Henkivakuutuskorvaus

Voimassaolo
Vuodesta 2012 alkaen

Henkivakuutukset voidaan jakaa kuolemanvaravakuutukseen ja säästöhenkivakuutukseen (elämänvaravakuutukseen). Muita henkilövakuutuksia ovat eläkevakuutukset sekä sairaus- ja tapaturmavakuutukset samoin kuin terveydentilan ennalta arvaamattoman heikentymisen varalta otetut vakuutukset.

Henkivakuutuksen määritelmä

Henkivakuutus on määritelty tuloverolain (TVL) 34 §:ssä. Henkivakuutuksena pidetään vain sellaista vakuutussopimusta, jossa on sovittu vakuutetusta ja edunsaajasta ja joka kuluu vakuutusluokista annetussa laissa (526/2008) tarkoitettuihin henkivakuutusluokkiin 1−3. Henkivakuutuksena ei kuitenkaan pidetä eläkevakuutusta. TVL 34 § ei enää sisällä säännöksiä vakuutuksen riskistä, vaan vakuutus määritellään suoraan sen vakuutusluokan perusteella. Vakuutusluokkalain henkivakuutusluokat vastaavat henkivakuutusdirektiivin 2002/83/EY henkivakuutusluokkia.

Henkivakuutukset ovat joko riskivakuutuksia tai riski- ja säästövakuutuksen yhdistelmiä. Riskivakuutuksen perusteella maksetaan korvausta kuolemantapauksessa vakuutetun omaisille tai muulle edunsaajalle (kuolemantapauskorvaus). Säästöhenkivakuutuksen säästösumma maksetaan vakuutussopimuksessa sovittuna aikana edunsaajalle. Samaan vakuutussopimukseen voi sisältyä myös tapaturma-, työkyvyttömyys- ja sairauskuluvakuutus. Vakuutussuorituksen verotus riippuu siitä, mistä vakuutuksesta vakuutussuoritus maksetaan ja mitä korvataan.

Vakuutuksesta maksettavat korvaukset

Henkilövakuutuksista saatavat korvaukset voivat olla veronalaista pääomatuloa tai ansiotuloa taikka verovapaata tuloa. Jos kuolemantapausvakuutuskorvaus on tuloverotuksessa verovapaata tuloa, se on lähtökohtaisesti perintöverotuksessa veronalainen (PerVL 7 a §). Vastaavasti edunsaajamääräyksen perusteella muulle kuin vakuutetulle maksettu säästösumma on lähtökohtaisesti lahjaverotuksessa veronalainen siltä osin kuin se on tuloverotuksessa verovapaata tuloa (PerVL 18 a §). Perintö- ja lahjaveron alaisesta vakuutuskorvauksesta osa (ns. vapaaosa) on kuitenkin verosta vapaata.

Henkivakuutukseen liittyvästä sairaus- ja tapaturmavakuutuksesta maksettavat päivärahat ja muut ansiotulon menetystä korvaavat vakuutussuoritukset ovat ansiotuloa.

Ulkomaisten vakuutusten osalta niin ehdot kuin maksu- ja suoritusperusteetkin voivat poiketa suomalaisista vakuutuksista, vaikka nimikkeet muistuttaisivatkin toisiaan. Tämän vuoksi verovelvollisen on yleensä esitettävä vakuutussopimus, josta voidaan todeta vakuutussuorituksen luonne.

Säästöhenkivakuutukseen perustuva vakuutussuoritus on veronalaista pääomatuloa. Yleensä vakuutussuorituksesta verotetaan vain tuottoa. Vakuutukseen perustuvasta suorituksesta on veronalaista tuloa ainoastaan tuotto myös silloin, kun korvaus maksetaan vakuutuksesta, jonka vakuutetun työnantaja on tälle ottanut.

Työnantajan maksamat säästöhenkivakuutusten maksut ovat koko määrästään veronalaista ansiotuloa ja palkkaa.

