Osakkeiden hankintaan ja luovutukseen liittyvät asiantuntijapalkkiot yrityksen tuloverotuksessa

Antopäivä
13.8.2018
Diaarinumero
A67/200/2018
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
A115/200/2014, 23.2.2015

Tässä ohjeessa käsitellään osakkeiden hankintaan ja luovutukseen liittyvien asiantuntijamenojen vähennyskelpoisuutta, kohdistamista ja jaksottamista yrityksen tuloverotuksessa.

Ohjeen aikaisempaa versiota, Oikeuskäytäntöä osakkeiden hankintaan ja luovutukseen liittyvistä asiantuntijapalkkioista tuloverotuksessa (dnro A115/200/2014, 23.2.2015), on laajennettu koskemaan asiantuntijapalkkioiden käsittelyä muissakin kuin julkisesti noteerattuihin yhtiöihin liittyvissä tilanteissa. Ohjetta on päivitetty ottamalla huomioon korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätös 2017:127.

Ohjeessa ei käsitellä tarkemmin osakkeen hankintamenon vähennyskelpoisuutta tai käyttöomaisuusosakkeiden hankintamenon vähentämiseen säädettyjä rajoituksia. Käyttöomaisuusosakkeiden luovutusta ja hankintamenon vähentämistä käsitellään Verohallinnon ohjeessa Yhteisön käyttöomaisuusosakkeiden luovutusten verokohtelu.

1 Johdanto

Yritys voi suorittaa ulkopuolisille asiantuntijoille palkkioita eri tavoin toteutettujen yrityskauppojen ja yritysjärjestelyiden yhteydessä. Järjestelyjen tavoitteena voi olla esimerkiksi ulkopuolisen yhtiön osakkeiden hankkiminen, tytäryhtiön osakekannan luovuttaminen konsernin ulkopuolelle tai olemassa olevan konsernirakenteen muokkaaminen tarkoituksenmukaisempaan muotoon. Järjestelyssä voidaan käyttää vastikkeena kokonaan tai osittain hankkivan yhtiön osakkeita, jolloin kysymys voi olla elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968, EVL) 52 f §:ssä tarkoitetusta osakevaihdosta. Osakkeita hankkiva tai luovuttava yhtiö voi käyttää järjestelyssä apunaan myös muita EVL 52 §:ssä mainittuja yritysjärjestelyjä. Järjestelyyn voi liittyä myös arvopaperimarkkinalain (746/2012, AML) mukainen velvollisuus tehdä julkinen ostotarjous. Tässä ohjeessa käsitellään edellä mainittuihin tilanteisiin liittyviä asiantuntijamenoja, jotka muodostuvat juridisista ja muista palveluista maksetuista palkkioista. Niihin voi sisältyä esimerkiksi rahoitus-, veroneuvonta- ja tilintarkastuspalveluista maksettuja palkkioita, osakkeiden ja muun omaisuuden arvonmäärityspalveluiden palkkioita sekä muita osakekaupoista tai yritysjärjestelyistä syntyneitä asiantuntijapalveluiden palkkioita.

Asiantuntijamenojen verokohtelusta ei ole erikseen säädetty verolainsäädännössä. Niiden vähennyskelpoisuus ja jaksottaminen määräytyvät siten verolainsäädännön yleisten menon vähennyskelpoisuutta ja jaksottamista koskevien säännösten perusteella. Asiantuntijamenojen kohdistamiseen oikealle verovelvolliselle sovelletaan yleisiä menon kohdistamista koskevia periaatteita.

2 Asiantuntijamenojen jaksottaminen osakkeita hankittaessa

2.1 Asiantuntijamenot osakkeen hankintamenoon aktivoitavina menoina

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 22 §:n 1 momentissa säädetään menon jaksottamisen pääsäännöstä: meno on sen verovuoden kulua, jonka aikana sen suorittamisvelvollisuus on syntynyt. Saman lain 14 §:ssä säädetään vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden hankintamenoon aktivoitavista menoista: vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden hankintameno on hyödykkeen hankinnasta ja valmistuksesta johtuneiden muuttuvien menojen määrä. Hankintamenoon luetaan lisäksi kirjanpitolain (1336/1997, KPL) 4 luvun 5 §:n tai mainitun lain 7 a luvun 1 §:ssä tarkoitettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien nojalla hyödykkeen hankintamenoon kirjanpidossa luetut kiinteät menot ja korkomenot.

Tuloverolain (1535/1992, TVL) mukaan meno jaksotetaan pääsääntöisesti kassaperiaatteen mukaan sen verovuoden kuluksi, jonka aikana maksu on suoritettu (TVL 113 §). Meno, joka liittyy toimintaan, josta verovelvollinen on kirjanpitovelvollinen, jaksotetaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain mukaan (TVL 116.2 §). Vaikka tuloverolaissa ei ole EVL 14 §:ää vastaavaa säännöstä hyödykkeen hankintamenoon luettavista menoista, myös henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvien hyödykkeiden hankintamenoon luetaan välittömästi omaisuuden hankinnasta johtuneet menot.

