Tulonhankkimisvähennys

Voimassaolo
Vuodesta 2012 alkaen−24.8.2014

Verovelvollinen saa vähentää palkkatulostaan tulonhankkimisvähennyksenä 620 euroa, kuitenkin enintään palkkatulon määrän (TVL 95.1 §:n 1 k.). Palkkatulosta tehtävät luonnolliset vähennykset saadaan vähentää vain siltä osin kuin niiden yhteismäärä ylittää tulonhankkimisvähennyksen määrän. Tulonhankkimisvähennys tehdään viran puolesta.

Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut sekä asunnon ja varsinaisen työpaikan välisten matkojen matkakustannusten vähennyskelpoinen osa (TVL 93 §) saadaan kuitenkin vähentää erikseen kokonaan.

Vähennykseen oikeuttava tulo

Tuloiksi, joista tulonhankkimisvähennys saadaan tehdä, katsotaan vain palkkatulot. Katso lisää palkan käsitteestä .

Tulonhankkimisvähennys myönnetään kaikille, joilla on ollut palkkatuloa. Palkkatulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot lukuunottamatta työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksuja ja työttömyyskassamaksuja sekä matkakustannuksia asunnosta työpaikkaan ja takaisin, saadaan esitetyn selvityksen mukaan vähentää vain siltä osin kuin niiden yhteismäärä ylittää tulonhankkimisvähennyksen määrän.

Ei tulonhankkimisvähennystä

Tulonhankkimisvähennystä ei voida tehdä mm. erilaisista eläketuloista, vaikka ne perustuisivat työ- tai virkasuhteeseen, eikä EPL 25 §:n mukaisista tuloista. Hankintatyön arvosta ei myöskään tehdä tätä vähennystä.

Palkkatuloa eivät myöskään ole työllisyysperusteiset etuudet, kuten työttömyyspäiväraha, koulutustuki ja muut vastaavat etuudet, eikä niistä siten myönnetä tulonhankkimisvähennystä. Jos tällaiseen tulon hankkimiseen kohdistuu kuluja, esim. tarpeellisia matkakuluja, joista ei ole saatu korvausta, ne vähennetään riippumatta tulonhankkimisvähennyksestä.

Vähennyskelpoiset kustannukset

Tulonhankkimiskuluja, jotka saadaan vähentää vain tulonhankkimisvähennyksen ylittävältä osalta ovat muun ohessa tuloverolain 31 §:ssä säädetyt palkkamenot ja eläkkeet, ammattikirjallisuuden yms. hankkimisesta aiheutuneet kulut sekä valtiollisen luottamustehtävän hoitamisesta aiheutuneet välittömät kulut.

Näihin kuuluvat myös mm. työpuku-, työkalu- ja työhuonevähennys sekä ammattitaidon ylläpidosta aiheutuneet opiskelukustannukset. Jos tällaisten luonnollisten vähennysten määrä on tulonhankkimisvähennyksen määrää pienempi, verovelvolliselle myönnetään vain tulonhankkimisvähennys.

Virka tai työpukukustannukset

Verovelvollisen työssä käyttämästä vaatetuksesta aiheutuneet menot ovat yleensä elantokustannuksia. Niitä ei tämän vuoksi useimmiten voida pitää vähennyskelpoisina.

Jos työ- tai virkapuvun hankintakustannukset puvun rajoitetun käytön tai työn aiheuttaman vaatetuksen erityisen kulumisen vuoksi tahi muusta sellaisesta syystä kuitenkin ovat olennaisesti epäsuhteessa siihen, mitä verovelvollisen vaatetusmenot muutoin olisivat, voidaan hänelle myöntää vähennystä virka- tai työpuvun käyttämisestä aiheutuneista kuluista kohtuullinen määrä.

Työpuvun rajoitettu käyttö

Oikeuskäytännössä (KHO 1988 B 551) on mm. hyväksytty apulaisprofessorille frakin hankkimisesta aiheutuneet kustannukset vähennykseksi puvun rajoitetun käytön vuoksi. Samalla perusteella vähennyskelpoisena voidaan pitää myös muusikon ja muun esiintyvän taiteilijan tavanomaisesta poikkeavaa esiintymisasua.