Sijoituskohteiden vaihdot vakuutuksessa

Sijoitussidonnaisessa (ns. unit link) henkivakuutuksessa vakuutussäästön arvo kytketään vakuutusyhtiön omistamien sijoituskohteiden arvon kehitykseen. Tällaisen vakuutuksen sopimusehdoissa voidaan sopia, että vakuutuksenottajalla on oikeus päättää sijoituskohteista ja niiden luovutuksista sopimuksen voimassaoloaikana. Sijoituskohteiden luovutus ja vaihtaminen ei realisoi veronalaista tuloa vakuutuksenottajalle, koska sijoituskohteet eivät ole vakuutuksenottajan omistuksessa (KVL 2011/34).

Itse otetut säästö- ja riskihenkivakuutukset

Kuolemantapauskorvaukset

Vakuutuksen perusteella saatu kuolemantapauskorvaus on vakuutetun lähiomaisille ja kuolinpesälle verovapaata tuloa (TVL 36 § 1 k.). Vakuutuskorvaus on tällöin perintöverotuksessa veronalainen siltä osin kuin se ylittää PerVL 7 a §:ssä tarkoitetun vapaaosan. Lähiomaisena pidetään vakuutuksenottajan puolisoa tai puolison lasta, vakuutuksenottajan suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevaa perillistä, ottolasta tai kasvattilasta (TVL 36 § 1 k.). Jos korvauksen saa joku muu, esimerkiksi muu kuin TVL 7.3 §:ssä tarkoitettu avopuoliso, korvaus on koko määrältään veronalaista pääomatuloa.

Vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen liittyvän kuolemanvaravakuutuksen perusteella maksettu kuolemantapauskorvaus on kuitenkin aina kokonaan veronalaista pääomatuloa, jos vakuutus on otettu 18.9.2009 tai tämän jälkeen (TVL 36.2 §). Pääomatulon verokannalla vähennetty määrä korvauksesta on lisäksi tietyin rajoituksin perintöveron alaista (PerVL 7 a.3 §).

Kuolemantapauksen johdosta veronalaisen ansiotulon sijaan saatu kertakorvaus on kuitenkin veronalaista ansiotuloa. Tällainen kertasuoritus on esimerkiksi kapitalisoitu perhe-eläke.

Säästösumma

Henkivakuutukseen perustuvasta muusta vakuutussuorituksesta kuin kuolemantapauskorvauksesta (säästösumma) on veronalaista pääomatuloa vain vakuutuksen tuotto, jos:

1) vakuutussuoritus vakuutussopimuksen mukaan maksetaan kertasuorituksena tai useampana eränä lyhyempänä kuin kahden vuoden aikana vakuutetun saavutettua määräiän; ja

2) vakuutussuoritus tulee vakuutussopimuksen mukaan vakuutuksenottajalle itselleen tämän ollessa vakuutettuna tai vakuutuksenottajan puolisolle, vakuutuksenottajan suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevalle perilliselle, ottolapselle tai tämän rintaperilliselle, kasvattilapselle taikka puolison lapselle (TVL 34.3 §).

Jos edellä mainitut edellytykset eivät täyty, koko suoritus on veronalaista pääomatuloa. Tällaisia koko määrältään veronalaisia vakuutussuorituksia ovat esimerkiksi veljen lapselle otetun tai muun kuin verotuksessa puolisona pidetyn henkilön avopuolisolleen ottaman vakuutuksen perusteella maksetut säästösummat.

Jos säästösumma maksetaan TVL 34 §:ssä tarkoitetulle vakuutetun lähiomaiselle, tuloverotuksessa verovapaa osa korvauksesta (muu kuin tuotto) voi olla lahjaverotuksessa veronalainen. Muu kuin tuotto on lahjaverotuksessa veronalainen siltä osin kuin verovelvollisen vakuutuksen perusteella saamien korvausten yhteismäärä ylittää kolmen vuoden aikana 8 500 euroa, ja tämä ylittävä määrä yhdessä muiden samalta antajalta kolmen vuoden aikana saatujen veronalaisten lahjojen kanssa ylittää PerVL 19 §:n 3 kohdan perusteella lahjaverosta vapaan määrän.

