Avainsanat:

Kotitalousvähennys

Antopäivä
19.8.2009
Diaarinumero
185/32/2009
Voimassaolo
Toistaiseksi
Valtuutussäännös
VerohallintoL 2 § 2
Korvaa ohjeen
Dnro 74/32/2006, 9.10.2006

Ohjeen kohtaa "Kotitalouksien saamat korjausavustukset valtion ja muun julkisyhteisön varoista" on täydennetty ja täsmennetty kappaleessa 3. 6.10.2009.

Kotitalousvähennys

Yleistä

Kotona teetetyn työn kustannukset saa osittain vähentää veroista. Vähentää saa 30 % maksetusta palkasta ja palkan sivukulut, jos työn tekee palkattu työntekijä. Jos työn tekee ennakkoperintärekisteriin merkitty yritys tai yrittäjä taikka yleishyödyllinen yhteisö, vähennys on 60 % laskussa olevasta työn osuudesta, työkorvauksesta. Työkorvauksella tarkoitetaan ennakkoperintälaissa yrittäjälle, yritykselle tai yleishyödylliselle yhteisölle työn tekemisestä maksettua korvausta, joka ei ole luonteeltaan palkkaa. Kotitalousvähennys on henkilökohtainen. Se ei ole kotitalouskohtainen, joten esimerkiksi puolisoista vähennyksen voi saada kumpikin erikseen, jos heillä on riittävästi vähennettäviä kustannuksia.

Vuodesta 2009 alkaen vähennyksen enimmäismäärä on 3000 euroa vuodessa. Vähennettävien kustannusten omavastuu vuodessa on 100 euroa. Vähennys tehdään verovelvollisen veroista, jolloin vähennyksestä saatava hyöty on suoraan verrannollinen vähennyksen määrään.

Vähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö.  Tavanomaisuus -vaatimus koskee sekä kotitaloustyötä että hoiva- ja hoitotyötä. Tavanomaisuudella tarkoitetaan työtä, jota normaalisti tehdään kodin ja siellä asuvien henkilöiden hyväksi.

Kotitalousvähennyksen tarkoitus on ollut parantaa työllisyyttä kannustamalla kotitalouksia teettämään ulkopuolisilla sellaisia töitä, jotka ne aikaisemmin ovat tehneet itse. Lisäksi tarkoitus on ollut edistää asuntojen omatoimista ylläpitotoimintaa ja torjua harmaata taloutta.

Kotitalousvähennys vuodesta 1997 alkaen

Kotitalousvähennystä koskeva laki kotitaloustyön väliaikaisesta verotuesta (728/1997) oli kokeiluluontoisesti voimassa ajalla 1.10.1997–31.12.2000.  Tätä ns. verotukimallia sovellettiin Etelä- Suomen, Oulun ja Lapin lääneissä.  Samanaikaisesti oli Länsi- ja Itä- Suomen lääneissä kokeiluluontoisesti voimassa ns. yritystukimalli, joka perustui lakiin kotitaloustyön väliaikaisesta tukijärjestelmästä (839/1997). Sen mukaan tuki myönnettiin suoraan kotitaloustyötä myyvälle yritykselle.

Vuoden 2001 alusta luovuttiin ns. yritystukimallista ja verotukimalli laajeni koko maahan. Kotitalousvähennyksestä säädettiin tuloverolain (TVL) 127 a - c §:ssä (24.11.2000/995). Säännöksiä sovellettiin ensimmäisen kerran vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa. Tällöin myös vähennykselle säädettiin 100 euron omavastuu ja vähennyksen saattoi saada myös kunnallisverosta. Hallituksen esityksen perustelujen (HE 140/2000) mukaan vähennys myönnettiin edelleen samassa laajuudessa kuin aikaisemmin voimassa olleen määräaikaisen lain mukaan. Näin ollen tulkinta säilyi ennallaan sen suhteen, minkälaiseen työhön lakia sovelletaan, ellei asiasta ole erikseen säädetty.

Vuonna 2003 voimaan tulleet muutokset

Vähennystä on sen voimassa ollessa laajennettu useaan otteeseen. Vähennyksen enimmäismäärä nousi vuoden 2003 alusta 900 eurosta 1150 euroon. Samalla ennakkoperintärekisteriin merkitylle yrittäjälle tai yritykselle sekä yleishyödylliselle yhdistykselle maksetusta työkorvauksesta myönnettävä vähennys nousi 40 prosentista 60 prosenttiin. Lisäksi vähennys myönnettiin myös itse palkasta 10 prosentin suuruisena.

Vuonna 2005 voimaan tulleet muutokset

Vuoden 2005 alusta alkaen vähennyksen on voinut saada myös työstä, joka on tehty verovelvollisen, hänen ja hänen puolisonsa tai edesmenneen puolison vanhempien, ottovanhempien, kasvattivanhempien tai näiden suoraan ylenevässä polvessa olevien sukulaisten tai edellä mainittujen henkilöiden puolisoiden käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa. Lisäksi maksetusta palkasta on voinut vähentää vuodesta 2005 alkaen aikaisemman 10 prosentin sijasta 30 prosenttia.

Vuonna 2006 voimaan tulleet muutokset

Vuoden 2006 alusta kotitalousvähennyksen vuotuinen enimmäismäärä tavanomaisesta kotitalous-, hoiva- ja hoitotyöstä nousi 1 150 eurosta 2 300 euroon henkilöä kohden. Asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyöstä vähennyksen enimmäismäärä säilyi 1 150 eurona. Vähennyksen yhteinen vuotuinen enimmäismäärä ei kuitenkaan voinut ylittää 2300 euroa. Toinen muutos koski vähennyksen estäviä tukia. Vain välittömästi kotitaloudelle maksetut tuet ovat estäneet vähennyksen vuoden 2006 alusta alkaen.

Vuonna 2007 voimaan tulleet muutokset

Vuoden 2007 alusta kotitalousvähennyksen on voinut saada, vaikka kotitalous olisi saanut samaa lämmitysjärjestelmän perusparannustyötä varten asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista annetun lain (1184/2005) mukaista pientalojen lämmitystapamuutoksiin myönnettävää energia-avustusta. Tämä on poikkeus säännöstä, ettei kotitalousvähennystä saa asunnon kunnossapito- tai korjauskustannuksista, jos asunnon korjaukseen on myönnetty korjausavustusta julkisista varoista. Energia-avustusta koskevaa muutosta sovellettiin jo vuodelta 2006 toimitettavassa verotuksessa.


Lisäksi tuloverolakia täsmennettiin siten, ettei kotitalousvähennystä saa verovelvollisen itse tekemästä työstä tai työstä, jonka on tehnyt hänen kanssaan samassa taloudessa asuva henkilö. Lisäksi tuloverolain 127 b:n 2 kohdassa oleva ilmaisu ”veronalainen” toiminta täsmennettiin ilmaisuksi ”tuloveronalainen” toiminta.

Vuonna 2009 voimaan tulleet muutokset

Vuoden 2009 alusta kotitalousvähennyksen enimmäismäärää nousi 3 000 euroon. Enimmäismäärä koskee myös asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyötä.  Lisäksi vähennyksen soveltamisalaa laajennettiin kodin tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien laitteiden asennus-, kunnossapito- ja opastustyöhön.

Ennakkoperintärekisteröinnin merkitys

Kotitalousvähennyksen saamisen edellytyksenä on voimassa olevan tuloverolain 127b §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan, että työn tekevä yrittäjä tai yritys on merkitty ennakkoperintärekisteriin ja harjoittaa tuloveronalaista toimintaa.

Jos yrittäjä tai yritys ei kuulu ennakkoperintärekisteriin, ei vähennystä myönnetä lainkaan, ei edes samansuuruisena kuin palkasta. Kunnille maksetut suoritukset, kuten esimerkiksi kunnalliselle kotiavustajalle maksettu suoritus, eivät oikeuta vähennykseen. Kunnat on tarkoituksenmukaisuussyistä merkitty ennakkoperintärekisteriin, mutta ne eivät ole verovelvollisia omalla alueellaan harjoittamastaan elinkeinotoiminnan tulosta (TVL 21.4 §, viimeinen lause).

Jos sen sijaan kuntayhtymä harjoittaa veronalaista elinkeinotoimintaa ja on merkitty ennakkoperintärekisteriin, sille maksettu suoritus oikeuttaa vähennykseen. Kuntayhtymä on verovelvollinen alueellaan harjoittamasta elinkeinotoiminnasta (TVL 21.4 §). Jotta kuntayhtymän tekemän työn perusteella voidaan myöntää vähennys, on selvitettävä harjoittaako se tuloveronalaista toimintaa. Selvitys tulee pyytää joko kuntayhtymältä itseltään tai Verohallinnolta.

Työkorvauksen maksajan tulee tarkastaa suorituksen maksuhetkellä kuuluuko työn tekevä yritys tai yrittäjä ennakkoperintärekisteriin. Rekisteröinti tarkistetaan Internetistä yritys- ja yhteisötietojärjestelmän julkisesta tietopalvelusta www.ytj.fi . Palvelu on maksuton ja tietoja voi hakea joko yrityksen nimellä tai Y-tunnuksella. Merkinnän voi lisäksi tarkistaa Verohallinnon palvelunumerosta 029 497 030.

Jos yritys tai yrittäjä ei kuulu ennakkoperintärekisteriin, maksajan on toimitettava suorituksesta ennakonpidätys. Kotitalouden ei kuitenkaan tarvitse toimittaa ennakonpidätystä, jos samalle saajalle työstä maksettava määrä on enintään 1500 euroa vuodessa. Kotitalousvähennyksen saaminen edellyttää kuitenkin aina, riippumatta suorituksen määrästä, että yritys tai yrittäjä kuuluu ennakkoperintärekisteriin.

Käytännössä työn teettävä kotitalous tarkastaa ennakkoperintärekisteröinnin sopimuksentekohetkellä, jotta voi varmistua muun muassa oikeudestaan kotitalousvähennykseen. Jos kotitalous on tarkastanut ennakkoperintärekisteröinnin sopimuksentekohetkellä, tämä on katsottava riittäväksi, jos toimeksiantosopimus koskee esimerkiksi määräaikaista remonttityötä tai muuta enintään vuoden kestävää määräaikaista työtä. Jos työ perustuu yli vuoden kestäneeseen toimeksiantosopimukseen, niin maksajan on tarkastettava ennakkoperintärekisteröinti vähintään kerran vuodessa sen varmistamiseksi, että yritystä tai yrittäjää ei ole poistettu ennakkoperintärekisteristä. Edellä olevaa kantaa sovelletaan vain kotitalousvähennyksen vähennysedellytyksiä harkittaessa.

Ennakkoperintärekisterin tarkastaminen on suorituksen maksajan velvollisuus. Tästä huolimatta yritys voi kuluttajasuojalain nojalla joutua vahingonkorvausvastuuseen siitä, että on jättänyt kertomatta toimeksiantajalleen, että ei kuulu ennakkoperintärekisteriin.

Korkein oikeus on päätöksessään (KKO 2008:91) velvoittanut remonttiyrityksen korvaamaan asiakkaalleen 750 euroa vahingonkorvausta menetetystä 1 165 euron kotitalousvähennyksestä, koska yritys ei ollut kertonut, ettei se ole ennakkoperintärekisterissä.

