Arvopaperien luovutusvoittojen verotus

Tässä ohjeessa käsitellään arvopaperien ja arvo-osuuksien luovutukseen liittyviä tuloverokysymyksiä. Ohjeella korvataan diarioimattomat ohjeet Arvopaperien luovutusvoittojen verotus ja Luovutusvoitot yritysjärjestelyjen yhteydessä.

Ohjeen lopussa liitteessä 1 on luettelo sellaisista suomalaisista pörssiyhtiöistä, joiden osakkeet ovat menettäneet arvonsa lopullisesti konkurssin vuoksi ja verovuodesta, jona osakkeiden arvonmenetyksen lopullisuus on todettu.

1 Arvopaperi, arvo-osuus ja sijoitusrahasto-osuus

1.1 Yleistä

Arvopapereita ovat esimerkiksi osakkeet, joukkovelkakirjat ja obligaatiot. Arvo-osuuksia ovat sellaiset osakkeet, osuudet, joukkovelkakirjat ja muut oikeudet, jotka on liitetty arvo-osuusjärjestelmään. Arvo-osuudesta ei anneta osakekirjaa tai muuta oikeuden olemassa oloa tai sisältöä koskevaa asiakirjaa. Oikeus, esimerkiksi henkilön omistusoikeus osakkeeseen, ilmenee sähköiseen arvo-osuusjärjestelmään (arvo-osuusrekisteriin) tehdyistä kirjauksista. Arvo-osuusjärjestelmään on liitetty muun muassa lähes kaikki Suomessa julkisesti noteeratut osakkeet.

Sijoitusrahasto on varojen kokonaisuus, joka koostuu pääasiallisesti arvopapereista. Sijoitusrahaston omistavat siihen varoja sijoittaneet henkilöt, yhteisöt ja säätiöt rahasto-osuuksiensa määrän suhteessa. Verotuksessa sijoitusrahastoja ja vastaavia ulkomaisia yhteissijoitusyrityksiä pidetään omistajistaan erillisinä yhteisöinä. Sijoitusrahastoa hallinnoi rahastoyhtiö. Rahasto-osuus hankitaan yleensä merkitsemällä. Rahasto-osuuden omistaja voi vaatia, että sijoitusrahasto lunastaa hänen rahasto-osuutensa, mikä on käytännössä tavallisin tapa luovuttaa rahasto-osuus. Sijoitusrahasto-osuudet eivät yleensä kuulu arvo-osuusjärjestelmään.

Arvopapereiden, arvo-osuuksien ja sijoitusrahasto-osuuksien luovutuksesta verotetaan eräin poikkeuksin samojen sääntöjen mukaan. Seuraavassa kerrotaan luonnollisen henkilön arvopaperien luovutusvoiton verotuksesta tuloverolain (1535/1993, TVL) mukaan. Luovutusvoittojen verotuksesta säännellään tuloverolain 45 - 50 §:issä.

Muunlaisen omaisuuden, kuten asunto-osakkeiden ja kiinteistöjen, luovutusvoiton verotuksesta kerrotaan Verohallinnon ohjeessa Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa ja siinä viitatuissa erillisissä ohjeissa.

1.2 Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuus

Verovelvollisen on ilmoitettava arvopaperien luovutusvoitot ja luovutustappiot veroilmoituksessaan. Tuloverolain 48 §:n mukaan luonnollisen henkilön ja kuolinpesän saamat arvopaperien luovutusvoitot ovat verovapaita siltä osin, kuin verovuonna luovutetun omaisuuden luovutushinnat ovat yhteensä enintään 1.000 euroa. Arvopaperien luovutustappiona ei pidetä vähennyskelpoisena, jos verovuonna luovutetun omaisuuden yhteenlasketut hankintamenot ovat enintään 1.000 euroa. Luovutusvoitot ja -tappiot on ilmoitettava veroilmoituksella siinäkin tapauksessa, että luovutusvoitot olisivat verovapaita tai luovutustappiot olisivat vähennyskelvottomia 1.000 euron rajan johdosta.

Verohallinto merkitsee esitäytetyn veroilmoituksen erittelyosalle arvopaperivälittäjiltä sekä pankeilta ja muilta sijoituspalveluyrityksiltä saadut tiedot verovuoden arvopaperimyynneistä. Osasta arvopaperimyyntejä ja rahasto-osuuksien lunastuksia Verohallinto on laskenut ja esitäyttänyt tiedon voitosta tai tappiosta. Verovelvollisen on tarkistettava tietojen oikeellisuus ja täydellisyys, tehtävä tietoihin tarpeelliset korjaukset ja lisäykset ja palautettava korjattu esitäytetty veroilmoitus Verohallinnolle.

Osasta arvopaperimyyntejä ja rahasto-osuuksien lunastuksia voittoa tai tappiota ei ole voitu laskea esitäytetylle veroilmoitukselle valmiiksi. Verovelvollisen velvollisuutena on esittää selvitys luovutusvoitoista ja -tappioista näistä arvopaperimyynneistä ja sellaisista muista arvopaperimyynneistä, joita koskevia tietoja ei ole esitäytetyllä veroilmoituksella. Verovelvollisen on lisäksi ilmoitettava luovutusvoittojen ja -tappioiden yhteismäärät veroilmoituksen ilmoitusosalla, joka on palautettava verohallinnolle.

Esitäytetyn veroilmoituksen voi täydentää ja palauttaa sähköisesti tai paperisena. Veroilmoituksen palauttamisesta on kerrottu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuus.

Arvopapereiden hankkiminen, omistaminen ja myyminen on sijoitustoimintaa, josta verovelvollisen on pidettävä muistiinpanoja. Muistiinpanovelvollisuuden täyttämiseksi riittää, jos verovelvollinen säilyttää tai pitää saatavillaan arvo-osuustilinsä hoitajalta (esimerkiksi pankki) tai omaisuudenhoitajaltaan saamansa raportit, joista luovutusvoiton laskemiseksi tarpeelliset tiedot käyvät ilmi. Verovelvollisen on säilytettävä muistiinpanot ja niihin liittyvät tositteet on 5 vuoden ajan verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta.

2 Yleistä luovutusvoiton verotuksesta

Luovutusvoittoa voi syntyä omaisuuden vastikkeellisesta luovutuksesta. Vastikkeellisia luovutuksia ovat kauppa (myynti), vaihto ja eräät vaihtoon rinnastettavat tapahtumat, kuten osakkeita vastaavan jako-osuuden saaminen yhtiön purkautuessa. Luovutustappio voi syntyä omaisuuden vastikkeellisesta luovutuksesta ja arvopaperin lopullisesta arvonmenetyksestä.

Luovutusvoitto on lähtökohtaisesti veronalaista tuloa riippumatta siitä, kuinka kauan luovuttaja on omistanut omaisuuden ja siitä, miten hän on saanut omaisuuden (ostamalla, lahjana, perintönä jne.). Sekä kotimaisista että ulkomaisista arvopapereista saadut luovutusvoitot ovat veronalaista tuloa. Verovelvollisen on ilmoitettava kaikki saamansa luovutusvoitot veroilmoituksessaan. Luovutusvoitto on pääomatuloa.

Luovutusvoiton ja – tappion määrä lasketaan siten, että omaisuuden luovutushinnasta (eli saadusta vastikkeesta) vähennetään omaisuuden poistamatta oleva hankintameno ja voiton hankkimisesta olleet menot.

Luovutusvoittoa tai tappiota laskettaessa hankintameno ja luovutushinta otetaan huomioon nimellisestä määrästään. Mahdollinen rahan reaaliarvon muutos ei siis vaikuta luovutusvoiton laskentaan, vaikka omaisuus olisi hankittu kauan aikaa sitten.

Jos omaisuuden hankintahinta on maksettu muussa valuutassa kuin euroina, hankintahinta lasketaan muuntamalla suoritetun valuutan arvo euroiksi hankintapäivän vaihtokurssilla. Jos luovutushinta on saatu muussa valuutassa kuin euroina, luovutushinta muunnetaan euroiksi muun selvityksen puuttuessa luovutushinnan saantipäivän vaihtokurssilla. Suomen markoissa suoritettu hankintameno muunnetaan euroiksi euron ja markan kiinteällä muuntokurssilla 5,94573 markkaa = 1 euro.

Voitto ja tappio lasketaan hankintaerittäin. Jos luovutettu omaisuus on hankittu useammassa hankintaerässä luovutusvoitto ja luovutustappio lasketaan siten erikseen kustakin hankintaerästä.

Rahastosäästämisessä on tavallista, että saman sijoitusrahaston rahasto-osuuksia hankitaan vähitellen, esimerkiksi kuukausittaisissa erissä. Kun rahasto-osuudet luovutetaan, kunkin erän luovutuksesta syntynyt voitto lasketaan kunkin hankintaerän osalta erikseen tuon erän hankintamenon, myyntikulujen ja tuosta erästä saadun luovutushinnan perusteella.

3 Alihintainen luovutus

3.1 Yleistä

Jos omaisuuden luovutushinta on enintään 75 prosenttia omaisuuden käyvästä arvosta luovutushetkellä, luovutus jaetaan maksetun hinnan ja käyvän arvon perusteella vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan. Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan tällöin siten, että saadusta luovutushinnasta vähennetään vain vastikkeellista osaa vastaava osa omaisuuden hankintamenosta. Hankintamenosta vähennetään tällöin yhtä suuri suhteellinen osuus kuin luovutushinta on omaisuuden käyvästä arvosta luovutushetkellä.

Luovutuksen alihintaisuudesta johtunut keinotekoinen luovutustappio ei kuitenkaan ole vähennyskelpoinen. Ratkaisussa KHO:2014:85 verovelvollinen oli myynyt lapsilleen pörssiosakkeita myyntipäivän mukaisia pörssikursseja alhaisemmalla hinnalla. Luovutustappiota ei hyväksytty vähennettäväksi siltä osin kun tappio oli aiheutunut pörssikurssin alle jääneistä myyntihinnoista.