Asiantuntijamenojen aktivoiminen osakkeiden hankintamenoon EVL 14 §:n mukaisesti tulee tarkasteltavaksi tilanteissa, joissa yhtiö hankkii itselleen toisen yhtiön osakkeita. Tällöin on ratkaistava, ovatko asiantuntijamenot vähennyskelpoisia EVL 7 §:n ja 22 §:n nojalla vuosikuluina vai liittyvätkö menot EVL 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla osakkeiden hankintaan. Kun arvioidaan menon liittymistä osakkeiden hankintaan, merkitystä on sillä, missä tarkoituksessa meno on ensisijaisesti suoritettu. Jos menon suorittamisella on ollut tarkoitus edistää tiettyjen osakkeiden hankintaa, aktivoidaan meno kyseisten osakkeiden hankintamenoon. Tällaiselle menolle on luonteenomaista, että sitä ei olisi suoritettu ilman osakkeiden hankintaa.

Kirjanpitolautakunta on käsitellyt antamassaan lausunnossa nro 1942/2015 osakehankintaan liittyvien asiantuntijamenojen kirjaamista kirjanpidossa. Lausunnossa on todettu, että sellaiset osakehankinnasta johtuvat menot, joiden syntyminen jäisi toteutumatta ilman osakehankintaa, kuuluvat osakkeiden hankintamenoon KPL 4:5.1 §:n nojalla.

Kun yritys suunnittelee toimintansa laajentamista uudelle markkinalle, se voi käyttää ensin ulkopuolisia asiantuntijoita esimerkiksi markkinaolosuhteiden tai muiden yleisten seikkojen selvittämiseen. Tällaisesta yleisestä selvittämisestä aiheutuneet asiantuntijamenot ovat verotuksessa yleensä vuosikulun luonteisia menoja. Varsinainen laajentuminen voidaan toteuttaa esimerkiksi hankkimalla alueella toimivan yhtiön osakekanta. Kun kysymys on juuri osakehankintaan läheisesti liittyvistä toimista, ovat niistä aiheutuneet asiantuntijamenot yleensä hankittavien osakkeiden hankintamenoon aktivoitavia menoja. Se, onko yksittäinen meno luonteeltaan vuosikulua vai osakkeen hankintamenoon aktivoitavaa menoa, arvioidaan aina verovelvollisen esittämän tapauskohtaisen selvityksen perusteella.

Osakkeiden hankintaan läheisesti liittyvät asiantuntijamenot luetaan pääsääntöisesti osakkeiden hankintamenoon, ellei muuta luotettavasti osoiteta. Näin on menetelty esimerkiksi keskusverolautakunnan ratkaisussa KVL 2010/63 (KHO 2011 T 1207: ei muutosta) ja korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO 2004:93. Jälkimmäisessä päätöksessä osakevaihdon valmisteluun ja toteuttamiseen liittyvät asiantuntijamenot luettiin osakkeiden hankintamenoon osakevaihdossa hankkivana osapuolena olevan yhtiön verotuksessa. Päätöksessä oli esillä myös se, oliko kirjanpidon jaksotusratkaisulla vaikutusta asiantuntijamenojen jaksottamiseen verotuksessa.

KHO 2004:93

X Oyj ja Y ABp olivat vuonna 1999 yhdistyneet A Oyj:ksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n mukaisella osakevaihdolla, jossa X Oyj oli hankkinut Y ABp:n osakekannan antaen Y ABp:n osakkeenomistajille vastikkeena liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeita. Tästä yhdistymisestä ulkopuolisille asiantuntijoille maksettuja palkkioita ja muita yhdistymisestä aiheutuneita menoja ei voitu vähentää vuosikuluina pelkästään sen perusteella, miten ne oli kirjattu yhtiön kirjanpidossa. Menojen katsottiin liittyneen Y ABp:n osakkeiden hankintaan, koska A Oyj ei ollut muuta esittänyt. Tämän vuoksi menot oli luettava osakkeiden hankintamenoon. Verovuosi 1999.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 14 § 1 mom. ja 52 f §, Kirjanpitolaki 4 luku 5 §.

Tapauksessa X Oyj oli hankkinut Y ABp:n osakekannan EVL 52 f §:n mukaisella osakevaihdolla antaen Y ABp:n osakkeenomistajille vastikkeena liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeita. Osakevaihdon valmistelusta ja toteuttamisesta ulkopuolisille asiantuntijoille maksettuja palkkioita ja muita järjestelystä aiheutuneita menoja ei voitu vähentää vuosikuluina pelkästään sen perusteella, miten ne oli kirjattu yhtiön kirjanpidossa.

Päätöksen perusteluissa todettiin, että kun suunniteltu hankinta on toteutunut, on syytä olettaa verovelvolliselle syntyneen läheisesti osakkeiden hankintaan liittyviä menoja. Menojen katsottiin liittyneen Y ABp:n osakkeiden hankintaan, koska A Oyj ei ollut muuta esittänyt. Asiantuntijamenot tuli siten lukea osakkeiden hankintamenoon.