Vähennykseen oikeuttava työn osuus

Kotitalousvähennyksen saa vain teetetystä työstä aiheutuneista kustannuksista. Vähennystä ei saa työhön liittyvistä laitteista, tarvikkeista tai matkakuluista.

Yrittäjän tai yrityksen laskussa on oltava eriteltynä työn osuus, esimerkiksi tuntihinta kerrottuna työtuntien määrällä tai urakkahinta, erikseen muista kustannuksista. Yrityksen tulee itse arvioida työn osuus, koska yrityksellä itsellään on tähän paras asiantuntemus ja parhaat edellytykset. Työn hinnan tulee vastata mahdollisimman tarkoin yksittäistapauksessa syntyneitä todellisia kustannuksia. Työn hintaa ei saa laskulla keinotekoisesti kasvattaa kotitalousvähennykseen oikeuttamattomien erien avulla. Esimerkiksi laitteiden ja tarvikkeiden osuuden on laskulla vastattava sitä tosiasiallista hintaa, mitä yritys yleisesti laskuttaa asiakkailtaan.

Verohallitus on aikaisemmassa ohjeistuksessaan katsonut, että ennakkoperintärekisteriin merkitylle yritykselle tai yrittäjälle maksetusta työkorvauksesta ainoastaan henkilön työn osuus oikeuttaa vähennykseen, ei työssä käytetyn koneen osuus. 

Keskusverolautakunta antoi 19.11.2008 ennakkoratkaisun kotitaloustyön laskemisesta tilanteessa, jossa laskutettava työ koostui sekä henkilökohtaisesta työstä että koneen osuudesta (KVL 64/2008).

A:n oli tarkoitus tilata ennakkoperintärekisteriin merkityltä B Oy:ltä omakotitaloonsa asennettava maalämpöjärjestelmä. Maksettava työkorvaus sisälsi työn suorittavien henkilöiden palkkakustannusten lisäksi osuuden porauksessa käytettävistä koneista aiheutuneista kustannuksista. A sai tuloverolain 127 b §:n 2 kohdan nojalla vähentää 60 prosenttia maksetusta työkorvauksesta, joka piti sisällään myös koneen osuuden. Äänestys 5-2.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö valitti päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen 12.8.2009 antamallaan ratkaisullaan, taltionumero 1897, vuosikirjanumero KHO 2009:73. Äänestys 3 –.2.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevää kantaa noudatetaan jatkossa verotusta toimitettaessa ja haettaessa muutosta jo toimitettuihin verotuksiin.

Vähennystä ei saa omasta työstä

Tuloverolain 127 a §:n mukaan kotitalousvähennystä ei myönnetä verovelvollisen itse tekemästä työstä eikä työstä, jonka on tehnyt vähennystä vaativan verovelvollisen kanssa samassa taloudessa asuva henkilö.

Vähennystä ei saa esimerkiksi palkoista, jotka verovelvollinen maksaa puolisolleen, avopuolisolleen tai kotona asuville lapsilleen. Hallituksen esityksen 144/2006 mukaan vähennystä ei saa myöskään työstä, joka on ostettu verovelvollisen omalta tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuvan henkilön yritykseltä ja työn tekee verovelvollinen itse tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuva henkilö.

Työn tekemispaikka

Vähennykseen oikeuttaa vain kotona tehty työ

Vähennykseen oikeuttaa työ, joka on tehty vähennystä vaativan verovelvollisen, hänen puolisonsa tai edesmenneen puolisonsa vanhempien, ottovanhempien, kasvattivanhempien tai näiden suoraan ylenevässä polvessa olevien sukulaisten tai edellä mainittujen henkilöiden puolisoiden käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa (tuloverolaki 127a §). Muualla tehty työ ei oikeuta vähennykseen. Esimerkiksi muualla pidettävien juhlien järjestäminen tai muualla tapahtuva ruuan laitto ei oikeuta vähennykseen. Sama koskee myös muualla tapahtuvaa vaatteiden huoltoa. 

Pesulapalvelua ei pidetty luonteeltaan tavanomaisena kotitaloustyönä, koska työn tekemispaikka ei palvelua suoritettaessa ollut kotona (Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 2001/52).

Lisäksi esimerkkinä vähennykseen oikeuttamattomasta muualla tehdystä työstä voidaan mainita asunnon ovien tai muiden liikuteltavien osien muualla kuin kotona tapahtuva korjaus kuten lakkaus, maalaus tai hionta.

Alenevassa polvessa olevien sukulaisten käyttämässä asunnossa tehty työ ei oikeuta vähennykseen. Esimerkiksi vanhemmat eivät voi vähentää lastensa asunnon korjauskustannuksia elleivät samalla asu siinä.

Asunnon hallintatavalla ei ole merkitystä vähennyksen myöntämisen kannalta. Asunto voi olla omistus- tai vuokra-asunto. Asuminen voi perustua myös asunnon luovutuksen yhteydessä pidätettyyn asumisoikeuteen.  Esimerkiksi vanhemmat ovat voineet lahjoittaa asunnon lapsilleen, mutta säilyttäneet itsellään asumisoikeuden siihen. Pelkästään asunnon omistaminen ei oikeuta vähennykseen. Verovelvollisen tai hänen tuloverolain 127a §:ssä mainitun sukulaisen on tullut käyttää asuntoa vakituisena tai muuna asuntonaan, jotta kotitalousvähennys myönnetään.

Mikä kuuluu asuntoon  

Asuntoon kuuluvaksi katsotaan myös piha-alue ja sillä olevat asumista palvelevat rakennukset ja rakennelmat kuten esimerkiksi erillinen sauna, varasto, autotalli ja puuvaja.  Piha-alueella tarkoitetaan yleensä tonttia.  Haja-asutusalueella piha-alueena voidaan pitää rakennusta ympäröivää enintään 10 000 neliömetrin suuruista aluetta. Piha-alueen ulkopuolinen yksityistie ei myöskään kuulu asuntoon.

Asuminen yhtymän tai kuolinpesän asunnossa

Luonnolliset henkilöt saavat vähentää yhtymänä hallitun tai kuolinpesään kuuluvan asunnon korjaus- ja perusparannustyöstä aiheutuneet kustannukset, jos he yhtymän tai kuolinpesän osakkaina asuvat kyseisessä asunnossa ja maksavat kustannukset itse. On selvää, että yhtymän tai kuolinpesän omistamassa asunnossa vuokralla asuva voi saada vähennyksen.

Yksityinen palvelutalo

Yksityisessä palvelutalossa tehdään kotitaloustyön luonteista työtä sekä hoito - ja hoivatyötä osittain asukkaan hallitsemassa huoneessa ja osittain yhteisissä tiloissa. Kotitalousvähennys voidaan myöntää siltä osin kun siihen oikeuttava työ tehdään henkilön yksityisesti hallitsemissa tiloissa. Siten esimerkiksi henkilön yksityisesti hallitseman huoneen siivous sekä huoneessa tapahtuva asukkaan peseytymisessä, pukeutumisessa, ruokailussa ja muissa henkilökohtaisissa toimissa auttaminen oikeuttavat vähennykseen. Sen sijaan esimerkiksi ruokailukustannukset eivät oikeuta vähennykseen, koska ruokaa ei valmisteta palvelutalossa asukkaan yksityistiloissa. Myöskään turvapalveluista aiheutuvat kustannukset eivät oikeuta vähennykseen.

Kotitalousvähennyksen myöntämistä varten tulee laskussa olla riittävästi eriteltynä erityyppiset kotitalousvähennykseen oikeuttavat kustannukset ja niiden kohdistuminen henkilön yksityisissä tiloissa tapahtuvaan osuuteen.

Edellä selostettua periaatetta voidaan soveltaa myös asuntola -tyyppisessä asunnossa asumiseen.

Kunnallisessa palvelutalossa tehdystä työstä maksettavat kustannukset eivät oikeuta vähennykseen, kuten eivät muutkaan kunnan palvelut. Jos kunta ainoastaan tukee yksityistä, esimerkiksi säätiön omistamaa hoitokotia, maksamalla tuen suoraan hoitokodille, tuki ei estä asiakkaan itsensä maksamien kotitalousvähennykseen oikeuttavien kustannusten vähentämistä.

Verovelvollinen oli asuessaan säätiön omistamassa asunnossa suorittanut säätiölle maksamansa vuokran lisäksi hoitopalvelumaksua käyttämistään hoito- ja hoivapalveluista, kuten sängyn petaamisesta sekä pukeutumisessa, peseytymisessä ja ulkoilussa saamastaan avusta. Verovelvollisen kotikunta oli osallistunut säätiön hallintoon ja käyttänyt säätiön tarjoamia palveluita. Verovelvollisen palveluasumisensa yhteydessä hoiva- ja hoitotyöstä säätiölle maksamat suoritukset olivat tuloverolain 127 a §:n mukaisia kotitalousvähennykseen oikeuttavasta työstä maksettuja työkorvauksia, jotka verovelvollisella oli oikeus vähentää verostaan tuloverolain 127 a ja 127 b §:n mukaisesti.(Korkein hallinto-oikeus 2006:67).

Yhteiskäytössä oleva vapaa-ajan asunto

Joskus vapaa-ajan asunto voi olla useampien kotitalouksien tai henkilöiden yhteiskäytössä. Jos yhteiskäytöstä esitetään selvitys, on kotitalousvähennykseen oikeus kaikilla asuntoa käyttäneillä henkilöillä, jotka ovat osallistuneet kotitalousvähennykseen oikeuttaviin kustannuksiin. Vähennys myönnetään siinä suhteessa, missä kukin on kustannuksiin osallistunut.

Vähennykseen oikeuttava työ

Vähennykseen oikeuttaa tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö.  Tavanomaisuus -vaatimus koskee sekä kotitaloustyötä että hoiva- ja hoitotyötä. Tavanomaisuudella tarkoitetaan työtä, jota normaalisti tehdään kodin ja siellä asuvien henkilöiden hyväksi.

Kotitaloustyö

Tavanomaista kotitaloustyötä on esimerkiksi ruuan laitto, siivous, pyykinpesu, silitys ja muu vaatteiden huolto. Vähennykseen oikeuttaa myös piha-alueen ja puutarhan hoito kuten nurmikon ja pensasaidan leikkaus, pihapuiden kaato, puiden hakkuu, piha-alueen auraus sekä muu pihan puhtaana pito. Myös huonekalujen kokoamispalveluista ja sälekaihtimien asennuksesta aiheutuvat kustannukset oikeuttavat vähennykseen, jos kokoaminen tapahtuu asiakkaan kotona.

Myös kaupassa käynnin, asioinnin ja lemmikin ulkoiluttamisen voidaan katsoa kuuluvan tavanomaiseen kotitaloustyöhön, jos se on osa muuta, laajempaa vähennyksen oikeuttavaa työtä, vaikka työ ei sananmukaisesti tapahdukaan verovelvollisen kotona.

Vähennykseen oikeuttavana kotitaloustyönä ei pidetä esimerkiksi jätteiden kuljetusta, likakaivon tyhjennystä, muutto- ja kuljetuspalveluja eikä huonekalujen verhoilua.