3.2 Luovutusvoiton ja -tappion verovuosi

Luovutusvoitto on sen verovuoden tuloa, jonka aikana sitova kauppa tai muu luovutussopimus, esimerkiksi osakkeiden lunastussopimus, on tehty. Kauppahinnan maksuajankohta ei vaikuta verotusajankohtaan.

Vastaavasti luovutustappio syntyy sinä vuonna, jonka aikana sitova kauppa tai muu luovutussopimus on tehty. Luovutustappioista ja niiden vähentämisjärjestyksestä katso jäljempänä kohta Luovutustappio ja sen vähentäminen.

4 Luovutushinta

Luovutushinta on vastike, jonka omaisuuden luovuttaja saa luovutuksen johdosta. Kaupassa luovutushinta on saatu rahavastike (myyntihinta). Vaihdossa vastike saadaan osaksi tai kokonaan muuna omaisuutena kuin rahana. Luovutushinta on vaihdossa saadun omaisuuden käypä arvo luovutushetkellä lisättynä mahdollisesti saadulla välirahalla.

5 Hankintameno

5.1 Yleistä

Jos luovutettu omaisuus on hankittu ostamalla, hankintamenoa on maksettu ostohinta. Jos omaisuus on saatu vaihdossa, hankintamenoa on vaihdossa luovutetun omaisuuden käypä arvo vaihdon tapahtuessa lisättynä mahdollisesti maksetulla välirahalla.

Osake voidaan hankkia merkitsemällä se yhtiötä perustettaessa tai myöhemmin järjestettävässä osakeannissa. Osakkeen hankintameno muodostuu tällöin osakkeen merkintähinnasta ja mahdollisesta merkintäoikeuden hankintahinnasta. Sijoitusrahasto-osuus hankitaan yleensä merkitsemällä se rahastoyhtiössä. Rahasto-osuuden hankintameno muodostuu tällöin maksetusta merkintähinnasta ja merkintäpalkkiosta.

Hankintamenon määräytymisestä silloin, kun osake merkitään vanhan osakkeenomistuksen perusteella, katso jäljempänä kohta Osakeannin vaikutus hankintamenoon.

Perintönä, lahjana tai osituksessa saadun omaisuuden hankintamenosta katso jäljempänä kohdat Perintönä tai lahjana saatu omaisuus ja Osituksessa saadun arvopaperin edelleen luovutus.

5.2 Hankintakulut

Hankintamenoon luetaan myös eräät omaisuuden hankintaan välittömästi liittyvät kulut (hankintakulut). Tällaisia ovat muun muassa ostajan maksama varainsiirtovero tai leimavero, arvopaperinvälittäjälle ostosta maksettu välityspalkkio ja rahastoyhtiölle maksettu sijoitusrahasto-osuuden merkintäpalkkio. Jos arvopaperi on hankittu pörssikaupalla, varainsiirtoveroa ei ole yleensä suoritettu.

6 Voiton hankkimisesta olleet menot (myyntikulut)

6.1 Yleistä

Hankintamenon lisäksi omaisuuden luovutuksesta syntynyttä voittoa tai tappiota laskettaessa vähennetään voiton hankkimisesta olleet menot. Voiton hankkimisesta johtuneita menoja ovat luovuttajan maksamat omaisuuden luovutukseen liittyvät kulut. Tällaisia ovat esimerkiksi arvopaperin myyjän arvopaperinvälittäjälle maksamat välityspalkkiot, sijoitusrahasto-osuuksien lunastuspalkkiot ja luovutukseen liittyvät toimitusmaksut.

6.2 Arvopaperien säilytys- ja hoitokulut

Arvopaperien, arvo-osuuksien ja muun näihin rinnastettavan omaisuuden hoidosta ja säilyttämisestä johtuneita menoja, kuten arvo-osuustilin tilinhoitomaksuja tai tallelokerokuluja, ei lueta omaisuuden hankintamenoon. Niitä ei vähennetä luovutusvoiton verotuksessa myöskään voiton hankkimisesta johtuneena menona.

Tällaiset kulut voidaan vähentää maksuvuotena pääomatuloista siltä osin kuin niitä on verovuonna maksettu yhteensä yli 50 euroa (TVL 54 §). Sijoitusrahaston osuudenomistaja ei saa vähentää sijoitusrahaston hallinnointipalkkioita, joita rahastoyhtiö ei peri suoraan osuudenomistajilta. Siten rahaston varoista vähennetty hallinnointipalkkio ei ole vähennyskelpoinen.

6.3 Korkokulut

Arvopapereiden hankintaan kohdistuvia korkokuluja ei vähennetä luovutusvoittoa laskettaessa. Tällaiset korot vähennetään yleensä pääomatulosta maksuvuotenaan tulonhankkimisvelan korkoina. Korkotulon lähdeveron alaisten joukkovelkakirjojen ja muiden arvopapereiden hankinnasta aiheutuneet korkokulut eivät ole lainkaan vähennyskelpoisia (TVL 58 §).

7 Hankintameno-olettama

7.1 Yleistä

Hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärän sijasta luovutusvoitto voidaan laskea vähentämällä luovutushinnasta niin sanottu hankintameno-olettama (TVL 46 §:n 1 momentti). Hankintameno-olettamaa sovelletaan vain luonnollisen henkilön tai kuolinpesän verotuksessa ja vain silloin, kun luovutusvoitto verotetaan tuloverolain mukaan.

Hankintameno-olettama tarkoittaa sitä, että luovutusvoittoa laskettaessa luovutushinnasta vähennetään aina vähintään

• 20 prosenttia luovutushinnasta, jos luovuttaja oli omistanut omaisuuden luovutushetkellä alle 10 vuoden ajan; ja
• 40 prosenttia luovutushinnasta, jos luovuttaja oli omistanut omaisuuden luovutushetkellä vähintään 10 vuoden ajan.

Hankintameno-olettama vähennetään hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärän sijasta, jos hankintameno-olettaman mukaan laskettu vähennys on yhteismäärää suurempi. Voitto lasketaan siis verovelvolliselle edullisemmalla tavalla. Voittoa laskettaessa vähennetään siis joko hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä tai hankintameno-olettaman mukaan laskettu vähennys, mutta ei molempia. Hankintameno-olettaman lisäksi ei siis saa vähentää (todellista) hankintamenoa tai voiton hankkimisesta olleita menoja (myyntikuluja).

Hankintameno-olettamaa voidaan käyttää myös silloin, kun luovutetaan perintönä, lahjana tai osituksessa saatua omaisuutta. Sen sijaan termiinisopimuksesta saatua voittoa laskettaessa ei vähennetä hankintameno-olettamaa (TVL 45 §:n 3 momentti).

7.2 Omistusajan laskenta

Hankintameno-olettaman suuruuden (20 % vai 40 % luovutushinnasta) määrää luovutetun omaisuuden omistusaika luovutushetkellä. Omistusaika alkaa yleensä sitovan osto- tai muun hankintasopimuksen tekemisestä ja päättyy sitovan luovutussopimuksen tekemiseen.

Perintönä tai testamentilla saadun omaisuuden omistusaika lasketaan perinnönjättäjän kuolemasta. Lahjana saadun omaisuuden omistusaika lasketaan lahjoituksesta. Osituksessa avio-oikeuden nojalla saadun omaisuuden omistusaika lasketaan ositusta edeltäneen omistajanvaihdoksen mukaan eli yleensä siitä hetkestä, jolloin omaisuutta osituksessa luovuttanut osapuoli oli hankkinut omaisuuden.

Omistusajan määräytymistä osakeannissa, yritysjärjestelyssä ja muissa erityistilanteissa käsitellään jäljempänä.

8 Perintönä tai lahjana saatu arvopaperin hankintameno

8.1 Yleistä

Myös perityn tai lahjaksi saadun arvopaperin luovutuksesta voi syntyä luovutusvoitto tai -tappio. Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan myös näissä tapauksissa vähentämällä luovutushinnasta hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä tai hankintameno-olettama.

Perintönä tai lahjana saadun arvopaperin hankintamenoksi katsotaan se verotusarvo, jota on käytetty toimitetussa perintö- ja lahjaverotuksessa. Osituksessa tai perinnönjaossa käytettyä arvopaperin arvoa ei voida vähentää hankintamenona. Maksettua perintö- tai lahjaveroa ei voida lukea hankintamenoon eikä muutenkaan vähentää luovutusvoiton verotuksessa.

Arvopaperin perintöverotusarvo vähennetään hankintamenona sekä silloin, kun arvopaperin luovuttaa jakamaton kuolinpesä että silloin, kun perillinen luovuttaa perinnönjaossa saamaansa omaisuutta.

8.2 Lahjana saadun arvopaperin edelleen luovutus

Lahjaverotusarvoa ei vähennetä arvopaperin hankintamenona, jos lahjaksi saatu arvopaperi luovutetaan ennen kuin vuosi on kulunut lahjoituksesta. Hankintamenona pidetään tällaisessa tilanteessa lahjoittajan hankintamenoa myöhempine muutoksineen (TVL 47 §:n 1 momentti).

Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan myös tässä tapauksessa vähentämällä luovutushinnasta omaisuuden poistamatta olevan hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä tai hankintameno-olettama. Hankintameno-olettama on tässä tapauksessa aina 20 prosenttia luovutushinnasta, koska lahjansaajan omistusaika alkaa lahjoituksesta.

Kun lahjana saatuja osakkeita myydään edelleen ennen kuin vuosi on kulunut lahjoituksesta, on syytä huomata, että arvo-osuusjärjestelmään kuuluvat osuudet tiettyyn omaisuuteen katsotaan luovutetuiksi siinä järjestyksessä kuin ne on saatu, jos verovelvollinen ei muuta näytä (TVL 47 §:n 4 momentti). Lahja on luovutus, jossa lahjanantaja luovuttaa samalla arvo-osuustilillä olevia arvo-osuuksia FIFO-periaatteen mukaisesti siinä järjestyksessä kuin hän on ne saanut.

