Verohallinnon suoritteiden maksullisuus

1 Yleistä

Verohallinnon suoritteita ovat Verohallinnon verohallintolaissa tai muussa laissa säädetyn toimivallan perusteella tuottamat virkatoimet, tavarat, palvelut tai muut tuotteet. Verotuksen toimittaminen, kanto ja perintä ja niiden toteuttamiseksi tehtävät toimenpiteet ovat maksuttomia. Maksullisia ovat pääasiassa sellaiset suoritteet, joiden tuottaminen perustuu suoritteen pyytäjän toimenpiteeseen (esimerkiksi hakemuksesta annettavat ennakkoratkaisut, asiakirjaluovutukset ja tietopalvelun sähköiset tietoluovutukset).

Suoritteiden maksullisuus perustuu lakiin ja lain nojalla annettuihin asetuksiin. Perustuslain 81 §:n (www.finlex.fi) mukaisesti maksullisuuden perusteista säädetään lailla. Maksullisuutta koskeva yleislaki on Valtion maksuperustelaki (150/1992 www.finlex.fi). Lakia täsmennetään sen nojalla annetuilla asetuksilla, kuten valtion maksuperusteasetus (211/1992) ja Valtiovarainministeriön asetus Verohallinnon suoritteiden maksullisuudesta (annetaan säännöllisesti www.finlex.fi). Ennakkoratkaisuiden maksullisuudesta säädetään laissa eräiden ennakkoratkaisuiden maksuperusteista (1209/2006 www.finlex.fi). Verohallinnon palveluiden maksuttomuudesta on säädetty nimenomaisesti harmaan talouden selvitysyksiköstä annetussa laissa (1207/2010 www.finlex.fi), laissa pientyönantajan maksu- ja ilmoituspalvelujärjestelmästä (658/2004 www.finlex.fi) sekä yritys- ja yhteisötietolaissa (244/2001 www.finlex.fi).

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999 www.finlex.fi) on annettu erityssäännökset julkisten tietojen luovuttamisen maksuista osalta. Lähtökohtana on tietojen maksuttomuus silloin, kun tiedot annetaan sähköpostitse tai suullisesti.

Suoritteista perittävät maksut eivät ole veroja tai veron luonteisia maksuja eikä niihin sovelleta verotusta koskevia menettelysäännöksiä. Maksuihin liittyviin menettelyihin sovelletaan hallinnon yleislakeja ja maksullisia suoritteita koskevia erityissäännöksiä.

Verojen- ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain (706/2007 www.finlex.fi) 3 §:n mukaisesti Verohallinnon maksulliset suoritteet ovat suoraan ulosottokelpoisia.

2 Maksutaulukot ja maksuasetuksen soveltaminen

Valtionvarainministeriö antaa asetuksen Verohallinnon suoritteiden maksullisuudesta. Asetus sisältää hintataulukon julkisoikeudellisista suoritteista. Asetus uusitaan säännöllisesti noin kolmen vuoden välein.

Verohallinto julkaisee vero.fi -sivuilla hinnaston Verohallinnon maksullisista suoritteista, joka sisältää maksuasetuksen mukaisten julkisoikeudellisten suoritteiden lisäksi liiketaloudellisella perusteella hinnoiteltujen sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain nojalla hinnoitellut suoritteet. Yhteiset palvelut -yksikkö ylläpitää sähköisten tietoluovutusten hinnastoa.

Verohallinnon maksullisista suoritteista annettua asetusta sovelletaan vain niihin asioihin, jotka ovat tulleet vireille asetuksen voimassaoloaikana. Sellaisiin asioihin, jotka ovat tulleet vireille ennen asetuksen voimaantuloa, sovelletaan asetusta, joka on ollut voimassa asian vireille tullessa.

Ennakkopäätösmenettely muuttuu vuoden 2013 alusta ennakkoratkaisumenettelyksi. Verovelvollisen peruuttaessa ennakkotietohakemuksen verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) voimaantulosäännöksessä tarkoitetulla tavalla ja pyytäessä asian käsittelyä tuloverotusta koskevana ennakkoratkaisuna, sovelletaan ennakkoratkaisun maksullisuuteen sitä maksuasetusta, joka oli voimassa peruutettua ennakkopäätöshakemusta jätettäessä.