Suojavaatetus

Työn laadun vaatimien suojapukujen ja -takkien pesemis- yms. kustannukset ovat niinikään vähennyskelpoisia. Kustannukset ovat vähennyskelpoisia silloin, kun työ on erityisen likaista (esim. paineastiaintarkastajat), työn laatu vaatii käyttämään likaantumiselle arkoja esim. valkoisia suojavaatteita (mm. leipurit ja sairaanhoitohenkilökunta) tai kun työn edellyttämät erikoisolosuhteet kuluttavat normaalia vaatekertaa tavallista enemmän (esim. rikospoliisit).

Suojavaatetus käsittää suojapuvun, suojatakin tai muun vastaavan vaatteen, jota viran- tai toimenhaltija on velvollinen käyttämään virantoimituksessa. Jos työnantaja järjestää suojavaatetuksen, työpuvun hankkimisesta tai käytöstä aiheutuneista kuluista ei voida myöntää vähennystä.

Virkapuku

Sellaisille virkamiehille, jotka ovat velvollisia käyttämään virkapukua, valtio on suorittanut virkapukuavustusta siten, että se on maksanut määräosan virkapuvun hankintakuluista. Tämä avustus on ollut perushankinnan osalta 90 % sekä uusintahankinnan osalta 60 % virkapukuun kuuluvan asusteen tai varusteen hankintahinnasta. Erotus voidaan katsoa vähennyskelpoiseksi tulonhankkimiskustannukseksi (KHO 1982/3456).

Rikospoliiseille, jotka eivät käytä virkapukua, suoritetaan pukuavustusta. Pukuavustus on veronalaista tuloa, mutta verovelvollisella on oikeus esitetyn selvityksen perusteella vähentää vaatetuksen erityisestä kulumisesta tai muusta sellaisesta syystä aiheutuneet lisääntyneet vaatetusmenot. Selvityksen puuttuessa kulujen määrä arvioidaan ottaen huomioon rikospoliisin työn aiheuttama vaatetuksen erityinen kuluminen.

Työhuonekulut

Verovelvollinen, joka tekee ansiotyötä kotonaan, saa vähentää tulonhankkimismenoina työhuoneesta aiheutuneet kulut. Vähennyskelpoisia voivat olla esim. vuokra sekä lämmitys-, valaistus- ja siivouskulut. Vähennyksen saaminen edellyttää, että työnantaja ei ole järjestänyt työhuonetta tai työhön tai tehtävään liittyy huomattavasti kotityötä. Myös ne verovelvolliset, jotka ovat käyttäneet asunnon yhteydessä olevaa työhuonetta huomattavien sivutulojen hankkimiseen, ovat oikeutettuja työhuonevähennykseen (ks. Verohallinnon yhtenäistämisohjeet).

Työhuonevähennys voidaan myöntää esim. free lancer -toimittajalle, opettajalle, sivutoimiselle isännöitsijälle tai komitean sihteerille.

Oikeuskäytännössä on työhuonevähennys hyväksytty mm. korkeimpien oikeuksien ja hovioikeuksien jäsenille. On kuitenkin huomattava, että oikeuksien jäsenillä ja esittelijöillä on nykyään useimmiten työnantajan järjestämä työhuone.

Muuttokustannukset

Muuttokustannukset ovat vähennyskelvottomia elantokustannuksia silloin kun verovelvollinen työsuhteen alkaessa siirtyy toiselle paikkakunnalle asumaan. Myöskään saman työnantajan palveluksessa tapahtuneen muuton kustannukset eivät ole vähennyskelpoisia, jos työntekijä hakeutuu toiselle paikkakunnalle omasta aloitteestaan (KHO 1974 II 547).

Jos verovelvollinen työsuhteen aikana joutuu muuttamaan työnantajan määräyksestä työpaikan siirtymisen vuoksi, voidaan varsinaiset muuttokustannukset vähentää tulonhankkimismenoina (KHO 1985 II 566).

