmoitusta kunnalle.

Muita kuin ympärivuorokautisia palveluja tuottavan yksityisen palveluntuottajan on edellä mainitun lain 11 §:n mukaan tehtävä ennen toiminnan aloittamista kirjallinen ilmoitus sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle siinä kunnassa, jossa palveluja annetaan. Ilmoituksessa on mainittava muun muassa palveluala ja toiminnan laatu. Yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain mukaan ilmoituksessa tulee ilmoittaa myös palvelujen tuottamistapa. Toiminnan olennaisesta muuttamisesta ja lopettamisesta on myös tehtävä ilmoitus. Kunnan toimielin välittää nämä tiedot oma-aloitteisesti aluehallintovirastolle, joka merkitsee palvelun tarjoajan yksityisten sosiaalipalvelun antajien rekisteriin, joka on Valviran ja aluehallintovirastojen yhdessä pitämä valtakunnallinen tietojärjestelmä.

Sekä luvanvaraista että ilmoituksenvaraista toimintaa harjoittavat yksityiset palveluntuottajat merkitään yksityisten palvelujen antajien rekisteriin. Tiettyjä toimijoita eli niin sanottujen kotipalvelujen tukipalvelujen tuottajia ja yksityisen perhepäivähoidon tuottajia ei merkitä yksityisten palvelujen antajien rekisteriin. Näistä palveluista on kuitenkin ilmoituksenantovelvollisuus ja toimintaa valvoo ja tietoja ilmoituksenantovelvollisuuden täyttämisestä antaa sen kunnan sosiaalihuollosta vastaava toimielin, jonka alueella palveluja tuotetaan. Toimielimen on pidettävä luetteloa yksityisen päivähoidon järjestäjistä (laki lasten päivähoidosta (36/1973) 28 §).

4 Sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverottomuuden edellytykset

4.1 Yleistä

Valtion, kuntien ja kuntayhtymien (julkisyhteisöt) harjoittama sosiaalihuolto on arvonlisäverotonta. Julkisyhteisöjen asiakkailtaan perimät maksut sosiaalihuollosta ovat siten verottomia.  Verottomia ovat julkisyhteisöjen yksityisten sosiaalipalvelujen tarjoajien rekisteriin merkityltä tai kunnalle ilmoituksen tehneiltä palvelujen tuottajilta ostamat palvelut, jotka julkisyhteisö maksaa kokonaan tai osittain. Verottomuus koskee sekä julkisyhteisön että asiakkaan maksamaa osuutta palvelusta.  Jos yksityinen asiakas ostaa määrällisesti enemmän tai muita hyödykkeitä kuin mitä julkisyhteisön maksusitoumus koskee, myydyt palvelut ovat verottomia, jos palveluntuottajan suoraan asiakkaalle myymien palvelujen jäljempänä kohdissa 4.2 - 4.5 esitetyt verottomuusedellytykset täyttyvät.

Yksityiset sosiaalipalvelut ovat verottomia seuraavilla edellytyksillä:

1. Palveluntuottaja on rekisteröity yksityisten palvelujen tarjoajien rekisteriin tai hän on tehnyt toiminnastaan ilmoituksen siihen kuntaan, jonka alueella palveluja tuotetaan. Sen kunnan, jonka alueella palveluja tuotetaan, sosiaalihuollosta vastaava toimielin valvoo toimintaa sekä antaa tietoja ilmoituksenantovelvollisuuden täyttämisestä.
2. Sosiaalihuolto perustuu joko viranomaisen päätökseen tai palveluntuottajan ja asiakkaan väliseen kirjalliseen sopimukseen.
3. Palveluntuottajalla on asiakkaan kanssa yhteistyössä tehty palvelu- tai muu vastaava suunnitelma.
4. Palveluntuottajalla on omavalvontasuunnitelma, jonka toteutumista palveluntuottaja seuraa.

4.2 Ilmoitus kunnalle tai aluehallintoviraston tai Valviran lupa

Yksityisten palveluntuottajien myymien palvelujen verottomuuden edellytyksenä on, että palveluntuottaja on merkitty yksityisten palvelun antajien rekisteriin tai hän on tehnyt toiminnastaan ilmoituksen toimintakuntaan. Verottomuus koskee ainoastaan niitä palveluja ja siinä laajuudessa, joiden harjoittamisesta yksityinen palveluntuottaja on merkitty rekisteriin tai on tehnyt ilmoituksensa.

Kaikkia palvelujen tarjoajia, eli yksityisiä perhepäivähoitajia ja niin sanottuja kotipalvelujen tukipalvelujen tarjoajia, ei merkitä yllä mainittuun rekisteriin. Kyseisten palveluntarjoajien tulee kuitenkin tehdä toiminnastaan ilmoitus sen kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jonka alueella palveluja tuotetaan. Kotipalvelun tukipalveluilla tarkoitetaan esimerkiksi ateria-, vaatehuolto-, kylvetys-, siivous-, kuljetus-, saattaja- sekä sosiaalista kanssakäymistä edistäviä palveluja (sosiaalihuoltoasetus (607/1983) 9 §).

