Kotitalouden sähköntuotannon tuloverotus

Antopäivä
17.9.2014
Diaarinumero
A148/200/2013
Voimassaolo
17.9.2014–toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/2010) 2 § 2 mom.

Tässä ohjeessa käsitellään kotitalouden harjoittaman pienimuotoisen sähköntuotannon verotusta. Pienimuotoisella sähköntuotannolla tarkoitetaan luonnollisen henkilön enintään 50 kilovolttiampeerin nimellistehoisella sähköntuotantolaitteistolla harjoittamaa sähköntuotantoa ensisijaisesti kotitalouden omaan käyttöön. Kyse on tällöin niin sanotusta mikrotuotannosta.

Ohjeessa käsitellään kotitalouden tuottaman sähkön myynnin verotusta henkilökohtaisen toiminnan tulolähteessä. Ohjeessa ei oteta kantaa sähkön tuotannon ja myynnin verotukseen elinkeinotoiminnassa tai maataloudessa. Ohjeessa ei myöskään oteta kantaa arvonlisäverotukseen.

1 Johdanto

Luonnollinen henkilö (verovelvollinen) voi hankkia käyttöönsä aurinkosähköjärjestelmän, tuulivoimalan tai muun vastaavan pienimuotoisen sähköenergiaa tuottavan laitteiston, jolla hän tuottaa sähköä omiin tarpeisiinsa. Tällaisesta tuotannosta ei muodostu veronalaista tuloa.

Kotitalous saattaa myös myydä osan tuottamastaan sähköstä sähköyhtiölle. Tällaisessa tilanteessa sähkön myynnistä saatu tulo on yleensä tuotantokustannuksiin suhteutettuna niin vähäistä, että siitä ei jää verotettavaa tuloa.

Tässä ohjeessa käsitellään luonnollisen henkilön harjoittaman pienimuotoisen sähköntuotannon verotusta henkilökohtaisen toiminnan tulolähteessä. Ohjeessa ei oteta kantaa sähkön tuotannon ja myynnin verotukseen elinkeinotoiminnassa tai maataloudessa. Ohjeessa ei myöskään oteta kantaa arvonlisäverotukseen.

2 Pienimuotoinen sähköntuotanto

Sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1260/1996) 5 § 2 momentin 2 kohdan perusteella sähköveroa ei makseta enintään 50 kilovolttiampeerin tehoisella sähköntuotantolaitteistolla tapahtuvasta sähköntuotannosta. Kun tällaisella laitteistolla tuotetaan energiaa pääasiassa kotitalouden omaan käyttöön, kyseessä on tässä ohjeessa tarkoitettu pienimuotoinen sähköntuotanto. Tällaisesta tuotannosta käytetään myös nimitystä mikrotuotanto.

Kotitalouden sähköntuotantolaitteisto voi satunnaisesti tuottaa sähköenergiaa yli kotitalouden oman tarpeen. Sähköä on tällöin mahdollista syöttää valtakunnan sähköverkkoon. Verovelvollinen voi tällaisten tilanteiden varalta sopia sähköyhtiönsä kanssa siitä, että ylijäämäsähkö myydään sähköyhtiölle, jolloin hän saa sähköyhtiöltä korvauksen oman käytön ylittävän sähkön syöttämisestä verkkoon. Korvaus voidaan suorittaa myös siten, että sähköyhtiö hyvittää verkkoon syötetyn sähkön arvon verovelvollisen sähköyhtiöltä ostaman sähkön arvosta. On myös mahdollista, että kotitalous siirtää paikallisen sähköverkon haltijan suostumuksella ylijäämäsähkön verkkoon ilman korvausta.

Käytännössä kotitalouden sähkön myynti sähköyhtiölle on seurausta siitä, että kotitalouden sähkön tuotanto ja kulutus eivät kohdistu samaan hetkeen. Tavallisesti kotitalouden sähkön kokonaiskulutus ylittää selvästi oman sähköntuotannon, jolloin kotitalous ostaa sähköyhtiöltä sähköä enemmän kuin myy sitä. Kotitalouden harjoittaman pienimuotoisen sähköntuotannon pääasiallisena tarkoituksena on siten sähkön ostamistarpeen vähentäminen ja sähkön hankintakustannusten pienentäminen.

