Oikaisulautakuntamenettelyyn liittyvät ohjeet

Antopäivä
20.12.2007
Diaarinumero
1920/03/2007
Voimassaolo
Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Verohallintolaki 2 § (1557/95)
Korvaa ohjeen
3323/03/02

Verohallitus lähettää oheisena ajantasaistetut oikaisulautakuntamenettelyä koskevat ohjeet tiedoksi.

Pääjohtaja Mirjami Laitinen

Ylitarkastaja Markku Mertala

Oikaisulautakuntia koskevat ohjeet

1. Johdanto

Tässä ohjeessa selvitetään oikaisulautakunnan toimintaan liittyvää menettelyä.

Verotuksen oikaisulautakuntaa koskeviksi muutoksiksi verolainsäädäntöön tehdyn hallituksen esityksen (HE 15/98) mukaan oikaisulautakuntamenettelyn tarkoituksena on verovelvollisen oikeusturvan parantaminen. Hallituksen esityksen mukaan oikeusturvaa parannetaan lisäämällä oikaisulautakunnan toimintaedellytyksiä, kohottamalla oikaisulautakunnan jäsenten ammattitaitoa sekä lisäämällä luottamusta oikaisulautakunnan riippumattomuuteen ja asiantuntemukseen.

Verotuksen oikaisulautakunnat ovat verovirastokohtaisia. Kaikissa alueellisissa verovirastoissa ja myös Konserniverokeskuksessa on oma verotuksen oikaisulautakuntansa. Verovirastojen lisäksi verotuksen oikaisulautakunta on myös Lounais-Suomen veroviraston Ahvenanmaan verotoimistossa.

2. Verotuksen oikaisulautakunta

2.1. Kokoonpano

Oikaisulautakunnassa on yksi tai useampia puheenjohtajia sekä neljällä jaollinen määrä jäseniä. Verohallitus määrää puheenjohtajat ja jäsenet veroviraston esityksestä. Puheenjohtajien ja jäsenten määrä riippuu asioiden määrästä ja vaikeusasteesta. Oikaisulautakunta voi jakaantua jaostoihin. Jaostossa tulee olla puheenjohtaja ja 4 jäsentä.

Lautakunta tai sen jaosto voi toimia myös puheenjohtajan ja yhden veronmaksajia edustavan jäsenen kokoonpanossa, jos veron määrä voi oikaisuvaatimuksen johdosta muuttua enintään 2 000 euroa (hallituksen esityksessä 148/2007 enimmäismäärää esitetään korotettavaksi 3 000 euroon). Lisäksi edellytetään, että puheenjohtaja ja jäsen ovat ratkaisusta yksimielisiä.

2.2.  Lautakunnan muodostaminen

2.2.1. Lautakunnan puheenjohtaja

Verohallitus määrää oikaisulautakunnan puheenjohtajat veroviraston esityksestä. Jos lautakunnassa on useampia puheenjohtajia, Verohallitus määrää, kuka puheenjohtajista toimii koko lautakunnan puheenjohtajana. Verohallitus määrää myös kuka puheenjohtajista toimii kunkin sijaisena puheenjohtajan ollessa estynyt. Puheenjohtajan sijaisena voi olla vain toinen puheenjohtaja. Koko lautakunnan puheenjohtajan ollessa estynyt hänen sijaisensa toimii lautakunnan puheenjohtajana.

Verohallintolain 4 §:n 5 momentin mukaan puheenjohtajan tulee olla hyvin perehtynyt verotukseen. Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan tarkoituksena on, että puheenjohtaja hoitaa tehtäviään päätoimisesti.

Verohallinnosta annetun asetuksen 4 §:n 2 momentin mukaan puheenjohtajan tehtävä on ennen siihen määräämistä ilmoitettava julkisesti haettavaksi, jollei erityisestä syystä muuta johdu. Puheenjohtajan virkaa ei ole syytä ilmoittaa haettavaksi, jos puheenjohtajan tehtävänä on esimerkiksi vain toimia toisen puheenjohtajan sijaisena tämän ollessa estyneenä.

Koska puheenjohtajan tehtävä on aina määräaikainen, tehtävää varten ei ole syytä perustaa vakinaista virkaa. Verovirasto nimittää Verohallitukselta puheenjohtajan tehtävään määräyksen saaneen henkilön kokoaikaiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen lautakunnan toimikauden ajaksi. Jos puheenjohtajaksi määrätty henkilö on verohallinnon virkamies, hänelle myönnetään virkavapautta omasta virasta siksi ajaksi, jonka hän toimii oikaisulautakunnan puheenjohtajana. Tarvittaessa puheenjohtajan tehtävän hoito voidaan järjestää myös osa-aikaiseksi määräaikaiseksi virkasuhteeksi, jossa työaika määritellään tehtävämäärän edellyttämäksi.

Veroviraston tulisi esittää oikaisulautakuntaan vähintään 2 puheenjohtajaa, koska vain toinen puheenjohtaja voi olla puheenjohtajan sijainen. Sama henkilö voidaan määrätä toimimaan eri verovirastojen oikaisulautakuntien puheenjohtajana, jos verovirastot tätä esittävät. Koska Verohallitus määrää kuka puheenjohtajista toimii koko lautakunnan puheenjohtajana, sijaiseksi määrätty puheenjohtaja voi toimia koko lautakunnan puheenjohtajana vain silloin kun puheenjohtaja on estynyt.

Mikäli oikaisulautakunnassa on vain neljä jäsentä, lautakunnan puheenjohtajan sijaisen tehtävä ei työllistä kokopäiväisesti. Tällöin lautakunnan puheenjohtajan sijainen voi olla toisen veroviraston oikaisulautakunnan puheenjohtaja tai joku veroviraston virkamiehistä voidaan määrätä hoitamaan puheenjohtajan tehtävää osa-aikaisesti.

Mikäli puheenjohtajan tehtävä vie vain osan viran työajasta, viran tehtäväpiiriin voidaan määrätä myös muita sellaisia tehtäviä, jotka eivät aiheuta esteellisyyttä puheenjohtajan tehtävissä. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi koulutus ja muut vastaavat, jotka eivät liity varsinaisiin verotustehtäviin.

Silloin kun oikaisulautakunta jakaantuu jaostoihin, verovirasto voi esittää jaostoon yhtä tai useampaa puheenjohtajaa. Sama puheenjohtaja voi toimia myös useamman jaoston puheenjohtajana.

Jos oikaisulautakunnan puheenjohtaja estyy pysyvästi hoitamasta tehtäviään, eroaa tai vapautetaan tehtävistään, Verohallitus määrää veroviraston ehdotuksesta uuden puheenjohtajan jäljellä olevaksi toimikaudeksi.

2.2.2.  Lautakunnan jäsenet

Verohallitus määrää oikaisulautakunnan jäsenet veroviraston esityksestä. Oikaisulautakunnan jäsenillä on henkilökohtainen varajäsen, jonka Verohallitus määrää veroviraston esityksestä.

Jäsenistä tulee neljäsosan olla veroviraston, neljäsosan kuntien ja puolet eri veronmaksajaryhmiä edustavien järjestöjen ehdottamia henkilöitä. Konserniverokeskuksen oikaisulautakunnassa on kuntien ehdottamien henkilöiden sijasta Suomen Kuntaliiton ehdottamia henkilöitä. Verovirasto voi esittää asiantuntevan henkilön, joko verohallinnon sisältä tai esimerkiksi verotuksen tutkijoiden piiristä.

Oikaisulautakunnan jäseneksi määrättävän tulee olla perehtynyt verotukseen. Verovirastojen tulee huolehtia siitä, että ne esittävät oikaisulautakuntien jäseniksi vain sellaisia henkilöitä, jotka täyttävät tämän edellytyksen. Oikaisulautakunnan jäsenen tulee lisäksi antaa suostumuksensa tehtävään.

Ahvenanmaan verotoimiston oikaisulautakunnan jäsenten tulee olla Ahvenanmaalta. Lounais-Suomen veroviraston on varattava Ahvenanmaan maakuntahallitukselle tilaisuus tulla kuulluksi ennen Ahvenanmaan verotoimiston oikaisulautakunnan jäsenten määräämistä.

Edellä mainituilla kokoonpanomääräyksillä on pyritty saamaan oikaisulautakuntaan mahdollisimman monipuolinen näkemys ja asiantuntemus erityisesti eri veronmaksajaryhmiin kuuluvien verovelvollisten olosuhteista.

Veronmaksajaryhminä on käytännössä pidetty palkansaajia, elinkeinotoiminnan harjoittajia ja maatilatalouden harjoittajia. Veronmaksajaryhmiä edustavia järjestöjä ovat muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitto, Suomen Yrittäjät, Suomen Kaupan Liitto, Keskuskauppakamari, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund, Veronmaksajain Keskusliitto r. y., Suomen Ammattijärjestöjen Keskusliitto SAK r. y., AKAVA ry ja Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry.

Verohallitus lähettää kuulemiskirjeen veronmaksajaryhmiä edustaville järjestöille. Järjestöjä pyydetään ehdottamaan suoraan verovirastoille sopivaksi katsomiaan henkilöitä oikaisulautakuntien jäseniksi. Verovirastojen tulee tarvittaessa oma-aloitteisesti pyytää oman alueensa erityispiirteiden mukaisesti ehdotuksia oikaisulautakuntien jäseniksi myös muilta veronmaksajia edustavilta järjestöiltä.

Veroviraston tulee pyytää ehdotukset jäseniksi kaikilta veroviraston alueen kunnilta. Kunta ilmoittaa ehdottamansa henkilön verovirastolle ja maakunnan liitolle. Maakunnan liiton tulee verohallinnosta annetun asetuksen 4 §:n 1 momentin mukaan antaa verovirastolle lausunto kuntien ehdottamista jäsenistä. Kunnan ehdotus lautakunnan jäseneksi ja maakunnan liiton lausunto on annettava hyvissä ajoin ennen lautakunnan toimikauden alkua.

