KVL:2016/40

Antopäivä
16.9.2016
Diaarinumero
A33/8210/2016
henkilökohtaisen tulon verotus, ryhmäsairauskuluvakuutus, tavanomainen ja kohtuullinen etu, johtoryhmän kattavampi vakuutus, veronalaisen edun määrä

A ja B työskentelivät yhtiössä, jossa oli noin 400 työntekijää. B kuului yhtiön johtoryhmään kun taas A ei kuulunut.

Hakijoiden työnantaja oli ottanut vuonna 2009 X-ryhmäsairauskuluvakuutuksen kaikille työntekijöilleen täydentämään lakisääteistä työterveyshuoltoa. Tämä vakuutus kattoi tiettyjen palveluntarjoajien toimipisteissä annettua sairauksien ja tapaturmien hoidon kustannuksia. Vakuutus ei kattanut lääkkeitä tai fysioterapiaa ja vakuutuksen käyttämisen edellytyksenä oli työterveyshuollon lähete. Kuluja korvattiin enintään 10 000 euroa sairautta tai tapaturmaa kohden. Keskimääräinen työntekijäkohtainen vakuutusmaksu oli alle 400 euroa.

Työnantaja suunnitteli ottavansa 7 henkilöä käsittävälle johtoryhmälleen X-ryhmäsairauskuluvakuutusta laajemman Y-sairauskuluvakuutuksen. Tämä vakuutus olisi kattanut sairauksien ja tapaturmien hoidon lisäksi lääkekulut, fysioterapian sekä psyko- ja muiden terapioiden kuluja. Vakuutettu olisi voinut hakeutua erikseen määriteltyyn erikoislääkärihoitoon ilman lähetettä työterveyshuollosta. Enimmäiskorvausmäärä olisi ollut sairauksien ja vammojen hoidossa 75 000 euroa, lääkekuluissa 15 000 euroa, fysioterapiassa 10 000 euroa ja muissa terapioissa 15 000 euroa vakuutuskaudessa vakuutettua kohden vakuutuksen voimassaoloaikana. Terapiakulujen korvaus olisi ollut lisäksi rajoitettu 15 kertaan vakuutuskaudessa vakuutettua kohden. Koko johtoryhmän osalta vuotuinen vakuutusmaksu olisi ollut 483 - 2 720 euroa vakuutetulta, jolloin työntekijäkohtainen keskihinta olisi ollut noin 700 euroa. B:n osalta Y-vakuutuksen vakuutusmaksu olisi ollut 868,39 euroa vuonna 2016, kun hänen osaltaan koko henkilökuntaa koskeneen X-vakuutuksen vakuutusmaksu oli 309,78 euroa.

Keskusvarolautakunta totesi perusteluissaan, että hakijoiden työnantaja oli ottanut koko henkilökuntaa koskevan X-ryhmäsairauskuluvakuutuksen ja nyt tarkoituksena oli ottaa tätä vakuutusta kattavampi Y-sairauskuluvakuutus vain yhtiön johtoryhmälle. Kun tämän lisäksi otettiin huomioon Y-sairauskuluvakuutuksen sairaanhoito-, lääkekulu- ja terapiakustannusten enimmäismäärät, ilman lähetettä korvattavat erikoislääkärihoidot sekä työnantajalle tästä vakuutuksesta aiheutuvien kustannusten määrä, ei yhtiön johtoryhmään kuuluvan B:n työnantajan maksamien vakuutusmaksujen johdosta näin saamaa etua voitu pitää tavanomaisena ja kohtuullisena. Tämän vuoksi hänelle syntyi ansiotulona verotettavaa etua työnantajan tästä vakuutuksesta suorittamasta vakuutusmaksusta.

Keskusverolautakunta katsoi, että B:n työnantajaltaan saaman edun määrä oli työnantajan Y-sairauskuluvakuutuksesta maksama vakuutusmaksu ja tämä oli kokonaan hänen veronalaista etuaan. Kun otettiin huomioon, että nyt oli tarkoitus ottaa yhtiön johtoryhmälle kokonaan eri vakuutus, joka oli eduiltaan ja maksuiltaan eri kokonaisuus kuin muulle henkilökunnalle otettu vakuutus sekä tähän nähden tuloverolain 29 §:n 1 momentin sanamuoto sekä 69 §:n 1 momentin 1 kohta, ei B:n tulona verotettavan edun määrästä voitu vähentää ilman nimenomaista lainsäännöstä tuloverolain 69 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun tavanomaisena ja kohtuullisena pidettävän edun määrää.

Y-sairauskuluvakuutuksen ottamisen jälkeen koko henkilökunta olisi ollut vähintään yhtiön X-ryhmäsairauskuluvakuutuksen tasoisen vakuutuksen piirissä ja Y-sairauskuluvakuutus koskisi objektiivisin perustein tiettyä pientä henkilöstöryhmää. Tämän vuoksi X-ryhmäsairausvakuutuksen piiriin jäävälle A:lle ei katsottu syntyvän työnantajan vakuutusmaksuista verotettavaa tuloa pelkästään sillä perusteella, että B:n saamaa etua työantajan ottamasta uudesta vakuutuksesta ei pidetty edellä todetun tavoin tavanomaisena ja kohtuullisena.

Ennakkoratkaisu vuosille 2016 ja 2017

Äänestys (5-2 verotettavan edun määrästä)

Tuloverolaki 29 § 1 mom, 61 § 2 mom ja 69 § 1 mom 1 kohta

KHO T 1768 19.4.2017 vuosikirja (kumottu).