Sukupolvenvaihdoshuojennuksen vaikutus maatilan hankintamenoon

Antopäivä
12.2.2018
Diaarinumero
A18/200/2018

Asian kuvaus

Maatilan luovutuksen verotuksessa omaisuuden luovutushinnasta vähennetään sen poistamaton hankintameno tai sitä suurempi hankintameno-olettama. Maatilan yhtiöittämistilanteessa siirtyvien varojen hankintamenot, joita maatalouden harjoittaja ei ole poistanut verotuksessa, siirtyvät yhtiön verotukseen.

Miten määritetään maatilan hankintameno, kun tila on saatu lahjana, perintönä tai lahjanluonteisella kaupalla ja lahja- tai perintöveroa on huojennettu perintö- ja lahjaverolain 55 §:n nojalla?

Taustaa

Sovellettava lainsäädäntö

Tuloverolain 24 §:n mukaan maa- tai metsätalouden harjoittajan ei katsota lopettavan toimintaansa siltä osin kuin hänen aikaisemmin harjoittamaansa toimintaan liittyvät varat ja velat siirtyvät samoista arvoista osakeyhtiöön, jonka hän perustaa jatkamaan toimintaa ja jonka osakkeet hän merkitsee. (jatkuvuusperiaate)

Maatilatalouden tuloverolain (MVL) 21 §:n mukaan maatilan tai sen osan luovutuksesta saadut voitot verotetaan tuloverolaissa säädetyllä tavalla.

Tuloverolain 46 § 1 momentin mukaan omaisuuden luovutuksesta saadun voiton määrä lasketaan siten, että luovutushinnasta vähennetään omaisuuden hankintamenon poistamattoman osan ja voiton hankkimisesta aiheutuneiden menojen yhteismäärä. Muun verovelvollisen kuin yhteisön, avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön saamasta luovutushinnasta vähennettävä määrä on kuitenkin aina vähintään 20 %. Jos luovutettu omaisuus on ollut luovuttajalla vähintään 10 vuoden ajan, vähennettävä määrä on vähintään 40 % luovutushinnasta.

Tuloverolain 47 § 1 momentin mukaan vastikkeetta saadun omaisuuden hankintameno on arvo, jota on käytetty perintö- ja lahjaverotuksessa. Hankintameno lasketaan kuitenkin lahjoittajan hankintamenosta, jos lahjansaaja luovuttaa saamansa omaisuuden ennen kuin lahjoituksesta on kulunut 1 vuosi. Kun edellä tarkoitetun ajan jälkeen luovutetaan vastikkeetta saatu maatila tai muu yritys tai sellaisen osa, johon on sovellettu huojennusta perintö- ja lahjaverolain (PerVL) 55 §:n mukaan, huojennetun omaisuuden hankintamenona käytetään sitä arvoa, joka on laskettu perintö- ja lahjaverolain 55 §:n 2 momentin mukaisesti (spv-arvo).

PerVL 55 §:ssä säädetään, miten tietyille maatilan omaisuuserille lasketaan spv-arvo. Laskenta perustuu sen vuoden verotusarvoihin, joka edelsi perintö- tai lahjaverovelvollisuuden alkamista. Verotusarvot määritetään varojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain (arvostamislaki) mukaan. Vuodesta 2004 alkaen omaisuuden spv-arvo on ollut 40 % sen verotusarvosta. Tätä aiempina vuosina omaisuuden spv-arvona pidettiin verotusarvoa. PerVL 55 §:n huojennussäännös on ollut voimassa pääpiirteissään nykyisessä muodossa 1.7.1994 alkaen. Ajanjaksolla 1.5.1979–30.6.1994 vastaava huojennussäännös oli perintö- ja lahjaverolain 63 a §:ssä. Huojennusta on voitu ensimmäisen kerran soveltaa luovutukseen, jossa perintö- tai lahjaverovelvollisuus on alkanut 1.5.1979 tai sen jälkeen.