Jos oikaisulautakunnan jäsen estyy pysyvästi hoitamasta tehtäviään, eroaa tai vapautetaan tehtävistään, Verohallitus määrää veroviraston ehdotuksesta uuden jäsenen jäljellä olevaksi toimikaudeksi. Uuden jäsenen tulee olla samasta kiintiöstä  kuin aikaisempi jäsen. Esimerkiksi, jos eronnut jäsen edusti veronmaksajia, ehdotukset uudeksi jäseneksi tulee pyytää veronmaksajia edustavilta järjestöiltä.

Oikaisulautakunnat eivät ole naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain 4a §:n 1 momentissa tarkoitettuja toimielimiä, joten niihin ei sovelleta laissa mainittua 40 prosentin kiintiötä. Veroviraston tulee kuitenkin ottaa huomioon myös naisten ja miesten tasa-arvo, kun se tekee esityksen lautakuntaan määrättävistä henkilöistä.

2.3. Jaoston kokoonpano ja muodostaminen

Oikaisulautakunta voi jakaantua jaostoihin. Jaostoihin jakaantumiseen vaikuttaa asioiden määrä, vaikeusaste ja alueelliset olosuhteet. Oikaisulautakunta voi jakaantua jaostoihin esimerkiksi asiaryhmittäin tai alueellisesti. Jaostoihin jakaantuminen tapahtuu verohallinnosta annetun asetuksen 4 §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla

Jaostossa tulee olla yksi tai useampi puheenjohtaja ja 4 jäsentä. Jos lautakunnan jäsenten lukumäärä on esim. 16, lautakunta voi jakaantua vain 4 jaostoon. Muut jaostokokoonpanot eivät tällöin ole mahdollisia. Lautakunta päättää tehtävien jaosta jaostojen kesken sekä jaostojen puheenjohtajista ja jäsenistä. Jos lautakunta haluaa toimikautensa aikana muuttaa jaostojen tehtäväjakoa ja kokoonpanoa, siitä voidaan päättää uudessa koko lautakunnan kokouksessa.

Verohallintolain 4 §:n 7 momentin mukaan oikaisulautakunnan jaostosta, sen puheenjohtajasta ja jäsenistä on soveltuvin osin voimassa, mitä oikaisulautakunnasta, sen puheenjohtajasta ja jäsenistä säädetään. Tämän vuoksi jaoston jäsenistä tulee yhden olla veroviraston ehdottama henkilö, yhden kuntien (Konserniverokeskuksen oikaisulautakunnassa Suomen Kuntaliiton) ehdottama henkilö ja kahden eri veronmaksajaryhmiä edustavien järjestöjen ehdottamia henkilöitä.

Oikaisulautakunta voi päättää jaostoihin jakaantumisesta siten, että kukin jäsen voi tulla vain yhteen jaostoon. Jaoston jäsen voi toimia vain tässä jaostossa. Kuhunkin jaostoon määrätään yksi tai useampi puheenjohtaja. Lautakunta voi päättää, että puheenjohtaja toimii useamman jaoston puheenjohtajana.

2.4. Puheenjohtajan ja yhden jäsenen lautakunta

Oikaisulautakunta tai, jos oikaisulautakunta on jakaantunut jaostoihin, jaosto voi toimia puheenjohtajan ja yhden veronmaksajia edustavan jäsenen kokoonpanossa, jos veron määrä voi oikaisuvaatimuksen johdosta muuttua enintään 2 000 euroa. Edellytyksenä asian ratkaisulle tässä kokoonpanossa on kuitenkin se, että puheenjohtaja ja jäsen ovat yksimielisiä. Oikaisulautakunta päättää verohallinnosta annetun asetuksen 4 §:n 3 momentin mukaan, ketkä veronmaksajia edustavista oikaisulautakunnan tai jaoston jäsenistä voivat yhdessä puheenjohtajan kanssa ratkaista tällaiset oikaisuvaatimukset. Näin ollen lautakuntaan tai jaostoon voidaan työtilanteen niin vaatiessa muodostaa myös kaksi puheenjohtajasta ja jäsenestä koostuvaa kokoonpanoa.

Myös veronsaajien puolesta tehdyt oikaisuvaatimukset voidaan käsitellä puheenjohtajan ja yhden jäsenen kokoonpanossa

Jos puheenjohtaja toimii useamman jaoston puheenjohtajana, hän voi ratkaista puheenjohtajan ja yhden jäsenen kokoonpanossa ratkaistavia oikaisuvaatimuksia kunkin jaoston tähän tehtävään määrätyn jäsenen kanssa. Jos jaostoon on määrätty molemmat veronmaksajia edustavat jäsenet puheenjohtajan ja yhden jäsenen kokoonpanossa ratkaistavia asioita käsittelemään, voi puheenjohtaja toimia kumman jäsenen kanssa tahansa. Kun tehtävään määrätty jäsen on estynyt, puheenjohtaja voi ratkaista asian jäsenen henkilökohtaisen varajäsenen kanssa. Jos sekä jäsen että varajäsen ovat estyneitä, asia siirretään jaoston tai koko lautakunnan käsiteltäväksi.

Vain sellainen oikaisulautakunnan veronmaksajia edustava jäsen, joka on lautakunnan järjestäytymiskokouksessa tehtävään määrätty tai hänen henkilökohtainen varajäsenensä, voivat ratkaista oikaisuvaatimuksia yhdessä puheenjohtajan kanssa.

2.5. Toimikausi

Oikaisulautakunnan toimikausi on 5 kalenterivuotta. Tammikuun 2008 alussa toimikautensa aloittavien oikaisulautakuntien toimikausi päättyy 31.12.2012. Nykyisten oikaisulautakuntien toimikausi päättyy 31.12.2007. Oikaisuvaatimus, jota ei ole ratkaistu 1.1.2008 mennessä, siirtyy toimivaltaisen oikaisulautakunnan käsiteltäväksi.

3. Verotuksen oikaisulautakunnan kokous

3.1. Kokouskutsu ja kokouspaikka

Oikaisulautakunnan kokouskutsusta ja kokouspaikasta ei ole säännöksiä. Vastuu oikaisulautakunnan, jaoston sekä puheenjohtajan ja yhden jäsenen kokoonpanon koollekutsumisesta on asianomaisella puheenjohtajalla. Jaostojen määrällä ja työnjaolla on pyrittävä siihen, että kokoukset voidaan pitää säännöllisesti. Oikaisulautakunnalla voi olla myös kiinteät kokousajat. Veroviraston yksiköillä on vastuu siitä, että puheenjohtaja saa hyvissä ajoin tiedon käsiteltävistä asioista.

Kutsu kokoukseen tulee toimittaa yleensä kirjallisena ja riittävän ajoissa. Kokouksessa voidaan myös sopia seuraavan kokouksen ajankohdasta.

Oikaisulautakunnan jäsenen, joka on estynyt saapumasta kokoukseen, on kutsuttava varajäsenensä kokoukseen. Esteestä on ilmoitettava myös puheenjohtajalle.

Oikaisulautakunta valitsee kokouspaikaksi tarkoituksenmukaisimmaksi katsomansa paikan.

3.2. Läsnäolo-oikeus

Verohallintolain 4 §:n 2 momentin mukaan oikaisulautakunnassa on puheenjohtajan lisäksi neljällä jaollinen määrä jäseniä. Säännös tarkoittaa sitä, että koko lautakunnan kokouksessa voi päätöksentekoon osallistua jäsenten lisäksi vain koko lautakunnan puheenjohtaja tai hänen sijaisensa. Muiden puheenjohtajien läsnäolo-oikeus määräytyy verohallintolain 4 b §:n mukaisesti.

Verohallintolain 4 b §:n mukaan verohallinnon asianomaisilla virkamiehillä on oikeus olla läsnä lautakunnan kokouksessa ja ottaa osaa keskusteluun. Asianomainen virkamies on esimerkiksi henkilö, joka on valmistellut asiaa oikaisulautakuntakäsittelyä varten tai jonka virkatehtäviin läsnäolo lautakunnan kokouksissa muutoin liittyy. Myös oikaisulautakunnan kutsumalla asiantuntijalla on oikeus olla läsnä kokouksessa ja ottaa osaa keskusteluun. Oikaisulautakunnan kutsuma asiantuntija on useimmiten verohallinnon ulkopuolinen erityisolosuhteiden tuntija.

Veroasiamies, verovelvollinen ja sivulliset eivät saa olla läsnä lautakunnan kokouksessa. Poikkeuksena tästä ovat vain ne tilanteet, jolloin asianosaiselle on annettu mahdollisuus antaa suullinen lausuma tai joissa toimitetaan katselmus.

Edellä todettu koskee myös jaoston sekä puheenjohtajan ja yhden jäsenen kokouksia.

3.3. Päätösvaltaisuus

3.3.1. Verotuksen oikaisulautakunnan kokous

Verohallintolain 4 a §:n mukaan verotuksen oikaisulautakunta on päätösvaltainen, kun läsnä on puheenjohtaja ja vähintään puolet lautakunnan muista jäsenistä. Jos lautakunnassa on puheenjohtajan lisäksi neljä jäsentä, lautakunta on päätösvaltainen, kun läsnä on puheenjohtajan lisäksi vähintään kaksi muuta jäsentä. Oikaisulautakunnan jäsenen sijaisena toimii Verohallituksen määräämä henkilökohtainen varajäsen. Puheenjohtajan ollessa estynyt hänen sijaisenaan toimii se oikaisulautakunnan puheenjohtajista, jonka Verohallitus on määrännyt hänen sijaisekseen.

