Uuden osakeyhtiölain vaikutuksia verotukseen

Antopäivä
8.3.2007
Diaarinumero
206/345/2007
Voimassaolo
- 8.9.2017
Valtuutussäännös
VerohallintoL (1557/95) 2 § 2 mom.

Ohjeen voimassaolo on päättynyt. Ohjeen sisältö on soveltuvin osin siirretty seuraaviin Verohallinnon ohjeisiin:


Uuden osakeyhtiölain vaikutuksia verotukseen

Uusi osakeyhtiölaki (624/2006) tuli voimaan 1.9.2006.  Lakiuudistuksen tavoitteena on luoda joustava ja kilpailukykyinen osakeyhtiölaki. Osakeyhtiölain tavoitteena on myös lisätä suomalaisten osakeyhtiöiden toimintamahdollisuuksia ja parantaa yhtiöiden toimintaedellytyksiä. Tavoitteiden toteuttamiseksi mm. lain muotomääräyksiä on vähennetty ja kevennetty sekä säädetty kokonaan uusia menettelyjä. Osakeyhtiölakiuudistuksessa lähdettiin siitä, että lain vaikutukset verotukseen ratkaistaan muussa lainsäädännössä. Verohallituksen käsityksen mukaan verosäännöksiä tullaan muuttamaan uuden osakeyhtiölain johdosta. Tämän vuoksi Verohallitus ottaa kantaa vain yleisimmin esille tuleviin kysymyksiin. Tässä ohjekirjeessä käsitellään uuden osakeyhtiölain voimaantulon synnyttämiä uusia soveltamistilanteita verovuonna 2006 voimassa olevien verosäännösten nojalla.

Osakkeen nimellisarvo ja kirjanpidollinen vasta-arvo

Vanhan osakeyhtiölain (734/1978) mukaan osakkeilla oli yhtiöjärjestyksessä määrätty nimellisarvo tai kiinteään nimellisarvoon rinnastuva vasta-arvo. Uuden osakeyhtiölain mukaan osakkeilla ei ole nimellisarvoa, jos sellaisesta ei ole määräystä yhtiöjärjestyksessä. Osakkeilla ei ole myöskään vanhan osakeyhtiölain mukaista kirjanpidollista vasta-arvoa. Uuden osakeyhtiölain kirjanpidollinen vasta-arvo ei ole samansisältöinen kuin vanhan osakeyhtiölain mukainen kirjanpidollinen vasta-arvo, sillä kirjanpidollinen vasta-arvo voi uuden lain mukaan olla eri osakkeilla erisuuruinen.

Osakkeen nimellisarvon puuttuminen ja kirjanpidollisen vasta-arvon käsitteen muutos uudessa osakeyhtiölaissa voivat aiheuttaa sekaannusta, kun yhtiön varallisuutta lasketaan varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain (1142/2005), jäljempänä arvostamislaki, mukaan. Osakkeen nimellisarvoa ja kirjanpidollista vasta-arvoa taikka edellä mainittuja arvoja korkeampaa merkintähintaa käytetään matemaattisena arvona silloin, kun kyseessä on uusi yhtiö (arvostamislaki 2 luku 10 §) tai jo olemassa olevan yhtiön osakepääoman korottaminen (arvostamislaki 2 luku 12 §). Verohallituksen käsityksen mukaan näissä tilanteissa osakkeen matemaattisena arvona ja kirjanpidollisena vasta-arvona käytetään osakepääomaa jaettuna osakkeiden lukumäärällä silloin, kun nimellisarvoa ei ole ja osakas ei vaadi käytettäväksi merkintähintaa.

Muun kuin julkisesti noteeratun yhtiön osakkeen vertailuarvoa laskettaessa arvostamislain 2 luvun 5 §:n mukaan huomioidaan myös osakkeen nimellisarvon tai kirjanpidollisen vasta-arvon muutokset.  Verovuoden aikana tapahtunut osakepääoman korottaminen ja alentaminen, yhtiön osakkeiden lunastaminen ja muu hankkiminen ja luovuttaminen sekä osakkeen nimellisarvon tai kirjanpidollisen vasta-arvon muutos otetaan osakkeen vertailuarvoa laskettaessa huomioon. Edellytyksenä on, että uusmerkinnässä osakkeiden merkintäaika on päättynyt tai osakkeet on hankittu tai luovutettu ennen verovuoden loppua taikka muu muutos on merkitty kaupparekisteriin ennen verovuoden päättymistä. Verohallituksen käsityksen mukaan vertailuarvoa laskettaessa otetaan osakepääoman tai ulkona olevien osakkeiden lukumäärän muutos huomioon myös niissä tilanteissa, joissa osakkeilla ei ole nimellisarvoa tai vanhan osakeyhtiölain mukaista kirjanpidollista vasta-arvoa. Yhtiön nettovarallisuus lasketaan tällöin siten, että nettovarallisuuteen lisätään yhtiöön tullut uusi maksullinen pääoma ja osakkeiden luovutuksessa saatu määrä sekä vähennetään osakepääoman alentamisen ja osakkeiden lunastamisen ja hankkimisen vuoksi yhtiön osakkaille maksettu määrä. Osakkeen vertailuarvo saadaan tällöin jakamalla uusi nettovarallisuus osakkeiden uudella lukumäärällä.

