KVL:2017/10

A Oy:n tarkoituksena oli tarjota työntekijälleen C:lle ja koko henkilöstölleen B Oy:n tuottama laajennettu työterveyspalvelu, jolla työnantaja voi täydentää työterveydenhuoltonsa palveluita sairauskuluvakuutuksen tavoin kiinteään hintaan. Kyseisen palvelun piiriin kuuluvat yleis- ja erikoislääkärien vastaanottokäynnit, tarvittava kuvantaminen, laboratoriotutkimukset ja leikkaushoidot. Lisäksi palveluun sisältyy vuosittainen hammastarkastus sekä lääkärin lähetteellä leikkausten jälkeinen fysioterapia (10 kertaa/sairaus tai leikkaus), vakavien työ- ja toimintakykyyn vaikuttavien sairauksien ja tapaturmien yhteydessä annettu fysioterapia (20 kertaa/sairaus) ja psykoterapia (20 kertaa/sairaus).

Hakemuksessa kuvatun laajennetun työterveyspalvelun vuosittainen kustannus A Oy:lle on 500 euroa/työntekijä, eikä A Oy vastaa yksittäisten hoitojen suorista kustannuksista. Palveluun sisältyvän hoidon työntekijäkohtaiset enimmäiskustannukset ovat 10.000 euroa jokaista yksittäistä tapaturmaa tai sairautta kohden, ja näistä kustannuksista vastaa palvelusopimuksen perusteella B Oy. Jos sairaus- ja tapaturmakohtainen enimmäismäärä ylittyy yksittäisen työntekijän kohdalla, vastaa ylimenevistä hoitokustannuksista työntekijä itse.

Hakemuksen mukaan palvelun piiriin eivät muun ohessa kuulu kosmeettisiksi katsottavat hoidot, kuorsauksen hoito ja taittovirheleikkaukset. Edelleen palvelun ulkopuolelle on rajattu kilpaurheilussa tai vaarallisten lajien harrastamisen yhteydessä syntyneiden tapaturmien ja sairauksien hoito sekä raskauteen, synnytykseen, lapsettomuuteen ja ehkäisyyn liittyvät hoidot sekä sellaiset hoidot, jotka eivät liity sairauteen tai tapaturmaan.

Kun otettiin huomioon hakemuksessa kuvattua työterveyspalvelua koskevat ehdot sekä palvelun hankkimisesta A Oy:lle aiheutuvat kustannukset, keskusverolautakunta katsoi, että C:n työterveyspalvelun perusteella saamaa etua oli pidettävä tuloverolain 69 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tavanomaisena ja kohtuullisena. Siten kyseisen työterveyspalvelun tarjoamisesta ei muodostu C:n verotuksessa veronalaista etua.

Ennakkoratkaisu verovuosille 2017 ja 2018

Tuloverolaki 29 § ja 69 §:n 1 mom. 1 kohta

lainvoimainen