Kotitalouden harjoittamaa pienimuotoista sähköntuotantoa ei pidetä verotuksessa elinkeinotoiminnan tai maatalouden harjoittamisena. Kotitalouden harjoittamaa pienimuotoista sähköntuotantoa verotetaan siten tuloverolain (1535/1992, TVL) säännösten mukaisesti. Kyseessä ei ole luonnollisen henkilön harjoittama tulonhankkimistoiminta, vaan yksityistalouteen luettava toiminta.

Laajamittaista sähköntuotantoa ja myyntiä verotetaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) säännösten mukaisesti. Myös muuta elinkeinotoimintaan liittyvää sähköntuotantoa verotetaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain säännösten mukaisesti. Maatalouteen liittyvää sähköntuotantoa verotetaan maatilatalouden (543/1967) tuloverolain säännösten mukaisesti.

3 Sähkön tuotanto ja myynti tuloverotuksessa

3.1 Sähkön tuottaminen kotitalouden omaan käyttöön on verovapaata

Kotitalouden itse tuottaman sähkön käytöstä kotitalouden omiin tarpeisiin ei muodostu veronalaista etua, vaan kotitalouden omasta sähköntuotannosta saama etu on verovapaata elantomenojen säästöä.

Esimerkki 1: A:n omakotitalon katolla oleva aurinkopaneeli tuottaa sähköä 130 kWh kuukaudessa. Lopun sähkön hän ostaa sähköyhtiö X:ltä. A:n omakotitalon sähkönkulutus kyseisen kuukauden aikana on 600 kWh. A:n sähköntuotanto kohdistuu kokonaisuudessaan A:n omaan käyttöön, joten sähköntuotannosta ei muodostu veronalaista tuloa.

3.2 Veronalainen sähkön myynti

Kotitalouden sähköntuotantolaitteisto saattaa satunnaisesti tuottaa sähköä enemmän kuin kotitalous tarvitsee. Sähköyhtiö voi tällöin ostaa verovelvolliselta tämän laitteiston tuottaman ylijäämäsähkön. Ylijäämäsähkö siirtyy jakeluverkonhaltijan sähköverkkoon ja jakeluverkonhaltija mittaa verkkoon siirtyneen sähkön määrän tunneittain. Jakeluverkonhaltija toimittaa mittaustiedot sähköyhtiölle, joka maksaa verovelvolliselle korvauksen tai hyvittää tätä ostetusta sähköstä.

Tuloverolain 29 §:n 1 momentin mukaan veronalaista tuloa ovat laissa säädetyin rajoituksin verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot. Kotitalouden tuottaman sähkön myynnistä saatua tuloa ei ole erikseen säädetty verovapaaksi, joten kyseessä on veronalainen tulo. Sähkön myynnistä saatu korvaus on veronalaista tuloa riippumatta siitä, maksetaanko korvaus verovelvolliselle rahana vai hyvitetäänkö sillä hänen sähkölaskuaan.

Esimerkki 2: B:n omakotitalon katolla oleva aurinkopaneeli tuottaa sähköä 600 kWh kuukaudessa. B:n omakotitalon sähkönkulutus on kyseisen kuukauden aikana 400 kWh. B syöttää sähköyhtiö Y:n kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella oman käytön ylittävän osuuden eli 200 kWh tuottamastaan sähköstä verkkoon. Y:n tästä sähkön määrästä suorittama vastike on B:n veronalaista tuloa riippumatta siitä, missä muodossa se on maksettu (katso kuitenkin seuraava esimerkki 4).

Sähkön myynnistä saatu tulo ei ole varallisuuden kerryttämää tuloa, joten kyseessä on veronalainen ansiotulo (TVL 32 § ja 61 §).

3.3 Veronalaiseen myyntiin kohdistuvat menot

Tuloverolain 29 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot (luonnolliset vähennykset). Verovelvollinen voi siten vähentää sähkön tuotantoon ja myyntiin kohdistuvia menoja.

Kotitalouden harjoittama pienimuotoinen sähkön myynti ei ole tulonhankkimistoimintaa, joten menot ovat vähennyskelpoisia enintään sähkön myynnistä saadun veronalaisen tulon määrään asti. Sähkön tuotannosta tai myynnistä aiheutuneita menoja ei voida vähentää muusta tulosta eikä niiden perusteella vahvisteta tappiota.