Uuden osakeyhtiölain mukaiset varojenjakotavat

Uuden osakeyhtiölain 8 luvun 1 §:n mukaan osakeyhtiöllä voi olla sekä sidottua että vapaata omaa pääomaa. Osakeyhtiön oma pääoma jakautuu taseessa laissa lueteltuihin sidotun oman pääoman eriin muiden oman pääoman erien ollessa vapaata omaa pääomaa. Yksityisen osakeyhtiön vähimmäisosakepääoma on 2 500 euroa ja julkisen osakeyhtiön 80 000 euroa. Sidottua omaa pääomaa ovat osakepääoma sekä kirjanpitolain mukainen arvonkorotusrahasto, käyvän arvon rahasto ja uudelleenarvostusrahasto. Sidottua pääomaa ovat myös vanhan osakeyhtiölain aikana muodostuneet vara- ja ylikurssirahastot. Osakeyhtiön vapaata omaa pääomaa ovat muut rahastot (muun muassa sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto ks. tarkemmin s. 5) sekä tilikauden ja edellisten tilikausien voitto.

Uuden osakeyhtiölain sidotun oman pääoman jakamista koskevat säännökset eivät muutu merkittävästi. Sidottu pääoma on lähtökohtaisesti muista kuin voittovaroista kertynyttä. Sidottua pääomaa voidaan alentaa vain velkojainsuojamenettelyssä. 

Osakeyhtiölain 13 luvun varojenjakotapoja koskevan 1 § mukaan yhtiön varoja voidaan jakaa osakkeenomistajille:

  • voitonjakona (osinko) ja varojen jakamisena vapaan oman pääoman rahastosta,
  • osakeyhtiölain 14 luvussa tarkoitettuna osakepääoman alentamisena,
  • osakeyhtiölain 3 ja 15 luvussa tarkoitettuna omien osakkeiden hankkimisena ja lunastamisena sekä
  • osakeyhtiölain 20 luvussa tarkoitettuna yhtiön purkamisena ja rekisteristä poistamisena.

Yhtiökokous voi päättää lahjan antamisesta yleishyödylliseen tai siihen rinnastettavaan tarkoitukseen, jos lahjoituksen määrää voidaan käyttötarkoitukseen sekä yhtiön tilaan ja muihin olosuhteisiin katsoen pitää kohtuullisena. Hallitus saa käyttää sanottuun tarkoitukseen varoja, joiden merkitys yhtiön tila huomioon ottaen on vähäinen.

Osakeyhtiölain mukaan vapaa oma pääoma voidaan jakaa kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella myös muulla kuin osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Muu liiketapahtuma, joka vähentää yhtiön varoja tai lisää sen velkoja ilman liiketaloudellista perustetta, on uuden osakeyhtiölain mukaan laitonta varojenjakoa.

Osakeyhtiölaissa mainittuun vapaan oman pääoman rahaston jakamiseen sovelletaan osakeyhtiölain 13 luvun 5–7 §:n mukaan samoja osakeyhtiölain periaatteita kuin osingonjakoon.

Osakeyhtiö saa jakaa vapaan oman pääoman, josta on vähennetty yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät varat. Varoja ei kuitenkaan saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden. 

Osakeyhtiön varojenjaon verotus

Osakeyhtiötä verotetaan erillisenä verovelvollisena sille kertyneestä tuloksesta. Osakkaita puolestaan verotetaan erikseen yhtiön jakamista varoista. Osakkaan verotuksessa tämän saamaa tuloa verotetaan joko osakkaan osinkona (katso tarkemmin Verohallituksen ohje Osinkotulojen verotus, Drno 843/345/2011, 7.2.2012) tai osakkeiden luovutuksesta saatuna tulona (katso tarkemmin Verohallituksen ohje Yhteisön osakkeiden luovutusten verokohtelu, Dnro A84/200/2012, 16.8.2012).

Tuloverolainsäädännössä ei ole osingon määritelmää. Luonteensa puolesta osinko käsittää tuottoa osakkeelle eli oman pääoman ehtoiselle sijoitukselle osakeyhtiöön. Osakeyhtiön jakaessa osakkeen omistuksen perusteella osinkoa jakokelpoisista voittovaroistaan noudattaen osingonjaosta säädettyä menettelyä merkitystä ei ole sillä, juontuvatko voittovarat yhtiölle veronalaisista tuloista. 

