Matkakustannukset verotuksessa – ohje palkansaajalle

Palkansaaja voi vähentää verotuksessaan työstä aiheutuneita matkakustannuksia. Vähennykseen vaikuttaa se, ovatko kustannukset asunnon ja työpaikan välisiä matkakuluja vai työmatkasta aiheutuneita matkakustannuksia.

1. Asunnon ja työpaikan väliset matkat

Asunnon ja työpaikan välisellä matkalla tarkoitetaan kodin ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa. Varsinainen työpaikka on paikka, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Esimerkiksi työn liikkuvuuden vuoksi tällaista vakituista työskentelypaikkaa ei kuitenkaan välttämättä ole. Silloin varsinaisena työpaikkana pidetään paikkaa, josta työntekijä hakee työmääräykset tai jossa hän säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa.

Asunnon ja työpaikan välisten matkojen matkakulut vähennetään halvimman käytettävissä olevan kulkuneuvon mukaan riippumatta siitä, mitä kulkuneuvoa verovelvollinen on todellisuudessa käyttänyt matkaansa. Matkakulujen omavastuu on 750 euroa vuodessa vuosina 2016 ja 2015. Matkakuluista saa siis vähentää vain sen osan, joka ylittää 750 euroa. Vähennyksen enimmäismäärä on 7 000 euroa vuodessa vuosina 2016 ja 2015.

Osan vuotta työttömänä olleen työnhakijan omavastuuta pienennetään vuonna 2016 70 eurolla jokaista täyttä korvauskuukautta kohti, jolta työnhakija on saanut työttömyysturvalain mukaista työttömyyspäivärahaa, työmarkkinatukea tai päivärahaa toimeentulon turvaamiseksi. Matkakustannusten omavastuuosuus on vuonna 2016 kuitenkin vähintään 140 euroa. Täyteen korvauskuukauteen katsotaan kuuluvan 21,5 korvauspäivää vastaava määrä. Määrät olivat samat vuonna 2015.

Halvin kulkuneuvo

Halvimpana kulkuneuvona pidetään yleensä julkista kulkuneuvoa. Vähennys voidaan tehdä muun kuin julkisen kulkuneuvon kustannusten mukaan esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:

• Julkista kulkuneuvoa ei ole lainkaan käytettävissä.
• Kävelymatka yhteen suuntaan (esim. asunnolta linja-autopysäkille) on vähintään 3 kilometriä.
• Odotusaika meno-paluumatkalla (esim. julkisen kulkuneuvon vaihto) on yhteensä vähintään 2 tuntia.
• Matka alkaa tai päättyy yöllä (klo 00.00–05.00).

Omaa autoa ei voida pitää halvimpana kulkuneuvona sen perusteella, että palkansaaja tarvitsee autoa työssään, kuljettaa lapsia päivähoitoon tai matka julkisilla kulkuneuvoilla kestäisi kauemmin kuin omalla autolla.

Osa matkasta julkisella kulkuneuvolla, osa omalla autolla?

Jos julkinen kulkuneuvo on käytettävissä vain osalla asunnon ja työpaikan välistä matkaa, voidaan matkakulut vähentää osaksi julkisen kulkuneuvon kustannusten mukaan laskettuna ja osaksi muun kuin julkisen kulkuneuvon kustannusten mukaan laskettuna. Vaihtopaikassa on kuitenkin oltava turvalliseksi katsottava pysäköintimahdollisuus.

Esimerkiksi auto voi olla halvin kulkuneuvo matkalla asunnolta rautatieasemalle ja juna asemalta työpaikalle. Tällöin matka vähennetään osaksi oman auton ja osaksi julkisen kulkuneuvon mukaan, jos auton voi pysäköidä asemalle tai sen läheisyyteen turvallisesti. Jos vaihtopaikassa ei ole turvalliseksi katsottavaa pysäköintimahdollisuutta, voidaan matkakulut vähentää koko matkalla muun kuin julkisen kulkuneuvon mukaan laskettuna.

Vähennyksen määrä muilla kuin julkisilla kulkuneuvoilla

Verohallinto antaa vuosittain päätöksen siitä, miten vähennys lasketaan, jos halvimpana kulkuneuvona pidetään muuta kuin julkista kulkuneuvoa.

Verohallinnon päätös matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 2015 toimitettavassa verotuksessa

Vuonna 2015 vähennysten määrä on päätöksen mukaan:

Työsuhdematkalippu

Jos verovelvollinen on saanut työnantajalta työsuhdematkalipun, hän saa vähentää matkakustannuksina vain itse maksamansa määrän ja/tai sen osuuden työsuhdematkalipusta, joka on verotettavaa etua. Työsuhdematkalipun verovapaata osuutta ei saa vähentää.