Sähkön myynnistä saadusta tulosta vähennyskelpoisia menoja voivat ensinnäkin olla sähkön tuotantoon ja myyntiin kohdistuvat vuotuiset menot kuten sähkön tuotantolaitteiden ylläpidosta johtuvat menot. Tällaisia menoja voivat olla esimerkiksi aurinkopaneelin puhdistamisesta ja säätämisestä johtuvat menot. Toiseksi vähennyskelpoista menoa voivat olla sähköntuotantolaitteista tehdyt vuotuiset menojäännöspoistot. Vuotuisen poiston määräksi voidaan katsoa enintään 25 prosenttia sähköntuotantolaitteiden poistamattomasta hankintamenosta. Muilta osin verovelvollinen voi itse päättää verovuoden poiston määrän.

Esimerkki 3: A:n hankkii syyskuussa 2014 kesämökilleen aurinkosähköjärjestelmän. Laitteiston hankinnasta ja asennuksesta sekä tarvittavista luvista johtuvat menot ovat yhteensä 8.000 euroa. Verovuoden 2014 poisto voi siten olla enintään 25 prosenttia tästä määrästä eli (25 % x 8.000) 2.000 euroa. Vastaavasti verovuoden 2015 poisto voi olla enintään 25 prosenttia vuoden 2014 poistolla vähennetystä määrästä.

Vuonna 2014 A päättää vähentää verotuksessaan 100 euron suuruisen poiston. Vuonna 2015 A voi vähentää enintään ((8.000 - 100) x 25 %) 1.975 euron suuruisen poiston.

Vuotuisista menoista ja poistoista vähennyskelpoista on kuitenkin enintään myydystä sähköstä saatua vastiketta vastaava osuus. Myytyyn sähköön kohdistuva osuus lasketaan jakamalla myydyn sähkön määrä tuotetun sähkön määrällä. Muu osuus vuotuisista menoista ja poistosta kohdistuu verovelvollisen yksityistalouteen, minkä vuoksi kyseinen osuus menoista on vähennyskelvotonta elantomenoa (TVL 31 § 4 momentti).

Myydyn sähkön määrä määritetään jakeluverkonhaltijan järjestämällä liittymäkohtaisella mittauksella. Tuotetun sähkön määrä puolestaan arvioidaan tilanteesta riippuen joko pientuottajan järjestämällä rekisteröivällä mittauksella (jos laitteisto mahdollistaa teknisesti) tai suunnittelijan mitoituksen perusteena käyttämään ja dokumentoimaan arvioon perustuen. Aurinkosähköjärjestelmien tuotanto voidaan arvioida myös D5 Suomen Rakennusmääräyskokoelman osion ”Rakennuksen energiankulutuksen ja lämmitystehontarpeen laskenta, ohjeet 2012” luvun 10 ”Aurinkosähköjärjestelmän sähköntuotto” mukaisesti.

Esimerkki 4: B on verovuoden aikana tuottanut sähköä yhteensä 6.000 kWh. Tästä sähkön määrästä sähköyhtiö Y:lle myydyn sähkön osuus on yhteensä 1.000 kWh ja siitä saatu vastike on 40 euroa. Sähköntuotantolaitteiston poistamaton hankintameno on 5.000 euroa, joten B voi tehdä laitteiston hankintamenosta enintään (25 % x 5.000) 1.250 euron suuruisen poiston.

Sähköntuotantolaitteiston huolto- ja ylläpitokulut ovat verovuonna olleet 30 euroa. B päättää tehdä laitteiston hankintamenosta 210 euron suuruisen poiston. Verovuoden kulut ovat siten yhteensä (210 + 30) 240 euroa. Myydyn sähkön osuutta vastaava osuus kuluista on ((1.000 / 6.000) x 240) 40 euroa. Sähkön myynnistä ei siten muodostu verotettavaa tuloa.