Jos samalla kertaa lahjoitetaan samanlaisia arvo-osuuksia useammalle eri lahjansaajalle, katsotaan arvopaperit luovutetuksi siinä järjestyksessä, jona lahjaksi saatavat arvo-osuudet kirjataan saajiensa arvo-osuustileille. Arvopapereita ei katsota luovutetuksi siinä järjestyksessä, mitä lahjakirjassa luovutusjärjestyksestä määrätään.

Menettelyyn, jossa lahjoitettuja osakkeita myydään pian lahjoittamisen jälkeen ja osapuolten välillä on intressiyhteys, niin asiaan voidaan mahdollisesti puuttua verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n nojalla, jos järjestely tuottaa erityisiä veroetuja järjestely kokonaisuutena arvioiden.

Lahjana saadusta arvopaperista toimitetaan myös lahjaverotus, jossa saajalle määrätään lahjavero omaisuuden käyvästä arvosta lahjoitushetkellä. Jos lahjansaaja on luovuttanut arvopaperin edelleen vuoden sisällä lahjoituksesta ja luovutusvoitto on laskettu edellä kerrotulla tavalla lahjoittajan hankintamenosta, toimitettua lahjaverotusta oikaistaan siten, että lahjan arvosta vähennetään lahjansaajalle luovutusvoitosta maksuunpantu vero. Vähentää ei kuitenkaan voida enempää kuin se veron määrä, joka olisi määrätty, jos luovutushintana olisi ollut lahjaverotuksessa käytetty verotusarvo.

8.3 Osituksessa saadun arvopaperin edelleen luovutus

Jos puoliso luovuttaa omaisuutta, jonka hän on saanut avio-oikeuden nojalla osituksessa, hänen hankintamenonaan pidetään hänelle omaisuuden osituksessa luovuttaneen toisen puolison hankintamenoa myöhempine muutoksineen (TVL 46 §:n 2 momentti).

Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan myös näissä tapauksissa vähentämällä arvopaperin luovutushinnasta hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä tai hankintameno-olettama. Osituksessa avio-oikeuden nojalla saadun arvopaperin omistusaika lasketaan ositusta edeltäneen omistajanvaihdoksen mukaan eli yleensä siitä hetkestä, jolloin omaisuutta osituksessa luovuttanut osapuoli oli hankkinut omaisuuden.

Osituksella tarkoitetaan avioliittolain (234/1929) mukaista määrämuotoista ositusta avioeron tai toisen puolison kuoleman johdosta. Perintöverotusta toimitettaessa tehtävä laskennallinen ositus on tässä vailla merkitystä.

9 Osakeanteihin liittyviä erityiskysymyksiä

9.1 Osakkeen omistusaika

Osakeyhtiön järjestäessä osakeannin osakkeenomistajilla on yleensä etuoikeus annettaviin uusiin osakkeisiin samassa suhteessa kuin heillä ennestään on yhtiön osakkeita. Tämä koskee sekä maksullisessa osakeannissa merkittäviä että maksuttomassa osakeannissa ilmaiseksi saatavia osakkeita. Jos osakkeet on saatu tällä tavoin vanhojen osakkeiden perusteella, ne katsotaan omistetuiksi yhtä kauan kuin merkinnän perusteena olleet osakkeet.

Jos osakkeenomistaja on saanut merkitä osakeannissa uusia osakkeita yli osakeantia edeltävän osuutensa tai merkintä on ollut avoin, lasketaan näiden uusien osakkeiden omistusaika sitovan merkinnän tapahtumisesta tai siitä hetkestä, kun merkinnän perusteena olevat merkintäoikeudet on hankittu.

9.2 Osakeannin vaikutus hankintamenoon

Jos osaketta ei ole merkitty vanhan osakkeenomistuksen perusteella, osakkeen hankintameno muodostuu maksetusta merkintähinnasta ja mahdollisesta merkintäoikeuden hankintahinnasta.

Osakkeita ei katsota merkityn vanhan osakkeenomistuksen perusteella siltä osin kuin osakkeenomistaja on merkinnyt osakeannissa uusia osakkeita yli osakeantia edeltävän osuutensa tai merkintä on ollut avoin. Osakkeenomistajien merkintäetuoikeuteen perustuvassa osakeannissa voi käydä niin, että kaikki osakkeenomistajat eivät halua merkitä uusia osakkeita. On tavallista, että merkitsemättä jäävät osakkeita tarjotaan tällöin ensisijaisesti muiden osakkeenomistajien merkittäväksi ilman merkintäoikeuksia tapahtuvassa merkinnässä tai niin sanotussa toissijaisessa merkinnässä. Näin merkittyjä osakkeita ei siis merkitä vanhan osakkeenomistuksen perusteella.

9.3 Osakeanti viimeistään 31.12.2004

Jos osake on saatu osakeannissa, jota vastaava osakepääoman korotus on merkitty kaupparekisteriin viimeistään 31.12.2004, hankintameno määräytyy seuraavasti:

• Osakemerkinnän perusteena olleen osakkeen hankintamenoa ei oteta huomioon merkityn osakkeen hankintamenoa laskettaessa eli sitä ei jaeta osaksikaan merkityille uusille osakkeille.
• Osakemerkinnän perusteena olevan osakkeen hankintameno säilyy osakeannissa entisellään.

Maksullisessa uusmerkinnässä merkityn osakkeen hankintameno on osakkeesta maksettu merkintähinta lisättynä merkintää varten mahdollisesti hankittujen lisämerkintäoikeuksien hankintamenolla. Rahastoannissa ilmaiseksi saadun osakkeen hankintameno on nolla.

Kun merkinnän perusteena ollut osake, uusmerkintäosake tai rahastoantiosake luovutetaan, saadaan luovutushinnasta vähentää joko osakkeen hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä tai sitä suurempi hankintameno-olettama.

Jos ennen 1.1.2005 omistetun vanhan osakkeen, uusmerkintäosakkeen tai rahastoantiosakkeen perusteella merkitään tai saadaan uusia osakkeita 1.1.2005 tai sen jälkeen, osakkeen hankintameno voi muuttua seuraavassa kohdassa Osakeanti 1.1.2005 tai sen jälkeen kerrotulla tavalla.

9.4 Osakeanti 1.1.2005 tai sen jälkeen

Jos osakkeen perusteella merkitään tai saadaan uusia osakkeita 1.1.2005 tai sen jälkeen toimeenpannussa osakeannissa, merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintameno ja merkityn osakkeen mahdollinen hankintameno jaetaan merkinnän perusteena olevalle osakkeelle ja merkitylle osakkeelle (TVL 47 §:n 3 momentti). Hankintamenon jakaminen koskee milloin tahansa hankittuja osakkeita, jos osakeanti on tapahtunut 1.1.2005 tai sen jälkeen.

Maksuttoman osakeannin johdosta merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintameno jakautuu merkinnän perusteena olevalle osakkeelle ja rahastoannissa saaduille osakkeille.

Maksullisen osakeannin johdosta merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintamenon ja merkityn osakkeen hankintamenon yhteenlaskettu määrä jakautuu merkinnän perusteena olevalle osakkeelle ja uusmerkinnässä saadulle osakkeelle.

Osakeantitilanteessa on mahdollista, että merkintäoikeuksien irtoamisen jälkeen sijoittaja myy vanhan osakkeen pois ennen kuin hän käyttää vanhan osakkeen perusteella saamiaan merkintäoikeuksia osakemerkintään. Myös tässä tilanteessa vanhan osakkeen hankintamenon ja merkityn uuden osakkeen hankintamenon yhteenlaskettu määrä jakautuu merkinnän perusteella olleelle osakkeelle ja merkitylle uudelle osakkeelle.

Jos rahastoanti ja maksullinen uusmerkintä tapahtuvat samanaikaisesti, merkinnän perusteena olevan osakkeen hankintameno ja merkittyjen osakkeiden yhteenlaskettu hankintameno jakautuu tasan kaikkien näiden osakkeiden hankintamenoksi.

Hankintameno jaetaan osakeantitilanteessa osakekohtaisesti. Jos merkinnän perusteena olevilla osakkeilla on erisuuruinen hankintameno, myös osakeannin jälkeinen hankintameno on laskettava kunkin osake-erän osalta erikseen.

9.5 Osakeannit ennen 1.1.2005 ja sen jälkeen

Osakkeenomistajalla voi olla osakkeita, jotka hän on saanut rahastoannissa ennen 1.1.2005 ja osakkeita, jotka hän on saanut rahastoannissa 1.1.2005 tai sen jälkeen. Ennen 1.1.2005 rahastoannissa saatujen osakkeiden hankintameno on 0 euroa.

Tällaisten osakkeiden perusteella voi saada rahastoannissa 1.1.2005 tai sen jälkeen uusia osakkeita. Tällöin vanhojen osakkeiden hankintameno (0 euroa) ei muutu ja se siirtyy myös sen perusteella saaduille osakkeille. Näiden osakkeiden hankintameno on myös 0 euroa.

9.6 Merkintäoikeuden luovutus

Osakkeenomistaja voi yleensä luovuttaa osakeannissa saadut merkintäoikeudet käyttämättä niitä osakkeiden merkintään. Aikaisemmin omistetun osakkeen hankintamenoa ei oteta huomioon sen perusteella saadun merkintäoikeuden hankintamenoa laskettaessa (TVL 47 §:n 3 momentti). Merkintäoikeudella ei siten ole todellista hankintamenoa. Merkintäoikeuden luovutushinnasta vähennetään siten hankintameno-olettama (20 tai 40 % luovutushinnasta). Merkintäoikeus katsotaan omistetun samasta ajankohdasta kuin ne osakkeet, joiden perusteella merkintäoikeus on saatu.

Osakkeen merkintäoikeus voidaan saada myös muuten kuin vanhan osakkeenomistuksen perusteella. Merkintäoikeuksien liikkeelle laskun jälkeen merkintäoikeuksilla käydään usein määräajan kauppaa pörssissä, jolloin muukin kuin vanha osakkeenomistaja voi hankkia merkintäoikeuksia. Osakkeenomistaja, joka ei halua käyttää merkintäoikeuksiaan, voi myös yleensä lahjoittaa ne toiselle.