PerVL 55 §:n mukaisen huojennuksen piiriin kuuluvien maatilan kiinteän omaisuuden erien verotusarvojen laskemisesta on säädetty seuraavasti:

Maatilan maatalousmaa

Arvostamislain 20 §:n mukaan maatalousmaan ja sen kasvuston arvoksi katsotaan maatalousmaan keskimääräinen vuotuinen tuotto kerrottuna luvulla 7. Verohallinto vahvistaa vuosittain pellon keskimääräisen vuotuisen tuoton hehtaarilta kunnittain siten, että muutos viimeksi vahvistettuun keskimääräiseen vuotuiseen tuottoon verrattuna vastaa kuluttajahintaindeksin muutosta. Tarkasteluajankohta on verovuotta edeltäneen vuoden syyskuusta verovuoden syyskuuhun. Salaojitetun maatalousmaan arvoon lisätään lisäarvo, jonka Verohallinto vahvistaa hehtaarilta vuosittain. Salaojituslisä vahvistetaan siten, että sen muutos viimeksi vahvistettuun salaojituslisään verrattuna vastaa kuluttajahintaindeksin muutosta verovuotta edeltäneen vuoden syyskuusta verovuoden syyskuuhun.

Ennen kuin arvostamislaki tuli voimaan verovuonna 2006, vastaava säännös oli varallisuusverolain 15 §:ssä (1993–2005), tulo- ja varallisuusverolain 124 §:ssä (1989–1992) sekä vuoden 1974 tulo- ja varallisuusverolain 45 §:ssä (–1988).

Maatilaan kuuluva metsä

Arvostamislain 7 §:n mukaan metsän arvoksi katsotaan metsän keskimääräinen vuotuinen tuotto kerrottuna luvulla 10. Verohallinto vahvistaa vuosittain metsän keskimääräisen vuotuisen tuoton kunnittain hehtaarilta siten, että sen muutos vastaa kuluttajahintaindeksin muutosta. Tarkasteluajankohta on vuoden 2005 syyskuusta verovuoden syyskuuhun.

Arvostamislaki tuli voimaan verovuodesta 2006 alkaen. Varallisuusverolain 14 §:n (1993–2005), tulo- ja varallisuusverolain 125 §:n (1989–1992) sekä vuoden 1974 tulo- ja varallisuusverolain 45 §:n (–1988) mukaan metsän arvoksi katsottiin metsän puhdas tuotto kerrottuna luvulla 10. Metsän puhdas tuotto vahvistettiin maatilatalouden tuloverolain 11 §:ssä säädettyjen tuottoperusteiden mukaisesti. Metsämaan ominaisuuksien perusteella määritettiin verokuutiometrien määrä, jolla kerrottiin vuosittain vahvistettu verokuutiometrin raha-arvo. Verokuutiometrin raha-arvo vahvistettiin kunnittain ja kantohinta-alueittain keskimääräisten kantohintojen perusteella.

Maatilan rakennukset ja rakennelmat, metsätalouden tuotantorakennukset

Arvostamislain 23 §:n mukaan maatalouden tuotantorakennuksen tai rakennelman arvoksi katsotaan rakennuksen ja rakennelman hankintamenon osa, joka on tuloverotuksessa poistamatta verovuoden päättyessä. PerVL 55 §:n mukaan huojennusta laskettaessa metsätalouden tuotantorakennukset arvostetaan 40 %:iin niiden hankintamenosta, joka on verotuksessa poistamatta. Arvostamislain 31 § 2 momentin 1 kohdan mukaan maa- ja metsätalouteen kuuluvan tuotantorakennuksen verotusarvoksi katsotaan rakennuksen ja rakennelman hankintamenon osa, joka on tuloverotuksessa poistamatta verovuoden päättyessä.

Ennen kuin arvostamislaki tuli voimaan verovuonna 2006, vastaava säännös maa- tai metsätalouden tuotantorakennuksen arvosta oli varallisuusverolain 19 §:ssä (1993–2005).