2.2 Asiantuntijamenojen vähentäminen yritysrakenteen järjestelemisen yhteydessä

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 8 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan EVL 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa liiketoimintaa harjoittamaan perustetun yhteisön sekä liikkeen perustamisesta ja uudelleen järjestämisestä ynnä muusta sellaisesta johtuneet menot. Lainkohdan tarkoittamissa menoissa on kysymys yhtiön omista perustamis- tai uudelleenjärjestämismenoista, jotka se on suorittanut. Tällaiset menot ovat EVL 22 §:n 1 momentin perusteella sen verovuoden kulua, jonka aikana niiden suorittamisvelvollisuus on syntynyt. Yhtiön osakkaan suorittamia yhtiön perustamisesta aiheutuneita menoja ja siihen rinnastuvia menoja pidetään sen sijaan EVL 14 §:n perusteella osakkeen hankintamenoon aktivoitavina menoina. Näiden säännösten soveltaminen voi tulla arvioitavaksi esimerkiksi silloin, kun on ratkaistavana, onko yritysjärjestelystä johtuneissa asiantuntijamenoissa kysymys yhtiön oman toiminnan uudelleenjärjestelystä aiheutuneista menoista vai liittyvätkö ne läheisemmin uuden yhtiön perustamiseen tai osakkeiden hankintaan.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO 2017:127 yritysjärjestelyihin liittyneitä asiantuntijamenoja pidettiin EVL 7 §:n ja 8 §:n 1 momentin 7 kohdan perusteella vähennyskelpoisina menoina, jotka voitiin vähentää vuosikuluina:

KHO 2017:127

A Oyj muodosti toisen yhtiön kanssa yhteisyrityksen. Yhteisyritys muodostettiin A Oyj:n puolelta eriyttämällä ensin liiketoimintasiirrolla A Oyj:n harjoittama kyseessä oleva liiketoiminta A Oyj:stä yhtiön täysin omistamalle B Oy:lle. Liiketoimintasiirron jälkeen B Oy:n kaikki osakkeet siirrettiin osakevaihdolla yhteisyritykselle (ABC B.V.), jonka osakkeista A Oyj omisti 49,9 prosenttia ja äänivallasta 50,1 prosenttia osakevaihdon jälkeen. Yhteisyritykseen mukaan tullut toinen yhtiö omisti loput yhteisyrityksen osakkeista.

A Oyj:n järjestelyihin käyttämät asiantuntijakustannukset liittyivät yhtiön yhden liiketoiminta-alueen strategiseen suunnitteluun ja sitä seuranneeseen konsernin rakenteelliseen muokkaamiseen. Toteutuneissa järjestelyissä, joissa A Oyj ei ollut hankkinut uutta liikeomaisuutta kaupalla tai siihen verrattavalla muulla toimenpiteellä, vaan se oli käyttänyt yritysjärjestelydirektiivissä ja elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa tarkoitettuja yritysjärjestelyjä, ei osaakaan asiantuntijakustannuksista voitu lukea ABC B.V:n osakkeiden hankintamenoon elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 14 §:n 1 momentin perusteella. Valituksessa tarkoitetut kustannukset olivat elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:ssä ja 8 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuja yhtiön elinkeinotoiminnassaan käyttämiä tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneita menoja. Verovuosi 2007.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 § ja 8 § 1 momentti 7 kohta.

Tapauksessa oli ratkaistavana kysymys, olivatko yritysjärjestelystä syntyneet asiantuntijamenot sellaisia osakkeiden hankintaan liittyviä menoja, jotka oli EVL 14 §:n 1 momentin mukaan aktivoitava ABC B.V:n osakkeiden hankintamenoon vai voitiinko menoja pitää EVL 8 §:n 1 momentin 7 kohdan tarkoittamina A Oyj:n liiketoiminnan uudelleenjärjestämisestä aiheutuneina menoina, jotka vähennetään vuosikuluina. Korkein hallinto-oikeus totesi, että järjestelyssä oli kysymys A Oyj:n yritysjärjestelydirektiivissä ja EVL:ssä tarkoitetuilla yritysjärjestelyillä toteuttamasta liiketoimintansa rakenteen uudelleenjärjestelystä eikä uuden liikeomaisuuden hankkimisesta kaupalla tai siihen verrattavalla muulla toimenpiteellä. Näissä olosuhteissa järjestelyn suunnittelusta ja toteuttamisesta aiheutuneet asiantuntijamenot, jotka koostuivat pääosin A Oyj:n liiketoiminnan strategisen analyysin laatimisesta, järjestelyyn liittyvistä rahoitusneuvontapalveluista ja järjestelyyn liittyvästä tiedottamisesta, eivät olleet perustetun ABC B.V:n osakkeiden hankintamenoon aktivoitavia menoja, vaan ne olivat EVL 7 §:ssä ja EVL 8 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuja yhtiön elinkeinotoiminnassaan käyttämiä tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneita menoja