Osinkotulon verokohtelua sovelletaan varojenjakotavoista vain osinkoon, mutta ei osakepääoman alentamiseen, omien osakkeiden hankkimiseen ja lunastamiseen tai yhtiön purkamiseen. Yhtiön purkamista on vakiintuneesti pidetty osakkaan verotuksessa yhtiön osakkeiden luovutukseen rinnastettavana toimena, jossa osakkeiden perusteella saatua jako-osaa pidetään osakkeista saatuna vastikkeena. Kun yhtiö lunastaa tai hankkii omia osakkeita osakkaalta, osakasta verotetaan osakkeiden luovutusvoittoa koskevien säännösten mukaan.

Oikeuskäytännössä on myös sidotun oman pääoman palautus katsottu osakkeiden luovutukseen rinnastettavaksi tuloksi silloinkin, kun kysymys on pelkän ylikurssirahaston palauttamisesta, eikä osakkeiden lukumäärä muutu. Palautettu määrä on tällöin rinnastettu osakkeiden luovutushintaan. Ratkaisussa KHO 2005:24 on katsottu, että hankintamenona tulee vähentää ”alennusta vastaava määrä”. Ratkaisusta KVL 60/2004 (KHO 11.4.2005 t. 814: ei muutosta, ei julk.) ilmenee, että hankintamenona vähennettävä määrä on rahastosta palautettavan määrän suuruinen.

OYL 9 luvun 20 §:n mukaan yhtiö voi päättää maksuttomasta osakeannista yhtiölle itselleen niin, että osakeannissa rekisteröityihin uusiin osakkeisiin sovelletaan yhtiön hallussa olevia omia osakkeita koskevia sääntöjä. Kun yhtiö suuntaa itselleen maksuttoman osakeannin OYL 9 luvun 20 §:ssä tarkoitetulla tavalla, kysymys ei ole varojenjaosta. KVL on ratkaisussaan KVL 3/2007 (ei lainvoimainen) katsonut, että yhtiön omien osakkeiden luovutuksesta saamat suoritukset ovat EVL 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pääomasijoitusta, kun yhtiö luovuttaa maksua vastaan sellaisia omia osakkeita, jotka olivat tulleet sen haltuun yhtiölle itselleen suunnatussa maksuttomassa osakeannissa.

KVL 3/2007: 

X Oy päätti maksuttomasta osakeannista yhtiölle itselleen niin, että osakeannissa rekisteröityihin uusiin osakkeisiin sovellettiin yhtiön hallussa olevia omia osakkeita koskevia säännöksiä. Yhtiökokous päätti sen jälkeen yhtiön itselleen antamien omien osakkeiden luovuttamisesta ulkomaisille sijoittajille maksua vastaan. Osakeyhtiölain 9 luvun 1 §:n mukaan yhtiö voi osakeannissa antaa uusia osakkeita tai luovuttaa hallussaan olevia omia osakkeitaan. Kun X Oy osakeannissa luovutti maksua vastaan omia osakkeita, jotka olivat tulleet sen haltuun yhtiölle itselleen suunnatussa maksuttomassa osakeannissa, X Oy:n omien osakkeiden luovutuksesta saamat suoritukset olivat EVL 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pääomasijoitusta, joka ei ollut veronalaista tuloa

Ennakkoratkaisu vuosille 2007 ja 2008. Äänestys 5-4.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 6 § 1 mom 2 kohta (ei lainvoim.)

Omien osakkeiden luovutukseen sovelletaan pääsäännön mukaan luovutusvoittoverotusta (KHO 2003:19). Verohallituksen käsityksen mukaan päätöksen KVL 3/2007 mukaista kantaa on pidettävä poikkeuksena tästä pääsäännöstä. Omien osakkeiden luovuttamista voidaan verotuksessa pitää pääomasijoituksena vain niissä tilanteissa, joissa osakkeet ovat tulleet yhtiön haltuun maksuttomalla osakeannilla osakeyhtiölle itselleen.

KHO 2003:19:

Osakeyhtiö oli tilikaudella 1.11.1996 - 31.10.1997 myynyt omistuksessaan olleita omia osakkeitaan. Osakkeiden myynneistä, joka oli tapahtunut 1.9.1997 voimaan tulleiden osakeyhtiölain muutosten (145/97) jälkeen, syntynyt myyntivoitto oli siirretty osakeyhtiölain 12 luvun 3 a §:n mukaisesti ylikurssirahastoon ja sitä oli veroilmoituksessa käsitelty verovapaana pääomasijoituksena. Kun kyseessä kuitenkin oli ollut kaupan muodossa tapahtunut yhtiön liikeomaisuuteen kuuluneiden omien osakkeiden luovutus, myyntivoittoa ei voitu pitää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna verovapaana pääomasijoituksena vaan omien osakkeiden myynnistä saatu myyntivoitto oli saman lain 4 ja 5 §:ssä tarkoitettua veronalaista elinkeinotuloa.

Verovuosi 1997. Laki elinkeinotulon verottamisesta 4 §, 5 § ja 6 § 1 mom. 2 k.

