Sijoitusrahastosta saatavien tulojen verotus

Antopäivä
9.2.2015
Diaarinumero
A23/200/2015
Voimassaolo
9.2.2015 - toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom.
Korvaa ohjeen
Sijoitusrahaston rahasto-osuus, 28.3.2013, Sijoitusrahastosta saatu voitto-osuus, 28.3.2013

Sijoitusrahasto tarjoaa yhden vaihtoehdon epäsuoraan arvopaperi- ja muuhun sijoittamiseen. Tässä ohjeessa käsitellään sijoitusrahaston kautta tapahtuvan sijoitustoiminnan verotuskysymyksiä henkilöasiakkaan tuloverotuksessa. Tämä ohje korvaa Verohallinnon ohjeet ”Sijoitusrahaston rahasto-osuus” (28.3.2013) ja “Sijoitusrahastosta saatu voitto-osuus” (28.3.2013).

1 Johdanto

Tässä ohjeessa käsitellään sijoitusrahaston muodossa tapahtuvan sijoitustoiminnan verotuskysymyksiä henkilöasiakaan tuloverotuksessa. Tämä ohje korvaa alkujaan Henkilöverotuksen käsikirjaan sisältyneet Verohallinnon ohjeet ”Sijoitusrahaston rahasto-osuus” (28.3.2013) ja “Sijoitusrahastosta saatu voitto-osuus” (28.3.2013). Tämän ohjeen sisältö vastaa mainittujen ohjeiden sisältöä. Rahastosijoittamisen kuvailua on kuitenkin täsmennetty. Ohjeeseen on lisäksi sisällytetty maininta ratkaisusta KHO:2014:138 sekä tehty muutamia teknisluonteisia täsmennyksiä.

2 Sijoitusrahastotoiminta

Sijoitusrahaston toiminnasta säädetään sijoitusrahastolaissa (48/1999, SRL). Mainitun lain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan sijoitusrahastotoiminnalla tarkoitetaan varojen hankkimista yleisöltä yhteistä sijoittamista varten ja näiden varojen sijoittamista pääasiallisesti rahoitusvälineisiin tai kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin tai muihin sijoituskohteisiin sekä sijoitusrahaston ja erikoissijoitusrahaston hallintoa ja rahasto-osuuksien markkinointia.

Sijoitusrahastotoimintaa saa harjoittaa vain suomalainen rahastoyhtiö sekä laissa säädetyin edellytyksin ulkomainen ETA-rahastoyhtiö ja yhteissijoitusyritys (SRL 3.1 § ja 1.4 §). Rahastoyhtiöllä tarkoitetaan pääsääntöisesti sijoitusrahastotoimintaa harjoittavaa suomalaista osakeyhtiötä.

Sijoitusrahastolla tarkoitetaan sijoitusrahastotoiminnassa hankittuja sekä Suomessa vahvistettujen sääntöjen ja [sijoitusrahastolain] 11 luvun mukaan sijoitettuja varoja sekä niistä johtuvia velvoitteita (SRL 2.1 § 2 kohta). Sijoitusrahasto ei siten ole itsenäinen oikeushenkilö, vaan ainoastaan rahasto-osuudenomistajien lukuun hallinnoitu varallisuuskokonaisuus. Rahasto-osuudenomistajia ovat sellaiset luonnolliset henkilöt, yhteisöt tai säätiöt taikka niihin rinnastettavat ulkomaiset yksityis- tai oikeushenkilöt, jotka omistavat yhden tai useamman rahasto-osuuden tai sen murto-osan (SRL 1.1 § 7 kohta).

Rahastoyhtiö ei siis omista sijoitusrahastoa, vaan ainoastaan hallinnoi sitä. Sijoitusrahaston omistavat siihen varojaan sijoittaneet henkilöt yhteisesti. Sijoitusrahastolaissa tarkoitetulla rahastoyhtiöllä voi olla hallinnoitavanaan useita sijoitusrahastoja.

Sijoitusrahastoa pidetään tuloverolain (1535/1992, TVL) 3 §:n 4 kohdan perusteella verotuksessa yhteisönä. Sijoitusrahasto on TVL 20 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella vapautettu suorittamasta tuloveroa.

Ulkomaista sijoitusrahastoa ja siihen rinnastuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa ulkomaista yritystä kutsutaan jäljempänä yhteissijoitusyritykseksi (vrt. SRL 2.1 § 10 kohta).

