Sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotus

Antopäivä
2.4.2019
Diaarinumero
VH/352/00.01.00/2019
Voimassaolo
2.4.2019 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti

Ohje käsittelee sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotusta. Ohjeessa tuodaan esille ne edellytykset, joiden täyttyessä sosiaalihuoltopalvelujen myynti on arvonlisäverotonta.

Ohjeeseen on lisätty 1.1.2019 voimaan tulleet arvonlisäverolain muutokset:

  • Sosiaalihuollon määritelmään on tullut terminologisia tarkennuksia.
  • Kuulovamman johdosta suoritettavien tulkkauspalvelujen verottomuuden lisäksi arvonlisäverolaissa säädetään nyt kuulonäkö-, puhevamman tai muun vastaavan vamman johdosta suoritettavien tulkkauspalvelujen verottomuudesta.
  • Arvonlisäverolakiin on lisätty uudet varhaiskasvatuspalvelun myyntiä koskevat pykälät. Arvonlisäverolain 38 a §:n mukaan veroa ei suoriteta varhaiskasvatuspalvelun eikä sen yhteydessä siihen tavanomaisesti liittyvien palvelujen ja tavaroiden myynnistä. Arvonlisäverolain 38 b §:ssä on varhaiskasvatuspalvelun määritelmä.

Ohjeeseen on lisätty myös esimerkkejä sekä luvut

  • kotipalveluista ja niiden tukipalveluista,
  • lasten päivähoidosta ja esiopetuksesta,
  • eräistä erityistapauksista, joita ovat edunvalvontapalvelut, sosiaalihuoltopalvelujen tuottamista varten tapahtuva työvoiman vuokraus, vastaanottopalvelut sekä perhehoitopalvelut,
  • arvonlisäveron vähennysoikeudesta.

Ohje korvaa 14.9.2011 annetun ohjeen Sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotus (14.9.2011, Dnro 604/40/2011).

1 Arvonlisäverolainsäädäntö

Sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotuksesta säädetään arvonlisäverolain (AVL, 1501/1993) 37 ja 38 §:ssä sekä 1.1.2019 voimaan tulleissa arvonlisäverolain (1119/2018) 38 a ja 38 b §:ssä.  Arvonlisäverodirektiivissä (2006/112/EY) sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverotuksesta säädetään 132 artiklassa.

Sosiaalihuoltona tapahtuvasta palvelujen ja tavaroiden myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa (AVL 37 §).

Sosiaalihuollolla tarkoitetaan valtion tai kunnan harjoittamaa sekä sosiaaliviranomaisten valvomaa muun sosiaalihuollon palvelujen tuottajan harjoittamaa toimintaa, jonka tarkoituksena on huolehtia lasten ja nuorten sekä iäkkäiden henkilöiden huollosta ja vammaisten henkilöiden huollosta ja muista palveluista ja tukitoimista, päihdehuollosta sekä muusta tällaisesta toiminnasta (AVL 38 § 1 mom.).

Hallituksen esityksessä arvonlisäverolaiksi (HE 88/1993) todetaan, että verotonta sosiaalihuoltoa olisi valtion, kuntien ja kuntayhtymien harjoittaman toiminnan lisäksi vastaava lääninhallituksen (nykyisin aluehallintovirasto) ja kunnan sosiaalilautakunnan valvoma yksityisten harjoittama toiminta. Verottomia sosiaalihuoltoon liittyviä palveluja olisivat asumisen ja tukitoimien järjestäminen, kasvatus sekä muu huolenpito ja ylläpito. Verovapaus koskisi sekä laitoshuollon että avohuollon muodossa luovutettavia palveluja ja tavaroita. Verottomia olisivat esimerkiksi huollonantajan huoltoon oikeutetuille henkilöille maksua vastaan tarjoamat ateria-, siivous-, ruokaostos-, kylvetys-, kuljetus-, saattaja- ja lumenluontipalvelut. Hallituksen esityksen mukaan sosiaalihuollon tarkempi määritelmä tulisi sosiaalihuoltolaista ja sosiaalihuoltoa koskevista erityislaeista.

Sosiaalihuollon määritelmää ajantasaistettiin 1.1.2019 ottamalla käyttöön ilmaukset "vammainen henkilö" ja "iäkäs henkilö". Terminologisesta muutoksesta huolimatta verottomuus koskee edelleen myös sellaisia palveluja, joita sosiaalihuoltolainsäädännössä nimitetään kehitysvammaisille ja vanhuksille suunnatuiksi palveluiksi (HE 148/2018).

Sosiaalihuollolla tarkoitetaan myös sellaisia kuulo-, kuulonäkö- tai puhevamman tai muun vastaavan vamman johdosta suoritettavia tulkkauspalveluja, joita järjestetään lain nojalla tai avustetaan valtion varoin (AVL 38 § 2 mom.).

Arvonlisäveroa ei suoriteta varhaiskasvatuspalvelun myynnistä. Veroa ei myöskään suoriteta, kun varhaiskasvatuksen harjoittaja luovuttaa varhaiskasvatuspalvelun saajalle varhaiskasvatuksen yhteydessä siihen tavanomaisesti liittyviä palveluja ja tavaroita. (AVL 38 a §)

Varhaiskasvatuspalvelulla tarkoitetaan kunnan harjoittamaa ja varhaiskasvatusviranomaisen valvomaa muun varhaiskasvatuksen palvelun tuottajan harjoittamaa päiväkotitoimintaa, perhepäivähoitoa tai muuta varhaiskasvatustoimintaa (AVL 38 b §).

2 Sosiaalihuollon järjestäminen

Sosiaalihuollon järjestäminen on kunnan velvollisuutena. Kunta voi järjestää sosiaalihuollon itse, yhteistyössä toisten kuntien kanssa, olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä, ostamalla palvelut tai antamalla palvelusetelin (laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta 4 §, 733/1992). Viranomaisten järjestämän sosiaalihuollon lisäksi asiakkaat voivat hankkia sosiaalihuoltopalveluja yksityisiltä palvelujen tuottajilta.