Lisätietoja työsuhdematkalipusta ohjeessa Luontoisedut verotuksessa

Luontoisetuauto (työsuhdeauto)

Matkakustannukset vähennetään halvimman kulkuneuvon mukaan myös niissä tapauksissa, joissa työntekijällä on vapaa autoetu tai auton käyttöetu ja hän käyttää luontoisetuautoa asunnon ja työpaikan välisiin matkoihin. Jos halvimpana kulkuneuvona voidaan pitää luontoisetuautoa, vähennyksen määrä on 0,20 euroa/km.

Työnantajan järjestämä yhteiskuljetus

Jos työntekijä on saanut asunnon ja työpaikan välisille matkoille verovapaan yhteiskuljetuksen, hän ei saa näistä matkoista matkakuluvähennystä.

Varsinainen työpaikka vieraalla paikkakunnalla

Palkansaajalla voi olla varsinainen työpaikka ja asunto toisella paikkakunnalla kuin missä hänen ja hänen perheensä (aviopuoliso ja/tai alaikäiset lapset) varsinainen koti sijaitsee.

Palkansaaja voi vähentää kotona käynnistä aiheutuvat matkakulut asunnon ja työpaikan välisinä matkakuluina. Vähennykseen oikeuttavan matkan voi yleensä tehdä kerran viikossa, ja vähennys lasketaan halvimman kulkuneuvon mukaan.

Lapsettomat aviopuolisot eivät kuitenkaan voi vähentää puolison luona käynneistä aiheutuneita kuluja, jos heillä on eri kotikunnat. Myöskään yksin elävä henkilö ei voi vähentää toisella paikkakunnalla sijaitsevalla asunnolla käynneistä aiheutuneita kuluja, jos hänellä on varsinainen työpaikka ja asunto työskentelypaikkakunnalla.

2. Työmatka

Työmatkalla tarkoitetaan matkoja, joita verovelvollinen tilapäisesti tekee erityiselle työntekemispaikalle työtehtäviensä vuoksi. Erityisellä työntekemispaikalla tarkoitetaan työhön kuuluvien tehtävien tilapäistä suorituspaikkaa.

Työmatkana pidetään matkaa työntekemispaikalle myös silloin, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

1. työntekemispaikka sijaitsee muualla kuin oman työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön toimipaikassa;
2. työskentely on tilapäistä jäljempänä esitetyllä tavalla;
3. työntekemispaikka sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta ja
4. verovelvollinen on työntekemispaikalle tehdyn matkan takia yöpynyt työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa.

Työnantaja voi korvata työntekijälle verovapaasti työmatkasta aiheutuneet kustannukset Verohallinnon matkakustannuspäätöksestä ilmenevillä perusteilla ja niiden rajoissa:

• matkakustannuspäätös verovuosi 2016
• matkakustannuspäätös verovuosi 2015

Jos työnantaja ei korvaa kuluja

Jos työnantaja ei ole korvannut matka- ja majoituskustannuksia, työntekijä voi vähentää kulut verotuksessaan tulonhankkimiskuluina. Kulut vähennetään todellisten kustannusten suuruisina ilman omavastuuta, ylärajaa tai halvimman kulkuneuvon vaatimusta.

Kulut voidaan kuitenkin vähentää vain siltä osin kuin ne ylittävät kaavamaisen tulonhankkimisvähennyksen määrä (620 euroa, enintään palkkatulon määrä). Jos työmatka on tehty muulla kuin julkisella kulkuneuvolla eikä matkakustannusten määrästä ole selvitystä, kustannukset vähennetään Verohallinnon matkakuluvähennyspäätöksen suuruisina (ks. kohta asunnon ja työpaikan väliset matkakulut).

Verohallinnon päätös matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 2015 toimitettavassa verotuksessa

Vapaan autoedun käyttämisestä tilapäiseen työmatkaan ei myönnetä vähennystä, koska työntekijälle ei aiheudu kuluja, eikä työajosta synny veronalaista luontoisetua. Veronalaista luontoisetua ei synny myöskään silloin, jos käyttöetuautoa käytetään työajoon.

Työntekijä voi vähentää verotuksessaan sellaiset käyttöetuautolla tehdystä tilapäisestä työmatkasta aiheutuneet polttoaine- yms. kustannukset, jotka hän on itse maksanut ja joista hän ei ole saanut korvausta. Vuonna 2015 vähennys on 0,12 euroa/km työmatkojen osalta, ellei kuluista ole muuta selvitystä. Vähennyksen määrä vastaa arviolta työntekijän itsensä maksamia käyttöetuauton kustannuksia.