Yhtiön sulautumisen tai jakautumisen yhteydessä voidaan suorittaa erilaisia järjestelyn valmisteluun ja toteuttamiseen liittyviä asiantuntijapalkkioita. Sulautumiseen liittyviä asiantuntijapalkkioita voidaan pitää tapauskohtaisten olosuhteiden perusteella joko sulautuvan tai vastaanottavan yhtiön suorittamina EVL 8 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuina yhtiön uudelleenjärjestämismenoina, joiden jaksottamiseen sovelletaan EVL 22.1 §:ää. Myös kokonais- ja osittaisjakautumiseen liittyviä asiantuntijapalkkioita voidaan pitää EVL 8 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitettuina yhtiön uudelleenjärjestämismenoina, joiden jaksottamiseen sovelletaan EVL 22.1 §:ää. Kokonaisjakautumisessa jakautumishetkeen mennessä syntyneet asiantuntijamenot ovat vähennyskelpoisia jakautuvan yhtiön verotuksessa. Jakautumishetken jälkeen mahdollisesti syntyneet asiantuntijamenot ovat vähennyskelpoisia vastaanottavien yhtiöiden verotuksessa. Osittaisjakautumiseen liittyvät asiantuntijamenot vähennetään tapauskohtaisten olosuhteiden perusteella joko jakautuvan tai vastaanottavan yhtiön verotuksessa.

Asiantuntijamenoja on pidetty vähennyskelpoisina vuosikuluina EVL 7 §:n ja 8 §:n 1 momentin 7 kohdan nojalla myös korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO 2013:68. Tapauksessa oli kysymys julkiseen ostotarjoukseen liittyneen listalleottoesitteen laatimisesta aiheutuneista menoista.

KHO 2013:68

Suomalainen A Oyj oli tehnyt norjalaisen C ASA:n osakkaille julkisen ostotarjouksen, jonka mukaan osakkeiden kauppahinta muodostuisi osaksi rahavastikkeesta ja osaksi A Oyj:n liikkeeseen laskemista uusista osakkeista. Osakehankinta toteutui ja A Oyj kirjasi C ASA:n osakkeet käyttöomaisuuteensa. A Oyj:lle oli aiheutunut ostotarjoukseen liittyvän osakeannin järjestämisestä menoja vajaat 800 000 euroa, jotka koostuivat listalleottoesitteen laatimisessa käytettyjen juridisten ja taloudellisten neuvonantajien palkkioista, painatuskustannuksista sekä esitteen hyväksymisestä aiheutuneista viranomaismaksuista.

Yhtiö oli kirjanpidossaan käsitellyt nyt kyseessä olevat menot vuosikuluina vähennettävinä rahoitusmenoina. Verotusta toimitettaessa yhtiön ilmoittamat menot oli katsottu osaksi C ASA:n osakkeiden hankintamenoa ja menot oli lisätty A Oyj:n tuloon. C ASA:n osakkeiden hankintaan välittömästi liittyvät menot, joista asiassa ei ollut kysymys, yhtiö oli aktivoinut osakkeiden hankintamenoon.

Osakeannin järjestämiseen liittyi arvopaperimarkkinalain 2 luvun 3 §:n 1 momentin mukainen velvollisuus listalleottoesitteen laatimiseen. Tästä aiheutuneiden menojen oli katsottava liittyvän läheisemmin uusien osakkeiden liikkeeseen laskemiseen kuin yrityskaupassa yhtiölle siirtyneiden osakkeiden hankintaan siitä riippumatta, että liikkeeseen laskettuja uusia osakkeita käytettiin osana hankittavien osakkeiden kauppahintaa. Listalleottoesitteen laatimiseen liittyneet menot olivat A Oyj:n verotuksessa vähennyskelpoisia vuosikuluja. Verovuosi 2007.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 § ja 8 § 1 momentti 7 kohta, Arvopaperimarkkinalaki 2 luku 3 § 1 momentti.

Tapauksessa yhtiön suorittamat asiantuntijamenot muodostuivat lakisääteiseen velvoitteeseen perustuvasta listalleottoesitteen laatimisesta. Yhtiölle aiheutui ostotarjoukseen liittyvän osakeannin järjestämisestä menoja, jotka koostuivat listalleottoesitteen laatimisessa käytettyjen juridisten ja taloudellisten neuvonantajien palkkioista. Yhtiöllä oli velvollisuus listalleottoesitteen laatimiseen AML 2 luvun 3.1 §:n nojalla. Yhtiö oli käsitellyt osakeannista aiheutuneita menoja erillään muista yrityskauppaan liittyvistä menoista.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kyseessä olevien menojen on katsottava liittyvän läheisemmin uusien osakkeiden liikkeeseen laskemiseen kuin yrityskaupassa yhtiölle siirtyneiden osakkeiden hankintaan siitä riippumatta, että liikkeeseen laskettuja uusia osakkeita käytettiin osana hankittavien osakkeiden kauppahintaa. Listalleottoesitteen laatimiseen liittyneet menot olivat A Oyj:n verotuksessa vähennyskelpoisia vuosikuluja.

Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksen perusteluissa, että oikeuskirjallisuudessa ja verotuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että yrityskaupan rahoittamisesta ja varainhankinnasta johtuneet menot sekä osake- tai vastaavan pääoman korottamiseen liittyvät menot ovat EVL 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menoja. Tällaiset menot tulevat tavallisesti vähennettäviksi vuosikuluina. Toisaalta osakkeiden hankintaan välittömästi liittyvät asiantuntijoille suoritetut palkkiot ja muut vastaavat menoerät on luettava osakkeiden hankintamenoon.

Korkein hallinto-oikeus katsoi edellä selostetussa päätöksessä, että osakkeiden hankinnan rahoittamiseksi järjestettyyn osakeantiin liittyviä asiantuntijamenoja voidaan käsitellä menoja jaksotettaessa eri tavoin kuin muita, välittömästi osakehankintaan liittyviä, asiantuntijamenoja. Osakehankintaan liittyvien asiantuntijamenojen käsittelyn osakkeiden hankintamenoon aktivoitavina menoina tai vuosikuluina vähennettävinä menoina ratkaisee päätöksen perusteella se, liittyvätkö osakehankinnan yhteydessä suoritetut asiantuntijapalkkiot läheisemmin välittömästi osakehankinnan toteuttamiseen vai osakkeiden hankinnan rahoituksen järjestämiseen. Jos verovelvollinen ei osoita osakkeiden hankinnan yhteydessä suoritettujen asiantuntijapalkkioiden välitöntä yhteyttä juuri rahoituksen järjestämiseen, menoja pidetään lähtökohtaisesti osakkeiden hankintaan liittyvinä ja siten osakkeen hankintamenoon aktivoitavina menoina.

3 Asiantuntijamenojen kohdistaminen ja vähennyskelpoisuus osakkeita luovutettaessa

3.1 Asiantuntijamenojen kohdistaminen

3.1.1 Pääsääntönä menojen kohdistaminen osakkeiden luovuttajalle

Osakkeiden luovutukseen liittyvän asiantuntijamenon vähennyskelpoisuutta arvioitaessa on ratkaistava yhtäältä menon kohdistaminen oikealle verovelvolliselle ja toisaalta se, onko meno luonteeltaan EVL 7 §:ssä tarkoitettu vähennyskelpoinen meno. Tässä luvussa ja luvussa 3.1.2. käsitellään menon kohdistamista oikealle verovelvolliselle ja ohjeen luvussa 3.2. menon vähennyskelpoisuutta EVL 7 §:n perusteella.

Menon kohdistamisessa on ratkaisevaa se, kenen tulonhankkimista tai säilyttämistä menon suorittaminen on ensi sijassa edistänyt. Kun kysymys on osakkeiden luovutukseen tai luovutuksen valmisteluun liittyvistä asiantuntijapalkkioista, ne edistävät lähtökohtaisesti osakkeen luovuttajan tulonhankintaa. Tällaisia asiantuntijamenoja ei siten yleensä kohdisteta kohdeyhtiön, vaan sen osakkeita luovuttavan osakkaan menoiksi. Tähän pääsääntöön on julkisesti noteerattuihin kohdeyhtiöihin liittyviä poikkeuksia, jotka johtuvat tällaisten yhtiöiden erityispiirteistä. Näitä tilanteita käsitellään tarkemmin ohjeen luvussa 3.1.2.

Jos osakeluovutuksen kohteena oleva yhtiö suorittaa osakkaansa puolesta tälle kohdistettavia asiantuntijamenoja, osakkaan saamaa etua on arvioitava verotusmenettelystä annetun lain (VML, 1558/1995) 29 §:ssä tarkoitetun peitellyn osingon muodostumisen näkökulmasta. Julkisesti noteerattujen yhtiöiden ja muiden vastaavien laajalla omistajapohjalla toimivien yhteisöjen ei yleensä voida katsoa jakavan peiteltyä osinkoa.

Myös konsernin sisällä asiantuntijamenot on vähennettävä sen konserniyhtiön tulosta, jonka tulonhankintaa ne ovat välittömästi edistäneet. Jos menoja suorittaa muu konserniyhtiö kuin se, jonka tulonhankintaa ne ovat välittömästi edistäneet, tulee menot suorittaneen yhtiön veloittaa menot siltä konserniyhtiöltä, jonka tulonhankkimismenoja ne ovat. Jos menoja ei tällaisessa tilanteessa kuitenkaan edelleenveloiteta, ne eivät ole menot suorittaneen yhtiön verotuksessa EVL 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menoja.

3.1.2 Menojen kohdistaminen julkisissa ostotarjouksissa

Poikkeuksena pääsäännöstä, jonka mukaan asiantuntijamenot kohdistetaan yleensä osakkeiden luovuttajalle, ovat oikeuskäytännön (KHO 2013:27 ja KHO 2013 T 549) mukaan olleet ne tilanteet, joissa julkisesti noteerattu yhtiö on ollut julkisen ostotarjouksen kohteena. Seuraavassa käsitellään ensin julkisen ostotarjouksen määritelmää ja arvopaperimarkkinalain tavoitteita ja sen jälkeen asiantuntijamenojen kohdistamista verotuksessa.