Erikseen hankitun merkintäoikeuden hankintameno muodostuu sen ostohinnasta ja hankintakuluista. Lahjaksi saadun merkintäoikeuden hankintameno on sille lahjaverotuksessa vahvistettu verotusarvo.

Jos erikseen hankittu tai saatu merkintäoikeus käytetään osakkeen merkintään, merkintäoikeuden hankintameno lisätään sen perusteella merkityn osakkeen hankintamenoon.

Jos merkintäoikeutta ei käytetä osakemerkintään, vaan se luovutetaan edelleen, merkintäoikeuden luovutuksesta lasketaan luovutusvoitto tai -tappio vähentämällä merkintäoikeuden luovutushinnasta merkintäoikeuden hankintameno ja myyntikulut.

Jos merkintäoikeutta ei käytetä osakemerkintään, eikä luovuteta edelleen, merkintäoikeus raukeaa merkintäajan päättyessä. Merkintäoikeus menettää tällöin lopullisesti arvonsa. Erikseen hankitun merkintäoikeuden hankintahinta voidaan tällöin vähentää luovutustappiona. Jos rauennut merkintäoikeus on saatu vanhan osakkeenomistuksen perusteella, luovutustappiota ei synny, koska merkintäoikeudella ei tällöin ole hankintamenoa.

9.7 Ylijäävät merkintäoikeudet (”jakojäännökset”)

Osakeannissa voidaan antaa osakkeita vanhan osakkeenomistuksen perusteella siten, että yhden tai useamman uuden osakkeen saamiseksi tarvitaan useampi kuin yksi vanha osake (merkintäoikeus). Tällöin voi käydä niin, että osakkeenomistajan vanhoihin osakkeisiin liittyvien merkintäoikeuksien lukumäärä ei ole jaollinen uuden osakkeen merkintään tarvittavien osakkeiden merkintäoikeuksien lukumäärällä, vaan merkintäoikeuksia jää yli.

Osakeyhtiölain mukaan yhtiö voi myydä ylijäävät merkintäoikeudet (”jakojäännökset”) omistajiensa lukuun ja tilittää myynnistä saadut varat heille. Luovutusvoiton laskennassa sovelletaan tällöin merkintäoikeuden luovutusta koskevia säännöksiä. Saadulle vastikkeelle ei jaeta osaakaan merkintäoikeuden perusteena olleen osakkeen hankintamenosta. Vastikkeesta vähennetään hankintameno-olettamana joko 20 tai 40 prosenttia vastikkeen määrästä riippuen merkintäoikeuden perusteena olleen osakkeen hankinta-ajankohdasta.

Maksuttomassa osakeannissa on menetelty myös siten, että ylijäävien merkintäoikeuksien (”jakojäännösten”) perusteella muodostetaan osakkeita, jotka myydään omistajiensa lukuun. Myös tällainen ylijäävien merkintäoikeuksien realisointi voidaan rinnastaa merkintäoikeuden myyntiin. Saadulle vastikkeelle ei jaeta osaakaan merkintäoikeuden perusteena olleen osakkeen hankintamenosta. Vastikkeesta vähennetään hankintameno-olettamana joko 20 tai 40 prosenttia vastikkeen määrästä riippuen merkintäoikeuden perusteena olleen osakkeen hankinta-ajankohdasta.

10 Split

Splitillä tarkoitetaan osakepääomaa muuttamatta tapahtuvaa yhtiön osakkeiden lukumäärän lisäämistä jakamalla osake pienempiin yksiköihin eli useampaan osakkeeseen. Splitin johdosta osakkeella splittaushetkellä oleva hankintameno jaetaan splitissä saataville osakkeille. Splitissä saatujen osakkeiden omistusaika on sama kuin splitatun osakkeen omistusaika.

Yllä olevassa esimerkissä verovelvollinen sai splitissä samanarvoisia osakkeita. Splitattavan osakkeen hankintameno jaetaan tällöin tasan splitissä saataville osakkeille. On myös mahdollista, että osakkeenomistaja saa splitissä erilajisia osakkeita, jotka ovat arvoltaan erilaisia. Tällaisessa tapauksessa splitatun osakkeen hankintamenoa ei jaeta tasan splitissä saataville osakkeille, vaan hankintameno jaetaan splitissä saaduille osakkeille niiden käyvän arvon mukaisessa suhteessa.

11 Osakkeiden yhdistely (reverse split)

Splitin vastakohta on reverse split, jossa osakkeiden lukumäärää vähennetään yhdistelemällä osakkeita osakepääomaa muuttamatta suuremmiksi yksiköiksi. Osakkeilla yhdistelyhetkellä oleva yhteenlaskettu hankintameno luetaan yhdistelyssä saatavan osakkeen hankintamenoksi. Reverse splitissä saadun osakkeen omistusaika lasketaan siitä, kun yhdistellyt osakkeet oli saatu.

12 Bonus-osake

Osakkeiden ostaja on voinut kaupan perusteella saada osakkeita myyvältä taholta lisää osakkeita niin sanottuja bonusosakkeina ilman eri vastiketta. Bonusosakkeen saannin edellytyksenä on yleensä ollut se, että ostaja on pitänyt ostamansa osakkeet tietyn määräajan. Tällainen bonusosake katsotaan hankituksi vastikkeellisesti siten, että osa aikaisemmin ostettujen osakkeiden hankintamenosta jakautuu bonusosakkeelle.

Ostettujen osakkeiden ja bonusosakkeiden hankintameno lasketaan jakamalla osakkeita ostettaessa maksettu kauppahinta tuolloin saatujen ja myöhemmin saatujen bonusosakkeiden yhteismäärällä.

13 Osakeanti- ja henkilöstöosakkeiden hankintameno

Osakkeiden saaminen palkkana tai muuna veronalaisena etuutena on vastikkeellinen saanto. Hankintamenona pidetään tällöin osakkeista mahdollisesti maksetun hankintahinnan lisäksi määrää, joka otetaan tuloverotuksessa veronalaisena ansiotulona huomioon.

Jos henkilö saa esimerkiksi osakeannissa merkitä työantajayrityksen osakkeita puolella niiden käyvästä arvosta, saatu alennus on veronalaista palkkatuloa työntekijälle ja se lasketaan mukaan osakkeen hankintamenoon. Työsuhteen perusteella ostettujen osakkeiden ja työsuhdeoptioiden hankintameno lasketaan vastaavalla tavalla.

Osakkeiden käyvästä arvosta saatu alennus katsotaan hankintamenoksi, vaikka  etua ei olisi verotettu Suomessa ulkomaan työskentelyä koskevan TVL 77 §:n erityissäännöksen (kuuden kuukauden sääntö)  nojalla (KHO 18.03.2003 taltio 575). Sitä vastoin vähennyskelpoiseen hankintamenoon ei lueta työntekijän osakkeen käyvästä työnantajayrityksen osakeannissa hinnasta saamaa 10 %:n suuruista alennuksen määrää, joka ei ole veronalaista tuloa erityissäännöksen (TVL 66 §:n 1 momentti) nojalla.

14 Osinkona saatu osake

Osakeyhtiö voi jakaa osakkeenomistajilleen osinkona muutakin omaisuutta kuin rahaa, esimerkiksi tytäryhtiön osakkeita. Osinkona jaetun omaisuuden hankintamenona pidetään omaisuuden käypää arvoa sinä ajankohtana, jolloin osinko on nostettavissa.

Hankintamenoksi katsotaan käypä arvo kokonaisuudessaan riippumatta siitä, että osa osinkotulosta on verovapaata tuloa. Julkisesti noteerattavan osakkeen käypä arvo määritellään yleensä sen mukaan, mikä on osakkeen pörssikurssi sinä ajankohtana, jolloin osinko on nostettavissa. Osinkona saadun osakkeen tai muun omaisuuden omistusaika lasketaan siitä, kun osinko on ollut nostettavissa.

15 Pääomanpalautus

Osakeyhtiölaissa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään verotuksessa osinkona verovuodesta 2014 lähtien. Listatun yhtiön varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta on siis osinkoa verotuksessa. Osinko ei vaikuta osakkeen hankintahintaan.

Listaamattoman yhtiön varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta rinnastetaan kuitenkin luovutukseen, jos yhtiö palauttaa osakkeenomistajalle hänen tekemänsä pääomansijoituksen kymmenen vuoden kuluessa sijoituksen tekemisestä. Laissa on verovuosia 2014 ja 2015 koskeva siirtymäaika, joka koskee listaamattoman yhtiön pääomasijoituksista kertyneiden varojen jakamista.

Listaamattoman yhtiön varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta verotetaan luonnollisella henkilöllä lähtökohtaisesti osingon tavoin. Tämä käsittää myös varojen jaot niin sanotun sijoitetun vapaan pääoman rahastosta.

Jos vapaan oman pääoman rahastosta jaetaan kuitenkin verovelvolliselle palautusta hänen yhtiöön tekemälle pääomasijoitukselle, verotetaan varojen jako luovutusvoittoa koskevien säännösten mukaan (TVL 33b §:n 6 momentti.6 §). Lisäedellytyksenä luovutusvoittona verottamiselle on, että:

• pääomasijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään 10 vuotta ja
• verovelvollinen esittää luotettavan selvityksen edellytysten täyttymisestä.

Jos luovutusvoittona verottamisen edellytykset eivät täyty, pidetään varojen jakoa osinkona ja sen verotuksessa sovelletaan osinkoa koskevia säännöksiä.

Varojenjaon verottaminen luovutusvoittona tulee kyseeseen lähinnä tilanteissa, joissa palautetaan osakkaalle hänen merkitsemiensä osakkeiden merkintähinnoista tai optioista vapaan oman pääoman rahastoon kirjattua osaa. Luovutusvoittoverotus taas ei tule kyseeseen tilanteissa, joissa vapaan oman pääoman rahasto on muodostunut yritysjärjestelyissä tai rahastosiirroissa omaan pääomaan.