Myöskään sisustussuunnittelijan, arkkitehdin, insinöörin tai vastaavan henkilön erityistä ammattitaitoa vaativa suunnittelutyö ei ole vähennykseen oikeuttavaa kotitaloustyötä, koska sitä ei voida pitää tavanomaisena kotitaloustyönä. Jos vähäinen suunnittelutyö on välttämätön ja kiinteä osa laajempaa kunnossapito- tai perusparannustyötä ja se tehdään verovelvollisen tai tämän tuloverolain 127 a §:n 5 momentissa tarkoitettujen sukulaisten (verovelvollisen, hänen puolisonsa tai edesmenneen puolisonsa vanhempien, ottovanhempien, kasvattivanhempien tai näiden suoraan ylenevässä polvessa olevien sukulaisten tai edellä mainittujen henkilöiden puolisoiden) kotona tai vapaa-ajan asunnossa, suunnittelutyö voidaan poikkeuksellisesti katsoa kotitalousvähennykseen oikeuttavaksi työksi.

Asunnon vaihdosta johtuvaa muuttotyötä ei pidetty luonteeltaan tavanomaisena kotitaloustyönä (KVL 51/2000).

Hoiva- ja hoitotyö

Kotitalousvähennykseen oikeuttavalla tavanomaisella hoiva- ja hoitotyöllä tarkoitetaan verovelvolliseen tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuvaan kohdistuvaa huolenpitoa ja hoitoa. Vähennyksen saa myös hoiva- ja hoitotyöstä, joka kohdistuu omiin, puolison sekä edesmenneen puolison vanhempiin, iso-, otto- ja kasvattivanhempiin tai näiden puolisoihin. Myös hoiva- ja hoitotyön tulee olla tavanomaista, normaalisti kotona tehtävää työtä kuten esimerkiksi lasten, sairaiden, vammaisten ja vanhusten hoitamista hoidettavan kotona. Työ voi olla esimerkiksi syöttämistä, pukemista, pesemistä ja auttamista ulkoilussa ja muissa henkilökohtaisissa toimissa tai pelkästään lasten kaitsemista.

Kampaajan, parturin, kosmetologin, jalkahoitajan, hierojan tai muut vastaavat palvelut eivät oikeuta vähennykseen. Ne eivät ole tavanomaista kotona tehtävää hoiva- tai hoitotyötä, vaikka työ poikkeuksellisesti suoritettaisiin asiakkaan kotona. Esimerkiksi jalkahoitajan ja hierojan työ on lisäksi yleensä arvonlisäverosta vapaa, joten vähennys estyy myös tästä syystä.

Luontoisetuna saatu hoiva- ja hoitopalvelu ei oikeuttanut kotitalousvähennykseen (KVL 35/1999).

Arvonlisäverosta vapaista terveyden- ja sairaudenhoitopalveluista ei saa vähennystä

Tuloverolain 127 a §:n 2 momentissa on nimenomaisesti säädetty, että vähennykseen oikeuttavana tavanomaisena hoiva- ja hoitotyönä ei pidetä sellaisia terveyden- ja sairaudenhoitopalveluja, joiden myynti on arvonlisäverolain (1501/1993) 34 – 36 §:n mukaan verovapaata.

Arvonlisäverolain 35 §:n mukaan terveyden- ja sairaudenhoitopalvelulla tarkoitetaan ihmisen terveydentilan sekä toiminta- ja työkyvyn määrittämiseksi taikka terveyden sekä toiminta- ja työkyvyn palauttamiseksi tai ylläpitämiseksi tehtäviä toimenpiteitä, jos kysymyksessä on muun muassa sellaisen terveydenhuollon ammattihenkilön antama hoito, joka harjoittaa toimintaansa lakiin perustuvan oikeuden nojalla tai joka on lain nojalla rekisteröity. Tässä tarkoitettua työtä on esimerkiksi lääkärin, hierojan, fysioterapeutin, terveydenhoitajan, jalkahoitajan, sairaanhoitajan ja lähihoitajan tekemä työ. Kotitalousvähennystä ei saa, jos edellä mainitut henkilöt myyvät koulutustaan vastaavia palveluja, joista heidät on myös merkitty lääninhallituksen pitämään rekisteriin. Sairaanhoitajan tai lähihoitajan tekemästä tavanomaisesta kotitaloustyöstä voi saada vähennyksen.

Sosiaalihuoltopalvelut

Arvonlisäverolain 37 §:n mukaan arvonlisäveroa ei suoriteta sosiaalihuoltona tapahtuvasta palvelujen ja tavaroiden myynnistä.  Arvonlisäverolain 38 §:n mukaan sosiaalihuollolla tarkoitetaan valtion tai kunnan harjoittamaa sekä sosiaaliviranomaisen valvomaa muun sosiaalihuollon palvelujen tuottajan harjoittamaa toimintaa, jonka tarkoituksena on huolehtia lasten ja nuorten huollosta, lasten päivähoidosta, vanhusten huollosta, kehitysvammaisten huollosta, muista vammaisten palveluista ja tukitoimista, päihdehuollosta sekä muusta tällaisesta toiminnasta. Sosiaalihuollon palvelujen tuottajat on merkitty lääninhallituksen pitämään rekisteriin.

Vaikka edellä tarkoitetut sosiaalihuollon palvelut ovat arvonlisäverolain 37 §:n mukaan verovapaita, niitä ei ole suljettu tuloverolain 127 a §:n 2 momentissa kotitalousvähennyksen ulkopuolelle. Näin ollen vähennykseen on oikeus arvonlisäverovapaudesta huolimatta, jos työ tehdään asiakkaan kotona ja muut vähennyksen edellytykset täyttyvät. Sen sijaan esimerkiksi kunnan harjoittama sosiaalihuollon palvelu tai palvelusetelillä maksettu yksityinen palvelu eivät oikeuta kotitalousvähennykseen.

Asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö

Kotitalousvähennykseen oikeuttaa verovelvollisen tai tämän tuloverolain 127 a §:n 5 momentissa tarkoitettujen sukulaisten (verovelvollisen, hänen puolisonsa tai edesmenneen puolisonsa vanhempien, ottovanhempien, kasvattivanhempien tai näiden suoraan ylenevässä polvessa olevien sukulaisten tai edellä mainittujen henkilöiden puolisoiden) käytössä olevan asunnon ja vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyö. Jos verovelvollisella tai hänen edellä mainituilla sukulaisillaan on käytössään vakituisen asunnon ja vapaa-ajan asunnon lisäksi muukin asunto, vähennys voidaan myöntää kunkin asunnon korjauskustannuksista. Vähennysoikeus ei sen sijaan koske esimerkiksi sijoitusasuntoa, jota verovelvollinen tai hänen edellä mainittu sukulaisensa ei käytä asuntonaan. 

Vuokralainen saa vähentää vuokraamassaan asunnossa teettämänsä kunnossapito- ja perusparannustyön kotitalousvähennyksenä. Vuokralainen voi vähentää samat kustannukset, jotka omistaja itsekin saisi vähentää, jos asuisi tässä asunnossa.

Vähennykseen oikeuttavaa kunnossapito- ja perusparannustyötä on esimerkiksi keittiön, kylpyhuoneen, ja muiden huoneiden remonttityöt. Omakotitalossa vähennykseen oikeuttaa sähkö-, putki-, kaapelityöt sekä kellaritilojen ja saunan remontti sekä ulkokunnostus kuten maalaus. Jos perusparannus- tai kunnostustyössä käytetään valvojaa, myös valvojan työn perusteella saa vähennyksen, jos työ tehdään verovelvollisen tai tämän tuloverolain 127 a §:n 5 momentissa tarkoitettujen sukulaisten asunnossa.
 
Erilaiset sähkö-, vesi-, viemäri- ja muut vastaavat liittymismaksut eivät oikeuta vähennykseen. Verohallituksen ohjeistuksessa vähennystä ei ole saanut myöskään liittymismaksuun sisältyvästä työn osuudesta, koska liittymismaksut voivat olla palautus- tai siirtokelpoisia. Kotitalousvähennystä on kuitenkin pidetty verotus- ja oikeuskäytännössä omana erillisenä vähennyksenään, joten Verohallitus katsoo, että vähennys voidaan myöntää jatkossa myös liittymismaksuun sisältyvästä työn osuudesta, siltä osin kun työ tehdään verovelvollisen asunnossa tai piha-alueella (ks. kohta ” Mitä kuuluu asuntoon”). Luonnollisesti työn tekijän on oltava tuloverovelvollinen ja ennakkoperintärekisteriin merkitty. Verovelvollisen asunnossa ja piha-alueella tapahtuneen työn osuus tulee olla eriteltynä laskussa.

Kuntotarkastuksesta, muista tarkastuksista tai erilaisista mittauksista aiheutuneet kustannukset eivät oikeuta vähennykseen lukuun ottamatta tilannetta, että ne ovat vähäinen ja kiinteä osa kunnossapito- ja perusparannustyötä. Samoin vähennyskelpoisina ei pidetä hälytys- tai turvajärjestelmän asentamisesta ja kunnossapidosta aiheutuneita kustannuksia eikä hälytys- ja turvajärjestelmistä mahdollisesti aiheutuneita ylläpito- tai muita palvelumaksuja.

Asuntoon välittömästi ennen sisään muuttoa tehty remontti

On tavallista, että asukas tekee omaan käyttöön ostamaansa käytettyyn asuntoon remontin ennen asuntoon muuttamista. Käytännössä työn tekemisen ajankohtaa ja sitä milloin asuntoon on muutettu voi olla vaikea näyttää, joten kotitalousvähennys voidaan hyväksyä, jos se on tehty välittömästi ennen asunnon omaan käyttöön ottamista.

Jos rakennuttaja tekee uuteen myymäänsä asuntoon ostajan toivomia muutoksia, ne eivät ole tuloverolaissa tarkoitettua peruskorjausta tai kunnossapitoa, joten vähennystä ei näistä kustannuksista saa.

Huoltotyöt

Nuohouskustannukset eivät oikeuta vähennykseen. Korkein hallinto-oikeus on antanut asiaa koskevan ratkaisun 6.8.2008 (KHO 2008/1803). Ratkaisussa todetaan mm.

”Tulisijojen ja hormien määräajoin suoritettava nuohous on työsuorituksena sellainen, että sitä voitaisiin pitää säännöksen sanamuodon mukaisena kunnossapitotyönä. Pelastuslain 22 §:n ja sen nojalla nuohouksesta annetun sisäasiainministeriön asetuksen (539/2005) perusteella nuohoustyön teettäminen on kuitenkin kiinteistön omistajan tai haltijan lakisääteinen velvollisuus. Työ on teetettävä säädetyin määräajoin ja sen sisällöstä on säädetty asetuksessa. Pelastuslain 39 §:n nojalla viranomainen päättää siitä, miten nuohous alueella järjestetään. Tähän nähden ja ottaen huomioon vähennyksen kuvatun tarkoituksen, palkkion maksamista lakia lakisääteiseen nuohoukseen kuuluvien tehtävien suorittamisesta, ei voida pitää tuloverolain 127a §:ssä tarkoitetusta työstä maksettuna määränä.”