Ennen vuotta 1993 tulo- ja varallisuusverolain 127 §:ssä (1989–1992) sekä vuoden 1974 tulo- ja varallisuusverolain 45 §:ssä (–1988) säädettiin vastaavalla tavalla maatalousrakennuksen ja maatilalla olevan rakennelman arvosta. Metsätalouden verotus oli tuolloin pinta-alaan perustuvaa metsän puhtaan tuoton verotusta, jossa ei voitu erikseen vähentää poistoja rakennusten hankintamenoista. Metsätalous kuului maatalouden kanssa samaan tulolähteeseen.

Tuotantorakennusten rakennuspaikka

PerVL 55 §:n mukaan metsätalouden tuotantorakennuksen rakennuspaikka arvostetaan 40 %:iin arvostamislain 5 luvun mukaisesta määrästä. Arvostamislain 5 luvun 31 §:n mukaan maa- ja metsätalouteen kuuluvan tuotantorakennuksen rakennuspaikan arvoksi katsotaan vastaavan suuruisen maatalousmaan arvo kerrottuna 4:llä. Arvostamislain 21 §:n mukaan maatalouden tuotantorakennuksen rakennuspaikan arvo määrätään kertomalla vastaavan suuruiselle maatalousmaalle määrätty arvo 4:llä.

Arvostamislakia edeltävänä aikana säädettiin vastaavalla tavalla varallisuusverolain 16 §:ssä (1993–2005), tulo- ja varallisuusverolain 126 §:ssä (1989–1992) sekä vuoden 1974 tulo- ja varallisuusverolain 45 §:n nojalla annetussa valtiovarainministeriön päätöksessä 899/1975 maatilan tuotantorakennuksen rakennuspaikasta.

Maatilan asuinrakennus

PerVL 55 §:n mukaan maatilan asuinrakennus arvostetaan 40 %:iin arvostamislain 5 luvun mukaisesta määrästä. Arvostamislain 5 luvun 30 §:n mukaan rakennuksen arvo on jälleenhankinta-arvo, josta on vähennetty ikäalennukset. Jälleenhankinta-arvon laskemisesta säädetään valtiovarainministeriön asetuksessa.

Ennen kuin arvostamislaki tuli voimaan verovuonna 2006, vastaavat säännökset olivat varallisuusverolain 18 §:ssä ja 24 §:ssä (1993–2005), tulo- ja varallisuusverolain 127 §:ssä ja 131 §:ssä sekä vuoden 1974 tulo- ja varallisuusverolain 45 §:ssä (–1988).

Spv-arvon soveltamistilanteet maatilan luovutusvoiton verotuksessa ja toimintamuodon muutoksessa

Milloin spv-arvoa tarvitaan luovutusvoiton verotuksessa?

Vain maatilan kiinteän omaisuuden luovutus verotetaan tuloverolain mukaan. Muun omaisuuden luovutus verotetaan MVL:n mukaan. Maatilan kiinteää omaisuutta ovat kaikki maa-alueet sekä niillä sijaitsevat maanomistajan rakennukset. Luovutuksen verotuksesta ja siinä usein sovellettavasta luovutusvoiton verovapaussäännöksestä kerrotaan Verohallinnon ohjeen Maatilan sukupolvenvaihdos verotuksessa luvuissa 2.2.2 ja 2.4.2.1. Veronalainen luovutusvoitto lasketaan ohjeessa kuvatulla tavalla. Myyntihinnasta vähennetään luovutettavan omaisuuden hankintameno ja myyntikulut tai niin sanottu hankintameno-olettama.

Kun luovutusvoittoa lasketaan, hankintamenona on spv-arvo siltä osin kuin myyjä on saanut luovuttamansa omaisuuden huojennettuna lahjana tai perintönä. Hankintamenoon luetaan lisäksi omaisuuden perusparannusmenot myyjän omistusajalta. Hankintamenosta vähennetään myyjän tekemät poistot.

