Lahjus ja eräät muut menot yritysten verotuksessa

Antopäivä
14.3.2017
Diaarinumero
A13/200/2017
Voimassaolo
Toistaiseksi
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta (503/10) 2 § 2 momentti
Korvaa ohjeen
Lahjus ja eräät muut menot yritysten verotuksessa (Dnro 383/345/2011,16.6.2011)

Tämä ohje on annettu vuonna 2010 julkaistun, OECD:n Suomea koskevan maatarkastuksen tarkastusraportin johdosta. Raportissa kiinnitettiin huomiota mm. lahjontaa koskevan verovelvollisille annetun erityisen ohjeen puuttumiseen.

Ohjeessa käsitellään lahjuksen antamisesta aiheutuvien menojen verotuskohtelua yritysten verotuksessa. Ohjetta on tarkistettu ja ajantasaistettu 14.3.2017. Lisäksi ohjeen lahjusrikosta koskevaa osiota on päivitetty edellytyksillä, joiden täyttyessä Verohallinto voi esimerkiksi rikosepäilyissä antaa verotustietoja toisille viranomaisille.

Lahjoitusten ja edustusmenojen käsittelystä verotuksessa on lisäksi annettu jäljempänä mainitut Verohallinnon ohjeet.

Valtionhallinnon henkilöstöä koskee Valtiovarainministeriön henkilöstöosaston 23.8.2010 antama ohje vieraanvaraisuudesta, eduista ja lahjoista (VM/1592/00.00.00/2010). Ohjeessa selvitetään seikkoja, joita valtionhallinnon henkilöstön on otettava huomioon, jos heille tarjotaan vieraanvaraisuutta eri muodoissa.

Lahjuksia koskeva säännös

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) 7 §:n mukaan vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset. EVL 16 §:n 8 kohdan mukaan lahjukset ja lahjusten luonteiset edut eivät ole tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja.

Lahjusten ja lahjusten luonteisten etujen antamisesta aiheutuneet menot ovat vähennyskelvottomia. Säännös koskee kaikkia lahjuksia ja muita vastaavia epäasiallisessa tarkoituksessa annettuja etuja. Kotimaassa annettujen lahjusten lisäksi myös ulkomailla annetut tai rajan ylittäviin toimiin liittyvät lahjukset ovat vähennyskelvottomia. Lahjusmenot eivät ole vähennyskelpoisia edes silloin, kun lahjuksen antaminen on antajan näkökulmasta välttämätöntä tulon hankkimiseksi.  Säännös kattaa kaikki tilanteet, joissa lahjuksen antajan tarkoituksena on vaikuttaa lahjottavan virkatoimiin tai tehtäviin siitä riippumatta, missä asemassa edun saaja on. Lahjukseksi katsottavan edun saaja voi olla esimerkiksi suomalainen tai ulkomainen virkamies tai toisen yrityksen palveluksessa oleva henkilö. Lahjus voi olla vastikkeeton tai puettu näennäisen vastasuorituksen muotoon kuten lahjottavalle tai hänen intressipiirilleen suoritetuksi konsulttipalkkioksi. Lahjus voidaan toteuttaa myös alihintaisena omaisuuden luovutuksena. (HE 187/2005)

Tuloverolakiin (TVL) tai maatilatalouden tuloverolakiin (MVL) ei sisälly erityistä lahjuksia koskevaa säännöstä. Lahjuksia ei voida kuitenkaan pitää TVL 29 §:n tai MVL 4 §:n mukaisina tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä aiheutuneina menoina (luonnolliset vähennykset). Lahjukset eivät siten ole vähennyskelpoisia tuloverolain mukaan verotettavasta tulosta tai maatalouden tulosta.

Lahjusrikos

Rikoslain (1889/39) lahjusrikoksia koskevissa säännöksissä (16, 30 ja 40 luku) kriminalisoidaan lahjan tai muun edun antaminen ja vastaanottaminen tiettyjen olosuhteiden vallitessa. Lahjusmenon vähennyskelvottomuus verotuksessa ei riipu lahjuksen rikosoikeudellisen tunnusmerkistön täyttymisestä eikä vähennyskelvottomuus rajoitu niihin tilanteisiin, joissa lahjusrikoksesta on syyte vireillä tai asiassa on annettu tuomio rikosprosessissa. Vähennyskelvottomia menoja ovat sekä rikoslain mukaisten lahjusten että muiden lahjusten luonteisten etujen antamisesta aiheutuvat menot.

Verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain (verotietolaki) 18 §:ssä säädetään Verohallinnon oikeudesta oma-aloitteiseen tietojen antamiseen. Verohallinnolla on salassapitosäännösten estämättä oikeus oma-aloitteisesti antaa verovelvollista koskevia verotustietoja esimerkiksi valtion tai kunnan viranomaiselle tai julkisia tehtäviä hoitaville yhteisöille, jos on syytä epäillä, että on tehty rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta ja jos tiedot saattavat olla tarpeen rikoksen selvittämiseksi (verotietolaki 18 § 2 kohta). Verotustietoja voidaan antaa oma-aloitteisesti myös esimerkiksi rahanpesun selvittelykeskukselle verovalvonnan yhteydessä havaituista epäilyttävistä liiketoimista tai kun voidaan epäillä liiketoimeen sisältyviä varoja käytettävän terrorismin rahoittamiseen tai sen rangaistavaan yritykseen (verotietolaki 18 § 6 kohta).

Tämän lisäksi Verohallinto voi verotietolain 19 §:n perusteella yksittäistapauksessa antaa pyynnöstä verotustietoja syyttäjä- ja esitutkintaviranomaiselle esimerkiksi rikosten ennalta estämistä, selvittämistä sekä syytteeseenpanoa varten.

Eräät muut menot verotuksessa

Lahjoitukset

Myös yritysten antamien muiden lahjojen ja lahjoitusten vähennyskelpoisuutta verotuksessa on rajoitettu. Lahjoituksia pidetään lähtökohtaisesti voiton käyttönä, joka ei ole verotuksessa vähennyskelpoista. Poikkeuksen tästä tekevät TVL 57 §:ssä tarkoitetut, vain yhteisöjen verotuksessa vähennyskelpoiset lahjoitukset sekä vähäiset lahjoitukset yleishyödylliseen ja samalla paikalliseen tai yrityksen toimialaa lähellä olevaan tarkoitukseen. Lahjoitusten vähennyskelpoisuutta on käsitelty tarkemmin Verohallinnon yhtenäistämisohjeessa vuodelta 2016 toimitettavaa verotusta varten (Dnro A182/200/2016 2.1.2017,). TVL 57 §:n lahjoitusvähennyksestä on lisäksi annettu erillinen Verohallinnon ohje Lahjoitusvähennys yhteisöverotuksessa.

Edellä mainittujen lisäksi vähennyskelpoisia ovat lähinnä tavanomaiset mainoslahjat sekä henkilökunnalle annetut lahjat, jotka voidaan yleensä vähentää palkkakuluna tai muutoin tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneina menoina. Henkilökunnalle annettujen lahjojen luonnetta on käsitelty Verohallinnon ohjeessa Merkkipäivälahja tai muu vähäinen lahja.

Edustusmenot

Edustusmenoista puolet on verotuksessa vähennyskelpoista EVL 8 §:n 8 kohdan nojalla. Edustusmenojen sekä niitä lähellä olevien markkinointi-, mainos- ja neuvottelumenojen käsittelyä verotuksessa on käsitelty tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Edustusmenot tuloverotuksessa.

Oikeustapauksia

KHO 1957 II: 91

Ratkaisussa ei hyväksytty vähennyskelpoisiksi virkamiehille annettuja joululahjoja, jotka olivat suurimmalta osin rahalahjoja.

KHO 1974 taltio 1390

Lahjoman luonteista provisiota, jonka maalaus- ja korjausliike oli suorittanut toimeksiantajansa palveluksessa olevalle toimihenkilölle, ei pidetty maalaus- ja korjausliikkeen verotuksessa vähennyskelpoisena menona. Liike ei myöskään saanut vähentää mainitun toimihenkilön esimiehen puolesta suoritettuja ulkomaanmatkan kustannuksia.

KHO 1985 taltio 5265

Rakennusliikkeen katsottiin antaneen apulaiskaupunginjohtajalle lahjan luontoisen etuuden rakentaessaan hänelle saunan tappiolla. Tuota määrältään arvioitua tappiota ei voitu pitää liiketulon hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneena kuluna eikä rakennusliikkeellä ollut siten oikeutta vähentää sitä tulostaan.
 

Lauri Savander johtava veroasiantuntija

Nina Salakka ylitarkastaja