KVL:2009/27

Yhtiö välitti päämiestensä eli rahoitus- ja vakuutusalan yritysten tarjoamia kulutusluottoja, korttiluottoja, asuntoluottoja ja vakuutuksia sähköisesti ylläpitämänsä ja itse kehittämänsä internet-palvelusivuston kautta. Luottojen ja vakuutusten välitys tapahtui yksinomaan verkossa, jossa yhtiö esitteli potentiaalisille asiakkaille päämiestensä luotto- ja vakuutustuotteita. Luoton- tai vakuutuksenhakija täytti sähköisen laina- tai vakuutushakemuksen. Yhtiö kävi hakemuksen ja hakijan luotto- ja osoitetiedot läpi ja tarkisti muun muassa haetun etuuden ja hakijan tulojen välisen suhteen. Tämän jälkeen yhtiö lähetti hakemuksen yhdelle tai useammalle päämiehelleen. Päämiehet ottivat yhteyttä suoraan hakijaan joko tarjouksella tai sopimuksella. Jos yhtiö havaitsi, että hakija ei täytä minkään päämiehen luotonhakijalle asettamia kriteereitä, yhtiö ei lähettänyt hakemusta yhdellekään päämiehistään. Yhtiö veloitti toiminnastaan päämiehiltään välityspalkkion aina kun se sai hakijan ja päämiehen neuvotteluyhteyteen eli lähetti päämiehelle tämän asettamat edellytykset täyttävän hakemuksen, ja lisäksi suuremman välityspalkkion silloin, kun hakijan ja päämiehen välille syntyi luotto- tai vakuutussopimus.

Yhtiön suorittamat toimet saattoivat johtaa varsinaisen luotto- tai vakuutussopimuksen syntymiseen yhteistyökumppaneiden ja hakijoiden välillä. Hakemuksessa esitetyissä olosuhteissa yhtiö saattoi rahoitus- ja vakuutuspalveluja tarjoavat yritykset ja näitä palveluja hankkivat tahot yhteen, jotta nämä osapuolet tekisivät keskenään sopimuksen. Yhtiön päämiehiltään veloittamat palkkiot olivat korvausta verottomasta rahoituspalvelusta eli luottojen välityksestä sekä verottomasta vakuutuspalvelujen välityksestä. Yhtiön ei ollut suoritettava arvonlisäveroa hakemuksessa tarkoitettujen palvelujen luovuttamisesta.
Ennakkoratkaisu ajalle 29.4.2009 - 31.12.2010.

Arvonlisäverolaki 41 §, 44 § 1 mom
Neuvoston direktiivi yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohta a ja b alakohdat
Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiot asiassa C-235/00, CSC Financial Services (13.12.2001) ja C-2/95, Sparekassernes Datacenter (5.6.1997)
EI MUUTOSTA KHO 27.11.09 T 2798 VUOSIK.