Velvollisuudesta sosiaalihuollon palvelujen ja etuuksien järjestämiseen ja sosiaalihuollon voimavarojen osoittamiseen säädetään sosiaalihuollon yleis- ja erityislainsäädännössä. Lainsäädäntöön sisältyy säännökset erilaisista palveluista ja etuuksista sekä niiden saamisen edellytyksistä.

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (812/2000) säädetään sosiaalihuollon asiakkaan osallistumiseen, kohteluun ja oikeusturvaan liittyvistä keskeisistä oikeudellisista periaatteista sosiaalihuollon eri toimintamuodoissa. Lakia sovelletaan sekä viranomaisten, eli valtion, kunnan tai kuntayhtymän, järjestämään että yksityisen asiakkaan ja yksityisen toteuttajan väliseen sopimukseen perustuvaan sosiaalihuoltoon. Lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 137/1999) todetaan, että myös julkisen sosiaalihuollon toimeksiannosta järjestettävä sosiaalihuolto, esimerkiksi ostopalvelusopimuksen perusteella, katsotaan viranomaisen järjestämäksi sosiaalihuolloksi.

3 Yksityisten sosiaalihuoltopalvelujen valvonta

Yksityisellä palvelujen tuottajalla, joka tuottaa ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja, on oltava aluehallintoviraston tai Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) lupa toiminnalleen (laki yksityisistä sosiaalipalveluista 7 §, 922/2011). Luvasta ilmenee palvelujen sisältö ja tuottamistapa sekä toiminnan laajuus. Jos toimintaa muutetaan olennaisesti, palvelujen tuottajan on haettava uusi lupa. Mikäli palvelujen tuottaja ilmoittaa lupahakemuksessa ilmoituksenvaraisia palveluja, niistä ei tarvitse tehdä erillistä ilmoitusta kunnalle. Luvanvaraista toimintaa harjoittavat yksityiset palvelujen tuottajat merkitään yksityisten palvelujen antajien rekisteriin, joka on Valviran ja aluehallintovirastojen yhdessä pitämä valtakunnallinen tietojärjestelmä.

Muita kuin ympärivuorokautisia palveluja tuottavan yksityisen palvelujen tuottajan on tehtävä ennen toiminnan aloittamista kirjallinen ilmoitus sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle siinä kunnassa, jossa palveluja tuotetaan (laki yksityisistä sosiaalipalveluista 11 §). Ilmoituksessa on mainittava muun muassa palvelujen sisältö ja tuottamistapa sekä toiminnan laajuus. Toiminnan olennaisesta muuttamisesta on myös tehtävä ilmoitus. Kunnan toimielin välittää nämä tiedot oma-aloitteisesti aluehallintovirastolle, joka merkitsee palvelujen tuottajan yksityisten palvelujen antajien rekisteriin.

Kotipalvelujen tukipalvelujen tuottajia ja yksityisen perhepäivähoidon tuottajia ei merkitä yksityisten palvelujen antajien rekisteriin. Nämä toimijat ovat siitä huolimatta velvollisia tekemään toiminnastaan ilmoituksen siihen kuntaan, jossa he näitä palveluja tuottavat. Heidän toimintaansa valvoo ja tietoja ilmoituksenantovelvollisuuden täyttämisestä antaa sen kunnan määräämä toimielin, jonka alueella he palveluja tuottavat. Toimielimen on pidettävä luetteloa yksityisen päivähoidon järjestäjistä (varhaiskasvatuslaki 44 §, 540/2018).

4 Sosiaalihuoltopalvelujen arvonlisäverottomuuden edellytykset

4.1 Yleistä

Valtion, kuntien ja kuntayhtymien, eli julkisyhteisöjen, harjoittama sosiaalihuolto on arvonlisäverotonta. Julkisyhteisöjen asiakkailtaan perimät maksut sosiaalihuoltopalveluista ovat siten arvonlisäverottomia.  Verottomuus koskee sekä julkisyhteisön että asiakkaan maksamaa osuutta palvelusta. Arvonlisäverottomia ovat myös ne palvelut, jotka julkisyhteisö ostaa yksityisten palvelujen antajien rekisteriin merkityiltä tai kunnalle ilmoituksen tehneiltä palvelujen tuottajilta, ja jotka julkisyhteisö maksaa kokonaan tai osittain. Jos yksityinen asiakas ostaa määrällisesti enemmän tai muita hyödykkeitä kuin mitä julkisyhteisön maksusitoumus koskee, myydyt palvelut ovat arvonlisäverottomia, jos alla esitetyt edellytykset täyttyvät. Näitä verottomuuden edellytyksiä on käsitelty tarkemmin tämän ohjeen kohdissa 4.2 - 4.5.

Yksityiset sosiaalihuoltopalvelut ovat arvonlisäverottomia seuraavilla edellytyksillä:

  1. Palvelujen tuottaja on rekisteröity yksityisten palvelujen antajien rekisteriin.
    Kotipalvelujen tukipalvelujen tuottajia ja yksityisiä perhepäivähoitajia ei merkitä yksityisten palvelujen antajien rekisteriin. Heidän on tehtävä toiminnastaan ilmoitus niihin kuntiin, joiden alueella he palveluja tuottavat.
  2. Sosiaalihuolto perustuu joko viranomaisen päätökseen tai palvelujen tuottajan ja asiakkaan väliseen kirjalliseen sopimukseen.
  3. Palvelujen tuottajalla on asiakkaan kanssa yhteistyössä tehty palvelu- tai muu vastaava suunnitelma.
  4. Palvelujen tuottajalla on omavalvontasuunnitelma, jonka toteutumista palvelujen tuottaja seuraa.

Lisäksi arvonlisäverottomia ovat sellaiset kuulo-, kuulonäkö- tai puhevamman tai vastaavan vamman johdosta suoritettavat tulkkauspalvelut, joita järjestetään lain nojalla tai avustetaan valtion varoin. Näiden palvelujen verottomuus ei edellytä edellä sosiaalihuoltopalveluille lueteltujen verottomuuden edellytysten täyttymistä.

