KVL:2002/50

Yhtiö suuntasi avainhenkilöidensä merkittäväksi osakesidonnaisen lainan, jonka merkintähinta vastasi velkakirjan nimellisarvoa. Velkakirjoja voivat merkitä vain yhtiön työntekijät. Velkakirjat eivät olleet julkisesti noteerattuja, mutta ne olivat työntekijöiden vapaasti luovutettavissa. Laina-aika oli 5 vuotta. Velkakirjan haltijalla oli oikeus vaatia yhtiötä lunastamaan velkakirjansa tai osa niistä aikaisintaan kahden vuoden kuluttua laina-ajan alusta lukien. Yhtiö maksoi kunkin velkakirjan haltijalle lunastushintana nimellispääoman lisäksi yhtiön pörssissä noteeratuille osakkeille laina-ajan alkamisen jälkeen lunastusjaksoa edeltävään viimeiseen osakkeen kaupankäyntipäivään asti kertyneen mahdollisen 15 prosentin ylittävän arvonnousun. Siltä osin kuin velkakirjoja ei ollut lunastettu, laina maksettiin takaisin yhtenä eränä laina-ajan päättyessä vuonna 2007. Lainan nimellispääomalle maksettiin 2 prosentin vuotuinen korko. Lisäksi lainalle maksettiin lisätuottona kutakin velkakirjaa kohden määrä, joka perustui yhtiön kunakin vuonna jakamaan osinkoon.

A:n oikeuden merkitä lainaa katsottiin perustuvan työsuhteeseen. A:lle ei syntynyt lainan perusteella oikeutta saada tai hankkia yhtiön osakkeita. Jos A merkitsi osakesidonnaista lainaa, hänelle ei merkintähetkellä syntynyt veronalaista ansio- tai pääomatuloa. Jos A luovutti osakesidonnaisen lainan velkakirjoja tai yhtiö lunasti niitä häneltä, luovutushinta tai lunastushinta oli hänen veronalaista ansiotuloaan. Osakesidonnaisen lainan velkakirjan merkintähinnan A sai vähentää luonnollisena vähennyksenä.

Osakesidonnaiselle lainalle maksettavan koron ja lisätuoton maksaja oli A:n työnantaja. Velkakirjoja ei tarjottu yleisölle eikä niitä ollut tarkoitus noteerata julkisesti. Näissä olosuhteissa lainan korko ja lisätuotto olivat työsuhteen perusteella saatua ansiotuloa siltä osin kuin niiden yhteismäärä ylitti yleisen markkinakoron, ja muulta osin hakijan pääomatuloa. Asiassa ei ollut merkitystä sillä, oliko hakija itse merkinnyt velkakirjat vai ostanut ne.

Hakijan merkitsemät osakesidonnaisen lainan velkakirjat olivat hänen veronalaisia varojaan. Velkakirjojen arvoksi varallisuusverotuksessa katsottiin niiden käypä arvo. Velkakirjojen arvostuksessa ei otettu huomioon mahdollisen tulevan arvonnousun perusteella velkakirjan lunastuksen yhteydessä syntyvää laskennallista verovelkaa.
Ennakkoratkaisu vuosille 2002 ja 2003.

Tuloverolaki 29 § 1 mom, 32 §, 33 § 1 mom, 61 § 1 ja 2 mom,sekä 110 §
Varallisuusverolaki 9 § 1 mom, 11 §, 31 § 2 mom ja 34 §
OSITTAIN KUMOTTU KHO 20.12.02 T 3367 VUOSIK.