KVL:2000/71

S:2.20.11.01

Hakija oli viestinvälitys- ja logistiikkayritys. Se tarjosi koko henkilökunnalleen säännöllisiä työkykyä ylläpitäviä liikuntamahdollisuuksia. Se maksoi tässä tarkoituksessa kokonaan tai osittain esimerkiksi uimahallin tai kuntosalin käyttömaksuja ja jumppalippuja. Maksu suoritettiin suoraan liikuntapalvelua tarjoavalle yritykselle. Palvelun käyttävä työntekijä maksoi mahdollisen erotuksen itse. Hakija peri erilaisten massatapahtumien osallistumismaksuista osallistujilta omavastuuosuuden. Se maksoi lisäksi kuljetuksia erilaisiin liikuntatapahtumiin, joidenkin liikuntalajien perusopetuksen sekä kenttä- ja salimaksuja. Liikuntatapahtumiin osallistuville tarjottiin toisinaan ruokailu. Hakija hankki myös joukkuepelivälineitä sekä kuntosaleja välineineen henkilöstön yhteiseen käyttöön. Henkilöstö osallistui liikuntatapahtumiin vapaa-ajallaan. Yksiköiden liikunta-asiantuntijat saivat kuitenkin käyttää työaikaa suunnittelukokouksiin. Työterveyshuollon riskiryhmille järjestettiin liikuntaan aktivoivia liikuntakursseja. Näitä kutsuttiin kuntostartti- ja kuntoremonttikursseiksi. Niihin osallistuvat valitsi joko työterveyshuolto tai henkilöstöhallinto työterveyshuollon lausunnon perusteella. Osa ohjelmista toteutettiin yhteistyössä urheiluopiston tai kuntokeskuksen kanssa. Ohjelmiin sisältyi muun muassa ohjattua ja omatoimista liikuntaa, kuntotestejä, motivointi- ja luentotilaisuuksia sekä kunto-ohjelman suunnittelua. Kuntoremontin ohjelma toteutettiin työntekijän loma- aikana. Työntekijä maksoi ja järjesti itse matkat kuntoremonttiviikolle. Hakija maksoi kurssiohjelman, majoituksen ja ohjelman mukaiset ruokailut. Urheiluopiston leiripäivät olivat kuntostarttiin osallistujille palkallisia päiviä, mutta leirien väliset ryhmäkokoontumiset järjestettiin työajan ulkopuolella. Koska kuntosalien käyttö- ja välinekustannukset olivat hakijan henkilökunnan harrastustilana käytettävään kiinteistöön tai sen käyttöön liittyvien tavaroiden ja palvelujen kustannuksia, ne eivät olleet vähennyskelpoisia. Hakijan henkilökuntansa liikuntaa varten ostamia liikunta- ja majoituspalveluja ei ollut pidettävä hakijan verollista liiketoimintaa varten hankittuina, vaan henkilökunnan yksityiskulutukseen liittyvinä hankintoina. Hakijalla ei tämän vuoksi ollut oikeutta vähentää henkilökunnalleen järjestämäänsä liikuntatoimintaa varten tekemiinsä ostoihin sisältyviä arvonisäveroja miltään osin.

Arvonlisäverolaki_102_§
Arvonlisäverolaki_114_§
EI MUUTOSTA KHO 7.8.01 T 1764 ATK