Pääomalainojen ja muiden yhtiölle annettujen lainojen luovutukset ja menetykset tuloverotuksessa

Antopäivä
10.10.2019
Diaarinumero
VH/1746/00.01.00/2019
Voimassaolo
10.10.2019 - Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom.

Tässä ohjeessa käsitellään viimeaikaista, yhtiölle annettujen pääomalainojen tai muiden lainojen luovutuksia ja menetyksiä koskevaa oikeuskäytäntöä ja sen vaikutusta tuloverolain (TVL) mukaisiin soveltamistilanteisiin lainan antajan verotuksessa. Yhtiöllä tarkoitetaan tässä ohjeessa osakeyhtiötä ja osuuskuntaa. Tässä ohjeessa ei käsitellä pääomalainan tuoton verotukseen liittyviä kysymyksiä eikä myöskään pääomalainan saajan verotusta.

1 Yleistä pääomalainoista

Pääomalaina on osakeyhtiön ja osuuskunnan rahoituksessa käytettävä instrumentti, jolla on sekä oman että vieraan pääoman kaltaisia ominaisuuksia. Pääomalainaa voidaan käyttää esimerkiksi yhtiön vakavaraisuuden parantamiseen tai tarvittavan rahoituksen järjestämiseen

Osakeyhtiölain (624/2006, OYL) tai osuuskuntalain (421/2013, OKL) tarkoittaman pääomalainan saajana voi olla vain osakeyhtiö tai osuuskunta. Lainantajana voi sen sijaan toimia mikä tahansa taho. Lainanantaja voi siten olla esimerkiksi luonnollinen henkilö tai toinen yritys.

Pääomalainaa koskevat yhtiöoikeudelliset säännökset sisältyvät sekä OYL:n että OKL:n 12 lukuun, jotka ovat sisällöltään pääosin yhteneväiset. OYL:n ja OKL:n pääomalainaa koskevat säännökset ovat pakottavia ja niissä säädetään muun muassa pääomalainan viimesijaisuudesta, koron ja pääoman maksua koskevista edellytyksistä ja rajoituksista sekä kiellosta antaa vakuutta pääomalainalle.

Pääomalaina on yhtiöoikeudellisen sääntelyn mukaan niin sanottu takasijainen laina. Tämä tarkoittaa sitä, että lainan pääoma ja korko saadaan maksaa yhtiön selvitystilassa ja konkurssissa vain kaikkia muita velkoja huonommalla etuoikeudella.

Pääomalainaa voidaan lyhentää ja korkoa maksaa vain siltä osin kuin yhtiön vapaan oman pääoman ja kaikkien pääomalainojen määrä maksuhetkellä ylittää viimeksi päättyneeltä tilikaudelta vahvistettavan tai sitä uudempaan tilinpäätökseen sisältyvän taseen mukaisen tappion määrän. Jos pääomalainalle tulevaa korkoa ei voida maksaa, korko siirtyy maksettavaksi ensimmäisen sellaisen tilinpäätöksen perusteella, jonka mukaan maksuedellytykset täyttyvät.

Yhtiö tai sen tytäryhteisö ei saa antaa vakuutta pääomalainan pääoman tai koron maksamisesta. Pääomalainan velkojan suostumuksella pääomalainaa voidaan käyttää osakepääoman korotuksen maksuksi, muuntaa sijoitetuksi vapaaksi omaksi pääomaksi tai käyttää yhtiön tappion kattamiseen.

Yhtiöoikeudellisen sääntelyn vastaiseen pääoman palauttamiseen, koron maksuun ja vakuuden antamiseen sovelletaan OYL:n tai OKL:n laitonta varojenjakoa koskevia säännöksiä.

Pääomalainasta on sovittava kirjallisesti. Pääomalainasopimuksessa voidaan sopia yhtiöoikeudellisen sääntelyn asettamien vähimmäisehtojen lisäksi myös muista ehdoista, mutta ne eivät saa olla ristiriidassa lain pakottavien säännösten kanssa. OYL:n tai OKL:n kanssa ristiriidassa oleva lainaehto on pätemätön.