Takaisinosto ja muutosarvo

Veronalaisena henkivakuutussuorituksena pidetään säästösumman lisäksi myös vakuutusmaksujen palautuksena tai takaisinostolla saatua määrää sekä muutosarvoa (TVL 34.4 §). Näin ollen, jos vakuutuksenottaja, joka on myös vakuutettu, nostaa vakuutussuorituksen ennen sen erääntymistä, vakuutuksenottajalle maksetusta takaisinostoarvosta verotetaan vain tuotto.

Muutosarvo on se arvo, joka luetaan vakuutuksenottajan hyväksi muutettaessa vakuutusta muunlaiseksi vakuutukseksi.

Virheellisesti tai erehdyksessä maksetun vakuutusmaksun palautus ei ole veronalaista tuloa.

Eroavustus

Vakuutuskassalaissa (1164/1992) tarkoitettu kassa voi maksaa työstään tai toimestaan eronneelle jäsenelleen eroavustusta. Eroavustukseen sovelletaan henkivakuutusta koskevia säännöksiä. Siten eroavustuksesta vain tuotto on veronalaista pääomatuloa.

Tuoton laskeminen

Vakuutuksen tuotto saadaan vähentämällä vakuutussuorituksesta maksetut tai palkaksi luetut vakuutusmaksut. Vakuutusmaksujen yhteismäärään luetaan tällöin vain samaan vakuutussopimukseen sisältyvät säästöhenkivakuutuksesta ja siihen liittyvästä kuolemanvaravakuutuksesta maksetut maksut (TVL 35 §). Samaan vakuutussopimukseen mahdollisesti sisältyvistä muista henkilövakuutuslajeista, kuten tapaturma-, työkyvyttömyys- tai sairauskuluvakuutuksesta maksettuja maksuja ei sen sijaan voida vähentää.

Säästöhenkivakuutuksen koko tuotto on veronalaista tuloa.

Ennen vuotta 1989 otetun vakuutuksen tuotto

Ennen vuotta 1989 otettujen vakuutusten tuotto saadaan vähentämällä vakuutussuorituksesta vakuutuksella 31.12.1988 ollut muutosarvo 10 prosentilla korotettuna ja vakuutusmaksut, jotka on maksettu 1.1.1989 tai sen jälkeen (TVL 143.1 § verrattuna TVL/89 163.1 §).

Esimerkki: Vakuutus otettu 1987. Vuosina 1987 ja 1988 vakuutusmaksuja maksettu yhteensä 3 300 euroa.
Muutosarvo 31.12.1988 esimerkiksi   3 500 euroa
Korotus 10 %      350 euroa
Yhteensä   3 850 euroa
Vuoden 1989 jälkeen maksetut vakuutusmaksut   8 400 euroa
Vakuutussuoritus esimerkiksi 15 000 euroa
Veronalainen tuotto   2 750 euroa

Henkivakuutusmaksun vähennysoikeus

Luonnollinen henkilö ei voi verotuksessaan vähentää henkivakuutusten tai niihin liittyvien säästö-, tapaturma- tai sairausvakuutusten vakuutusmaksuja.

Poikkeus pääsäännöstä on 18.9.2009 tai tämän jälkeen otettuun vapaaehtoiseen eläkevakuutuksen liittyvän kuolemanvaravakuutuksen maksu, joka voidaan vähentää siltä osin kuin kuolemantapauskorvaus ei ylitä eläkevakuutuksen säästöä (TVL 54 d.6 §).