Osakeyhtiölaki 7 luku (145/97) ja 12:3 a § (145/97)

Sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta tapahtuvan varojenjaon verotus

Uuden osakeyhtiölain 8 luvun 2 §:n mukaan sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon merkitään se osa osakkeiden merkintähinnasta, jota perustamissopimuksen tai osakeantipäätöksen mukaan ei merkitä osakepääomaan ja jota ei kirjanpitolain mukaan merkitä vieraaseen pääomaan, sekä sellainen muu oman pääoman sijoitus, jota ei merkitä muuhun rahastoon. Rahastoon voidaan merkitä myös esimerkiksi osakkeenomistajan vastikkeeton sijoitus yhtiöön, eli sijoitus, josta ei anneta vastikkeeksi osakkeita. Rahastoon merkitään myös se määrä, jolla osakepääomaa alennetaan ja jota ei käytetä tappion kattamiseen tai varojen jakamiseen. Sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto käsittää yhtiöön sijoitettuja varoja, jotka voidaan jakaa samassa järjestyksessä kuin yhtiöön kertyneet voittovarat.

Uuden osakeyhtiölain sääntelemissä yritysjärjestelytilanteissa oman pääoman rakenteessa voi tapahtua suuria muutoksia. Muun muassa sulautumisessa sulautuvan yhtiön oman pääoman jaottelu ei siirry sellaisenaan vastaanottavaan yhtiöön, vaan vastaanottava yhtiö voi kirjata oman pääoman lisäyksen kokonaan sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon. Tällöin sulautuvan yhtiön sidottu pääoma voisi muuttua vapaaksi pääomaksi vastaanottavassa yhtiössä.

Osakeyhtiölain 13 luvun 6 §:n 3 momentin mukaan varojen jakamista koskevassa päätöksessä on mainittava jaon määrä ja se, mitä varoja jakoon käytetään. Varojenjakopäätöksessä on siten aina kerrottava, onko kysymys voiton eli osingon jakamisesta vai jaetaanko varoja jostain tietystä vapaan oman pääoman rahastosta. Erottelu ei ole täysin yksiselitteinen, koska ainakin vapaaehtoisiin rahastoihin on voitu siirtää edellisten tilikausien voittoa. Erottelulla voidaan kuitenkin selkeyttää voitonjaon ja pääoman palauttamisen välistä eroa.

Vapaan oman pääoman rahastosta tapahtuvan varojenjaon verotuksesta ei ole verosäännöksiä. Kun yhtiö jakaa varoja vapaan oman pääoman rahastosta, yhtiön tulee erikseen selvittää, onko kysymyksessä voittovarojen jakaminen vai pääoman palauttaminen. Jos sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston varojen jakaminen rajoittuu varoihin, jotka ovat alun perin syntyneet osakkeenomistajien tai muiden kuin osakkeenomistajien tekemien pääomansijoitusten myötä, varojen jakamista on Verohallituksen käsityksen mukaan pidettävä pääomapalautuksena. Ellei riittävän luotettavasti voida selvittää, että sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta jaetut varat ovat luonteeltaan pääomapalautusta, varojen jakoon sovelletaan verotuksessa osinkoa koskevia säännöksiä.

Jos sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon on tehty sekä pääomasijoituksia että siirretty voittovaroja, voittovarojen siirtäminen rahastoon ei merkitse automaattisesti varojen jaon katsomista kaikilta osin osingonjaoksi. Varojen jako tulkitaan tällöin pääomapalautukseksi tai osingoksi pääomasijoitusten ja siirrettyjen voittovarojen suhteessa sijoitetun vapaan oman pääoman rahastossa.

Osakkeenomistaja voi luovuttaa omistamansa osakkeet sijoitetun oman pääoman rahastoon tekemänsä pääomasijoituksen jälkeen.  Jos yhtiö sen jälkeen jakaa varoja sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta uudelle osakkeenomistajalle, varojen jakoa on uuden osakkeenomistajan verotuksessa pidettävä pääoman palautuksena siltä osin kuin sijoitetun vapaan oman pääoman rahaston varojen jakaminen rajoittuu varoihin, jotka ovat alun perin syntyneet pääomasijoitusten myötä.

Osakkeen omistajan verotuksessa sijoitus sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon lisää sijoituksen tehneen osakkaan omistaman osakkeen hankintamenoa, kun sijoitus liittyy osakkeen hankintaan. Jos sijoitetun oman pääoman rahastosta tapahtuva palautus katsotaan verotuksessa pääomapalautukseksi, palautus katsotaan osakkeiden luovutukseen rinnastettavaksi tuloksi, joka vähentää osakkeen hankintamenoa.