''Edustusmenot''

Palkansaajilla ei yleensä ole tulonhankkimiskuluiksi katsottavia edustusmenoja, minkä vuoksi vähennyksen myöntäminen tulee käytännössä harvoin kysymykseen.

Esim. myyntimiehet ja liikkeiden edustajat saavat vähentää tulostaan heille aiheutuneet edustusmenot, ellei heidän työnantantajansa ole niitä korvannut.

Edustusmenot ovat asiakkaisiin, liiketuttaviin tai muihin henkilöihin kohdistuvasta tavanomaisesta vieraanvaraisuudesta tai muusta huomaavaisuudesta aiheutuvia menoja, joilla pyritään uusien liikesuhteiden luomiseen, entisten säilyttämiseen tai parantamiseen tahi muutoin toiminnan edistämiseen.

Omat työkalut ja varusteet

Jos palkansaaja on itse joutunut hankkimaan ja pitämään kunnossa työssä tarvitsemansa työkalut, hän saa vähentää palkkatulostaan niistä aiheutuneet kustannukset. Vähennys on myönnetty esim. seuraaville työntekijäryhmille: peltisepät, malliveistäjät, puusepät, kirvesmiehet, käsikaavaajat, sementtityöntekijät, laattamiehet, muurarit ja rapparit.

Tietokoneet

Tietokoneiden hankinnasta aiheutuneet kustannukset ovat tulonhankkimiskuluina yleistyneet viime vuosina. Korkein hallinto-oikeus kokosi yhdessä ratkaistavaksi viisi tapausta, joissa kussakin päädyttiin yksilölliseen hankintamenon poiston vähentämiseen sen mukaan, kuinka paljon ja kuinka välttämättömästi verovelvollinen on tietokonetta työssään tarvinnut (KHO 1991/5009-5013).

Menon vähentäminen

Kunnossapitomenot ja pienehköjen työkalujen ja laitteiden hankintahinta vähennetään sinä vuonna, jona ne on maksettu. Suurempien koneiden ja laitteiden, joiden todennäköinen käyttöaika on yli kolme vuotta, hankintahinta vähennetään enintään 25 % poistoin esineen poistamattomasta hankintahinnasta.

Ammatin vaatimien erikoisvarusteiden vuotuiset kohtuulliset kunnossapitokustannukset ja arvonalennukset ovat vähennyskelpoisia. Tällaisia erikoisvarusteita joutuvat hankkimaan lähinnä sotilashenkilöt, kun taas työnantaja kustantaa mm. poliisien ja rautatieläisten erikoisvarusteet.

Tulonhankkimisvähennys ja työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaus

Jos verovelvolliselle on EPL 15 §:n nojalla korvattu työn suorittamisesta aiheutuneita kuluja, verotusta toimitettaessa tutkitaan, onko suoritettuja korvauksia pidettävä lopullisessa verotuksessa verovapaina (ks. Verohallinnon yhtenäistämisohjeet).

Työn suorittamisesta aiheutuneet kustannukset (EPL 15 §)

Työhön liittyvistä kustannuksista on TVL:ssa on säädetty verovapaaksi vain matkakustannusten korvaukset (TVL 71, -73 §). EPL 15 §:n mukaan työn suorittamisesta aiheutuvien kustannusten korvausta ei pidetä palkkana. Työnantaja voi siis ennakonpidätystä toimittamatta maksaa kustannusten korvauksia, jotka ovat TVL:n mukaan veronalaista tuloa.

Työn suorittamisesta aiheutuneiksi kustannuksiksi ei katsota työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksuja, työttömyyskassamaksuja, tuloverolain 72.3 §:ssä tarkoitetuista matkoista aiheutuvia kustannuksia eikä ammattikirjallisuuden hankkimisesta johtuneita menoja. Näin ollen ne eivät ole kustannuksia, jotka voitaisiin korvata toimittamatta ennakonpidätystä.

Jos työnantaja korvauksetta järjestää työntekijöilleen yhteiskuljetuksen varsinaiseen työpaikkaan ja takaisin, tällaista etua ei pidetä palkkana.

