KVL:2021/34

A Oy oli ohjelmisto- ja palveluyhtiö, jonka Intiassa rekisteröity tytäryhtiö B Limited jälleenmyi A Oy:n ohjelmistoja Intiassa. B Limited osti jakelemansa ohjelmiston käyttöoikeuden ensin omiin nimiinsä ja myi tuotteen tämän jälkeen loppuasiakkaalle. A Oy veloitti B Limitediä kuukausittain tämän tilaamista ohjelmiston käyttöoikeuksista sekä niihin liittyvistä muista suorituksista, kuten ylläpitopalveluista.

Intiassa oli vuonna 2020 otettu käyttöön uusi 2 prosentin equalisation levy -vero, joka soveltui laajasti erilaisiin verkossa tapahtuvasta tavaramyynnistä ja digitaalisesti tarjottavista palveluista saatuihin suorituksiin ja siten myös A Oy:n Intiasta saamiin suorituksiin. Veron soveltamisalan piiriin kuuluvat suoritukset oli vapautettu Intian tuloverosta, joten suorituksista ei peritty Intiassa lähdeveroa. Hakemuksen mukaan 2 prosentin equalisation levy -veroa ei tarvinnut suorittaa, jos sähköisestä tavaramyynnistä tai sähköisesti tarjottavista palveluista saadut suoritukset jäivät alle tietyn vähimmäisrajan tai jos maksut liittyivät rajoitetusti verovelvollisen suorituksensaajan Intiassa olevaan kiinteään toimipaikkaan. A Oy oli Intiassa rajoitetusti verovelvollisena suorituksensaajana alkanut tilittää vuosineljänneksittäin veroa Intian veroviranomaisille.

Asiassa oli ratkaistavana, että oliko A Oy:n saamista suorituksista Intiassa peritty 2 prosentin equalisation levy -vero hyvitettävissä hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa Suomessa suoritettavasta verosta, kun otettiin huomioon Intian ja Suomen välisen verosopimuksen määräykset ja kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetun lain säännökset.

Keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa A Oy:n ohjelmistojen käyttöoikeuden myynnistä saamia suorituksia oli pidettävä Suomen ja Intian välistä verosopimusta sovellettaessa sopimuksen 7 artiklassa tarkoitettuna liiketulona. Koska A Oy:llä ei hakemuksessa esitetyn perusteella ollut verosopimuksen 5 artiklassa tarkoitettua kiinteää toimipaikkaa Intiassa, oli kyseisen tulon verotusoikeus yksin Suomella. Hakemuksen tilanteessa 2 prosentin equalisation levy -veroa ei voitu kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetun lain 2–5 §:n nojalla hyvittää Suomessa maksuunpantavasta tuloverosta tulon verotusvallan kuuluessa yksinomaan Suomelle.

Asiassa oli lisäksi ratkaistavana kyseisen 2 prosentin equalisation levy -veron vähennyskelpoisuus menona elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n 1 momentin mukaisesti. Keskusverolautakunta totesi, että tuloveroja on ainakin mainitun lain säätämisestä lähtien pidetty julkisyhteisön osuutena voitosta ja täten käsitteellisesti muunlaisena eränä kuin lain tarkoittamana menona. Hakemuksessa kuvattu equalisation levy -vero ei ollut verrattavissa elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan toimitettavassa verotuksessa vähennyskelpoisina pidettyihin veroihin. Suomen kansallisessa verojärjestelmässä ratkaisevaa merkitystä tuloveroksi katsomiselle ei ole annettu veropohjan laajuudelle eikä verojen perimistavalle.

Kun lisäksi otettiin huomioon, että 2 prosentin equalisation levy -vero oli hakemuksen olosuhteissa vaihtoehtoinen Intian tuloverolle, oli equalisation levy -vero, kuten kotimaiset tuloverot, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan toimitettavassa verotuksessa vähennyskelvoton. Ennakkoratkaisu verovuosille 2020-2021.

Laki kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta 1 ja 2 §
Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 § 1 mom.
Sopimus Suomen tasavallan ja Intian tasavallan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi 2 ja 7 artikla

Ään. 7-1

Lainvoimainen