3 Suoritteet, joista ei peritä maksua

Verotuksen toimittaminen, kanto, perintä, muutoksenhaku sekä muut Verohallinnon laissa säädetyt tehtävät ovat lähtökohtaisesti asiakkaalle aina maksuttomia silloin, kun kysymys on Verohallinnon aloitteesta tehtävistä virkatoimista.

Asiakkaalle maksuttomia ovat kaikki sellaiset asiakirjat, jotka hän tarvitsee verotuksen toimittamista, veron maksamista, kantoa, tai perintää varten. Maksuttomia ovat myös asiakirjat, joita tarvitaan verotusta koskevaa muutoksenhakua, verosta vapauttamista, verovelasta tehtävää maksujärjestelyä varten taikka todistuksena veronmaksu- ja ilmoitusvelvollisuuden täyttämisestä.  

Käytännössä on vaikea arvioida milloin asiakirjapyynnön tarkoituksena on verotuksen toimittaminen tai muu edellä kuvattu peruste. Asiakkaalla on esimerkiksi oikeus saada verotusasiakirjat maksutta verotusta koskevaa muutoksenhakua, perunkirjoitusta ja tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain (1233/2006, tilaajavastuulaki) mukaista selvitystä varten. Verotusasiakirjat ovat yleensä tarpeen vain edellä mainituissa tarkoituksissa. Näin ollen esimerkiksi verotiliote ja verovelkatodistus tai todistus verojen maksamisesta annetaan käytännössä aina maksutta.

3.1 Julkiset tiedot puhelimitse tai sähköisesti

Julkisuuslain 34 §:ssä säädetään julkisten tietojen antamisen maksuista.

Julkisten tietojen antaminen on maksutonta suullisesti ja sähköpostitse. Tiedot annetaan suullisesti joko verotoimiston asiakaspalvelussa tai puhelimitse. Julkisia tietoja voidaan pyydettäessä antaa myös sähköpostitse. Henkilötietoja sisältävien tietojen luovuttamisessa tulee käyttää suojattua sähköpostia. Julkisuuslain maksuttomuutta koskevaa sääntelyä sovelletaan myös annettaessa julkisia tietoja sähköisessä muodossa Tietopalvelusta.

Verohallinnon osalta julkisuuslain maksusääntelyä sovelletaan verotuksen julkisiin tietoihin tai muihin Verohallinnon julkisiin asiakirjoihin (esimerkiksi ohjeet ja hallinnolliset asiakirjat) sekä salassa pidettävien asiakirjojen julkisiin osiin (esimerkiksi salassa pidettävän ohjeen julkinen osa).  

Julkisuuslaissa säädetään viranomaisen oikeudesta periä maksu edellä mainituissa tilanteissa tiedon esille hakemisesta aiheutuneista kustannuksista silloin, kun pyydetty asiakirja ei ole yksilöitävissä ja löydettävissä asiakirjarekistereistä niissä käytettävien asiakirjaluokittelujen eikä asiakirjan tunnisteen avulla taikka sähköisesti ylläpidetystä rekisteristä sen hakutoimintojen avulla.

Tuloverotuksen julkiset tiedot on luokiteltu pääasiassa nimellä, y-tunnuksella ja kiinteistötunnisteella. Silloin kun asiakas on yksilöinyt pyydetyt tiedot näillä tiedoilla, on tietojen antaminen maksutonta suullisesti tai sähköpostitse. Maksua ei peritä, vaikka tiedot olisi haettava manuaalisesta arkistosta (esimerkiksi vuoden 1994 ja sitä aiemmat verotuksen julkiset tiedot). Verohallinto voi kuitenkin periä maksun silloin, kun julkisia tietoja pyydetään muilla kuin julkisten tietojen luettelolla olevilla yksilöintitiedoilla (esimerkiksi henkilötunnuksella korkeimman hallinto-oikeuden antaman päätöksen KHO 72/2007 (www.finlex.fi) mukaisesti).

