KVL:2018/49

Hakemuksen mukaan hakija oli Suomessa yleisesti verovelvollinen luonnollinen henkilö, joka aikoi sijoittaa suomalaisen A-sijoitusrahaston kasvuosuuksiin.

A-sijoitusrahaston oli tarkoitus sulautua sijoitusrahastolain 16 luvun mukaisesti joko tanskalaisen yhdistysmuotoisen sijoitusrahaston B-alarahastoon tai luxemburgilaisen SICAV-muotoisen sijoitusrahaston C-alarahastoon, jotka molemmat olivat hakemuksen mukaan sijoitusrahastodirektiivin mukaisten yhteissijoitusyritysten alarahastoja. Suunnitellussa sulautumisessa A-sijoitusrahaston varat ja vastuut siirtyivät vastaanottavalle alarahastolle, ja samalla A-sijoitusrahasto purkautui ilman selvitysmenettelyä ja sen osuudenomistajista tuli vastaanottavan alarahaston osuudenomistajia. Sijoitusrahastolain sääntelyn lisäksi sulautuminen toteutettiin sitä koskevien Tanskan tai Luxemburgin siviilioikeudellisten säännösten mukaisesti. Sulautumisessa A-sijoitusrahaston osuudenomistajat saivat sulautumisvastikkeena vastaanottavan alarahaston kasvuosuuksia, eikä mitään muuta vastiketta annettu.

Keskusverolautakunta katsoi, että EVL 52 a §:ssä sekä EVL 52 b §:ssä tarkoitettuja periaatteita tuli soveltaa A-sijoitusrahaston sulautuessa hakemuksessa kuvatulla tavalla toisessa jäsenvaltiossa olevan sijoitusrahastodirektiivin mukaisen yhteissijoitusyrityksen alarahastoon. Hakijan A-sijoitusrahasto-osuuksien vaihtumista vastaanottavan sijoitusrahaston osuuksiksi ei pidetty hakijan verotuksessa luovutuksena. Ennakkoratkaisu vuosille 2018 ja 2019.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 52, 52 a, 52 b ja 52 e §
Tuloverolaki 20 ja 28 §
Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 49 ja 63 artikla

Lainvoimainen