Sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotus

1. Arvonlisäverolainsäädäntö

Arvonlisäverolain 37 §:n mukaan arvonlisäveroa ei suoriteta sosiaalihuoltona tapahtuvasta palvelujen ja tavaroiden myynnistä. Lain 38 §:ssä on sosiaalihuollon määritelmä. Säännöksen mukaan sosiaalihuollolla tarkoitetaan valtion tai kunnan harjoittamaa sekä sosiaaliviranomaisten valvomaa muun sosiaalihuollon palvelujen tuottajan harjoittamaa toimintaa, jonka tarkoituksena on huolehtia lasten ja nuorten huollosta, lasten päivähoidosta, vanhustenhuollosta, kehitysvammaisten huollosta, muista vammaisten palveluista ja tukitoimista, päihdehuollosta sekä muusta tällaisesta toiminnasta.

Hallituksen esityksen arvonlisäverolaiksi (HE 88/1993) mukaan verotonta sosiaalihuoltoa on valtion, kuntien ja kuntayhtymien harjoittaman toiminnan lisäksi vastaava lääninhallituksen ja kunnan sosiaalilautakunnan valvoma yksityisten harjoittama toiminta. Verottomia sosiaalihuoltoon liittyviä palveluja ovat asumisen ja tukitoimien järjestäminen, kasvatus sekä muu huolenpito ja ylläpito. Verovapaus koskee sekä laitoshuollon että avohuollon muodossa luovutettavia palveluja ja tavaroita. Verottomia ovat esimerkiksi huollonantajan huoltoon oikeutetuille henkilöille maksua vastaan tarjoamat ateria-, siivous-, ruokaostos-, kylvetys-, kuljetus-, saattaja- ja lumenluontipalvelut.

2. Sosiaalihuollon järjestäminen

Kunnan velvollisuutena on sosiaalihuollon järjestäminen. Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (733/1992) 4 §:n mukaan kunta voi järjestää sosiaalihuollon itse, yhteistyössä toisten kuntien kanssa, olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä, ostamalla palvelut tai antamalla palvelusetelin.

Velvollisuudesta sosiaalihuollon palvelujen ja etuuksien järjestämiseen ja sosiaalihuollon voimavarojen osoittamiseen säädetään sosiaalihuollon yleis- ja erityislainsäädännössä. Lainsäädäntöön sisältyy säännökset erilaisista etuuksista ja palveluista sekä niiden saamisen edellytyksistä ja menettelystä.

Viranomaisten järjestämän sosiaalihuollon lisäksi asiakkaat voivat hankkia sosiaalihuoltopalveluita yksityisiltä palvelujen antajilta.

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (812/2000) säädetään sosiaalihuollon asiakkaan osallistumiseen, kohteluun ja oikeusturvaan liittyvät keskeiset oikeudelliset periaatteet sosiaalihuollon eri toimintamuodoissa. Lakia sovelletaan sekä viranomaisten eli valtion, kunnan tai kuntayhtymän järjestämään että yksityisen asiakkaan ja yksityisen toteuttajan väliseen sopimukseen perustuvaan sosiaalihuoltoon. Lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 137/1999) todetaan, että myös julkisen sosiaalihuollon toimeksiannosta järjestettävä sosiaalihuolto esimerkiksi ostopalvelusopimuksen perusteella katsotaan viranomaisen järjestämäksi sosiaalihuolloksi.

Sosiaalihuollon järjestämisen tulee perustua viranomaisen tekemään päätökseen tai yksityistä sosiaalihuoltoa järjestettäessä sosiaalihuollon toteuttajan ja asiakkaan väliseen kirjalliseen sopimukseen (Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettu laki 6 §). Yksityisen palveluntuottajan ja asiakkaan välillä tulee solmia nimenomainen kirjallinen sopimus, jossa määritellään palvelun tuottamisen ja järjestämisen ehdot, asiakasmaksut sekä ne velvollisuudet ja oikeudet, joita palveluntuottajalla ja toisaalta asiakkaalla on. Tällä on merkitystä paitsi yksittäisen asiakkaan oikeuksien toteutumisen kannalta myös yksityisen sosiaalihuollon valvonnan kannalta (HE 137/1999).

Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on laadittava palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muu vastaava suunnitelma, jollei kyseessä ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus tai jollei suunnitelman laatiminen muutoin ole ilmeisen tarpeetonta (Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettu laki 7 §).

3.  Yksityisten sosiaalipalvelujen valvonta

Ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja antavalla yksityisellä palveluntuottajalla on oltava yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain (603/1996) 5 §:n mukaan lääninhallituksen lupa. Luvasta ilmenee palveluala ja toiminnan laajuus. Jos toimintaa muutetaan olennaisesti, palveluntuottajan on haettava uusi lupa.

Muita kuin ympärivuorokautisia palveluja tuottavan yksityisen palveluntuottajan on edellä mainitun lain 6 §:n mukaan tehtävä ennen toiminnan aloittamista kirjallinen ilmoitus sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle siinä kunnassa, jossa palveluja annetaan. Ilmoituksessa on mainittava mm. palveluala ja toiminnan laatu. Toiminnan olennaisesta muuttamisesta ja lopettamisesta on myös tehtävä ilmoitus.

Sekä luvanvaraista että ilmoituksenvaraista toimintaa harjoittavat yksityiset palveluntuottajat merkitään yksityisten palvelujen antajien rekisteriin. Tämä rekisteri on Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ja lääninhallitusten yhdessä pitämä valtakunnallinen tietojärjestelmä. Tietojärjestelmään kuuluu erillisinä osina rekisteri yksityisistä sosiaalipalvelujen tuottajista sekä rekisteri terveydenhuollon yksityisistä palvelujen tuottajista ja terveydenhuollon itsenäisistä ammatinharjoittajista.

4. Sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverottomuuden edellytykset

Valtion, kuntien ja kuntayhtymien (julkisyhteisöt) harjoittama sosiaalihuolto on arvonlisäverotonta. Julkisyhteisöjen asiakkailtaan perimät maksut sosiaalihuollosta ovat siten verottomia.

Yksityisten palveluntuottajien harjoittaman sosiaalihuollon verottomuuden edellytyksenä on aina se, että palveluntuottaja on merkitty yksityisten palvelun antajien rekisteriin. Verottomuus koskee ainoastaan niitä palveluja ja siinä laajuudessa, joiden harjoittamisesta yksityinen palveluntuottaja on merkitty rekisteriin.

Verottomia ovat julkisyhteisöjen yksityisten palvelun antajien rekisteriin merkityiltä palveluntuottajilta ostamat palvelut, jotka julkisyhteisö maksaa kokonaan tai osittain. Verottomuus koskee sekä julkisyhteisön että asiakkaan maksamaa osuutta palvelusta. Jos yksityinen asiakas ostaa määrällisesti enemmän tai muita hyödykkeitä kuin mitä julkisyhteisön maksusitoumus koskee, myydyt palvelut ovat verottomia, jos jäljempänä esitetyt palveluntuottajan suoraan asiakkaalle myymien palveluiden verottomuusedellytykset täyttyvät.

Kun yksityinen palveluntuottaja myy sosiaalihuoltoa suoraan asiakkaalle, arvonlisäverottomuuden edellytyksenä on, että myyjä ja ostaja ovat tehneet myytävistä palveluista kirjallisen sopimuksen sekä palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muun vastaavan suunnitelman (Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 6 ja 7 §). Sopimuksesta tulee käydä ilmi mm. mitä  palveluita ja kuinka paljon asiakkaalle myydään. Palvelujen tarve voi aiheutua esimerkiksi sairaudesta, vammaisuudesta tai ikääntymisestä johtuvasta toimintakyvyn alentumisesta sekä lasten ja nuorten hoitoon ja huoltoon liittyvistä syistä.