Samassa ratkaisussa todetaan, että

”Hakemuksessa tarkoitettu lämmityskattilan öljypolttimon huolto, lämmityskattilan puhdistus ja hyötysuhdemittaus, ilmanvaihtolaitteiden puhdistus, mittaus, säätäminen sekä huolto ovat tehtäviä, joita nuohoojat myös hoitavat. Hakemuksen mukaan näiden töiden teettämiseen ei kuitenkaan ole kotitalouksien osalta lakisääteistä velvollisuutta samalla tavoin kuin nuohouksen osalta, vaikkakin toimenpiteet suositellaan suoritettavaksi tietyin määräajoin. Tehtäviä voi suorittaa muukin henkilö kuin nuohooja. Kotitalouden omaan harkintaan siten jää, teettäkö se ja kenellä näitä töitä. Tuloverolain 127a §:n säännöksen soveltamispiiriin kuuluu tavanomainen kunnossapitotyö. Tähän nähden säännöstä ei voida tulkita siten, että kiinteistöön kohdistuvat tyypillisesti määräajoin suoritettavat huoltotoimenpiteet olisi tarkoitettu jättää vähennyksen ulkopuolelle.”

Edellä mainituilla perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoi, että lakisääteisen nuohouksen piiriin kuulumattomat lämmityskattilan öljypolttimen huollosta, lämmityskattilan puhdistuksesta, lämmityskattilan hyötysuhdemittauksesta ja ilmanvaihtolaitteiden puhdistuksesta, mittauksesta, säätämisestä sekä huollosta aiheutuneet kustannukset oikeuttivat kotitalousvähennykseen.

Tämä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu muuttaa verotuskäytäntöä ja Verohallituksen aikaisempaa ohjeistusta muun kuin nuohouksen osalta (tällä ohjeella kumottu aikaisempi Verohallituksen ohje 9.10.2006, dnro 74/32/2006). Ratkaisun mukaista kantaa sovelletaan myös haettaessa muutosta aikaisempiin verovuosiin. Asunnon kuntoa koskevista mittauksista aiheutuneet kulut tulee edelleenkin vähentää vain, kun ne ovat osa muuta asunnon perusparannus- ja kunnossapitotyötä.

Piha-alueen kunnostus, vesijohdot, viemäröinti ja sähköistys omakotitalossa ja vapaa-ajan asunnossa

Vähennyskelpoista asunnon kunnossapitotyötä on varsinaiseen rakennukseen kohdistuvien töiden lisäksi omakotitalossa ja vapaa-ajan asunnossa piha-alueella tehtävät korjaus- ja perusparannustyöt. Vähennykseen oikeuttavat myös esimerkiksi vesijohtoihin, jätevesijärjestelmiin, sähköistykseen ja tietoverkkojen kuten esimerkiksi valokuituisen tilaajaliittymän, rakentamiseen liittyvät perustamis-, asennus- ja korjaustyöt. Myös pora- tai muun kaivon rakentaminen voidaan rinnastaa asunnon perusparannustyöhön.

Edellä mainitut piha-alueella tehtävät työt eivät uudisrakentamisen yhteydessä ole kotitalousvähennykseen oikeuttavia, vähennyskelpoisia töitä kuten ei itse uudisrakentaminenkaan. Pihan kunnostustöiden kohdalla voi tulla rajanveto-ongelmia kunnostamisen ja uudisrakentamisen välillä. Yleensä itse rakennus valmistuu ensin ja siihen voidaan muuttaa asumaan, vaikka piha olisi kovinkin keskeneräinen. Rajanveto uudisrakentamisen ja vähennyskelpoisen kunnostustyön välillä tulee tehdä tapauskohtaisesti. Huomioon tulee ottaa mm. se onko lopputarkastus tehty ja miten kauan talossa on asuttu.

Jos jo olemassa olevaan ”vanhaan” rakennukseen esimerkiksi kesämökkiin asennetaan ensi kertaa esimerkiksi sähkö- tai vesijohto, se ei ole tässä tarkoitettua uudisrakentamista. Vastaavasti haja-asutusalueelle ensi kertaa rakennettavat jätevesijärjestelmät oikeuttavat kotitalousvähennykseen.

Vähennys ei koske piha-alueen ulkopuolisia töitä, kuten johtojen, kaapeleiden tai putkien vetämistä piha-alueen ulkopuolelle eikä rannan ruoppausta. Myöskään piha-alueen ulkopuolelle ulottuvan yksityistien kustannukset eivät oikeuta vähennykseen.

Piha-alueelle rakennettavat kattamattomat rakennelmat omakotitalossa ja vapaa-ajan asunnossa

Uudisrakentamisena ei ole pidettävä myöskään kattamattomien rakennelmien kuten esimerkiksi pation, laiturin tai aidan rakentamista, korjaamista tai uusimista ennestään rakennetun omakotitalon tai vapaa-ajan asunnon pihalle.

Lämmitysjärjestelmät omakotitalossa ja vapaa-ajan asunnossa

Lämmitysjärjestelmien uusiminen, parantaminen ja korjaaminen oikeuttavat omakotitalossa ja vapaa-ajan asunnossa kotitalousvähennykseen. Vähennyskelpoista työtä on myös esimerkiksi aurinko- ja maalämpöjärjestelmän rakentaminen sekä ilmalämpöpumpun asentaminen. Kiinteistön lämmitysjärjestelmiin liittyviksi kustannuksiksi voidaan katsoa kuuluvan myös pellettivaraston rakentamisesta aiheutuneet kustannukset, koska pellettivarastosta on suora yhteys pellettien polttokattilaan ja se näin ollen on kiinteä osa tätä lämmitysjärjestelmää. Muutoin erillisen varaston rakentaminen rinnastetaan uudisrakentamiseen.

Uudisrakentaminen ja siihen verrattava työ ei oikeuta vähennykseen

Uudisrakentaminen ja siihen verrattava täydennys- ja lisärakentaminen ei oikeuta vähennykseen. Lakia kotitalouden väliaikaisesta verotuesta (728/1997) säädettäessä oli voimassa rakennuslaki (370/1958). Rakennuslain 130 §:n mukaan uudisrakentamista koskevia säännöksiä sovellettiin myös uudestaan rakentamiseen sekä rakennuksen sisärakenteiden olennaiseen muuttamiseen ja muihin sellaisiin rakenteellisiin muutoksiin, jotka ovat uudisrakentamiseen verrattavia. Voimassa olevaa TVL 127 a - c §:ää koskevan hallituksen esityksen (140/2000) mukaan vähennys myönnetään edelleen samassa laajuudessa kuin määräaikaisen lain mukaan. Siten uudisrakentamisella tarkoitetaan kotitalousvähennystä myönnettäessä samaa kuin vanhassa rakennuslaissa uudisrakentamisella tarkoitettiin. Vuoden 2000 alussa voimaan tulleessa maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999), jolla rakennuslaki kumottiin, ei ole uudisrakennuskäsitettä.

Koska rakennusluvan ehdot vaihtelevat eri osissa maata, ei rakennusluvan olemassaololla ole merkitystä pohdittaessa kysymystä, mikä on uudisrakentamiseen verrattavaa rakentamista.

Kotitalousvähennystä sovellettaessa uudisrakentamiseen verrattavaa korjausta omakotitalossa on esimerkiksi asunnon tai rakennuksen laajennus, aikaisemman kylmä- tai varastotilan muuttaminen asumiskäyttöön sopivaksi tai sisätilojen täydellinen uusiminen. Tässä tarkoitettua uudisrakentamista ei ole huoneiston osittainen uudistaminen kuten esimerkiksi kantavien seinien poistaminen, huoneiden käyttötarkoituksen muuttaminen siten, että asumiskäytössä oleva osuus säilyy edelleen asumiskäytössä. Jos esimerkiksi makuuhuoneen tilalle rakennetaan keittiö tai kylpyhuoneen tilalle sauna, niin vähennyksen saa.

Uudisrakentamiseen verrattavaa kotitalousvähennykseen oikeuttamatonta täydennys- ja lisärakentamista on myös erilaisten rakennelmien kuten grillikatoksen, ulkokeittiön, varaston ja leikkimökin rakentaminen.

Korkein oikeus on antanut 30.4.2009 uuden vuosikirjaratkaisun 2009:44, taltionumero 1041, jossa melko laaja omakotitalon perusparannustyö katsottiin kotitalousvähennykseen oikeuttavaksi.

Puolisoiden vuonna 2004 ostamaan omakotitaloon teetettiin laaja remontti vuosina 2004 ja 2005. Talon kylmänä olevaan ullakkoon oli tehty kolme huonetta, pieni wc ja vaatehuone, joiden pohjapinta-ala on yhteensä noin 50 neliömetriä. Alakerrassa oli muutettu huonejärjestystä tekemällä kulkuaukko vanhasta kylmästä eteisestä olohuoneeseen sekä tekemällä portaat alakerrasta yläkertaan. Rakenteita on uusittu osittain kosteuden aiheuttamien vaurioiden vuoksi. Lisäksi talon alkuperäiset sähkötyöt on jouduttu uusimaan. Talon alkuperäisen irtopatteri- ja uunilämmityksen tilalle on tehty suora sähkölämmitys. Sisätilojen pintamateriaalit, keittiökalusteet ja lattiapinnat on uusittu täysin. Vanha lattiapohja on säilytetty. Sauna- ja pesuhuonetilat on jouduttu uusimaan täysin remontin yhteydessä havaitun homevaurion vuoksi.

Oikaisulautakunta katsoi, että vähennys myönnetään vain alakerran remonttikustannusten osalta. Veroasiamies valitti hallinto-oikeuteen ja vaati, että kotitalousvähennystä ei tulisi myöntää lainkaan. Hallinto-oikeuden hylättyä valituksen Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö pyysi lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaati hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja kotitalousvähennyksen poistamista siltä osin kuin vähennystä on myönnetty asunnon remontoimisesta aiheutuneiden kustannuksien perusteella. Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan ja hylkäsi valituksen. Perusteluina korkein hallinto-oikeus lausui:

Kun otetaan huomioon remontin laatu ja se, että A on asiassa saadun selvityksen mukaan perheineen muuttanut asumaan omaan ja perheensä asumiskäyttöön tarkoitettuun taloon heti kaupanteon jälkeen sekä asunut talossa koko suoritetun perusparannuksen ajan, on A:n teettämää alakerran remonttia pidettävä luonteeltaan asunnon omatoimista ylläpitotoimintaa edistävänä kunnossapito- ja perusparannustyönä eikä uudisrakentamisena tai siihen verrattavissa olevana rakentamisena.

Kodin koneiden ja laitteiden korjaus- ja asennustyö ei yleensä oikeuta vähennykseen

TVL 127a §:n 2 momentin mukaan asunnon kunnossapitotyönä ei pidetä kodin koneiden ja laitteiden korjaus- tai asennustyötä. Koneilla ja laitteilla tarkoitetaan mm. kylmäkalusteita, liettä, liesituuletinta ja pesukonetta.

Jos kuitenkin kodin koneiden asennus esimerkiksi keittiöremontin yhteydessä on osa suurta korjausurakkaa, se voidaan katsoa osaksi korjaustyötä. Keittiökaappien asennus voidaan rinnastaa asunnon korjaamiseen ja kunnostamiseen.

Tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien laitteiden asennus- ja kunnossapitotyö oikeuttaa vähennykseen

Kodin koneiden ja laitteiden kunnossapito- ja asennustyö ei ennen vuotta 2009 oikeuttanut kotitalousvähennykseen. Vuoden 2009 alusta tuloverolain 127a:n 2 momenttia muutettiin niin, että tieto- ja viestintätekniikan laitteiden, ohjelmistojen, tietoturvan ja tietoliikenneyhteyksien asennus-, kunnossapito- ja opastustyöt oikeuttavat jatkossa kotitalousvähennykseen.

Tieto- ja viestintälaitteilla tarkoitetaan tieto- ja viestintälaitteiden päälaitteita sekä näiden oheislaitteita sekä antenneja. Näitä ovat esimerkiksi televisiot, radiot, digilaitteet, tietokoneet, tulostimet, lukijalaitteet, kopiointilaitteet ja skannerit. 

Tietoliikenneyhteyksillä tarkoitetaan kotitalouksia palvelevia liittymiä, joiden avulla voidaan vastaanottaa ja/tai lähettää sähköistä viestintää.

Kotitalousvähennykseen oikeuttavaa työtä on jatkossa kaikki edellä tarkoitettujen laitteiden ja tietoliikenneyhteyksien käyttöön ottaminen, asentaminen, korjaaminen, huolto sekä ohjelmien ja päivitysten asennustyö ja päivitys tietotekniselle laitteelle. Myös näiden laitteiden ja liittymien kotona tapahtuva käyttöön ja asennukseen liittyvä opastustyö oikeuttaa vähennykseen. Kaikki edellä mainitut työt oikeuttavat vähennykseen vain siltä osin kuin ne tehdään verovelvollisen tai tämän tuloverolain 127 a §:n 5 momentissa tarkoitettujen sukulaisten (verovelvollisen, hänen puolisonsa tai edesmenneen puolisonsa vanhempien, ottovanhempien, kasvattivanhempien tai näiden suoraan ylenevässä polvessa olevien sukulaisten tai edellä mainittujen henkilöiden puolisoiden) käyttämässä asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa. Vähennystä ei ole siltä osin kuin joku edellä kerrotuista töistä tehdään muualla. Vähennykseen ei ole oikeutta, jos opastustyö tehdään esimerkiksi puhelimen välityksellä.

Kotitalousvähennys myönnetään vain kustannuksista, jotka aiheutuvat työstä. Vähennystä ei siten myönnetä esimerkiksi laitteiden, ohjelmien ja päivitysten hankintakustannuksiin.

Vähennyksen saa vain luonnollinen henkilö

Kotitalousvähennys myönnetään vain luonnolliselle henkilölle. Kuolinpesä ei voi saada vähennystä lukuun ottamatta henkilön kuolinvuodelta toimitettavaa verotusta. Vähennystä ei myönnetä esimerkiksi osakeyhtiölle, joka myös asunto-osakeyhtiö on, yleishyödylliselle yhteisölle tai muulle juridiselle henkilölle eikä yhteenliittymälle.

Elinkeinonharjoittaja ei voi saada kotitalousvähennystä elinkeinotoimintaan liittyvästä työstä tai elinkeinotoiminnassa käytettyjen rakennusten korjaamisesta. Vähennykseen ei oikeuta myöskään maatalouden harjoittajan maa- ja metsätalouteen liittyvä työ kuten karjanhoito, viljely eivätkä erilaiset maatalousrakennusten korjaustyöt. Maatalouden harjoittajan asuinrakennuksen korjaukseen kohdistuvat korjaustyöt oikeuttavat vähennykseen. Siltä osin kuin asuntoa käytetään esimerkiksi maatilamatkailuun, vähennystä ei kuitenkaan saa.

Asunto-osakeyhtiölain ja yhtiöjärjestyksen mukainen kunnossapitovastuun jako

Asunto-osakeyhtiölain 78 §:ssä säädetään kunnossapitovastuusta asunto-osakeyhtiössä. Lainkohdan mukaan yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä yhtiön rakennuksen ja muiden tilojen kunnossapitovastuun jakamisesta osakkeenomistajien ja yhtiön kesken. Jos korjausvastuun jaosta yhtiön ja osakkaiden kesken ei ole yhtiöjärjestyksessä muuta määrätty, noudatetaan mitä asunto-osakeyhtiölain 78 §:n 2 - 4 momentissa säädetään. Asunto-osakeyhtiölain 78 §:n 2 momentin mukaan osakkeenomistajan on pidettävä kunnossa hallitsemansa huoneiston sisäosat ja muut osakkeiden perusteella hallitsemansa tilat. Yhtiö on kuitenkin velvollinen korjaamaan rakenteista johtuvat sisäpuoliset viat sekä pitämään kunnossa huoneistoon asennetut sellaiset lämpö-, sähkö-, tiedonsiirto-, kaasu-, vesi-, viemäri-, ilmanvaihto- ja muut sen kaltaiset johdot, putket, kanavat sekä vesihanat, jotka on asennettu samantasoisina rakennuksen huoneistoihin.

Asunto-osakeyhtiön osakas saa kotitalousvähennyksen niistä asunnon kunnossapito- ja perusparannustöistä, jotka lain tai yhtiöjärjestyksen mukaan kuuluvat osakkaalle ja joita yhtiökokouksen päätöksellä ei ole siirretty yhtiön vastuulle

Yhtiökokouksen päätökseen perustuvat kunnossapitotyöt

Asunto-osakeyhtiölain 78 §:n 3 momentin mukaan yhtiökokous voi päättää osakkeenomistajille kuuluvien kunnossapitotöiden suorittamisesta yhtiön kustannuksella, jos se saattaa tapahtua osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta loukkaamatta. Yhtiökokous ei voi päättää, että asunto-osakeyhtiön vastuulla olevia korjaustöitä teetettäisiin osakkaiden kustannuksella. Yhtiökokouksen päätöksellä voidaan ainoastaan laajentaa yhtiön vastuuta lain mukaisesta vastuunjaosta, ei supistaa. Yhtiön vastuun supistaminen on mahdollista vain yhtiöjärjestystä muuttamalla.

Käytännössä yhtiökokoukset päättävät osakkeenomistajille kuuluvien kunnossapitotöiden teettämisestä keskitetysti kaikilta osakkeenomistajilta perittävällä vastikkeella vain, kun työ liittyy yhtiön kunnossapitotoimenpiteeseen tai uudistukseen. Esimerkiksi ikkunoita uusittaessa yhtiö voi päättää uusia myös sisäikkunat. Tämän lisäksi yhtiölle voi syntyä kunnossapito- ja perusparannustyönsä yhteydessä velvoite saattaa osakkaan vastuulle kuuluvat huoneiston osat kuntoon. Esimerkiksi putkiremontin yhteydessä yhtiö ei voi jättää rakenteita auki, vaan yhtiö saattaa pintamateriaalit päättämänsä tason mukaisiksi. Osakas ei voi vähentää kotitalousvähennyksenä tällaista työn osuutta, joka peritään yhtiölle yhtiövastikkeena yhtiön päättämän remontin yhteydessä.

Osakkaan teettämät lisätyöt yhtiön teettämän remontin yhteydessä

Mikäli osakas teettää yhtiön remontin yhteydessä yhtiön remonttiin kuulumattomia lisätöitä, saa hän kotitalousvähennyksen sellaisista töistä, joiden kustannuksia ei kateta yhtiövastikkeella. Tällaisia töitä ovat esimerkiksi taloyhtiön teettämän putkiremontin yhteydessä osakkaan lisätyönä kylpyhuoneeseen tilaama erillinen lasitiiliseinä, kylpyhuoneen laajennus tai muu vastaava työ, jonka kustannuksista vastaa osakkeenomistaja itse muutoin kuin yhtiövastikkeella. Saadakseen kotitalousvähennyksen osakkaan on sovittava asiasta suoraan työn tekijän eli yleensä urakoitsijan kanssa ja maksettava lisälasku suoraan työn tekijälle. 

Asunto-osakeyhtiölain 77 §:n mukainen osakkaan teettämä muutostyö

Osakkeenomistajalla on asunto-osakeyhtiölain 77 §:n mukaan oikeus tehdä muutoksia tiloissa, joihin hänen osakkeensa tuottavat hallintaoikeuden. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä osakashallinnassa olevien tilojen sisäosia. Esimerkiksi rivitaloyhtiöissä eräät piha-alueetkin voivat olla osakkaan käytössä. Juridisesti ne ovat osakkaan hallinnassa vain, jos tästä on yhtiöjärjestyksessä määräys. (KKO:2005:26).

Korkein hallinto-oikeus on antanut 11.12.2008 päätöksen parvekelasitusten asennuksesta aiheutuneiden kustannusten kotitalousvähennyksen vähennyskelpoisuudesta taloyhtiössä, jonka yhtiöjärjestyksestä puuttui parvekelasituksia koskeva kunnossapitovastuunjakoa koskeva päätös.

”Verovelvollinen oli oikeutettu kotitalousvähennykseen omistamaansa osakehuoneistoon kuuluvan parvekkeen parvekelasituksesta aiheutuneista työkustannuksista, kun asunto-osakeyhtiö ei ollut osallistunut kustannuksiin eikä niitä oltu veloitettu osana yhtiövastikkeita (KHO 87/2008).”

Verohallitus on katsonut aiemmin, että parvekelasitusten asentamisesta voi saada kotitalousvähennyksen vain, jos niiden kunnossapitovastuu yhtiöjärjestyksen mukaan kuuluu asukkaalle. Edellä selostetussa korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltävänä olleessa tapauksessa, rakennuksessa ei alun perin ollut parvekelaseja eikä niistä ollut mitään mainintaa yhtiöjärjestyksessä. Osakas oli asentanut parvekelasit asunto-osakeyhtiön suostumuksella. Asukas itse vastasi kokonaan kustannuksista, niitä ei veloitettu osakkailta yhtiövastikkeena. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asunto-osakeyhtiön osakkeenomistajan omistamien osakkeiden perusteella hallitsemaan huoneistoon liittyvä parveke on tosiasiallisesti osakkeenomistajan hallinnassa siten, että sen on katsottava olevan osa asuntoa kotitalousvähennyksen myöntämisedellytyksiä arvioitaessa.

Päätöksestä ilmenevää kantaa noudatetaan jatkossa, jos asunto-osakeyhtiön osakas teettää asunto-osakeyhtiölain 77 §:ssä tarkoitettuja muutostöitä omistamiensa osakkeiden perusteella hallitsemissaan tiloissa. Osakkeenomistajalla on siten oikeus kotitalousvähennykseen työn osuudesta, jos hän teettää mainittuja muutostöitä ja vastaa työstä aiheutuvista kustannuksista muutoin kuin yhtiövastikkeella. Tällaiset osakkeenomistajan muutokset jäävät myöhemminkin osakkeenomistajan kunnossapidettäväksi. 

Tukien vaikutus vähennykseen

Kotitalousvähennystä ei myönnetä, jos välittömästi samaa työsuoritusta varten on saatu omaishoidon tukea, kunnan myöntämä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluseteli, lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa tarkoitettua tukea (hoitorahaa, -lisää ja kunnallista korotusta), julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain (1295/2002) mukaista palkkatukea tai väliaikaisesta työnantajan matalapalkkatuesta annetussa laissa (1078/2005) tarkoitettua tukea.

