Avainsanat:

Suulliset käsittelyt hallintotuomioistuimissa

Antopäivä
14.4.2011
Diaarinumero
1278/38/2010
Voimassaolo
1.5.2011 - 31.12.2015
Valtuutussäännös
Laki Verohallinnosta 2 § 2 momentti

Tämä ohje on korvattu 1.1.2016 alkaen ohjeella Verovalitusmenettelyä koskeva ohje

1 Yleistä

1.1 Ohjeen sisältö ja tarkoitus

Tässä ohjeessa käsitellään Verohallinnon menettelyjä sekä Verohallinnon eri yksiköiden ja niiden virkamiesten asemaa verovalitusasioiden suullisessa käsittelyssä hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa (jäljempänä hallintotuomioistuin). Tässä ohjeessa ei käsitellä suullisen käsittelyn yleisiä edellytyksiä eikä hallintotuomioistuimien prosessinjohtoon kuuluvia seikkoja.

Tämä ohje on tarkoitettu ensisijaisesti niille Verohallinnon virkamiehille, jotka osallistuvat hallintotuomioistuimessa pidettävään suulliseen käsittelyyn. Ohjeen tarkoituksena on selventää Verohallinnon yksiköiden ja virkamiesten asemaa ja tehtäviä suullisessa käsittelyssä.

Suullisiin käsittelyihin liittyviä menettelyjä on ohjeistettu myös verovalitusmenettelyä koskevassa Verohallinnon ohjeessa 15.12.2010 dnro 1207/38/2010 (kohta 2.5).

1.2 Suullisen käsittelyn perusteet ja tarkoitus

Verovalitusasian suullinen käsittely on osa verovalituksen käsittelyä hallintotuomioistuimessa. Suullisen käsittelyn järjestämisestä säädetään hallintolainkäyttölain (HLL) 37 ja 38 §:issä. Lain 8 luvussa on tarkempia säännöksiä itse menettelystä. Suullisessa käsittelyssä sovelletaan HLL:n viittaussäännösten nojalla myös useita yleisiä tuomioistuimia koskevan oikeudenkäymiskaaren (OK) säännöksiä. Tämän ohjeen liitteenä on taulukko, jossa on luettelo keskeisistä suulliseen käsittelyyn liittyvistä HLL:n ja OK:n säännöksistä.

Suullinen käsittely järjestetään asian selvittämiseksi (HLL 37.1 §). Suullinen käsittely saattaa olla tarpeen myös oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteuttamiseksi. Suullinen käsittely on keino, jolla hallintotuomioistuin selvittää asiaa kirjallisen selvityksen lisäksi. Suullisessa käsittelyssä hallintotuomioistuimelle esitetään suullisesti selvitystä. Suullisen käsittelyn järjestämisestä päättää hallintotuomioistuin ja se myös johtaa suullista käsittelyä.

Veroprosessissa asianosaiset voivat esittää hallinto-oikeudelle pyynnön suullisen käsittelyn järjestämisestä. Hallintotuomioistuimen on järjestettävä suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen sitä pyytää (HLL 38.1 §). Jos verovelvollinen siis nimenomaisesti vaatii suullisen käsittelyn järjestämistä, hallinto-oikeuden on lähtökohtaisesti järjestettävä suullinen käsittely. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos pääasiaa koskeva vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi ilmeisen tarpeeton. Verovalitusasiat ovat usein laadultaan sellaisia oikeuskysymyksiin keskittyviä asioita, että ne voidaan käsitellä pelkästään kirjallisessa menettelyssä.

Yleensä suullisen käsittelyn järjestämistä pyytää yksityinen asianosainen. Kuitenkin myös oikeudenkäynnin osapuolena oleva viranomainen voi pyytää suullisen käsittelyn järjestämistä. Viranomainen saattaa katsoa, että suullinen käsittely on tarpeen asian selvittämiseksi (HLL 37 §).

Tuomioistuin ratkaisee asian sekä suullisesti että kirjallisesti saadun selvityksen perusteella. Suullinen käsittely veroasioissa on yleensä yleisöltä suljettu, koska siinä käsitellään salassa pidettäviä asioita (laki oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimessa 11 §).