3.2 Laissa säädetty maksuttomuus

Viranomaisten tai muiden tiedonsaantiin oikeutettujen oikeus saada verotustietoja maksutta perustuu erityissääntelyyn. Erityissäännösten sanamuoto voi olla vaihteleva, mutta useimpien säännösten sisältönä on oikeus saada tiedot maksutta, mutta velvollisuus korvata tietojen antamisesta aiheutuvia olennaisia lisäkustannuksia.

Verohallinnon osalta tällaisia olennaisia lisäkustannuksia ei aiheudu yksilöityyn tietopyyntöön vastaamisesta, vaikka tiedot jouduttaisiin hakemaan arkistosta. Olennaisia lisäkustannuksia saattaa aiheutua, jos tietopyyntö on epäselvä ja tiedon hakemiseen on tarpeen käyttää tavanomaisesta poikkeavia menettelyjä. Lähtökohtana on, ettei Verohallinto peri maksua silloin, kun tiedon pyytäjällä on oikeus saada tiedot maksutta.

Säännöksissä tarkoitettuja olennaisia lisäkustannuksia saattaa aiheutua tietojen antamisesta sähköisessä muodossa Tietopalvelusta. Tietojen sähköisessä luovuttamisessa sovellettavia erityisiä hinnoitteluperusteita on Kansaneläkelaitosta ja Tilastokeskusta koskevassa lainsäädännössä.    

Verohallinnon palveluiden maksuttomuudesta on säädetty harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 11 §:n 2 momentissa, jonka mukaisesti velvoitteidenhoitoselvitys laaditaan ja luovutetaan maksutta. Pientyönantajan maksu- ja ilmoituspalvelujärjestelmästä annetun lain 5 §:n mukaisesti palvelujärjestelmän käyttäminen on maksutonta. Yritys- ja yhteisötietolain 16 §:n 2 momentin mukaisesti tietojen hankkiminen yleisen tietoverkon välityksellä on maksutonta.

3.3 Sosiaaliset, terveydelliset tai oikeudenhoitoon liittyvät perusteet

Verotusasiakirjojen antaminen asiakkaalle sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja, sosiaalihuollon etuuksia taikka yleistä oikeudenhoitoa varten on maksullista.

Maksullisten suoritteiden maksuttomuus perustuu aina lakiin ja perusteet on lueteltu edellä eikä Verohallinto voi antaa suoritteita yleisesti tai oman harkinnan mukaisesti maksutta.

Pyydettäessä asiakirjoja velka- ja talousneuvonnasta annetun lain (713/2000) 1 §:n 4) kohdan mukaista velkajärjestelyasiaa varten, voidaan tiedot antaa maksutta. Asiasta on sovittu talous- ja velkaneuvontaa ohjaavan Kuluttajaviraston kanssa.

4 Maksulliset suoritteet

Verohallinnon maksulliset suoritteet perustuvat asiakkaan tekemään hakemukseen tai pyyntöön.

Pääasiassa maksulliset suoritteet ovat julkisoikeudellisia ja ne on hinnoiteltu omakustannusperusteella, eli maksu on korkeintaan suoritteen tuottamiskustannusten suuruinen. Julkisoikeudellisia suoritteita ovat sellaiset, joiden tuottaminen perustuu lakiin tai asetukseen ja viranomaiselle on yksinoikeus niiden tuottamiseen.

Verohallinnon ennakkoratkaisut on hinnoiteltu omakustannushintaa alemmaksi. Tavoitteena on, ettei ennakkoratkaisusta perittävä maksu rajoittaisi ennakkoratkaisun hakemista.  

Muut maksulliset suoritteet on hinnoiteltu liiketaloudellisin perustein.

4.1 Julkisoikeudelliset suoritteet

4.1.1 Ote, kopio tai tuloste salassa pidettävästä verotusasiakirjasta

Verohallinto perii maksun silloin, kun salassa pidettäviä verotusasiakirjoja annetaan muuta kuin verotusta tai siihen verrattavaa tarkoitusta varten.

Maksu peritään asiakkaan pyytäessä verotuspäätöstä tai esitäytetyn veroilmoituksen erittelyosaa esimerkiksi sosiaalisen etuuden hakemista taikka perukirjaa lainhuudon toimittamista varten.

