KVL:2009/17

Ruotsalainen osakeyhtiö A Ab aikoi sulautua Suomen ja Ruotsin osakeyhtiölakien mukaisella rajat ylittävällä sulautumisella suomalaiseen emoyhtiöönsä B Oy:öön. B Oy oli omistanut koko A Ab:n osakekannan noin 10 vuotta. A Ab oli lopettanut liiketoimintansa kannattamattomana vuonna 2008. Sulautumisen jälkeen B Oy:lle ei muodostunut Ruotsiin kiinteää toimipaikkaa. A Ab:n toiminta oli ollut tappiollista ja yhtiöllä oli useilta verovuosilta Ruotsissa vahvistettuja tappioita.

Kun A Ab oli elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 §:n 2 momentissa tarkoitettu yhtiö, sulautumiseen voitiin soveltaa mainitun lain sulautumista koskevia säännöksiä.

Sulautumisen vaikutuksesta tappioiden vähentämiseen säädetään tuloverolain 123 §:ssä. Sen mukaan vastaanottavalla yhteisöllä on oikeus vähentää sulautuneen yhteisön tappio tiettyjen omistusedellytysten täyttyessä TVL 119 ja 120 §:ssä säädetyllä tavalla. Ruotsin verolainsäädännön mukaan vahvistettuja tappioita ei voitu pitää tuloverolain 119 §:n 2 momentissa tarkoitettuina elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan laskettuina tappioina. Näin ollen B Oy:llä ei ollut sulautumisen jälkeen oikeutta vähentää verotuksessaan A Ab:lle Ruotsissa vahvistettuja tappiota. Tuloverolain 119 §:n 2 momentin ei katsottu olevan ristiriidassa EY-oikeuden kanssa.
Ennakkoratkaisu vuodelle 2009.

Tuloverolaki 119 § 2 mom ja 123 § 2 mom
Laki elinkeinotulon verottamisesta 52 §:n 2 mom ja 52a §
(ei lainvoim.)

KHO 2013:155 Vuosikirja (kumottu ja muutettu)