Pääomalainat tulee merkitä taseeseen erillisenä eränä. Pääomalainan kirjaaminen omaan tai vieraaseen pääomaan riippuu pääasiassa sovellettavasta kirjanpitonormistosta. Vaikka pääomalaina merkittäisiinkin kirjanpitolain perusteella omaan pääomaan, sitä ei kuitenkaan OYL ja OKL 8:1.1 §:ä sovellettaessa lueta oman pääoman eräksi, eikä se siten lisää jakokelpoisten varojen määrää. Kuitenkin oman pääoman vähentymiseen ja osakepääoman menettämisen rekisteröimiseen liittyvässä laskelmassa pääomalaina luetaan OYL:n ja OKL:n säännösten perusteella omaan pääomaan riippumatta siitä, onko se merkitty taseessa omaan vai vieraaseen pääomaan.

2 Pääomalainojen tuloverotusta koskevaa oikeuskäytäntöä

Korkein hallinto-oikeus on antanut muutaman viime vuoden aikana useita päätöksiä, jotka koskevat pääomalainojen käsittelyä tuloverotuksessa. Tässä ohjeessa käydään läpi nämä päätökset ja esitetään niistä johtopäätökset tuloverolain mukaan toimitettavassa verotuksessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO 2018:170 oli kysymys tilanteesta, jossa henkilö, joka ei ollut yhtiön osakas, oli myynyt yhtiölle antamansa pääomalainan sen käyvästä arvosta. Pääomalainasaatavan luovutukseen voitiin soveltaa tuloverolain luovutusvoittosäännöksiä, koska kyse oli tuloverolain 50 §:n 1 momentissa tarkoitetusta omaisuudesta.

KHO 2018:170: A, joka ei ollut B Oy:n osakkeenomistaja, oli antanut B Oy:lle lainaa. Osa lainasta oli sittemmin muutettu osakeyhtiölain 12 luvun mukaiseksi pääomalainaksi. Kun A myi pääomalainasaatavansa C Oy:lle pääomalainan nimellisarvoa alemmasta käyvästä arvosta, A:lle kertyi tuloverotuksessa vähennyskelpoinen luovutustappio. Tuloverolaki 50 § 1 momentti (1546/2015).

Päätöksen perusteluissa todettiin asiassa olevan riidatonta, että esillä oleva OYL 12 luvun mukainen pääomalaina ei ole arvopaperi. Tämän vuoksi asiassa oli ratkaistava, oliko tappio, joka kertyi, kun myytiin tavallisen velkakirjan luonteinen pääomalaina käyvän hinnan mukaista vastiketta vastaan, TVL 50 §:n 1 momentissa tarkoitettu omaisuuden luovutuksesta syntynyt tappio.

Päätöksen perusteluissa todetaan edelleen, että TVL 45 §:ssä, 46 §:n 1 momentissa tai 50 §:ssä tai säännösten esitöissä ei ole (eikä muissakaan TVL:n omaisuutta koskevissa säännöksissä) tarkemmin määritelty, mitä säännöksissä mainitulla omaisuudella tarkoitetaan. TVL:ssa ei siten ole omaa omaisuuden määritelmää. Kun otetaan huomioon TVL:n (1535/1992) ja varallisuusverolain (1537/1992) tausta ja kun muutoin otetaan huomioon varallisuusverolain säännökset ja niiden esityöt sekä se seikka, että saamiset ovat siviilioikeudellisesti omaisuutta, varallisuusverolaissa tarkoitettuja saamisia ei ole jätettävä tuloverolaissa tarkoitetun omaisuuden alan ulkopuolelle. Siten myös nyt esillä olevat OYL 12 luvun mukaiset pääomalainat ovat TVL 50 §:n 1 momentissa tarkoitettua omaisuutta.

