KVL:2017/53

Hakija A, joka oli B-konsernin täyden valtakirjan varainhoidon asiakas, aikoi vaihtaa tanskalaisen X-sijoitusrahaston rahasto-osuudet samaan sijoitusrahastoon nykyisen osuuslajin rinnalle perustettavan uuden osuuslajin rahasto-osuuksiksi. Uuden osuuslajin perustamisen taustalla oli hakemuksen mukaan ns. MiFID II -direktiivin (2014/65/EU) sääntelystä johtuva riippumatonta sijoitusneuvontaa ja salkunhoitoa koskeva kannustinkielto.

Hakemuksen mukaan perustettava uusi osuuslaji olisi ainakin toistaiseksi tarkoitettu yksinomaan B-konsernin sijoituspalveluyritysten täyden valtakirjan varainhoidon asiakkaille. Kyseisen osuuslajin osalta ei maksettaisi kannustinkiellon piiriin kuuluvia jakelupalkkioita, joilla rahastoyhtiö palauttaa osan asiakkailta perittävistä merkintä-, lunastus- ja hallinnointipalkkiosta jakelijalle sillä perusteella, että jakelija on välittänyt kyseistä sijoitusrahastoa asiakkailleen. Tämän seurauksena myös rahaston perimät hallinnointipalkkiot olisivat perustettavan uuden osuuslajin osalta matalammat kuin muille asiakkaille tarjottavassa osuuslajissa.

Osuuslajin vaihdosta ei peritty palkkiota eikä A:n rahastoon sijoittaman pääoman määrä muuttunut. Vaihto tapahtui saman sijoitusrahaston osuuslajista toiseen, ja A sai vaihdossa vastineeksi samasta arvosta hakemuksessa kuvattuun uuteen osuuslajiin kuuluvia rahasto-osuuksia, jotka oikeuttivat samaan varallisuuteen samassa sijoitusrahastossa kuin A:n ennen vaihtoa omistamat osuudet. Keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvattu X sijoitusrahaston osuuksien vaihto ei ollut A:n verotuksessa tuloverolain 45 §:ssä tarkoitettu luovutus. Sillä, että hakemuksen mukaan kyseessä olevaa uutta osuuslajia oli ainakin toistaiseksi tarkoitus tarjota ainoastaan B konsernin sijoituspalveluyritysten täyden valtakirjan varainhoidon asiakkaille, ei ollut merkitystä asiassa.

Ennakkoratkaisu verovuosille 2017 ja 2018.

Tuloverolaki 45 §

Lainvoimainen