Kotitalouden omaa käyttöä varten tapahtuvassa pienimuotoisessa sähköntuotannossa oman käytön ylittävän ylijäämäsähkön myynti on arvoltaan vähäistä ja sähköntuotantolaitteiston hankinnasta johtuvat kustannukset ovat suuret. Veronalaisesta sähkön myynnistä ei tämän vuoksi Verohallinnon käsityksen mukaan ainakaan tämän ohjeen antamisajankohdan tilanteessa jää verotettavaa tuloa silloin, kun verovuonna myydyn sähkön määrä on ostetun sähkön määrää pienempi.

3.4 Laitteiston hankintaan kohdistuvat korot

Verovelvollisella on tuloverolain 58 §:n 2 momentin mukaan oikeus vähentää pääomatuloistaan osa velkojensa koroista, jos velka kohdistuu verovelvollisen tai hänen perheensä vakituisen asunnon hankkimiseen tai peruskorjaukseen (asuntovelka). Verovelvollisella on säännöksen perusteella oikeus vähentää osa omistamansa sähköntuotantolaitteiston hankintaan otetun velan korosta, jos laitteistolla tuotetaan sähköä verovelvollisen oman asunnon sähkönkulutusta varten.

Aurinkopaneelien hankkimisesta ja asentamisesta johtuva velka katsotaan vähennykseen oikeuttavaksi asuntovelaksi silloin, kun aurinkopaneelit on asennettu osaksi vakituista asuntoa tai asunnon välittömään läheisyyteen. Tuulivoimalan rakentamiseen kohdistuva velka voidaan katsoa asuntovelaksi silloin, kun tuulivoimala on rakennettu asunnon välittömään läheisyyteen. Velan katsotaan kokonaisuudessaan kohdistuvan vakituiseen asuntoon, jos aurinkopaneeleilla tai tuulivoimalalla tuotettu sähkö käytetään vähäistä myyntiä lukuun ottamatta verovelvollisen oman asunnon sähkönkulutuksen kattamiseen.

Kesäasunnon tai muun vapaa-ajan asunnon hankintaan tai peruskorjaukseen otetun velan korot ovat verotuksessa vähennyskelvottomia. Vapaa-ajan asunnolle hankitun aurinko- tai tuulivoimalan hankintaan otetun velan korot ovat siten aina kokonaan vähennyskelvottomia.

3.5 Laitteiston hankintaan saatu tuki julkisyhteisöltä

Verovelvollinen saattaa saada sähköntuotantolaitteiston hankintaan tukea julkisyhteisöltä. Esimerkiksi kunta saattaa tukea laitteiston hankintaa. Tuki voidaan maksaa rahassa taikka antaa alennuksen tai palvelun muodossa.

Laitteiston hankinnassa ei ole kysymys verovelvollisen asunnon korjaamisesta, joten laitteiston hankintaa varten saatu rahallinen tuki ei ole tuloverolain 92 §:n 16 kohdassa tarkoitettua asunnon korjaukseen saatua verovapaata avustusta. Tukea ei ole säädetty verovapaaksi myöskään muualla tuloverolaissa. Laitteiston hankintaan saatu rahallinen tuki on siten veronalaista ansiotuloa.

Julkisyhteisön tuki voidaan antaa myös alennuksena erilaista julkisyhteisön perimistä lupa- tai muista vastaavista maksuista. Julkisyhteisö saattaa myös tarjota verovelvolliselle suunnittelu- tai muuta vastaavaa palvelua ilmaiseksi tai käypää hintaa alemmalla hinnalla. Tällainen muutoin kuin rahana saatu tuki on verovapaata. Muutoin kuin rahana saatu tuki vähentää kuitenkin laitteiston hankintakustannuksia ja pienentää siten poistopohjaa.

3.6 Laitteiston hankintaan saatu tuki tai alennus yksityiseltä toimijalta

Verovelvollinen saattaa saada sähköntuotantolaitteiston hankintaan tukea sähköyhtiöltä tai muulta ulkopuoliselta yksityiseltä toimijalta. Sähköyhtiö voi esimerkiksi maksaa osan laitteiston hankintamenoista tai järjestää laitteiston suunnittelun ja luvat.

Jos laitteiston hankintaan saatua tukea ei ole maksettu rahana verovelvolliselle, tuki on verovelvollisen näkökulmasta laitteiston hankinnasta saatua alennusta. Tuki ei siten ole hänen veronalaista tuloaan. Tuki vähentää kuitenkin laitteiston hankintakustannuksia ja pienentää siten poistopohjaa. Rahana saatu tuki on aina veronalaista ansiotuloa.