Tuloverolakia muutettiin vuoden 2006 alusta siten, että tuki estää vähennyksen vain, jos tuki on maksettu välittömästi kyseistä työtä varten. Kotitalousvähennyksen estävän tuen pitää tulla suoraan kotitalouden hyväksi, jotta se estää vähennyksen. Tuki tulee olla myönnetty kotitalousvähennystä vaativalle verovelvolliselle tai tämän perheenjäsenelle. Myöskään esimerkiksi lapset eivät saa kotitalousvähennystä vanhemmille tai isovanhemmille hankituista palveluista, jos nämä ovat saaneet samaa työsuoritusta varten edellä mainittuja tukia.

Jos tuki maksetaan yritykselle, yrittäjälle tai yleishyödylliselle yhteisölle (esimerkiksi yleishyödylliselle yhdistykselle tai työosuuskunnalle), jonka työntekijä tekee työn, tuki ei estä vähennystä.

Tuet ja palveluseteli eivät estä vähennystä muissa kuin niissä töissä, joihin tuki on saatu. Esimerkiksi omaishoidon tuki ei estä vähennystä muissa töissä kuin mistä on sovittu omaishoitoa koskevassa hoito- ja palvelusuunnitelmassa. Siten esimerkiksi siivoojalle maksetusta palkasta voi saada vähennyksen omaishoidon tuesta riippumatta, jos siivouksesta ei ole sovittu hoito- ja palvelusuunnitelmassa.

Käytännössä omaishoidon tuki estää vähennyksen harvoin, koska yleensä omaishoitaja ei saa hoitotyöstä samanaikaisesti palkkaa. Esimerkkinä tilanteesta, jossa omaishoidon tuki estää vähennyksen, voidaan mainita tilanne, jossa muualla kuin samassa taloudessa hoidettavan kanssa asuva henkilö toimii hoitajana ja saa omaishoidon tuen lisäksi hoidettavalta palkkaa. Tässä palkka ja omaishoidon tuki maksetaan samasta työsuorituksesta, joten palkan perusteella ei saa vähennystä. Jos taas esimerkiksi päivätyössä käyvä puoliso saa omaishoidon tukea puolison hoitoon iltaisin sekä viikonloppuisin ja arkipäivisin puolisoa hoitaa ulkopuolinen henkilö, niin tälle ulkopuoliselle henkilölle maksettu palkka oikeuttaa vähennykseen.

Mitä sanonnalla sama työsuoritus tarkoitetaan käy ilmi myös hallituksen esityksestä HE 85/1997, jossa todetaan:

Jos perheen lasten hoitoa tuetaan jo hoitorahalla tai lisällä, ei samasta työstä voisi enää saada verotuksen kautta tukea. Sitä vastoin esimerkiksi illalla tapahtuvasta lasten hoidosta, josta ei saa yhteiskunnan tukea, voisi saada vähennyksen

Työnantajalle on voitu vuoden 2006 alusta maksaa matalapalkkatukea, jos hän palkkaa vähintään 54 -vuotiaan henkilön, jonka palkka kuukaudessa on yli 900 euroa ja alle 2000 euroa ja tehdyt työtunnit ovat vähintään 140 tuntia kuukaudessa. Osa-aikaeläkkeellä olevan henkilön työtunnit määräytyvät laskennallisesti. Jos työnantaja on saanut matalapalkkatukea, työnantaja ei voi saada samasta työstä kotitalousvähennystä.

Tuet ja palveluseteli estävät vähennyksen siltäkin osin kun avustus ei kata samasta työstä aiheutuneita kustannuksia. Esimerkiksi jos palvelun kokonaishinta on 100 euroa, josta palveluseteli kattaa 40 euroa, henkilö ei saa vähennystä 60 euron osalta. Jos asiakas sen sijaan ostaa lisäpalveluja kokonaan omalla kustannuksellaan samalta palvelun tuottajalta, jolta on ostanut palvelun palvelusetelillä, kysymys ei ole tältä osin samasta työsuorituksesta (HE 49/2003).

Muut kuin edellä mainitut hoitotyöhön tai työllistämistoimiin liittyvät yhteiskunnan maksamat tuet eivät estä kotitalousvähennystä tavanomaisesta kotitaloustyöstä ja tavanomaisesta hoiva- ja hoitotyöstä. Esimerkiksi eläkkeensaajan hoitotuki, jota maksetaan tarvittavan hoidon ja erityiskustannusten korvaamiseksi 65 vuotta täyttäneelle tai täyttä työkyvyttömyyseläkettä saavalle taikka yksilöllistä varhaiseläkettä saavalle, ei estä vähennystä. Myöskään vammaisten saamat tuet, joilla katetaan avuntarpeesta aiheutuvia lisäkustannuksia ja muita ylimääräisiä menoja, eivät estä vähennystä siltä osin kun tuki ei kata kustannuksia.

Osittaista hoitorahaa voidaan maksaa pienten lasten vanhemmille, jotka lyhentävät työpäiväänsä. Tuesta säädetään lasten yksityisen hoidon tuesta annetussa laissa (1128/1996). Koska tukea maksetaan, jotta vanhemmat voivat lyhentää työpäiväänsä, myöskään sitä ei ole pidettävä sellaisena työstä maksettavana tukena, joka estäisi vähennyksen.

Kotitalouksien saamat korjausavustukset valtion tai muun julkisyhteisön varoista

Valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön varoista maksettu avustus estää kotitalousvähennyksen kunnossapito- ja perusparannustyössä. Tuloverolain 92 §:n 16 kohdan mukaan luonnollisen henkilön valtion ja kuntien varoista asunnon korjaukseen saama avustus on verovapaa. Rakennusperinnön hoitoon saadusta avustuksesta säädetään erikseen tuloverolain 92a §:ssä, koska se on verovapaa muillekin kuin luonnollisille henkilöille.

Tuloverolain 127a §:n 3 momentin mukaan vähennystä ei kuitenkaan estä pientaloille lämmitystapamuutoksiin myönnettävät energia-avustukset, jotka on myönnetty asuntojen korjaus-, energia-, ja terveyshaitta-avustuksia (1184/2005) koskevan lain nojalla. Lämmitystapamuutoksia, joihin avustuksia myönnetään, ovat esimerkiksi liittyminen kauko- tai aluelämmitykseen, lämmitysjärjestelmän muuttaminen maalämpöpumpulla toimivaksi tai pellettejä tai muuta puuperäistä polttoainetta käyttävällä kattilalla toimivaksi keskuslämmitysjärjestelmäksi tai aurinkolämpöjärjestelmän lisääminen käyttöveden tai tilojen lämmitysjärjestelmään. 

Luonnollisten henkilöiden erillisiin rakennuksiin saamat korjausavustukset estävät vaikutusaikanaan kotitalousvähennyksen korjaus- ja perusparannusmenoista niissä rakennuksissa, joihin avustus on myönnetty. Jos avustus on myönnetty esimerkiksi verovelvollisen omistamaan talousrakennukseen, avustus ei estä kotitalousvähennystä hänen omistaman omakotitalon tai kesämökin kunnossapito- ja perusparannustöistä aiheutuneista kustannuksista.

Myös pelkästään materiaaliin myönnetty avustus estää kotitalousvähennyksen saamisen työn perusteella, jos avustus on myönnetty samaan kohteeseen.

Asunto-osakeyhtiön saamat avustukset

Asunto-osakeyhtiön saama avustus ei estä kotitalousvähennyksen myöntämistä asunto-osakeyhtiön osakkaan teettämiin töihin. Näin ollen esimerkiksi suhdanneluonteisista avustuksista kerros- ja rivitaloasuntojen korjauksiin 27.3.2009 annetun lain mukainen avustus sekä asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista (2005/1184) annetun lain mukainen muille kuin pientaloille myönnetty avustus ei estä kotitalousvähennyksen myöntämistä osakkaan teettämiin töihin.

Vähennyksen perusteena olevat työkustannukset

Kotitalousvähennyksen määrä riippuu siitä, palkkaako kotitalous työntekijän työsuhteeseen vai ostaako se työn ennakkoperintärekisteriin kuuluvalta yritykseltä tai yrittäjältä tai yleishyödylliseltä yhteisöltä.

Vähennys yritykselle ja yrittäjälle maksetusta työkorvauksesta

Verovelvollinen saa vähentää ennakkoperintärekisteriin merkitylle yritykselle tai yrittäjälle maksamastaan arvonlisäverollisesta työkorvauksesta 60 %. Myös yleishyödylliselle yhteisölle esimerkiksi urheilu- ja nuorisoseuralle tavanomaisesta kotitaloustyöstä tai hoiva- ja hoitotyöstä maksamastaan työkorvauksesta verovelvollinen voi vähentää 60 %.

Laskuun liittyvistä tavaroista ja matkakuluista ei saa vähennystä.

Palkka

Jos kotitalous maksaa palkkaa työsuhteeseen palkatulle työntekijälle, se saa vähentää 30 % maksamastaan bruttopalkasta sekä palkan sivukulut kokonaan.

Palkan käsite on määritelty ennakkoperintälain 13 §:ssä. Sen mukaan palkalla tarkoitetaan kaikenlaatuista palkkaa, palkkiota, etuutta ja korvausta, joka saadaan työ- ja virkasuhteessa. Palkkaa ovat mm. luontoisedut. Lisäksi palkkaa ovat eräät muut kuin työsuhteessa saadut ennakkoperintälain 13 §:n 2 momentissa luetellut suoritukset, joilla ei kuitenkaan ole merkitystä kotitalousvähennyksen kannalta (esimerkiksi muussa kuin työsuhteessa saadut kokouspalkkiot).

Kotitalousvähennyksenä ei voi vähentää työntekijälle maksettavia verovapaita työmatkakustannusten korvauksia kuten päivärahaa, ateriakorvausta ja kilometrikorvausta. Ennakkoperintälain 15 §:n mukaan palkkaa ei ole myöskään työntekijälle maksetut työstä välittömästi aiheutuneet kustannusten korvaukset kuten esimerkiksi työvälineistä aiheutuneet menot. Koska edellä mainitut kustannusten korvaukset eivät ole palkkaa, niitä ei voi vähentää kotitalousvähennyksenä.

Palkkaan liittyvät sivukulut

Lisäksi kotitalous saa vähentää palkkaan liittyvät seuraavat sivukulut:

  • työnantajan sosiaaliturvamaksut
  • pakollisen työeläkemaksut
  • tapaturmavakuutusmaksut
  • työttömyysvakuutusmaksut
  • ryhmähenkivakuutusmaksut

Vähennykseen ei oikeuta myöskään palkansaajan osuus työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksusta tai esimerkiksi varsinaisesta palkan maksamisesta aiheutunut palvelumaksu.

Au pair-työntekijän palkka

Ulkomailta Suomeen tulevan au pair-työntekijän kotitaloudelta saama taskuraha katsotaan Suomen verotuskäytännössä veronalaiseksi palkkatuloksi, josta ei kuitenkaan tietyin edellytyksin tarvitse maksaa sosiaaliturvamaksua eikä vakuutetun sairausvakuutusmaksua. Koska suoritus katsotaan palkaksi, sen perusteella saa kotitalousvähennyksen.