Julkisella ostotarjouksella tarkoitetaan tilannetta, jossa osakkeenomistaja tai muu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö vapaaehtoisesti tai arvopaperimarkkinalain 11 luvun 19 §:n velvoittamana tarjoutuu julkisesti ostamaan julkisen kaupankäynnin kohteena olevia osakkeita tai AML:n 11 luvun 1 §:ssä tarkoitettuja osakkeisiin oikeuttavia arvopapereita.

Arvopaperimarkkinalain ostotarjousta koskevaan lukuun (nykyisin 11 luku) on lailla 442/2006 lisätty säännökset kohdeyhtiön hallituksen velvollisuuksista ostotarjouksen johdosta. Lain 11 luvun 13 §:n mukaan kohdeyhtiön hallituksen on julkistettava lausuntonsa tarjouksesta. Lausunnossa on esitettävä perusteltu arvio muun muassa tarjouksesta kohdeyhtiön ja tarjouksen kohteena olevien arvopaperien haltijoiden kannalta sekä tarjouksen tekijän tarjousasiakirjassa esittämistä strategisista suunnitelmista ja niiden todennäköisistä vaikutuksista kohdeyhtiön toimintaan ja työllisyyteen kohdeyhtiössä. Säännös perustuu Euroopan neuvoston ja parlamentin julkisista ostotarjouksista annetun direktiivin (2004/25/EY) määräyksiin.

Ennen edellä mainittujen säännösten lisäystä kohdeyhtiön hallituksella ei ole ollut nimenomaista lainsäädännöllistä velvoitetta ryhtyä kysymyksessä oleviin toimiin. Suositeltuna käytäntönä kuitenkin jo tuolloin oli, että kohdeyhtiön hallitus arvioi ostotarjousta ja sen edullisuutta osakkeenomistajien kannalta.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO 2013:27 on arvioitu ostotarjouksesta aiheutuneiden asiantuntijamenojen kohdistamista kohdeyhtiön ja sen osakkeenomistajien välillä.

KHO 2013:27

Julkisesti noteerattu yhtiö A Oyj oli vastaanottanut vuonna 2002 B:ltä ehdotuksen yhteenliittymistä koskevien neuvotteluiden aloittamisesta. Näissä neuvotteluissa ja niitä edeltävissä selvityksissä neuvonantajana toimivat toimistot avustivat A Oyj:tä. Neuvotteluissa päädyttiin luonnokseen yhdistymissopimuksesta, johon liittyi B:n osakevaihtotarjous A Oyj:n osakkaille. A Oyj:n hallitus päätti suositella osakkeenomistajille tarjouksen hyväksymistä. A Oyj:lle aiheutui osakevaihtoon ja sitä edeltäviin neuvotteluihin liittyvistä asiantuntijapalveluista kustannuksia, joita ei katsottu A Oyj:hin kohdistuneessa jälkiverotuksessa vähennyskelpoisiksi.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ostotarjous listatun yhtiön osakkeista osoitetaan kohdeyhtiön osakkaille ja osakevaihdossa on kysymys kohdeyhtiön osakkeiden omistusta koskevasta järjestelystä. Tämä puoltaa sitä, että kulujen katsotaan asiassa liittyvän osakkaiden toimintaan. Listatussa yhtiössä osakkaiden yhdenvertaisuus toisaalta edellyttää, että tarjous kohdistetaan kaikkiin osakkaisiin. Tällöin on luonnollista, että kohdeyhtiön hallitus toimii asiassa osakkaiden puolesta. Arvopaperimarkkinalain ostotarjousta koskevaan 6 lukuun onkin lailla 442/2006 lisätty säännökset kohdeyhtiön hallituksen velvollisuuksista ostotarjouksen johdosta.

Kohdeyhtiön hallituksella ei vuonna 2002 ollut arvopaperimarkkinalakiin perustuvaa velvollisuutta ryhtyä kysymyksessä oleviin toimiin. Suositeltuna käytäntönä kuitenkin jo tuolloin oli, että kohdeyhtiön hallitus arvioi ostotarjousta ja sen edullisuutta osakkeenomistajien kannalta. Tämä johtui hallituksen velvollisuudesta toimia osakeyhtiössä yhtiön ja osakkeenomistajien etujen mukaisesti. Vaikka toimenpiteet oli muodollisesti suoritettu osakkaiden osakkeistaan saaman luovutushinnan turvaamiseksi, noteeratun yhtiön kaikille osakkaille tehdyn tarjouksen arviointi ei ollut voinut tapahtua muutoin kuin yhtiön toimesta. Aiheutuneet kustannukset olivat luonteeltaan tulon hankkimisesta johtuvia menoja.