3 Rahasto-osuus

Oikeus sijoitusrahaston varoihin jakautuu rahasto-osuuksiin. Rahasto-osuudella tarkoitetaan samansuuruista osuutta tai vähintään yhtä osuuden murto-osaa sijoitusrahaston tai erikoissijoitusrahaston varoista (SRL 2.1 § 6 kohta). Rahasto-osuudet eivät yleensä kuulu arvo-osuusjärjestelmään.

Sijoitusrahaston rahasto-osuudet ovat joko tuotto- tai kasvuosuuksia. Tuotto-osuudelle kertyvä tuotto maksetaan vuosittain rahasto-osuudenomistajalle ja kasvuosuudelle tuleva tuotto pääomitetaan osaksi rahasto-osuuden omistajan rahasto-osuutta (SRL 47 §). Kasvuosuudelle kertynyt pääomitettu tuotto on siten mahdollista realisoida ainoastaan rahasto-oikeuden luovutuksen kautta.

Indeksiosuudella tarkoitetaan sellaista indeksiä tai muuta tunnuslukua seuraavaa sijoitusrahaston rahasto-osuutta, joka on julkisen kaupankäynnin kohteena. Tällaisia rahasto-osuuksia kutsutaan ETF:iksi (Exchange Traded Fund). Indeksiosuudet liitetään arvo-osuusjärjestelmään. Helsingin Pörssissä indeksiosuuksien kaupankäynti on aloitettu vuonna 2002.

4 Rahasto-osuuden lunastus ja muu luovutus

4.1 Luovutusvoiton verotus

Rahastoyhtiön on rahasto-osuudenomistajan vaatimuksesta sijoitusrahaston säännöissä tarkemmin määrätyllä tavalla ja määrättyinä ajankohtina lunastettava hallinnoimansa sijoitusrahaston rahasto-osuus (SRL 49.1 §). Rahasto-osuus saattaa myös olla luovutettavissa muulle taholle.

Sijoitusrahasto-osuuden lunastukseen ja muuhun luovuttamiseen sovelletaan luovutusvoiton verotusta koskevia tuloverolain säännöksiä. Sijoittajalle voi syntyä luovutusvoittoa tai -tappiota sijoitusrahaston rahasto-osuuden lunastuksen ja luovutuksen yhteydessä sekä vaihdettaessa eri sijoitusrahastojen osuuksia toisiinsa.

Eri sijoitusrahastojen rahasto-osuuksien vaihtamista on pidetty luovutuksena myös siinä tapauksessa, että rahastot ovat saman sijoitusrahastoyhtiön hallinnoimia (KHO 10.5.2000 taltio 862). Luxemburgilaisen SICAV-alarahaston osakkeiden vaihtaminen toisen alarahaston osakkeisiin oli luovutus, kun saadut osakkeet kohdistuivat eri rahastovarallisuuteen kuin aikaisemmin omistetut osakkeet (KHO 24.7.2009 taltio 1010, vrt. aikaisempi KVL 1999/72).

Veronalaista tuloa ei ole katsottu syntyvän, jos rahasto-osuuden omistaja rahastoyhtiön hallituksen tekemän päätöksen mukaan vaihtaa tuotto-osuutensa saman sijoitusrahaston kasvuosuudeksi tai päinvastoin (KVL 1998/102).

Sulautuvan SICAV-rahaston osuuksien vaihtamista vastaanottavan SICAV-rahaston osuuksiin ei ole oikeuskäytännössä (KHO:2004:112) pidetty luovutuksena, joka realisoisi luovutusvoiton tai -tappion Suomessa asuvan henkilön verotuksessa. Päätös koski Luxemburgissa asuvien SICAV-rahastojen sulautumista. Luovutuksena ei ole myöskään pidetty suomalaisen sijoitusrahaston sulautumista luxemburilaiseen SICAV-rahastoon (KHO:2014:138).

Indeksiosuuksien luovutuksiin sovelletaan luovutusvoiton verotusta koskevia tuloverolain säännöksiä.

4.2 Hankintameno

Sijoitusrahasto-osuus hankitaan yleensä merkitsemällä se rahastoyhtiössä. Rahasto-osuuden hankintameno muodostuu tällöin maksetusta merkintähinnasta ja merkintäpalkkiosta.

Hankintamenoon luetaan myös eräät omaisuuden hankintaan välittömästi liittyvät kulut (hankintakulut). Tällaisia ovat muun muassa ostajan arvopaperinvälittäjälle ostosta maksettu välityspalkkio ja rahastoyhtiölle maksettu sijoitusrahasto-osuuden merkintäpalkkio. Sijoitusrahasto-osuutta ei pidetä varainsiirtoverolain (931/1996) 17 §:ssä tarkoitettuna arvopaperina, joten sijoitusrahasto-osuuden luovutuksesta ei ole suoritettava varainsiirtoveroa.