 

4.2 Rekisteröintivelvollisuus

Yksityisen palvelujen tuottajan tulee olla merkittynä yksityisten palvelujen antajien rekisteriin, jotta hänen myymänsä sosiaalihuoltopalvelut voivat olla arvonlisäverottomia. Verottomuus koskee ainoastaan niitä palveluja, joiden harjoittamisesta yksityinen palvelujen tuottaja on merkitty rekisteriin.

Kaikkia palvelujen tuottajia ei merkitä yksityisten palvelujen antajien rekisteriin. Rekisteriin ei merkitä kotipalvelujen tukipalvelujen tuottajia eikä yksityisiä perhepäivähoitajia. Kyseisten palvelujen tuottajien on kuitenkin tehtävä toiminnastaan ilmoitus niihin kuntiin, joiden alueella he palveluja tuottavat. Arvonlisäverottomuus koskee ainoastaan niitä palveluja, joista yksityinen palvelujen tuottaja on tehnyt ilmoituksensa.

4.3 Sopimus ja vastuuhenkilö

Sosiaalihuollon järjestämisen on perustuttava viranomaisen tekemään päätökseen tai yksityistä sosiaalihuoltoa järjestettäessä sosiaalihuollon toteuttajan ja asiakkaan väliseen kirjalliseen sopimukseen (laki yksityisistä sosiaalipalveluista 5 §, sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettu laki 6 §).

Yksityisen palvelujen tuottajan ja asiakkaan välillä on solmittava kirjallinen sopimus, jossa määritellään palvelun tuottamisen ja järjestämisen ehdot, asiakasmaksut sekä ne velvollisuudet ja oikeudet, joita palveluntuottajalla ja toisaalta asiakkaalla kulloinkin on. Tällä on merkitystä paitsi yksittäisen asiakkaan oikeuksien toteutumisen kannalta myös yksityisen sosiaalihuollon valvonnan kannalta. Sopimuksesta on käytävä ilmi muun muassa, mitä palveluja asiakkaalle myydään ja kuinka paljon. (HE 137/1999).

Palvelu voi olla arvonlisäverotonta sosiaalihuoltoa silloinkin, kun sopimus palvelujen tuottamisesta tehdään jonkun muun kuin sosiaalihuoltoon oikeutetun kanssa. Sosiaalihuollon saaja on tällöin käytävä sopimuksesta selkeästi ilmi.

Yksityisten sosiaalipalvelujen tuottaja vastaa siitä, että sopimuksen, päätöksen ja suunnitelman perusteella järjestettävä palvelukokonaisuus täyttää sille asetetut vaatimukset. Toimintayksiköllä on oltava vastuuhenkilö, jonka tehtävä on valvoa tätä. (Laki yksityisistä sosiaalipalveluista 5 §).

4.4 Palvelu- tai muu vastaava suunnitelma

Kun yksityinen palvelujen tuottaja myy sosiaalihuoltopalveluja, arvonlisäverottomuuden edellytyksenä on, että palvelujen tuottaja ja asiakas ovat tehneet myytävistä palveluista kirjallisen sopimuksen lisäksi palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muun vastaavan suunnitelman. Suunnitelmaa ei tarvitse laatia, jos kyseessä on tilapäinen neuvonta ja ohjaus tai jollei suunnitelman laatiminen muutoin ole ilmeisen tarpeetonta. (Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettu laki 6 ja 7 §).

Kun yksityinen palvelujen tuottaja myy sosiaalihuoltopalveluja kunnan tekemän päätöksen perusteella, suunnitelman laatimisesta vastaa kunnan sosiaaliviranomainen. Jos asiakas hankkii palvelut suoraan yksityiseltä palvelujen tuottajalta, vastuu suunnitelman laatimisesta kuuluu palvelujen tuottajalle.

Suunnitelman tulee sisältää asiakkaan palvelutarpeen edellyttämässä laajuudessa seuraavat asiat (sosiaalihuoltolaki 39 §, 1301/2014):

  • arvio tuen tarpeesta
  • arvio tarvittavista palveluista ja toimenpiteistä
  • arvio välttämättömistä sosiaalipalveluista, niiden alkamisajankohta ja kesto
  • kuinka usein asiakasta tavataan
  • arvio asiakkaan vahvuuksista ja voimavaroista
  • tavoitteet, johon sosiaalihuollon avulla pyritään
  • arvio asiakkuuden kestosta
  • tiedot eri alojen yhteistyötahoista, jotka osallistuvat tuen järjestämiseen
  • suunnitelman toteutumisen seurantaa koskevat tiedot.

Jotta yksityinen palvelujen tuottaja voi myydä sosiaalihuoltopalveluja arvonlisäverottomasti, on asiakkaan oltava sosiaalihuoltoon oikeutettu, eli hänellä on sosiaalihuollon tarve. Sosiaalihuollon tarve voidaan osoittaa esimerkiksi kunnan sosiaalihuoltolain 37 §:n tai vanhuspalvelulain (laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista, 980/2012) 16 §:n perusteella suorittamalla palvelutarpeen arvioinnilla.

Esimerkki 1: Kunta on sitoutunut maksamaan sosiaalihuoltoon oikeutetun asiakkaan ostamia kotipalveluja kaksi tuntia viikossa. Asiakas ostaa kotipalveluja kolme tuntia viikossa. Yksityisten palvelujen antajien rekisteriin merkitty yritys veloittaa arvonlisäverottomasti ne kotipalvelut, joiden maksamiseen kunta osallistuu, eli kaksi tuntia viikossa. Niiden kotipalvelujen, joiden maksamiseen kunta ei osallistu, arvonlisäverottomuuden edellytyksenä on, että tämän ohjeen kohdissa 4.2 - 4.5 esitetyt edellytykset täyttyvät.

