KVL:2019/11

Hakemusasiakirjojen mukaan A Ky oli kiinteistösijoitusyhtiö, joka omisti Kiinteistö Oy B:n sekä Kiinteistö Oy C:n osakekannat. A Ky:n äänettöminä yhtiömiehinä olivat tasaosuuksin kotimainen Eläkelaitos D ja toiseen EU-valtioon rekisteröity Eläkelaitos E, jotka hakemusasiakirjojen mukaan harjoittivat työeläkevakuutustoimintaa. A Ky:n ainoana vastuunalaisena yhtiömiehenä toimi F GP Oy, jonka omistivat niin ikään tasaosuuksin Eläkelaitos D ja Eläkelaitos E. A Ky:n yhtiösopimuksen mukaan yhtiölle kertyvä nettotulo ja pääomanpalautukset jaettiin äänettömille yhtiömiehille heidän yhtiöosuuksiensa mukaisessa suhteessa. Kiinteistö Oy B oli ollut A Ky:n alusta asti omistama ja itse perustama yhtiö. Kiinteistö Oy C oli puolestaan hankittu A Ky:n omistukseen olemassa olevana yhtiönä.

Keskusverolautakunta totesi, että hakemusasiakirjoissa esitetyn selvityksen perusteella A Ky oli kokonaisuudessaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 3 momentin 9 kohdassa tarkoitetun työeläkelaitoksen sekä siihen rinnastettavan ulkomaisen työeläkelaitoksen omistuksessa ja Kiinteistö Oy B sekä Kiinteistö Oy C olivat puolestaan A Ky:n kokonaan omistamia tytäryhtiötä. A Ky:n toiminnasta saatava voitto kertyi kokonaisuudessaan sen omistaville työeläkelaitoksille.

Keskusverolautakunta katsoi, että A Ky, Kiinteistö Oy B sekä Kiinteistö Oy C olivat hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 b §:n 3 momentin 9 kohdan mukaisia oikeushenkilöitä, jotka oli perustettu työeläkelaitosten sijoituksia varten. Sillä, miten hakijayhtiöt olivat tulleet työeläkelaitosten osin suoraan ja osin välilliseen omistukseen, ei ollut merkitystä asiassa. Ennakkoratkaisu verovuosille 2019-2020.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 18 b § 1 mom. 2 kohta ja 3 mom. 9 kohta

Lainvoimainen