Maksu on asiakirjakohtainen ja sen perusteista säädetään Verohallinnon suoritteiden maksullisuudesta annetussa asetuksessa. Asiakirjassa voi olla useampia sivuja. Verohallinnolla on kuitenkin minimilaskutus laskutuskerran osata. Tämä tarkoittaa, että minimilaskutus sisältää usean asiakirjan (esimerkiksi perukirjan tai verotustodistuksen). Maksu peritään myös viranomaiselta silloin kun maksuttomuudesta ei ole säädetty nimenomaisesti.

Silloin kun tietojen antaminen edellyttää yli 30 minuutin työtä on maksun perusteena tuntiveloitusmaksu jokaiselta alkavalta tunnilta. Tällöin ei peritä asiakirjakohtaista maksua. Tuntiveloitusmaksu peritään siitä ajasta, joka kuluu asiakirjojen tulostamiseen tai kopiointiin.

4.1.2 Ote tai tuloste verotuksen julkisista tiedoista tai Verohallinnon muusta julkisesta asiakirjasta

Julkisuuslain mukaisesti Verotuksen julkisista tiedoista tai Verohallinnon muusta julkisesta asiakirjasta voidaan periä maksu silloin, kun ne annetaan paperiotteena. Maksun perusteista säädetään julkisuuslain 34 §:ssä. Verohallinto on antanut päätöksen julkisuuslain nojalla perittävistä maksuista. Päätös julkaistaan vero.fi –sivuilla kohdassa Verohallinnon päätökset.

Vaikka julkisten asiakirjojen maksut perustuvat julkisuuslakiin ja Verohallinnon päätökseen, vastaavat ne käytännössä muita verotusasiakirjoja koskevia maksuja.

4.1.3 Salassa pidettävien tietojen antaminen sähköisessä muodossa

Tietojen antamisesta sähköisessä muodossa peritään tietojen luovuttamisesta maksuasetuksessa olevien perusteiden mukainen maksu, ellei tietojen luovutuksensaajalla ole laissa säädettyä oikeutta saada tietoja maksutta.  

Maksu sisältää sähköisen tietoluovutuksen perustamiseen, käyttämiseen ja ylläpitoon liittyvän lupa-asian käsittelyn, määrittely- ja suunnittelutyön sekä poimintaohjelman hankinnasta, poiminta-ajosta ja tiedonsiirrosta aiheutuvat omakustannusarvon mukaiset kustannukset. Verohallinto ylläpitää hinnastoa sähköisten tietoluovutusten maksuista.

4.1.4 Päätös- ja käsittelymaksu

Asiakkaan hakemuksesta ratkaistavat Verohallinnon päätökset ovat maksullisia. Päätösmaksun perusteena on asiakkaan hakemukseen annettava päätös. Silloin, kun asiassa päätetään olla antamatta ratkaisua, asia jätetään tutkimatta tai asia jätetään sillensä esimerkiksi asiakkaan peruuttaessa hakemuksensa, asiassa peritään käsittelymaksu. Yksi päätös voi sisältää yhden tai usean ratkaisun.

Ratkaisut on hinnoiteltu Verohallinnon suoritteista annetun asetuksen maksutaulukossa.  Maksu voidaan periä korkeampana erityisen laajaa selvitystyötä vaativissa asioissa, joissa asiantuntijatyön määrä on yli 30 tuntia.

Silloin kun eri tosiseikastoihin perustuen annetaan useita ennakkoratkaisuja, peritään päätösmaksu jokaisesta ennakkoratkaisupäätöksestä. Jos samaan tosiseikastoon perustuen annetaan useita ennakkoratkaisuja, katsotaan ratkaisut yhdeksi päätökseksi ja peritään vain yksi päätösmaksu sen ennakkoratkaisun mukaisen päätösmaksun perusteella, joka on kallein.

Silloin kun usea hakija hakee ratkaisua samassa asiassa, annetaan lähtökohtaisesti jokaiselle hakijalle oma maksullinen päätös. Poikkeuksena ovat sukupolvenvaihdosasiat, joissa usealle hakijalle voidaan antaa yhteinen päätös ja tällöin peritään vain yksi päätösmaksu.