3.3.2. Verotuksen oikaisulautakunnan jaoston kokous

Verotuksen oikaisulautakunnan jaostosta, sen puheenjohtajasta ja jäsenistä on soveltuvin osin voimassa, mitä verotuksen oikaisulautakunnasta, sen puheenjohtajasta ja jäsenistä säädetään. Jos lautakunta toimii jaostoihin jakautuneena, kussakin jaostossa on puheenjohtajana toimivan lisäksi neljä jäsentä.

Oikaisulautakunnan jaoston tulee työskennellä siinä kokoonpanossa, minkä oikaisulautakunta on järjestäytymiskokouksessaan päättänyt. Jaosto on päätösvaltainen, kun läsnä on puheenjohtajana toimivan lisäksi vähintään kaksi muuta jäsentä. Jäsenen sijaisena toimii Verohallituksen määräämä henkilökohtainen varajäsen. Jaoston puheenjohtajana toimivan ollessa estynyt hänen sijaisenaan toimii se oikaisulautakunnan puheenjohtajista, jonka Verohallitus on määrännyt hänen sijaisekseen.

3.3.3. Puheenjohtajan ja yhden jäsenen muodostama kokoonpano

Kun verotuksen oikaisulautakunta tai sen jaosto toimii kokoonpanossa, johon kuuluu puheenjohtajan lisäksi yksi lautakunnan jäsen, lautakunta tai jaosto on päätösvaltainen, kun molemmat ovat läsnä. Jäsenen sijaisena toimii Verohallituksen määräämä henkilökohtainen varajäsen. Puheenjohtajan ollessa estynyt hänen sijaisenaan toimii se oikaisulautakunnan puheenjohtajista, jonka Verohallitus on määrännyt hänen sijaisekseen.

3.4. Pöytäkirja

Verotuksen oikaisulautakunnan ja sen jaoston kokouksessa on verohallinnosta annetun asetuksen 4 §:n 4 momentin mukaan pidettävä pöytäkirjaa. Pöytäkirjaa on pidettävä myös silloin, kun oikaisulautakunta tai sen jaosto toimii puheenjohtajan ja yhden jäsenen kokoonpanossa. Oikaisuvaatimus ja siihen annettu päätös perusteluineen muodostavat pöytäkirjan liitteen.

Pöytäkirjan sisällöstä ei ole yksityiskohtaisempia säännöksiä. Koska oikaisuvaatimus ja siihen annettu päätös muodostavat pöytäkirjan liitteen, pöytäkirjasta tulee ilmetä käsitellyt asiat. Käsitellyistä asioista pöytäkirjaan merkitään yleensä vain yksi pykälä. Pöytäkirjaan liitetään luettelo, jossa ovat tiedot verovelvollisen ja asian yksilöimiseksi. Pöytäkirjaan merkitään myös äänestykset ja äänestyksen johdosta tehdyt päätökset sekä oikaisulautakunnan jaostossa käsitellyt asiat, jotka on siirretty koko oikaisulautakunnan ratkaistaviksi.

Jos puheenjohtajan ja yhden jäsenen kokoonpanossa toimiva oikaisulautakunta tai jaosto ei ole yksimielinen, on asia siirrettävä oikaisulautakunnan tai jaoston ratkaistavaksi. Tästä tehdään merkintä pöytäkirjan liitteenä olevaan luetteloon tai verotusasiakirjoihin. Puheenjohtajan ja jäsenen eriäviä mielipiteitä ei kirjata pöytäkirjaan. Vastuukysymysten selvittämiseksi pöytäkirjaan tulee merkitä, ketkä ovat olleet läsnä asiaa päättämässä. Jos joku jäsenistä saapuu kokoukseen myöhässä tai lähtee ennen kokouksen päättymistä, pöytäkirjasta tulee ilmetä, mitä asioita he ovat olleet käsittelemässä. Lisäksi tulee merkitä esteellisyydet. Pöytäkirjaamisessa käytetään sitä varten laadittua lomaketta. Äänestykset merkitään lomakkeelle, joka liitetään pöytäkirjaan. Liitelomaketta ei tarvitse käyttää, jos riittävät merkinnät äänestyksistä voidaan tehdä pöytäkirjaan. Äänestyksistä merkitään kaikki tehdyt esitykset sekä ketkä ovat mitäkin esitystä kannattaneet. Lisäksi merkitään äänestyksen lopputulos.

Pöytäkirjan pitämisestä huolehtii puheenjohtaja ja hän allekirjoittaa pöytäkirjan. Nimenomaisten säännösten puuttuessa noudatetaan lisäksi pöytäkirjaamisen yleisiä periaatteita. Pöytäkirjaan merkitään puheenjohtaja ja jäsenet sekä muut paikalla olleet. Lisäksi siihen merkitään päätösvaltaisuuden toteaminen ja valitut pöytäkirjan tarkastajat, jotka myös allekirjoittavat pöytäkirjan. Jos oikaisulautakunta tai jaosto toimii puheenjohtajan ja yhden jäsenen muodostamassa kokoonpanossa, molemmat allekirjoittavat pöytäkirjan.

4. Asioiden käsittely verotuksen oikaisulautakunnassa

4.1. Yleistä

Oikaisulautakunnassa noudatettavaan menettelyyn sovelletaan verohallintolain 4 a ja 4 b §:n sekä verohallinnosta annetun valtioneuvoston asetuksen säännösten ohella hallintolakia ja verotusmenettelystä annettua lakia. Lisäksi oikaisulautakuntia koskevia säännöksiä on kiinteistöverolaissa sekä perintö- ja lahjaverolaissa.

Verotusmenettelylain 61 - 65 §:t sisältävät oikaisuvaatimusta koskevat säännökset. Lain 72 - 79 §:ssä ovat muutoksiin sisältyvät erinäiset säännökset. Lisäksi lain 82 § sisältää säännöksen toimivaltaisesta oikaisulautakunnasta rajoitetusti verovelvollisen verotusta koskevissa asioissa.

Hallintolaki on yleissäädöksenä toissijainen siitä poikkeavaan erityislakiin nähden. Sitä ei sovelleta, jos muussa laissa on hallintolaista poikkeavia säännöksiä. Oikaisulautakuntamenettelyssä tulevat sovellettaviksi muun muassa hallintolain esteellisyyttä ja suullista käsittelyä koskevat säännökset. Myös oikaisuvaatimuksiin annettujen päätösten tulee lähtökohtaisesti täyttää hallintolain päätösten perustelemiselle asettamat vaatimukset.

Edellä mainitut lait eivät säätele yksityiskohtaisesti asioiden käsittelyä oikaisulautakunnassa. Tämän vuoksi oikaisulautakunta joutuu pitkälti itse päättämään omista työskentelytavoistaan. Tällöin on syytä etsiä mahdollisimman joustavia ja tarkoituksenmukaisia ratkaisuja, jotka ottavat huomioon käsiteltävänä olevien asioiden määrän ja vaikeusasteen.

Puheenjohtajan ja yhden jäsenen kokoonpanossa voidaan ratkaista ne oikaisuvaatimukset, joissa veron määrä voi muuttua enintään 2 000 euroa. Veron määrällä tarkoitetaan maksuunpantavaa veroa ja veronkorotusta. Jos verovelvollinen on tehnyt oikaisuvaatimuksen useammalta vuodelta, lasketaan edellä mainittu veron määrä kunkin verovuoden kohdalta erikseen. Jos veron määrä on tulkinnanvarainen ja on vaarana, että em. euromäärä ylittyy, oikaisuvaatimus on syytä siirtää jaoston tai koko lautakunnan käsiteltäväksi. Myös periaatteellisesti merkittävät asiat, joissa 2 000 euron raja ei ylity, tulisi käsitellä jaoston tai koko lautakunnan istunnossa.

Jos verovelvollisen tekemän oikaisuvaatimuksen johdosta hänen ja hänen puolisonsa vero muuttuu yhteensä yli 2 000 euroa, oikaisuvaatimusta ei voida käsitellä puheenjohtajan ja yhden jäsenen kokoonpanossa.

Harkittaessa sitä, voidaanko asia käsitellä puheenjohtajan ja yhden jäsenen kokoonpanossa, on otettava huomioon verovelvollisen vaatimuksen ohella myös se, kuinka paljon vero voi muuttua sovellettavien säännösten mukaan. Vaikka verovelvollinen vaatii veroa muutettavaksi enemmän kuin 2 000 euroa, mutta asianomaisten säännösten mukaan vero ei voi muuttua tätä enempää, asia voidaan käsitellä puheenjohtajan ja yhden jäsenen kokoonpanossa. Jäljempänä on esimerkki eurorajan soveltamisesta.

Verovelvolliselle, jonka verotettavat ansiotulot ovat 53 000 euroa ja verot yhteensä 19 815 euroa, myönnetään verovuonna 2008 vähennys asunnon ja työpaikan välisestä matkasta halvimman kulkuneuvon eli linja-auton käyttökustannusten mukaan laskettuna 4 300 euroa. Verovelvollisen kustannuksiksi oli laskettu 4 800 euroa, joista TVL 93 §:n 1 momentin mukaan oli vähennetty omavastuuosuus 500 euroa.

Oikaisulautakunnassa verovelvollinen vaatii kustannuksia vähennettäväksi oman auton kustannusten mukaan laskettuna 0,22 euroa/km 35 000 kilometriltä eli 7 700 euroa.