Verovelvollisen on täytynyt tehdä sijoitus itse. Myös verovelvollisen (pääomansijoituksen tekijän) kuolinpesän saama varojenjako verotetaan luovutuksena, jos edellä mainitut edellytykset täyttyvät. Niissä tilanteissa, joissa verovelvollinen ei esitä luotettavaa selvitystä varojen alkuperästä tai jaettavien varojen yhteys verovelvollisen pääomasijoituksiin jää epäselväksi, varojenjako verotetaan osinkoa koskevien säännösten mukaisesti.

Luovutusvoittona verottamisen edellytysten täyttymistä tarkastellaan verovelvolliskohtaisesti. Jos edellytykset täyttyvät esimerkiksi eri aikoina ja eri yhteyksissä tehtyjen sijoitusten vuoksi vain joillakin osakkeenomistajilla, varojenjakoa näille osakkeille verotetaan luovutusvoittona ja varojenjakoa muille osakkeille verotetaan osinkona.

Kun varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta verotetaan luovutuksena, vähennetään saatujen varojen määrästä kyseisen osakkeen hankintameno, enintään kuitenkin saatujen varojen määrä. Siten osakkeen hankintameno pienenee vähennetyllä määrällä.

Jos verovelvollinen esittää pyytäessään verokorttia varojen jakoa varten selvityksen siitä, että varojenjako vapaan oman pääoman rahastosta tulee verottaa luovutusvoittona, Verohallinto antaa asiakkaalle verokortin varojenjakoa varten. Verovelvollinen voi esittää verokortin varoja jakavalle yhtiölle, jolloin yhtiö toimittaa ennakonpidätyksen verokortin mukaisesti.

Jaettaessa vapaan oman pääoman rahastosta pääomasijoituksena kertyneitä varoja verovuosina 2014 ja 2015 jaetaan palautukset kahteen eri ryhmään. Ennen 1.1.2014 tehtyjen sijoitusten osalta merkitystä ei ole sijoituksentekoajankohdalla. Merkitystä ei ole sillä, kuka on tehnyt sijoituksen jakajayhtiöön. Sen sijaan 1.1.2014 ja sen jälkeen tehtyjen sijoitusten on oltava osakkeenomistajan tekemä, tapahtua 10 vuoden kuluessa sijoituksen tekemisestä ja verovelvollisen on esitettävä luotettava selvitys pääomasijoituksen edellytysten täyttymisestä. Siirtymäsäännöksiä ei sovelleta enää verovuonna 2016.

Osakeyhtiö voi palauttaa sidottua omaa pääomaa osakkailleen lunastamalla näiltä omia osakkeitaan. Osakkeiden lunastusta verotetaan luovutusvoittoa koskevien säännösten mukaan, ellei lunastuksen ole katsottava tapahtuvan osingosta menevän veron välttämiseksi.

Sidottua omaa pääomaa voidaan palauttaa osakkaalle myös ilman, että osakas luopuu osakkeistaan, esimerkiksi alentamalla ylikurssirahastoa. Palautettava määrä on osakkaalle osakkeiden luovutushintaan rinnastettavaa tuloa, jos sitä ei pidetä peiteltynä osinkona.

Sidotun oman pääoman palautuksesta syntyvää luovutusvoittoa laskettaessa palautuksesta vähennetään osakkeen hankintamenoa sama euromäärä kuin palautuksena saadaan, ei kuitenkaan enempää kuin osakkeen hankintameno. Kun osake myöhemmin luovutetaan, sitä osaa osakkeen hankintamenosta, joka on vähennetty ylikurssirahaston tai muun sijoitetun oman pääoman palautuksesta, ei voida vähentää. Kunkin osakkeen hankintamenoa pienennetään sille maksetun pääomanpalautuksen määrällä. Jos osakkeelle maksettava pääomanpalautus ylittää osakkeella pääomanpalautushetkellä olevan hankintamenon, ylimenevä osa on verovuoden luovutusvoittoa.

16 Arvopapereiden lainaus- ja takaisinostosopimukset

Arvopapereiden lainaussopimuksessa lainaksiantaja luovuttaa luovutuksen kohteet eli yleensä osakkeet (arvo-osuudet) lainaksiottajalle, joka on velvollinen palauttamaan vastaavat arvopaperit lainaksiantajalle määräajan päätyttyä.

Lainaksiottaja suorittaa korvauksen siitä, että saa arvopaperit käyttöönsä. Lainaksiottaja saa lainausaikana osakkeille kertyvät tuotot. Lainaksiottajan lainaksiantajalle maksamaa korvausta kutsutaan sijaisosingoksi (katso veronalaisuudesta TVL 33d §:n 3 momentti ja vähennyskelpoisuudesta TVL 31 §:n 5 momentti). Lainaksiottaja maksaa osakkeiden lainaamisesta korvauksen eli preemion.

Takaisinostosopimus on taas arvopapereiden luovutussopimus, jonka ehtojen mukaan luovutuksensaaja myy ja luovuttaja ostaa myöhemmin luovutettuja arvopapereita vastaavan määrän samanlajisia arvopapereita. Toisin kuin lainaussopimuksessa, takaisinostosopimuksen perusteella kummassakin kaupassa maksetaan täysi kauppahinta.

Takaisinostosopimuksessa korvaus muodostuu kauppahintojen välisestä erotuksesta eli repokorosta. Korkona voidaan käyttää sopimuksessa määriteltyä kiinteää korkoa tai sitten vaihtuvaa korkoa, jolloin reposopimuksen korko on sidottu sopimuksessa määritellyn viitekoron kehitykseen.

Tuloverolaissa ei ole elinkeinotulon verottamisesta annettu lakia vastaavaa säännöstä arvopaperien lainaus- tai takaisinostosopimuksesta (katso EVL 6 §:n 6 momentti). Lainaussopimuksen kohteena olevien osakkeiden lainaamista pidetään tuloverotuksessa luovutuksena (KHO 2.5.1996 taltio 1266). Lainattujen arvopaperien palautus on puolestaan uusi luovutus. Samat periaatteet koskevat myös takaisinostosopimuksia.

17 Shorttaus eli lyhyeksimyynti

Shorttauksella eli lyhyeksimyynnillä tarkoitetaan sitä, että myydään osakkeita, joita ei omisteta. Myydyt osakkeet on kuitenkin hankittava joko ostamalla tai lainaamalla ne markkinoilta. Lyhyeksi myynnin mielekkyys perustuu oletukseen, että osakkeen kurssi laskee myynti- ja ostohetken välillä. Mahdollinen tuotto muodostuu myynti- ja ostohinnan erosta vähennettynä kaupankäynti- ja osakelainan kuluilla. Jos lyhyeksi myytyjä osakkeita ei osteta saman päivän aikana takaisin, muodostetaan myytyjä osakkeita varten osakelaina.

Lyhyeksimyynti katsotaan verotuksessa luovutukseksi. Myyntihetki on luovutushetki. Luovutushinnasta voidaan vähentää joko hankintameno-olettama tai saman päivän aikana ostettujen osakkeiden hankintameno tai samana päivänä lainaksiotettujen osakkeiden hankintameno. Jos vähennetään hankintameno-olettama, mitään muuta ei voi vähentää.

Osakkeiden ottaminen lainaksi katsotaan hankinnaksi (katso edellinen kohta 16). Osakelaina joudutaan maksamaan takaisin ostamalla osakkeet, jolloin takaisinmaksuhetken käyvästä arvosta vähennetään ostettujen osakkeiden hinta ja kaupankäynti- ja lainauskulut taikka hankintameno-olettama.

18 Vaihtovelkakirjalaina, optiolaina ja optio-oikeus

Vaihtovelkakirja on osakeyhtiön liikkeeseen laskema velkakirja, jonka haltijalla on oikeus vaihtaa velkakirja yhtiön osakkeisiin tai vaatia velkakirjan lunastusta (lainan takaisinmaksua) laina-ajan päätyttyä. Optiolaina on osakeyhtiön ottama velkakirjalaina, johon lainaosan lisäksi liittyy oikeus merkitä yhtiön osakkeita. Optio-oikeus on yleensä irrotettavissa velkakirjasta ja se voidaan luovuttaa erikseen. Osakeyhtiö voi antaa optio-oikeuksia myös ilman lainaosaa.

Vaihtovelkakirjan hankintamenoa on vaihtovelkakirjan merkintähinta tai muu vaihtovelkakirjasta maksettu hankintameno mahdollisine kuluineen. Jos verovelvollinen on merkinnyt vaihtovelkakirjat omistamiensa yhtiön osakkeiden perusteella, osaakaan osakkeiden hankintamenosta ei katsota vaihtovelkakirjojen hankintamenoksi (TVL 47 §:n 3 momentti).

Vaihtovelkakirjan vaihtamista sen liikkeeseen laskeneen yhtiön osakkeisiin ei pidetä verotuksessa luovutuksena, eikä siitä synny luovutusvoittoa tai -tappiota (TVL 45 §:n 2 momentti). Velkakirjojen hankintameno luetaan niillä merkittyjen osakkeiden hankintamenoksi.

Vaihtovelkakirjalla merkittyjen osakkeiden hankinta-ajaksi katsotaan vaihtovelkakirjan hankinta-aika. Jos vaihtovelkakirja on merkitty aiemmin omistettujen osakkeiden perusteella, vaihtovelkakirjalla merkityt osakkeet katsotaan hankituiksi silloin, kun aiemmin omistetut osakkeet oli hankittu.

Jos optiolainaan liittyvä optio-oikeus käytetään osakemerkintään tai luovutetaan velkakirjasta erikseen, optiolainan hankintameno on jaettava velkakirjan ja optio-oikeuden kesken. Optiolainan korko on yleensä normaalia lainaa alempi sen vuoksi, että lainaan liittyy optio-oikeus. Velkakirjan hankintameno määritetään (vastaavan, mutta optio-oikeudettoman lainan) käyvän koron ja lainaehtojen perusteella velkakirjan hankintahetkellä. Optio-oikeuden hankintameno saadaan vähentämällä velkakirjan hankintameno optiolainan merkintähinnasta tai muusta hankintamenosta.