Esimerkki 5: C Hankkii kesämökilleen 6.000 euron hintaisen aurinkosähköjärjestelmän maahantuoja Z:lta. Sähköyhtiö Y maksaa maahantuoja Z:lle kolmasosan laitteiston hankintamenosta eli 2.000 euroa. Tämän lisäksi Y maksaa laitteiston 200 euron suuruiset suunnittelukustannukset insinööritoimisto F:lle. Muita kuluja ei asentamisesta aiheudu.

Sähköyhtiö Y:n maksamat suoritukset eivät veronalaista tuloa C:lle eikä niitä vastaavia kustannuksia lueta laitteiston hankintamenoon. Laitteiston hankintamenoksi muodostuu siten (6.000 - 2.000) 4.000 euroa. Tulevien verovuosien poistot vähennetään tästä euromäärästä.

4 Veroilmoitus ja tositteiden säilyttäminen

Verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995, VML) 7 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisen on ilmoitettava veronalaiset tulonsa ja niistä tehtävät vähennykset veronilmoituksellaan. Pääsääntöisesti veroilmoituksella ilmoitetaan erikseen tulot ja niiden hankinnasta johtuneet menot. Sähkön myynnistä saatu tulo ja siihen kohdistuvat menot ilmoitetaan veroilmoituksella kuitenkin vain silloin, kun sähkö myynti on voitollista eli se tuottaa verotettavaa tuloa verovelvolliselle. Tällainen tilanne on kyseessä silloin, kun sähkön myynnistä saadut tulot ylittävät myytyyn sähköön kohdistuvat menot. Jos sähkön myynnistä ei jää verotettavaa tuloa (eli menot ovat suuremmat kuin tulot), veroilmoituksella ei ilmoita asiasta mitään.

Käytännössä kotitalouden harjoittamaan sähkön myyntiin liittyvät vuotuiset menot ja poistot ovat lähes poikkeuksetta niin suuret, että kotitalouden harjoittamasta pienimuotoisesta sähköntuotannosta ei muodostu verotettavaa tuloa. Pienimuotoista sähköntuotantoa ei siten tarvitse pääsääntöisesti ilmoittaa veroilmoituksella.

Esimerkki 6: B on vuoden 2014 aikana saanut sähkön myynnistä veronalaista ansiotuloa yhteensä 20 euroa. Myydyn sähkön osuutta vastaava osuus sähköntuotannon menoista on 60 euroa. Sähkön myynnistä ei muodostu verotettavaa tuloa eikä siitä vahvisteta tappiota, joten esitäytetyllä veroilmoituksella ei ilmoiteta asiasta mitään.

Mahdollinen verotettava tulo ilmoitetaan veroilmoituksen kohdassa muut ansiotulot. Kohdassa ilmoitetaan ainoastaan sähköntuotannosta saatu nettotulo eli sähköntuotannosta saatu veronalainen tulo vähennettynä siihen kohdistuvilla menoilla. Bruttotulon ja vähennysten euromäärät ilmoitetaan veroilmoituksen lisätiedoissa.

Kotitalouden harjoittamaa pienimuotoista sähköntuotantoa ei pidetä tulonhankkimistoimintana, joten siitä ei tarvitse pitää erillisiä muistiinpanoja (VML 12 §). Kyseiseen toimintaan liittyvät tositteet on kuitenkin säilytettävä viisi vuotta verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta lukien (VML 11 a §). Laitteiston poistamattomasta hankintamenosta on lisäksi syytä pitää muistiinpanoja verovuoden poiston määrän laskemiseksi.

5 Ennakkoperintä

Sähkön myynti voidaan ennakkoperinnässä rinnastaa tavaran myyntiin. Sähköyhtiön ei siten tarvitse toimittaa ennakonpidätystä verovelvolliselle sähköstä mahdollisesti maksamastaan korvauksesta.