4.3 Voiton hankkimisesta olleet menot (myyntikulut)

Hankintamenon lisäksi omaisuuden luovutuksesta syntynyttä voittoa tai tappiota laskettaessa vähennetään voiton hankkimisesta olleet menot (TVL 46.1 §). Voiton hankkimisesta johtuneita menoja ovat luovuttajan maksamat omaisuuden luovutukseen liittyvät kulut. Tällaisia ovat esimerkiksi arvopaperin myyjän arvopaperinvälittäjälle maksamat välityspalkkiot, sijoitusrahasto-osuuksien lunastuspalkkiot ja luovutukseen liittyvät toimitusmaksut.

Arvopapereiden, arvo-osuuksien ja muun näihin rinnastettavan omaisuuden hoidosta ja säilyttämisestä johtuneita menoja, kuten arvo-osuustilin tilinhoitomaksuja, ei vähennetä voiton hankkimisesta johtuneina menoina.

4.4 Luovutusjärjestys

Sijoitusrahaston rahasto-osuudet ja yhteissijoitusyrityksen osuudet katsotaan pääsääntöisesti luovutetuiksi siinä järjestyksessä kuin ne on saatu, jollei verovelvollinen muuta näytä (TVL 47.4 §). Verovelvollinen voi kuitenkin selvittää, että hän on luovuttanut rahasto-osuudet muussa järjestyksessä. Hallituksen esityksen (HE 57/2004 vp) perustelujen mukaan tällainen selvitys on käytännössä mahdollista silloin, kun rahastoyhtiö yksilöi rahasto-osuudet sijoitusrahastolain 53 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Rahasto-osuuksia luovutettaessa voidaan tällöin osoittaa, että kysymyksessä ovat tietyt numeroimalla yksilöidyt rahasto-osuudet.

Rahastosäästämisessä on tavallista, että saman sijoitusrahaston rahasto-osuuksia hankitaan vähitellen, esimerkiksi kuukausittaisissa erissä. Kun rahasto-osuudet luovutetaan, kunkin erän luovutuksesta syntynyt voitto lasketaan kunkin hankintaerän osalta erikseen tuon erän hankintamenon, myyntikulujen ja tuosta erästä saadun luovutushinnan perusteella.

5 Sijoitusrahaston rahasto-osuuden lainaus

Indeksiosuuden lainaksi antamista ei ole oikeuskäytännössä pidetty lainaksiantajan verotuksessa luovutuksena, jos elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 6 §:n 6 ja 7 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät (KVL 2002/75). Lainaksiottajan verotuksessa lainaksi ottamista on pidetty indeksiosuuksien hankintana ja niiden palauttamista luovutuksena. Elinkeinotulon verottamisesta annettuun lakiin sisältyviä poikkeussäännöksiä ei sovelleta tuloverolain mukaisesti verotettaviin verovelvollisiin. Jos lainaksiantajaa verotetaan tuloverolain mukaan, lainaksi antoa pidetään luovutuksena (vrt. osakelainaus).

Indeksiosuuksien lainaussopimuksessa lainaksiantaja sitoutuu antamaan lainaksi kohteena olevat indeksiosuudet ja lainaksiottaja sitoutuu suorittamaan lainaksiantajalle korvauksen (preemio) laina-ajalta ja palauttamaan sopimuksen päättymispäivänä vastaavat indeksiosuudet sekä maksamaan indeksiosuuksille laina-aikana mahdollisesti kertynyttä tuottoa vastaavan korvauksen.

6 Tuotto-osuudelle maksettavan tuoton verotus

Tuotto-osuudelle kertyvä tuotto maksetaan vuosittain rahasto-osuudenomistajalle. Tuotto on maksuvuoden veronalaista pääomatuloa saajalleen.

7 Rahaston hallinnointipalkkiot

Rahastoyhtiö perii tyypillisesti hallinnointipalkkioita rahaston hallinnoimisesta. Sijoitusrahaston osuudenomistaja ei voi vähentää omassa verotuksessaan sellaisia sijoitusrahaston hallinnointipalkkioita, joita rahastoyhtiö ei peri suoraan osuudenomistajilta, vaan rahaston varoista.

 

Johtava veroasiantuntija Jukka Rautajuuri

Ylitarkastaja Janne Myllymäki