Koska matkakuluja voidaan TVL 93 §:n 1 momentin mukaan vähentää enintään 7 000 euroa, verovelvollinen voi saada enintään 2 200 euroa lisää vähennettäviä matkakustannuksia. Verovelvollisen veron määrä olisi hänen oikaisulautakunnassa vaatimiensa matkakuluvähennysten huomioon ottamisen jälkeen 18 495 euroa. Vähennyksen vaikutus veroon jää alle 2 000 euron, joten valitus voidaan käsitellä puheenjohtajan ja yhden jäsenen kokoonpanossa.

Jaoston käsiteltävä asia on siirrettävä lautakunnan ratkaistavaksi, jos koko lautakunnan puheenjohtaja taikka asianomaisen jaoston puheenjohtaja tai jäsen sitä vaatii.

Verovirasto voi edelleen hyväksyä verovelvollisen tekemän oikaisuvaatimuksen osittain tai kokonaan. Kokonaan hyväksytty asia ei tule lainkaan oikaisulautakunnan käsiteltäväksi.

Asianosaisten kuluja oikaisulautakunnassa ei ole säädetty korvattavaksi. Asianosaiset vastaavat siten omista kuluistaan. Jos verovelvollinen on vaatinut oikaisuvaatimuksessa kulujen korvaamista, vaatimus on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että kulujen korvaaminen ei kuulu oikaisulautakunnan toimivaltaan.

4.2. Asioiden valmistelu

Asioiden valmistelusta oikaisulautakunnan kokousta varten ei ole erityissäännöksiä. Verotusmenettelylain 26 §:n 4 momentin (477/98) mukaan asian selvittämisvelvollisuus kuuluu sekä viranomaiselle että verovelvolliselle. Molempien tulee osallistua asian selvittämiseen mahdollisuuksiensa mukaan. Selvittämisvelvollisuus on sillä osapuolella, jolla on paremmat edellytykset selvittää kysymyksessä oleva asia. Verovelvolliselle on verotusmenettelylaissa säädetty hallintolain 31 §:ssä säädettyä laajempi selvittämisvelvollisuus. Veroviraston on edelleen huolehdittava hallintolain 31 §:n mukaisesti, että asia tulee selvitetyksi. Erityistilanteita koskevan kohdan mukaan selvityksen esittäminen on ensisijaisesti verovelvollisen asia silloin, kun verovelvollisen suorittaman oikeustoimen toinen osapuoli ei asu Suomessa tai tällä ei ole kotipaikkaa täällä ja viranomainen ei voi saada oikeustoimesta tai se toisesta osapuolesta riittävää tietoa kansainvälisen sopimuksen perusteella.

Verotusmenettelylain 26 §:n 3 momentissa säädetään verovelvollisen kuulemisesta. Säännöksen mukaan verovelvolliselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi, jos verotusta toimitettaessa poiketaan olennaisesti verovelvollisen antamasta veroilmoituksesta. Jos verotusta muutetaan jälkiverotuksin tai verotuksen oikaisuin verovelvollisen vahingoksi, on verovelvolliselle tällöinkin varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Kun verovelvollista kuullaan, on vastineen tai vastaselityksen antamiselle tarvittaessa annettava kohtuullinen määräaika. Määräaika on harkittava tapauskohtaisesti riittävän pitkäksi. Kun selvitystä pyydetään, on aina mahdollisuuksien mukaan mainittava, mistä seikoista selvitystä tulisi erityisesti esittää. Lisäksi verotusmenettelylaissa säädetään kuulemisesta verotuksen erityistilanteissa.

Hallintolain 32 ja 33 §:ssä on säädetty selvityspyynnöstä ja selvityksen antamiselle asetettavasta määräajasta. Säännöksiä sovelletaan verotusmenettelylakia täydentävästi. Lausuntoa tai muuta selvitystä pyydettäessä on yksilöitävä, mistä erityisistä seikoista selvitystä on esitettävä. Selvityksen esittämistä varten on asetettava asian laatuun nähden riittävä määräaika.

Asianosaisten kuulemisesta oikaisuvaatimusten käsittelemisen yhteydessä ei ole verolainsäädännössä erityisiä säännöksiä. Tämän vuoksi kuulemiseen sovelletaan hallintolain kuulemista koskevia säännöksiä ja verolainsäädännössä olevia veroasiamiesten kuulemista koskevia säännöksiä. Kuulemisen lähtökohtana on, että verovelvollista on veroasiamiehen vastapuolena ennen päätöksentekoa kuultava veroasiamiehen tekemästä oikaisuvaatimuksesta, ellei kuuleminen esim. vaatimuksen tutkimatta jättämisen tai muun syyn takia ole ilmeisen tarpeetonta. Samoin verovelvolliselle on varattava tilaisuus vastaselityksen antamiseen veroasiamiehen mahdollisesti hänen oikaisuvaatimukseensa antaman vastineen johdosta, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta. Verovelvollisen tekemästä oikaisuvaatimuksesta tai verovelvollisen antamasta vastineesta voidaan vastaavasti tarvittaessa varata veroasiamiehelle tilaisuus tulla kuulluksi. Vastaavaa menettelyä noudatetaan perintö- ja lahjaverotusta sekä kiinteistöverotusta koskevassa oikaisuvaatimusmenettelyssä Veroviraston on pyrittävä huolehtimaan asianosaisten kuulemisesta jo ennen asian viemistä oikaisulautakuntakäsittelyyn.

Hallintolain 36 §:ssä säädetään viranomaisen velvollisuudesta ilmoittaa asianosaiselle kuulemisen tarkoitus. Ilmoituksesta on aina käytävä ilmi määräaika, mihin mennessä selitys on annettava viranomaiselle. Määräaikaa koskevasta ilmoituksesta tulee käydä ilmi, ettei määräajan noudattamatta jättäminen estä asian ratkaisemista. Lisäksi kuulemista koskevassa pyynnössä on tarvittaessa yksilöitävä, mistä seikoista selitystä pyydetään. Yksilöintiä seikoista, joista selitystä pyydetään, ei tarvita, jos selityksen kohde on muutoinkin selvä.

Asianosaiselle on säännöksen mukaan lisäksi toimitettava kuulemisen kohteena olevat asiakirjat alkuperäisinä tai jäljennöksinä taikka varattava muutoin tilaisuus tutustua niihin. Verotuksen yhteydessä tapahtuvissa kuulemisissa kertyneitä asiakirjoja ei yleensä liitetä kuulemiskirjeeseen. Jos asianosaiselle ei toimiteta kuulemisen kannalta tarpeellisia asiakirjoja, tulee asianosaiselle varata mahdollisuus tutustua asiakirjoihin, jolloin ilmoituksessa on syytä mainita, missä ja milloin asianosaisella on mahdollisuus tutustua asiakirjoihin.

Asioiden valmistelu oikaisulautakuntakäsittelyä varten tapahtuu siinä veroviraston yksikössä, jonka tehtäväksi se on veroviraston työjärjestyksessä määrätty. Yleisimmin tämä tapahtunee siinä verotoimistoyksikössä, missä oikaisuvaatimuksen kohteena oleva verotuspäätös on tehty. Verovirastossa voi olla myös yksikkö, joka valmistelee kaikki oikaisuvaatimukset. Yksikössä tehtävään määrätyt veroviraston virkamiehet valmistelevat oikaisuvaatimukset lautakuntakäsittelyä varten. Oikaisulautakunnan kokouksessa valmistelija, joku muu tehtävään määrätty virkamies tai puheenjohtaja selvittää tapauksen tosiseikat, asiaa koskevat säännökset ja oikeustapaukset sekä esittää oman perustellun ratkaisuehdotuksensa.

Verohallintolain 4 a §:n 3 momentin mukaan asiat ratkaistaan oikaisulautakunnassa ilman esittelyä. Säännös tarkoittaa sitä, että oikaisulautakunnassa ei suoriteta hallitusmuodossa tarkoitettua esittelyä. Oikaisulautakunnan perehdyttäminen käsiteltävänä olevaan asiaan tapahtuu yleensä lautakunnan kokouksessa. Vaikeimmissa tapauksissa asiasta voidaan laatia muistio, joka lähetetään jäsenille etukäteen. Jos joku oikaisulautakunnan jäsenistä haluaa etukäteen tutustua kokouksessa käsiteltäviin asioihin, verotoimiston on järjestettävä siihen tilaisuus.

4.3.  Asianosaisen suullinen vaatimus ja selvitys

Oikaisulautakuntamenettely on pääosin kirjallista menettelyä. Asianosainen voi kuitenkin joissakin tilanteissa hoitaa asiaansa perusteellisemmin ja helpommin suullisesti. Hallintolain 37 §:ssä on säädetty suullisesta vaatimuksesta ja selvityksestä. Säännös vastaa pitkälti kumotun hallintomenettelylain säännöstä asianosaisen suullisesta lausumasta. Säännöksen tarkoituksena on kuitenkin antaa entistä paremmat mahdollisuudet suullisen vaatimuksen ja selvityksen esittämiseen. Asianosaisen vaikeudet toimia kirjallisen menettelyn vaatimusten mukaisesti voivat johtua sekä tottumattomuudesta että käytännön hankaluuksista esittää asia kirjallisesti. Jos asianosaiselle tällöin annetaan mahdollisuus esittää asiansa suullisesti, myös viranomaisella voi olla paremmat edellytykset selvittää asiaa.