4.3 Sopimus ja vastuuhenkilö

Yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 5 §:n mukaan sosiaalihuollon järjestämisen tulee perustua viranomaisen tekemään päätökseen tai yksityistä sosiaalihuoltoa järjestettäessä sosiaalihuollon toteuttajan ja asiakkaan väliseen kirjalliseen sopimukseen (sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettu laki 6 §). Yksityisen palveluntuottajan ja asiakkaan välillä tulee solmia nimenomainen kirjallinen sopimus, jossa määritellään palvelun tuottamisen ja järjestämisen ehdot, asiakasmaksut sekä ne velvollisuudet ja oikeudet, joita palveluntuottajalla ja toisaalta asiakkaalla on. Tällä on merkitystä paitsi yksittäisen asiakkaan oikeuksien toteutumisen kannalta myös yksityisen sosiaalihuollon valvonnan kannalta (HE 137/1999).

Yksityisten sosiaalipalvelujen tuottaja vastaa siitä, että sopimuksen, päätöksen ja suunnitelman perusteella järjestettävä palvelukokonaisuus täyttää asetetut vaatimukset. Toimintayksiköllä tulee olla vastuuhenkilö, jonka tehtävä on valvoa tätä.

4.4 Palvelu- tai muu vastaava suunnitelma

Kun yksityinen palveluntuottaja myy sosiaalihuoltoa, arvonlisäverottomuuden edellytyksenä on, että palveluntuottaja ja asiakas ovat tehneet myytävistä palveluista kirjallisen sopimuksen sekä palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muun vastaavan suunnitelman. Suunnitelmaa ei tarvitse laatia mikäli kyseessä on tilapäinen neuvonta ja ohjaus tai jollei suunnitelman laatiminen muutoin ole ilmeisen tarpeetonta (Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 6 ja 7 §).

Silloin kun sosiaalihuolto toteutetaan kunnan tekemän päätöksen perusteella yksityisen sosiaalipalvelun tuottajan toimesta, vastuu suunnitelman laatimisesta kuuluu kunnan sosiaaliviranomaisille. Jos asiakas taas hankkii palvelut suoraan yksityiseltä palvelun tarjoajalta kirjalliseen sopimukseen perustuen, on palvelun tarjoajan vastuu laatia suunnitelma.

Sopimuksesta tulee käydä ilmi muun muassa mitä palveluja ja kuinka paljon asiakkaalle myydään. Palvelujen tarve voi aiheutua esimerkiksi sairaudesta, vammaisuudesta tai ikääntymisestä johtuvasta toimintakyvyn alentumisesta sekä lasten ja nuorten hoitoon ja huoltoon liittyvistä syistä.

Suunnitelmasta tulee ilmetä

• sosiaalihuollon tarpeen peruste
• asiakkaan toimintakyky
• palvelujen ja hoidon tarve
• palvelujen ja hoidon tavoitteet
• toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi
• tarpeen vaatiessa myös hoito-ohjeet.

4.5 Omavalvontasuunnitelma

Yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 6 §:n mukaan kaikkien sosiaalipalvelujen tarjoajien on laadittava omavalvontasuunnitelma toiminnan asianmukaisuuden varmistamiseksi. Omavalvontasuunnitelmassa tulee olla kaikki tuottajan sosiaalipalvelut ja palvelukokonaisuudet.

Palvelun tuottajan on pidettävä omavalvontasuunnitelma julkisesti nähtävänä ja seurattava sen toteutumista.

Omavalvontasuunnitelma on osa sosiaaliviranomaisten valvontaa ja siten myös osa palvelun laadun hallintaa sekä sen kehittämistä. Arvonlisäverolain 38 §:n mukaan arvonlisäverottoman sosiaalipalvelun edellytys on, että palvelu on sosiaaliviranomaisten valvomaa. Omavalvontasuunnitelma on siten yksi arvonlisäverottomuuden edellytys.

5 Alihankkijat

Pelkästään se, että palvelut kuuluvat rekisteriin merkityn tai ilmoituksen tehneen palvelujen tuottajan asiakkaalleen tarjoamaan kokonaisuuteen, ei vapauta alihankkijaa verovelvollisuudesta. Jotta alihankkijan tarjoamat palvelut olisivat arvonlisäverottomia, tulee myös alihankkijan myymien palvelujen täyttää edellä kohdissa 4.2 - 4.5 esitetyt vaatimukset.  Alihankkijan ei tarvitse kuitenkaan tehdä palvelusuunnitelmaa sosiaalipalvelun saajan kanssa. Alihankkijan kohdalla riittää, että kokonaispalvelun tarjoaja on tehnyt asiakkaan kanssa palvelusuunnitelman. Palvelusuunnitelmassa täytyy mainita alihankintana hankittavat palvelut ja niiden tarve.