Työnantajan ottamat säästö- ja riskihenkivakuutukset

Vakuutusmaksut tulona

Työnantajan palkansaajalle ottamasta säästöhenkivakuutuksesta maksamat vakuutusmaksut ovat palkkaa (TVL 68.1 §). Pelkän riskihenkivakuutuksen tai säästöhenkivakuutukseen liittyvän kuolemanvaraturvan maksut eivät sen sijaan ole työntekijän veronalaista tuloa (Näin KHO 1994 B 550).

Kuolemantapauskorvaukset

Vakuutussuoritus, joka maksetaan vakuutetun kuoleman johdosta kertakorvauksena vakuutetun puolisolle tai puolison lapselle, suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevalle perilliselle, vakuutetun ottolapselle tai kasvattilapselle tai kuolinpesälle on verovapaata tuloa (TVL 36 § 1 k.). Perintöverotuksessa tällainen kuolemantapauskorvaus on veronalainen siltä osin, kuin se ylittää PerVL 7 a §:ssä säädetyn vapaaosan. Muulle henkilölle, esimerkiksi vakuutetun sisarukselle, maksettu korvaus on kokonaisuudessaan tuloverotuksessa veronalainen.

Ryhmähenkivakuutus

Vakuutussuorituksen verokohtelu ei riipu siitä, onko vakuutus otettu yksilöllisenä vai ryhmävakuutuksena. Verovapauden kannalta ei ole myöskään merkitystä sillä, kuka on vakuutuksenottaja tai kuka on maksanut vakuutusmaksut. Siten esimerkiksi työntekijäin ryhmähenkivakuutuksen nojalla kuoleman johdosta suoritettu kertakorvaus on lähiomaisille verovapaa tuloverotuksessa.

Edellä tarkoitetun vakuutuksen nojalla saatuun verovapaaseen pääomaan verrattavaa taloudellista tukea, jonka julkisoikeudellinen yhteisö tai eläkelaitos maksaa työ- tai virkasuhteessa taikka näihin verrattavassa palvelussuhteessa olleen henkilön kuoltua edellä tarkoitetulle edunsaajalle, ei myöskään katsota veronalaiseksi tuloksi (TVL 80 § 4 k.).

Julkisoikeudellisena yhteisönä pidetään valtion ja sen laitosten sekä kunnan ohella kuntayhtymää, maakuntaa, evankelisluterilaista kirkkoa ja ortodoksista kirkkokuntaa sekä niiden seurakuntaa, seurakuntainliittoa ja muuta seurakuntain yhtymää sekä kirkon keskusrahastoa, Suomen Pankkia ja kansaneläkelaitosta. Eläkelaitoksena pidetään kunnallista eläkelaitosta ja ortodoksisen kirkkokunnan eläkekassaa (TVA 6 §).

Säästöhenkivakuutussuoritukset

Säästöhenkivakuutuksen suorituksista on palkansaajan veronalaista pääomatuloa vain vakuutuksen tuotto. Ennen vuotta 1993 työnantajan ottamista säästöhenkivakuutuksista saadut vakuutuskorvaukset olivat koko määrältään veronalaista tuloa.

Tuoton laskeminen

Tuotto saadaan, kun suorituksesta vähennetään ne vakuutusmaksut, jotka on verotettu palkkana tai vähennyskelvottomana voitonjakona. Palkaksi on vuosina 1989−1992 katsottu 10 % vakuutusmaksusta ja vuodesta 1993 alkaen koko vakuutusmaksu. Vuosina 1987−1988 työnantajan vakuutuksenottajana maksamat säästöhenkivakuutusmaksut eivät olleet palkkaa. Ennen vuotta 1987 työnantajan vakuutuksenottajana maksamat säästöhenkivakuutuksen vakuutusmaksut eivät yleensä olleet palkkaa. Ainoastaan jos työnantaja oli sitoutunut pitämään edunsaajamääräyksen vakuutussopimuslain 102 §:n nojalla voimassa, vakuutusmaksu oli palkkaa ennen vuotta 1987.