Jos palvelusopimusta laadittaessa ei suoriteta yksilökohtaista tarveharkintaa palvelun tarpeesta vaan päätös palvelujen myöntämisestä tehdään niin sanottuna ryhmäpäätöksenä, kyse ei yleensä ole arvonlisäverottomasta sosiaalihuoltopalvelusta. Esimerkiksi ikä, eläkkeen saaminen tai työttömyys ei pelkästään ole sellainen peruste, jolla myytävä palvelu voidaan katsoa arvonlisäverottomaksi sosiaalihuolloksi.

Esimerkki 2: Kunta on tehnyt päätöksen siitä, että eläkeläiset ja työttömät voivat aterioida kunnan palvelukeskuksessa alennettua maksua vastaan. Jos päätöstä aterioiden myynnistä ei ole tehty yksilökohtaista tarveharkintaa käyttäen vaan niin sanottuna ryhmäpäätöksenä, kyseessä ei ole arvonlisäveroton sosiaalihuoltopalvelun myynti. Kunnan on veloitettava aterioista arvonlisäverollinen hinta.

4.5 Omavalvontasuunnitelma

Yksityisen sosiaalihuoltopalvelujen tuottajan on laadittava omavalvontasuunnitelma toiminnan asianmukaisuuden varmistamiseksi. Omavalvontasuunnitelmassa on oltava kaikki tuottajan sosiaalipalvelut ja palvelukokonaisuudet. Palvelun tuottajan on pidettävä omavalvontasuunnitelma julkisesti nähtävänä ja seurattava sen toteutumista. (Laki yksityisistä sosiaalipalveluista 6 §)

Omavalvontasuunnitelma on osa sosiaaliviranomaisten valvontaa ja siten myös osa palvelun laadun hallintaa sekä sen kehittämistä. Sosiaalihuoltopalvelun arvonlisäverottomuuden edellytys on, että palvelu on sosiaaliviranomaisten valvomaa. Omavalvontasuunnitelma on siten yksi arvonlisäverottomuuden edellytys.

5 Alihankkijat

Sosiaalihuoltopalveluja voidaan tuottaa myös siten, että suoritettava palvelu ostetaan joko kokonaan tai osittain toiselta palvelujen tuottajalta, alihankkijalta. Alihankkijan myymät palvelut eivät ole arvonlisäverottomia pelkästään sillä perusteella, että palvelut kuuluvat yksityisten palvelujen antajien rekisteriin merkityn tai kunnalle ilmoituksen tehneen palvelujen tuottajan tarjoamaan palvelukokonaisuuteen.

Jotta alihankkija voi myydä palveluja arvonlisäverottomasti, alihankkijan suorittamien palvelujen on oltava sosiaalihuoltopalvelua ja täytettävä edellä kohdissa 4.2 - 4.5 esitetyt edellytykset. Alihankkijan ei kuitenkaan tarvitse tehdä palvelusopimusta ja -suunnitelmaa sosiaalihuoltopalvelun saajan kanssa. Alihankkijan kohdalla riittää, että kokonaispalvelun tarjoaja on tehnyt sosiaalihuoltopalvelun saajan kanssa palvelusopimuksen ja -suunnitelman. Palvelusuunnitelmassa on mainittava alihankintana hankittavat palvelut ja niiden tarve.

Riittävänä näyttönä siitä, että toiselle palvelujen tuottajalle myyty palvelu luovutetaan edelleen sosiaalihuoltoon oikeutetulle, voidaan pitää palvelujen tuottajan alihankkijalle antamaa kirjallista vakuutusta. Vakuutuksessa tulee olla seuraavat tiedot: palvelujen tuottajan nimi, osoite ja Y-tunnus, alihankkijan nimi, osoite ja Y-tunnus, viittaus palvelujen tuottajan ja asiakkaan väliseen sopimukseen (sopimuksen päiväys ja mahdollinen numero), alihankkijan luovuttaman palvelun luonne ja palvelun suorittamisen aloittamispäivä. Palvelujen tuottaja päivää ja allekirjoittaa vakuutuksen. Siinä tapauksessa, että kunta osallistuu asiakkaalle luovutetun palvelun maksuun, riittävänä näyttönä voidaan pitää esimerkiksi kopiota ostolaskusta, johon kunta on merkitty palvelun ostajaksi.

Esimerkki 3: Yksityisiä sosiaalihuoltopalveluja tuottava yritys ylläpitää yksikköä, jossa on palvelutalo ja päiväkoti. Yritys ostaa päiväkotipalvelut toiselta sosiaalihuoltopalveluja tuottavalta yritykseltä. Päiväkotipalveluja myyvän yrityksen myynti toimintayksikön pitäjälle on verotonta, kun edellä kohdissa 4.2 - 4.5 esitetyt edellytykset täyttyvät.

Esimerkki 4: Yksityinen palvelujen tuottaja myy kotipalveluja sosiaalihuollon tarpeessa oleville asiakkaille. Kunta maksaa osan asiakkaiden kustannuksista. Kotipalveluja tuottava yritys ostaa alihankintana ateriapalvelut, jotka se myy asiakkailleen. Ateriapalvelut tuottava yritys on tehnyt toiminnastaan ilmoituksen kunnalle ja täyttää muutoinkin kohdissa 4.2 - 4.5 esitetyt verottomuuden edellytykset. Alihankintayritys voi myydä ateriapalvelut arvonlisäverottomasti.

Esimerkki 5: Yksityisiä sosiaalihuoltopalveluja tuottava yritys myy ateriapalveluja sosiaalihuoltoon oikeutetuille. Yritys täyttää sosiaalihuoltopalvelujen verottomuudelle asetetut edellytykset ja voi näin myydä ateriapalvelut sosiaalihuoltoon oikeutetulle arvonlisäverottomasti. Ateriapalvelut tuottava yritys ostaa aterioiden kuljetuksen kuljetusliikkeeltä. Kuljetusliikkeen on laskutettava aterioiden kuljetus arvonlisäverollisella laskulla, koska kuljetuspalvelu ei ole sosiaalilainsäädännössä tarkoitettua sosiaalihuoltopalvelua.