Maatalouden tuloverotuksessa lahjan tai perinnön saaja jatkaa MVL 19 §:n nojalla tuotantorakennusten ja salaojien poistoja niistä menojäännöksistä, jotka luovuttajalla oli, eikä omaisuuden spv-arvoista. Tämän vuoksi tuotantorakennusten ja salaojien luovutusvoittoverotuksessa käytettäviä hankintamenoja ei saada suoraan niiden menojäännöksistä maatalousverotuksessa. Luovutusvoittolaskennassa käytettävät tuotantorakennusten ja salaojien hankintamenot joudutaan siten laskemaan erikseen siten, että huojennettuna lahjana tai perintönä saadut osuudet ovat laskelmassa spv-arvon suuruisina.

Spv-arvot ovat usein niin pieniä, että luovutusvoittoa laskettaessa vähennetään niiden sijaan hankintameno-olettama (20 % tai 40 % myyntihinnasta omistusajan mukaan). Jos tila on saatu lahjanluonteisella kaupalla, hankintamenon ja hankintameno-olettaman edullisuusvertailu tehdään erikseen lahjaosuudelle ja erikseen ostetulle osalle. Tästä on esimerkki Maatilan sukupolvenvaihdos verotuksessa -ohjeen luvussa 2.4.2.1.

Milloin spv-arvoa tarvitaan maatilan yhtiöittämistilanteessa?

Jos maatila yhtiöitetään tuloverolain 24 §:n mukaisella toimintamuodon muutoksella, varojen tulee jatkuvuusperiaatteen mukaan siirtyä yhtiön verotukseen samoista arvoista, jotka niillä oli aiemmassa toimintamuodossa. Toimintamuodon muutosta käsitellään tarkemmin Verohallinnon ohjeissa Toimintamuodon muutos osakeyhtiöksi sekä Osakeyhtiön sukupolvenvaihdos verotuksessa, luku 7.4.2.

Spv-arvolla on yhtiöittämistilanteessa merkitystä vain, kun maapohjan siirtoarvoa määritetään. Rakennusten, salaojien ja irtaimen omaisuuden arvot siirtyvät maatalouden tuloverotuksesta sellaisinaan yhtiön verotukseen. Maan hankintamenolla ei ole merkitystä luonnollisen henkilön maatalouden tuloverotuksessa, koska se saadaan pääsääntöisesti vähentää vasta luovutusvoittoverotuksessa (poikkeuksena metsävähennys). Sen vuoksi maatalousmaan, metsän ja tontti- ja muun maan arvoiksi yhtiön verotuksessa tulevat ne hankintamenot, jotka omistajalle oli muodostunut hänen hankkiessaan tai saadessaan tilan ja joita käytettäisiin luovutusvoittolaskennassa, jos hän myisi tilan. Hankintamenona on siten spv-arvo siltä osin kuin omaisuus on saatu huojennettuna lahjana tai perintönä.

Yhtiön verotukseen siirtyvään metsän arvoon voi vaikuttaa myös metsävähennyksen käyttö, jos lahjana tai perintönä saadun metsän perusteella on saatu metsävähennysoikeutta. Tästä kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Metsävähennys (toimintamuodon muutoksesta luvussa 3.4).

Spv-arvojen selvittäminen

PerVL 55 §:n soveltamista ja spv-arvon määrittämistä käsitellään ohjeessa Maatilan sukupolvenvaihdos verotuksessa kohdassa 2.5.5.3. Perintö- tai lahjavero voidaan säädetyin edellytyksin huojentaa joko kokonaan tai osittain.

Perintö- ja lahjaveropäätöksessä on mainittu huojennussäännöksen soveltamisesta, jos sitä on sovellettu. Päätöksessä tai sen liitteissä ei kuitenkaan aina ole kerrottu varallisuuden huojennettuja arvoja. Jos perintö- tai lahjavero on huojennettu kokonaan, ei verotuksessa ole ollut tarpeen määrittää omaisuuden spv-arvoa. Jos perintö- tai lahjavero on huojennettu osittain, on spv-arvot määritelty, mutta niitä ei aina ole merkitty päätökseen. Sovelletut spv-arvot olisi näissä tapauksissa selvitettävä päätökseen liittyvistä muista asiakirjoista, joita ei aina ole verotusasiakirjojen rajallisen säilytysajan vuoksi enää saatavissa.