Ennen vuotta 1986 otettu vakuutus

Työnantajan ennen vuotta 1986 ottamien vakuutusten tuottoa laskettaessa otetaan huomioon vuoden 1989 tulo- ja varallisuusverolain säännökset (TVL 143 §). Vuosina 1982−1985 otettujen vakuutusten tuotto lasketaan vuoden 1989 TVL 163.4 §:n mukaan. Veronalaista tuloa on seuraava suhteellinen osuus:

vakuutuksen ottamisvuosi veronalainen osuus pääomasta
1982 20 %
1983 40 %
1984 60 %
1985 80 %

Näin lasketusta veronalaisesta tulosta vähennetään palkkana tai vähennyskelvottomana voitonjakona käsitellyt vakuutusmaksut.

Ennen vuotta 1982 työnantajan ottamien vakuutusten säästösumma on verovapaa silloin, kun se maksetaan vakuutetulle tai tämän lähiomaiselle.

Edunsaajamääräyksen muuttaminen

Säästöhenkivakuutuksen edunsaajamääräys voi olla peruuttamaton tai muutettavissa. Jos edunsaajamääräys ei ole peruuttamaton, työnantaja saattaa muuttaa edunsaajamääräystä niin, että edunsaajaksi tulee joku muu kuin vakuutettu työntekijä tai hänen lähiomaisensa. Edunsaajaksi saatetaan muuttaa esimerkiksi työnantajayritys. Edellä mainituissa tilanteissa työntekijän verotusta on yleensä oikaistava tämän hyväksi, jos edunsaajamääräys on muutettu lopullisesti.

Ennen vuotta 1993 palkansaajan tuloksi luettua 10 % vakuutusmaksusta ei oikaistu verotuksessa, jos työnantaja muutti vakuutuksen edunsaajamääräystä työntekijän vahingoksi edellä mainitulla tavalla.

Työnantajan hyväksi voimassa oleva edunsaajamääräys voidaan muuttaa siten, että säästösumman osalta edunsaajaksi tulee vakuutettu työntekijä. Tällöin työntekijän palkaksi katsotaan vakuutuksen takaisinostoarvo edunsaajamääräyksen muutoshetkellä. Kun työntekijä aikanaan saa säästösumman, vähennetään tuottoa laskettaessa palkaksi luetut erät.

Vakuutuksen siirto

Työnantaja voi siirtää työntekijälle sellaisen ottamansa vakuutuksen, jossa työntekijä on edunsaajana. Siirto voidaan tehdä esimerkiksi työsuhteen päättyessä. Vakuutuksen siirto on vakuutuksen omistusoikeuden luovutusta. Jos vakuutus jatkuu, työntekijä ryhtyy maksamaan vakuutusmaksuja ja vakuutusyhtiö maksaa aikanaan vakuutussuorituksen työntekijälle. Koska tämä on vakuutuksen omistaja, vakuutusta käsitellään kuten hänen itsensä ottamaa vakuutusta. Tästä aiheutuu esimerkiksi se, että tällaiseen vakuutukseen sovelletaan vuoden 1989 TVL 163.1 §:n siirtymäsäännöstä eli tuottoa laskettaessa vakuutussuorituksesta vähennetään vakuutuksella 31.12.1988 ollut muutosarvo 10 prosentilla korotettuna ja sen jälkeen työntekijän maksamat tai palkaksi luetut vakuutusmaksut.

Kun työntekijä on vakuutuksen edunsaaja, hänelle ei aiheudu veroseuraamuksia siitä, että vakuutus siirretään hänen nimiinsä. Vakuutussuorituksen erääntyessä maksettavaksi veronalaista pääomatuloa on vakuutuksen tuotto (TVL 34.3 §). Vakuutussuorituksesta vähennetään tuottoa laskettaessa työntekijän itse maksamien vakuutusmaksujen lisäksi palkkana verotetut vakuutusmaksut. Ne työnantajan maksamat vakuutusmaksut tai niiden osat, joista palkansaajaa ei ole verotettu, tulevat tällöin verotetuksi.