Avainsanat:

KVL:2010/7

Antopäivä
10.3.2010
Diaarinumero
A5/8210/2009
arvonlisävero, verovelvollisuusryhmä, kiinteistön käyttöoikeuden luovutus, hakeutuminen arvonlisäverovelvolliseksi, osakekauppa, vähennysten oikaiseminen

A oli arvonlisäverolain 13 a §:ssä tarkoitetun verovelvollisuusryhmän ilmoitus- ja tilitysvelvollinen edustaja, joka oli rekisteröity liiketoiminnasta arvonlisäverovelvolliseksi ja kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisesta verovelvolliseksi. Ryhmään kuuluivat muun ohella Kiinteistö Oy B sekä C Ky. Kiinteistö Oy B oli rakennuttanut maaliskuussa 2007 allekirjoitetulla sopimuksella tilat hallinnoimalleen tontille. Sopimuksen urakoitsijana ja rakentajana oli ollut rakennusyhtiö D, joka sopimuksen allekirjoitushetkellä omisti 100 prosenttia Kiinteistö Oy B:n osakkeista. Kyse oli siten niin kutsutusta perustajarakennuttamisesta eli omaan lukuun rakentamisesta. D laskutti kuukausittain suorittamansa oman käytön veron Kiinteistö Oy B:ltä.

D myi Kiinteistö Oy B:n osakkeet C Ky:lle ilman arvonlisäveroa joulukuussa 2008. Kauppasopimuksessa oli sovittu, että D maksoi C Ky:lle vuokraa arvonlisäverollisena tyhjistä tiloista sekä niistä tiloista, joiden osalta vuokranmaksuvelvollisuus ei ollut alkanut.D:n vuokravastuu päättyi, kun vuokralaisen vuokranmaksuvelvollisuus alkoi tai kun tilasta allekirjoitettiin ensimmäinen vuokrasopimus C Ky:n ja vuokralaisen välillä. Vuokrasopimukset tiloista solmi D mutta C Ky:n lukuun. Jos C Ky ilman perusteltua syytä kieltäytyi hyväksymästä D:n esittämää vuokralaista, päättyi D:n vuokravastuu kyseisen tilan osalta. D:llä oli vuokravastuullaan olevista tiloista edelleen- ja alivuokrausoikeus C Ky:n hyväksymälle vuokralaiselle. Vuokralaisten haluamat lisä- ja muutostyöt D voi toteuttaa hyväksyttämällä ne etukäteen C Ky:llä.

Vuonna 2009 lopullisesti valmistuneen uudisrakennuksen vuokrattavien tilojen kokonaispinta-alasta oli vuokrattuna yli puolet. Kaikki tyhjät tilat oli ensisijaisesti suunniteltu ja niitä vuokrattiin aktiivisesti kaupan ja vähittäismyynnin arvonlisäverollisille toimijoille, mikä vastasi myös asemakaavaotteen mukaista kohteen käyttötarkoitusta.

Kun otettiin huomioon vuokravastuujärjestelyn taloudellinen luonne, sen oli katsottava olevan pääsuoritteena pidettävään osakekauppaan kiinteästi liittyvä järjestely. Vaikka järjestely oli muodollisesti toteutettu vuokrasopimuksen muodossa, kysymys oli kaupan ehdosta, joka oli vaikuttanut osakkeiden myyntihintaan. Näin ollen vuokravastuujärjestely ei ollut sellaista kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamista kuin arvonlisäverolain 30 §:ssä tarkoitetaan. D:n vuokravastuuna maksamat korvaukset käyttöön ottamattomista ja tyhjistä tiloista olivat osakkeiden myyntihinnan oikaisueriä, joista ei suoritettu arvonlisäveroa. Jos D kuitenkin otti vuokravastuun piirissä olevia tiloja tosiasiallisesti käyttöön omassa toiminnassaan tai vuokrasi näitä tiloja edelleen omissa nimissään, tilojen luovuttamista D:lle pidettiin arvonlisäverolain 30 §:ssä tarkoitettuna kiinteistön käyttöoikeuden luovuttamisena.

A:n edustama, arvonlisäverolain 13 a §:ssä tarkoitettu verovelvollisuusryhmä sai vähentää Kiinteistö Oy B:n vuokrattavien tilojen rakentamiskustannusten sisältämän arvonlisäveron niiden vuokravastuun kohteena olevien tilojen osalta, joita käytettiin vähennykseen oikeuttavaan toimintaan tilojen käyttöönottoajankohtana. Hakemuksessa tarkoitetuissa olosuhteissa verovelvollisuusryhmä sai vähentää kaikkien vuokravastuun piiriin kuuluvien tilojen rakentamiskustannusten sisältämän arvonlisäveron ennen tilojen käyttöönottoa. Jos osa tiloista niiden käyttöönottoajankohtana kuitenkin otettiin muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan toimintaan, vähennystä oli tältä osin oikaistava arvonlisäverolain 121 b §:n mukaisesti. Tilojen käyttöönottona ei pidetty tilojen luovuttamista D:lle vuokravastuusopimuksen perusteella silloin, kun D ei vuokrannut tiloja edelleen omissa nimissään tai ottanut tiloja tosiasiallisesti käyttöön omassa toiminnassaan.
Ennakkoratkaisu ajalle 10.3.2010-31.12.2011.

Arvonlisäverolaki 30 §, 31 § 1 mom 2 kohta, 41 §, 42 § 1 mom 6 kohta, 102 §, 103 §, 121 b §
LAINVOIMAINEN