KVL:2001/4
Avainsanat:
- Antopäivä
- 24.1.2001
- Diaarinumero
- 2239/80/2000
Saksalainen, ajoneuvojen leasingvuokraustoimintaa harjoittava yhtiö aikoi aloittaa toimintansa myös Suomessa. Yhtiö tulisi vuokraamaan ajoneuvoja sekä yksityisille että yrityksille.
Yhtiö ei aikonut hankkia Suomesta käyttöönsä toimitiloja eikä palkata henkilökuntaa, vaan sen henkilökunta Saksassa tulisi hoitamaan sopimusneuvottelut, laskutuksen ja muut leasingsopimusten hallinnointiin kuuluvat tehtävät. Yhtiö aikoi kuitenkin käyttää suomalaista tilitoimistoa erinäisiin hallinnollisiin palveluihin. Se aikoi tehdä myös agenttisopimuksen itsenäisen ja riippumattoman suomalaisen edustajan kanssa.
Edustajan tehtävänä olisi hankkia asiakkaita yhtiölle. Jos edustajan välittämä asiakaskontakti johtaisi sopimukseen asiakkaan ja yhtiön välillä, edustaja saisi provisiopalkkion välittämästään sopimuksesta. Lopullisen sopimuksen tekisivät yhtiö ja asiakas keskenään.
Yhtiö ottaisi liikennevakuutuksen omistamalleen ajoneuvolle. Lisäksi se sitoutuisi leasingsopimuksessa vastaamaan ajoneuvon huolto-, korjaus- ja polttoainekuluista tietyiltä osin. Yhtiö maksaisi nämä kulut suomalaisille palveluiden ja tavaroiden myyjille. Myyjät luovuttaisivat huolto- ja korjauspalvelut sekä polttoaineen suoraan asiakkaalle. Yhtiö perisi asiakkaalta auton vuokrauksesta kiinteähintaisen kuukausivuokran.
Koska yhtiöllä ei ollut eikä sille vuokraustoiminnan kautta myöskään muodostunut kiinteää toimipaikkaa Suomeen, vuokrauksen ei voitu katsoa tapahtuvan Suomessa arvonlisäverolain 64 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla.
Huolto- ja korjauspalvelut olivat osa yhtiön asiakkaan kanssa tekemää leasingsopimusta. Polttoaineen luovuttaminen oli sen sijaan yhtiön harjoittamaa tavaran myyntiä. Koska polttoaine luovutettiin asiakkaalle öljy- yhtiön Suomessa sijaitsevasta toimipisteestä, se myytiin Suomessa.
Ennakkoratkaisu ajalle 24.1.2001-31.12.2002. Äänestys 7-1-1.
Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 2 § 1 mom (940/1999), 9 § (1486/1994), 11 §, 17 §, 18 §, 63 § (1486/1994), 64 § (1486/1994), 102 §, 122 § (1486/1994), 131 § (1486/1994) ja 132 § (940/1999)
LAINVOIMAINEN