KVL:2009/53

Ulkomainen yhtiö X myi Suomeen sijoittautuneelle, elinkeinoharjoittajana toimivalle ostaja Y:lle kuljetusvälineitä. Kuljetusvälineet toimitettiin X:n tilaaman kuljetuspalvelun avulla toisesta EU:n jäsenvaltiosta Suomeen rekoilla ja laivoilla. Kuljetuksen ajaksi kuljetusvälineistä irrotettiin akselit, jotka myyjä asensi takaisin kuljetuksen päättyessä. Muuta asennus- tai kokoonpanotyötä ei tehty Suomessa. X luovutti ostajalle lisäksi myös kuljetusvälineitä koskevat dokumentit kuten käyttöohjeet, toimintakaaviot ja piirustukset, varaosia, muita tarvikkeita, ATK-ohjelmia ja erityistyökaluja. X myi lisäksi Y:lle kuljetusvälineiden testiajopalvelut sekä kuljettajien ja huolto- ja teknisen henkilökunnan koulutuspalvelut. Varaosien kokonaishinnaksi oli toimituksen kokonaiskauppahinnasta erikseen sovittu hinta, jonka osuus oli noin neljä prosenttia kokonaishinnasta. Koulutuksen hinnaksi oli kokonaiskauppahinnasta erikseen sovittu hinta, jonka osuus oli noin 0,06 prosenttia kokonaishinnasta.

Myytävien koulutuspalvelujen kokonaismäärä oli yhteensä noin 60 päivää, ja koulutus tapahtui useissa lyhytkestoisissa jaksoissa useiden vuosien aikana. Lisäksi kuljetusvälineille tehtiin Suomessa koe- ja testiajoja. Testauksesta X huolehti kokonaan omalla tai vuokraamallaan henkilökunnalla liikenneverkossa. X:llä ei ollut Suomessa toimitiloja. Mahdollisia toimisto- ja muita töitä varten X:llä oli oikeus käyttää ulkopuolisen yhtiön toimitiloja.

Ostaja Y oli rekisteröity liiketoiminnasta arvonlisäverovelvolliseksi Suomessa. Kuljetusvälineet toimitettiin toisesta EU:n jäsenvaltiosta Suomeen X:n tilaaman kuljetuspalvelun avulla. Ostaja Y:n katsottiin hankkivan kuljetusvälineet arvonlisäverolain 26 a ja 26 c §:ssä tarkoitettuna yhteisöhankintana ja Y oli tästä yhteisöhankinnasta verovelvollinen Suomessa.

Akselien irrottamisessa ja paikoilleen asentamisessa oli kyse lähinnä kuljetusteknisestä työvaiheesta, jolla väliaikaisesti käsiteltiin tavaraa. Kuljetusvälineiden testaaminen ei ollut luonteeltaan sellainen työsuoritus, jota arvonlisäverolain 63 §:n 3 momentin mukaisella asennuksella ja kokoonpanolla tarkoitetaan. Nämä työsuoritukset eivät olleet tuossa säännöksessä tarkoitettua asennus- tai kokoamistyötä.

Dokumenttien, varaosien ja muiden tarvikkeiden, ATK-ohjelmien ja erityistyökalujen luovutukset olivat kokonaisuuden kannalta, myös niiden arvo huomioon ottaen, sivusuoritteiden luonteisia. Näin ollen niiden arvonlisäverokäsittely tuli ratkaista liittymisperiaatteen nojalla kuljetusvälineiden arvonlisäverokäsittelyn mukaisesti. Testiajo- ja koulutuspalvelut olivat erityisesti ostajalle suunnattuja ja räätälöityjä, kuljetuskaluston käyttöön olennaisesti liittyviä palveluja, joiden tarkoituksena oli saattaa kuljetuskalusto toimivaksi Suomen olosuhteissa. Kun otettiin huomioon testiajo- ja koulutuspalvelujen suhteellisen vähäinen arvo suhteessa kokonaistoimituksen arvoon, tuli myös näiden palvelujen luovutukset käsitellä arvonlisäverotuksessa liittymisperiaatteen nojalla epäitsenäisinä sivusuoritteina ja osana kuljetusvälineiden luovutusta.
Ennakkoratkaisu ajalle 30.9.2009 – 31.12.2010.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 3 kohta, 2 b §, 26 a § 1 mom, 26 c § 1 mom, 63 § 3 mom, 190 a §
Neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 2006/112/EY 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan i) alakohta, 20 artiklan ensimmäinen kohta, 36 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta, 40 artikla, 200 artikla
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot asioissa C-349/96 Card Protection Plan Ltd (25.2.1999) ; C-41/04 Levob Verzekeringen BV ja OV Bank NV (27.10.2005); C-425/06 Part Service Srl (21.2.2008); C-190/95 ARO Lease BV (17.7.1997) ja C-390/96 Lease Plan Luxembourg (7.5.1998)
LAINVOIMAINEN