Osingon jakaminen tilikauden päättymisen ja varsinaisen yhtiökokouksen välisenä aikana sekä osingon jakaminen kuluvalta tilikaudelta

Uuden OYL 13 luvun 3 §:n mukaan osinkojen jakaminen perustuu viimeksi vahvistettuun tilintarkastettuun tilinpäätökseen. Jaossa on otettava huomioon tilinpäätöksen laatimisen jälkeen yhtiön taloudellisessa asemassa tapahtuneet olennaiset muutokset. Tilinpäätös vahvistetaan varsinaisessa yhtiökokouksessa. Tällainen tilinpäätös on myös tarkastettava. Säännöksessä viitataan yleisesti viimeksi vahvistettuun tilintarkastettuun tilinpäätökseen eikä siihen, että tilinpäätöksen tulisi olla viimeksi päättyneeltä tilikaudelta. Osingon jakaminen on siten mahdollista myös viimeksi päättyneen tilikauden ja osakeyhtiölain mukaan pidettävän varsinaisen yhtiökokouksen välisenä aikana. Tällöin osinkoa jaetaan yhtiön viimeksi päättynyttä tilikautta edeltävään tilinpäätökseen perustuen. Lisäksi jakautumisessa tai kombinaatiosulautumisessa syntynyt yhtiö voi jakaa ensimmäisessä varsinaisessa yhtiökokouksessa yhtiössä olevaa vapaata omaa pääomaa. Säännös tekee myös mahdolliseksi voitonjaon meneillään olevalta tilikaudelta.

Osingonsaajan verotuksessa ei ole merkitystä sillä, onko osinko jaettu jo päättyneeltä vai vielä kulumassa olevalta tilikaudelta. Saatu osinko on sen verovuoden tuloa, jona osinko on nostettavissa. Osingon verovapaata osaa laskettaessa otetaan osingonsaajan verotuksessa huomioon sekä jakajayhtiön päättyneeltä tilikaudelta jaetut osingot että jakajayhtiön kuluvalta tilikaudelta jaetut osingot. Jos osinkoa on jaettu tilikauden päättymisen ja osakeyhtiölain mukaan pidettävän varsinaisen yhtiökokouksen välisenä aikana, jolloin viimeksi vahvistettu tilinpäätös on viimeksi päättynyttä tilikautta edeltävä tilinpäätös, myös tällöin saatu osinko on sen vuoden osinkoa, jona osinko on nostettavissa. Näin saadut osingot siis lasketaan yhteen määritettäessä osingon verovapaata osaa.

Esimerkki: 

Yhtiön A tilikausi on kalenterivuosi 2006 ja tilinpäätös on vahvistettu yhtiökokouksessa 15.4.2007.
Yhtiö tekee kolme varojenjakopäätöstä:

  1. yhtiökokouksessa 31.1.2007, aikana, jona viimeinen vahvistettu ja tilintarkastettu tilinpäätös on vuodelta 2005
  2. yhtiökokouksessa 15.4.2007, kun tilinpäätös vuodelta 2006 on vahvistettu ja tilintarkastettu
  3. yhtiökokouksessa 30.7.2007, jolloin osinko on jaettu välitilinpäätöksen perusteella vasta tilikauden 2007 aikana yhtiöön kertyneistä voittovaroista.

Osingonsaajan verotuksessa esimerkin osingot katsotaan kassaperiaatteen mukaisesti verovuoden 2007 tuloksi. Osingot jaetaan verovapaaseen osaan sekä pääoma- ja ansiotuloon osakkeen vuodelle 2007 määritellyn matemaattisen arvon perusteella eli vuoden 2006 aikana päättyneelle tilikaudelle laadittavan taseen mukaisen nettovarallisuuden perusteella.

Elinkeinotoimintaa harjoittavan osingonsaajan verotuksessa yleensä sovelletaan suoriteperiaatetta. Suoriteperiaatteen mukaan osinko on sen verovuoden tuloa, jonka aikana varojenjakopäätös on tehty ja oikeus osinkosaamiseen on näin syntynyt. Verovuoden elinkeinotoiminnan tuloksi luetaan ne osingot, joihin on syntynyt saamisoikeus niiden tilikausien kuluessa, jotka päättyivät kalenterivuoden aikana.

Suosivat varojenjakotilanteet

Osakeyhtiön vapaata omaa pääomaa voidaan kaikkien osakkeenomistajien suostumuksella jakaa myös muulla kuin 13 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla (OYL 13 luku 6 § 4 momentti), jollei yhtiöjärjestyksestä johdu muuta. Säännöksen nojalla yksimieliset osakkeenomistajat voivat päättää jakaa vapaata omaa pääomaa muussa suhteessa kuin osakkeenomistuksen tai yhtiöjärjestyksen määräysten perusteella.