Sähkön myynnistä saadusta veronalaisesta tulosta voidaan ennakkoperintälain (1118/1996) 23 §:n nojalla toimittaa ennakonkanto. Jos sähkön myynnistä saadusta tulosta maksettavan veron määrä alittaa kalenterivuoden aikana 170 euroa, verovelvolliselle ei kuitenkaan määrätä ennakkoveroja. Käytännössä ennakkoveron määrääminen ei yleensä tule kysymykseen, koska sähkön myynnistä ei yleensä jää verotettavaa tuloa tai tulosta maksettavan veron määrä jää alle ennakon alarajan.

Jos sähkön myynnistä muodostuu veronalaista tuloa eikä ennakkoveroa ole määrätty, mahdollinen vero tulee maksettavaksi jäännösverona verotuksen päättymisen jälkeen.

6 Vuosi-ilmoitus

Kotitalouden myymästä sähköstä maksettu vastike on sellainen rahanarvoinen suoritus, joka on verotusmenettelystä annetun lain 15 §:n 8 momentin nojalla rajattu sivullisen tiedonantovelvollisuuden ulkopuolelle Verohallinnon yleisestä tiedonantovelvollisuudesta antamalla päätöksellä. Sähköyhtiön ei siten tarvitse ilmoittaa kotitaloudelta ostamastaan sähköstä maksamaansa vastiketta vuosi-ilmoituksella.

7 Kotitalousvähennys

Tuloverolain 127 a §:n 1 momentin mukaan verovelvollinen saa vähentää verosta osan käyttämässään asunnossa tai vapaa-ajan asunnossa tehdystä työstä maksamistaan määristä (kotitalousvähennys). Vähennykseen oikeuttaa muun ohessa asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- tai perusparannustyö.

Kotitalouden oman sähkönkulutuksen kattamiseksi hankittu aurinko- tai tuulivoimala voidaan rinnastaa porakaivoon ja maalämpöjärjestelmään. Oikeus- ja verotuskäytännössä on katsottu, että verovelvollisella on oikeus kotitalousvähennyksen tällaisten järjestelmien asentamisesta maksamastaan työkorvauksesta (KHO:2009:73). Aurinko- tai tuulivoimalan asentamisesta tai ylläpidosta maksetun työkorvauksen perusteella voidaan siten myöntää kotitalousvähennys.

Tuloverolain 127 a §:n 3 momentin mukaan kotitalousvähennystä ei myönnetä asunnon kunnossapito- tai perusparannustyön perusteella, jos asunnon korjaukseen on myönnetty valtion tai muun julkisyhteisön varoista korjausavustusta. Vähennystä myönnettäessä ei kuitenkaan oteta huomioon asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista annetun lain (1184/2005) mukaista pientalojen lämmitystapamuutoksiin myönnettävää energia-avustusta. Säännöstä sovelletaan myös kotitalouden oman sähkönkulutuksen kattamiseksi hankitun aurinko- tai tuulivoimalan asennustyöstä maksettuun työkorvaukseen.

Muu kuin edellä mainittu tuki estää vähennyksen saamisen siltä osin kuin sähköntuotantolaitteiston hankinnan tai ylläpidon kustannukset on katettu tällaisella tuella. Tällaista tukea voi olla esimerkiksi edellä kohdassa 3.6 tarkoitettu sähköyhtiöltä saatu tuki.

Jos verovelvollisen tarkoituksena on myydä yli puolet sähköntuotantolaitteistolla tuotetusta sähköstä, kotitalousvähennystä ei voida myöntää, koska laitteisto on hankittu tulonhankkimistoiminnan käyttöön. Oikeus kotitalousvähennykseen ratkaistaan laitteiston asentamishetken arvioiden perusteella. Arviot laitteiston tuottaman ja myytäväksi tarkoitetun sähkön määristä voivat perustua esimerkiksi suunnittelijan hankesuunnitelmassa esittämiin arvioihin. Arvioissa voidaan hyödyntää myös rakennusmääräyskokoelman ohjeita.

Vähennyksen myöntäminen edellyttää kotitalousvähennyksen yleisten edellytysten täyttymistä. Tästä seuraa muun muassa se, että vähennystä ei siten myönnetä, jos sähköntuotantolaitteiston hankinta liittyy uudisrakentamiseen. Kotitalousvähennyksen myöntämisen yleisiä edellytyksiä on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa ”Kotitalousvähennys”.


johtava veroasiantuntija Sami Varonen

ylitarkastaja Janne Myllymäki