Kustannusten korvaaminen

Työnantaja voi korvata työn suorittamisesta aiheutuneet kustannukset maksamalla ne palkansaajan esittämän selvityksen perusteella sovitun rahapalkan lisäksi.

Jos verovelvollisella on ollut työn suorittamisesta sellaisia verotuksessa vähennyskelpoisia kustannuksia, joista hän ei saa eri korvausta, tällaiset kustannukset saadaan vähentää palkan määrästä ennen ennakonpidätyksen toimittamista.

Veronalaiset kustannusten korvaukset

Mikäli työnantajan suorittamaa kustannusten korvaus ei ole verovapaata tuloa, se lisätään veronalaiseen palkkatuloon. Tulon hankkimisesta aiheutuneet kulut vähennetään esitetyn selvityksen perusteella siltä osin, kuin kulut yhteensä ylittävät tulonhankkimisvähennyksen määrän.

Jos kustannukset on vähennetty palkasta ennen ennakonpidätyksen toimittamista, verotuksessa luetaan veronalaiseksi palkkatuloksi koko palkan määrä, ja työn suorittamisesta johtuneet kustannukset vähennetään tulonhankkimisvähennyksen ylittävältä osalta luonnollisina vähennyksinä.

Näin menetellään myös silloin, kun vähennys palkasta ennen ennakonpidätyksen toimittamista on tehty prosenttimääräisenä EPA 18 §:n perusteella.

Prosenttimääräisenä voidaan korvata hevosen tai traktorin käyttö metsätöissä (60 %) ja muissa töissä (50 %) sekä moottori- ja raivaussahan käyttö puun kaadossa, puutavaran valmistuksessa, metsänraivaustyössä tai muussa siihen verrattavassa työssä. Jos sahaa käyttää vain yksi henkilö, kustannusosuus on 30 %. Verovelvollisen vaatimuksesta kustannusosuudeksi voidaan laskea 40 %. Jos kaksi henkilöä työskentelee ryhmänä käyttäen samaa moottori- tai raivaussahaa, kustannusten osuus on 20 %, ja kun työryhmään kuuluu kolme henkilöä, 15 %.

Maksettaessa korvausta valokuvaan perustuvan tekijänoikeuden käyttämisestä, saadaan materiaali- ja välinekustannusten osuudeksi laskea muun selvityksen puuttuessa 20 % korvauksen määrästä.

Työmatkasta aiheutuneet kulut

Verovapaita korvauksia ovat esim. työmatkasta saadut matkakustannusten korvaukset, jos ne ovat maksuperusteiltaan ja määriltään Verohallinnon vuosittain antaman kustannuspäätöksen mukaisia. Samoin erityisten alojen päivittäisistä matkoista saadut korvaukset ovat verovapaita, jos ne on maksettu kustannuspäätöksessä vahvistettujen perusteiden mukaan.

Asunnon ja varsinaisen työpaikan välisistä matkoista samoin kuin työkomennuksen kestäessä tehdyistä viikonloppu- ja muista vastaavista matkoista asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä suoritetut korvaukset ovat sitä vastoin kokonaan veronalaista palkkatuloa. Tällaisista matkoista aiheutuneet kulut saadaan vähentää TVL:n 93 §:n ja 95 §:n 3 kohdan mukaisesti tulonhankkimisvähennyksestä riippumatta.

Työväline ja materiaalikulut

Tulokäsitteen ulkopuolelle jääviksi voitaneen myös katsoa korvaukset sellaisista selvityksiin perustuvista työväline- tai materiaalikuluista, jotka tavallisesti ovat työnantajan maksettavia ja joiden suorittamisessa työntekijän voidaan katsoa toimineen vain työnantajan edustajana.

Verovapaaksi korvaukseksi ei oikeuskäytännössä (KHO 1983 II 569) ole katsottu perhepäivähoitajan hoitokulukorvausta. Päätöksestä ilmenevää periaatetta sovelletaan myös muihin sellaisiin kulujen korvauksiin, jotka eivät ole verovapaita. Tällaisissa tapauksissa verovelvolliselle aiheutuneet kulut selvitetään ja vähennetään siltä osin kuin ne ylittävät tulonhankkimisvähennyksen määrän.