KVL:2014/46

A:n työnantaja oli ottanut työntekijöilleen henkilöpiireittäin määritellyn lisäeläketurvan, johon sisältyi myös vakuutettujen oma maksuosuus. Täysi kokonaiseläke A:n eläkeryhmässä oli 66 prosenttia vakuutussopimuksessa määritellystä eläkepalkasta. Hakemuksen mukaan tarkoituksena oli muuttaa vakuutussopimusta siten, että muutoksen hyväksyvien vakuutettujen työntekijöiden eläketavoitetta alennettaisiin 50 prosenttiin. Muutoksesta kieltäytyneiden osalta eläketavoite olisi edelleen 66 prosenttia.

Hakemuksen mukaan vakuutetuista työntekijöistä noin yksi kolmasosa ei hyväksyisi edellä tarkoitettua muutosta. Vakuutussopimuksen muutoksen jälkeen kaikkien A:n kanssa samaan eläkeryhmään kuuluvien työntekijöiden eläketavoite ei ollut enää sama. Koska työnantajan maksuosuus ei tällöin määräytynyt samoin perustein samaan eläkeryhmään kuuluvien vakuutettujen kesken, lisäeläketurvaa ei voitu pitää tuloverolain 96 a § 2 momentissa tarkoitettuna työnantajan työntekijälleen järjestämänä kollektiivisena lisäeläketurvana. Vakuutus katsottiin näin muutettuna tuloverolain 68 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi vapaaehtoiseksi yksilölliseksi eläkevakuutukseksi. A:n työnantajan eläkevakuutuksesta maksamat vakuutusmaksut olivat A:n veronalaista ansiotuloa, eikä A:lla ollut oikeutta vähentää itse suorittamiaan vakuutusmaksuja tuloverolain 96 a §:n 1 momentin nojalla. Ennakkoratkaisu vuosille 2014 ja 2015.

Tuloverolaki 29 §, 68 § 1 mom ja 96 a § 1 ja 2 mom
(e lainvoim.)