KVL:2010/23

A ry oli ammattiliitto, johon kuului 22 jäsenjärjestöä. A ry:n sääntöjen mukaisena toiminnan tarkoituksena oli edistää ja kehittää jäsenjärjestöjensä henkilöjäsenten edunvalvontaa, hyvinvointia ja taloudellista etua. Tarkoituksensa toteuttamiseksi liitto toimi jäsenjärjestöjensä neuvotteluelimenä, neuvotteli, solmi sopimuksia sekä järjesti kokouksia, koulutustilaisuuksia sekä näihin liittyviä toimintoja. Yhdistyksen toiminnan pääalueita olivat työ- ja virkaehtosopimukset ja muut sopimukset, työpaikkakohtainen tuki, yhteiskunnallinen vaikuttaminen, koulutus, viestintä ja muut palvelut kuten jäsenrekisterit ja jäsenmaksujen valvonta.

Yhdistyksen jäsenet saivat käyttöönsä tietyt jäsenpalvelut maksamalla perusjäsenmaksun. Muiden toimintojen osalta jäsenet saivat valita, ottavatko ne toiminnat A ry:ltä vai ei. Näistä lisätoiminnoista maksettaisiin lisäjäsenmaksu tai erillinen kiinteä korvaus. A ry:n jäsenjärjestöilleen tuottamiin lisätoimintoihin kuuluivat koulutustoiminta, kuten luottamusmiesten koulutus virka- ja työsuhteisiin liittyvissä kysymyksissä; jäsenrekisteri ja siihen liittyvät toiminnat; työttömyyskassatoiminnat; jäsenvakuutukset; toimistopalvelut samassa kiinteistössä oleville; tietohallinto; viestintä, kuten yhdistyksen jäsenlehti ja jäsenjärjestöjen internetsivujen päivitykset sekä jäsenjärjestöjen tiedotus.

Lisätoiminnat koottiin paketeiksi, joista jäsenjärjestöt saivat valita tarvitsemansa keskusjärjestön tuottamat toiminnat. Lisäjäsenmaksu tai erillinen kiinteä maksu ei ollut sidoksissa siihen, kuinka paljon jäsenjärjestö ja sen jäsenet eri toimintoja tosiasiassa käyttivät, vaan ne perustuivat etukäteen päätettyyn korvaukseen, jonka tarkoituksena oli kattaa näistä toiminnoista aiheutuvat kustannukset. Lisätoiminnoista perittävät maksut ja toimintojen kustannukset määriteltiin kustannuspaikkaseurannalla, jolloin perittävät maksut perustuivat omakustannushintaan. Lisämaksun tai -korvauksen suuruus tuli kuitenkin olla A ry:n ja jäsenjärjestöjen tiedossa etukäteen. Sopimukset olivat usean vuoden kestoisia. Perusjäsenmaksusta erotettavia lisätoimintoja ei myyty ulkopuolisille.

Mainittuja palveluja oli pidettävä sisällöltään ja tarkoitukseltaan sellaisina suoritteina, jotka olivat keskeinen osa yhdistyksen edunvalvontatoimintaa. Kun lisäksi otettiin huomioon lisätoimintojen suuntautuminen pelkästään yhdistyksen jäsenjärjestöihin ja niiden jäseniin, lisätoiminnoista perittävien maksujen veloitusperusteet sekä se, että toiminta ei kokonaisuutena tarkastellen tapahtunut kilpailuolosuhteissa, yhdistyksen edellä kuvattua toimintaa ei ollut pidettävä arvonlisäverolain 1 §:n momentin 1 kohdassa tarkoitettuna liiketoiminnan muodossa harjoitettavana toimintana eikä arvonlisäverodirektiivin 9 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettuna liiketoimintana. A ry:n ei ollut suoritettava arvonlisäveroa edellä mainittuihin toimintoihin liittyvistä, jäsenjärjestöiltä perittävistä lisäjäsenmaksuista tai erillisistä jäsenmaksuun liittymättömistä korvauksista.
Ennakkoratkaisu ajalle 26.5.2010 - 31.12.2011.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 2 artikla 1 kohta a ja c alakohdat, 9 artikla 1 kohta ensimmäinen ja toinen alakohta, 132 artikla 1 kohta l alakohta
Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-267/08, SPÖ Landesorganisation Kärnten, 6.10.2009; C-515/07, Kennemer Golf Country Club, 21.3.2002; C-102/86, Apple and Pear Development Council, 8.3.1988
LAINVOIMAINEN