Myös kunnan tai kuntayhtymän toiselle kunnalle tai kuntayhtymälle alihankintana myymät sosiaalihuollon palvelut, mukaan lukien kotipalvelujen tukipalvelut, ovat arvonlisäverottomia. Arvonlisäverottomia ovat myös kunnan tai kuntayhtymän yksityisille palvelujen tuottajille myymät sosiaalihuollon palvelut.

6 Palveluseteli

Kunnan asiakkaalle myöntämä palveluseteli on yksi tapa järjestää sosiaalihuoltoa.  Palvelusetelin saanut asiakas ostaa palvelun kunnan hyväksymältä palvelujen tuottajalta. Kunnan tulee pitää hyväksymistään palveluseteliyrittäjistä luetteloa (laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä 4 §, 569/2009).

Ennen palvelusetelin myöntämistä kunta laatii asiakkaalle yhdessä hänen kanssaan kirjallisen palvelusuunnitelman. Palvelusetelin saanut asiakas tekee palvelujen tuottajan kanssa sopimuksen palvelujen suorittamisesta.

Palvelun maksaminen palvelusetelillä ei vielä ole osoitus siitä, että palvelujen tuottaja voi myydä palvelun arvonlisäverottomana sosiaalihuoltona. Myös palvelusetelillä maksettaessa on kaikkien tämän ohjeen kohdissa 4.2 - 4.5 esitettyjen edellytysten täytyttävä, jotta kyse voi olla arvonlisäverottomasta sosiaalihuollosta.

Sosiaalihuoltopalvelujen verottomuudelle asetettujen edellytysten on täytyttävä kaikissa alla olevissa tilanteissa:

  1. Palvelusetelin arvo riittää kattamaan palvelujen tuottajan palvelusta veloittaman hinnan. Palvelujen tuottaja laskuttaa kuntaa palvelusetelin arvosta.
  2. Palveluseteli ei riitä kattamaan kokonaan sitä hintaa, jonka palvelujen tuottaja veloittaa suorittamastaan palvelusta. Palvelujen tuottaja laskuttaa kuntaa palvelusetelin arvosta ja asiakasta palvelusetelin arvon ylimenevältä osuudelta.
  3. Asiakas ostaa palvelujen tuottajalta enemmän tai muita palveluja kuin mihin palveluseteli oikeuttaa.

7 Kotipalvelut ja niiden tukipalvelut

Kotipalvelulla tarkoitetaan asumiseen, hoitoon ja huolenpitoon, toimintakyvyn ylläpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen, asiointiin sekä muihin jokapäiväiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista. Kotipalvelua annetaan sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaavanlaisen toimintakykyä alentavan syyn tai erityisen perhe- tai elämäntilanteen perusteella niille henkilöille, jotka tarvitsevat apua selviytyäkseen edellä mainituista tehtävistä ja toiminnoista. Kotipalveluun sisältyvinä tukipalveluina annetaan ateria-, vaatehuolto- ja siivouspalveluja sekä sosiaalista kanssakäymistä edistäviä palveluja. (Sosiaalihuoltolaki 19 §)

Sosiaalihuoltolakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 164/2014) todetaan, että esimerkiksi peseytymisessä avustaminen on osa kotipalvelua, mutta osallisuutta edistävänä tukipalveluna voidaan järjestää käyntejä yleiseen saunaan. Kodin ulkopuolella tapahtuvaa tukemista voi olla myös se, että henkilöä autetaan asioiden hoitamisessa. Nykyään asioiden hoito kuitenkin tapahtuu usein sähköisesti, joten asioiden hoitamisessa avustaminen voi tarvittaessa tapahtua myös siten, että henkilöä tuetaan internetissä tapahtuvassa asioinnissa.

Kuntien, kuntayhtymien ja valtion tuottamat kotipalvelut ja niiden tukipalvelut ovat arvonlisäverottomia. Yksityiset palvelujen tuottajat voivat myydä kotipalveluja ja niiden tukipalveluja arvonlisäverottomasti, kun toiminta on sosiaaliviranomaisten valvomaa ja palvelut myydään sosiaalihuollon tarpeessa olevalle henkilölle. Sosiaalihuollon tarpeessa olevalla tarkoitetaan henkilöä, jonka toimintakyky on alentunut esimerkiksi iän tai sairauden takia. Avun tarve voi olla tilapäistä tai jatkuvaa. Asiakaskohtaista sosiaaliviranomaisen päätöstä ei tarvita, mutta tämän ohjeen kohdissa 4.2 - 4.5 esitettyjen edellytysten on täytyttävä, jotta palvelu voi olla arvonlisäverotonta sosiaalihuoltoa.

Esimerkki 6: Vanhus ostaa siivouspalveluja yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Palvelujen tuottaja voi myydä siivouspalvelut arvonlisäverottomasti, kun palveluja hankkivan vanhuksen toimintakyky on alentunut siten, että hänellä on sosiaalihuollon tarve ja palvelujen tuottajan toiminta on sosiaaliviranomaisten valvomaa. Myös muiden tämän ohjeen kohdissa 4.2 - 4.5 esitettyjen edellytysten on täytyttävä. Sosiaalihuollon tarve voidaan osoittaa esimerkiksi kunnan sosiaalihuoltolain tai vanhuspalvelulain perusteella laatimalla palvelutarpeen arvioinnilla.

Kyse voi olla arvonlisäverottomasta sosiaalipalvelusta, vaikka sosiaalihuoltoon oikeutettu ei itse maksa palvelua.