1.3 Suullisen käsittelyn osapuolet ja muut käsittelyyn osallistujat

Hallintotuomioistuimessa suulliseen käsittelyyn voivat osallistua asianosaiset, asianosaisten edustajat, asiantuntijat, todistajat ja muut tuomioistuimen kutsumat henkilöt. Verovalitusasiassa osapuolina eli asianosaisina ovat verovelvollinen ja Verohallintoon kuuluva Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön asema suullisessa käsittelyssä vastaa sen asemaa kirjallisessa menettelyssä. Verohallinnon muuta yksikköä ei siten yleensä kutsuta suulliseen käsittelyyn (ks. Verohallinnosta annetun lain 2 ja 24 §:t sekä verotusmenettelystä annetun lain 69 § ja HLL 36 §). Verohallinnon muun yksikön virkamiehet voivat osallistua suulliseen käsittelyyn avustajana, todistajana tai asiantuntijana siten kuin jäljempänä esitetään.

1.4 Laillinen este osallistua suulliseen käsittelyyn

Suulliseen käsittelyyn kutsutun on viipymättä ilmoitettava, jos hänelle tulee laillinen este saapua käsittelyyn (HLL 78.1 §). Laillisella esteellä tarkoitetaan sairautta tai yleisen liikenteen keskeytymistä (OK 12:28–29). Jos suulliseen käsittelyyn kutsuttu ilmoittaa jonkin muun esteen, hallintotuomioistuin tutkii, voidaanko se hyväksyä. Jos ilmoitettu syy hyväksytään lailliseksi esteeksi, hallintotuomioistuin päättää suullisen käsittelyn lykkäämisestä tai peruuttamisesta (OK 12:30).

2 Suullinen käsittely

2.1 Suullisen käsittelyn vaiheet

Suullisen käsittelyn sisältö ja laajuus riippuu käsiteltävästä asiasta. Joskus suullisessa käsittelyssä otetaan vastaan vain yksittäinen todistajanlausunto jonkun yksittäisen tosiseikan selvittämiseksi tai asianosaiselle annetaan mahdollisuus lausua käsityksensä asiasta suullisesti.

Laajempi suullinen käsittely voi sisältää erilaisia päävaiheita. Näitä ovat esimerkiksi valmisteleva suullinen käsittely, asianosaisten alkupuheenvuorot, todistajien tai asiantuntijoiden kuuleminen, asianosaisten kuuleminen ja loppupuheenvuorot.

2.2 Valmisteleva suullinen käsittely

Suullista käsittelyä voidaan rajoittaa siten, että se koskee ainoastaan osaa asiasta tai asianosaisten käsitysten selvittämistä tai suulliseen todisteluun vastaamista. Suullista käsittelyä voidaan rajata muullakin vastaavalla tavalla (HLL 37.2 §).

Hallintotuomioistuimessa järjestettävä valmisteleva suullinen käsittely (valmisteluistunto) on tilaisuus, johon tuomioistuin kutsuu ainakin asianosaiset. Valmisteluistunnossa voidaan keskustella esimerkiksi siitä, keitä henkilöitä suullisessa käsittelyssä on tarpeen kuulla todistajina tai asiantuntijoina. Valmisteluistunnossa voidaan myös rajata varsinaisessa suullisessa käsittelyssä käsiteltäviä asioita.

Valmisteluistunto järjestetään usein laajoissa asioissa. Tällaisissa asioissa on usein tarpeen ennen varsinaista suullista käsittelyä kartoittaa prosessin pääteemat, oikeusriidan kohde ja suullisen todistelun tarve sekä sen laajuus.

2.3 Asianosaisten kuuleminen

Asianosaista tai tämän laillista edustajaa ei voida kuulla todistajana. Veroasiamies on Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön laillinen edustaja. Veroasiamiestä ei siten voida kuulla todistajana. Asianosaista (verovalitusasioissa käytännössä verovelvollista) voidaan kuulla totuusvakuutuksen nojalla sellaisista seikoista, joilla on erityistä merkitystä asiaa ratkaistaessa (HLL 39.2 §). Asianosaisen kuulemisesta totuusvakuutuksen nojalla on soveltuvin osin voimassa, mitä OK 17:62–65:issä säädetään (HLL 39.3 §). Tämän viittaussäännöksen perusteella on periaatteessa mahdollista, että myös veroasiamiestä kuultaisiin totuusvakuutuksen nojalla.

