KVL:2015/30

Teollisuudessa maailmanlaajuisesti toimiva X Oyj ja sen tytäryhtiöt lähettivät työntekijöitään lyhyt- ja pitkäaikaisille komennuksille eri puolille maailmaa. Hakemuksen mukaan syy komennukselle oli tyypillisesti tarve saada osaavaa työvoimaa yhtiön eri maissa oleviin projekteihin tai osaamisen siirtäminen yhtiön eri toimintamaiden ja yksiköiden välillä. X Oyj oli ottanut kaikkia konsernin työntekijöitä koskevan komennusmatkavakuutuksen, joka sisälsi matkatapaturma- ja matkasairausvakuutuksen, korvauksen kuolemantapauksen johdosta, korvauksen pysyvän työttömyyden vuoksi, terveydenhuollon, matkatavaravakuutuksen ja oikeusturvavakuutuksen.

A asui vakituisesti ulkomailla ja hänen työnantajansa oli X
–konserniin kuuluva yhtiö, joka oli lähettänyt hänet vuoden mittaiselle komennukselle Suomeen. Hakijan työsuhde ulkomaiseen työnantajaan oli säilynyt koko Suomen työkomennuksen ajan.

X Oyj:n ottamaan komennusmatkavakuutukseen liitettiin automaattisesti kaikki konsernin työntekijät, jotka lähetettiin komennukselle ulkomaille. Komennusvakuutukseen liitetty vakuutusturva oli samansisältöinen kohdemaasta riippumatta.  Vakuutus oli tullut hakijan osalta automaattisesti voimaan hänen tultua työskentelemään Suomeen vuoden mittaiselle työkomennukselle. Hakijan tilapäinen muutto Suomeen ja työskentely Suomessa oli tapahtunut hänen työnantajansa määräyksestä ja intressissä. Tätä osoitti myös se, että komennusmatkavakuutus turvasi työnantajan riskejä ja vastuita muun muassa tapaturman sattuessa. Kun otettiin edellä todetun lisäksi huomioon, että komennusmatkavakuutus liittyi olennaisena osana konsernin maailmanlaajuiseen ulkomaankomennustoimintaan ja vakuutusturvan keskeinen osa oli matkatapaturma- ja matkasairausvakuutusta sekä muita riskivakuutuksia, ei hakijalle näissä olosuhteissa katsottu syntyvän hänen työnantajansa maksamista vakuutusmaksuista veronalaista ansiotuloa. Ennakkoratkaisu vuodelle 2015.

Tuloverolaki 9 § 1 mom 1 kohta, 11 §, 29 § 1 mom ja 61 § 2 mom

KHO 23.6.2016 T 2810 (ei muutosta)