Esimerkki 7: Yksityinen palvelujen tuottaja myy ateriapalvelua sosiaalihuoltoon oikeutetulle vanhukselle. Palvelujen tuottaja on tehnyt harjoittamastaan toiminnasta ilmoituksen toimintakuntaan ja myytävistä palveluista sopimuksen ja palvelusuunnitelman yhdessä vanhuksen kanssa. Palveluntuottajalla on omavalvontasuunnitelma.  Palvelujen tuottaja osoittaa laskun myymistään palveluista vanhuksen aikuiselle lapselle, joka laskun maksaa. Kyse on arvonlisäverottomasta sosiaalihuoltopalvelusta. Laskun maksajalla ei ole merkitystä sosiaalihuoltopalvelun verottomuutta arvioitaessa.

8 Lasten päivähoito, esiopetus sekä koululaisten aamu- ja iltapäivähoito

8.1 Lasten päivähoito

Arvonlisäveroa ei suoriteta varhaiskasvatuspalvelun myynnistä. Arvonlisäveroa ei suoriteta myöskään varhaiskasvatuspalvelun yhteydessä siihen tavanomaisesti liittyvistä palveluista ja tavaroista, jotka varhaiskasvatuksen harjoittaja luovuttaa varhaiskasvatuspalvelun saajalle. (AVL 38 a §) Varhaiskasvatuspalvelulla tarkoitetaan kunnan harjoittamaa ja varhaiskasvatusviranomaisen valvomaa muun varhaiskasvatuksen palvelun tuottajan harjoittamaa päiväkotitoimintaa, perhepäivähoitoa tai muuta varhaiskasvatustoimintaa (AVL 38 b §).

Varhaiskasvatuksen toimintamuotoja ovat päiväkotitoiminta, perhepäivähoito sekä avoin varhaiskasvatustoiminta. Palvelun tuottajana voivat kuntien ja kuntayhtymien lisäksi toimia yksityiset palvelujen tuottajat. Avoimen varhaiskasvatustoiminnan järjestäminen on kunnille vapaaehtoista. (Varhaiskasvatuslaki 1 §)

Varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka (varhaiskasvatuslaki 2 §).

Kunnan on huolehdittava varhaiskasvatuksen järjestämisestä. Kunta voi järjestää varhaiskasvatuspalvelut hoitamalla toiminnan itse, sopimuksin yhdessä muiden kuntien kanssa, olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä, hankkimalla palveluja julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta tai antamalla palvelunkäyttäjälle palvelusetelin. (Varhaiskasvatuslaki 5 §, kuntalaki 8 ja 9 §, 410/2015)

Kun yksityinen palvelujen tuottaja harjoittaa varhaiskasvatustoimintaa päiväkodissa tai perhepäivähoidossa, hänen on tehtävä kirjallinen ilmoitus toiminnasta ennen sen aloittamista tai olennaista muuttamista varhaiskasvatuksesta vastaavalle kunnan toimielimelle siinä kunnassa, jossa palveluja tuotetaan. Kun kyse on päiväkotitoiminnan harjoittamisesta, kunnan toimielin välittää saamansa tiedot aluehallintovirastolle, joka merkitsee toiminnan harjoittajan yksityisten palvelun antajien rekisteriin. Yksityisen palvelujen tuottajan on laadittava omavalvontasuunnitelma varhaiskasvatustoiminnan asianmukaisuuden varmistamiseksi. (Varhaiskasvatuslaki 44, 46 ja 48 §)

Kun yksityinen palvelujen tuottaja myy kunnalle tai muulle julkisyhteisölle päivähoitopalvelua, jonka julkisyhteisö maksaa kokonaan tai osittain, myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa, edellyttäen, että palvelujen tuottaja on merkitty yksityisten palvelujen antajien rekisteriin näiden palvelujen tuottamisesta. Kun kyse on perhepäivähoitopalvelun myynnistä, arvonlisäverottomuuden edellytyksenä on se, että palvelujen tuottaja on tehnyt toiminnastaan ilmoituksen kunnalle.

Kun yksityinen palvelujen tuottaja myy päivähoitopalvelua suoraan yksityiselle asiakkaalle tai asiakas ostaa palvelua määrällisesti enemmän kuin julkisyhteisön maksusitoumus koskee, päivähoitopalvelun myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa, jos tämän ohjeen kohdissa 4.2 - 4.5 esitetyt verottomuuden edellytykset täyttyvät.

8.2 Esiopetus

Kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville esiopetusta oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna (perusopetuslaki 4 §, 628/1998). Kunta voi järjestää palvelut itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa taikka hankkia ne lain 7 tai 8 §:ssä tarkoitetulta perusopetuksen järjestäjältä. Kunta voi hankkia esiopetuspalvelut myös muulta julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Kun perusopetuslain mukaista esiopetusta annetaan päiväkodissa, siihen sovelletaan perusopetuslain lisäksi varhaiskasvatusta koskevaa lainsäädäntöä (perusopetuslaki 1 §).

Yksityisen esiopetuspalvelua myyvän palvelujen tuottajan on tehtävä toiminnastaan ilmoitus varhaiskasvatuksesta vastaavalle toimielimelle siinä kunnassa, jossa palveluja tuotetaan. Kunnan toimielin välittää tiedot aluehallintovirastolle, joka merkitsee palvelujen tuottajan yksityisten palvelujen antajien rekisteriin.

Esiopetus on osa kunnan harjoittamaa arvonlisäverotonta sosiaalihuoltoa. Kun yksityisten palvelujen antajien rekisteriin merkitty palvelujen tuottaja myy esiopetuspalvelun kunnalle, on myynti veroton.

8.3 Koululaisten aamu- ja iltapäivähoito

Kunta voi järjestää ja hankkia perusopetuslain (628/1998) mukaista aamu- ja iltapäivätoimintaa. Toiminnan järjestäminen on kunnalle vapaaehtoista.

Kun kunta päättää järjestää aamu- ja iltapäivätoimintaa, se voi järjestää sitä itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa tai se voi hankkia palvelut muulta julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Kunta voi hankkia palvelut esimerkiksi järjestöiltä, yhdistyksiltä tai seurakunnilta. Aamu- ja iltapäivätoimintaa voidaan järjestää kunnan päätöksen mukaisesti koulussa, päivähoitopaikassa tai muussa soveltuvassa paikassa.