Jos optio-oikeus on saatu aiemman osakkeenomistuksen perusteella, osaakaan aiempien osakkeiden hankintamenosta ei katsota optio-oikeuden hankintamenoksi. Optio-oikeus katsotaan kuitenkin tällöin saaduksi silloin, kun aiemmin omistetut osakkeet on hankittu. Optio-oikeuden käyttämistä osakemerkintään ei pidetä luovutuksena, eikä siitä synny luovutusvoittoa tai -tappiota. Merkittyjen osakkeiden hankintamenona pidetään option hankintahinnan ja maksetun merkintähinnan yhteismäärää. Osakkeiden hankinta-ajankohdaksi katsotaan optio-oikeuden hankinta-ajankohta.

Työsuhteen perusteella saatua vaihtovelkakirjalainaa, optiolainaa ja optio-oikeutta koskee erityissääntely, jonka mukaan merkintäoikeuden käyttämisestä ja luovutuksesta saatu etu on palkkatuloa (TVL 66 §).

19 Joukkovelkakirjat

Joukkovelkakirjoja tai joukkolainoja voivat laskea liikkeelle valtiot, muut julkisyhteisöt sekä yksityiset yritykset. Yleiseen liikkeeseen lasketut vaihdantakelpoiset joukkolainat ovat pääsääntöisesti sellaista arvopaperiomaisuutta, jonka luovutuksiin ja arvonmenetyksiin sovelletaan luovutusvoiton ja luovutustappion verotussäännöksiä.

Joukkovelkakirjalainalle maksetaan yleensä korkoa tai indeksihyvitystä. Indeksihyvityksen maksaminen riippuu yleensä jonkin viitteellisen kohde-etuuden, kuten osakkeiden arvonmuutosta kuvaavan osakeindeksin tai korkokannan muutoksesta. Korosta tai indeksihyvityksestä tulee periä korkotulon lähdevero, jos lainan liikkeeseenlaskija (velallinen) on kotimainen yhteisö.

Jos liikkeeseenlaskija on ulkomainen, korko, indeksihyvitys ja muulla nimellä maksettu tuotto on normaalissa tuloverotuksessa verotettavaa tuloa. Verovelvollisen on ilmoitettava veroilmoituksessaan korot, indeksihyvitykset ja muut tuotot, joista ei ole peritty korkotulon lähdeveroa Suomessa. Joukkovelkakirjalainan luovutuksesta voi sen lisäksi syntyä myös luovutusvoittoa tai -tappiota lainan markkina-arvon muutosten johdosta.

Joukkolaina voi olla pääomaturvattu, jolloin sijoittaja saa aina lainan pääomamäärän takaisin (ellei lainan velallinen ole maksukyvytön). Laina voi olla myös ilman pääomaturvaa esimerkiksi niin, että pääoman takaisinmaksu osittain tai kokonaan riippuu lainan viitteenä olevien sijoituskohteiden arvonmuutoksista. Jos lainan pääomaa ei tällöin makseta takaisin ja kyseinen joukkolaina on luonteeltaan arvopaperi, aiheutuva arvonmenetys saadaan vähentää luovutustappion tapaan arvopaperin lopullisena arvonmenetyksenä.

20 Säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena olevat optiot ja termiiinit

Optioihin ja termiineihin, joilla käydään kauppaa kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annetussa laissa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla, sovelletaan luovutusvoittoverotusta koskevia säännöksiä. Luovutustappioon rinnastetaan säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena option raukeamisesta syntyvä tappio.

Option haltijan saama lunastushinnan ja markkinahinnan erotus katsotaan option luovutushinnaksi ja hänen optiosta suorittamansa preemio katsotaan hankintamenoksi. Option sulkemistilanteessa pidetään hankintamenona maksettua preemiota ja luovutushintana saatua preemiota.

Säännellyllä markkinalla kaupankäynnin kohteena olevasta termiinisopimuksesta syntynyt voitto tai tappio rinnastetaan omaisuuden luovutusvoittoon tai -tappioon. Voittoa laskettaessa ei kuitenkaan vähennetä hankintameno-olettamaa (20 tai 40 %).

Säännellyt markkinat kattavat Suomen lisäksi ETA-alueen maiden säännellyt markkinat.

21 Muut johdannaissopimukset

Muihin johdannaissopimuksiin kuin säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteena oleviin optioihin ja termiineihin ei sovelleta luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä.

Muusta johdannaissopimuksesta saatu voitto on veronalaista pääomatuloa, mutta tappio tai menetys ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen. Tällaisia muita johdannaissopimuksia ovat esimerkiksi erilaiset OTC-johdannaiset, joiden kohde-etuutena voi olla arvopaperi, korko, valuutta tai hyödyke, CFD-tuotteet (hinnanerosopimukset) sekä Euroopan talousalueen ulkopuolisella markkinalla kaupankäynnin ja selvityksen kohteena olevat johdannaissopimukset.

22 Eräät yritysjärjestelyt ja luovutusvoiton verotus

22.1 Yleistä

Osakkeiden vaihtamista toisen yhtiön osakkeisiin pidetään lähtökohtaisesti luovutuksena (vaihtona), jonka johdosta syntyy luovutusvoitto tai -tappio. Sulautumisen (fuusio), jakautumisen ja osakevaihdon johdosta tapahtuvaa osakkeiden vaihtumista toisen yhtiön osakkeisiin ei kuitenkaan pidetä veronalaisena luovutuksena, jos kyseinen yritysjärjestely täyttää tuloverolaissa ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 – 52 g §:ssä säädetyt erityiset edellytykset.

Edellytykset liittyvät muun muassa yritysjärjestelyn yhteydessä maksettavan rahavastikkeen määrään. Yritysjärjestelyn johdosta ei tällöin siis synny veronalaista luovutusvoittoa eikä vähennyskelpoista luovutustappiota. Yritysjärjestelyä edeltävien osakkeiden hankintameno jaetaan yritysjärjestelyssä saatavien osakkeiden hankintamenoksi. Yritysjärjestelyssä saatujen osakkeiden omistusaika lasketaan samasta ajankohdasta kuin yritysjärjestelyä edeltävien osakkeiden omistusaika. Osakevastikkeen sijasta tai sen lisäksi rahana saatava vastike on kuitenkin aina veronalaista tuloa.

22.2 Sulautuminen (fuusio)

Sulautumisessa sulautuvan yhtiön varat ja velat siirtyvät ilman selvitysmenettelyä vastaanottavalle yhtiölle ja sulautuva yhtiö purkautuu. Sulautuvan yhtiön osakkaat saavat sulautumisvastikkeena vastaanottavan yhtiön liikkeeseen laskemia uusia osakkeita tai rahavastiketta.

Sulautumisen yhteydessä saatuun rahavastikkeeseen sovelletaan luovutusvoiton verotussäännöksiä

22.3 Jakautuminen

Jakautumisessa jakautuvan yhtiön varat ja velat siirtyvät ilman selvitysmenettelyä kahdelle tai useammalle vastaanottavalle yhtiölle ja jakautuva yhtiö purkautuu. 1.1.2007 alkaen jakautuminen on voinut tapahtua myös osittaisjakautumisena siten, että myös jakautuva yhtiö jatkaa toimintaansa. Jakautuvan yhtiön osakkaat saavat jakautumisvastikkeena vastaanottavien yhtiöiden osakkeita tai rahavastiketta.

Verotuksessa jakautuvan yhtiön osakkeen hankintameno jaetaan jakautumisessa saataville vastaanottavien yhtiöiden osakkeille samassa suhteessa kuin jakautuvan yhtiön nettovarallisuutta siirtyy vastaanottaville yhtiöille. Jos kuitenkin on ilmeistä, että vastaanottaville yhtiöille siirtyvien nettovarallisuuksien suhde poikkeaa olennaisesti vastaanottavien yhtiöiden osakkeiden käypien arvojen suhteesta, hankintamenon jakoperusteena käytetään osakkeiden käypien arvojen suhdetta.

Jakautumistilanteessa yhtiö selvittää yleensä osakkeenomistajilleen ne perusteet ja jakosuhteen, joilla jakautuvan yhtiön osakkeen hankintameno jaetaan vastaanottavien yhtiöiden osakkeiden hankintamenoksi.

Jakautumisen yhteydessä saatuun rahavastikkeeseen sovelletaan luovutusvoiton verotussäännöksiä.

22.4 Osakevaihto ja sen jälkeinen maastamuuttovero

Osakevaihdossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen yhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien tuottamasta äänimäärästä ja antaa toisen yhtiön osakkeenomistajille vastikkeena liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeitaan tai rahavastiketta. Verovuodesta 2007 alkaen osakevaihtona pidetään myös järjestelyä, jossa osakeyhtiöllä jo on enemmän kuin puolet äänimäärästä toisessa yhtiössä ja osakeyhtiö hankkii lisää toisen yhtiön osakkeita.

Osakevaihdossa luovutetun osakkeen hankintameno jaetaan vastikkeena saatavien osakkeiden hankintamenoksi.

Osakevaihto on verovapaa vain, jos molemmat siihen osalliset yhtiöt ovat EVL 52 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttäviä, Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioissa asuvia yhtiöitä, tai ETA-alueen yhtiö (KHO:2012:93), joka täyttää EU-tuomioistuimen tuomiossa C-48/11 asettamat edellytykset.

EVL 52 f §:n 3 ja 4 momentissa säädetään tilanteista, joissa vastikeosakkeet saanut luonnollinen henkilö lakkaa olemasta Suomessa asuva verovelvollinen. Osakevaihdon verotuksen lykkäysetu säilyy myös tilanteessa, jossa osakkaana oleva luonnollinen henkilö muuttaa Euroopan talousalueen sisällä. Jos henkilö siirtyy muualla kuin ETA-alueella sijaitsevassa valtiossa asuvaksi, osakevaihdossa verottamatta jäänyt luovutusvoitto verotetaan tällöin Suomessa. Säännöksen soveltamiselle on kuitenkin asetettu viiden vuoden aikaraja.