Asianosaista voidaan tarvittaessa kuulla suullisesti myös asian selvittämistarkoituksessa. Asianosaiset ovat lähtökohtaisesti paikalla koko suullisen käsittelyn ajan, jolloin he voivat kommentoida ja argumentoida koko käsittelyn ajan sekä käydä keskustelua asiasta. Hallintotuomioistuin ohjaa annettavaa selvitystä.

2.4 Todistajien kuuleminen

Suullisessa käsittelyssä voidaan kuulla todistajia. Jos asiassa vedotaan yksityisluonteiseen kirjalliseen todistajankertomukseen, todistajaa kuullaan suullisesti, jos se ei ole tarpeetonta tai siihen ei ole erityistä estettä (HLL 39.1 §). Todistajan kuulemisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä säädetään OK 17:18–39:issä.

Hallintotuomioistuin päättää suullisessa käsittelyssä kuultavista todistajista. Asianosaiset voivat nimetä haluamiaan todistajia, mutta kummallakaan asianosaisella ei ole ehdotonta oikeutta tietyn todistajan kuulemiseen. Verovalitusasioissa todistajat nimeää verovelvollinen ja Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö. Myös hallintotuomioistuin voi oma-aloitteisesti päättää kuulla henkilöä todistajana.

Todistajat ovat suullisessa käsittelyssä paikalla vain todistuksensa ajan. Todistajan kuulustelun aloittaa se asianosainen, joka on nimennyt todistajan, jos tuomioistuin ei toisin määrää.

Todistajan tulee oma-aloitteisesti ja tarvittaessa hänelle esitettyjen kysymysten avulla esittää kertomuksensa yhtäjaksoisesti. Jos todistaja kieltäytyy vastaamasta johonkin kysymykseen, hänen tulee kertoa samalla kieltäytymisensä perusteet. Todistajan kieltäytymisoikeudesta säädetään OK 17:20–25:issä.

Jos Verohallinnon virkamies on nimetty todistajaksi, hän on velvollinen kertomaan käsiteltävässä asiassa tiedossaan olevat asian ratkaisuun vaikuttavat seikat. OK 17:23:n mukaan virkamies ei kuitenkaan saa todistaa siitä, mitä hänen on tässä toimessaan pidettävä salassa. Tätä säännöstä sovelletaan myös verovalitusprosessissa. Säännöksen tulkinnassa on kuitenkin otettava huomioon, että verovelvollisella on asianosaisena oikeus saada viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, jos se voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn (laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta 11 § ja laki oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimessa 9 §). Lisäksi otetaan huomioon se, että suullinen käsittely verovalitusasioissa käydään suljetuin ovin (laki oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimessa 11 §).

Edellä esitetty sääntely merkitsee käytännössä seuraavaa: Jos muun kuin oikeudenkäynnin osapuolena olevan verovelvollisen verotustiedot vaikuttavat käsiteltävään asiaan, todistajana toimivan Verohallinnon virkamiehen on kerrottava nämä tiedossaan olevat seikat suullisessa käsittelyssä. Viimekädessä hallintotuomioistuin päättää, pitääkö virkamiehen vastata muuta kuin oikeudenkäynnissä osapuolena olevaa verovelvollista koskevaan kysymykseen. Epäselvässä tilanteessa todistajana kuultava voi aina kysyä oikeuden puheenjohtajalta, voiko hän vastata esitettyyn kysymykseen salassapitovelvollisuuttaan rikkomatta.

2.5 Asiantuntijan kuuleminen

Suullisessa käsittelyssä voidaan kuulla myös asiantuntijoita (HLL 37.1 ja 40 §). Tämän selvityskeinon käyttäminen riippuu tuomioistuimen harkinnasta. Asianosaiset eli verovelvollinen tai Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö voivat esittää asiantuntijan kuulemista. Asianosaisen pyynnöstä nimettyyn asiantuntijaan sovelletaan samoja säännöksiä kuin todistajaan.