Koska spv-arvot perustuvat aina lahjaverovelvollisuuden alkamisvuotta edeltäneen vuoden verotusarvoihin, ne voidaan arvioida ja määrittää jälkikäteen. Tässä kannanotossa kuvataan, miten spv-arvot voidaan määrittää riittävän luotettavasti silloin, kun näyttöä tosiasiassa sovelletuista arvoista ei ole saatavilla.

Tässä kannanotossa käsitellään ainoastaan vastikkeettoman lahjan tai perinnön perusteella muodostunutta hankintamenoa. Jos omaisuus on hankittu lahjanluonteisella kaupalla tai muutoin osittain vastikkeellisesti, luovutusvoittoverotuksessa ja yhtiöittämistilanteissa otetaan hankintamenona lisäksi huomioon suoritetusta vastikkeesta muodostuneen hankintamenon poistamaton määrä.

Kannanotto

Luovutusvoiton ja toimintamuodon muutoksen verotuksessa sovellettavina spv-arvoina käytetään niitä huojennettua arvoja, jotka on vahvistettu omaisuuden lahja- ja perintöverotuksessa. Jos näitä arvoja ei voida selvittää, voidaan spv-arvot muun selvityksen puuttuessa arvioida ja määrittää jälkikäteen seuraavasti:

Pelto ja salaojat

Ennen vuotta 2004 lahjana tai perintönä saadun pellon spv-arvo on ollut pellon edellisen vuoden verotusarvo. Vuonna 2004 tai sen jälkeen saadun pellon spv-arvo on ollut 40 % edellisen vuoden verotusarvosta. Pellon verotusarvo on ollut pellon sijaintikunnan mukainen keskimääräinen vuotuinen tuotto kerrottuna luvulla 7. Vuotuinen tuotto saadaan vuosittain annetusta Verohallinnon päätöksestä pellon keskimääräisestä vuotuisesta tuotosta ja salaojituslisästä. Päätökset löytyvät säädöskokoelmasta (Finlex) sekä vuodesta 2005 alkaen Verohallinnon verkkosivustolta.

Salaojien spv-arvo on perustunut yksinomaan salaojituslisään, joka on vahvistettu vuosittain edellä mainituilla pellon tuottoa koskevilla päätöksillä. Spv-arvo salaojitettua hehtaaria kohti oli ennen vuotta 2004 salaojituslisä suoraan ja on ollut vuodesta 2004 alkaen 40 % salaojituslisästä. Lahjansaajan maatalousverotukseen on sen sijaan siirtynyt salaojien menojäännös luovuttajan verotuksesta MVL 19 §:n nojalla. Tästä ei ole maksettu lahjaveroa.

Myöhemmän luovutuksen luovutusvoittolaskennassa vähennettävää hankintamenoa ei tämän vuoksi saada suoraan salaojien viimeisestä menojäännöksestä, vaan sitä on korjattava niin, että siirtyneen menojäännöksen sijasta lahjaosuuden alkuperäiseksi hankintamenoksi tulee salaojituslisä. Yksinkertaisimmin korjaus tehdään niin, että ensin lasketaan lahjan osalta tuloverotukseen siirtyneen menojäännöksen ja lahjaverotuksessa käytetyn salaojituslisän erotus. Näin saatu erotus vähennetään sitten viimeisestä menojäännöksestä. Jos salaojituslisä on ollut suurempi kuin siirtynyt menojäännös, erotus lisätään viimeiseen menojäännökseen hankintamenoa laskettaessa. Jos summa on poistojen vähentämisen jälkeen negatiivinen, salaojien hankintamenoksi katsotaan 0 euroa.