Ulkomailla maksettu palkka

Kotitalousvähennys voidaan myöntää myös ulkomailla olevassa asunnossa tehdystä työstä maksetusta palkasta, jos työ on sellaista, että siitä voidaan myöntää kotitalousvähennys ja jos muut vähennyksen edellytykset täyttyvät. Kuitenkaan ulkomailla maksettuja muuhun kuin Suomen lainsäädäntöön perustuvia palkan sivukuluja ei voi vähentää.

Kotitalouksien työnantajarinki

Kotitaloudet voivat palkata yhteisen siivoojan, lastenhoitajan tai muun työntekijän. Usein yksi henkilö hoitaa ennakonpidätyksen toimittamisen, ennakonpidätyksen ja työnantajan sosiaaliturvamaksun maksamisen veroviraston tilille sekä muut työnantajavelvoitteet käyttäen omaa henkilötunnustaan.

Kotitaloudet ovat oikeutettuja vähennykseen sen mukaan, mikä on kunkin suhteellinen osuus työntekijälle maksetusta palkasta. Työnantajaringille voidaan poikkeustilanteissa antaa myös Y-tunnus. Tällöin rinki toimii kuten yhteisvastuullinen työnantaja (ennakkoperintälaki 14 §).

Kotitalouksien työnantajaringin vuosi-ilmoitus ja työnantajasuoritusten maksaminen ks. kohta ”Vuosi-ilmoitus ja työnantajasuoritusten maksaminen”.

Rajoitetusti verovelvollinen yritys tai yrittäjä

Myös rajoitetusti verovelvolliselle yritykselle tai yrittäjälle maksetun työkorvauksen perusteella voi saada kotitalousvähennyksen edellyttäen, että saaja on merkitty Suomen ennakkoperintärekisteriin. Ennakkoperintälain 25 §:n mukaan rajoitetusti verovelvollinen voidaan merkitä ennakkoperintärekisteriin, jos hänen kotipaikkansa on valtiossa, jonka kanssa Suomella on kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus, vaikka hänellä ei olisi kiinteää toimipaikkaa Suomessa. Ulkomaalaisten yritysten pääsy Suomen ennakkoperintärekisteriin tuli mahdolliseksi vuoden 2006 alussa. Muutos johtui osittain juuri kotitalousvähennykseen liittyvistä syistä. Hallituksen esityksessä 158/2006 todetaan seuraavaa: 

”Koska rajoitetusti verovelvollista, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, ei voida merkitä ennakkoperintärekisteriin, ei tällaisen yrityksen tarjoaman palvelun perusteella voida myöntää palvelun hankkineelle kotitaloudelle kotitalousvähennystä. Vähennyksen myöntämisen edellytyksenä on tuloverolain 127 b §:n 2 kohdan mukaan se, että työkorvauksen saaja on merkitty ennakkoperintärekisteriin. Sitä, ettei ulkomainen yritys näin ollen voi tarjota vähennykseen oikeuttavia palveluita sijoittautumatta Suomeen, voidaan pitää ongelmallisena yhteisöoikeudellisen palvelujen vapaan liikkuvuuden näkökulmasta. ”

Yleishyödyllisen yhdistyksen tekemä kotitaloustyö

Yleishyödylliselle yhteisölle tavanomaisesta kotitaloustyöstä tai hoiva- ja hoitotyöstä maksettu korvaus oikeuttaa vähennykseen, vaikka yhteisö ei ole merkitty ennakkoperintärekisteriin eikä harjoittaisi veronalaista toimintaa. Sen sijaan yleishyödyllisille yhteisöille asuntojen perusparannuksesta tai kunnostuksesta maksetun työn kustannukset eivät oikeuta vähennykseen, ellei yhteisö ole merkitty ennakkoperintärekisteriin ja harjoita veronalaista toimintaa.

Vähennyksen määrä ja vähentämisvuosi

Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on vuodesta 2009 alkaen 3000 euroa vuodessa. Vähennyksen omavastuu on 100 euroa vuodessa henkilöä kohden. Määrät ovat samat riippumatta siitä ostetaanko palvelu yritykseltä tai yrittäjältä vai palkataanko työhön työsuhteinen työntekijä.

Omavastuu lasketaan vähennettävästä määrästä. Jos työn osuus yrityksen laskulla on esimerkiksi 4000 euroa, niin vähennettävä määrä on 2400 euroa (4000 x 60 %). Omavastuu 100 euroa vähennetään tästä 2400 eurosta, jolloin vähennys on 2300 euroa.

Omavastuuosuudesta johtuen vähennystä alkaa saa kun yritykselle maksetun vähennyskelpoisen työn osuus ylittää 166,67 euroa (166,67 x 60 % = 100 euron omavastuu). Vastaavasti työsuhteessa maksetun palkan määrän on oltava noin 192,31 euroa (192,31 x 30 % + 192,31 x 22 % = 100 euron omavastuu), ennen kuin vähennystä alkaa saada.

Täyteen vähennykseen, 3000 euroon oikeuttavat noin 5 166 euron suuruiset kustannukset, jos työn tekee ennakkoperintärekisteriin merkitty yritys tai yrittäjä (5 166 x 60 % - 100 on noin 3 000 euroa). Jos työn tekee palkattu henkilö ja palkan sivukulut ovat 22 %, täyden 3000 euron vähennyksen saa noin 5962 euron suuruisella palkalla (30 % x 5 962 + 22 % x 5962 – 100 on noin 3000 euroa).

Vähennys ja omavastuu ovat vuosikohtaisia. Vähennys myönnetään palkan, palkan sivukulujen tai työkorvauksen maksuvuonna sen jälkeen kun sen perusteena oleva työ on tehty. Jos palkka ja palkan sivukulut maksetaan eri vuonna, vähennys määräytyy silloinkin maksuvuoden mukaan.

Mistä verosta vähennys tehdään

Kotitalousvähennys tehdään ensisijaisesti valtion tuloverosta. Vähennys tehdään ansiotuloista ja pääomatuloista suoritettavista veroista verojen määrien suhteessa. Ansiotuloista menevästä verosta vähennys tehdään muiden vähennysten jälkeen ennen alijäämähyvitystä. Siltä osin kuin vähennys ylittää valtion tuloveron määrän, ylittävä osa vähennetään kunnallisverosta, vakuutetun sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksusta ja kirkollisverosta näiden verojen suhteessa. Sairausvakuutuksen päivärahamaksusta vähennystä ei voi tehdä.

Jos verot eivät riitä vähennyksen tekemiseen tai vähennystä ei  muusta syystä voi tehdä, kustannuksia ei voi vähentää myöhempien vuosien verotuksessa.

Kotitalousvähennys puolisoilla

Tuloverolain 7 §:n mukaan tuloverolaissa tarkoitetaan puolisoilla sellaisia henkilöitä, jotka ennen verovuoden päättymistä ovat solmineet avioliiton. Tuloverolain puolisoita koskevia säännöksiä sovelletaan myös avioliitonomaisissa olosuhteissa verovuonna yhteisessä taloudessa avioliittoa solmimatta jatkuvasti eläneisiin henkilöihin, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi.

Kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on henkilökohtainen. Puolisoista täyden vähennyksen voi saada kumpikin, jos molemmilla on vähennettäviä kustannuksia. Vähennys myönnetään siltä osin kuin vähennettävä osa kustannuksista kummankin osalta ylittää omavastuuosuuden 100 euroa.

TVL 127 c §:n mukaan vähennys myönnetään puolisoille siten kuin he ovat vähennystä ennen verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymistä vaatineet. Vähennystä ei voi siirtää puolisolta toiselle enää verovuodelta toimitettavan verotuksen päättymisen jälkeen. Jos kumpikin puoliso vaatii vähennystä samojen kustannusten perusteella, vähennys myönnetään ensisijaisesti sille puolisolle, jonka ansiotuloista ja pääomatuloista suoritettava valtion tulovero on verosta tehtävien vähennysten jälkeen suurempi. 

Jos vähennystä vaatineen puolison verot eivät riitä vähennyksen tekemiseen tai jos vähennykseksi vaadittu määrä ylittää säädetyn enimmäismäärän, veroviranomainen vähentää vähentämättä jääneen määrän toisen puolison veroista. Vähennys tehdään samalla tavalla kuin se olisi tehty, jos puoliso itse olisi vähennystä vaatinut. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan tarkoituksena on, ettei vähennys missään tapauksessa jäisi pienemmäksi verrattuna siihen, jos toinen puoliso olisi sitä vaatinut.

Esimerkki 1: Puolisot A ja B vaativat kumpikin kotitalousvähennystä. Kumpikin on esittänyt selvityksen vähennysvaatimuksensa perusteena olevista kustannuksista. A:lla vähennettävät kustannukset ovat 3 500 euroa (6000 euroa x 60 % - 100 euroa) ja B:llä 4 100 (7 000 euroa x 60 % - 100 euroa ). A:n verot ovat 20 000 euroa ja B:n 15 000 euroa.

A ja B saavat kumpikin 3000 euron vähennyksen.

Esimerkki 2: Puolisot C ja D vaativat kumpikin kotitalousvähennystä. Kummallakin on veroja 15 000 euroa. C:n vähennettävät kustannukset ovat 3200 euroa (5500 euroa x 60% -100 euroa) ja D:n 2300 euroa (4000 x 60% - 100 euroa). C:lle myönnetään maksimivähennys 3000 euroa. Koska enimmäismäärä ylittyi, ylimenevä määrä 200 euroa (3200 euroa – 3000 euroa) siirretään verotuksessa viran puolesta vähennettäväksi D:llä, jolle myönnetään yhteensä 2500 euron vähennys.
Esimerkki 3: Puolisot E ja G. G:n verot ovat 10 000 euroa. E:llä ei ole lainkaan veroja, mutta hän on vaatinut kotitalousvähennystä ja esittänyt sen perusteena olevia kustannuksia 1100 euroa (2000 euroa x 60 % -100 euroa). G on esittänyt vähennettäviä kustannuksia 3200 euroa (5500 euroa x 60 % - 100 euroa). E:llä vähentämättä jäänyt määrä 1100 euroa vähennetään G:n veroista. G saa vähentää yhteensä 4300 euroa.
Esimerkki 4: Puolisoilla H ja J on kotitalousvähennykseen oikeuttavia kustannuksia yhteensä 4000 euroa. He haluavat jakaa vähennyksen puoliksi. Kummankin vähennys on (2000 euroa x 60 % - 100 euroa) 1100 euroa, koska omavastuu vähennetään kummaltakin puolisolta. Jos vähennys olisi tehty vain toisella puolisolla, vähennys olisi ollut 2300 euroa, koska omavastuu olisi laskettu vain yhteen kertaan.

Verovelvollisen avopuoliso ja lapsi vähennyksen saajana

Avopuoliso, vaikka hänellä ei olisi omistusoikeutta asuntoon, voi saada vähennyksen, jos hän on maksanut vähennykseen oikeuttavia kustannuksia ja asuu asunnossa. Vähennyksen siirtäminen toiselle puolisolle koskee kuitenkin vain verotuksessa puolisoina pidettäviä henkilöitä. Verotuksessa puolisoina pidetään myös avoliitossa olevia, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi.

Myös kotona asuva lapsi voi saada vähennyksen, edellyttäen että hänellä on tuloja, joilla hän on osallistunut vähennettävien kustannusten maksuun. 