Kunnan perusopetuslain nojalla järjestämä ja hankkima aamu- ja iltapäivätoiminta on arvonlisäverolaissa tarkoitettua verotonta koulutusta (AVL 39 § ja 40 §).  Siten esimerkiksi maksu, jonka urheiluseura vanhemmilta toiminnasta veloittaa, on arvonlisäveroton.

Muu kuin perusopetuslain mukainen aamu- ja iltapäivätoiminta voi olla arvonlisäverotonta sosiaalihuoltoa, jos edellä kohdissa 4.2 – 4.5 esitetyt verottomuuden edellytykset täyttyvät.

9 Eräitä erityistapauksia

9.1 Edunvalvontapalvelut

Edunvalvontatoiminnan tarkoituksena on valvoa päämiehen etua taloudellisissa asioissa sekä eräissä muissa holhoustoimesta annetussa laissa säädetyissä asioissa (laki holhoustoimesta 29 ja 42 §, 442/1999). Vaikka edunvalvojan tehtäviin kuuluu myös huolehtia siitä, että päämies saa hänelle kuuluvat terveydenhoito- ja sosiaalipalvelut, edunvalvoja ei kuitenkaan itse tuota näitä palveluja edunvalvojan ominaisuudessa. Edunvalvontapalveluja ei myönnetä päämiehille sosiaalihuoltona, eikä edunvalvontapalvelujen tuottaja ole sosiaaliviranomaisten valvoma sosiaalihuoltopalvelujen tuottaja.

Koska edunvalvontapalvelujen tuottaja ei luovuta edunvalvontapalveluja päämiehelleen arvonlisäverolain tarkoittamana sosiaalihuoltona, päämieheltä saatu korvaus ei ole vastiketta arvonlisäverottoman sosiaalihuoltopalvelun myynnistä. Tämän on todennut korkein hallinto-oikeus 16.4.2013 antamassaan päätöksessä KHO 2013:67:

Oikeusaputoimisto osti yhtiöltä edunvalvontapalveluja holhoustoimen edunvalvontapalveluiden järjestämisestä annetun lain mukaisesti. Yhtiö sai palkkionsa osittain oikeusaputoimistolta ja osittain päämiehiltään. Päämiehiltä veloitettavat palkkiot perustuivat yhtiön oikeusaputoimiston kanssa solmimaan sopimukseen ja määrien osalta oikeusministeriön edunvalvojan palkkion määräytymisen perusteista antamaan ohjeeseen. Yhtiön päämiehiltään saamissa palkkioissa ei ollut kysymys viranomaistoiminnasta tai verottomien sosiaalipalvelujen myynnistä saaduista vastikkeista eivätkä palvelut olleet muullakaan perusteella verottomia. Kun päämiehiltä saaduilla palkkioilla oli lisäksi suora ja välitön yhteys yhtiön oikeusaputoimistolle myymiin edunvalvontapalveluihin, palkkiot oli luettava palvelujen myynnin veron perusteeseen ja yhtiön oli suoritettava arvonlisäveroa näistä palkkioista.

9.2 Työvoiman vuokraus sosiaalihuoltopalveluja varten

Työvoiman vuokraus sosiaalihuoltoalalla ei ole arvonlisäverotonta sosiaalihuoltopalvelun myyntiä. Työvoiman vuokrauksesta sosiaalihuoltopalvelujen tuottamista varten on suoritettava arvonlisävero. Asian on vahvistanut korkein hallinto-oikeus 28.6.2016 antamassaan päätöksessä KHO 2016:101:

A Oy:llä oli Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston eli Valviran myöntämä yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa tarkoitettu lupa A Oy:n lukuisilla paikkakunnilla ylläpitämiin vanhusten palvelu- ja hoivakoteihin. A Oy:n saadessa esimerkiksi tarjouskilpailun perusteella hoidettavakseen uuden vastaavan kunnan ylläpitämän laitoksen, jonka asukkaat olivat kunnan päätöksen mukaisesti sosiaalihuoltoon oikeutettuja, A Oy:llä ei toiminnan alkaessa ollut vielä kyseiseen toimintayksikköön Valviran myöntämää lupaa. Lupakäsittelyn vireilläoloajaksi A Oy:n tarkoituksena oli tehdä kunnan kanssa palvelusopimus palveluasumispalveluista (hankintasopimus). A Oy toimitti kunnalle hankintasopimuksen mukaisen henkilöstömitoituksen verran sopimuksen vaatimukset täyttäviä sairaan-, terveyden- ja lähihoitajia sekä heidän sijaistamiseensa tarvittavan sijaistyövoiman. Sopijapuolten yhteinen tarkoitus oli, että kunta tuotti hankintasopimuksen mukaiset palvelut toistaiseksi, kunnes A Oy sai kyseisten palvelujen edellyttämän toimiluvan palvelutaloon tai hoivakotiin. Hankintasopimuksen voimassaoloaikana A Oy:n kunnalle toimittama henkilöstä toimi kunnan työnjohdon alaisena. Hankintasopimus ei kattanut terveyden- ja sairaanhoitopalveluja.

Asiassa oli ratkaistavana kysymys siitä, oliko A Oy:n suoritettava arvonlisäveroa A Oy:n hankintasopimuksen voimassaoloaikaan kohdistuvista veloituksista kunnalta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että arvonlisäverolain 38 §:n mukainen edellytys siitä, että yksityisen sosiaalihuoltopalvelujen tuottajan toiminnan tulee olla viranomaisen valvomaa, ei ole arvonlisäverodirektiivin vastainen, kuten ei myöskään edellytys siitä, että verottomuus edellyttää kullekin toimintayksikölle myönnettyä Valviran lupaa. Sosiaalialan ammatillisen työvoiman antaminen tilaajana olevan kunnan käyttöön ei ollut arvonlisäverolaissa tai –direktiivissä tarkoitettua sosiaalihuoltona pidettävää palvelua.