Toimintamuodon muutoksessa salaojien menojäännös siirtyy jatkuvuusperiaatteen vuoksi yhtiön verotukseen sellaisena kuin se on omistajan viimeisessä maatalousverotuksessa. Sen vuoksi salaojien spv-arvolla ei ole toimintamuodon muutoksessa merkitystä eikä salaojituslisää oteta huomioon, kun yhtiön verotukseen siirtyvän pellon arvoa määritetään.

Metsä

Ennen vuotta 2004 lahjana tai perintönä saadun metsän spv-arvo on ollut metsän edellisen vuoden verotusarvo ja vuonna 2004 tai sen jälkeen saaduissa lahjoissa tai perinnöissä 40 % edellisen vuoden verotusarvosta. Metsän verotusarvo on ollut metsän sijaintikunnan mukainen keskimääräinen vuotuinen tuotto tai puhdas tuotto kerrottuna luvulla 10.

Vuodesta 2006 alkaen vuotuinen tuotto löytyy vuosittain annetusta Verohallinnon päätöksestä metsän keskimääräisestä vuotuisesta tuotosta. Päätökset löytyvät sekä Verohallinnon verkkosivustolta että säädöskokoelmasta (Finlex). Ennen vuotta 2006 metsän verokuutiometrin raha-arvo vahvistettiin kunnittain ja kantohinta-alueittain vuosittain annetulla Valtioneuvoston päätöksellä metsätaloudesta saatujen tulojen verotuksessa noudatettavista tuottoperusteista. Jos metsän verokuutiometrien määrä ja kantohinta-alue ovat tiedossa (esimerkiksi vanhalta 2A-lomakkeelta), metsän vuotuinen puhdas tuotto voidaan laskea kertomalla verokuutiometrien määrä sen raha-arvolla.

Jos metsän verokuutiometrien määrä ei ole tiedossa, metsän vuotuinen tuotto ja siihen perustuva verotusarvo ennen vuotta 2006 tapahtuneissa luovutuksissa voidaan arvioida metsän viimeisimmän verovuoden verotusarvon ja kuluttajahintaindeksin muutoksen avulla. Arvostamislain 7 §:n mukaan vuodesta 2006 alkaen metsän vuotuinen tuotto vahvistetaan indeksin syyskuun pisteluvun muutoksen perusteella. Indeksi osoittaa riittävällä tarkkuudella hintakehitystä myös vuotta 2006 edeltävältä ajalta, jolloin vuosittain vahvistettu verokuutiometrin raha-arvo on seurannut keskimääräisten kantohintojen muutoksia. Laskennassa käytettävät pisteluvut löytyvät parhaiten elinkustannusindeksistä 1951:10=100.

Aiempien vuosien verotusarvo voidaan määrittää seuraavasti:

Vuonna 2017 metsähehtaarin keskimääräinen vuotuinen tuotto sijaintikunnassa on 100 euroa ja verotusarvo siten 1 000 euroa. Metsä on saatu lahjaksi vuonna 1999, joten hankintamenon määrittämistä varten täytyy selvittää vuoden 1998 verotusarvo.

Indeksin syyskuun 2017 pisteluku on 1931 ja syyskuun 1998 pisteluku on 1441. Vuoden 1998 verotusarvo saadaan jakamalla vuoden 2017 verotusarvo saman vuoden syyskuun pisteluvulla ja kertomalla tulos vuoden 1998 syyskuun pisteluvulla (1000 € / 1931 * 1441). Vuoden 1998 verotusarvoksi saadaan 746,24 euroa hehtaarilta. Koska lahja oli saatu ennen vuotta 2004, on spv-arvo verotusarvon suuruinen.

Toimintamuodon muutoksessa siirtyvästä hankintamenosta voi tulla vähennettäväksi käytettyä metsävähennystä, jos lahjan mukana on saatu metsävähennysoikeutta (katso ohje Metsävähennys). Jos käytettyä metsävähennystä tulisi vähentää hankintamenosta enemmän kuin hankintameno on, on yhtiölle siirtyvän metsän hankintameno 0. Luovutusvoittoa laskettaessa metsävähennys ei vaikuta hankintamenoon, koska metsävähennys huomioidaan erillisenä luovutusvoittoon tehtävänä lisäyksenä.