Korkein hallinto-oikeus antoi yllä mainittuun samaan järjestelyyn liittyvän toisen päätöksen (KHO 14.12.2018 taltio 5890) sellaisesta tilanteesta, jossa pääomalainaa yhtiölle antanut osakas myi osakkeensa ja samassa yhteydessä samalle ostajalle myös pääomalainasaatavansa sen käyvästä arvosta. Päätöksen mukaan pääomalainan hankintameno on luettava osaksi osakkeiden hankintamenoa, jolloin pääomalainasaatavan myynnistä ei lasketa verotuksessa erillistä luovutusvoittoa tai -tappiota.

KHO 14.12.2018 taltio 5890: B Oy:n osakkeenomistaja A oli vuonna 2009 antanut B Oy:lle lainan, josta osa oli vuonna 2015 muutettu osakeyhtiölain 12 luvussa tarkoitetuksi pääomalainaksi. A:n tarkoitus oli myydä omistamansa B Oy:n osakkeet ja B Oy:ltä oleva pääomalainasaatava niiden käyvistä arvoista samalla kauppakirjalla samalle ostajalle. Pääomalainasaatavan kauppahinnan oli arvioitu jäävän pääomalainan nimellisarvoa pienemmäksi. Kun otettiin huomioon pääomalainan ehdot, A:n pääomalainasaatavaa pidettiin hänen B Oy:öön tekemänä lisäsijoituksena. Pääomalainasaatavan nimellisarvo luettiin A:n verotuksessa hänelle kertyvän luovutustappion määrää laskettaessa luovutettujen osakkeiden hankintamenoon. Ennakkoratkaisu verovuosille 2016 ja 2017. Tuloverolaki 45 § 1 momentti, 46 § 1 momentti ja 50 § 1 momentti

Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksen perusteluissaan, että B Oy:n osakassopimuksen muuttamista koskevan sopimuksen mukaan esillä oleva pääomalaina oli OYL 12 luvussa tarkoitettu pääomalaina, johon sovellettiin sanotun luvun säännöksiä.

Korkein hallinto-oikeus oli antanut jo aiemmin vuosikirjapäätöksen (KHO 2016:49), jossa katsottiin pääomalaina sen ehdot huomioon ottaen osakkaan tekemäksi lisäsijoitukseksi yhtiöön, jolloin pääomalaina luettiin osakkeiden hankintamenoon silloinkin, kun yhtiö on mennyt konkurssiin ja laina oli aikanaan annettu yhtiöön sillä olevan rahoitustarpeen johdosta. Päätöksen julkaistu tiivistelmä on seuraava:

KHO 2016:49: A oli omistanut B Oy:n osakkeita. A oli osakkeenomistajan asemassa antanut yhtiölle pääomalainaa vuosina 2007 ja 2009.Vuoden 2007 pääomalaina oli annettu, koska yhtiö oli tarvinnut osakkeenomistajiltaan rahoitusta osakekauppaa varten. Vuoden 2007 pääomalainasopimuksen mukaan laina oli ollut vakuudeton ja viimesijainen yhtiön konkurssissa. Lainan tai korkojen takaisinmaksu oli lisäksi sovittu sallituksi vain silloin, kun vapaan oman pääoman ja kaikkien pääomalainojen määrä maksuhetkellä oli ylittänyt viimeksi päättyneeltä tilikaudelta vahvistettavan tai sitä uudempaan tilinpäätökseen sisältyvän taseen mukaisen tappion määrän.

B Oy oli asetettu konkurssiin vuonna 2010. Verovuodelta 2010 toimitetussa verotuksessa oli katsottu, että A:lle oli kertynyt konkurssiin asettamisen vuoksi verotuksessa vähennyskelpoinen luovutustappio.

Luovutustappion määrää vahvistettaessa A:n omistamien B Oy:n osakkeiden hankintamenoon oli luettu A:n osakkeista maksaman kauppahinnan lisäksi vuonna 2009 annetun pääomalainan määrä. Vuonna 2007 annetun pääomalainan osalta asiassa oli katsottu, että kyseessä oli tavallisen lainasaatavan verotuksessa vähennyskelvoton menetys.