OYL 3 luvun 1 §:n mukaan kaikki osakkeet tuottavat yhtiössä yhtäläiset oikeudet. Yhtiöjärjestyksessä voidaan kuitenkin määrätä, että yhtiössä on tai voi olla oikeuksiltaan tai velvollisuuksiltaan toisistaan poikkeavia osakkeita. Tällöin yhtiöjärjestyksestä on käytävä ilmi osakkeiden väliset erot. Mikäli eri osakkeille jaetaan erisuuruinen osinko, yhtiöjärjestyksestä on siten ilmettävä, mikä on erilaisen osingonjaon peruste. Osakeyhtiön osakkeet ovat erilajisia silloin, jos ne poikkeavat toisistaan osakkeen tuottaman äänimäärän tai yhtiön varoja jaettaessa tuottaman oikeuden suhteen tai ne muuten määrätään yhtiöjärjestyksessä erilajisiksi.

Yhtiöjärjestyksen määräyksillä voidaan pyrkiä esimerkiksi lääkärikeskusyhtiöissä luomaan järjestelmä, jossa yhtiön tuotto voidaan jakaa osakkaille heidän käyttämiensä yhtiön palveluksien mukaan. Yhtiöjärjestyksessä osakkeet voidaan esimerkiksi jakaa niin moneen osakesarjaan kuin yhtiössä on toimivia ammattia harjoittavia osakkaita. Kunkin sarjan osakkeet antavat oikeuden harjoittaa ammattitoimintaa yhtiön tiloissa. Kunkin osakesarjan osinko-oikeus määräytyy sen vastaanottokohtaisen tuloksen perusteella, minkä osakesarjan vastaanotto-oikeuden käyttö on yhtiöön tuottanut. Yhtiön laskentatoimi on yhtiöjärjestyksen mukaan hoidettava siten, että kuhunkin osakesarjaan liittyvän vastaanoton käyttöoikeuden tulos on todennettavissa. Tällaisessa mallissa osingon peruste on täsmällisesti yhtiöjärjestyksessä määrätty, eikä osakkailla ole harkintavaltaa osingonjaon kohdistumisessa osakesarjojen kesken. Verotuksellisesti se on sikäli ongelmallinen, että osinko määräytyy pikemminkin työpanoksen kuin sijoitetun pääoman perusteella. Osinko luetaan pääomatuloksi vain yhdeksään prosenttiin asti nettovarallisuudesta, joten näin ollen esimerkissä ei synny veroetua siihen verrattuna, että kukin osakas olisi yksin osakkaana omassa osakeyhtiössä, joka hallitsisi osakkaan vastaanottotilaa. Mikäli osinko perustuu yhtiöjärjestyksen riittävän yksiselitteiseen säännökseen, eikä jätä voiton jakautumista osakkaiden kesken sovittavaksi, menettelyä ei Verohallituksen käsityksen mukaan voida pitää veronkiertona.

Jos osakkeenomistaja luopuu hänelle osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen mukaan kuuluvasta osingosta toisen osakkaan hyväksi, suosiva varojenjako edellyttää kaikkien osakkaiden yksimielisyyttä. Osakas antaessaan jakoon suostumuksensa luopuu hänelle kuuluvasta osingosta. Osinkotulo katsotaan verotuksessa kuitenkin sen osakkaan tuloksi, jolle se lain ja yhtiöjärjestyksen mukaan olisi kuulunut. Tällöin myös katsotaan, että osakas, joka suosivassa jaossa saa osingon, saa lahjan osingosta luopuneelta osakkaalta.

Jos yhtiön vapaata omaa pääomaa ryhdytään jakamaan veronkiertotarkoituksessa, menettelyyn voidaan puuttua VML 28 §:n nojalla. Kysymys voi olla esimerkiksi siitä, että muun henkilön kuin osakkeenomistajan varoja jaetaan sijoitetun vapaan pääoman rahaston kautta yhtiön osakkeenomistajille ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin. Perusteettomia veroetuja voidaan tavoitella myös esimerkiksi yhtiöjärjestyksen määräyksellä siten, että se käytännössä johtaa toimivan osakkaan ansiotulon jakaantumiseen osinkoina hänen lähipiirilleen esim. hänen lapsilleen.

Laiton varojenjako

Laittomasta varojenjaosta on kysymys, jos varojenjakoon ei ole ollut käytettävissä jakokelpoisia varoja tai varojenjaossa ei ole noudatettu varojenjakoa koskevia menettelysäännöksiä. Varoja ei saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden. Myös liiketapahtuma, joka vähentää yhtiön varoja tai lisää sen velkoja ilman liiketaloudellista perustetta, on laitonta varojenjakoa (13 luvun 1 §:n 3 momentti).

Verohallituksen käsityksen mukaan osakeyhtiölain mukainen laiton jako ei lähtökohtaisesti ole peiteltyä osinkoa. Esimerkiksi peitellystä osingosta ei ole kysymys tilanteessa, jossa jaossa noudatetaan osakeyhtiölain varojenjakoa koskevia menettelysäännöksiä, mutta käytettävissä ei olekaan ollut riittävästi jakokelpoisia varoja. Menettely ei ole peiteltyä eikä siihen liity poikkeavaa hinnoittelua. Tällaiseen osingonjakoon sovelletaan osinkoa koskevia säännöksiä.