Korkein hallinto-oikeus katsoi muun ohessa näillä perusteilla, että A Oyj:llä oli oikeus vähentää osakevaihtotarjouksesta kohdeyhtiölle aiheutuneet asiantuntijapalkkioiden kustannukset verotettavasta tulostaan. Verovuosi 2002.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 § ja 8 § 1 momentti 7 kohta.

Tapauksessa korkein hallinto-oikeus päätyi siihen, että asiantuntijamenot voidaan kohdistaa kohdeyhtiölle eikä sen osakkaille, vaikka ostotarjousta koskevat toimenpiteet olisi muodollisesti suoritettu osakkaiden osakkeistaan saaman luovutushinnan turvaamiseksi. Noteeratun yhtiön kaikille osakkaille tehdyn tarjouksen arviointi ei ole voinut tapahtua muutoin kuin yhtiön toimesta. Lisäksi menoja olisi ollut käytännössä mahdotonta laskuttaa osakkailta, mikä olisi merkinnyt, että menot eivät olisi olleet lainkaan vähennyskelpoisia. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiantuntijapalkkiot ovat luonteeltaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja ja näin ollen kohdeyhtiön verotuksessa vähennyskelpoisia.

Myös korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 11.2.2013/549 päädyttiin siihen, että menot tulee kohdistaa kohdeyhtiölle, kun kysymys oli julkiseen ostotarjoukseen liittyneen kertakorvauksen vähennyskelpoisuudesta.

KHO 11.2.2013/549

A Oyj ja B Oy olivat tehneet vuonna 2003 sopimuksen, jonka nojalla B Oy:n perustama uusi yhtiö teki julkisen ostotarjouksen A Oyj:n koko osakekannasta. A Oyj antoi tiedotteen, jossa yhtiön hallitus suositteli osakkeenomistajille B Oy:n tarjouksen hyväksymistä. C Oy ilmoitti myöhemmin yhtiön hallitukselle tekevänsä A Oyj:n osakkeista kilpailevan ostotarjouksen edellyttäen, että A Oyj irtisanoi B Oy:n kanssa 12.10.2003 tekemänsä sopimuksen. A Oyj maksoi B Oy:lle sopimuksen irtisanomisen johdosta rahakorvauksen. A Oyj:n hallitus siirtyi tämän jälkeen suosittamaan osakkeenomistajilleen B Oy:n ostotarjouksen sijasta C Oy:n ostotarjouksen hyväksymistä.

Hallinto-oikeus katsoi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksesta, että maksettu korvaus ei ollut A Oyj:n tulosta vähennyskelpoinen. Hallinto-oikeus lausui, että kertakorvaus oli päätetty maksaa, jotta osakkeenomistajat voisivat hyväksyä heille edullisemman ostotarjouksen. Näin ollen korvauksesta aiheutuneen kulun oli katsottava tulleen vain osakkeenomistajien hyväksi, eikä sitä ollut pidettävä yhtiön elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneena menona vähennyskelpoisena menona.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että suoritus oli maksettu yhtiön liiketoimintaan liittyen sopimuksen irtisanomisesta mahdollisesti syntyvän yhtiöön kohdistuvan määrältään vielä suuremman korvausvaati¬muksen välttämiseksi. Korvaus oli liittynyt järjestelyihin, joilla oli pyritty turvaamaan osakkaille mahdollisimman suuri luovutushinta. Tämä puolsi hallinto-oikeuden omaksumaa kantaa. Kysymys oli toisaalta yhtiön hallituksen solmimista sopimuksista, joiden solmimisen voidaan katsoa kuuluneen sen tehtäviin ottaen huomioon hallituksen aseman listatun yhtiön osakkaille suunnatun ostotarjouksen arvioinnissa. Yhtiö oli ollut sopimuksissa osapuoli ja korvausvelvollisuus ei ollut voinut kohdistua suoraan osakkaisiin, vaikkakin he olivat hyötyneet yhtiön menettelystä. Aiheutuneet kustannukset olivat luonteeltaan tulonhankkimisesta johtuvia menoja. Näistä syistä korkein hallinto-oikeus katsoi, että kertakorvausta oli pidettävä A Oyj:n vähennyskelpoisena menona. Verovuosi 2003.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 §.

Päätöksen perusteluissa todettiin, että yhtiö on ollut sopimuksissa osapuoli ja että korvausvelvollisuus ei ole voinut kohdistua suoraan osakkaisiin, vaikkakin he ovat hyötyneet yhtiön menettelystä. Kertakorvausta oli pidettävä sen vuoksi luonteeltaan tulonhankkimisesta johtuneena menona ja yhtiön verotuksessa vähennyskelpoisena menona.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätösten mukaan noteerattua yhtiötä koskevan julkisen ostotarjouksen edellyttämistä toimenpiteistä aiheutuneet menot ovat luonteeltaan EVL 7 §:n mukaisia tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja ja kohdeyhtiön verotuksessa vähennyskelpoisia. Noteeratussa yhtiössä osakkaiden yhdenvertaisuus edellyttää, että tarjous kohdistetaan kaikkiin osakkaisiin ja tällöin on luonnollista, että kohdeyhtiön hallitus toimii asiassa osakkaiden puolesta. Yhtiön hallituksella on myös arvopaperimarkkinalaista ja osakeyhtiölaista (624/2006) johtuva velvollisuus osakkeenomistajien etujen huomioimiseen.