Verohallinto perii vain yhden päätösmaksun esimerkiksi silloin kun:

• Hakijalla on yksi kysymys, joka koskee yhtä tai useaa verolajia
• Hakijalla on usea samaa tai eri verolajia koskeva kysymys, mutta tosiseikasto on kaikissa kysymyksissä sama
• Usealla hakijalla on sama kysymys tai samoja kysymyksiä, jotka koskevat samaa verolajia ja samaa tosiseikastoa (yhteinen hakemus)

4.2 Liiketaloudelliset suoritteet

Verohallinnon muut maksulliset suoritteet hinnoitellaan liiketaloudellisin perustein. Liiketaloudelliset suoritteet on lueteltu Verohallinnon maksullisista suoritteista annetun asetuksen 3 §:ssä. Tällaisia suoritteita ovat esimerkiksi toimeksiannosta tehdyt tilastot, Verohallinnon maksulliset julkaisut, asiakirjojen postituskustannukset ja asiakkaiden omista asiakirjoista otetut kopiot.

Asiakkaalta perittävä maksu voi sisältää sekä julkisoikeudellisesti että liiketaloudellisesti hinnoiteltuja suoritteita (esimerkiksi muuta kuin verotusta varten pyydetyn asiakirjan lähettäminen postitse).

5 Maksun alentaminen ja maksusta vapauttaminen

Verohallinnon maksullisista suoritteista määrättyä maksusta ei ole mahdollista vapauttaa tai maksua huojentaa ilman nimenomaista säännöstä.

Keskusverolautakunnalla on laissa säädetty oikeus huojentaa tai vapauttaa asiakas päätösmaksusta erityisestä syystä. Harkinnassa arvioidaan asiakkaan maksukykyä ja hakemukseen annettavan päätöksen merkitystä verotuskäytäntöä yhtenäistävänä linjaratkaisuna.  

Asiakkaan tulee pyytää huojentamista hakemuksen jättämisen yhteydessä. Huojentaminen on poikkeuksellista ja se edellyttää asiakkaan antamaa selvitystä maksukyvystä sekä Keskusverolautakunnan arviota annettavan päätöksen verotuskäytäntöä yhtenäistävästä vaikutuksesta.  Huojentamisesta annettavaan ratkaisuun ei saa hakea muutosta.

Maksujen yleisestä vapauttamisesta on säädetty erikseen maksuvapautuslaissa (529/1980). Lakia sovelletaan sellaisiin maksuihin, joiden huojentamisesta tai vapauttamisesta ei ole säädetty erikseen. Maksusta vapauttaminen on poikkeuksellista ja Valtiokonttori ratkaisee vapauttamisasian. Valtiokonttori on antanut ohjeet menettelystä ja vapauttamisen edellytyksistä (www.valtiokonttori.fi > Maksuvapautusasiat » Valtiokonttori).

6 Laskuttaminen

Asiakirjakohtaisissa luovutuksissa tai luovutettaessa tietoja otteena peritään maksu Verotoimistossa käteis- tai korttimaksuna. Silloin, kun asiakirja tai ote lähetetään postitse tai sähköisesti peritään maksu laskulla. Asiakkaalta pyydetään laskutusosoite laskun lähettämistä varten.

Päätös- tai käsittelymaksu peritään laskulla. Lasku lähetetään päätöksen liitteenä, jolloin laskutusosoite on sama kuin asiakkaan hakemuksella ilmoittama päätöksen toimittamisosoite ja lasku menee joko hakijalle itselleen tai asiamiehelle. Hakija voi ilmoittaa laskutusosoitteen myös erikseen.

Verotustodistuksen voi tilata myös puhelinpalvelusta, jolloin laskutus tapahtuu puhelinlaskun yhteydessä.

7 Arvonlisävero

Julkisoikeudellisista suoritteista tai päätösmaksuista ei peritä arvonlisäveroa.

