KVL:2017/57

Hakemuksen mukainen SCS oli rekisteröity kommandiittiyhtiöksi (société en Commandite Simple) ja se oli Luxemburgin lainsäädännön mukaan oikeushenkilö. Hakemuksen mukaan SCS oli AIFM-direktiivin mukainen, SICAV-RAIF -vaihtuvapääomainen vaihtoehtosijoitusrahasto (SICAV: Société d'investissement à capital variable, RAIF: reserved alternative investment fund) Luxemburgin vaihtoehtorahastoista annetun lain mukaisesti. Hakemuksen mukaan SCS:ia ei katsottu erikoissijoitusrahastoksi. RAIF-rahastot eivät olleet Luxemburgissa pankki- ja rahoitusalan toimijoita valvovan viranomaisen valvonnan alaisia. SCS:ia hallinnoi vastuunalainen yhtiömies (general partner).SCS:ia pidettiin Luxemburgin verotuksessa läpivirtaavana ja sen saama tulo verotettiin SCS:n osuudenomistajien tulona. Hakemuksen mukaan rahasto ei ollut Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen mukainen henkilö.

Hakemuksen perusteella SCS:n tarkoituksena oli harjoittaa yksinomaan yhden osuudenomistajan kiinteistösijoitustoimintaa. Siten kyse oli muusta kuin aidosta yhteissijoittamisesta kiinteistöihin sekä kiinteistöarvopapereihin. Keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvattu kiinteistösijoittamista harjoittava kommandiittiyhtiömuotoinen SCS vastasi lähinnä suomalaista kommandiittiyhtiötä eikä suomalaista erikoissijoitusrahastoa. SCS katsottiin Suomen verotuksessa TVL 4 §:n sekä 16 §:n perusteella läpivirtaavaksi ja sen saama tulo verotettiin SCS:n osuudenomistajien tulona.

Koska kommandiittiyhtiömuotoinen SCS katsottiin läpivirtaavaksi suomalaista kommandiittiyhtiötä vastaavalla tavalla ja sen saama tulo verotettiin rahaston osuudenomistajien tulona, ei tilanteessa asetettu ulkomaista SCS:ia erilaiseen asemaan kotimaisiin toimijoihin nähden. Tästä johtuen tilanteessa ei ollut kyse SEUT 49 tai 63 artiklan vapauksien rajoituksesta.

Tuloverolaki 4 § ja 16 §

lainvoimainen