3.2 Asiantuntijamenojen vähennyskelpoisuus

Verolainsäädäntö ei sisällä asiantuntijamenojen vähennyskelpoisuutta koskevia erityissäännöksiä. Näin ollen asiantuntijamenojen vähennyskelpoisuutta on elinkeinotulon verotuksessa arvioitava menon vähennyskelpoisuutta koskevan yleissäännöksen EVL 7 §:n ja EVL 16 §:n 2 kohdan perusteella.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n mukaan vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset. Tässä ohjeessa tarkoitetut asiantuntijamenot ovat osakkeita luovuttavan yhtiön verotuksessa vähennyskelpoisia elinkeinotoiminnan menoja silloin, kun ne edistävät yhtiön elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvien osakkeiden luovutusta ja siten yhtiön tulonhankintaa. Ohjeen luvussa 3.1.2. on käsitelty niitä tilanteita, joissa osakeluovutukseen liittyvät asiantuntijamenot voivat olla vähennyskelpoisia julkisesti noteeratun kohdeyhtiön verotuksessa.

Poikkeuksena menon vähennyskelpoisuutta koskevaan EVL 7 §:n yleissäännökseen EVL 16 §:n 2 kohdassa rajataan nimenomaisesti verovapaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot vähennyskelpoisuuden ulkopuolelle siten, että vain verovapaan tulon ylittävä osa menoista katsotaan vähennyskelpoiseksi. Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 16 §:n 2 kohdan säännös sallii siten verovapaaseen tuloon kohdistuvien menojen vähentämisen siltä osin kuin näiden määrä ylittää verovapaan tulon määrän.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO 2012:129 on otettu kantaa asiantuntijamenojen vähennyskelpoisuuteen EVL 16 §:n 2 kohdan näkökulmasta.

KHO 2012:129

A Oyj oli myynyt B Oy:n osakekannan yhden euron kauppahinnalla. Osakkeiden hankintameno oli 1 000 262,37 euroa ja myyntiin liittyvät asiantuntija- ja tilintarkastuspalkkiot 536 823,17 euroa. Osakkeet olivat A Oyj:n käyttöomaisuutta, jonka luovutushinta oli verovapaata tuloa ja hankintameno vähennyskelvoton meno. A Oyj:llä oli oikeus vähentää verotuksessaan osakkeiden myyntiin liittyvät asiantuntija- ja tilintarkastuspalkkiot verovapaan luovutushinnan ylittävältä osalta. Verovuosi 2007. Äänestys 3-2.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 6 § 1 momentti 1 kohta, 6 b § 1 momentti, 7 §, 14 § 1 momentti ja 16 § 2 kohta.

Tapauksessa käyttöomaisuusosakkeet myytiin ulkopuoliselle taholle yhden euron kauppahintaan. Osakkeiden luovutustappioksi muodostui osakkeiden hankintameno ja myyntiin liittyvät asiantuntija- ja tilintarkastuspalkkiot huomioon ottaen 1 537 085,54 euroa. Osakkeista oli luovuttu liiketaloudellisista syistä. Päätöksessä katsottiin, että verovapaasti luovutettavissa olevien käyttöomaisuusosakkeiden myyntiin liittyvät asiantuntijapalkkiot eivät ole osa osakkeiden hankintamenoa, vaan luonteeltaan EVL 7 §:n mukaisia tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja. Asiantuntijamenot saatiin vähentää verotuksessa yhden euron verovapaan luovutushinnan ylittävältä osalta EVL 16 §:n 2 kohdan nojalla.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksen KHO 2012:129 perusteella EVL 16 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna verovapaana tulona on pidettävä luovutushinnan bruttomäärää eli tässä tapauksessa yhtä euroa. Perusteluissa todettiin, että EVL 6 b §:n 1 momentissa on säädetty bruttomääräisen luovutushinnan ja bruttomääräisen osakkeiden hankintamenon verokohtelusta. Näin ollen vastaavasti EVL 16 §:n 2 kohdan säännöksen mukaisen verovapaan tulon on oltava luovutushinta bruttomääräisenä.

Henkilökohtaisen tulolähteen tulon verotuksessa asiantuntijamenojen vähennyskelpoisuutta arvioidaan luovutusvoiton laskemista koskevan TVL 46 §:n perusteella. Luovutushinnasta saadaan TVL 46 §:n 1 momentin mukaan vähentää todellisen hankintamenon poistamatta olevan osan lisäksi voiton hankkimisesta aiheutuneet menot. Voiton hankkimisesta aiheutuneet menot ovat sellaisia omaisuuden luovutuksen ja sen valmistelun kustannuksia, joista omaisuuden luovuttaja on vastannut.

 

johtava veroasiantuntija Lauri Savander

 

veroasiantuntija Petri Pajala