9.3 Vastaanottopalvelut

Kansainvälistä suojelua hakeville järjestettävistä vastaanottopalveluista säädetään kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annetun lain (746/2011) 13 §:ssä. Vastaanottopalveluihin kuuluvat majoitus, vastaanotto- ja käyttöraha, sosiaalipalvelut, terveydenhuoltopalvelut, tulkki- ja käännöspalvelut sekä työ- ja opintotoiminta. Vastaanottopalveluina voidaan järjestää myös ateriat.

Verotuskäytännössä on katsottu, että Maahanmuuttovirastolle myytävän vastaanottopalvelun ja siihen liittyvien perustamis- ja ylläpitopalvelujen veloitusta pidetään yhtenä palvelukokonaisuutena, jonka arvonlisäverokäsittely määräytyy yhtenäisesti. Palvelukokonaisuuden myynnistä on suorittava arvonlisäveroa voimassaolevan yleisen verokannan mukaan.

Vastaanotto- ja käyttöraha

Vastaanottopalveluun kuuluu vastaanotto- ja käyttörahan järjestämiseen liittyvien palvelujen suorittaminen. Vastaanottopalvelusta maksettu korvaus on vastiketta myös näiden palvelujen suorittamisesta. Vastaanotto- ja käyttöraha itsessään eivät sen sijaan ole vastiketta minkään palvelun suorittamisesta. Kyse on kansainvälistä suojelua hakevan henkilön käyttöön tulevasta rahasta eli arvonlisäveron soveltamisalan ulkopuolisesta erästä. Vastaanotto- ja käyttörahasta ei siten suoriteta arvonlisäveroa, vaikka vastaanotto- ja käyttöraha maksettaisiin ensin vastaanottopalvelun suorittajalle, joka sitten maksaisi tämän rahan kansainvälistä suojelua hakevalle.

Lasten vastaanottotoiminta

Lasten vastaanottotoiminnan järjestämisestä säädetään maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annetussa laissa (493/1999). Laissa tarkoitettua lasten vastaanottotoimintaa voidaan harjoittaa esimerkiksi lastensuojeluyksikössä, jolla on lupa arvonlisäverottomana sosiaalihuoltona pidettävien lastensuojelupalvelujen tuottamiseen. Vastaanottotoiminta ei ole kuitenkaan arvonlisäverotonta sosiaalihuoltoa, koska toiminnan järjestäminen ei perustu sosiaalihuoltoa koskevaan lainsäädäntöön. Lasten vastaanottopalvelujen myynnistä on suoritettava arvonlisävero.

Esimerkki 8: Yksityisellä sosiaalialan toimijalla on aluehallintoviraston myöntämä lupa tuottaa lastensuojelupalveluja. Palvelut tuottava yksityinen toimija voi laskuttaa myymänsä lastensuojelupalvelut arvonlisäverottomana sosiaalihuoltona, kun palvelut annetaan lapselle sosiaalihuoltoa koskevien lakien perusteella ja kun tämän ohjeen kohdissa 4.2 - 4.5 esitetyt verottomuuden edellytykset täyttyvät. Lastensuojelupalvelujen lisäksi toimija tuottaa kansainvälisen lastensuojelun palveluja, joiden antaminen perustuu maahanmuuttajien kotouttamisesta annettuun lakiin. Kun tämä yksityinen sosiaalialan toimija myy näitä maahanmuuttajalapsille kotouttamislain perusteella annettuja palveluja, myynti on arvonlisäverollinen, koska toiminnan järjestäminen ei perustu sosiaalihuoltoa koskeviin lakeihin. Toimija laskuttaa maahanmuuttajalapsiin kohdistuvat palvelut arvonlisäverollisella laskulla.

9.4 Perhehoitopalvelut

Perhehoidon järjestämisestä säädetään perhehoitolaissa (263/2015). Perhehoidolla tarkoitetaan henkilön hoidon, kasvatuksen tai muun ympärivuorokautisen huolenpidon järjestämistä hänen oman kotinsa ulkopuolella yksityiskodissa. Perhehoito on sosiaalihuoltopalvelua, jonka järjestämisvastuu on kunnalla. (HE 256/2014)

Kunta voi ostaa perhehoidon järjestämistä varten palveluja. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi sijaisperheiden rekrytointi, koulutus ja työnohjaus hoitosuhteen ajan. Nämä kunnalle myytävät perhehoidon järjestämistä varten suoritetut palvelut eivät ole arvonlisäverottomia sosiaalihuoltopalveluja, koska kyse ei ole sosiaalihuoltopalvelun myynnistä. Kunnalle myytäviin perhehoidon järjestämistä varten suoritettuihin palveluihin sovelletaan arvonlisäverolain yleisiä säännöksiä.

10 Sosiaalihuoltona luovutettavat tavarat

Sosiaalihuoltona tapahtuvasta palvelujen ja tavaroiden myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa. Arvonlisäverolakia koskevan hallituksen esityksen mukaan tavaran luovutuksen tulee liittyä sosiaaliviranomaisen valvonnassa olevan huoltotoimen harjoittajan toimintaan, jolloin tavaran luovutukseen yleensä liittyy myös sosiaalihuollon palvelu. Pelkän tavaran luovuttaminen, esimerkiksi turvapuhelimen myynti, ei ole verotonta sosiaalihuoltoa. Tällaisista myynneistä suoritetaan voimassaolevan verokannan mukainen arvonlisävero.

11 Arvonlisäveron vähennysoikeus

Arvonlisäverottomien sosiaalihuoltopalvelujen myyntiin kohdistuvien hankintojen arvonlisäverot eivät ole vähennyskelpoisia.

Arvonlisäveron vähentämistä on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Arvonlisäveron vähennysoikeudesta.

 

Mika Jokinen
johtava veroasiantuntija

Johanna Randelin
veroasiantuntija