Verotuksessa laiton varojen jako voi kuitenkin olla peiteltyä osinkoa. Tavallisesti peitelty osinko käsittää sen, että yhtiön osakas nostaa yhtiöstä varoja vastikkeetta tai poikkeavalla hinnoittelulla. Esimerkkejä laittomasta jaosta, jota pidetään verotuksessa peiteltynä osinkona, ovat omaisuuden tai palvelun myynti osakastaholle alihintaan tai niiden ostaminen yhtiölle ylihintaan.

Uuden osakeyhtiölain mukainen sidotun osakepääoman määrä

Osakeyhtiölain mukaan yksityisen osakeyhtiön osakepääoman vähimmäismäärä on 2 500 euroa. Vanhan osakeyhtiölain mukaan osakepääoman vähimmäismäärä on ollut 1.9.1997 tai sen jälkeen perustetuissa yhtiöissä 8 000 euroa. Jos yhtiö haluaa uuden lain voimaantultua alentaa osakepääomaansa alle 8 000 euron, yhtiön tulee noudattaa osakeyhtiölaissa säädettyä velkojainsuojamenettelyä.

Yksityisen osakeyhtiön vähimmäisosakepääomaksi säädettiin 8 000 euroa 1 päivänä syyskuuta 1997 voimaan tulleella lailla (laki osakeyhtiölain muuttamisesta 145/1997). Lain alkuperäisten siirtymäsäännösten mukaan aikaisemmin perustettujen osakeyhtiöiden tuli korottaa osakepääomaansa seitsemän vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Siirtymäsäännöstä muutettiin lailla (laki osakeyhtiölain muuttamisesta annetun lain eräiden siirtymäsäännösten muuttamisesta 492/2004) siten, että vaatimusta sovellettiin vanhoihin yhtiöihin lailla erikseen säädettävänä ajankohtana. Muutoksen tarkoituksena oli, että asiaa arvioitaisiin osakeyhtiölain kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Osa osakeyhtiöistä on jo korottanut osakepääomansa 8000 euroksi osakeyhtiölain vähimmäispääomavaatimuksen vuoksi. Verohallituksen käsityksen mukaan peiteltyä osinkoa koskeva VML 29 § ei sovellu, jos osakepääoman korotus 8000 euroon on alun perin tehty sen vuoksi, että osakeyhtiölain vähimmäispääomavaatimus täyttyisi eikä yhtiön oman pääoman tarpeen vuoksi ja yhtiö alentaa pääoman uuden osakeyhtiölain mukaisesti 2500 euroon. Osakepääoman palauttamiseen sovelletaan tällöin luovutusvoittosäännöksiä osakkaan verotuksessa. Merkitystä ei ole silloin sillä, mitä varoja korotukseen on aikanaan käytetty.

Yritysmuodon muuttaminen

Osakeyhtiölakiuudistuksen yhteydessä ei uudistettu verotuksen yritysjärjestelysäännöksiä. Uudistettuja osakeyhtiölain säännösten mukaisia yritysjärjestelyitä ei siten voida kaikilta osin toteuttaa verotuksellisesti neutraaleina järjestelyinä.

Osakeyhtiölain mukaan yksityinen osakeyhtiö, jossa on vähintään kaksi osakkeenomistajaa, voidaan muuttaa avoimeksi yhtiöksi tai kommandiittiyhtiöksi siten, että osakeyhtiön osakkeenomistajista tulee avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiömiehiä. Yksityisen osakeyhtiön ainoa osakkeenomistaja, joka on Euroopan talousalueella asuva luonnollinen henkilö, voi jatkaa osakeyhtiön toimintaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana.

Sellaiset toimintamuodon muutostilanteet, jotka eivät aiheuta välittömiä tuloveroseuraamuksia, on lueteltu TVL 24 §:ssä.  TVL 24 § ei sovellu muutettaessa osakeyhtiö avoimeksi yhtiöksi tai kommandiittiyhtiöksi tai jatkettaessa osakeyhtiön toimintaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana. Näissä tilanteissa yritysmuodon muuttaminen johtaa siten osakeyhtiön purkautumiseen verotuksessa. Osakeyhtiön purkamiseen sovelletaan EVL 51 d §:ää (tai TVL 27 §:ää mikäli yhtiö ei harjoita liiketoimintaa) sen vuoden verotuksessa, jonka aikana yhtiö on purkautunut.

Purkautuvan osakeyhtiön verotuksessa vaihto-, sijoitus-, ja käyttöomaisuuden sekä muun omaisuuden luovutushinnaksi katsotaan omaisuuden todennäköistä luovutushintaa vastaava määrä eli käypä arvo. Purkautuvan yhtiön käyttöomaisuusosakkeiden luovutushinnan veronalaisuus määräytyy EVL 6 b §:n säännösten mukaan (ks. tarkemmin Verohallituksen ohje Yhteisön osakkeiden luovutusten verokohtelu, Dnro A84/200/2012, 16.8.2012).