Hallintolain 37 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on varattava asianosaiselle tilaisuus esittää vaatimus tai selvitys suullisesti, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi ja kirjallinen menettely tuottaa asianosaiselle kohtuuttomia vaikeuksia. Hallintolain perustelujen mukaan tilaisuutta suullisen lausuman antamiseen ei tulisi evätä ainakaan tilanteissa, joissa viranomainen pyytää vastaavia tietoja kirjallisesti. Jos suullisella lausumalla voidaan edistää asian selvittämistä ja kirjallinen menettely tuottaa kohtuuttomia vaikeuksia, on asianosaiselle annettava mahdollisuus suulliseen menettelyyn. Kohtuuttomilla vaikeuksilla tarkoitetaan lähinnä käytännön vaikeuksia esittää asioita kirjallisesti, jolloin syynä voivat olla esimerkiksi luku- tai kirjoitustaidon puute, asianosaisen vamma tai sairaus tai tottumattomuus esittää asioita kirjallisesti. Lisäksi mahdollisuutta suullisen vaatimuksen tai selvityksen antamiseen on säännöksessä rajoitettu niin, että mahdollisuutta ei tarvitse varata, jos viranomainen katsoo, että se ei ole tarpeen asian selvittämiseksi. Syy epäämiseen voi olla esimerkiksi se, että suullisella vaatimuksella tai selvityksellä ei ole saatavissa mitään uutta selvitystä siihen, mitä kirjallisesti asiassa on esitetty. Tietojen merkitys asian selvittämisen kannalta on viranomaisen harkittavissa. Hallintolain 37 §:n 1 momentissa mainittujen edellytysten täyttyessä viranomaisella on velvollisuus suullisten tietojen vastaanottamiseen. Velvollisuuden syntyminen edellyttää lisäksi, että asianosainen nimenomaisesti pyytää mahdollisuutta suullisen vaatimuksen tai selvityksen esittämiseen. Pyynnön ei kuitenkaan tarvitse olla kirjallinen, vaan se voidaan esittää esimerkiksi puhelimitse.

Hallintolain 37 §:n 2 momentin mukaan viranomainen voi asianosaisen pyynnöstä varata tilaisuuden asian selvittämiseksi tarpeellisten tietojen suulliseen esittämiseen muissakin kuin säännöksen 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, jos suullisen vaatimuksen tai selvityksen vastaanottamista voidaan pitää sekä asianosaisen että viranomaisen kannalta tarkoituksenmukaisimpana. Tällöin pyynnön hyväksyminen riippuu kaikilta osin viranomaisen harkinnasta. Tilaisuuden varaaminen edellyttää myös tällöin asianosaisen nimenomaista tahdonilmaisua edellä kerrotulla tavalla

Suullisen vaatimuksen tai selvityksen vastaanottamiselle ei ole säännöksessä asetettu erityisiä menettelytapavaatimuksia. Suullisen vaatimuksen tai selvityksen vastaanottaminen ei ole yleisessä oikeudenkäyntimenettelyssä tapahtuvaa käsittelyä, jossa viranomaisen olisi toimittava päätösvaltaisessa kokoonpanossa. Riittävänä voidaan pitää, että viranomaisen puolesta suullisen vaatimuksen tai selvityksen vastaanottaa esimerkiksi lautakunnan puheenjohtaja. Ennen asian ratkaisemista viranomaisen on selvitettävä, mistä ja minkä vuoksi asianosainen haluaa esittää asiassa suullisen vaatimuksen tai selvityksen. Puheenjohtaja voi yksin päättää lausuman vastaanottamisesta. Jos puheenjohtajan mielestä suullisen lausuman vastaanottaminen ei ole tarpeen, päätös asiasta on syytä tehdä oikaisulautakunnassa, jaostossa tai puheenjohtajan ja jäsenen kokoonpanossa. Vastaanottaessaan suullista vaatimusta tai selvitystä viranomaisen on syytä tarvittaessa esittää asianosaiselle kysymyksiä vaatimuksen tai selvityksen sisällön täsmentämiseksi.

Suullista vaatimusta tai selvitystä koskevassa säännöksessä edellytetään, että muut asianosaiset on kutsuttava samanaikaisesti paikalle, jos se on välttämätöntä asianosaisten oikeuksien tai edun valvomiseksi. Säännöksen tarkoituksena on ennen kaikkea varata mahdollisille muille asianosaisille tilaisuus antaa selityksensä asianosaisen esittämistä suullisista vaatimuksista tai selvityksistä. Säännöksessä ei edellytä, että muut asianosaiset olisivat paikalla, riittää, että heidät on hyvissä ajoin kutsuttu. Veroasiamies on asianosainen. Hänet on syytä kutsua paikalle, ellei se ole ilmeisen tarpeetonta. Joissakin tapauksissa saattaa olla tarpeen kutsua paikalle myös muu asianosainen kuin verovelvollinen, esimerkiksi puoliso tai yhtymän osakkaat.

Viranomaisen on huolehdittava siitä, että asianosainen saa tiedon siitä, että suullisen vaatimuksen tai selvityksen vastaanottaminen on evätty. Lisäksi sen tulee tällöin ohjata asianosaista esittämään asiansa kirjallisesti. Suullisen lausuman vastaanottamista koskeva viranomaisen ratkaisu on lopullista päätöstä valmisteleva toimenpide. Tällaisesta välitoimenpiteestä voidaan valittaa vasta lopullisen päätöksen yhteydessä. Suullisen lausuman vastaanottamisen epääminen on perusteltava lopullisessa päätöksessä.

Asiassa vastaanotettu suullinen vaatimus ja selvitys, joka saattaa vaikuttaa asian ratkaisuun, on hallintolain 42 §:n mukaisesti kirjattava tai muulla tavoin rekisteröitävä tarpeellisilta osin ja otettava liitteeksi asiakirjoihin.

4.4. Suullinen todistelu ja katselmus

Todistajan valan tai vakuutuksen nojalla kuulemisesta ja asianosaisen kuulemisesta totuusvakuutuksen nojalla säädetään hallintolain 40 §:n 1 momentissa. Uskontokuntaan kuulumaton voi valan sijasta antaa vakuutuksen ja uskontokuntaan kuuluva voi valita vannooko hän valan tai antaako vakuutuksen. Todistajan kuuleminen valan tai vakuutuksen nojalla ja asianosaisen kuuleminen totuusvakuutuksen nojalla edellyttää erityisiä syitä. Erityisiä syitä voidaan katsoa olevan, jos muilla keinoilla ei ole mahdollista hankkia tarvittavia todisteita. Lisäksi edellytyksenä on, että hankittavat todisteet ovat välttämättömiä tosiasioiden selville saamiseksi. Erityisiä syitä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota myös asian merkittävyyteen ja oikeusturvanäkökohtiin.

Todistajan valan nojalla kuuleminen ja asianosaisen kuuleminen totuusvakuutuksen nojalla nousevat usein esiin asianosaisen pyynnöstä. Viranomainen voi päättää suullisesta todistelusta myös oma-aloitteisesti. Asianosaisella ei ole ehdotonta oikeutta todistajan valan nojalla kuulemiseen tai asianosaisen kuulemiseen totuusvakuutuksen nojalla, vaan asiasta päättää asiaa käsittelevä viranomainen. Kuulemiseen ei ole syytä ryhtyä, mikäli sillä ei ole saatavissa lisäselvitystä kirjallisesti asiassa esitettyyn. Valan nojalla kuulemisen epääminen ei ole valituskelpoinen päätös. Päätöksestä voidaan valittaa vasta lopullisen päätöksen yhteydessä. Syy epäämiseen on perusteltava lopullisessa päätöksessä.

Todistajaa tai asianosaista voidaan kuulla verotuksen oikaisulautakunnassa tai kuuleminen voi tarvittaessa tapahtua virka-apuna hallinto-oikeudessa. Oikaisuvaatimusmenettelyssä on asioiden joutuisan käsittelyn varmistamiseksi suullisten todistuskeinojen käyttämisessä syytä yleensä turvautua hallinto-oikeuden antamaan virka-apuun. Todistelu voi tapahtua viranomaisen tiloissa tai muissa todisteluun soveltuvissa tiloissa. Virka-apuna tapahtuvan kuulemisen voi hallintolain 40 §:n 2 momentin mukaan toimittaa se hallinto-oikeus, jossa kuuleminen voi tapahtua soveliaimmin. Hallinto-oikeus on säännöksen mukaan velvollinen antamaan virka-apua sitä pyytävälle viranomaiselle. Jos kuuleminen tapahtuu virka-apuna hallinto-oikeudessa, oikaisulautakunnan on syytä toimittaa hallinto-oikeudelle riittävät tiedot kuulemisen toimittamiseksi, kuten esimerkiksi luettelo kuultavalle esitettävistä kysymyksistä. Oikaisulautakunnan puheenjohtaja tai jäsen voi myös olla läsnä oikeudessa ja pyytää oikeutta tarvittaessa esittämään lisäkysymyksiä kuultavalle.

Sellaiselle asianosaiselle, jota päätös välittömästi koskee, on varattava tilaisuus olla läsnä todistajaa tai toista asianosaista kuultaessa. Asianosaisella on hallintolain 40 §:n 1 momentin mukaan oikeus esittää kuultavalle kysymyksiä sekä lausua käsityksensä kuultavan kertomuksesta. Oikaisulautakunnan on lisäksi tarvittaessa kuultava pöytäkirjasta ilmenevistä seikoista niitä asianosaisia, jotka eivät ole olleet läsnä hallinto-oikeudessa. Todistajan tai asianosaisen kuulemisessa esiin tulleet seikat, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun, on hallintolain 42 §:n mukaisesti kirjattava tai muulla tavoin rekisteröitävä..

Hallintolain 40 §:n 3 momentin mukaan todistajan esteellisyydestä sekä todistajan ja asianosaisen oikeudesta kieltäytyä todistamasta, on voimassa, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallintolain 64 §:n 1 momentin mukaan hallintoasiassa kukin vastaa omista kuluistaan. Asiaa käsittelevä viranomaisen nimeää todistajat, joten todistajalla on oikeus korvauksen saamiseen. Korvaus maksetaan hallintolain 64 §:n 3 momentin mukaan noudattaen soveltuvin osin, mitä valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetussa laissa (666/72) on säädetty. Korvaus maksetaan viranomaisen käytettävissä olevista varoista. Jos siihen on syytä, viranomainen voi velvoittaa asianosaisen kokonaan tai osaksi korvaamaan viranomaiselle näistä varoista maksetut korvaukset. Syitä harkittaessa voidaan johtoa hakea valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain 16 ja 17 §:stä.