Rahoitus- ja osamaksusopimus

Tietyissä tapauksissa työ voidaan ostaa yritykseltä samalla kun ostetaan esimerkiksi keittiö- tai kylpyhuonekalusteita. Kalusteiden ja asennustyön rahoitus voidaan siirtää rahoitussopimuksella rahoitusyhtiölle. Verotuskäytännössä osamaksusopimuksen maksuerän maksuvuosi on ollut ratkaiseva vähentämisvuoden kannalta. Rahoitussopimus voidaan sen sijaan rinnastaa lainan ottoon. Tällöin vähentämisvuodeksi katsotaan se vuosi, kun rahoitussopimus solmitaan.  Jos työ tehdään sopimuksen solmimisvuoden jälkeen, niin tällöin vähennyksen saa vasta, kun työ on tehty. Koska kotitalousvähennyksen saa vain työn osuudesta, tulee rahoitussopimuksessa eritellä työn osuus.

Vakuutusyhtiön maksaman korvauksen suuruus

Verovelvollinen on voinut saada vakuutusyhtiöltä korvausta työhön, josta hän pyytää kotitalousvähennystä.  Tyypillisin tapaus lienee vesivahingon, tulipalon tai muun vastaavan vahingon korjaustyö. Kotitalousvähennystä ei saa siltä osin kun vakuutusyhtiö on korvannut kustannukset. Kotitalousvähennystä koskevan tuloverolain 127 b §:n mukaan verovelvollinen saa vähentää maksamansa kustannukset.

Ratkaisussa 7.8.2008 (KHO:2008:55) korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei verovelvollisella ollut oikeutta kotitalousvähennykseen siltä osin kuin vakuutusyhtiö oli korvannut työstä suoritetun määrän, koska kustannusten ei voitu katsoa jääneen tältä osin verovelvollisen maksettavaksi.

Kustannusten vähentäminen pääomatulosta ja kotitalousvähennyksenä

Kotitalousvähennys on oma erillinen vähennys, josta säädetään erikseen tuloverolaissa. Tällöin lienee katsottava, ettei kustannusten vähentäminen kotitalousvähennyksenä vaikuta omaisuuden hankintamenon määrittämiseen eikä pääomatuloista vähennettävien tulonhankkimiskulujen vähentämisoikeuteen.

Kotitalousvähennys ja asunnon hankintamenon määrittäminen

Asunnon luovutusvoitto on verovapaa, jos omistaja tai hänen perheensä on käyttänyt asuntoa omistusaikana yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta ennen luovutusta. Jos asunnon luovutus ei ole verovapaa, on mahdollisen luovutusvoiton määrittämiseksi laskettava asunnolle hankintameno. Hankintamenoon voidaan tällöin lukea mukaan myös se osa korjaus- ja perusparannusmenoista, jonka on saanut vähentää kotitalousvähennyksenä.

Kotitalousvähennys ja vuokratulosta vähennettävät kustannukset

Asunnon vuokralle antanut saa vähentää asuntoon kohdistuvat korjauskulut vuokratulon tulonhankkimiskuluina, jos vuokrausta voidaan pitää tulonhankkimistoimintana. Verotuksessa vuokrausta ei pidetä tulonhankkimistoimintana esimerkiksi silloin, kun asunto on vuokrattu lähisukulaiselle pelkkää yhtiövastiketta vastaan.

Jos asunto on vuokrattu sellaiselle sukulaiselle, esimerkiksi isovanhemmalle, jonka asunnossa tehdystä työstä aiheutuneet kustannukset saa vähentää kotitalousvähennyksenä, ei kotitalousvähennys ole este asuntoon kohdistuvien korjauskustannusten vähentämiseksi vuokratulosta.

Kotitalousvähennyksen vaatiminen verotuksessa

Kotitalousvähennys voidaan ottaa huomioon jo ennakkoperinnässä, jos verovelvollinen sitä vaatii. Sen voi jättää myös vähennettäväksi lopullisessa verotuksessa.

Kotitalousvähennys huomioon ennakkoperinnässä

Kotitalousvähennys otetaan huomioon ennakkoperinnässä asiakkaan vaatimuksesta, jos työ on tehty ja palkka tai työkorvaus maksettu. Jos työ perustuu toistaiseksi voimassaolevaan sopimukseen, kuten esimerkiksi pitempiaikaiseen siivoussopimukseen, vähennys voidaan ennakkoperinnässä kuitenkin myöntää jo alkuvuodesta koko vuodelle.

Verokortin ennakonpidätyksen voi muuttaa sähköisesti käyttäen verokortti -verkossa palvelua. Tällöin palveluun syötetään sen kysymät kotitalousvähennystiedot. Jos asiakas tekee muutosvaatimuksen puhelimessa tai käy verotoimistossa, niin häneltä kysytään tarvittavat tiedot. Tositteet kuluista tai muu selvitys (esimerkiksi hoitosopimus) vähennyksen perusteista on esitettävä verotoimistoon vain sitä erikseen pyydettäessä.

Kotitalousvähennyksen vaatiminen lopullisessa verotuksessa

Vuodesta 2006 alkaen luonnolliset henkilöt ovat saaneet esitäytetyn veroilmoituksen. Verovelvollisen on vaadittava kotitalousvähennystä esitäytetyllä veroilmoituksella, ellei vähennystä ole siihen jo valmiiksi täytetty. Vähennys voi olla esitäytetyllä veroilmoituksella valmiina, jos verovelvollinen on hakenut muutosta ennakonpidätysprosenttiinsa tai ilmoittanut tiedot palkka.fi - palvelua käyttäen. Vuodesta 2009 alkaen verovelvollinen voi käyttää kotitalousvähennystietojen ilmoittamiseen myös Verohallinnon sähköistä palvelua Veroilmoitus -verkossa lukuun ottamatta joitakin erityistilanteita.

Niitä verovelvollisia varten, jotka eivät käytä sähköistä Veroilmoitus-verkossa palvelua, on esitäytetyn veroilmoituksen mukana lähetettävässä täyttöohjeessa vähennyksen vaatimista varten lomake 14 (VEROH 3086).

Tositteita ei liitetä palautettavaan veroilmoitukseen vaan kotitalouden on säilytettävä ne 6 vuotta maksuvuoden jälkeen ja esitettävä verotoimistolle ainoastaan pyydettäessä.

Kotitalousvähennys verotuksen päättymisen jälkeen

Jos verovelvollinen ei ole hakenut kotitalousvähennystä verotukseensa ennen edellisen vuoden verotuksen päättymistä tai jos hänen tekemäänsä vaatimusta ei ole verotuksessa hyväksytty, hän voi hakea muutosta verotukseensa vielä viiden vuoden kuluessa verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta. Veronoikaisuvaatimus tehdään kirjallisena verotuksen oikaisulautakunnalle siihen veroverovirastoon, joka on toimittanut verotuksen.

Esimerkki: Verovelvollinen on teettänyt remontin ja maksanut siitä aiheutuneen laskun vuonna 2006, mutta ei ole vaatinut kotitalousvähennystä. Vuoden 2006 verotus päättyi vuonna 2007. Koska verovelvollinen voi vaatia veronoikaisua viiden vuoden kuluessa verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta, hän voi tehdä oikaisuvaatimuksen vuoden 2012 loppuun mennessä.

Kotitalousvähennys Palkka.fi - palvelua käyttäen

Myös Palkka.fi -palkanlaskentaohjelman avulla on mahdollista saada kotitalousvähennys automaattisesti esitäytetylle veroilmoitukselle. Palvelu laskee kotitalousvähennyksen myös ennakkoperintärekisterissä olevalle yritykselle tai yrittäjälle maksetusta laskusta (työkorvaus). Jos kotitalousvähennystä kertyy useammasta suorituksesta, käyttäjä voi seurata vähennyksen kertymistä kuluvalta vuodelta palvelun ”ilmoitukset” -näytöltä.

Palkka.fi -palkanlaskentaohjelma on kotitalouksille ja muille pientyönantajille suunniteltu maksuton palkanlaskentaohjelma, jonka avulla kotitalous voi laskea työntekijän palkan sivukuluineen. Palvelun muodostamissa maksuissa on maksunsaajien, veroviraston ja vakuutusyhtiön tilinumerot, viitenumerot ja eräpäivät.

Palvelusta voi tulostaa myös työntekijälle annettavan palkkalaskelman.

Lisäksi palvelu huolehtii Verohallinnolle ja eläkevakuutusyhtiölle annettavista ilmoituksista. Työntekijän tapaturmavakuutushakemus ja palkkailmoitus on hoidettava erikseen vahinkovakuutusyhtiön kanssa sovitulla tavalla.

Palvelun osoite on www.palkka.fi. Turvalliseen ja maksuttomaan palveluun tunnistautuessaan käyttäjä tarvitsee joko verkkopankkitunnisteen tai sirullisen HST-kortin.

Lisätietoja saa Palkka.fi -palvelun Internet-sivuilta sekä puhelinneuvonnasta suomenkielellä numerosta 029 497 034 ja ruotsinkielellä numerosta 029 497 035 . Puheluihin vastataan klo 9-16.15. Puhelun hinta määräytyy soittajan oman liittymän mukaan.

Vuosi-ilmoitus ja työnantajasuoritusten maksaminen

Jos kotitalousvähennykseen oikeutetun työn on tehnyt työsuhteessa oleva, palkattu henkilö, on kalenterivuoden aikana maksetuista palkoista annettava vuosi-ilmoitus. Ilmoitus suositellaan annettavaksi heti työsuhteen päätyttyä. Ilmoitus on kuitenkin annettava viimeistään kuitenkin palkanmaksuvuotta seuraavan tammikuun loppuun mennessä.

Työnantaja, joka toimii henkilötunnuksella (esim. kotitalous), voi lähettää vuosi-ilmoituksen Verohallintoon sähköisesti verkkolomakkeilla. Työnantaja tunnistautuu palveluun henkilökohtaisilla verkkopankkitunnuksillaan tai sirullisella henkilökortilla. Lomakkeet löytyvät Internet-sivuilta: www.suomi.fi tai www.vero.fi > lomakkeet > Vuosi-ilmoituslomakkeet. Vuosi-ilmoituksen voi antaa myös paperilomakkeella 7801, Työnantajan tai suorituksen maksajan vuosi-ilmoitus.

Vuosi-ilmoitus on annettava, vaikka ennakonpidätystä ei ole toimitettu, jos työntekijälle maksetun palkan määrä on vähintään 200 euroa kalenterivuodessa. Työnantajarinki antaa vuosi-ilmoituksen sen henkilön nimissä, joka hoitaa muutkin työnantajavelvoitteet muiden puolesta. Jos ringillä on Y-tunnus, se antaa vuosi-ilmoituksen Y-tunnuksellaan.

Kotitalous maksaa ennakonpidätykset ja työnantajan sosiaaliturvamaksun Verohallinnon tilille palkanmaksukuukautta seuraavan kuukauden 12. päivään mennessä. Kotitalouden tulee antaa maksamistaan palkoista kausiveroilmoitus. Ohjeita maksamiseen ja ilmoittamiseen on Verohallinnon Internet-sivuilla osoitteessa www.vero.fi.

Apulaisjohtaja Erkki Laanterä

Ylitarkastaja Riitta Roos