Milloin työskentely on tilapäistä?

Työskentelyä erityisellä työntekemispaikalla pidetään tilapäisenä, jos se kestää korkeintaan kaksi vuotta.

Tilapäisenä voidaan pitää myös pidempää, enintään kolmen vuoden työskentelyä. Tällöin edellytetään, että erityinen työntekemispaikka on rajatun ajan kestävä työkohde, jossa työskentely päättyy, kun työ saadaan valmiiksi. Tällaisia työntekemispaikkoja ovat esimerkiksi suuret rakennustyömaat. Kolmen vuoden määräaikaa voidaan soveltaa myös esimerkiksi purkutöihin ja pitkäkestoisiin asennustöihin.

Jotta kolmen vuoden työskentely voidaan katsoa tilapäiseksi, työntekemispaikan on oltava yli 100 kilometrin etäisyydellä palkansaajan asunnosta ja varsinaisesta työpaikasta. Kaksi vuotta ylittävältä ajalta matkakustannukset voidaan vähentää vain niiltä matkavuorokausilta, joina palkansaaja on työmatkan takia yöpynyt tilapäisissä, työntekemispaikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa majoitustiloissa.

Tilapäisiä majoitustiloja ovat esimerkiksi parakit, hotellit ja yhteismajoitus. Jos kolmantena vuonna ei majoituta tilapäismajoituksessa, matkakulut vähennetään asunnon ja varsinaisen työpaikan välisinä matkakuluina.

Kahden ja kolmen vuoden määräaikoja sovelletaan, jos työntekemispaikka on määräaikana ollut verovelvollisen pääasiallinen työskentelypaikka. Työskentely on pääasiallista, jos palkansaaja työskentelee samalla työskentelypaikalla yli puolet työpäivistään. Määräajan laskenta alkaa alusta, jos työskentely on keskeytynyt vähintään kuudeksi kuukaudeksi ja keskeytyksen aikana työskennellään muulla työskentelypaikalla.

Lisääntyneet elantokustannukset

Työmatkasta aiheutuneet lisääntyneet elantokustannukset voidaan vähentää, jos työnantaja ei ole maksanut niistä verovapaata korvausta. Lisääntyneitä elantokustannuksia ovat esimerkiksi työmatkasta aiheutuneet kohtuulliset ylimääräiset ruokailukustannukset ja kulut yhteydenpidosta kotiin.

Vähennyksen saa vain, jos elantokustannukset ovat tosiasiallisesti kasvaneet työmatkan vuoksi. Edellytyksenä on aina myös, että erityinen työntekemispaikka sijaitsee yli 15 kilometrin päässä asunnolta tai varsinaiselta työpaikalta sen mukaan, kummasta paikasta matka tehdään. Lisäksi etäisyyden on oltava yli 5 kilometriä sekä asunnolta että varsinaiselta työpaikalta.

3. Erityisalojen matkat

Erityisaloilla tarkoitetaan toimialoja, joilla erityistä työntekemispaikkaa joudutaan vaihtamaan usein alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi ja joilla ei yleensä ole varsinaista työntekemispaikkaa. Erityisaloja ovat esimerkiksi rakennus-, maanrakennus- ja metsäalat.

Jos varsinaista työntekemispaikkaa ei ole, erityisaloilla matkat asunnolta erityiselle työntekemispaikalle rinnastetaan verotuksessa työmatkoihin (ks. kuitenkin kohta Viikonloppumatkat).

Päivittäiset matkat

Kulut erityisalojen päivittäisistä matkoista asunnolta erityiselle työntekemispaikalle voidaan vähentää tulonhankkimiskuluina todellisen suuruisina ilman omavastuuosuutta, enimmäismäärää tai halvimman kulkuneuvon vaatimusta. Vähennys myönnetään kuitenkin vain siltä osin kuin työnantaja ei ole korvannut kuluja verovapaasti. Jos matka tehdään omalla autolla, vähennyksen määrä vuonna 2015 on 0,25 euroa/km.

Muut kuin päivittäiset matkat

Jos palkansaaja joutuu työntekemispaikan sijainnin vuoksi yöpymään tilapäismajoituksessa, matkoihin sovelletaan yleisiä työmatkaa koskevia säännöksiä.

Lisääntyneet elantokustannukset

Erityisaloilla voidaan lisäksi vähentää lisääntyneet elantokustannukset tulonhankkimiskuluina, jos työnantaja ei ole korvannut niitä verovapaasti. Jos muuta selvitystä ei ole, vähennyksen määrä on sama kuin verovapaan ateriakorvauksen määrä. Vuosina 2016 ja 2015 se on 10,00 euroa päivässä.