Liiketaloudellisesti hinnoiteltavat suoritteet ovat pääsääntöisesti arvonlisäverollisia. Vaikka valtion myymä hyödyke hinnoitellaan liiketaloudellisin perustein, myynnin ei aina katsota tapahtuvan liiketoiminnan muodossa. Tämän vuoksi arvonlisäveroa ei Verohallinnossa peritä esimerkiksi viraston hallinnassa olevista asiakirjoista (esimerkiksi hallintopäätöksistä) otetuista jäljenteistä.

Asiakkaan omista asiakirjoista pyydettäessä otetut valokopiot ovat arvonlisäverollisia. Arvonlisäverovelvollisuus perustuu siihen, että asiakas voi otattaa tarvitsemansa kopion myös esimerkiksi yksityiseltä kopiopalvelua tarjoavalta yritykseltä.

Koska valtio on yhtenä yksikkönä arvonlisäverovelvollinen, ei valtion virastojen välillä tapahtuvissa suoritteiden luovutuksissa makseta arvonlisäveroa. Poikkeuksena ovat kuitenkin mm. valtion liikelaitokset, Huoltovarmuuskeskus, Suomen Pankki ja Kansaneläkelaitos, jotka ovat harjoittamastaan toiminnasta erikseen verovelvollisia. Valtiokonttori ylläpitää luetteloa valtion virastosta ja laitoksista (www.valtiokonttori.fi > Valtion talous ja henkilöstöhallinnon käsikirja > kirjanpitoyksiköt, virastot ja rahastot).

8 Muutoksenhaku

Maksullisuusasiat eivät ole veroja tai veron luonteisia maksuja. Maksuihin haetaan muutosta siten kuin hallintolaissa (434/2003), hallintolainkäyttölaissa (586/1996) tai maksuja koskevassa erityissäännöksessä säädetään.

Julkisoikeudellisen ja liiketaloudellisen suoritteen maksun muutoksenhakumenettelyt ovat erilaisia.

8.1 Julkisoikeudelliset suoritteet

Julkisoikeudellisten suoritteiden maksuihin haetaan muutosta ensin oikaisumenettelynä ja sen jälkeen valittamalla hallinto-oikeuteen.

Oikaisuvaatimuksen yleisestä menettelystä säädetään hallintolain (434/2003) 7 a luvussa. Hallintolain säännökset ovat oikaisuvaatimusmenettelyn yleisiä säännöksiä, joita sovelletaan, jollei oikaisumenettelystä ole muuta säännelty.

Oikaisuvaatimusasia tulee vireille asiakkaan Verohallinnolle toimittamalla oikaisuvaatimuksella. Verohallinnolla on velvollisuus antaa asiakkaalle perusteltu ratkaisu oikaisuvaatimuksessa esitettyihin asioihin. Hallintolain mukaisesti oikaisuvaatimukset tulee käsitellä kiireisinä. Verohallinto voi päättää maksun perimisen keskeyttämisestä oikaisuvaatimuskäsittelyn ajaksi. Tähän ratkaisuun ei saa erikseen hakea muutosta. Silloin kun vaatimuksen perusteena on maksuasiassa oleva asia- tai kirjoitusvirhe, voi Verohallinto soveltaa myös virheen korjausta koskevaa sääntelyä hallintolain 50 - 53 §:n mukaisesti.

Maksuperustelain 11 b §:n, eräiden ennakkoratkaisujen maksuperusteita annetun lain 8 §:n ja julkisuuslain 33 §:n 3 momentissa on erityissäännökset maksuja koskevien päätösten oikaisumenettelystä. Lakien mukaisesti oikaisua voi hakea 6 kuukauden kuluessa maksun määräämisestä. Oikaisuvaatimukseen annettuun ratkaisuun voi hakea muutosta hallinto-oikeudelta 30 päivän kuluessa oikaisuvaatimuksen johdosta annetun ratkaisun tiedoksiannosta. Hallinto-oikeuden asiassa antamaan ratkaisuun ei saa hakea muutosta valittamalla.

8.2 Liiketaloudelliset suoritteet

Liiketaloudellisin perustein hinnoiteltuja suoritteita koskevat riidat käsitellään riita-asiana käräjäoikeudessa.

Pääjohtaja Pekka Ruuhonen

Ylitarkastaja Taito von Konow