Korkein hallinto-oikeus katsoi vuonna 2007 annetun pääomalainan ehdot huomioon ottaen, että pääomalaina oli A:n B Oy:öön tekemä lisäsijoitus. Tämän vuoksi pääomalainan määrä oli lisättävä A:n omistamien B Oy:n osakkeiden hankintamenoon, kun A:lle kertyneeksi katsotun luovutustappion määrää vahvistettiin. Verovuosi 2010.

Tuloverolaki 46 § 1 momentti (728/2004) ja 50 § 1 momentti (1410/2010) sekä 3 momentti 3 kohta (980/1999).


3 Oikeuskäytännön perusteella tehtävät johtopäätökset tuloverotuksessa

3.1 Pääomalainan luonne verotuksessa

Lainanantajan yhtiölle antama pääomalaina on lähtökohtaisesti lainanantajan näkökulmasta velkasaatava ja yhtiön näkökulmasta vierasta pääomaa, jonka takaisimaksusta on omat erityiset ehtonsa. Osakkeenomistajan yhtiölle antamaa, OYL 12 luvun mukaista pääomalainaa pidetään kuitenkin myös verotuksessa pääomalainana ja erityisesti lainan luovutus- ja menetystilanteissa osakkeenomistajan yhtiöön tekemänä lisäsijoituksena riippumatta lainan käyttötarkoituksesta yhtiössä (KHO 2016:49).

Pääomalainana voidaan pitää myös alun perin tavallista lainaa, joka on muutettu myöhemmin OYL 12 luvun mukaiseksi pääomalainaksi (KHO 14.12.2018 taltio 5890).

3.2 Luovutusvoittosäännösten soveltaminen pääomalainoihin ja muihin lainoihin liittyen

OYL 12 luvun mukaiset pääomalainat ovat tuloverolain 50 §:n 1 momentissa tarkoitettua omaisuutta (KHO 2018:170). Myös muut lainasaamiset, joilla on aito takaisinmaksutarkoitus, ovat tuloverolain 50 §:n 1 momentissa tarkoitettua omaisuutta.

Osakkeenomistajan yhtiölle antamia OYL 12 luvun mukaisia pääomalainoja pidetään pääomalainoihin liittyvissä luovutus- ja menetystilanteissa yhtiöön tehdyn lisäsijoituksen luonteisina erinä, joiden nimellisarvo luetaan tuloverolain mukaisissa soveltamistilanteissa osaksi osakkeiden hankintamenoa seuraavasti.

Kun pääomalainat myydään yhdessä osakkeiden kanssa samalle ostajalle, näitä käsitellään verotuksessa yhtenä kokonaisuutena eli osakkeiden myyntihinnasta, joka sisältää myös pääomalainoista maksettavan määrän, vähennetään kyseisten osakkeiden hankintameno, joka sisältää myös osakkeiden hankintamenoon sisältyvät pääomalainat (KHO 14.12.2018 taltio 5890).

Jos osakkeenomistaja myy osakkeistaan vain osan, pääomalaina luetaan myytyjen osakkeiden hankintamenoon sen mukaan, mitä pääomalainasta on sovittu osakkeita myytäessä ja edellyttäen, että ostajalle siirtyvä pääomalainan osuus on arvostettu käyvän arvon mukaisesti. Jos osakkeet myydään erikseen ilman pääomalainaa, pääomalainan osuutta ei lueta osakkeiden hankintamenoon.

Sen sijaan, jos osakkeenomistaja tai muu velkoja myy yhtiölle antamansa tavallisen lainasaatavan sen käyvästä arvosta, tästä lasketaan luovutusvoitto tai luovutustappio erillään osakkeiden myynnistä. Muuta lainaa kuin pääomalainaa ei koskaan lueta osakkeiden hankintamenoon, koska kyse ei ole lisäsijoituksesta yhtiöön.