Metsäalueeseen on yleensä luettu myös joutomaa. Sen spv-arvo on ollut nolla.

PerVL 55 §:n mukaista huojennusta on verotuskäytännössä vakiintuneesti sovellettu myös yhteismetsäosuuteen, jos se siirtyy maatilakokonaisuuden osana maa- ja metsätalouden jatkajalle. Yhteismetsäosuuden spv-arvo perustuu osuusluvun mukaiseen osuuteen yhteismetsään kuuluvan metsän verotusarvosta (vuonna 2004 tai sen jälkeen saaduissa luovutuksissa 40 % verotusarvosta) ja mahdollisten muiden varojen arvosta.

Maatalouden tuotantorakennukset

Ennen vuotta 2004 lahjana tai perintönä saatujen maatalouden tuotantorakennusten spv-arvot ovat vastanneet niiden edellisen verovuoden menojäännöksiä luovuttajan maatalousverotuksessa. Kun sama arvo on MVL 19 §:n nojalla siirtynyt vähennettäväksi saajan maatalousverotukseen, voidaan tuotantorakennusten hankintamenona pitää niiden verotuksessa poistamatonta hankintamenoa.

Vuonna 2004 tai sen jälkeen perintönä tai lahjana saadun tuotantorakennuksen spv-arvo on ollut 40 % edellisen verovuoden menojäännöksestä. Lahjansaajan maatalousverotukseen menojäännös on tällöinkin siirtynyt MVL 19 §:n nojalla kokonaan. Tämän vuoksi tuotantorakennusten viimeistä menojäännöstä ei voida sellaisenaan käyttää hankintamenona luovutusvoittolaskennassa, vaan sitä on korjattava. Yksinkertaisimmin korjaus voidaan tehdä vähentämällä viimeisestä menojäännöksestä tuloverotukseen siirtyneen lahjaosuuden arvon ja lahjaverotuksen kohteena olleen spv-arvon erotus. Esimerkki:

Vuonna 2010 saatuun maatilalahjaan sisältyneiden tuotantorakennusten menojäännös lahjanantajan verotuksessa vuoden 2009 lopussa on ollut 10 000 euroa, mikä on siirtynyt lahjansaajan maatalousverotukseen. Tuotantorakennusten spv-arvo on ollut 40 % tästä eli 4 000 euroa.

Lahjansaaja myy maatilan rakennuksineen edelleen vuonna 2018. Hänen tekemiensä poistojen ja investointien jälkeen tuotantorakennusten menojäännös 31.12.2017 on hänen verotuksessaan 87 000 euroa.

Kun luovutusvoittoa lasketaan, tuotantorakennusten hankintamenona vähennettävä määrä lasketaan näin:

Ensin lasketaan menojäännöksen pohjaksi lahjan osalta saadun 10 000 euron ja lahjaverotuksessa käytetyn spv-arvon 4 000 euron erotus, joka on 6 000 euroa.

Näin saatu 6 000 euroa vähennetään viimeisestä menojäännöksestä 87 000 eurosta.

Hankintameno on siis 81 000 euroa.

Jos tuotantorakennusten hankintameno näin laskettuna olisi negatiivinen, hankintamenoksi katsotaan 0 euroa.

Toimintamuodon muutoksessa tuotantorakennusten menojäännökset siirtyvät jatkuvuusperiaatteen vuoksi yhtiön verotukseen sellaisina kuin ne ovat omistajan viimeisessä maatalousverotuksessa, joten rakennusten spv-arvoilla ei ole toimintamuodon muutoksessa merkitystä.