Hallintolain 38 §:n 1 momentin mukaan viranomainen voi toimittaa katselmuksen, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi. Katselmuksen tavoitteena on hankkia lisäselvitystä vireillä olevan asian ratkaisemiseksi. Viranomaisella ei ole velvollisuutta katselmuksen toimittamiseen, vaan sen toimittaminen jää viranomaisen harkinnan varaan silloinkin, kun sitä voidaan pitää säännöksessä mainitulla tavalla tarpeellisena. Katselmus voidaan toimittaa myös siinä tapauksessa, että asianosainen vastustaa sitä. Viranomaisella ei kuitenkaan ole oikeutta ryhtyä pakkotoimiin katselmuksen suorittamiseksi ja katselmus on toimitettava niin, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa katselmuksen kohteelle ja sen haltijalle. Katselmusta ei saa toimittaa kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa, ellei laissa erikseen toisin säädetä

Asianosaiselle on varattava tilaisuus olla läsnä katselmuksessa ja esittää mielipiteensä esille tulevista seikoista. Katselmuksesta on hallintolain 38 §:n 2 momentin mukaan pidettävä pöytäkirjaa, josta tulee käydä ilmi viranomaisen tekemät keskeiset havainnot eli sellaiset asiat, joilla saattaa olla merkitystä asian ratkaisemisen kannalta sekä asianosaisen esittämät huomautukset. Pöytäkirja on viipymättä annettava tiedoksi asianosaiselle ja muille toimitukseen kutsutuille. Siltä osin kuin pöytäkirjassa on yksittäistä verovelvollista koskevia verotustietoja, pöytäkirja on salassa pidettävä.

Hallintolain 38 §:n 3 momentin mukaan viranomainen voi rajoittaa yleisön pääsyä katselmukseen, jos se on tarpeen asian laadun vuoksi. Koska veroasiat ovat salassa pidettäviä, on sivullisten pääsy katselmukseen estettävä.

Katselmuksesta aiheutuneiden kulujen korvaamisesta ei ole säännöksiä. Tämän vuoksi jokainen katselmukseen osallistunut osapuoli vastaa itse omista kuluistaan.

4.5. Esteellisyys

Esteellisyyssäännösten tarkoituksena on turvata se, ettei asian ratkaisija ole asianosaisiin tai itse asiaan sellaisessa suhteessa, että hänen puolueettomuutensa vaarantuu. Oikaisulautakunnan puheenjohtaja ja jäsen on velvollinen ottamaan oma-aloitteisesti huomioon esteellisyytensä.

Verohallintolain 4 a §:n 4 momentin mukaan, jos oikaisulautakunnan puheenjohtaja tai jäsen on ottanut osaa verotuspäätöksen tekemiseen, hän ei saa käsitellä asiaa lautakunnassa. Lautakunnan puheenjohtajan ja jäsenen esteellisyydestä on lisäksi voimassa, mitä hallintolaissa säädetään esteellisyydestä.

Hallintolain 27 §:n mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen. Säännöksessä tarkoitettuna virkamiehenä pidetään valtion ja kuntien sekä muiden viranomaisten toiminnassa asioiden käsittelyyn osallistuvia henkilöitä siitä riippumatta ovatko he virka- tai työsuhteessa taikka luottamushenkilöitä. Virkamiehen käsite ulottuu näin ollen julkista valtaa käyttäviin henkilöihin. Hallintolain 27 §:n 2 momentin mukaan esteellisyyttä koskevia säännöksiä sovelletaan myös monijäsenisen toimielimen jäseniin. Esteellisyys koskee siten myös verotuksen oikaisulautakunnan jäseniä.

Säännöksessä tarkoitettuna asian käsittelynä ei tarkoiteta pelkästään ratkaisun tekemistä, vaan myös sitä välittömästi edeltäviä toimia, kuten asian esittelemistä ja valmistelua, lausuntojen pyytämistä, asianosaisten kuulemista ja selvitysten hankkimista. Läsnäolokiellolla on merkitystä lähinnä monijäsenisen viranomaisen kokouksissa. Esteellinen lautakunnan jäsen ei näin ollen saa osallistua myöskään päätöstä edeltävään keskusteluun.

Esteellisyysperusteista säädetään hallintolain 28 §:ssä.
Virkamies on esteellinen:

  1. jos hän tai hänen läheisensä on asianosainen;
  2. jos hän tai hänen läheisensä avustaa taikka edustaa asianosaista tai sitä, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
  3. jos asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa hänelle tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulle läheiselleen;
  4. jos hän on palvelussuhteessa tai käsiteltävään asiaan liittyvässä toimeksiantosuhteessa asianosaiseen tai siihen, jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
  5. jos hän tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä, valtion liikelaitoksessa tai laitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa;
  6. jos hän tai hänen 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu läheisensä kuuluu viraston tai laitoksen johtokuntaan tai siihen rinnastettavaan toimielimeen ja kysymys on asiasta, joka liittyy tämän viraston tai laitoksen ohjaukseen ja valvontaan; tai
  7. jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.

Esteellisyysperusteissa säädetty läheisten piiri määräytyy hallintolain 28 §:n 2 momentin säännösten mukaisesti. Läheiset on jaettu kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat virkamiehen kaikkein läheisimmät henkilöt eli ns. perhepiiri. Toiseen ryhmään kuuluvat perhepiiriä kaukaisemmat omat sukulaiset ja kolmanteen ryhmään virkamiehen puolison lähisukulaiset. Avio- tai avoliiton kautta syntyviä sukulaisuussuhteita pidetään esteellisyyttä harkittaessa samalla tavoin merkittävinä. Puolisolla tarkoitetaan aviopuolison lisäksi avo- tai rekisteröidyn parisuhteen puolisoa. Läheisinä pidetään vastaavia puolisukulaisia. Läheisellä tarkoitetaan lisäksi virkamiehelle muutoin erityisen läheistä henkilöä ja tämän puolisoa. Erityisen läheisellä henkilöllä tulee hallituksen esityksen perustelujen mukaan yleensä olla vastaavanlainen asema kuin perheenjäsenellä tai muilla säännöksen 1 kohdassa luetelluilla henkilöillä.

Oikaisulautakunnan jäsen on esteellinen esimerkiksi, jos hän on avustanut verovelvollista veroilmoituksen täyttämisessä tai jos hän tai hänen puolisonsa on avustanut verovelvollista oikaisuvaatimuksen tekemisessä.

Oikaisulautakunnan puheenjohtaja ja jäsen ovat esteellisiä, jos he ovat ottaneet osaa verotuspäätöksen tekemiseen. Tätä verohallintolain säännöstä täydentää hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohta, jonka mukaan henkilö on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuutensa muusta erityisestä syystä vaarantuu. Tällainen syy voi olla esimerkiksi se, että virkamies on käsitellyt samaa asiaa alemmassa viranomaisessa ja, että asian aikaisempi käsittely on sisältynyt sellaista, mikä voi horjuttaa hänen tasapuolisuuttaan ja vaarantaa luottamuksen hänen puolueettomuuteensa. Tällaisen syyn on oltava yleensä myös ulkopuolisen havaittavissa ja sen puolueettomuutta vaarantavan vaikutuksen on oltava suunnilleen samantasoinen kuin säännöksen 1 - 6 kohdissa määritellyissä esteellisyysperusteissa. Säännöstä pitäisi soveltaa niin, että kansalaisten luottamusta virkamiesten puolueettomuuteen suojellaan. Tämä ei kuitenkaan saisi johtaa siihen, että virkamies jäävää itsensä sellaisten syiden nojalla, jotka ovat esteellisyyden kannalta epäolennaisia.

Esimerkkejä tilanteista, joissa virkamies on esteellinen ratkaisemaan oikaisuvaatimusta.

  1. Hän on tehnyt tulkinta- tai ratkaisuehdotuksen verotuspäätökseen, jossa verovelvollinen on yksilöidysti tullut esiin.
  2. Hän on tehnyt verotuspäätöksen.
  3. Hän on antanut asiassa ennakkotiedon.

Esimerkkejä tilanteista, joissa virkamies ei ole esteellinen ratkaisemaan oikaisuvaatimusta.

  1. Hän on antanut verotuksessa yleisohjausta oikaisuvaatimuksen käsittelemästä kysymyksestä.
  2. Hän on esittänyt asiantuntijan roolissa mielipiteensä verotuskysymyksen ratkaisusta yksittäistapauksessa, jossa verovelvollinen ei ole yksilöidysti tullut esiin.

Esteellisyyden arviointi on aina tapauskohtaista. Hallintolain 29 §:n mukaan monijäsenisen toimielimen jäsenen esteellisyydestä päättää toimielin. Monijäseninen toimielin päättää myös muun läsnäoloon oikeutetun esteellisyydestä. Esteellisen henkilön tulee ilmoittaa esteellisyydestään verotuksen oikaisulautakunnalle, joka tekee päätöksen esteellisyydestä. Ennen asian ratkaisemista on syytä kuulla sitä, jonka esteellisyydestä päätetään. Jäsen saa osallistua esteellisyytensä käsittelyyn vain, jos toimielin ei olisi ilman häntä päätösvaltainen eikä hänen tilalleen ole ilman huomattavaa viivytystä saatavissa esteetöntä jäsentä. Esteellisyyttä koskeva ratkaisu on perusteltava ja sitä koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta. Päätös esteellisyydestä perusteluineen on merkittävä verotuksen oikaisulautakunnan pöytäkirjaan.

