KVL:2000/89

S:2.03.03.18.07

Pankin kanssa tehtävän sopimuksen perusteella lainanottaja sai korvauksen asuntolainassaan käytetyn viitekoron mahdollisen nousun aiheuttamista suurentuneista korkomenoista. Sopimus korvasi 12 kuukauden euribor -koron arvon noususta lainanottajalle aiheutuvat kustannukset, kun 12 kuukauden euribor -korko oli noussut korontarkistuspäivänä yli 2 prosenttia lainasopimusajankohdan korkotasosta. Lainanottajalla oli siten 2 prosentin suuruinen omavastuu. Pankki maksoi omavastuun ylittymisen seurauksena maksettavan korvauksen lainanottajan tilille korontarkistuspäivän jälkeen. Sopimus ei vaikuttanut lainan korkoon tai muihin ehtoihin. Sopimus voi olla voimassa enintään viisi vuotta. Sopimus sisälsi neljä korontarkistuspäivää ja neljä 12 kuukauden mittaista korkojaksoa. Sopimus päättyi neljännen korkojakson viimeisenä päivänä. Lainanottaja maksoi sopimusmaksun kertasuorituksena sopimuksen tekemisen yhteydessä. Sopimus oli henkilökohtainen, eikä se ollut siirrettävissä toiselle henkilölle. Lainanottaja voi myydä sopimuksen takaisin pankille. Pankin kanssa tehtävää sopimusta pidettiin korkokatto- eli cap- sopimuksena. Kun pankki myi sopimuksen, se asetti sarjan optioita preemioita vastaan ja luovutti optioihin perustuvat oikeudet option haltijalle. Korkokattoa koskeva sopimus ei ollut TVL 50 §:n 3 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu vakioitu optio tai vakioituun optioon rinnastettava optio. Myös tällaisesta muusta optiosta syntyvää voittoa voitiin kuitenkin pitää luovutusvoittona. Lainanottajan sopimuksen johdosta maksama kertasuoritus ei ollut vähennyskelpoinen pääomatulon hankkimisesta johtuneena menona TVL 54 §:n mukaan eikä asuntovelan korkomenona TVL 58 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella. Omaisuuden luovutuksesta saadun voiton määrä laskettiin TVL 46 §:n mukaan vähentämällä lainanottajan saamasta korvauksesta hänen sopimuksesta maksamansa kertasuoritus tai 20 prosenttia korvauksen määrästä, jos tämä oli todellista hankintamenoa suurempi. Kun korvausta voitiin maksaa neljänä eri kertana, kertasuoritus jaettiin vähennettäväksi neljänä yhtä suurena osana eri kertoina mahdollisesti maksettavista korvauseristä. Hankintameno-olettaman määrä voitiin vähentää jokaisesta korvauserästä, jos se oli kertasuorituksen neljäsosaa suurempi. Jos sopimus jollakin korkojaksolla raukesi siten, että sen perusteella lainanottajalle ei maksettu lainkaan korvausta, raukeamisesta aiheutunut tappio ei ollut vähennettävissä lainanottajan verotuksessa. Jos maksetun korvauksen määrä alitti lainanottajan sopimuksesta maksamasta kertasuorituksesta korkojaksolle jaetun osan, lainanottajan maksama kertasuoritus oli TVL 50 §:n mukaista luovutustappiota siltä osin kuin sitä ei ollut vähennetty maksetusta korvauksesta.
Verovuosi 1999, verovuosi 2000 ja verovuosi 2001.

TVL_45_§
TVL_46_§_1_mom
TVL_50_§_1_mom
TVL_50_§_3_mom
TVL_110_§_2_mom
LAINVOIMAINEN