Metsätalouden tuotantorakennukset

Metsätalouden tuotantorakennusten spv-arvot ovat ennen vuotta 2004 saaduissa luovutuksissa vastanneet niiden arvoja edellisen verovuoden varallisuusverotuksessa. Arvo on muodostunut rakennusten hankintamenon menojäännöksestä, josta metsätalouden pääomatulon verotuksessa on voitu tehdä poistoja. Arvot on laskettu varallisuusverotusta varten samalla tavoin myös pinta-alaan perustuneessa metsän puhtaan tuoton verotuksessa, vaikka poistoja ei ole voitu tuloverotuksessa vähentää. Samoja arvoja on käytetty kiinteistöverotuksessa.

Vuonna 2004 tai sen jälkeen saaduissa luovutuksissa metsätalouden tuotantorakennusten spv-arvot ovat olleet 40 % niiden edellisen verovuoden menojäännöksistä tai varallisuusverotusarvoista.

Luovutusvoittolaskennassa vähennettävä hankintameno määritetään metsätalouden tuotantorakennuksille samalla tavoin kuin edellä maatalouden tuotantorakennusten kohdalla on kerrottu. Jos hankintamenoksi tulisi negatiivinen luku, hankintamenoksi katsotaan 0 euroa.

Toimintamuodon muutoksessa tuotantorakennusten menojäännökset siirtyvät jatkuvuusperiaatteen vuoksi yhtiön verotukseen sellaisina kuin ne ovat omistajan viimeisessä metsäverotuksessa. Rakennusten spv-arvoilla ei siis ole toimintamuodon muutoksessa merkitystä.

Maa- ja metsätalouden tuotantorakennusten rakennuspaikat

Huojennusta on verotuskäytännössä vakiintuneesti sovellettu sekä maa- että metsätalouden tuotantorakennusten rakennuspaikkoihin. Tuotantorakennusten rakennuspaikan spv-arvo hehtaarilta on ollut ennen vuotta 2004 saaduissa luovutuksissa edellisen vuoden pellon verotusarvo kerrottuna luvulla 4. Se saadaan siten kertomalla edelliselle vuodelle vahvistettu pellon vuotuinen tuotto luvulla 28. Vuonna 2004 tai sen jälkeen saaduissa luovutuksissa spv-arvo on ollut 40 % näin lasketusta määrästä.

Asuinrakennukset

Asuinrakennusten ja lomamökkien spv-arvot ovat vastanneet ennen vuotta 2004 saaduissa luovutuksissa niiden edellisen vuoden verotusarvoja ja vuonna 2004 tai sen jälkeen saaduissa luovutuksissa 40 % edellisen vuoden verotusarvoista. Verotusarvojen määrittämisestä kerrotaan tarkemmin ohjeen Kiinteistöjen arvostaminen kiinteistöverotuksessa luvussa 3. Verotusarvojen laskemisessa käytettävät vuosittaiset valtiovarainministeriön asetukset rakennusten jälleenhankinta-arvon perusteista ovat säädöskokoelmassa (Finlex). Rakennuksen verotusarvo tai sen perusteet ovat kiinteistöveropäätöksessä.

Omaisuuseriä, joihin huojennusta ei ole sovellettu

Seuraavien omaisuuserien arvona on myös huojennetussa lahja- tai perintöverotuksessa ollut niiden käypä arvo:

Asuinrakennusten ja lomamökkien tonttimaa on arvostettu käypään arvoon, samoin muu rakennusmaa, poikkeuksena vain maa- ja metsätalouden tuotantorakennusten rakennuspaikat.

Maa-ainesten ottopaikkoja ei mainita huojennussäännöksessä eikä huojennusta ole niihin sovellettu. Sellainen ottopaikka, josta on otettu maa-ainesta vain omaan käyttöön maa- tai metsätaloudessa, katsotaan kuitenkin metsämaaksi alkuperäisen maankäyttölajinsa mukaisesti, joten siihen on metsämaana sovellettu huojennusta.

johtava veroasiantuntija Sami Varonen

johtava veroasiantuntija Tuula Pietikäinen