On tärkeää, että asianosaisten luottamus asioiden puolueettomaan käsittelyyn säilyy. Tämän vuoksi epäselvissä tapauksissa on syytä tulkita esteellisyyssäännöksiä laajasti.

4.6. Valmistelevan virkamiehen esteellisyys

Virkamieheen, joka valmistelee oikaisuvaatimuksia lautakunnan käsittelyyn tai joka kokouksissa selvittää asiaa puheenjohtajalle ja jäsenille, sovelletaan hallintolain 28 §:ssä mainittuja esteellisyysperusteita. Asioita valmisteleva virkamies ei ole kuitenkaan esteellinen pelkästään sillä perusteella, että hän on ottanut osaa verotuspäätöksen tekemiseen. Esteelliseksi tuleminen edellyttäisi asian aikaisemman käsittelyn lisäksi, että asian aikaisempi käsittely olisi sisältänyt sellaista, mikä voisi horjuttaa virkamiehen tasapuolisuutta ja vaarantaa luottamuksen hänen puolueettomuuteensa (ks. KHO 2004:82). Verotuksen oikaisulautakunnassa asioita esittelevä virkamies ei ole hallintolain 29 §:ssä tarkoitettu esittelijä, jonka esteellisyydestä lautakunnan olisi päätettävä.

4.7. Äänestysmenettely ja asian lykkääminen

Verotusmenettelylain 74 §:ssä säädetään siitä, miten päätös muodostuu, jos asiassa ilmaantuu eri mielipiteitä. Verotusmenettelylaki ei kuitenkaan sisällä säännöksiä itse äänestysmenettelystä. Koska oikaisulautakunnassa tehtävät päätökset ovat lain soveltamista yksittäistapauksessa, ne ovat oikeusharkintaa. Tämän vuoksi menettelyohjeena voidaan soveltuvin osin käyttää oikeudenkäymiskaaren 23 luvun säännöksiä.

Äänestys suoritetaan siten, että jäsenet lausuvat vuorollaan mielipiteensä. Puheenjohtaja lausuu mielipiteensä viimeisenä. Mielipide on perusteltava. Jäsenen, joka yhtyy aikaisemmin esitettyyn mielipiteeseen, on perusteltava mielipiteensä vain, jos perustelut poikkeavat aikaisemmin esitetystä.

Äänestyksestä ei voi pidättäytyä vaan kaikkien on lausuttava mielipiteensä asiasta. Äänestys tapahtuu yhdellä kertaa. Eri mielipiteitä ei siis aseta kutakin erikseen vastakkain. Äänestysmenettelystä johtuen oikaisulautakunnan kokouksen pöytäkirjaan ei voi jättää ns. eriävää mielipidettä.

Jos syntyy erimielisyyttä siitä, miten äänestys tulee toimittaa, tai siitä, mikä on äänestyksen lopputulos, siitä on äänestettävä erikseen. Jos asiassa on esitetty useita vaatimuksia, on niistä kaikista tarvittaessa äänestettävä erikseen.

Verotusmenettelylain 74 §:n mukaan, jos asia ratkaistaan oikaisulautakunnassa äänestäen, päätökseksi tulee se mielipide, jota useimpien on katsottava kannattaneen. Jos äänet jakautuvat tasan, päätökseksi tulee se mielipide, joka on verovelvolliselle edullisempi tai, jollei tätä perustetta voida soveltaa, se mielipide, jota puheenjohtaja on kannattanut.

Siten, jos esimerkiksi arvioverotusta toimitettaessa kaksi kannattaa 5 000 euroa ja kaksi 7 000 euroa, päätökseksi tulee 5 000 euroa, koska se on verovelvolliselle edullisempi.

Tilanteessa, jossa yksi kannattaa 7 000 euroa, kaksi 5 000 euroa ja kaksi 3 500 euroa, on ensin selvitettävä, mitä useimpien on katsottava kannattaneen. Asiaa on lähdettävä tarkastelemaan korkeimmasta äänestysehdotuksesta, koska sen on katsottava sisältävän seuraavaksi alemman ehdotuksen. Tämän mukaisesti korkeinta määrää äänestänyt kannattaa kahdesta muusta vaihtoehdosta ennemmin 5 000 euroa kuin 3 500 euroa. Kun äänet ryhmitellään kahteen ryhmään, äänestää vähintään 5 000 euroa kolme henkilöä ja 3 500 euroa kaksi henkilöä. Päätökseksi tulee siis 5 000 euroa.

Molempia edellä esitettyjä sääntöjä voidaan joutua käyttämään samassa äänestyksessä, jos äänien ryhmittelyssä jäljelle jäävät kaksi kantaa ovat tasavahvoja. Tilanteessa, jossa yksi äänestää 7 000 euroa, yksi 5 000 euroa ja kaksi 3 500 euroa, todetaan edellä kerrotulla tavalla ensin kahden kannattaneen vähintään 5 000 euroa ja kahden 3 500 euroa. Päätökseksi tulee äänten mennessä tasan verovelvolliselle edullisempi kanta eli 3 500 euroa.

Verotusmenettelylain 74 §:n ilmaisun ”verovelvolliselle edullisempi” on vakiintuneesti katsottu tarkoittavan ratkaisua, joka on verovelvollisen vaatimuksen kanssa yhdenmukainen tai mahdollisimman lähellä sitä.

Silloin, kun sääntöä verovelvolliselle edullisemmasta ratkaisusta ei voida soveltaa, ratkaisee äänten mennessä tasan puheenjohtajan ääni. Tällainen tilanne on esimerkiksi, kun äänestetään jaostoihin jakaantumisesta.

Oikaisuvaatimuksen käsittelyn lykkäämisestä ei ole säännöksiä. Asian käsittelyä voidaan lykätä esimerkiksi lisäselvitysten hankkimiseksi.

4.8. Päätöksen perusteleminen

Verotusmenettelylain 26 b §:n 1 momentissa säädetään päätöksen perustelemisesta. Päätös on aina perusteltava, jos siinä poiketaan veroilmoituksesta tai oikaisuvaatimuksesta tai jos verotusta muutetaan verovelvollisen vahingoksi. Perustelujen sisällöstä ei ole säädetty. Säännöksen 3 momentin mukaan päätös voidaan jättää perustelematta silloin, kun perusteleminen on ilmeisen tarpeetonta.

Hallintolain perusteluja koskevia säännöksiä sovelletaan verotusmenettelyyn verotusmenettelylain säännöksiä täydentävästi. Hallintolain 44 §:ssä säädetään päätöksen sisällöstä eli siitä, mitä päätöksestä on käytävä ilmi. Säännöksen mukaan päätöksestä on käytävä selvästi ilmi;

  1. päätöksen tehnyt viranomainen ja päätöksen tekemisen ajankohta;
  2. asianosaiset, joihin päätös välittömästi kohdistuu;
  3. päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu; sekä
  4. sen henkilön nimi ja yhteystiedot, jolta asianosainen voi pyytää tarvittaessa lisätietoja päätöksestä.

Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset.

Päätöksen perusteleminen on tärkeää asianosaisten oikeusturvan kannalta. Asianosaisen on saatava tietää, mitkä seikat ovat johtaneet ratkaisuun. Perusteluilla on merkitystä myös muutoksenhakuoikeuden käyttämisen kannalta, koska riittävät perustelut saattavat vähentää muutoksenhakualttiutta. Hyvät perustelut lisäävät myös asianosaisten luottamusta oikaisulautakuntaan.

Koska päätösten perusteleminen pakottaa ratkaisun tekijän huolelliseen ja johdonmukaiseen asian harkitsemiseen, sillä on merkitystä myös itse päätöksentekomenettelyyn.

Lisäksi perusteluista on hyötyä muutoksenhakuviranomaisille, joka saa niistä selville, mihin seikkoihin oikaisulautakunta on kiinnittänyt huomiota ja minkä merkityksen se on niille antanut.

Hallintolain 45 §:n 2 momentissa on mainittu ne tilanteet, joissa perustelu voidaan jättää esittämättä. Säännöksessä mainituista tilanteista oikaisulautakuntamenettelyyn soveltunee vain momentin 5 kohdassa mainittu peruste, jonka mukaan perustelu voidaan jättää esittämättä, jos perusteleminen on muusta erityisestä syystä ilmeisen tarpeetonta. Myös Verotusmenettelylain 26 b §:n 3 momentin nojalla päätös voidaan jättää perustelematta silloin, kun perusteleminen on ilmeisen tarpeetonta. Tällainen tilanne voi olla kysymyksessä vain silloin, kun verovelvollisen vaatimus hyväksytään kokonaan ja asia on niin selvä, ettei veronsaajan etu vaadi asian perustelemista. Silloin, kun lautakunta hyväksyy veroasiamiehen oikaisuvaatimuksen, päätös on aina perusteltava.

Päätöksen tekemiseen osallistuneet lautakunnan jäsenet vastaavat siitä, että päätös on asianmukaisesti perusteltu. Tämä koskee myös niitä tapauksia, joissa lautakunta muuttaa sille esitettyä perusteltua päätösesitystä.

4.9.  Arkistointi ja jälkitoimet

Oikaisulautakunnan pöytäkirjat on syytä säilyttää keskitetysti yhdessä paikassa. Tarkoituksenmukaisin paikka on se yksikkö, missä lautakunnan puheenjohtajalla on virkapaikka. Päätös ja verotusasiakirjat tulisi arkistoida verotuksen toimittamispaikassa.

Oikaisulautakunnan päätösten lähettäminen ja muut jälkitoimet hoidetaan siinä veroviraston yksikössä, jossa asia on valmisteltu oikaisulautakuntakäsittelyyn.