Osakevaihdossa syntynyt luovutusvoitto tulee verotettavaksi vasta vastikeosakkeita luovutettaessa, jos osakkeiden luovuttaminen tapahtuu ennen kuin on kulunut viisi vuotta sen verovuoden päättymisestä, jonka aikana osakevaihto on tapahtunut. Tällöin luovutettuja osakkeita vastaava määrä, joka olisi ollut veronalaista tuloa, jos osakevaihtoon ei olisi sovellettu osakevaihtoa koskevaa säännöstä, luetaan sen verovuoden tuloksi, jona vastikeosakkeiden luovutus tapahtui.

Jos henkilö luovuttaa vastikeosakkeet tai muuttaa ETA-alueen ulkopuolelle vasta sen jälkeen, kun on kulunut vähintään viisi vuotta sen verovuoden päättymisestä, jonka aikana osakevaihto tapahtui, osakevaihdon yhteydessä syntynyttä luovutusvoittoa ei veroteta Suomessa.

Osakevaihdon jälkeistä maastapoistumisverotusta koskevia säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran vuoden 2012 verotusta toimitettaessa. Niitä ei sovelleta ennen vuotta 2009 tehtyihin osakevaihtoihin. Viiden vuoden määräaikaa sovelletaan vain niihin osakevaihtoihin, jotka ovat tapahtuneet lain voimaantulopäivänä 15.5.2012 tai sen jälkeen. Sitä ennen on ollut voimassa aikaisempi maastamuuttoverosäännös.

Osakevaihdon yhteydessä saatuun rahavastikkeeseen sovelletaan luovutusvoiton verotussäännöksiä. Osakevaihdossa syntynyt tappio ei realisoidu EVL 52 f §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa.

23 Rahasto-osuuden vaihto

Samassa sijoitusrahastossa voi olla tuotto-osuuksia ja kasvuosuuksia. Tuotto-osuuden vaihto saman rahaston kasvuosuuteen tai päinvastoin ei ole luovutus, eikä aiheuta luovutusvoiton verotusta.

Sen sijaan rahasto-osuuden vaihto toisen rahaston rahasto-osuudeksi on luovutus, vaikka molemmat rahastot olisivat saman rahastoyhtiön hallinnoimia. Rahaston vaihdon johdosta lasketaan luovutusvoitto tai -tappio. Näin tehdään silloinkin, kun rahaa ei nosteta vaihdon yhteydessä, vaan rahasto-osuuksien lunastushinta käytetään suoraan toisen rahaston osuuksien merkintään.

24 Arvopaperien luovutusjärjestys

24.1 Yleistä

Jos verovelvollinen luovuttaa vain osan omistamistaan samanlaisista arvopapereista, esimerkiksi saman yhtiön samanlajisista osakkeista, luovutusvoiton laskemiseksi on ratkaistava, mitkä osakkeet hänen on katsottava luovuttaneen. Luovutusjärjestys voi vaikuttaa voiton tai tappion määrään, jos eri osakkeiden hankintameno on eri suuruinen.

Jos arvopaperit voidaan yksilöidä, verovelvollinen voi itse päättää arvopapereiden luovutusjärjestyksestä eli mitkä yksilöidyt arvopaperit hän luovuttaa. Verovelvollinen voi esimerkiksi luovuttaa tietyt numeroidut osakkeet, jos osakkeista on numeroitu osakekirja tai ne on numeroitu osakeluettelossa. Luovutusvoitto tai -tappio lasketaan tällöin vähentämällä osakkeen luovutushinnasta nimenomaan tuon yksittäisen osakkeen hankintameno.

Arvo-osuusjärjestelmään kuuluvia arvo-osuuksia ei yksilöidä numeroilla tai muilla tunnisteilla siten, että verovelvollinen voisi luovuttaa määräämänsä yksittäisen arvo-osuuden useimmista saman yhtiön samanlajisista arvo-osuuksista. Arvo-osuuksien luovutusjärjestyksestä on säädetty, että arvo-osuudet tiettyyn omaisuuteen katsotaan luovutetuiksi siinä järjestyksessä kuin ne on saatu, jollei verovelvollinen muuta näytä (TVL 47 §:n 4 momentti). Kyseessä on niin sanottu First In - First Out -periaate eli FIFO-periaate.

Verotuskäytännössä FIFO -periaatteen mukaisesta luovutusjärjestyksestä ei ole poikettu sillä perusteella, että verovelvollinen on ilmoittanut hänen tarkoituksensa olleen luovuttaa tietyt arvo-osuudet. Jos verovelvollinen on hankkinut saman yhtiön samoja arvo-osuuksia eri arvo-osuustileilleen, hän on kuitenkin voinut osoittaa luovuttaneensa tietyllä tilillä olleita arvo-osuuksia. FIFO-periaatetta sovelletaan siis arvo-osuustilikohtaisesti.

Osakkeiden siirto arvo-osuustililtä toiselle ei ole saanto eikä luovutus. Siirto arvo-osuustililtä toiselle ei aloita uutta omistusajan laskentaa. Siirrettyjen osakkeiden paikan luovutusjärjestyksessä vastaanottavalla arvo-osuustilillä määrää niiden hankinta-aika.

FIFO-periaatetta ei sovelleta arvo-osuuksien siirtoon arvo-osuustililtä toiselle, koska tilisiirto ei ole luovutus. Tilisiirto ei vaikuta samanlajisten arvo-osuuksien keskinäiseen luovutusjärjestykseen. Kun verovelvollinen siirtää arvo-osuustililtä toiselle vain osan samanlajisista arvo-osuuksista, hän ei voi verotukseen vaikuttavalla tavalla määrätä, että siirto koskee esimerkiksi tiettyyn hankintaerään kuuluvia arvo-osuuksia.

FIFO-periaatteen sisältöä on täsmennetty verovuodesta 2008 alkaen. Luovutusjärjestystä ratkaistaessa arvo-osuudet katsotaan saaduiksi samana ajankohtana, josta niiden omistusaika lasketaan luovutusvoiton verotuksessa (TVL 47 §:n 4 momentti).

Siitä, miten omistusaika lasketaan eri tilanteissa, on kerrottu edellä kohdissa "omistusajan laskenta", "osakkeen omistusaika", "merkintäoikeuden luovutus", "split", "osakkeiden yhdistely (reverse split)", "bonus-osake", "osinkona saatu osake", "vaihtovelkakirjalaina, optiolaina ja optio-oikeus" sekä "eräät yritysjärjestelyt ja luovutusvoiton verotus". Seuraavassa kerrotaan omistusajan laskennasta vielä erikseen FIFO-periaatteen kannalta eräissä käytännössä tavallisissa tilanteissa.

24.2 Osakeannissa saadut osakkeet

Kun osakeannissa saadaan uusia osakkeita vanhan osakkeenomistuksen perusteella ja sen mukaisessa suhteessa, uudet osakkeet katsotaan saaduiksi samana ajankohtana kuin merkinnän perusteena olevat vanhat osakkeet. Ratkaistaessa vanhojen osakkeiden ja niiden perusteella merkittyjen uusien osakkeiden keskinäistä luovutusjärjestystä, vanhat osakkeet katsotaan luovutetuiksi ennen niiden perusteella merkittyjä uusia osakkeita.

24.3 Perintönä saadut osakkeet

Perintönä tai testamentilla saatujen osakkeiden omistusaika lasketaan perinnönjättäjän kuolemasta. Perinnönjaon toimittamisajankohta ei vaikuta omistusajan laskentaan, jos osakkeet saadaan perintöosuuden rajoissa tai testamenttimääräyksen perusteella.

24.4 Rahasto-osuuksien luovutusjärjestys

Sijoitusrahasto-osuudet eivät yleensä kuulu arvo-osuusjärjestelmään. Samanlajisten rahasto-osuuksien luovutukseen sovelletaan kuitenkin FIFO-periaatetta, ellei verovelvollinen muuta näytä.

Rahastoyhtiön on pidettävä sijoitusrahasto-osuuksista rahasto-osuusrekisteriä, johon on merkittävä rahasto-osuudesta annetun osuustodistuksen tai rahasto-osuusmerkinnän järjestysnumero. Verovelvollinen voi pyytää rahastoyhtiötä lunastamaan määräämänsä yksilöidyn osuustodistuksen tarkoittamat tai määräämällään järjestysnumerolla hankitut rahasto-osuudet ja tällä tavoin poiketa FIFO-periaatteesta.

Jos verovelvollinen ei ole yksilöinyt luovutettavia samanlajisia rahasto-osuuksia, sovelletaan FIFO-periaatetta. Jos rahasto-osuudet on liitetty arvo-osuusjärjestelmään, niitä ei voida vastaavalla tavalla yksilöidä. Luovutusjärjestys määräytyy tällöin osakkeiden tapaan FIFO-periaatteen mukaan.

25 Vähemmistöosakkeiden lunastamisen verovuosi

Osakkeenomistaja, jolla on yli 90 % yhtiön kaikista osakkeista ja äänistä, on oikeutettu lunastamaan muiden osakkaiden (vähemmistöosakkeenomistajat) osakkeet. Tällaisilla vähemmistöosakkeenomistajilla on myös oikeus vaatia osakkeittensa lunastamista.

Jos lunastusoikeuden olemassaolo on lainvoimaisesti ratkaistu tai välimiehet pitävät sitä selvänä, mutta lunastushinnasta ei ole sovittu tai määrätty, osake siirtyy lunastajalle heti, jos tämä asettaa lunastushinnan maksamisesta vakuuden, jonka välimiehet hyväksyvät. Osakkeen luovutusvoitto verotetaan sinä vuonna, jona osake on siirtynyt ostajalle. Sillä ei ole merkitystä, koska lunastushinta maksetaan.

Jos lunastushintaa ei ole sovittu tai määrätty ennen kuin sanotulta vuodelta toimitettava verotus päättyy, käytetään lunastushintana luovutusvoittoa laskettaessa tarjottua lunastushintaa.

