KVL:2018/15

Asiassa oli kysymys MBA ja EMBA-koulutuspalveluista perittävistä maksuista. X oli lakisääteistä koulutusta antava oppilaitos, joka järjesti myös muun ohessa MBA- ja eMBA-koulutusta. Opetus- ja kulttuuriministeriön keskusverolautakunnalle antaman lausunnon mukaan MBA-koulutuksia ei järjestetä lain nojalla eikä niihin saada lain nojalla valtion avustusta. Lausunnon mukaan MBA-palvelujen myynti Suomessa tapahtuu kilpailuolosuhteissa.

EU:n perustamissopimuksen ja arvonlisäverodirektiivin säännösten ja niitä koskevan tulkintakäytännön mukaan kukin jäsenvaltio asettaa itse koulutuspoliittiset tavoitteensa ja päättää koulutusjärjestelmästään ja sen sisällöstä. Arvonlisäverokohtelu määräytyy näiden kansallisten valintojen perusteella. Jäsenvaltion verotusvaltaan kuuluvan koulutuksen arvonlisäverovapauden määräytyminen toisen valtion valintojen perusteella kilpailutilanteessa olisi näiden EU-oikeuden periaatteiden vastaista.

Kilpailuolosuhteissa jäsenvaltiossa tapahtuvan koulutuksen arvonlisäverokohtelu ei siten voi määräytyä sen perusteella, olisiko koulutus mahdollisesti jossain muussa valtiossa lakisääteistä koulutusta. Tällaisen ulkomaisen ja suomalaisen koulun järjestämän koulutuksen asettaminen samaan verotukselliseen asemaan ei ole syrjivää. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 2017:79 ei ole ratkaistu kysymystä selkeästi keskenään kilpailevien koulutusten verokohtelusta.

Suomessa kilpailuolosuhteissa järjestetyn koulutuksen verokohtelun suhteen merkitystä ei siten ole sillä, että vastaavaa koulutusta annetaan ulkomailla siellä suoritettavaan korkeakoulututkintoon oikeuttavana. Mikäli tällainen Suomessa järjestetty koulutus ei ole täällä asetettujen koulutustavoitteiden mukaista, on se Suomen arvonlisäverolain mukaan verollista koulutuksen järjestäjästä riippumatta.

X:n koulutusohjelmien myynti tapahtui liiketaloudellisin perustein eikä kyse ole lakisääteisestä koulutuksesta. Näin ollen X ei voinut käsitellä Suomessa tarjoamansa ja hakemuksessa tarkemmin selostamansa MBA ja EMBA-tutkinnon suorittamisesta koostuvan palvelukokonaisuuden myyntiä arvonlisäverottomana arvonlisäverolain 39 ja 40 §:n perusteella. Keskusverolautakunta katsoi, että X:n tuli suorittaa arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta palvelun myynnistä.

Ennakkoratkaisu ajalle 2.3.2018–31.12.2019

Arvonlisäverolaki 1 §, 2 §, 39 §, 40 §, 190 a §

KHO 28.12.2018, T 6191 vuosikirja (ei muutosta)