Yhtiön verotuksessa vahvistetut tappiot ja käyttämättömät yhtiöveron hyvitykset eivät siirry toiminnan jatkajalle. Myös yhtiön tekemät varaukset tuloutuvat purkautumisvuoden verotuksessa.

Osakeyhtiön osakkaan katsotaan luovuttavan osakkeensa, jolloin osakkaalle voi muodostua veronalaista luovutusvoittoa tai -tappiota.

Varainsiirtoverolain 4 §:n 5 momentin ja 15 §:n 3 momentin mukaan varainsiirtoveroa ei ole suoritettava siirrettäessä kiinteistö tai arvopapereita toimintaa jatkavalle yhteisölle yhteisömuodon muutoksen, sulautumisen ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 52 c §:n mukaisen jakautumisen perusteella, jos järjestely toteutetaan asianomaista yhteisöä koskevan lainsäädännön mukaisesti. Jos osakeyhtiön muuttaminen henkilöyhtiöksi tapahtuu osakeyhtiölain 19 luvun 4 §:n 2 momentin mukaisesti, varainsiirtoveroa ei siten tule suoritettavaksi. Jos luonnollinen henkilö jatkaa osakeyhtiön toimintaa yksityisenä elinkeinonharjoittajana on varainsiirtovero suoritettava siirtyvästä kiinteistöstä ja arvopapereista, koska tällöin kyse ei ole varainsiirtoverolain 4 §:n 5 momentissa tarkoitetusta yhteisömuodon muutoksesta toimintaa jatkavalle yhteisölle.

Arvonlisäverotuksessa osakeyhtiölain mukainen osakeyhtiön muuttaminen avoimeksi yhtiöksi tai kommandiittiyhtiöksi tai osakeyhtiön toiminnan jatkaminen yksityisenä elinkeinonharjoittajana käsitellään ns. nimenmuutosasiana, joka ei vaikuta verovelvollisuuteen. Liiketoiminnan harjoittajan ei katsota muuttuvan, vaan liiketoimintaa jatkaa verotuksellisesti sama subjekti.

Kolmikantasulautuminen

Osakeyhtiölain 16 luvussa säädetään niin kutsutusta kolmikantasulautumisesta, jossa muu taho kuin vastaanottava yhtiö, yleensä tämän emoyhtiö, antaa sulautumisvastikkeen sulautuvan yhtiön osakkeenomistajille. Muu taho kuin vastaanottava yhtiö voi antaa sulautumisvastikkeen, kun yksi tai useampi sulautuva yhtiö sulautuu vastaanottavaan yhtiöön (absorptiosulautuminen).

Verotuksessa absorptiosulautumisesta säädetään EVL 52 a §:ssä, jonka mukaan sulautumisella tarkoitetaan järjestelyä, jossa yksi tai useampi osakeyhtiö (sulautuva yhtiö) purkautuen selvitysmenettelyttä siirtää kaikki varansa ja velkansa toiselle osakeyhtiölle (vastaanottava yhtiö) ja jossa sulautuvan yhtiön osakkeenomistajat saavat vastikkeena omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita. Vastike saa olla myös rahaa, kuitenkin enintään 10 prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa.

EVL 52 a § ei sovellu kolmikantasulautumiseen, koska osakkeenomistajat saavat muun sulautumisvastikkeen kuin omistamiensa osakkeiden mukaisessa suhteessa vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita. Koska kolmikantasulautumisessa EVL 52 a §:n mukaiset edellytykset eivät täyty, sovelletaan sulautumiseen tuloverotuksessa purkautumista koskevia säännöksiä.

Kolmikantasulautumisessa osakkeenomistajan on suoritettava varainsiirtoveroa sulautumisen perusteella muulta taholta kuin vastaanottavalta yhtiöltä saamistaan osakkeista. Varainsiirtoverolain 15 §:n 4 momentin mukaan ainoastaan niissä tapauksissa, joissa sulautumisen perusteella osakkeen omistaja saa vastaanottavan yhtiön uusia osakkeita, varainsiirtoveroa ei suoriteta.

Arvonlisäverotuksessa sulautuvalle yhtiölle ja perustettaville uusille yhtiöille ei aiheudu veroseuraamuksia sulautuvan yhtiön lopettamisen tai vastaanottavan yhtiön aloittamisen johdosta. Kolmikantasulautumisessa sulautuva yhtiö lakkaa olemasta, joten sen tulee tehdä lopettamisilmoitus. Vastaanottava/perustettava yhtiö jatkaa sulautuvan yhtiön toimintaa samana/uutena verovelvollisena.


apulaisjohtaja  Anneli Kukkonen

ylitarkastaja Kari Aaltonen