Siltä osin kuin lunastushintaa ei ole voitu ottaa huomioon lunastusvuoden verotuksessa se luetaan sen verovuoden tuloksi, jona se on maksettu tai ollut nostettavissa (TVL 110 §). Jälkikäteen tulevan lunastushinnan osan luovutusvoiton määrittämiseksi luovutusvoitto lasketaan uudelleen ottamalla luovutushintana huomioon myös jälkikäteen tuleva määrä. Voitto lasketaan myös tältä osin niiden säännösten mukaan, jotka olivat voimassa lunastusvuonna.

Hankintameno-olettaman perusteena oleva omistusaika määräytyy lunastuksen verovuoden, eikä jälkikäteen tulevan lunastushinnan osan saamishetken mukaan. Verotettavaan tuloon lisätyn lunastushinnan osaan sovelletaan kuitenkin tuon vuoden verokantaa. Voiton määrä, jota ei ole aikaisemmin verotettu, luetaan lunastushinnan jälkikäteen tulevan osan maksuvuoden tuloksi.

26 Pienet arvopaperiluovutukset

Eräät luovutusvoitot on erikseen säädetty verovapaiksi ja eräät luovutustappiot vähennyskelvottomiksi. Arvopapereiden luovutusten verotuksessa on merkitystä erityisesti pienten voittojen verovapaudella ja pienten tappioiden vähennyskelvottomuudella (tuloverolain 48 §:n 6 momentti).

Luovutusvoitto on verovapaa, jos kaiken verovuonna luovutetun omaisuuden luovutushinnat ovat yhteensä enintään 1.000 euroa. Vastaavasti luovutustappio on vähennyskelvoton, jos kaiken verovuonna luovutetun omaisuuden yhteenlasketut hankintamenot ovat enintään 1.000 euroa ja kaiken verovuonna luovutetun omaisuuden luovutushinnat ovat samalla yhteensä enintään 1.000 euroa.

Mainittuja eurorajoja sovellettaessa otetaan huomioon kaikenlaisen verovuonna luovutetun omaisuuden luovutushinnat ja hankintamenot (arvopaperien lisäksi esimerkiksi kiinteistöjen ja asunto-osakkeiden luovutushinnat ja hankintamenot). Huomioon ei kuitenkaan oteta luovutushintoja tai hankintamenoja sellaisen omaisuuden luovutuksista, joka on säädetty erikseen verovapaaksi. Tällaisia omaisuuden luovutuksia ovat esimerkiksi oman vakituisen asunnon verovapaa luovutus ja verovapaa sukupolvenvaihdosluovutus.

Myöskään tavanomaisen koti-irtaimiston tai muun siihen rinnastettavan henkilökohtaisen omaisuuden luovutuksia ei oteta huomioon (katso tarkemmin Verohallinnon ohje Kokonaan tai osittain verovapaat luovutusvoitot henkilöverotuksessa).

27 Luovutustappio ja sen vähentäminen

Luovutustappio syntyy, jos omaisuus luovutetaan vastikkeellisesti ja omaisuuden poistamattoman hankintamenon ja voiton hankkimisesta johtuneiden menojen yhteismäärä on suurempi kuin omaisuuden luovutushinta. Alihintaisessa luovutuksessa luovutustappio lasketaan jakamalla luovutus vastikkeelliseen ja vastikkeettomaan osaan ja vähentämällä luovutushinnasta vain vastikkeelliseen osaan kohdistuva osa omaisuuden hankintamenosta (katso edellä kohta 3 Alihintainen luovutus).

Arvopaperin tai muun omaisuuden arvon aleneminen alle sen hankintahinnan ei sellaisenaan oikeuta tappiovähennykseen, jos omaisuutta ei luovuteta. Luovutustappiona vähennetään kuitenkin sellainen arvopaperin arvonmenetys, jota voidaan pitää lopullisena konkurssin tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi (TVL 50 §:n 3 momentti).

Luovutustappion katsotaan syntyvän sinä verovuonna, jona arvonmenetystä voidaan pitää lopullisena. Konkurssiin asetetun yhtiön osakkeiden perusteella aiheutuva arvonmenetys on lopullinen tuloverolain mukaisessa verotuksessa kun:

• konkurssipesänhoitaja antaa ilmoituksen, että jako-osuutta ei kerry; tai,
• konkurssipesän lopputilitys tehdään. Mahdollinen jako-osuus on veronalaista tuloa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO:2011:55 katsottiin yllä mainitusta pääsäännöstä poiketen, että osakkeiden arvonmenetystä voitiin pitää lopullisena jo ennen kuin konkurssipesän lopputilitys oli tehty. Asiassa esitetyn erikoistarkastuskertomuksen mukaan osakeyhtiön osakepääoma oli menetetty tilivuoden 2003 aikana. Osakeyhtiö oli asetettu konkurssiin 21.4.2005. Käräjäoikeus oli vahvistanut 10.2.2006 yhtiön konkurssipesän jakoluetteloehdotuksen, joka oli laadittu 31.10.2005. Konkurssipesän lopputilitys oli annettu 25.5.2007. Konkurssimenettelyssä oli maksettu vakuudettomille veloille vain 2,5 prosenttia saatavista.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella korkein hallinto-oikeus katsoi olleen jo vuonna 2005 selvää, että konkurssipesästä ei jää jako-osuutta osakkeenomistajille. Yhtiön osakkeiden arvonmenetystä konkurssin vuoksi voitiin pitää lopullisena jo vuonna 2005 eikä vasta sitä myöhempänä aikana.

Vähennyskelpoinen arvopaperin arvonmenetys syntyy myös, kun warrantti raukeaa arvottomana tai arvopaperina pidettävän joukkolainan pääoma menetetään. Luovutustappioon rinnastetaan säännellyillä markkinoilla kauppaa käytävän option raukeaminen ja säännellyillä markkinoilla kauppaa käytävästä termiinisopimuksesta johtuva tappio.

Muunlaiset menetykset, kuten yksityishenkilöiden välisestä lainanannosta syntyneet menetykset tai omaisuuden tuhoutuminen, eivät ole vähennyskelpoisia henkilöverotuksessa.

Sijoitusvakuutuksesta syntyy tappio, jos vakuutuksesta saatava suoritus (takaisinostoarvo) on alempi kuin maksetut vakuutusmaksut. Sijoitusvakuutuksesta syntynyt tappio ei kuitenkaan ole vähennyskelpoinen, vaikka vakuutusmaksut olisivat olleet sijoitettuina arvopapereihin.

Pienistä arvopaperiluovutuksista syntynyt tappio ei ole vähennyskelpoinen (katso edellä kohta Pienet arvopaperiluovutukset).

Vakituisen asunnon luovutuksesta syntynyt tappio ei ole vähennyskelpoinen, jos siitä saatu voitto olisi ollut verovapaa. Tavanomaisen koti-irtaimiston tai muun siihen rinnastettavan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetun omaisuuden (esimerkiksi oma auto tai vene) luovutustappio ei myöskään ole vähennyskelpoinen (katso tarkemmin Verohallinnon ohje Kokonaan tai osittain verovapaat luovutusvoitot henkilöverotuksessa).

Luovutustappio voidaan vähentää myös muunlaisen omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta. Esimerkiksi arvopaperin luovutuksesta syntynyt tappio voidaan vähentää kiinteistön myynnistä syntyneestä voitosta. Ennen verovuotta 2016 syntyneitä luovutustappiota ei voi vähentää muusta tulosta kuin luovutusvoitosta, eikä niitä oteta huomioon pääomatulolajin alijäämää laskettaessa.

Vuodesta 2016 alkaen syntyneet luovutustappiot vähennetään kaikista pääomatuloista. Muutos koskee siis vasta vuonna 2016 tai sen jälkeen syntyneitä tappioita. Vuoden 2015 verotuksessa sovelletaan siten vielä vanhoja säännöksiä, joiden mukaan luovutustappion voi vähentää vain luovutusvoitoista. Jos verovelvollisella ei ole lainkaan pääomatuloja tai pääomatuloja on vähemmän kuin vähennettäviä luovutustappioita, vähentämättä jäänyt tappio siirtyy vähennettäväksi seuraaville viidelle vuodelle. Luovutustappion perusteella ei voi saada alijäämähyvitystä ansiotulojen verotuksessa.

Kukin verovelvollinen voi vähentää vain omat luovutustappionsa. Verovelvollinen ei voi esimerkiksi vähentää puolisonsa arvopaperien tai muun omaisuuden luovutuksesta aiheutunutta tappiota. Jakamatonta kuolinpesää verotetaan erillisenä verovelvollisena jakamattomaan kuolinpesään kuuluvan omaisuuden luovutuksesta. Osakas ei voi vähentää verotuksessaan jakamattoman kuolinpesän luovutustappioita, eikä jakamaton kuolinpesä myöskään voi vähentää osakkaan luovutustappioita.

Keinotekoiset luovutustappiot, jotka on tehty muun omaisuuden luovutuksesta syntyvästä voitosta menevän veron välttämiseksi, eivät ole vähennyskelpoisia. Tästä voi olla kysymys esimerkiksi silloin, kun verovelvollinen myy osakkeet tappiolla ja ostaa samat (samanlajiset) osakkeet samana päivänä takaisin samaan tai lähes samaan hintaan. Jos tällaiselle edestakaiselle osakekaupalle ei selvitetä muuta todellista syytä kuin luovutustappion aikaansaaminen, luovutustappio ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen (katso myösVerohallinnon ohje Omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot luonnollisen henkilön tuloverotuksessa, kohta 13.5).

johtava veroasiantuntija Tero Määttä

ylitarkastaja Petri Manninen

 

Liitetaulukko 1

Taulukko konkurssiin asetettujen suomalaisten pörssiyhtiöiden arvonmenetyksestä aiheutuvan arvonmenetyksen lopullisuuden verovuodesta. Taulukkoa päivitetään tarvittaessa.

Elcoteq Oyj	verovuosi 2012
Stromsdahl Oyj	verovuosi 2008
Tiimari Oyj	verovuosi 2013