Hallintotuomioistuin voi itsekin hankkia erityistä asiantuntemusta vaativasta kysymyksestä lausunnon yksityiseltä asiantuntijalta. Tämä on kuitenkin veroasioissa harvinaista.

2.6 Suullisen käsittelyn pöytäkirja ja äänittäminen

Suullisessa käsittelyssä pidettävästä pöytäkirjasta ja käsittelyn äänittämisestä säädetään HLL 45–47 §:issä. Suullisessa käsittelyssä pidetään pöytäkirjaa, johon merkitään käsittelyyn osallistuneet henkilöt, asia ja muut tiedot sekä käsittelyssä esitetyt vaatimukset, tehdyt päätökset ja selostus muusta käsittelyn kulusta.

Todistajan ja asiantuntijan sekä totuusvakuutuksen nojalla kuultavan asianosaisen (käytännössä verovelvollisen) kuuleminen on pääsääntöisesti äänitettävä. Käytännössä menetellään yleensä niin, että koko suullinen käsittely äänitetään. Jos äänittäminen ei ole mahdollista tai jos se on lausuman lyhyyden vuoksi ilmeisesti tarpeetonta, pöytäkirjaan on sanatarkasti merkittävä, mitä kuultava on asiassa kertonut.

Äänitetty lausuma on saatettava kirjalliseen muotoon, jos hallintotuomioistuin katsoo sen tarpeelliseksi. Äänitteestä voidaan valmistaa jäljennös tai se voidaan saattaa kirjalliseen muotoon myös, jos asianosainen tai joku muu sitä pyytää. Äänite on säilytettävä vähintään kuuden kuukauden ajan asian ratkaisemisesta. Jos asiassa on haettu muutosta valittamalla, äänite on kuitenkin säilytettävä, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu.

3 Verohallinnon virkamiesten asema suullisessa käsittelyssä

3.1 Veroasiamies ja muut Verohallinnon virkamiehet

Suullista käsittelyä hoitamaan määrätty veroasiamies on Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön laillinen edustaja asemavaltuutuksen perusteella. Samassa suullisessa käsittelyssä voi olla läsnä useita veroasiamiehiä. Näin menetellään esimerkiksi silloin, kun asiassa on kyse useasta verolajista. Tällöin kaikki veroasiamiehet ovat oikeudenvalvontayksikön laillisia edustajia.

Muut suulliseen käsittelyyn osallistuvat Verohallinnon virkamiehet, esimerkiksi verotarkastaja tai veroasiantuntija, voivat olla suullisessa käsittelyssä avustajan, todistajan tai asiantuntijan roolissa. Myös verovelvollinen voi nimetä Verohallinnon virkamiehen todistamaan niistä havainnoistaan, joita hän on tehnyt esimerkiksi verotarkastusta suorittaessaan. Jos näin on tapahtunut, todistajaksi nimetty virkamies voi toimia tässä suullisessa käsittelyssä vain todistajan roolissa. Lisäksi hallintotuomioistuin voi prosessijohtovaltansa perusteella kutsua suulliseen käsittelyyn myös esimerkiksi verotuspäätöksen tehneen Verohallinnon yksikön virkamiehen.

Kun Verohallinnon virkamies osallistuu virka-asemansa perusteella suulliseen käsittelyyn, hän on virkavastuun uhalla velvollinen pysymään totuudessa. Tässä suhteessa merkitystä ei ole sillä, missä roolissa virkamies toimii.

Kun Verohallinnon virkamies osallistuu suulliseen käsittelyyn hallintotuomioistuimen tai Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön nimeämänä avustajana, todistajana tai asiantuntijana ja siis virka-asemansa perusteella, kyse on virkamiehen virkatehtävästä. Myös silloin, kun verovelvollinen nimeää Verohallinnon virassa olevan virkamiehen todistajaksi tai asiantuntijaksi, kyse on virkamiehen virkatehtävästä.