Kunnan, kuntayhtymän tai yksityisten palveluntuottajien toisilta yksityisiltä palveluntuottajilta ostamat sosiaalihuoltopalvelut, jotka luovutetaan edelleen asiakkaalle, ovat verottomia, mikäli kohdissa 4.2 - 4.5 esitetyt verottomuuden edellytykset täyttyvät. Myös kunnan tai kuntayhtymän toiselle kunnalle tai kuntayhtymälle alihankintana myymät sosiaalihuollon palvelut, mukaan lukien kotipalvelujen tukipalvelut, ovat verottomia.

Riittävänä näyttönä siitä, että toiselle palveluntuottajalle myyty palvelu luovutetaan edelleen asiakkaalle, voidaan pitää palveluntuottajan antamaa kirjallista vakuutusta. Vakuutuksessa tulee olla seuraavat tiedot: palveluntuottajan nimi, osoite ja mahdollinen Y-tunnus, alihankkijan nimi, osoite ja mahdollinen Y-tunnus, viittaus palveluntuottajan ja asiakkaan väliseen sopimukseen (asiakkaan nimi ja osoite sekä sopimuksen päiväys ja mahdollinen numero), alihankkijan luovuttaman palvelun luonne, sen tarve ja palvelun suorittamisen aloittamispäivä. Palveluntuottaja päivää ja allekirjoittaa vakuutuksen. Siinä tapauksessa, että kunta osallistuu asiakkaalle luovutetun palvelun maksuun, riittävänä näyttönä voidaan pitää kopiota tositteesta, josta osallistuminen ilmenee.

6 Palveluseteli

Kunnan asiakkaalle myöntämä palveluseteli on yksi tapa järjestää sosiaalihuoltoa. Palvelusetelin saanut asiakas ostaa palvelun kunnan hyväksymältä palvelun tuottajalta. Kunnan tulee pitää hyväksymistään palveluseteliyrittäjistä luetteloa (laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä (569/2009) 4 §). Palvelun tuottaja laskuttaa kuntaa palvelusetelin arvosta ja asiakasta palvelusetelin arvon ylimenevältä osalta. Palvelusetelillä järjestettävien sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverottomuuden edellytyksenä on, että palvelun tuottaja täyttää edellä kohdissa 4.2 - 4.5 esitetyt vaatimukset.

Mikäli asiakas ostaa palveluntuottajalta enemmän tai muita tavaroita ja palveluja kuin mihin palveluseteli oikeuttaa, kysymys on verottomasta sosiaalihuollosta ainoastaan, jos edellä kohdissa 4.2 - 4.5 esitetyt vaatimukset täyttyvät.

7 Koululaisten aamu- ja iltapäivähoito

Perusopetuslain (628/1998) 8 a luvussa säädetään koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnasta. Lain 48 b §:n mukaan kunta voi järjestää ja hankkia perusopetuslain mukaista aamu- ja iltapäivätoimintaa. Toiminnan järjestäminen on kunnalle vapaaehtoista.

Kun kunta päättää järjestää toimintaa, se voi järjestää sitä itse tai hankkia aamu- ja iltapäivätoiminnan palveluja muulta julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Kunnat voivat hankkia aamu- ja iltapäivätoiminnan palveluja esimerkiksi toisilta kunnilta ja kuntayhtymiltä, lasten ja nuorten kanssa työskenteleviltä järjestöiltä, yhdistyksiltä ja seuroilta sekä seurakunnilta. Aamu- ja iltapäivätoimintaa voidaan järjestää kunnan päätöksen mukaisesti koulussa, päivähoitopaikassa tai muussa soveltuvassa paikassa.

Kunnan perusopetuslain nojalla järjestämä ja hankkima aamu- ja iltapäivätoiminta on arvonlisäverolain 39 ja 40 §:ssä tarkoitettua verotonta koulutusta.  Siten esimerkiksi urheiluseuran vanhemmilta toiminnasta veloittama maksu on arvonlisäveroton.

Muu kuin perusopetuslain mukainen aamu- ja iltapäivätoiminta voi olla arvonlisäverotonta sosiaalihuoltoa, jos edellä kohdissa 4.2 - 4.5 mainitut edellytykset täyttyvät.

8 Voimaantulo

Tässä ohjeessa tarkoitettuja edellytyksiä yksityisten sosiaalipalvelujen arvonlisäverottomuudelle sovelletaan 1.10.2011 alkaen.

Ylijohtaja Pekka Ruuhonen

Johtava veroasiantuntija Päivi Taipalus