KVL:2001/30

Asianajotoimintaa harjoittava A Oy oli jakautunut EVL:n 52c §:ssä tarkoitetulla tavalla niin, että sen varat ja velat olivat siirtyneet kahdelle uudelle osakeyhtiölle. Niistä toinen jatkoi asianajotoimintaa ja toinen (B Oy) sijoitustoimintaa. Jakautuneeseen yhtiöön oli kertynyt toiminnan aikana varallisuutta, jolla yhtiö oli harjoittanut sijoitustoimintaa. Asianajotoimintaa jatkava yhtiö oli saanut jakautumisessa kaikki siihen toimintaan välittömästi liittyvät varat, kuten käyttöomaisuuden, muut pitkävaikutteiset menot, osan myyntisaamisista, lainasaamiset ja siirtosaamiset. Sille oli siirretty myös kaikki vanhan asianajoyhtiön velat. Uuden yhtiön alkavan taseen loppusumma oli 3,4 Mmk. Loput varoista, kuten sijoitusrahastoissa ja osakkeissa olevat varat, pääosa myyntisaamisista sekä rahat ja pankkisaamiset oli siirretty sijoitustoimintaa harjoittavalle B Oy:lle. Tämän yhtiön alkavan taseen loppusumma oli 12,9 Mmk, ja siihen sisältyivät kaikki jakautuneen yhtiön jakamattomat voittovarat 12,7 Mmk.

Jakautumisen jälkeen kaikki jakautuneen yhtiön osakkaat olivat entisin omistusosuuksin osakkaina kummassakin yhtiössä. Asianajaja C omisti 14,2 % kummankin uuden yhtiön osakekannasta. Hän oli tehnyt B Oy:lle tarjouksen kaikkien osakkeittensa lunastamiseksi. Lunastushinta olisi yhtiön omaisuuden käypä arvo lunastushetkellä jaettuna osakkeiden määrällä. C käyttäisi saamansa lunastushinnan asuntolainansa maksuun. Hän jatkaisi edelleen osakkaana asianajotoimintaa harjoittavassa yhtiössä. C:llä oli mahdollisuus myydä osakkeensa ulkopuoliselle, jolloin yhtiöllä tai muilla osakkailla olisi yhtiöjärjestyksen mukaan lunastusoikeus osakkeisiin. Yhtiön kannalta oli tärkeää, että osakkaiden näkemys yhtiön sijoitustoiminnasta oli samanlainen. Osakkeiden lunastuksella vältettäisiin näin mahdollisen erimielisen osakkaan tulo yhtiöön sekä ostajan kanssa lunastushinnasta usein syntyvät riidat, jotka haittaisivat yhtiön toimintaa. 1)Jos B Oy hankkisi tai lunastaisi C:ltä kaikki tämän omistamat B Oy:n osakkeet, C jäisi edelleen asianajotoimintaa harjoittavan yhtiön osakkaaksi entisin omistusosuuksin. Omistussuhteet muuttuisivat siten vain B Oy:ssä. Osakkeiden hankinta palvelisi lähinnä C:n yksityisiä intressejä. Kun otetaan vielä huomioon, että jakautumisessa kaikki jakamattomat voittovarat oli siirretty B Oy:öön ja kaikki velat jätetty asianajotoimintaa harjoittavaan yhtiöön, ja että osakkeet hankittaisiin tai lunastettaisiin varsin lyhyen ajan kuluttua 1.10.2000 rekisteröidyn jakautumisen jälkeen, pidettiin ilmeisenä, että B Oy:n osakkeiden hankinta C:ltä vuosina 2000 tai 2001 tapahtuisi osingosta menevän veron välttämiseksi. 2) Peiteltyyn osinkoon sovelletaan, mitä yhtiön jaettavaksi päätetystä osingosta säädetään. B Oy:n olisi siten suoritettava tuloveroa vähintään 29/71 verovuodelta jaettavaksi päätetyn osingon ja peitellyn osingon määrästä. 3)B Oy:ssä on C:n lisäksi muita osakkaita. C aikoi vaihtoehtoisesti myydä osakkeensa heille tai jollekin heistä. Koska osakkeet oli tarkoitus myydä yhtiön alkuperäisille omistajille, eikä järjestelyyn käytettäisi jakautuneesta yhtiöstä siirtyneitä voittovaroja, myynteihin sovellettaisiin omaisuuden luovutusvoittoa koskevia tuloverolain säännöksiä.

4)A Oy oli saanut aikanaan jakautumistaan koskeneen ennakkoratkaisun keskusverolautakunnalta. Järjestelyyn sovellettiin jakautumisen verosäännöksiä. Päätös oli tullut lainvoimaiseksi. Vaikka B Oy:n osakkeiden lunastus tai hankinta yhdeltä yhtiön osakkaalta tapahtuisikin osingosta menevän veron välttämiseksi, tästä ei vielä seurannut, että aikanaan toteutetun jakautumisen yksinomaisena tai pääasiallisena tarkoituksena olisi katsottava olleen veronkierto tai verotuksen välttäminen.
Ennakkoratkaisu vuosille 2001 ja 2002.

Laki verotusmenettelystä 29 § 2 ja 4 mom
Laki yhtiöveron hyvityksestä 6 §
Laki elinkeinotulon verottamisesta 52 c § ja 52 g §
Tuloverolaki 45 § 1 mom ja 46 § 1 mom
EI MUUTOSTA KHO 17.10.01 T 2512