3.2 Avustaja

Verohallinnon virkamies voi avustaa veroasiamiestä suullisessa käsittelyssä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö nimeää avustajansa. Suullisessa käsittelyssä avustajana toimivan tehtäviin kuuluu tyypillisesti verovalitukseen liittyvien asiakirjojen käsittely, tietojen etsiminen niistä ja muut avustavat toimet. Avustaja voi myös täydentää Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön puhevallan käyttöä esittämällä suullisessa käsittelyssä täsmentäviä kysymyksiä tai vastata täydentävästi esitettyihin kysymyksiin.

Suullinen käsittely järjestetään usein tilanteessa, jossa muutoksenhaun kohteena oleva verotuspäätös perustuu verotarkastukseen. Verotarkastuksen suorittaneella verotarkastajalla on yleensä paras tietämys verotarkastuskertomuksessa käsitellyistä asioista ja niihin annetuista selvityksistä ja näyttökysymyksistä. Suullisen käsittelyn ensisijainen tarkoitus on asian selvittäminen. Jotta suullisen käsittelyn tavoite saavutetaan, on yleensä tarkoituksenmukaista, että verotarkastaja toimii Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön (veroasiamiehen) avustajana.

Oikeudenvalvontayksikkö ilmoittaa avustajansa hallintotuomioistuimelle mahdollisimman pian saatuaan tiedon suullisen käsittelyn pitämisestä. Nimeäminen tapahtuu kuitenkin aina viimeistään hallintotuomioistuimen kutsussa mahdollisesti asettamassa määräajassa.

3.3 Todistaja

Verohallinnon virkamies voi toimia myös todistajana hallintotuomioistuimessa. Kyse on silloin yleensä näyttökysymysten selvittämisestä hallintotuomioistuimelle. Kyse voi olla jostakin yksittäisestä asiasta tai useammista tosiseikoista.

Hallintotuomioistuin päättää, mistä tosiseikoista esitetään lisäselvitystä eli vahvistaa todistusteemat (todistelun rajaaminen). Todistajaksi nimetyn tulee ennen suullista käsittelyä tutustua todistusteemaan sekä palauttaa mieleen tapahtumiin liittyvät tosiseikat. Suullisessa käsittelyssä todistajalla voi olla muistiinpanot käytettävissään, mutta todistajanlausunto annetaan suullisesti ja vapaamuotoisesti vastaamalla esitettyihin kysymyksiin.

Hallintotuomioistuin, verovelvollinen tai Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö kutsuu todistajaksi nimetyn henkilön suulliseen käsittelyyn. Hallintotuomioistuimen lähettämässä kutsussa mainitaan, missä asiassa todistajaa kuullaan, kenen nimeämänä häntä kuullaan, läsnäolovelvollisuus (lailliset esteet, poissaolon seuraukset) ja miten kustannukset korvataan. Kutsu tapahtuu saantitodistusta tai haastetiedoksiantoa käyttäen. Jos oikeudenvalvontayksikkö nimeää todistajaksi Verohallinnon virkamiehen, oikeudenvalvontayksikkö kutsuu todistajan.

3.4 Asiantuntija

Verohallinnon virkamies voidaan kutsua hallintotuomioistuimen suulliseen käsittelyyn myös erityiskysymyksen asiantuntijana. Asiantuntijan kuuleminen tapahtuu samoin periaattein kuin todistajan kuuleminen.

4 Kustannusten korvaaminen

Asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan (HLL 74 §). Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö ei yleensä vaadi suullisesta käsittelystä Verohallinnolle aiheutuneita kuluja korvattavaksi, ellei siihen ole erityisiä syitä.

Todistajalla on oikeus saada kohtuullinen korvaus tarpeellisista matka- ja toimeentulokustannuksista sekä taloudellisesta menetyksestä (HLL 49 §). Hallintotuomioistuimen omasta aloitteestaan kutsumalle todistajalle ja valtion asianosaisena nimeämälle todistajalle maksetaan edellä mainitut korvaukset valtion varoista. Asianosaisen on suoritettava korvaus nimeämälleen todistajalle (HLL 49.3 §). Todistajan kustannusten korvaamisesta on tarkempia säännöksiä valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetussa laissa ja asetuksessa. Asiantuntijalle maksetaan kohtuullinen palkkio työstään ja korvaus tarpeellisista kuluista valtion varoista (HLL 50.1 §).