5. Verotuksen oikaisulautakunnan puheenjohtajan ja jäsenen vastuu

Oikaisulautakunnan päätöksestä vastaavat päätöksentekoon osallistuneet eli puheenjohtaja ja jäsenet. Jos asiassa on äänestetty, päätöksestä vastaavat ne, jotka ovat kannattaneet päätökseksi tullutta ehdotusta.

Oikaisulautakunnan puheenjohtajat ovat virkamiehiä, joten heihin sovelletaan virkamieslakia. Oikaisulautakunnan jäseniin ei sen sijaan sovelleta virkamieslakia, koska he ovat luottamustoimisuhteessa valtioon. Heidän oikeusasemansa on kuitenkin eräiltä osin sama kuin virkamiesten. Oikaisulautakunnan jäseniin sovelletaan rikoslain 40 luvun 12 §:n (604/2002) mukaan luvun virkamiestä koskevia säännöksiä, joten heihin sovelletaan rikoslain 40 luvun virkarikossäännöksiä.

Vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan vahingosta, jonka työntekijä työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa, hän on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava. Säännöksen 2 momentin mukaan, jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta. Edellä mainittu säännös tulee lain 4 luvun 2 §:n 1 ja 4 momenttien mukaan sovellettavaksi myös oikaisulautakunnan puheenjohtajaan ja jäseneen.

Valtio vastaa vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n mukaan ensisijaisesti oikaisulautakunnan puheenjohtajan ja jäsenen aiheuttamasta vahingosta. Valtion vastuu edellyttää tuottamusta eli virhettä tai laiminlyöntiä. Myös lievä tuottamus aiheuttaa valtiolle vahingonkorvausvastuun. Vahingon aiheuttaja voidaan velvoittaa suorittamaan valtiolle lain 4 luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan se määrä, minkä valtio on suorittanut vahingon kärsijälle. Virkamies ei yleensä joudu suorittamaan valtiolle täyttä korvausta, vaan korvattavaa määrää sovitellaan.

Verohallitus voi erityisistä syistä päättää oikaisulautakunnan puheenjohtajan ja jäsenen tehtävään antamansa määräyksen voimassaolon kesken lautakunnan toimikauden. Tällaisina syinä tulevat kysymykseen vain se, että puheenjohtaja tai jäsen laiminlyö olennaisesti tehtävänsä hoidon tai syyllistyy sellaisiin rangaistaviin tekoihin, joiden seurauksena on viraltapano tai jotka heikentävät puheenjohtajalta tai jäseneltä tehtävässään edellytettävää luottamusta.

Mikäli henkilö on nimetty puheenjohtajan tehtävää hoitamaan määräaikaisessa virkasuhteessa ja hänelle erikseen annetun määräyksen voimassaolo päätetään edellä tarkoitetuista syistä, tulee hänen määräaikainen virkasuhteensa myös samoilla perusteilla irtisanoa päättymään ennen määräaikaa ja hänet on pidätettävä virantoimituksesta siitä ajankohdasta, johon puheenjohtajan tehtävään annettu määräys on erikseen päätetty. Joissakin tapauksissa saattaa tulla kysymykseen virkasuhteen purkaminen.

6. Salassapitovelvollisuus ja vaitiolovelvollisuus

Verotusasiakirjojen ja –tietojen julkisuus määräytyy verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain (verotietolaki, 1346/99) mukaan. Verotusasiakirjoihin ja –tietoihin sovelletaan lisäksi lakia viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/99) ja asetusta viranomaisten toiminnan julkisuudesta (1030/99) sekä henkilötietolakia (523/99).

Verotietolain 4 §:n mukaan verotusasiakirjat, jotka koskevat verovelvollisen taloudellista asemaa, sekä muut sellaiset verotusasiakirjat, joista ilmenee tunnistettavissa olevaa verovelvollista koskevia tietoja, on lain 5-9 ja 21 §:ssä säädetyin poikkeuksin pidettävä salassa. Julkisia ovat näin ollen lain 5-9 §:ssä nimenomaan julkisiksi säädetyt tiedot sekä lain 21 §:n mukaan erikoisperinnän yhteydessä julkaistavat tiedot. Kaikki muut yksittäistä verovelvollista koskevat asiakirjat ja tiedot ovat salassa pidettäviä.

Salassapitovelvollisuuden sisällöstä, vaitiolovelvollisuudesta sekä hyväksikäyttökielosta on säädetty viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 22 – 23 §:ssä.

Salassapitovelvollisuus tarkoittaa, että salassa pidettävää asiakirjaa tai sen kopiota ei saa näyttää eikä luovuttaa sivulliselle eikä antaa sitä teknisen käyttöyhteyden avulla tai muulla tavalla sivullisen käytettäväksi. Kiellettyä on ilmaista asiakirjan salassa pidettävä sisältö suullisesti tai esimerkiksi jättämällä salassa pidettäviä tietoja sisältävä asiakirja ulkopuolisten saataville.

Vaitiolovelvollisuus tarkoittaa, että viranomaisen palveluksessa oleva samoin kuin luottamustehtävää hoitava ei saa paljastaa asiakirjan salassa pidettävää tietoa, joka asiakirjaan merkittynä olisi salassa pidettävä, eikä muutakaan viranomaisessa toimiessaan tietoonsa saamaansa seikkaa, josta lailla on säädetty vaitiolovelvollisuus. Tämä vaitiolovelvollisuus jatkuu vielä senkin jälkeen, kun toiminta viranomaisessa tai tehtävän hoitaminen viranomaisen lukuun on päättynyt.

Hyväksikäyttökielto tarkoittaa, ettei salassa pidettäviä tietoja saa käyttää omaksi tai toisen hyödyksi taikka toisen vahingoksi. Hyväksikäyttökielto koskee kaikkia, jotka lain mukaan ovat salassapitovelvollisia ja se jatkuu palvelussuhteen tai luottamustehtävän päätyttyä.

Oikaisulautakunnan jäsen on laissa tarkoitettu salassapitovelvollinen, joka julkisessa toimessaan saa tietoonsa salassa pidettäviä verotustietoja ja jota koskevat edellä mainitut salassapitovelvollisuus, vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto.

Verotustietojen julkisuudesta annetun lain 23 §:ssä säädetään neuvottelusalaisuudesta, jonka mukaan jokainen on velvollinen pitämään salassa, mitä verotuksen oikaisulautakunnassa on ilmaistu muutoksenhakua koskevaa asiaa käsiteltäessä. Tämän neuvottelusalaisuuden tarkoituksena on turvata se, että jäsenet voivat vapaasti ilmaista mielipiteensä käsiteltävänä olevista asioista tarvitsematta pelätä, että heidän mielipiteitään myöhemmin kulkeutuisi sivullisten tai verovelvollisten tietoon.

Lautakunnassa saatetaan käsitellä myös arvopaperimarkkinalain (495/89) 5 luvussa säänneltyjä sisäpiirintietoja. Verohallitus on ohjeistanut sisäpiirintietojen käsittelystä erikseen.

Mikäli asiakirjoja siirretään oikaisulautakuntamenettelyä varten veroviraston eri yksiköiden välillä, on huolehdittava siitä, että salassapito ei vaarannu.

Salassapitovelvollisuuden rikkomisesta voidaan tuomita rikoslain 40 luvun 5 §:n nojalla sakkoon tai enintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen.

Henkilölle, jonka verotusasiaa veroviranomaiset käsittelevät tai ovat käsitelleet, on tärkeää saada tietää, miten hänen asiansa on ratkaistu ja mitkä seikat ovat viranomaisen ratkaisuun vaikuttaneet. Tämän vuoksi tällaisella asianosaisella on Viranomaisten julkisuudesta annetun lain 11 §: nojalla oikeus saada tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Säännöksen mukaan asianosaiselle voidaan kuitenkin jättää antamatta tieto häntä itseään koskevasta asiakirjasta mm. silloin, jos tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä tai yksityistä etua. Samoin voidaan jättää antamatta asianosaiselle tieto häntä itseään koskevasta esittelymuistiosta ja ratkaisuehdotuksesta niin kauan kuin päätös, jota varten muistio tai ratkaisuehdotus on tehty, on annettu. Asianosaisen tiedonsaantioikeuden epääminen tulee ratkaista tapauskohtaisesti.

Lisätietoja:

7.  Lautakunnan puheenjohtajien, jäsenten ja asiantuntijoiden palkkiot ja kustannusten korvaukset

7.1 Puheenjohtajat

Verotuksen oikaisulautakunnan puheenjohtajan palkkauksesta päättää asianomainen verovirasto. Palkkauksen tulee olla tasoltaan sellainen, jota vastaavan vaativuustason tehtävissä verohallinnossa maksetaan.

Puheenjohtajan tehtävään määrätty henkilö nimitetään määräaikaiseen virkasuhteeseen puheenjohtajan nimikkeellä ja palkka tulisi määritellä henkilökohtaisena euromääräisenä kuukausipalkkana. Vastaavan vaatimustason tehtävänä voidaan pitää veroviraston yksikön päällikköä.

Puheenjohtajille maksetaan virkamatkoista normaalit matkakustannusten korvaukset valtion virkamiesten matkustussäännön mukaisesti.

7.2 Jäsenet ja asiantuntijat

Lautakunnan jäsenille, varajäsenille, asiantuntijoille ja oikaisulautakunnan kokouksiin osallistuville sivutoimisille puheenjohtajille maksetaan kokouspalkkioita kultakin kokouspäivältä verotuksen oikaisulautakunnan jäsenten ja asiantuntijoiden palkkioista annetun päätöksen mukaisesti.

Kokoukseen osallistuville maksetaan matkakustannusten korvaukset valtion virkamiesten matkustussäännön mukaisesti.