Ateriakorvausta vastaavaa vähennystä ei voi tehdä, jos työnantaja on järjestänyt työpaikkaruokailun erityiselle työntekemispaikalle tai sen välittömään läheisyyteen. Silloin työntekijä ei saa vähennystä, vaikka hän maksaisi ruokailusta käyvän hinnan.

Työnantajan katsotaan järjestäneen ruokailun myös silloin, kun työntekijällä on ollut mahdollisuus saada tai ostaa työnantajalta ruokailulipukkeita (esim. lounasseteleitä). Vähennyksen saamiseksi työntekijän on tarvittaessa esitettävä selvitys työpäivien lukumäärästä ja siitä, että hän työskentelee erityisalalla eikä varsinaista työpaikkaa ja työnantajan järjestämää ruokailua ole.

4. Matkat toissijaiselle työpaikalle

Toissijaisella työpaikalla tarkoitetaan toimipaikkaa, jossa palkansaaja vakituisen työpaikkansa ohella työskentelee säännöllisesti. Toissijaisen työpaikan on sijaittava eri paikkakunnalla tai eri maassa kuin työntekijän ensisijaisena pidettävä, varsinainen työpaikka. Toissijainen työpaikka voi olla joko työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön vakituinen toimipaikka. Työnantajan intressipiiriin kuuluvat esimerkiksi saman konsernin yritykset.

Matkakulut toissijaiselle työpaikalle tehdyistä matkoista vähennetään tulonhankkimiskuluina todellisten kustannusten suuruisina ilman omavastuuta, ylärajaa tai halvimman kulkuneuvon vaatimusta. Vähennys myönnetään kuitenkin vain siltä osin kuin työnantaja ei ole korvannut kuluja verovapaasti. Jos matka tehdään muuta kuin julkista kulkuneuvoa käyttäen, vähennyksen saa Verohallinnon matkakuluvähennyspäätöksen mukaisesti:

Verohallinnon päätös matkakuluvähennyksen määrästä vuodelta 2015 toimitettavassa verotuksessa

Matkat toissijaisen työpaikan ja sen sijainnin vuoksi tarpeellisen majoittumispaikan välillä vähennetään kuitenkin samalla tavalla kuin asunnon ja varsinaisen työpaikan väliset matkat.

Matka toissijaiselle työpaikalle ei oikeuta verovapaaseen päivärahaan, yömatkarahaan tai ateriakorvaukseen. Palkansaaja ei voi myöskään vähentää lisääntyneitä elantokustannuksia verotuksessaan. Kohtuulliset majoituskulut saa vähentää, ellei työnantaja ole korvannut niitä verovapaasti.

5. Viikonloppumatkat

Viikonloppumatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka työntekijä työkomennuksen kestäessä tekee asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä.

Työkomennuksen kestäessä tehdyt viikonloppumatkat asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä rinnastetaan asunnon ja varsinaisen työpaikan välisiin matkoihin. Matkoista aiheutuneet kulut saa vähentää vain halvimman kulkuneuvon mukaan. Halvin kulkuneuvo arvioidaan sen mukaan, ehtisikö palkansaaja käymään kotonaan viikonlopun aikana julkisilla kulkuneuvoilla. Vuosittainen 750 euron omavastuuosuus ja 7 000 euron enimmäismäärä koskee myös viikonloppumatkojen vähentämistä.

Jos työnantaja korvaa kotiin tehdystä viikonloppumatkasta aiheutuneet kustannukset, saatu korvaus on työntekijän veronalaista palkkatuloa. Työntekijällä on siinä tapauksessa kuitenkin oikeus vähentää kotona käynneistä aiheutuneet matkakulut halvimman kulkuneuvon mukaan.

Jos työkomennus keskeytyy

Työkomennus keskeytyy esimerkiksi juhlapyhien, vuosiloman ja sairasloman ajaksi sekä silloin kun työnantaja ei ole järjestänyt majoitusta viikonlopuksi.

Työkomennuksen keskeytymisen vuoksi tehty matka asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä on työmatka. Samoin komennuksen alkaessa, päättyessä tai työmaalta toiselle siirryttäessä tehty matka rinnastetaan työmatkaan. Matkasta aiheutuneet matkakustannukset voi vähentää samalla tavoin kuin muistakin työmatkoista aiheutuneet kustannukset eli todellisten kustannusten mukaan ilman omavastuuta, ylärajaa tai halvimman kulkuneuvon vaatimusta. Viikonloppumatkojen ajalta ei kuitenkaan voida vähentää lisääntyneitä elantokustannuksia.