Veroasiassa verovelvolliselle voidaan myöntää oikeusapua erityisen painavasta syystä (oikeusapulain 6.2 §). Oikeusapua saaneen asianosaisen nimeämälle todistajalle maksettavat korvaukset suoritetaan valtion varoista (oikeusapulain 4.2 § ja 18.4 § sekä laki valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista).

Edellä esitetty sääntely merkitsee käytännössä seuraavaa: Verohallinto maksaa Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön nimeämälle avustajalle, todistajalle tai asiantuntijalle matkakustannusten korvaukset virkaehtosopimuksen säännösten mukaisesti. Korvaukset maksaa se Verohallinnon yksikkö, jossa virkamies työskentelee. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö maksaa veroasiamiesten matkakustannukset. Koska oikeudenvalvontayksikön nimeämän avustajan, todistajan tai asiantuntijan läsnäolo suullisessa käsittelyssä on hänen virkatehtävänsä, hänelle ei yleensä synny matkakustannusten lisäksi muita korvattavia kustannuksia.

Silloin, kun verovelvollinen nimeää Verohallinnon virassa olevan virkamiehen todistajaksi tai asiantuntijaksi, kyse on virkamiehen virkatehtävästä. Viime kädessä hallintotuomioistuin päättää käsittelyssä kuultavista todistajista ja asiantuntijoista. Pääsääntönä on, että asianosaisen (tässä verovelvollisen) tulisi HLL 49.3 §:n nojalla suorittaa korvaus nimeämälleen todistajalle tai asiantuntijalle. Kun kyse on kuitenkin virassa olevan virkamiehen virkatehtävästä, yleensä on tarkoituksenmukaisinta menetellä siten, että Verohallinto maksaa virkamiehelle aiheutuneet tavanomaiset matkakustannusten korvaukset virkaehtosopimuksen mukaisesti. Näissäkin tilanteissa kustannukset maksaa se Verohallinnon yksikkö, jossa virkamies työskentelee. Jos kustannukset ovat poikkeuksellisen suuret tai asiassa on muita syitä, menetellään pääsäännön mukaisesti. Tällöin verovelvollinen suorittaa korvaukset nimeämälleen todistajalle tai asiantuntijalle. Näissä tilanteissa sovellettavaksi voivat sitten tulla myös mainitut oikeusapulain ja valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain säännökset.

Pääjohtaja Mirjami Laitinen

Veroyliasiamies Timo Räbinä


Liite

Menettelykysymys Säännös / Säännökset

Käsittelyn järjestäminen ja
osallistujien kutsuminen

 

Suullisen käsittelyn järjestäminen

HLL 37.1 § ja 38.1 §

Suullisen käsittelyn rajaaminen

HLL 37.2 §

Suullisen käsittelyn kohteen
yksilöintivelvollisuus

HLL 38.3 §

Kutsu suulliseen käsittelyyn HLL 43 §
Asianosaisen kuuleminen  

Asianosaisen kuuleminen

HLL 39.2 §

Asianosaisen toimiminen todistajana (kielto)

OK 17:18.1

Asianosaisen kuuleminen
totuusvakuutuksen nojalla

HLL 39.2 § ja OK 17:61–65 (ja
17:65:n viittaussäännökset)

Asianosaisen poissaolo HLL 44 §
Todistajien kuuleminen  

Todistajan kutsuminen

HLL 43.3 §

Todistajan kuuleminen

HLL 39.1 ja 39.3 § ja OK 17:18–39

Yksityisluonteinen kirjallinen
todistajankertomus
HLL 39.1 §:n toinen virke
Asiantuntijoiden kuuleminen  

Asiantuntijan kutsuminen

HLL 43.3 §

Asiantuntijan kuuleminen HLL 40 § ja OK 17:46.2 ja 17:47–48 sekä 17:49–52
Todistajien ja asiantuntijoiden
kustannusten korvaaminen
 
Todistajien kustannusten korvaaminen

HLL 49 §

Asiantuntijan kustannusten korvaaminen HLL 50.1 §