KVL:2014/8

Kuntalain 2a §:ssä (23.8.2013/626) säädetyn yhtiöittämisvelvollisuuden vuoksi A:n kaupunki aikoi yhtiöittää satamaliikelaitoksensa toiminnan siirtämällä sen siirtyvää toimintaa jatkavalle osakeyhtiölle.

Kaupunki harjoitti yhtiöitettävää elinkeinotoimintaa omalla alueellaan eikä se ollut tuloverolain 21 §:n 4 momentin mukaan velvollinen maksamaan tästä toiminnasta tuloveroa.

Koska A:n kaupunki ei ollut verovelvollinen satamaliiketoiminnasta, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) 52 d §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset veronalaisesta luovutushinnasta tai verotuksessa poistamatta olevasta hankintamenon osasta eivät täyttyneet eikä säännöstä siten sovellettu hakemuksessa tarkoitettuun järjestelyyn.

Yritysjärjestelydirektiivin (2009/133/EY) 3 artiklassa edellytetään, että direktiivissä tarkoitettu yhtiö on ilman valintamahdollisuutta ja vapautusta velvollinen maksamaan yhteisöjen tuloveroa. Korkein hallinto-oikeus katsoi kunnan kiinteistö- ja vuokraustoimintaa koskevassa päätöksessään KHO 2014:29, että edellä mainittu nimenomainen rajaus huomioon ottaen direktiivistä ei ole johdettavissa perustetta soveltaa EVL:ssa tarkoitettua liiketoimintasiirtoa koskevia periaatteita kunnan verovapaaseen toimintaan.

Järjestelyyn, jossa A:n kaupunki siirsi omalla alueellaan harjoittamansa ja tämän vuoksi verosta vapautetun elinkeinotoiminnan perustettavalle osakeyhtiölle, ei voitu soveltaa EVL:n liiketoimintasiirtoa koskevia säännöksiä tai lainkohdasta ilmeneviä periaatteita. Ennakkoratkaisu vuodelle 2014. Äänestys 6-1.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 52 d §

Neuvoston direktiivi 2009/133/EY eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 3 artikla

KHO: 19.12.2014 T 3981 (lyhyt ratkaisuseloste, ei tutkittu)