KVL:2000/55

S:2.20.05.05

Yhtiö solmi asiakkaan kanssa kirjallisen sopimuksen ns. konsultoivasta omaisuudenhoitopalvelusta. Asiakas antoi sopimuksessa mainituilla tileillä olevat varansa yhtiölle hoidettavaksi siten, että yhtiö antoi asiakkaalle varoihin kohdistuvaa sijoitusneuvontaa. Asiakas teki aina sijoituspäätökset itse. Asiakkaalla oli mahdollisuus vaihtaa myös oma-aloitteisesti salkun sisältöä. Asiakkaan arvopaperit olivat säilytyksessä muualla. Jos asiakas antoi yhtiölle toimeksiannon ostaa tai myydä julkisen kaupankäynnin kohteena olevia arvopapereita, yhtiö antoi toimeksiannon edelleen arvopaperinvälittäjälle, joka osti tai myi arvopaperit pörssissä. Arvopaperinvälittäjän ja asiakkaan välille syntyi tällöin toimeksiantosuhde ja arvopaperinvälittäjä veloitti palkkionsa suoraan asiakkaalta. Asiakas hoiti rahaliikenteen joko itse tai sitä hoiti yhtiö asiakkaalta saamansa valtakirjan nojalla. Yhtiön saama palkkio määräytyi prosentuaalisena osuutena salkun arvosta. Arvopaperikauppa on rahoituspalveluna vapautettu arvonlisäverosta. Arvopaperikaupan verovapaus perustuu neuvoston kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 ja 6 alakohtaan. Arvonlisäverodirektiivi rajaa verottomuuden ulkopuolelle arvopapereiden hallinnoinnin ja tallessapidon. Arvopapereiden hallinnointi voi olla verotonta vain, jos kyse on jäsenvaltioiden määrittelemien erityisten sijoitusrahastojen hallinnasta. Direktiivin arvopaperikauppaa koskevia verovapaussäännöksiä ei sovelleta myöskään sijoitusneuvontapalveluihin. Niin sanotussa konsultoivassa omaisuudenhoidossa oli kysymys sijoitusneuvonnasta ja arvopapereiden hallinnoinnista, jota ei ole vapautettu arvonlisäverosta. Merkitystä ei ollut sillä, että yhtiö osassa toimeksiantoja hoiti toimeksiannon välityksen asiakkaan puolesta edelleen arvopaperinvälittäjälle. Merkitystä ei myöskään ollut sillä, että yhtiön harjoittama toiminta oli siltä osin kuin yhtiö välitti edellä mainittuja toimeksiantoja sijoituspalveluyrityksistä annetun lain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa määriteltyä arvopaperinvälitystä ja että yhtiö tarvitsi toimintaansa varten edellä mainitussa laissa tarkoitetun luvan. Arvonlisäverolakia koskevan hallituksen esityksen perustelujen viittauksella, jonka mukaan verottomien rahoituspalvelujen määrittelyssä on hyödynnetty mahdollisuuksien mukaan luotto- ja rahoituslainsäädännössä käytettäviä käsitteitä, ei ole tarkoitettu syrjäyttää eikä direktiivin tulkintavaikutus huomioon ottaen voida syrjäyttää direktiivin säännöksiä. Edellä esitetyn perusteella yhtiön oli suoritettava arvonlisäveroa konsultoivasta omaisuudenhoidosta saamistaan palkkioista.

Arvonlisäverolaki_1_§_1_mom_1_kohta
Arvonlisäverolaki_41_§
Arvonlisäverolaki_42_§
Euroopan yhteisöjen neuvoston kuudes arvonlisäverodirektiivi jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta yhdenmukainen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 13 artikla B kohdan d alakohdan 5 ja 6 alakohta
EI MUUTOSTA KHO 11.12.01 T 3069 VUOSIK.