Jos osakkeenomistaja tai muu velkoja myy erikseen pääomalainasaatavan tai muun omaisuutena pidettävän lainasaatavan sen nimellisarvoa alemmasta käyvästä arvosta, hänelle muodostuu lähtökohtaisesti tuloverotuksessa vähennyskelpoinen luovutustappio, koska lainoja pidetään tuloverolain 50 §:n 1 momentissa tarkoitettuna omaisuutena (KHO 2018:170). Erityisesti etuyhteystilanteissa nimellisarvoa alemmasta käyvästä arvosta tulee kuitenkin antaa tarvittaessa luotettava selvitys.

Jos pääomalainasaatava tai muu yhtiölle annettu lainasaatava on myyty nimellisarvoa alempaan käypään arvoon uudelle omistajalle, uuden omistajan hankintameno kyseiselle lainasaamiselle on maksetun käyvän arvon mukaisen vastikkeen suuruinen.

Jos yhtiö, jolle laina on annettu, kykenee myöhemmin sen taloudellisen tilanteen parannuttua maksamaan lainan pääomaa takaisin uudelle omistajalle enemmän kuin mitä uusi omistaja on kyseisestä lainasta maksanut, on lainan hankintamenon ylittävä määrä kokonaisuudessaan tuloverolain mukaisissa soveltamistilanteissa uuden omistajan muuta veronalaista pääomatuloa, vaikka yhtiön näkökulmasta kyse on edelleen lainan takaisinmaksusta lainan nimellisarvoon saakka. Lainalle mahdollisesti maksettava korko käsitellään erikseen saajan korkotulona.

3.3 Pääomalainasaatavan ja muun saatavan menetykset tuloverotuksessa

Pääomalainasaaminen tai muu tavallinen lainasaaminen ei ole arvopaperi (KHO 2018:170), joten näiden saamisten arvonmenetyksiä ei rinnasteta TVL 50 §:n 3 momentissa tarkoitettuun arvopaperin lopulliseen arvonmenetykseen. Pelkän pääomalainasaatavan tai muun tavallisen lainasaamisen lopullisesta arvonmenetyksestä ei siten vahvisteta luovutustappiota tuloverolain mukaan toimitettavassa verotuksessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen (KHO 2016:49) perusteella osakkeenomistajan yhtiölle antamia pääomalainoja voidaan kuitenkin pitää konkurssitilanteessa osakkeen hankintamenoon luettavana lisäsijoituksena, jolloin tuloverotuksessa vahvistettavan luovutustappion määrä muodostuu osakkeen alkuperäisen hankintamenon ja hankintamenoon luettavan pääomalainan yhteismäärästä.

Konkurssitilanteessa osakkeenomistajan muuta lainasaamista kuin OYL 12 luvun mukaista pääomalainaa ei lisätä osakkeen hankintamenoon. Toisin kuin pääomalaina, muu lainasaaminen ei ole lisäsijoituksen luonteinen, joten tavallisen lainan menetyksestä ei vahvisteta luovutustappiota eikä menetys ole myöskään tulonhankkimiskuluna vähennyskelpoinen kuin poikkeustapauksissa (ks. KHO 2014:21, vrt. KHO 2019:6).

4 Ohjeen voimaantulo ja soveltaminen

Tämä ohje tulee voimaan julkaisupäivänä, mutta ohjetta voidaan soveltaa verovelvollisen vaatimuksesta myös takautuvasti.

Verohallinto ei kuitenkaan ole toimivaltainen viranomainen oikaisemaan verotusta, jos verovelvollinen on jo aiemmin saanut samaa verovuotta koskevan, juuri samaan vaatimukseensa liittyvän verotuksen oikaisulautakunnan tai valitusviranomaisen päätöksen. Verovelvollisen tulee tällöin hakea muutosta kyseisen päätöksen yhteydessä saamansa valitusosoituksen mukaisesti toimivaltaiselta viranomaiselta säädetyssä määräajassa.

Tarkempaa tietoa muutoksenhausta verotukseen löytyy Verohallinnon ohjeesta Oikaisuvaatimus tuloverotuksessa

 

Johtava veroasiantuntija Tero Määttä

Johtava veroasiantuntija Jukka Puolakanaho