Verohallituksen käsityksen mukaan suunnitelmasta tulee ilmetä

• sosiaalihuollon tarpeen peruste,
• asiakkaan toimintakyky,
• palvelujen ja hoidon tarve,
• palvelujen ja hoidon tavoitteet sekä
• toimenpiteet tavoitteiden toteuttamiseksi.

Yksityisten palveluntuottajien toisilta yksityisiltä palveluntuottajilta ostamat sosiaalihuoltopalvelut, jotka luovutetaan edelleen asiakkaalle, ovat verottomia. Verottomuuden kannalta ei ole merkitystä sillä, ovatko edelleen luovutettavat palvelut itsenäisiä vai sisältyvätkö ne osana johonkin kokonaispalveluun.

Riittävänä näyttönä siitä, että toiselle palveluntuottajalle myyty palvelu luovutetaan edelleen asiakkaalle, voidaan pitää kopiota sopimuksesta ja suunnitelmasta, tai jos kunta osallistuu asiakkaalle luovutetun palvelun maksuun, kopiota tositteesta, josta osallistuminen ilmenee.

5. Palveluseteli 

Kunnan asiakkaalle myöntämä palveluseteli on tapa järjestää sosiaalihuoltoa. Palvelusetelin saanut asiakas ostaa palvelun kunnan hyväksymältä palvelun tuottajalta. Palvelun tuottaja laskuttaa kuntaa palvelusetelin arvosta ja asiakasta palvelusetelin arvon ylimenevältä osalta. Palvelusetelillä järjestettävien sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverottomuuden edellytyksenä on, että palvelun tuottaja on merkitty yksityisten palvelun antajien rekisteriin.

Jos asiakas ostaa palveluntuottajalta enemmän tai muita tavaroita ja palveluja kuin mihin palveluseteli oikeuttaa, kysymys on verottomasta sosiaalihuollosta ainoastaan, jos edellä kuvatut rekisteröinti-, sopimus- yms. edellytykset täyttyvät.

6. Koululaisten aamu- ja iltapäivähoito

Perusopetuslain (628/1998) 8 a luvussa säädetään koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnasta. Lain 48 b §:n mukaan kunta voi järjestää ja hankkia perusopetuslain mukaista aamu- ja iltapäivätoimintaa. Toiminnan järjestäminen on kunnalle vapaaehtoista.

Kun kunta päättää järjestää toimintaa, se voi järjestää sitä itse tai hankkia aamu- ja iltapäivätoiminnan palveluita muulta julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Kunnat voivat hankkia aamu- ja iltapäivätoiminnan palveluita esimerkiksi toisilta kunnilta ja kuntayhtymiltä, lasten ja nuorten kanssa työskenteleviltä järjestöiltä, yhdistyksiltä ja seuroilta sekä seurakunnilta. Aamu- ja iltapäivätoimintaa voidaan järjestää kunnan päätöksen mukaisesti koulussa, päivähoitopaikassa tai muussa soveltuvassa paikassa.

Kunnan perusopetuslain nojalla järjestämä ja hankkima aamu- ja iltapäivätoiminta on Verohallituksen käsityksen mukaan arvonlisäverolain 39 ja 40 §:ssä tarkoitettua verotonta koulutusta. Siten esimerkiksi urheiluseuran vanhemmilta toiminnasta veloittama maksu on arvonlisäveroton.

Muu kuin perusopetuslain mukainen aamu- ja iltapäivätoiminta voi olla arvonlisäverotonta sosiaalihuoltoa, jos edellä kohdassa 4 mainitut edellytykset täyttyvät.

7. Voimaantulo

Tässä ohjeessa tarkoitettuja edellytyksiä yksityisen sosiaalihuollon verottomuudelle sovelletaan 1.7.2006 alkaen.

Apulaisjohtaja  Anneli Kukkonen

Ylitarkastaja   Soili Sinisalo